Anne Papunen
RAKENNUSURAKAN SOPIMUSTEKNIIKKA VENÄJÄLLÄ
Diplomityö, joka on opinnäytteenä jätetty tarkastettavaksi diplomi-insinöörin tutkintoa varten
Espoossa lokakuun 31. päivänä 1996
Työn valvoja Professori Juhani Kiiras Työn ohjaaja Dipl.ins. Veikko Kauppila
Tutkimus on tehty RTT ry:n (Rakennustuoteteollisuus ry:n) Hansa Renovation -projektin tilauksesta ja rahoittamana. Aineistosta koottiin samalla Hansa Renovation -julkaisusarjaan raportti aiheesta Venäjän sopimustekniikka. Diplomityöstä poiketen kyseisessä raportissa käsiteltiin rakennusurakoiden lisäksi myös tavaratoimituskauppoja.
Työtäni valvoi professori Juhani Kiiras, jota kiitän tutkimustani kohtaan osoitetusta mielen
kiinnosta ja saadusta opastuksesta.
Työtäni ohjasivat diplomi-insinööri Veikko Kauppila RTT:ltä sekä hänen kokoamansa asian
tuntijaryhmä. Kaikkia ohjaukseen osallistuneita henkilöitä kiitän hyvistä neuvoista.
Erityiset kiitokseni osoitan haastattelemilleni suomalaisille vientirakentajille, jotka ystävälli
sesti antoivat arvokkaita tietoja Venäjän kaupan ongelmista sekä tavoista, joilla he itse ovat vaikeutensa selvittäneet.
Helsingissä lokakuun 31. päivänä 1996
Anne Papunen
Tekijä ja työn nimi Anne Papunen
Rakennusurakan sopimustekniikka Venäjällä
Päivämäärä 31.10.1996 Sivumäärä 97
Osasto Professuuri
Rakennus- ja yhdyskunta- Rak-63
tekniikan osasto Rakentamistalous
Työn valvoja
Professori Juhani Kiiras Työn ohjaaja
Dipl.ins. Veikko Kauppila
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää Venäjälle tehtävien rakennusurakkasopimusten vaikeudet sekä yleisten ehtojen soveltuvuus sopimusten pohjaksi. Työssä esitellään kan
sainväliset yleiset FIDIC-ehdot. Näihin ehtoihin verrattiin esiin tulleita sopimusvaikeuk- sia. Ongelmalliset sopimuskohdat kerättiin tutkimalla tehtyjä sopimuksia sekä haastatte
luilla. Haastateltavina oli suomalaisia vientiyritysten edustajia ja venäläisiä virkamiehiä.
Tärkeimmäksi tietolähteeksi osoittautuivat suomalaisten yritysten edustajat, joilla oli pa
ras kokemus käytännön vaikeuksista sekä uskallusta kertoa tekemistään virheistä. Tutki
muksessa annetaan kuva Venäjästä rakennusviennin kohdemaana sekä esitellään Venäjän rakentamista sääteleviä lakeja ja viranomaismääräyksiä.
Urakoitsijan kannalta hankalimpia sopimuskohtia ovat tilaajan maksuvelvollisuuden lai
minlyönti, suunnitelmien hyväksyttäminen ja lupien hankkiminen, tilaajan velvollisuutena olevat palvelut, asiakirjojen pätevyysjärjestys, lisä-ja muutostyöt, viranomaismaksut, työsuoritusten hyväksyttäminen ja kohteen luovutus sekä loppudokumentaatio, käyttö
koulutus ja takuuaikana toimitettavat varaosat ja työkalut. Tilaajaa kiinnostavia sopimus
ten kohtia ovat urakkahinta, suoritusaika sanktioineen, tilaajan velvollisuudet sanktioi
neen ja erityisesti velvollisuus hyväksyttää suunnitelmat. Näille haastateltujen henkilöiden esiin ottamille ongelmakohdille esitetään työssä sopimustekniset ratkaisuehdotukset.
FIDIC-ehtojen soveltuvuutta Venäjällä tehtävien sopimusten pohjaksi selvitettiin vertai
lemalla tehtyjen sopimusten tekstiä ehtojen klausuuleihin. Käsiteltävinä olivat edellä mai
nitut sopimusongelmat. Joidenkin ongelmien osalta FIDIC-ehtojen teksti soveltuu sellai
senaan sopimustekstiksi (maksuvelvollisuus, työsuoritusten hyväksyttäminen ja kohteen luovutus sekä suoritusaika). FIDICiä käytettäessä on valvovan konsultin oikeuksista ja asemasta sovittava erikseen, sillä FIDIC antaa valvovalle konsultille hyvin laajat valtuu
det. FIDICiä täytyy muokata määrättäessä suunnitelmien hyväksyttämisestä ja lupien hankkimisesta, tilaajan velvollisuuksina olevista palveluista, asiakirjojen pätevyysjärjes- tyksestä, lisä- ja muutostöistä, viranomaismaksuista, loppudokumentaatiosta, käyttökou
lutuksesta ja takuuaikana toimitettavista varaosista yms. tavaroista.
Työssä esitetään FIDIC-pohjainen esimerkkikohteen urakkasopimus. Sopimusmain ei ole täydellinen, vaan tuloksena esitetään alustava sopimusehdotelma. Koska kyseessä oli KVR-kohde, ja urakoitsija rakensi omilla suunnitelmillaan, FIDCiä muutettiin niiltä osin, kuin klausuulit koskivat suunnittelua sekä lisä- ja muutostöitä. Klausuulien sisältöä muo
kattiin jonkin verran myös muiden tässä tutkimuksessa esiin tulleiden ongelmakohtien ja niiden ratkaisuehdotusten vaikutuksesta.
Author and name of the thesis Anne Papunen
Contractual Techniques for Construction Contracts in Russia
Date 31.10.1996 Number of pages 97
Faculty Professorship
Faculty of Civil and Environmental Rak-63
Engineering Construction Economics and Management Supervisor
Prof. Juhani Kiiras Instructor
Veikko Kauppila, M. Sc.
The purpose of the study is to ascertain the contractual difficulties for construction contracts
undertaken in Russia and the suitability of general terms and conditions as a basis for contracts. The study outlines the international FIDIC terms. The contractual difficulties encountered were compared to these terms. Contract clauses producing problems were collected by examining contracts that had been concluded and through interviews. Persons interviewed were Finnish representatives of export companies and Russian civil servants. The most important source of information proved to be the representatives of Finnish companies, who had the best experience of practical difficulties and who were unafraid of reporting their mistakes. The study outlines Russia as an importer of costruction goods and services, and presents the laws and official regulations governing Russian construction.
From the contractor’s viewpoint the most awkward contract clauses are the failure of the client to meet liability to pay, the approval of designs and obtaining of licences, services that are the client’s
responsibility, the priority of contract documents, additional works and variations, payments to authorities, the acceptance of work execution and site handover, as well as final documentation, operational training and the spare parts and tools to be delivered during the warranty period. The contract clauses of interest to the client ordering the works are the contract price, the execution time with sanctions, the client’s liabilities including sanctions and in particular the responsibility for approving designs. The study presents some contractual proposals for solving those problem areas pointed out by the persons interviewed.
The suitability of FIDIC terms as a basis for contracts made in Russia was ascertained by comparing the text of contracts already concluded to the clauses in the terms. The contract problems listed above were processed. For some of these problems the text as it stands in the FIDIC terms is suitable as contract text (liability to pay, the acceptance of work execution and site handover, and execution time). When FIDIC terms are used the rights and the position of supervising consultant (engineer) must be separately agreed since FIDIC gives the supervising consultant very wide-ranging powers of authority. FIDIC must be modified when stipulating the approval of designs and obtaining of licences, services that are the client’s responsibility, the priority of contract documents, additional work and variations, payments to authorities, final documentation, operational training, and the spare parts and other goods etc. to be delivered during the warranty period.
The study presents a FIDIC-based construction contract for an example project. This contract is not a complete version, but it is a tentative proposition for the contract. As the project was a ”turn key”
project and the contractor’s own designs were used in its construction, parts of FIDIC such as the clauses concerning design, additional work and variations were amended. The content of the clauses was also modified to some extent under the influence of the other problems pointed out in this study and the proposed solutions to them.
SISÄLLYSLUETTELO
1. JOHDANTO... 7
1.1 TUTKIMUKSEN TAUSTA... 8
1.2 TUTKIMUKSEN TAVOITE JA SISÄLTÖ... 8
2. VENÄJÄ RAKENNUSVIENNIN KOHDEMAANA...10
2.1 KATSAUS VENÄJÄN TILANTEESEEN... 10
2.2 VENÄJÄN RAKENTAMISTA SÄÄTELEVÄT LAIT JA VIRANOMAISMÄÄRÄYKSET... 10
2.2.1 Venäjän lainsäädännön hierarkia ja nykyongelmat... 10
2.2.2 Venäjän siviilioikeus... 15
2.2.3 Venäjän rakennusministeriön toiminta määräysten laatijana... 19
2.2.4 Moskovan hallinnon julkaisemat urakkakilpailuohjeet... 22
2.2.5 Tyyppisopimuskokoelma... 23
2.3 SOPIMUSTEN SOLMIMINEN VENÄJÄLLÄ... 24
2.3.1 Johdanto... 24
2.3.2 Suomalaisten neuvottelutaitoja sopimustekniikka... 25
2.3.3 Sopimusten solmiminen ja ongelmat... 26
3. RAKENNUSURAKKASOPIMUKSET VENÄJÄLLÄ...30
3.1 YLEISET KANSAINVÄLISET SOPIMUSEHDOT - FIDIC... 30
3.2 URAKKAKILPAILU JA PREKVALIFIOINTI... 35
3.2.1 Urakkakilpailu...35
3.2.2 Prekvalifiointi...36
3.3 RAKENNUSURAKKASOPIMUSTEN ONGELMAT...38
3.3.1 Rakennusurakkasopimusten ongelmat urakoitsijan kannalta...39
3.3.2 Rakennusurakkasopimusten ongelmat tilaajan kannalta... 48
3.4 RAKENNUSURAKKASOPIMUSTEN ONGELMIEN VERTAILU FIDIC-EHTOIHIN...50
3.5 RAKENNUSURAKKASOPIMUKSEN TARKISTUSLISTA... 60
4. RAKENNUSURAKAN ESIMERKKISOPIMUS...64 5. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET...77
LÄHDE- JA KIRJALLISUUSLUETTELO... 82 LHTE 1 Venäjän Siviililakikokoelman ensimmäisen osan sisällysluettelon
pääotsikot venäjäksi... 86 LHTE 2 Venäjän Siviililakikokoelman toisen osan sisällysluettelon pääotsikot
venäjäksi...88 LHTE 3 Venäjän Siviililakikokoelman toisen osan luvun 37 rakennus-
urakkapykälän (§ 3) artiklaotsikot venäjäksi...89 LHTE 4 Minstroin urakkakilpailuasetuksen sisällysluettelo venäjäksi...90 LHTE 5 Minstroin urakkakilpailuun osallistuvien tarjoajien esivalinnan
jäijestämisohjeiden luku 2 venäjäksi... 91 LHTE 6 Krasnodarin esimerkkikohteen asemapiirustus... 93 LHTE 7 Krasnodarin esimerkkikohteen tarjouksen hintaerittely ja aikataulu... 94
1. JOHDANTO
Tässä tutkimuksessa käsitellään Venäjän kaupan sopimustekniikkaa keskittyen niihin sopimusvaikeuksiin, joita viejät ovat havainneet. Hyvän sopimuksen tekeminen venä
läisen asiakkaan kanssa vaatii vievältä yritykseltä paljon muutakin kuin sopimustekstin laatimisen. Tarvitaan etukäteistyötä mm. tilaajan etsimiseksi ja tarjouksen tekemiseksi, mutta tämän tutkimuksen sisällöstä nämä vaiheet samoin kuin esimerkiksi yrityksen toimintastrategiaan ja riskien analysointiin liittyvät asiat on rajattu pois.
