Maarian pitäjän paikannimistö : 1. osa: mantereen puoleinen osa · DIGI

(1)

(2)

(3)

(4)

M A A R I A N P I T Ä J Ä N P A I K A N N I M I S T Ö

I. MANTEREEN PUOLEINEN OSA

J U L K A I S S E E T

JENNY MARIA M ONTIN-TALLGREN

JA

A. M. TALLGREN

(5)

p a i k a n n i m i s t ö

I. MANTEREEN PUOLEINEN OSA

JULKAISSEET

JENNY MARIA MONTIN-TALLGREN

JA " ~ £

A. M. TALLGREN

T U R U SSA 1918,

U U D E N AURAN O SAKEYHTIÖN KIRJAPAINOSSA.

(6)

in memoriam

(7)

Maarian muistorikas, viljava ja tiheään asuttu pitäjä monine vaihtelevine, myöskin nykyisine yhteiskunnalli

sine ilmiöineen tarjoaa paikallistutkijalle kiitollisia tut

kimustehtäviä ja aineksia julkaisuihin monelta eri alalta.

Nimenomaan viehättävät nuo tehtävät niitä joiden koti

seutua Maaria on, ja jotka rakkaudella ovat kiintyneet sen taloihin ja asukkaisiin, sen luontoon, sen viljaviin peltoihin, sen muistomerkkeihin. Kuinka kernaasti pitä

jäläisenä lukisikaan lyhyitä esityksiä Maarian kirkosta, sen kylien ja talojen vaiheista, sen elämästä 1600- ja 1700-luvuilla, sieltä lähteneistä merkkihenkilöistä, sen talonpoikaissuvuista, kaikesta tuosta, josta asiakirjat tarjoovat melkoisesti tietoja ja kuvauksia. Kuinka ilolla selailisi kirjasta, jossa olisi kuvia pitäjän kylistä ja ta

loista, vanhoista ja uusista rakennuksista, talojen enti

sistä tiluskartoista, rakennusryhmistä j. n. e. Kuinka huvittava olisi esitys Maarian pitäjän luonnosta, m aa

perästä, Vähäjoen laaksosta ja sen maanvieremistä, pi

täjässä tavattavista kasvilajeista, sikäläisestä puutarhan

hoidosta y. m. Ja vihdoin miten opettava olisi todel

liseen kerättyyn ainehistoon perustuva selostus pitäjän väkiluvun vaihteluista, asujamiston yhteiskunnallisesta rakenteesta ja varallisuudesta ennen ja nyt, terveys- ja asunto-oloista ja monesta muusta tilastollisesta seikasta.

Mitään tästä kaikesta ei vielä ole aikaansaatu.

(8)

Useita maanalaisia on huvittanut ja innostanut aja

tus ryhtyä toimenpiteisiin suuren ja monipuolisen pitä- jänkuvauksen aikaansamiseksi Maariasta, ja kerätä sitä varten aineksia; ne julkaistaisiin pieninä erillisinä vih

kosina, kunnes tulevaisuudessa tarjoutuu tilaisuus yh

tenäisen pitäjänkertomuksen toimittamiseen. Toistai

seksi on jo saatettu julkisuuteen Maarian pitäjän „koti- seutunum ero“ (Uusi Aura 1912, n:o 297), Maarian „kotiseutukurssien pöytäkirjat" (Kotiseutu 1916 n:o 105—