Vientiyrityksellä on oltava valmiina oma kehittynyt toimintasuunnitelmansa, johon nojautuen vientikauppoja lähdetään tekemään. Kauppojen onnistuminen edellyttää hyvää tuotetta, jonka markkinointi ulkomaiselle asiakkaalle on mielekästä. Ennen sopimuksen solmimista viejän on syytä tehdä riskianalyysi, jonka tulokset valottavat suunnitellun kaupan ennakoitavissa olevia vaikeuksia. Riskien analysointiin ja hallintaan on olemassa käyttökelpoisia menetelmiä. Tällainen on mm. uusi VTT:n laatima Temper-järjestelmä (Kähkönen & Huovila 1996).
Seuraavassa esitetään lyhyesti listan muodossa joitakin tehtäviä, jotka vievän yrityksen on hoidettava (haastattelu: Katila 1996). Muutamat näistä asioista otetaan esiin myöhemmin tässä tutkimuksessa, mutta yleensä vain lyhyinä mainintoina. Pääasiassa listassa on sopimusvaihetta edeltäviä välttämättömiä esityövaiheita.
Vientisopimuksen esitöitä ia etukäteen huomioon otettavia asioita:
- yrityksen toimintastrategian ja myytävän tuotteen valinta - tilaajan etsiminen, tilaajan taustan ja maksukyvyn tutkiminen - projektin ja sen toteutustavan arviointi
- tarjouksen tekeminen
- rahoitus- ja vakuuskysymysten ratkaiseminen - sopimusehdotuksen laatijan valinta
- alaurakoitsijoiden mukaan tulo.
Suoritettujen esitoimenpiteiden jälkeen yrityksellä on edellytykset tehdä menestyk
sellisesti konkreettinen sopimus. Kaikkia riskejä ei esitutkimuksen avulla pystytä eliminoimaan, mutta sopimuksen laatimisvaiheessa voidaan pyrkiä vähentämään tulevien vaikeuksien haitallisia vaikutuksia.
1.1 TUTKIMUKSEN TAUSTA
Vanhan Neuvostoliiton aikaisen bilateraalikaupan päätyttyä ovat suomalaiset rakennus
yritykset joutuneet etsimään Venäjän markkinansa uudelleen. Projektien läpivientiin ovat vaikeuksia aiheuttaneet erityisesti Venäjän lainsäädännön jatkuva muuttuminen ja venäläisten asiakkaiden epäluotettavuus sopimusvelvoitteiden täyttäjinä.
Suomalaiset ovat urakoineet Venäjällä (Neuvostoliitossa) aikoinaan suuria rakennus
projekteja, joissa käytettiin pääasiassa suomalaisia työmenetelmiä ja henkilökuntaa.
Neuvostoliiton aikoina kaupat sovittiin viranomaistasolla, ja sopimukset toteutuivat yleensä ilman maksu- tai muita vaikeuksia. Venäjällä tapahtuneiden muutosten jälkeen ei enää ole ollut niin yksinkertaista saada ja toteuttaa urakoita. Nykyään venäläisillä on selvästi vaikeuksia järjestää rahoitus, ja sen takia urakoitsijoita kilpailutetaan erityisen tarkasti. Lisäksi muuallakin maailmassa on herännyt aiempaa suurempi mielenkiinto Venäjää kohtaan, eikä Suomella enää ole entisenlaista etulyöntiasemaa maantieteellisen sijaintinsa ansiosta. Nämä kaikki seikat aiheuttavat sen, että kilpailu niukkenevista markkinoista on kova. Pelkkä sopimuksen allekirjoittaminenkaan ei vielä takaa sitä, että projekti todellisuudessa päästään aloittamaan tai saadaan vietyä loppuun.
1.2 TUTKIMUKSEN TAVOITE JA SISÄLTÖ
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia rakennusurakkasopimuksia suomalaisten vientiyritysten tulisi solmia venäläisten tilaajien kanssa, jotta sopimusteitse pystyttäisiin välttämään vientiprojektien merkittävimpien riskien toteutuminen. Tarkas
telun lähtökohtana ovat ilmenneet sopimusten ongelmakohdat, joihin työssä esitetään ratkaisuehdotuksia. Tutkimuksessa pyritään myös antamaan kuva Venäjän rakentamista koskevasta lainsäädännöstä sekä käytössä olevista kansainvälisistä yleisistä sopimus
ehdoista. Lisäksi esitetään haastateltujen henkilöiden näkemyksiä venäläisten asiakkai
den kanssa käytävän kaupan erityispiirteistä.
Kohdemaan olojen, kulttuurin ja ihmisten tuntemusta ei voida koskaan korostaa liian paljon ulkomaisen yrityksen pyrkiessä tuotteillaan kyseisen maan markkinoille. Samoin on tärkeää oivaltaa mahdolliset maassa tai sen osassa vallitsevat yleiset toimintatavat ja kulttuurin sanelemat ehdot, kun tarkastellaan sopimuskumppanien toimintaa ja arvioi
daan heidän luotettavuuttaan. Tämä tutkimus ei olisi tarpeen, jos tietäisimme suomalaisten ja venäläisten yritysten toimivan samalla tavalla. Koska näin ei kuitenkaan ole, on yksinkertainen totuus se, että kaksi erilaista maata eroavat myös kaupan
käyntinä puolesta toisistaan merkittävästi. Jotta kanssakäyminen silti olisi mahdollista,
on sopimusosapuolten edes jossain määrin perehdyttävä toistensa olosuhteisiin ja toimintatapoihin. Luonnostaan tässä suhteessa aktiivisempi osapuoli on tuotteitaan kauppaava yritys. Tässä yhteydessä lähdetään siitä olettamuksesta, että suomalainen vientiyritys itse toimii tehdyn sopimuksen edellyttämällä tavalla eikä siis omalla toiminnallaan riko sopimusta. Tutkimuksessa päähuomio kiinnitetään venäläisten osapuolten toiminnan arviointiin ja keinoihin, joilla sopimusongelmilta vältytään.
Venäläiseen ajattelutapaan ja toimintakulttuuriin tutkimuksessa keskitytään siinä mää
rin, kuin haastatteluaineisto antaa tietoa. Tämän työn puitteissa ei ole tarkoitus antaa yksityiskohtaista kuvausta venäläisestä kansanluonteesta tai selvitystä siitä, miten venäläisiä pitää käsitellä sopimusneuvotteluissa. Luvussa 2 esitetään haastateltujen henkilöiden kokemuksiin perustuvia havaintoja kaupanteosta venäläisten kanssa sekä käydään läpi Venäjän rakentamista säätelevää lainsäädäntöä.
Tutkimusmenetelmä
Tutkimuksessa etsittiin suomalaisten urakoitsijoiden ja venäläisten tilaajien keskenään tekemien rakennusrakkasopimusten ongelmalliset kohdat. Sopimusvaikeuksista saatiin pääasiassa tietoa haastatelluilta henkilöiltä, joita olivat Sergei Gorin (Thomesto Engineering Oy), Jonne Heino (YIT-Yhtymä Oy), Timo Reiniluoto (Skanska Oy), Risto Seppänen (Polar-Yhtymä Oy), Ari Sinkkonen (YIT-Yhtymä Oy) ja Petri Vilppula (Skanska Oy). Lisäksi lähdemateriaalina oli neljä kappaletta kirjallisia sopimuksia.
Läpikäytyjen sopimusten ja haastattelujen perusteella otettiin tutkimuksen käsittely- kohteiksi 10 erillistä sopimusvaikeutta. Tutkittiin, mitä niistä sanotaan sopimuksissa, ja mitä puolestaan kansainväliset yleiset sopimusehdot (FIDIC) niistä määräävät. FIDIC- ehdot esitellään tarkemmin luvussa 3.1. Tarkastelu esitetään luvussa 3.4 taulukko
muodossa siten, että otsikoksi valitun ongelman kuvauksen alla on käsittely kolmessa sarakkeessa. Ensimmäisessä sarakkeessa on sopimukseen asiasta laitettava teksti, toisessa FIDIC-ehtojen asianomainen kohta, ja kolmannessa sarakkeessa selvitetään sopimustekstin ja yleisten ehtojen väliset erot sekä muut havainnot aiheesta. Luvussa 3.5 on tarkistuslista sopimuksen solmimisessa huomioon otettavista asioista, ja luvussa 4 esitetään FIDIC-pohjainen esimerkkisopimus.
2. VENÄJÄ RAKENNUSVIENNIN KOHDEMAANA
2.1 KATSAUS VENÄJÄN TILANTEESEEN
Venäjä on voimakkaasti muuttuva yhteiskunta, jonka hallitseminen keskitetysti on hyvin vaikeaa. Maan noudatettua yli 70 vuotta suunnitelmataloutta se on tämän vuosikymmenen alun jälkeen kokenut huomattavia muutoksia. Maa pyrkii siirtymään markkinatalouteen, mutta prosessi on edennyt melko epätasaisesti eikä kovin säädel
lystä joten kaikessa taloudellisessa toiminnassa on törmätty moniin yllättäviin vaikeuk
siin. Vaikka vanhasta yhteiskuntajärjestelmästä on pääsääntöisesti jo luovuttu, niin esimerkiksi vanha byrokraattinen toimintatapa mittavine paperitöineen ei ole kadonnut minnekään. Venäjällä pidetään edelleen tärkeänä tehdä kaikista asioista paljon kirjallisia suunnitelmia ja valvoa näiden suunnitelmien toteutumista monenlaisia asiakirjoja täyttämällä. (Haastattelu: Papunen).
Lainsäädännön puutteellisuus ja muuttuminen ovat merkittäviä ongelmia, joiden kanssa on tultava toimeen. Venäjän federaation hallintoelimillä on halu ja pyrkimys säätää tarvittavat lait, mutta toimenpiteet eivät ole yksinkertaisia ja nopeasti suoritettavia, vaan aikaavieviä ja työläitä ongelmakokonaisuuksia. Vaikka Venäjä on asukasluvultaan ja pinta-alaltaan pienempi kuin entinen Neuvostoliitto, on maa edelleen suuri, ja eri alueiden väliset yhteydet ovat verrattain huonot. Maan keskushallinnolla ei ole keinoja taata sitä, että kaikilla alueilla ryhdytään samalla tavalla ja samaan aikaan noudattamaan uusia lakeja. Vielä jatkossakin vanhat Neuvostoliiton aikaiset säännöt ja kauppatavat saattavat tulla eteen, kun yritetään toimia syrjäisemmillä seuduilla. Suurimpien kaupun
kien, Moskovan ja Pietarin, alueet poikkeavat muusta Venäjästä. Moskovassa ja Pietarissa toimii jo nyt paljon ulkomaisia yrityksiä, ja näillä kaupungeilla on perinteisesti ollut lukuisia yhteyksiä länsimaihin, joten niiden alueella on omaksuttu nopeammin ja laajemmin länsimaisia kauppatapoja. (Haastattelut: Sinkkonen 1996 ja Papunen).
2.2 VENÄJÄN RAKENTAMISTA SÄÄTELEVÄT LAIT JA VIRANOMAISMÄÄRÄYKSET
2.2.1 Venäjän lainsäädännön hierarkia ja nykyongelmat
Venäjällä on tällä hetkellä voimassa perustuslaki, joka on kansanäänestyksessä hyväksytty, ja johon koko lainsäädäntö perustuu. Venäjän liittovaltion lainsäädännössä voidaan erottaa lakeja säätävät ja toimeenpanevat elimet. Seuraavassa esitellään Venä
jän lakien säätämisjärjestys ja toimeenpano (Lehto 1995, s. 73-86 ja Aho 1996). Tämä luku perustuu kokonaisuudessaan edellä mainittuihin lähteisiin.
Venäjän kaksikamarinen parlamentti, Liittokokous, on korkein edustuksellinen lakia säätävä valtioelin. Liittokokous jakautuu kahteen kamariin, Liittoneuvostoon ja Valtion duumaan. Nämä kamarit kokoontuvat erikseen, ja niiden tehtävät on jaettu sillä periaatteella, että Liittoneuvosto päättää esimerkiksi valtion rajoista, sota- ja poikkeustilasta, asevoimien käytöstä rajojen ulkopuolella, presidentin vaaleista ja nimittämisestä. Oman toimivaltansa asioista Liittoneuvostolla on oikeus antaa asetuksia. Duuma on erityinen lainsäädäntöelin, jonka hyväksymät lait lähetetään Liittoneuvoston käsiteltäviksi. Liittoneuvosto voi joko hyväksyä lain sellaisenaan, olla käsittelemättä sitä tietyin perustein tai hylätä lain. Jos Liittoneuvosto ei käsittele lakia säädetyn 30 päivän kuluessa, ja sillä on oikeus olla se tekemättä, tai jos se hyväksyy lain sellaisenaan, laki katsotaan parlamentin (Liittokokouksen) hyväksymäksi. Sen sijaan jos Liittoneuvosto hylkää lain, seuraavaksi lakia käsittelee erikseen tätä tarkoitusta varten luotava sovittelukomissio, joka tekee kompromissiehdotuksen. Tämä ehdotus menee Valtion duuman käsiteltäväksi, jolloin duuma voi joko hyväksyä tai hylätä sen. Jos duuma hyväksyy sen, laki katsotaan hyväksytyksi korjatussa muodossa.
Jos duuma hylkää komission esityksen, se voi hyväksyä alkuperäisen esityksen kahden kolmasosan enemmistöllä. Liittokokouksen hyväksymä laki lähtee presidentin käsittelyyn. Kuvassa 2.1 esitetään perustuslain mukaisten korkeimpien valtiovallan elinten päätösten hierarkia.
Duuman hyväksymät
lait Liittoneuvoston
hyväksymät asetukset Presidentin ukaasit
Hallituksen määräykset Hallituksen asetukset
Ministerien hyväksymät säädökset tai päätökset
(prikaasit) Presidentin nimittämä ja
duuman vahvistama pääministeri kokoaa hallituksen
Perustuslaki
Kuva 2.1 Venäjän lainsäädännön hierarkia
(Lehto, Juha: Liiketoiminta ja kauppa Venäjällä 1995, s. 83).
Korkeimmat liittovaltion toimeenpanevat elimet ovat presidentti ja hallitus. Presidentti antaa asetuksia (ukaaseja) sekä julkaisee ja allekiijoittaa parlamentin hyväksymät lait.
Jos presidentti ei hyväksy ja allekirjoita Liittokokouksen säätämää lakia 14 päivän kuluessa, laki menee uudelleen parlamenttiin käsiteltäväksi. Jos tämän jälkeen molemmat parlamentin kamarit hyväksyvät kyseisen lain kahden kolmasosan äänten enemmistöllä, presidentin on allekirjoitettava se. Ylimpänä toimeenpanevana valtio
vallan elimenä on maan hallituksen puolestaan järjestettävä edellä kuvatulla tavalla säädettyjen lakien ja presidentin asetusten (ukaasien) toimeenpano Venäjän alueella ministeriöiden, keskusvirastojen ja alueellisten hallintoelinten kautta. Kuvassa 2.2 esitetään Venäjän federaation valtarakenne.
Ministeriöt ja keskusvirastot
Presidentti Hallitus Parlamentti
Tasavaltojen presi
denttien, läänien maaherrojen ja muiden subjektien johtajien hallinnot
Ministeriöiden ja keskusvirastojen valtuutetut
Tasavaltojen, läänien ja muiden subjektien parlamentit
Kuva 2.2 Venäjän federaation valtarakenne
(Lehto, Juha: Liiketoiminta ja kauppa Venäjällä 1995, s. 80).
Esitetty lainsäädäntöhierarkia (kts. kuva 2.1) on periaatteessa yksinkertainen ja rationaalisen tuntuinen, mutta käytännössä lainsäädäntö ei ole aukoton. Eri määräykset saattavat usein olla keskenään ristiriidassa. Venäjän federaation valtioelimet toimivat kolmella tasolla, jotka ovat liittovaltio, liittovaltiosubjektit (tasavallat, läänit, autonomiset alueet ja piirit sekä erikseen Moskovan ja Pietarin kaupungit) ja paikallinen itsehallinto. On selvää, etteivät laajan valtion monentasoisen virkakoneiston läpi menevät lait joka puolella maata ole samankaltaisia, vaan paikallisilla viranomaisilla on oikeus säätää ja toimeenpanna lakeja omien valtuuksiensa rajoissa. On varauduttava selvittämään paikkakunnittain eri määräysten sisältö ja tulkinta. Ei voida olettaa esimerkiksi Moskovassa voimassa olevien säädösten välttämättä olevan käypiä jossain muualla Venäjällä. On myös varauduttava sellaiseen länsimaisille ihmisille vieraaseen ilmiöön, etteivät viranomaismääräykset ja viranomaisten toiminta ole keskenään ristiriidattomia. Usein vielä tilanne on se, ettei asiaan puutu mikään ylempi viranomais
taho, jolloin viranomaisten oma määräysten vastainen toiminta jää ilman oikeudellisia seuraamuksia. Tällaisessa ilmapiirissä ja moraaliympäristössä toimiminen ei ole ulko
maisille yrityksille helppoa. Venäjän lainsäädäntöä ei voida pitää samalla lailla vakaana ja selkeänä kuin kehittyneemmissä demokratioissa.
Edellä mainittujen erojen lisäksi lainsäädännön tulkintaa hankaloittavat lakien ja asetusten muuttuminen ja puutteellisuus. Kaikista asioista ei näihin päiviin asti ole ollut olemassa määräyksiä, koska kyseisiin seikkoihin ei tähän mennessä ole tarvinnut kiinnittää huomiota. Vanhan yhteiskuntajärjestelmän aikana ei ollut esimerkiksi mahdol
lista omistaa maata, joten sitä koskeva lainsäädäntö on monille edelleen melko vieras,
vaikka se on julkaistu jo Siviililakikokoelman ensimmäisessä osassa (Гражданский Кодекс [Grazdanskij Kodeks] 1994, s. 137-148). Monet muutkin yksityisomistukseen liittyvät seikat ovat nykytilanteen ongelmien taustalla. Kun Neuvostoliitto ei juuri ollenkaan tunnustanut yksityisomistamista, seuraa väistämättä hankaluuksia, kun siirry
tään jäijestelmään, jossa yksityistäminen on perusta monelle liiketoiminnalle.
Venäjän lainsäädäntö muotoutuu samantyyppisesti kuin Suomessa. Päin vastoin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa lainsäädäntö muokkautuu oikeustapausten perus
teella, Venäjällä ja Suomessa vallitsee kirjaimellinen laki. Erona vain on se, ettei Venäjän lainsäädäntö ole vielä niin yksityiskohtainen ja loppuun saakka viety kuin meillä. Venäjän lainsäädäntö on riittämätön, eli lakeja on liian vähän. Tästä seuraa, että alemman tason virkamiehet yrittävät paikata lakien puutteita antamalla täydentäviä määräyksiä. Kun myöhemmässä vaiheessa asiasta saadaan laki, seuraa usein ristiriitoja näiden annettujen täydennysten ja uuden lain välille. Tämä ongelma on ilmennyt myös hyvin korkealla lainsäädännön virkatasolla esimerkiksi siten, että presidentin asetukset (ukaasit) ja parlamentin säätämät lait voivat olla ristiriidassa keskenään. Taustalla on mahdollisesti näiden valtahierarkian rinnakkaisten elinten keskinäinen valtataistelu.