124) ja esitys „Aurajoen suun esihistorialliset muistot", 59 siv. ilmestynyt Kansanvalistusseuran kotiseutukuvauk- sissa vihkosina 21—23 v. 1915. On aijottu saada mo

lemmat ensinmainitutkin julkaisut uudelleen painetuiksi lisättyinä ja tarkistettuina, samaan kokoon kuin tämä sarja „Lisiä Maarian pitäjän kertomukseen". Osaksi tässä tarkotuksessa asetettiin Maariassa kotiseutukurssien päätyttyä v. 1916 erikoinen kotiseututoimikunta ja sen tehtäväksi jäi täydentää kursseilla alettua työtä ja muis- tiinmerkitä kansanomaisia uskonnollisia, oikeus-, kar

janhoito-, maatalous- y. m. tapoja. Toivottavasti nämä kuvaukset saadaan pian painettua, jahka keräystyö voi

daan katsoa loppuun suoritetuksi, ja näin ilmestyisi arvokas vihkonen Maarian kansan nykyisen henkisen perimätiedon ja tapojen kuvaukseksi. Kyseessä olevat keräysalathan ovat juuri niitä, joilla kaikki asiata har

rastavat paikkakuntalaiset voivat olla mukana ja jolta on oivallisia opastavia ohjelmakirjoituksia «Kotiseutu

tutkimuksen oppaassa", ilm. v. 1914 ja 1916 Otavan kustannuksella. Mitä hartaimmin toivottavaa olisi, että paikkakuntalaiset yhteisesti ottaisivat huolehtiakseen tästä järjestelmällisestä ainesten keruusta, mikäli se kos

kee kansan tapoja ja perimätietoja. Työ olisi varm aan

kin helposti loppuun suoritettavissa, mutta sitä varten tarvitaan nimenomaan itse paikkakunnalla asuvia hen

kilöitä. Ylioppilaat ja koulujen opettajat voisivat suo

rittaa tärkeän työn homman johtajina, joskin varsinai

nen keräys jäisi muille. Valmis työohjelma on aikoi

naan valitulla kotiseututoimikunnalla.

Nyt julkaistava vihkonen on n:o 2 sarjassa „Lisiä Maarian pitäjänkertomukseen". Esihistorialliset muistot ovat sarjan n:o yhdeksi katsottavat. Tällä kertaa jul

kaistaan manner-Maarian paikannimistö. Keräystyöhön päätettiin ryhtyä uudenvuoden vaihteessa v. 1916J), jolloin paikkakunnan lukuisa ylioppilas- y. m. nuoriso kokoontui yhteiseen neuvotteluun; tällöin annettiin kul

lekin määrätty alue, jonka paikkainnimistö hänen tuli kerätä. Varsinaissuomalaisen osakunnan kotiseutuvalio- kunnalta saatiin Smk. 100: — suuruinen apuraha, jolla palkattiin 2 stipendiaattia määrättyjen talojen nimistön keräämistä varten, nim. tekn. yliopp. M. ^He l a n d e r, joka keräsi nimistön Ruohonpään, Teräs-Rautelan ja Suikki- lan kylistä, ja torpp. Ka l l e Ra n t a l a, jonka keräämiä ovat paikannimet Koskennurmen, Jäkärlän, Ylijoen, Myllyojan, Paimalan Eskolan, Innamaan, Junniloiden, K ylä-ja Kasi-Knuutin ja Sipilän, Vaistenkylän ja Sara- mäen kylien sekä Ihamuotilan Alitalon talojen mailta.

Muitten talojen paikannimet toivottiin saatavan kerä

tyksi paikallisin omin voimin, mutta siinä ei kokonaan onnistuttu, joten työtä myöhemmin oli erikseen täyden

nettävä.

Yleensä olivat muistiinmerkitsijöinä herrojen Helan

derin ja Rantalan lisäksi seuraavat henkilöt: toht. E. G.

Ah l m a n (Metsämäki ja Haihu), yliopp. V. V. Ha h t a

9 Vrt. Ylioppilaslehti 1915: 276 ja Kotiseutu 1916 siv. 49.

(9)

(Hahta), yliopp. Vil h o Ma r j a n e nja E . J. Vu o r i(Kärsämäen kylä), yliopp. V. J. ja K. M. ^Ma r j a n e n (Prusi, Hama- ron Vähä- ja Keskitalo), yliopp. neiti He l li Ve s o (Pitkä

mäki), yliopp. P. ^Is o t a l o (Hamaron Isotalo), neiti ^H^{a n n i}

Ko r o i n e n (Koroinen), herra Y. El l il ä (Mulli), neiti El s a La m p i s u o (Kähäri), neiti El in Ta m m i n e n (Raunistula), Ko- moisten, Niuskalan, Virusmäen, Piippanojan talojen väet, (Hälisten kylä ja mainitut talot), rouva J. M. M. Ta l l g r e n

(Kirves, Taskula, Isoheikkilä) ja allekirjoittanut (Pap

pila, Räimä, Kastu 1). Sitä paitse on rovastinrouva J.