Myös lakien puutteellinen ja huono valmistelu on muodostunut ongelmaksi. Lakien laatijat eivät selvitä tarpeeksi perusteellisesti lakien vaikutuksia, mistä seuraa usein runsas muutostarve. Saattaa jopa käydä niin, ettei lakeja suostuta noudattamaan niiden kohtuuttoman epäedullisten seurausten takia. Toisinaan näissä tapauksissa on kyse siitä, etteivät asiantuntijoiden valmistelemat lait sellaisinaan tule hyväksytyiksi, vaan parlamentti tekee niihin omia muutoksiaan. Tällöin lopputulos saattaa olla sekava ja ristiriitainen.
Yksittäisten ihmisten ja yritysten on vaikea varmistua siitä, mitkä lait ovat milläkin hetkellä voimassa. Demokraattinen lakien valmistelutyö on Venäjällä erittäin huonolla tasolla. Ei ole olemassa tahoa, joka tietäisi kunnolliset perustelut laeille tai pystyisi antamaan niistä aukottoman tulkinnan. Erilaiset viranomaiset saattavat soveltaa samaa lakia eri tavalla. Tämä on hyvin tyypillistä varsinkin vero- ja tullauskysymyksissä. Viime kädessä lakien tulkinta haetaan ylintä tuomiovaltaa käyttävältä Korkeimmalta oikeudelta, mutta menettely on luonnollisesti kankea ja hidas.
Venäjän lainsäädännön epävakaus ja muutokset aiheuttavat ulkomaisille yrityksille paljon vaikeuksia. Mikäli yritys kuitenkin aikoo toimia Venäjän alueella pidempään kuin yhden projektin ajan, sen on syytä pitää jatkuvasti yllä tietämystään maan lainsäädännön muutoksista. Kerran selvitettyjen lakien, asetusten ja määräysten muuttumattomuuteen ja kumoutumattomuuteen ei pidä luottaa. Lakitietouden ylläpito vaatii useimmiten joko erityisesti tähän perehtyneen henkilökunnan palkkaamista tai
luotettavan konsultin palvelujen ostamista. Molemmissa tapauksissa viejälle kertyy kustannuksia. On kuitenkin kannattavaa investoida tiedon hankintaan ja ylläpitoon, jos niin pystytään estämään ainakin suurimpien lainsäädäntöön liittyvien riskien toteu
tuminen.
2.2.2 Venäjän siviilioikeus
Venäjän Siviililakikokoelma koostuu kahdesta osasta. Vuonna 1994 julkaistiin Siviililakikokoelman ensimmäinen osa (Гражанский Кодекс [Grazdanskij Kodeks]
1994), joka jakautuu kolmeen jaksoon (JAKSO I, JAKSO II ja JAKSO III). Jaksot puolestaan on jaettu useampaan alajaksoon ja lukuun, joiden sisältönä ovat artiklat.
Tässä kokoelman ensimmäisessä osassa annetaan yleiskuva Venäjän siviililaista ja sen soveltamisesta taloudellisessa kanssakäymisessä Venäjän federaation alueella. Kuvassa 2.3 esitetään Siviililakikokoelman ensimmäisen osan sisällysluettelon pääkohtien suomennokset.
JAKSOI YLEISET ASETUKSET
ALAJAKSO 1 PERUSASETUKSET
Luku 1 Siviililainsäädäntö
Luku 2 Siviilioikeuksien ja -velvoitteiden synty, siviilioikeuksien toteuttaminen ja suojaaminen
ALAJAKSO 2 HENKILÖT
Luku 3 Kansalaiset (fyysilliset henkilöt) Luku 4 Juridiset henkilöt
Luku 5 VF;n, VF.n subjektien ja kunnallisten elinten osallistuminen siviililainsäädännön säätelemiin suhteisiin
ALAJAKSO 3 SIVIILIOIKEUDEN KOHTEET
Luku 6 Yleiset asetukset Luku 7 Arvopaperit
Luku 8 Aineettomat hyödykkeet ja niiden suojaaminen
ALAJAKSO 4 KAUPAT JA EDUSTAMINEN
Luku 9 Kaupat
Luku 10 Edustaminen ja valtuuttaminen
ALAJAKSO 5 MÄÄRÄAJAT. KANTEEN VANHENTUMINEN
Luku 11 Määräaikojen laskeminen Luku 12 Kanteen vanhentuminen
JAKSO II OMISTUSOIKEUS JA MUUT ESINEOIKEUDET
Luku 13 Yleiset asetukset
Luku 14 Omistusoikeuden saavuttaminen Luku 15 Omistusoikeuden lakkaaminen Luku 16 Yhteisomistus
Luku 17 Maanomistusoikeus
Luku 18 Asuinrakennusten omistusoikeus
Luku 19 Oikeus taloudelliseen hallitsemiseen, oikeus toiminnalliseen ohjaamiseen Luku 20 Omistusoikeuden ja muiden esineoikeuksien suojaaminen
jakso ra VELVOITEOIKEUDEN YLEINEN OSA
ALAJAKSO 1 VELVOITTEITA KOSKEVAT YLEISET ASETUKSET
Luku 21 Velvoitteen käsite ja osapuolet Luku 22 Velvoitteiden täyttäminen
Luku 23 Velvoitteiden täyttämisen turvaaminen Luku 24 Velvoitteen siirto toiselle henkilölle Luku 25 Velvoitteen rikkomisesta vastaaminen Luku 26 Velvoitteen lakkaaminen
ALAJAKSO 2 SOPIMUSTA KOSKEVAT YLEISET ASETUKSET
Luku 27 Sopimuksen käsite ja ehdot Luku 28 Sopimuksen solmiminen
Luku 29 Sopimuksen muuttaminen ja purkaminen
Kuva 2.3 Siviililakikokoelman ensimmäisen osan sisällysluettelon pääkohtien suomennokset (käännös: Anne Papunen; lähteenä Гражданский Кодекс [Grazdanskij Kodeks] 1994, s. 220-239).
Liitteessä 1 esitetään sisällysluettelo venäjäksi.
Siviililakikokoelman toinen osa on julkaistu vuonna 1996 (Гражданский Кодекс [Grazdanskij Kodeks] 1996). Tämä osa on suoraa jatkoa aiemmin julkaistulle ensimmäiselle osalle ja sisältää vain yhden jakson (JAKSO IV), joka käsittelee velvoiteoikeuden erilaisia muotoja. Kuvassa 2.4 esitetään Siviililakikokoelman toisen osan sisällysluettelon pääkohtien suomennokset.
JAKSO IV VELVOITTEIDEN ERILAISET MUODOT
Luku 30 Kauppa (Ostoja myynti) Luku 31 Vaihto
Luku 32 Lahjoitus
Luku 33 Korkoja elinikäinen ylläpitoja huoltaminen Luku 34 Vuokraus
Luku 35 Asuinhuoneiston vuokraus Luku 36 Korvaukseton käyttö Luku 37 Urakka
Luku 38 Tieteellisten tutkimustöiden, kokeellisten konstruktiotöiden ja teknologian alan töiden suorittaminen
Luku 39 Palveluksien tekeminen korvauksesta Luku 40 Kuljetus
Luku 41 Huolinta Luku 42 Laina ja luotto
Luku 43 Rahallisten vaatimusten luovuttaminen Luku 44 Pankkitalletus
Luku 45 Pankkitili Luku 46 Maksut Luku 47 Säilyttäminen Luku 48 Vakuuttaminen Luku 49 Toimeksianto
Luku 50 Toiminta toisen eduksi ilman toimeksiantoa Luku 51 Välityskauppa (komissio)
Luku 52 Asiamiestoiminta
Luku 53 Luottamuksellinen omaisuuden hoito Luku 54 Liiketoimilupa
Luku 55 Yhteistoiminta (yksinkertainen kumppanuus) Luku 56 Julkinen lupaus palkinnon antamisesta Luku 57 Julkinen kilpailu
Luku 58 Pelien ja vedonlyönnin jäljestäminen
Luku 59 Vahingon tuottamisesta johtuvat velvollisuudet Luku 60 Aiheettomasta edusta johtuvat velvollisuudet
Kuva 2.4 Siviililakikokoelman toisen osan sisällysluettelon pääkohtien
suomennokset (käännös: Anne Papunen; lähteenä Гражданский Кодекс [Grazdanskij Kodeks] 1996, s. 323-352).
Liitteessä 2 esitetään sisällysluettelo venäjäksi.
Sisällysluettelojen perusteella on havaittavissa, että useimmista velvoiteoikeudellisista tapauksista määrätään Venäjän laissa. Sopimuksia solmivien henkilöiden tai yritysten ei tarvitse tältä osin toimia ilman lain suomaa periaatteellista pohjaa. Edelleen on
kuitenkin muistettava, ettei tieto uudesta lainsäädännöstä vielä aikoihin saavuta kaikkia Venäjällä toimivia alueellisia viranomaisia tai muita, esimerkiksi rakentamisen kanssa tekemisissä olevia, tahoja. Lisäksi useamman haastatellun venäläisen asiantuntijan korostama seikka on, ettei lain kirjaimellinen noudattaminen muutenkaan Venäjällä ole samalla lailla itsestään selvää kuin länsimaissa.
Siviililakikokoelman toisen osan luvussa 37 annetaan määräykset erilaisia urakoita varten. Mainitun luvun kolmannen pykälän (§ 3) artikloissa 740-757 on erityisesti rakennusurakkaa koskeva laki. Kuvassa 2.5 esitetään rakennusurakkapykälän artikla- otsikoiden suomennokset.
§3 RAKENNUSURAKKA
Artikla 740. Rakennusurakkasopimus
Artikla 741. Riskin jakaminen osapuolten kesken Artikla 742. Rakennuskohteen vakuuttaminen Artikla 743. Tekniset asiakirjat ja kustannusarvio Artikla 744. Teknisten asiakirjojen muutokset
Artikla 745. Rakennusmateriaalien ja kaluston hankinnasta vastaaminen Artikla 746. Tilaajan maksuvelvollisuus
Artikla 747. Tilaajan muut velvollisuudet Artikla 748. Tilaajan suorittama valvonta
Artikla 749. Valvovan konsultin (insinöörin/insinööriorganisäätiön) osallistuminen tilaajan oikeuksien ja velvollisuuksien toteuttamiseen
Artikla 750. Sopimusosapuolten yhteistyö
Artikla 751. Urakoitsijan velvollisuus suojella ympäristöä ja taata työturvallisuus Artikla 752. Rakennustöiden pysäyttämisen seuraukset
Artikla 753. Työsuoritusten luovutus ja vastaanotto Artikla 754. Urakoitsijan vastuu työn laadusta Artikla 755. Takuut
Artikla 756. Reklamoinnin määräajat
Artikla 757. Virheiden korjaaminen tilaajan laskuun
Kuva 2.5 Siviililakikokoelman toisen osan luvun 37 rakennusurakkapykälän (§ 3) artiklaotsikoiden suomennokset (käännös: Anne Papunen; lähteenä Гражданский Кодекс [Grazdanskij Kodeks] 1996, s. 141-151).
Liitteessä 3 esitetään artiklaotsikot venäjäksi.
2.2.3 Venäjän rakennusministerien toiminta määräysten laatijana
Tämä luku perustuu Venäjän rakennusministeriön (Minstroin) tutkijan haastatteluun (haastattelu: Meleskina 1996).
Venäjän rakennusministeriössä on viimeisten vuosien aikana pyritty laatimaan ohjeita valtiollisten rakennusprojektien sopimuskäytäntöä varten. Ministeriö ei voi puuttua yksityisten osapuolten välisiin sopimuksiin, vaan ainoastaan antaa suosituksia. Sen sijaan valtion laitosten on noudatettava ministeriön ohjeita poikkeuksetta.
Minstroissa on tehty ohjeet urakkasopimusten laatimista varten Venäjän federaation alueella (Минстрой [Minstroi] 1992; huomio: jatkossa tämä lähdeviittaus esitetään ilman translitterointia). Kyseiset ohjeet jakautuvat kahteen osaan, joista ensimmäinen sisältää yleiset suositukset rakennusurakkasopimusta varten. Toisessa osassa annetaan esimerkki konkreettisesta rakennusprojektin sopimuksesta, joka muodoltaan vastaa kansainvälistä sopimusta. Näitä ohjeita laadittaessa ei vielä ollut olemassa uutta siviililakia, johon ohjeet olisi voitu perustaa. Ministeriön laatimat ohjeet ovat periaat
teessa samoilla linjoilla myöhemmin Siviililakikokoelmassa julkaistujen rakennus
urakkaa koskevien säännösten kanssa, mutta joitakin eroavaisuuksia on kuitenkin löytynyt. Kolmessa kohtaa ohjeet ovat jossain määrin ristiriidassa Siviililakikokoelman toisen osan kanssa. Näitä ovat takuita ja vakuuksia, työn suorittamista ja kohteen vakuuttamista koskevat kohdat. Minstroi uusii ohjeensa kokonaan ensi vuonna (vuonna
1997), jottei ristiriitoja voimassa olevan lainsäädännön kanssa olisi.
Venäjän federaation ollessa rakennuttajana pidetään nykyään aina urakkakilpailu.
Suunnitelmatalouden vallitessa tietyt laitokset hoitivat oman alueensa kaiken rakentamisen, eikä urakoitsijoiden valinnassa tavallisesti tarvittu kilpailumenettelyä.
Nykyisiä kilpailuja varten Minstroi on laatinut asetuksen koskien urakkakilpailujen järjestämistä Venäjän federaation alueella (Минстрой 1993a) sekä siihen liittyvän lisäystekstin (Минстрой 1994b). Valtiollisten projektien kohdalla urakkakilpai- lukäytäntöön liittyy nykyään oleellisena osana tarjoajien esivalinta eli prekvalifiointi, joka on yleistynyt vuoden 1992 jälkeen. Myös esivalintaa varten on Minstroissa laadittu ohjeet (Минстрой 1994a). Tämän tutkimuksen luvussa 3.2 esitellään urakkakilpailua ja prekvalifikointia koskevat Minstroin ohjeet.
Minstroissa laaditaan käytännöllisesti katsoen kaikkea rakennustoimintaa varten riittävän yksityiskohtaiset ja ajanmukaiset ohjeet, mutta kyseisten säännösten levittä
minen yleiseen käyttöön on hankalaa. Ministeriö tiedottaa ohjeistaan alueellisille hallinto-organisaatioille, joiden pitäisi puolestaan jakaa tietoa oman alueensa rakenta
ville yrityksille, mutta tiedon kulku on huonoa. Ministeriöllä ei tunnu olevan keinoja tehdä omista ohjeistaan laajasti tunnettuja ohi alueellisten virkakoneistojen, joihin informaatio ilmeisesti hukkuu. Tiedon kulun vaikeudet johtuvat useasta syystä, joita ovat mm. informointiin käytettävien varojen puute, välinpitämättömyys ja perinteinen asennoituminen, jonka mukaan yhdellä henkilöllä (johtajalla) on kaikki tieto, jota hän ei muille jaa.
Ministeriössä tunnetaan kansainvälisesti merkittävimmät yleiset sopimusehdot.
Meleskinan mukaan näistä tärkeimmät ovat Federation Internationale Des Ingenieurs- Conseils -järjestön laatimat yleiset sopimusehdot nimeltä Conditions of Contract for Works of Civil Engineering Construction, joista jäljempänä tässä tutkimuksessa käytetään lyhennettä FIDIC. Kyseisellä lyhenteellä tarkoitetaan tämän tutkimuksen yhteydessä edellä mainittujen ehtojen kahta erillistä osaa (Part I ja Part II, FIDIC 1992) sekä tulkintaopasta nimeltä Guide to the use of FIDIC Conditions of Contract for Works of Civil Engineering Construction (FIDIC 1989). FIDICistä ministeriöllä on käytössään venäjänkielinen käännös. Suurimpana FIDIC-ehtojen puutteena on ministe
riön edustajan mukaan niiden vaikeaselkoisuus. Tämä johtuu siitä, ettei käsiteltävänä olevasta asiasta säädetä vain yhdessä ehtojen kohdassa, vaan monessa klausuulissa viitataan johonkin toiseen ehtojen klausuuliin, jossa puolestaan saattaa olla viittaus vielä kolmanteen kohtaan. Tulkitseminen on tuottanut ministeriön asiantuntijoille huomat
tavia hankaluuksia. Tutkimuksen luvussa 3.1 esitellään tarkemmin FIDIC-ehdot.
Maailmanpankki on laatinut omat sopimusehtonsa rahoittamiaan rakennusprojekteja varten. Eräät tällaiset ohjeet on käännetty venäjäksi, ja Maailmanpankin asiantuntijat ovat opastaneet ministeriön työntekijöitä niiden käytössä. Tätä tutkimusta tehtäessä Maailmanpankin ohjeet eivät olleet käytettävissä.
Kolmas ulkomainen ohje, joka ministeriössä tunnetaan, on lontoolaisen Continent Contraction Enterprises -yrityksen johtajan David Hazlettin (sekä yrityksen että henkilön nimi on translitteroitu venäjänkielisestä muodosta) laatima venäjänkielinen ohjeisto nimeltään ”Sopimussuhteet nykyaikaisessa rakennustoiminnassa” (Контракт
ные отношения в современном строительстве [Kontraktnye otnosenija v sovremennom stroitel'stve]; ohjeisto ei ole ollut käytettävissä lähteenä). Näitä viime mainittuja ohjeita ei ministeriössä pidetä kovin hyvinä, koska niiden tekijä on erehtynyt liian opettavaiseksi ja Meleskinan mielestä suhtautuu lukijaan aliarvioivasti. Nämä ohjeet on mahdollista hankkia Pietarissa toimivasta brittiläisestä rakennusalan opetus- ja konsultointikeskuksesta (Британский учебно-консультативный центр [Britanskij utsebno-konsul'tativnyj stroitel'nyj tsentr] ). Keskuksen yhteystiedot ovat lähde- ja kirjallisuusluettelossa Hazlettin nimen kohdalla.
Suomalainen YSE 1983 (kts. esimerkiksi Liuksiala 1991, s. 283-296) on toimitettu ministeriöön venäjäksi käännettynä, mutta ilmeisesti edellä kuvattu tiedon kulun kehnous on myös Minstroin sisäinen ongelma, sillä haastateltu henkilö ei ollut tapaami
seemme mennessä käännöstä nähnyt.
Esimerkki alueellisesta toiminnasta (haastattelu: Subin 1996)
Lytkarino on Moskovan kaakkoispuolella sijaitseva kaupunki, johon on Moskovan uloimmalta kehätieltä matkaa noin 15 km. Hallinnollisesti Lytkarino kuuluu Moskovan alueeseen, joka muodostuu yli 70 erisuuruisesta kaupungista sekä niiden välillä olevista pienemmistä kunnista. Moskovan kaupunki ja sitä ympäröivä Moskovan alue ovat koko Venäjän kehityksen kannalta keskeisimpiä seutuja Pietarin kaupungin ja sen lähituntumassa sijaitsevan Leningradin alueen kanssa. Voidaan olettaa, että näiden alueiden hallintoelimet ovat ensimmäisinä selvillä uusista säännöksistä, joita federaation viranomaiset laativat. Samoin on todennäköistä, että uusia ohjeita ja säädöksiä myös aletaan helpoimmin noudattaa näillä Venäjän suurimpien kaupunkien vaikutusalueilla.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan esimerkkipaikkakunnaksi valitun Lytkarinon hallin
non toimintaa ja asiantuntemusta rakennuttajana.
Lytkarinon hallinto on perustanut erillisen organisaation hoitamaan kaupungin rakennuttamista. Rakennuttajaorganisaatio toimii kunnallisena yrityksenä, jolla on taloudellinen vastuu omasta toiminnastaan. Organisaatio saa hoitamiensa rakennus
projektien urakkasummasta itselleen tietyn prosentin (2-3 %). Vuoden 1996 kevääseen asti tämä organisaatio on itse etsinyt ja valinnut urakoitsijat projekteihin, mutta tästä eteen päin valinnan suorittaa Lytkarinon hallinto. Tällä toimenpiteellä pyritään kustannusten minimointiin. Ilmeisesti rakennuttajaorganisaatiolla ei ole ollut mie
lenkiintoa valita edullisinta urakoitsijaa, koska organisaation palkkio on kaikissa tapauksissa laskettu vakioprosenttinä urakkasummasta.
Lytkarinon hallinto alkaa tänä vuonna järjestää urakkakilpailuja Minstroin laatimien ohjeiden mukaisesti. Samalla otetaan käyttöön myös urakoitsijoiden esivalinta. Haastat
telussa ilmeni, ettei Lytkarinossa vielä tarkalleen tunneta ministeriön laatimia urakointi-
V
ja prekvalifiointiohj eitä. Hallintojohtaja Subin sanoi olevansa vasta menossa hankkimaan Minstroin ohjeita itselleen. Kun näin lähellä Moskovaa sijaitsevan kaupungin hallinto ei tunne uusia ohjeita ja sääntöjä, niin on luultavaa, että tietämys kauempana olevilla paikkakunnilla on erittäin huono.
Hallintojohtajan mielestä ei ole merkitystä sillä, onko heillä urakoitsijana ulkomainen vai venäläinen yritys. Joitakin urakoitsijan taustasta johtuvia eroja sopimuksissa kuitenkin on. Ulkomaisten yritysten kanssa tehtäviin sopimuksiin tulee aina paljon tekstiä, ja vastapuoli on hyvin kiinnostunut rakennuttajan maksukyvystä. Ulkomaiset urakoitsijat varmistavat sopimuspykälillä rahojensa saamisen. Niillä on lisäksi ollut tapana edellyttää suurempia etumaksuja kuin venäläisillä urakoitsijoilla. Jokainen sopimus on oma erityistapauksensa, ja siihen tulee kirjata kaikki vaikuttavat asiat.
Haastateltu henkilö ei pitänyt mallisopimuksia tai valmiita sopimuskaavakkeita hyvinä, vaan korosti sopimuksen ainutkertaisuutta.
Urakkahintaa määrättäessä on otettava huomioon inflaatio. Huomautus ”hinta sidottu inflaatioon” ei riitä, sillä tällä hetkellä inflaatiossa on Venäjällä alueellisia eroja.
Sopimuksessa tulee mainita, sovelletaanko esimerkiksi Moskovan kaupungin vai Moskovan alueen indeksikerrointa. Venäjän inflaation epävakaus ja sen mahdolliset vaikutukset on hyvä muistaa solmittaessa sopimuksia venäläisten kanssa.
Haastattelun aikana tuli esiin muutamia erityisiä sopimusten tekemiseen liittyviä
V
epäkohtia. Subin kiinnitti päähuomionsa lainsäädännön puutteisiin ja sopimustekstin sisältöön. Hän oli sitä mieltä, ettei Venäjän lainsäädäntö ole kovin tarkka. Lait eivät hänen mukaansa anna riittävää pohjaa sopimuksille. Tämän lisäksi lainsäädäntö on keskeneräinen, eli jopa aivan äskettäin julkaistuja lakeja on pakko kirjoittaa uudelleen hyvin pian. Venäjällä ei lakeja kunnioiteta yhtä paljon kuin länsimaissa. Kansainvälisiä
V
sopimusehtoja Subin ei pitänyt soveltuvina Venäjällä tehtäviin sopimuksiin, vaan hänen mukaansa kaikki asiat on kirjattava jokaiseen erilliseen sopimukseen tarkasti ja alusta alkaen. Hänen näkemyksensä sopimuksista oli, että ne on tehtävä ”idiootteja varten”.
Tällä hän tarkoitti, että sopimukset on kirjoitettava niin selkeästi ja tarkasti, ettei kukaan voi tulkita pykäliä mielivaltaisesti ja kiertää niiden määräyksiä.
2.2.4 Moskovan hallinnon julkaisemat urakkakilpailuohjeet
Moskovan hallinto on julkaissut vuonna 1994 kokoelman ohjeita, joita on tarkoitus noudattaa Moskovan kaupungin investointikohteissa (Правительство Москвы, Комплекс перспективного развития города [PraviteVstvo Moskvy, Kompleks perspektivnogo razvitija goroda] 1994). Julkaisussa annetaan ohjeet kaupungin kokonaan tai osittain rahoittaman rakennuskohteen urakkakilpailun järjestämiseksi.
Tätä tutkimusta tehtäessä käytettävissä olivat kokoelman kahden erillisen julkaisun (numerot 2 ja 3) kopiot.
Kokoelman julkaisu 2 sisältää Moskovan hallinnon investointikohteen urakkakilpailun valmistelu- ja läpivientiohjeet. Julkaisu jakautuu viiteen alaosioon. Neljä ensimmäistä käsittelee urakkakilpailun jäijestämisen yksityiskohtia, kilpailudokumentaation sisältöä, kaupungin hallintoelinten asemaa kilpailun jäijestäjänä sekä kilpailun järjestäjän, kilpailukomission ja koordinaattorin asemaa ja tehtäviä. Viides alaosio sisältää ohjeisiin liittyvien asiakirjojen mallikaavakkeita.
Kokoelman julkaisu 3 käsittelee Moskovan kaupungin (korjaus)rakentamisohjelman kohteiden urakkakilpailuohjeita sekä antaa säädöksiä omistussuhteiltaan erityyppisten rakennusten neliöhintojen laskemisesta, selvittää Moskovan keskustan korjausra- kentamisohjelman järjestelyjä vuosina 1993-1994 sekä investoijien rahoittamien asuinrakennusten tilojen jakamista erityyppisiin käyttötarkoituksiin.
Edellä esitetyt kaksi erillistä julkaisun osaa saatiin kopioina käyttöön Moskovan kaupungin edustajalta, mutta kyseistä henkilöä ei ollut mahdollista haastatella. Näin ollen ei selvinnyt, missä määrin näitä ohjeita jo sovelletaan Moskovan kaupungin rakennuskohteissa, tai millä tavoin ne nivoutuvat esimerkiksi Minstroin vastaaviin ohjeisiin. Sekä kaupungin että ministeriön ohjeet on julkaistu suunnilleen samoihin aikoihin, jolloin valtion uusi siviililainsäädäntö ei vielä antanut nykyisen kaltaista pohjaa määräyksille. Periaatteiltaan Moskovan kaupungin ohjeet lienevät käyttökelpoiset, mutta tarkennuksia lainsäädännön muokkautumisen myötä saatetaan joutua tekemään, samoin kuin on tarkoitus tehdä Minstroissa.
Vaikuttaa siltä, että Venäjällä useampi taho (mm. rakennusministeriö ja kaupungit) on päättänyt lähes yhtä aikaa ryhtyä antamaan rakentamista sääteleviä asetuksia. Ilmeisesti tarve erityyppisille ohjeille on ollut niin suuri, ettei ole ollut mahdollista odottaa esimerkiksi valtion siviililakien julkaisemista. Venäjällä on tällä hetkellä voimassa useampia mm. urakkakilpailumenettelyä koskevia asetuksia ja määräyksiä. Luultavasti eri viranomaistahojen on tarkoitus lähitulevaisuudessa tarkistaa laatimiensa säännösten ja siviililain yhtäpitävyys, joten mahdolliset ristiriitaisuudet koijautunevat ajan myötä.
2.2.5 Tyyppisopimuskokoelma
Venäjällä on julkaistu uudistettu ja täydennetty toinen painos kirjasta nimeltä Tyyppisopimuskokoelma (Прудников [Prudnikov] 1995). Kiija sisältää lomakemalleja erilaisten sopimusten tekemiseksi pääasiassa juridisten henkilöiden välillä. Useista kaupankäynnin ja vuokrauksen alueista on koottu omat lukunsa, jotka muodostuvat muutaman perustapauksen sopimusmalleista. Periaatteena on, että laittamalla tyhjiksi
jätetyille viivoille sopimuskohtaiset tiedot saadaan aikaan pätevä sopimus. Kirjan esipuheessa huomautetaan, että mahdolliset erityispiirteet tulee sopimuksiin kirjata, vaikkei annetussa lomakemallissa vastaavia kohtia valmiina olisikaan.
Urakoinnista on oma erillinen lukunsa Tyyppisopimuskokoelmassa. Kun melko suppeaan teokseen on haluttu laittaa monen alan aineistoa, ei esitetyn tiedon määrä yksittäiseltä alalta ole kovin suuri, mutta selkeä pyrkimys yhteiseen käytäntöön on olemassa. Kirjan julkaiseminen ja myynti osoittavat, että Venäjällä on koettu tarpeelliseksi sopimuksen tekoa koskevan ohjeiston muodostaminen. Minstroin asian
tuntija (haastattelu: Meleskina 1996) tähdensi, että vaikka kyseisellä kirjalla ei ole virallisen ohjeen asemaa Venäjällä, sen hyödyntämiselle ei myöskään ole esteitä. Tämän teoksen on julkaissut sama moskovalainen Infra-M -niminen yritys kuin Siviililaki- kokoelman toisen osan. Hyvällä syyllä voidaan olettaa sopimusmallien pohjautuvan melko luotettavasti Siviililakikokoelmaan.
2.3 SOPIMUSTEN SOLMIMINEN VENÄJÄLLÄ
2.3.1 Johdanto
Venäjälle tehtävien kauppojen luonne on muuttunut viimeisten vuosien aikana ratkaisevasti. Entisinä bilateraalikaupan aikoina sopimusten solmiminen oli säänneltyä ja jäykkää, mutta positiivisina seikkoina olivat ehtojen pitävyys ja maksusuoritusten varmuus. Nykyään toimitaan huomattavasti järjestäytymättömämmässä systeemissä, joka saa jatkuvasti uusia piirteitä. Mitään asioita ei voida pitää ikuisesti pätevinä totuuksina, vaan toimintatavoissa tapahtuu paljon muutoksia. Koko lainsäädäntöä ollaan muokkaamassa vastaamaan nykyisiä vaatimuksia. Lainsäädäntö on aina tiukasti sidottu kunkin yhteiskunnan järjestelmään, joten itsestään selvää on, etteivät sosialistisen Neuvostoliiton aikana määritellyt periaatteet päde enää useimmilla toiminnan osa-alueilla.
Kuten kaikkina murrosaikoina nytkin joudutaan selviytymään kaoottisissa ja hyvin epäselvissä oloissa, koska lopullista toimintatapojen muotoutumista ei vielä ole ehtinyt tapahtua. Kun yhteiskunta elää muutosten aikaa, siinä toimiminen on hankalaa, sillä lainsäädäntö ei tarjoa riittävää tukea kaikkiin tilanteisiin. Tällä hetkellä Venäjällä toimivien yrittäjien, niin uiko- kuin kotimaistenkin, on kyettävä ratkaisemaan tyydyttävästi sekavan tilanteen aiheuttamat ongelmat. Normaalien yrittäjäriskien lisäksi Venäjällä joudutaan ottamaan huomioon ylimääräiset tämän hetken maariskit, joita ei kaikkia edes pystytä ennakoimaan sopimuksen valmisteluvaiheessa. Tässä yhteydessä ei
keskitytä sellaisiin suuren luokan riskeihin kuin sotatoimet ja terrorismi. Myöskään järjestäytynyttä rikollisuutta ei käsitellä muuten kuin erään haastatellun henkilön
(haastattelu: Gorin 1996) antaman muun tiedon osana luvussa 2.3.3.
Sopimusta tehtäessä ei normaalisti pidetä oletusarvona, että sitä rikotaan. Valitettavasti kuitenkin monien suomalaisten yritysten viimeaikaiset kokemukset Venäjän mark
kinoista viittaavat siihen, että vaikeudet sopimusten toteutumisessa ovat yleistyneet.
Kaikessa urakkatoiminnassa ovat erimielisyydet tavallisia, mutta Venäjän kaupassa ovat riitatilanteet hyvin yleisiä. Suomalaisten viejien on syytä yhä tarkemmin perehtyä venäläisten ostajien erilaisiin toiminnan motiiveihin sekä tapaan tehdä sopimuskauppaa.
Näin viejillä on mahdollisuuksia ennakoida sopimuskumppanien tulevia ratkaisuja.
2.3.2 Suomalaisten neuvottelutaito ja sopimustekniikka (haastattelu: Heino 1996)
Meillä suomalaisilla on vielä opittavaa, ennen kuin voimme sanoa osaavamme venäläisten kanssa neuvottelemisen. Tilanteet venäläisten tilaajien kohdalla vaihtelevat niin paljon, ettei yhdellä vakiotekniikalla selvitä kaikista neuvotteluista. Venäläisten joukossa alkaa esimerkiksi yhä enemmän olla vaatimaan tottuneita liikemiesmäisiä asiakkaita, jotka osaavat hakea omaa etuaan. Suomalaisten neuvottelijoiden on sisäistettävä, että sopimuksen rakenne riippuu kahdesta tekijästä, sopimuksen soveltamisympäristön kulttuurista ja sopimuksen asiayhteydestä. Pystyäkseen tekemään tuloksellista kauppaa venäläisten kanssa on suomalaisten ymmärrettävä Venäjän yhteiskunnan säädökset ja niiden muutosherkkyys, asiakkaan yksilökulttuuri ja Venäjällä vallitseva yhteisökulttuuri sekä asiakkaan tarpeet ja toiminnan perusperiaatteet.
Sopimusta laatiessaan urakoitsijan on oltava terveesti itsekäs ja ajettava asiaansa rationaalisesti. Vastapuolelle on uskallettava kiijoittaa huomattavia sanktioita etenkin niille velvollisuuksille, joiden laiminlyönti saattaa olla todennäköistä ja erityisen haitallista töiden kannalta. Sopimuksen olennaiset kohdat on käytävä vastapuolen kanssa läpi, jotta varmistutaan yhteisymmärryksestä. Suomalaisten neuvottelijoiden on vaikea olla tiukkoina. Me emme tohdi olla kovin jyrkästi jotain mieltä ja puolustaa perustellen näkemystämme. Suomalaisilta puuttuu henkistä kanttia ja sisua säilyttää oma linjansa ja tuoda asiansa menestyksellisesti esiin neuvotteluissa. Tämä ei koske ainoastaan sopimusneuvotteluvaihetta, vaan myös työn toteutuksen aikana ja sen jälkeen eteen tulevia eritasoisia neuvottelutilanteita. Meiltä puutuu taito ”näytellä riitelemistä”, eli otamme usein liian henkilökohtaisesti konfliktit. Neuvottelijoinakin
olemme ns. tyypillisiä suomalaisia eli siedämme paljon ja yritiämme neuvotella hillitysti, mutta jossain vaiheessa sietokykymme loppuu kokonaan. Sen jälkeen ei neuvotte
lukumppanien kanssa enää tulla ollenkaan toimeen. Esimerkiksi saksalaiset neuvot- televat joskus huutaen ja suomalaisittain katsottuna epäasiallisesti, mutta neuvottelun jälkeen he eivät ihmisinä ole riidoissa. Yhteistyö on edelleen mahdollista neuvot
telutilanteen näkemyseroista huolimatta.
Neuvotteluvaiheen aikataulu on yleensä hyvin tiukka, joten sopimuksissa on hankala huomioida kaikkia yksityiskohtia. Ajan vähyys ei kuitenkaan ikävä kyllä ole ainoa vaikuttava seikka, vaan myös sopimusteknistä taitamattomuutta löytyy. Suomalaisten toiminta ei aina ole systemaattista, vaan sopimusta lähdetään kokoamaan puutteellisilla tiedoilla ja sillä asenteella, ettei tehtävä vaadi mitään erityistä keskittymistä tai asiantuntija-apua esimerkiksi lakimiehiltä. Sopimuksia laaditaan vanhalla kokemuksella ottamatta huomioon, että maailma on muuttunut.
Sopimushankaluuksia aiheutuu myös siitä, ettei toteutusvaiheen henkilökunta useinkaan osallistu neuvotteluihin. Myöskään lakimiesten käyttö varsinaisina neuvottelijoina ei ole kovin yleistä. Neuvottelut saattaa hoitaa esimerkiksi tarjouslaskennasta vastannut henkilöstö, joka ei välttämättä osaa ottaa huomioon juridisia tai käytännön toteutuksen ongelmia riittävän hyvin. Neuvotteluvaiheessa tulisi eri alojen asiantuntijoiden kanssa käydä läpi kaikki ne kohdat, joista myöhemmin voi aiheutua vaikeuksia ja päättää, voidaanko esiin tulevia riskejä ottaa. Rakennusurakoiden ongelmat saattavat olla hyvin monimutkaisia, eikä niiden kaikkien huomiointi aina etukäteen ole mahdollista.
Sopimusta laadittaessa on erityisen tärkeää varautua ajateltavissa olevien häiriöiden seurausten sopimiseen niin asiasisällön kuin menettelytapojenkin osalta.
2.3.3 Sopimusten solmiminen ja ongelmat
Tämä luku pohjautuu Moskovassa tehtyyn haastatatteluun (haastattelu: Gorin 1996).
Haastatellulla henkilöllä on pitkäaikainen kokemus suomalaisen vientiyrityksen palveluksessa Moskovassa ja lisäksi hän venäläisenä tuntee paikallisia olosuhteita erittäin hyvin. Gorin otti esiin joukon ongelmallisia kohtia:
venäläisten puutteellinen sopimustekstiin tutustuminen
henkilösuhteiden ja neuvottelutilanteen merkitys sopimukseen pääsemisessä
Venäjän olojen ja lainsäädännön muutokset sekä rikollisuus
Haastatellun henkilön mielestä venäläisen osapuolen huono keskittyminen sopimuksen sisällön tutkimiseen on havaituista ongelmista suurimpia. Venäläisillä on tapana kiinnittää huomionsa vain muutamiin heille oleellisiin kohtiin, joita ovat hinta, erilaiset päivämäärät ja kestoajat, sanktioprosentit ja force majeure -kohta. Kun venäläisten päähuomio kiinnittyy vain lukuja sisältäviin sopimuskohtiin, saattaa heiltä jäädä paljon muita tärkeitä asioita havaitsematta. Venäläinen osapuoli ryhtyy tarkastelemaan sopimusta yksityiskohtaisemmin vasta, kun projektissa tulee eteen vaikeuksia. Tässä vaiheessa saattavat venäläiset yllättäen olla sitä mieltä, että ehdot ovat heille hyvin epäsuotuisat, ja heidät on suorastaan huiputettu allekirjoittamaan epäkelpo sopimus.
Näiden tilanteiden välttämiseksi on syytä jo neuvotteluvaiheessa käydä tilaajan kanssa yhdessä läpi ainakin oleellisimmat sopimuksen kohdat, jotta voitaisiin varmistua siitä, että osapuolilla on yhtenevä käsitys sisällöstä. Luonnollisesti asiat on kirjattava sopimukseen siten, että jää mahdollisimman vähän tilaa erilaisille tulkinnoille.
Venäläistä toimintaympäristöä tuntevana henkilönä Gorin painotti neuvottelutilanteiden merkitystä sopimukseen pääsemisessä. Venäläisten kanssa toimittaessa ei riitä pelkkä hyvä tarjous, vaan osapuolten on lisäksi päästävä henkilökohtaisiin luottamuksellisiin suhteisiin, ennen kuin yhteistyö on mahdollista. Yleensä neuvotteluissa pystytään keskustelemaan kaikista sopimuksen solmimiseen liittyvistä asioista, mikäli keskinäiset suhteet ovat luontevat ja normaalit. Venäläiset ovat tavallaan hyvin salaperäistä ja vaikeaselkoista kansaa. Aluksi venäläinen neuvottelija voi olla hyvin varautunut ja hankalasti lähestyttävissä. Yllättävän pian neuvottelun edetessä hän saattaa avautua.
Tämän käytöksen taustoista ja syistä ei toinen osapuoli koskaan pääse täysin selville.
Mahdollisesti jokin ystävällinen ele, kuten miellyttävän ilmapiirin luominen ja esimerkiksi tavanomainen kahvitarjoilu, saavat aikaan sen, että venäläinen osapuoli tuntee olonsa tervetulleeksi ja hän vapautuu. Oletettavaa on, että vastapuolen neuvottelija on tällöin saavuttanut ihmisenä venäläisen osapuolen luottamuksen.
Keskivertovenäläiselle tilaajalle tuntuu olevan oleellista, että hänen kanssaan neuvottele nimenomaan ulkomaalainen henkilö, jos on kyse ulkomaisesta yrityksestä. Näin ollen muunmaalaisen yrityksen ei välttämättä kannata laittaa palkkaamaansa venäläistä henkilökuntaa yksin neuvottelemaan, koska tällöin saatetaan menettää venäläisen asiakkaan silmissä mahdollinen ulkomaalaisuuden myötä saavutettu erityisasema.
Jonkinlaisesta länsimaisiin tapoihin kohdistuvasta ihailustaan huolimatta venäläinen neuvottelija tuntuu kunnioittavan erityisesti sellaista ulkomaista neuvottelijaa, joka on vaivautunut opettelemaan venäjän kieltäjä perehtynyt maan oloihin.
Venäläinen haluaa olla tasavertainen toimiessaan ulkomaalaisten kanssa. On kaikin tavoin vältettävä antamasta sellaista vaikutelmaa, että vastapuoli pitäisi venäläistä huonompana tai vähäpätöisempänä. Mikäli venäläinen osapuoli tuntee olevansa
samanarvoinen neuvottelukumppanina, hän ottaa hyvin helposti huomioon sen, mitä toinen osapuoli haluaa sanoa. Sen sijaan jos venäläinen tuntee olevansa altavastaajana, hän ei ole yhteistyöhaluinen. Yleensä on luonnollista, että tarjoava osapuoli pyrkii mahdollisuuksien mukaan tekemään ostajan aseman neuvottelutilanteessa miellyt
täväksi. Ilmeisesti kuitenkin on ollut tilanteita, joissa parhaana asiantuntijana itseään pitävä ulkomainen tarjoaja on erehtynyt aliarvioimaan tilaajan tietoja ja taitoja.
Neuvottelut eivät tällaisissa tapauksissa etene kovin hedelmällisesti. Vastaavasti mikäli venäläisen osapuolen edustaja ei mielestään saa neuvottelukumppanikseen arvoistaan henkilöä tarjoavasta yrityksestä, hänen yhteistyöhalukkuutensa on vähäinen.
Kun kaupankäynti perustuu hyvin pitkälle yksittäisten ihmisten välisiin suhteisiin, on tilanteita, joissa urakoitsijan edustajilla ei ole oikeita tuttavia asiakkaan henkilö
kunnassa. Tällöin yhteistyö saattaa olla hyvin vaikeaa. Esimerkiksi jos asiakasyrityksen johtaja vaihtuu, ei uudella johtajalla välttämättä ole samaa käsitystä asioista kuin edeltäjällään. Hän saattaa tulkita sopimuksen yritykselleen epäedulliseksi eikä aio noudattaa sitä sellaisenaan. Lisäksi uusi johtaja saattaa jostain syystä pitää vastapuolen edustajaa alempiarvoisena henkilönä, jolloin toimivan suhteen luominen on hankalaa.
Tällaiset tilanteet eivät liene kovin yleisiä, mutta jos merkittäviä vaihdoksia asiakkaan henkilökunnassa tapahtuu ratkaisevalla hetkellä, vaikeuttaa se sopimukseen pääsyä.
Venäjä on varsinkin nykytilanteessa maa, jossa täytyy koko ajan pitää silmänsä auki paikallisten ongelmien suhteen. Sopimusta valmisteltaessa on lähdettävä siitä, että mitä vain voi sattua. Solmittavasta sopimuksesta on pyrittävä tekemään sellainen, että se turvaa molempien osapuolten oikeudet eteen tulevissa tilanteissa. Venäjästä puhut
taessa ei voida kokonaan sivuuttaa rikollisuutta, joka tällä hetkellä vaikuttaa lähes kaikilla taloudellisesti merkittävillä yrittämisen alueilla. Ulkomaisen yrityksen on syytä olla hyvin tarkkana etsiessään ja valitessaan yhteistyökumppaneita Venäjällä, sillä erään arvion mukaan jopa puolet solmittavista sopimuksista on jollain lailla rikollisluonteisia.
Asiakkaaseen kannattaa tutustua hyvin ennen kaupan lopullista solmimista. Taustat on syytä tutkia ja sen lisäksi on itse muodostettava oma käsityksensä vastapuolen luotettavuudesta esimerkiksi järjestämällä vapaamuotoisia tapaamisia varsinaisten neuvottelutilaisuuksien ulkopuolella. Rikollisten yritysten kanssa toimimista ei voitane pitää tavoiteltavana, mutta koska Venäjä ei ole samassa merkityksessä järjestäytynyt yhteiskunta kuin länsimaat, eteen saattaa tulla tilanne, jossa parhaaseen lopputulokseen päästään tekemällä jokin osakokonaisuus jopa vallitsevia lakeja tai ohjeita kiertämällä.
Nämä tilanteet liittyvät yleensä tapauksiin, joista voimassaoleva lainsäädäntö ei määrää kovin selkeästi, tai joissa toimiminen täysin sääntöjen mukaisesti veisi kohtuuttomasti aikaa tai olisi jopa mahdotonta. Yksinkertainen totuus kuitenkin on, että tämä tapa saattaa osoittautua vaaralliseksi eikä siksi ole suositeltava.
Vaikka yksityinen yritys tekee kauppaa jonkun toisen yksityisen yrityksen kanssa, on koko ajan tarkkailtava venäläistä toimintaympäristöä eli koko Venäjää ja sen tilannetta.
On seurattava maan tapahtumia ja lainsäädännön muutoksia niin, ettei jouduta yllättäen ja voimattomina vain toteamaan jotain omalle toiminnalle merkityksellistä jo tapah
tuneen. Sopimuksen solmiminen ei vähennä tarvetta seurata ympäristöä ja sen muutoksia.
3. RAKENNUSURAKKASOPIMUKSET VENÄJÄLLÄ
3.1 YLEISET KANSAINVÄLISET SOPIMUSEHDOT - FIDIC
Vaikka Venäjällä mitkään kansainväliset yleiset sopimusehdot eivät ole vielä kovin laajasti käytössä, selvästi useimmin noudatetaan FIDIC-ehtoja (Federation Internatio
nale Des Ingenieurs-Conseils: Conditions of Contract for Works of Civil Engineering Construction). Tutkimuksen luvussa 2.2.3 on mainittu muutama muukin ohjeisto, joita venäläiset jossain määrin tuntevat. Niiden osuus ei kuitenkaan ole merkittävä, joten tässä työssä niitä ei enempää käsitellä. Tämän tutkimuksen tarkastelu pohjautuu FIDICin englanninkieliseen vuodelta 1987 peräisin olevaan neljänteen painokseen, johon koijauksia on tehty vuonna 1988 ja 1992. Apuna käytettiin suomennosta vuoden
1977 kolmannesta painoksesta.
FIDICin laatimiseen on osallistunut laaja joukko alan asiantuntijoita Euroopasta. Ehdot ovat seikkaperäiset, mutta jossain määrin vaikeaselkoiset. Ehtojen soveltaminen edellyttää käyttäjältään syvällistä perehtymistä sekä ehtojen pohjalla olevaan ajatte- lumaailmaan että ehtojen käyttöön konkreettisessa kohteessa. Myös FIDICin kuten muidenkin yleisten sopimusehtojen tapauksessa on oleellista, ettei mitään kohtaa oteta sopimuksen osaksi automaattisesti tarkemmin tutkimatta sen merkitystä. Jokaisen erillisen ehdon vaikutus käsillä olevaan sopimukseen on tarkasti sisäistettävä, jottei jatkossa törmätä ehdoista johtuviin vaikeuksiin sopimusta tulkittaessa.
Rakennusurakkasopimuksissa käytettävä FIDIC jakautuu kahteen erilliseen osaan (Part I ja Part II, FIDIC 1992). Ensimmäinen sisältää yleiset ehdot sekä taijous- ja sopimusasiakirjamallit. Jälkimmäisessä osassa on tarkempia tulkinta- ja muokkaus- ohjeita sekä konkreettisia sovellusesimerkkejä ehtojen käyttäjälle. Lisäksi tukena on erillinen käyttöopas nimeltä Guide to the use of FIDIC Conditions of Contract for Works of Civil Engineering Construction (FIDIC 1989). Käyttöoppaassa annetaan tarvittavaa lisätietoa kunkin klausuulin merkityksestä ja sisällöstä. Yleiset ehdot sisältävät 72 klausuulia, joissa määrätään tarkasti sopimusosapuolten velvollisuuksista ja muista sopimuksen solmimiseen vaikuttavista asioista. Kuvassa 3.1 esitetään FIDIC-
ehtojen englanninkieliset klausuuliotsikot.
FIDICin yleisten ehtojen klausuulit on ryhmitelty seuraavien otsikoiden alle:
- Definitions and Interpretation
- Engineer and Engineer’s Representative - Assignment and Subcontracting - Contract Documents
- General Obligations - Labour
- Materials, Plant and Workmanship - Suspension
- Commencement and Delays - Defects Liability
- Alternations, Additions and Omissions - Procedure for Claims
- Contractor’s Equipment, Temporary Works and Materials - Measurement
- Provisional Sums
- Nominated Subcontractors - Certificates and Payment - Remedies
- Special Risks
- Release from Performance - Settlement of Disputes - Notices
- Defaults of Employer
- Changes in Cost and Legislation - Currency and Rates of Exchange
Kuva 3.1 FIDIC-ehtojen klausuuliotsikot (lähteenä FIDIC Part I 1992, s. I-V).
Tähän on valittu esimerkiksi klausuulin numero 5 alaklausuuli 5.2, joka koskee sopimusasiakirjojen pätevyysjäijestystä. Seuraavissa kuvissa (kuvat 3.2, 3.3 ja 3.4) esitetään kyseisen alaklausuulin englanninkielinen teksti FIDICin ensimmäisestä ja toisesta osasta sekä käyttöoppaasta.
5.2 The several documents forming the Contract are to be taken as mutually explanatory of one another, but in case of ambiguities or discrepancies the same shall be explained and adjusted by the Engineer who shall thereupon issue to the Contractor instructions thereon and in such event, unless otherwise provided in the Contract, the priority of the documents forming the Contract shall be as follows:
(1) The Contract Agreement (if completed);
(2) The Letter of Acceptance;
(3) The Tender;
(4) Part II of these Conditions;
(5) Part I of these Conditions; and
(6) Any other document forming part of the Contract.
Kuva 3.2 Sub-Clause 5.2 Priority of Contract Documents (FIDIC Part I 1992, s. 5).
Sub-Clause 5.2 - Priority of Contract Documents
Where it is decided that an order of precedence of all documents should be included, this Sub-Clause may be varied as follows:
EXAMPLE
Delete the documents listed 1-6 and substitute:
(1 ) the Contract Agreement (if completed);
(2) the Letter of Acceptance;
(3) the Tender;
(4) the Conditions of Contract Part II;
(5) the Conditions of Contract Part I;
(6) the Specification;
(7) the Drawings; and
(8) the priced Bill of Quantities or
Where it is decided that no order of precedence of documents should be included, this Sub-Clause may be varied as follows:
EXAMPLE
Delete the text of the Sub-Clause and substitute:
The several documents forming the Contract are to be taken as mutually explanatory of one another, but in the case of ambiguities or discrepancies the priority shall be that accorded by law. If, in the opinion of the Engineer, such ambiguities or discrepancies make it necessary to issue any instruction to the Contractor in explanation or adjustment, the Engineer shall have authority to issue such instruction.
Kuva 3.3 Sub-Clause 5.2 Priority of Contract Documents (FIDIC Part II 1992, s.4)