M. M. Ta l l g r e n poiminut kirkonkirjoista v.v. 1680—

1880 niissä olevat kylien, talojen ja torppien nimet, joista osa jo on käytännöstä hävinnyt, sekä lisäksi antanut melkoisen m äärän’ erikoisia paikannimiä ja niihin liit

tyviä taruja eri osista pitäjää, joten hänen ansionsa työn suorittamisessa on ratkaisevin.

Nimien muistiinmerkinnässä noudatettiin muuallakin paikotellen omaksuttua tapaa: karttamerkintää taloittain.

Kunkin talon kartasta otettiin aivan yksinkertaiset ääri- viivakopiot läpinäkyvälle paperille, vrt. kuv. siv. 30. Sen jälkeen talon isännän tai jonkun vanhemman, talon maat hyvin tuntevan miehen avulla „kulettiin kartalla" talon maitten läpitse ja niin saatiin muistiin nimet pelloittain, mäittäin, metsittäin, lähteittäin, torpittain. /Asianomaiseen kartan kohtaan pantiin numero ja s itte n 1 eri lipulle sa

ma numero ja siihen kuuluvat selitykset: nimi, siitä käytetty paikallissija (ulk. tai sisäinen), paikan laatu ja nimeen mahdollisesti liittyvä tarina. Koko toimitus su

jui nopeasti ja sen täydellisyys oli kai kutakuinkin

') Yleensä on muistettava että nimistössä ei ole paikkainnimiä sellaisilta Maarian talojen palstoilta jotka ovat ulkopuolelta pitäjän, Ruskolla, Paattisilla, Liedossa j. n. e.

varma. — Samaa menettelyä noudatti esim. toht. Th.

S c h v i n d t toim eenpanemillaan kotiseutukursseilla v.v.

1915 ja 1916.

Nyt julkaistu vihkonen on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Julkaisuun nähden olen noudattanut sitä periaatetta, että ensin on julkaistu nimistö alueittain, t. s. talottain, aikain pitäjän pohjois-osasta ja lopettain sen Raision ja Turun puolisella kulmalla, ja sitten jär

jestämällä kaikki nimet aakkosellisesti. Edellisessä ryh

mässä julkaistaan asianomaisilla kohdilla paikallistari- nat, ja annetaan talojen y. m. kulttuurinimien kohdalla tietoja nimen aikaisemmista kirjoitusmuodoista. Jä l

kimmäisessä on kulttuurinimet painettu lihavilla kirjai

milla, ne kun kielentutkijalle ovat niin tärkeät.

Talojen nimien vanhat kirjoitusmuodot olen ottanut osaksi keskiaikuisista painetuista asiakirjakokoelmista, osaksi Valtionarkistossa olevista painamattomista m aa

kirjoista vuosilta 1540 (V. A. 485, s. 35, 43), 1647 (V. A. 7233, s. 67, 69, 254, 357) ja 1651 (V. A. 1656, s. 120), osaksi Maarian kirkollisista kirjoista, joista äi

tini siinä tarkotuksessa on tehnyt muistiinpanoja 1680- luvulta asti. Kylien ja talojen lyhyet historiikit ovat melkein kokonaan äitini tekemät.

Kerätyt ainekset ovat kaikki talletetut Kansallismu

seon arkistoon. Niistä saa hyviä lisiä myöskin Maa

rian nykyiseen viljelyshistoriaan; niinpä näkyy kerä

tyistä talonkartoista talojen nykyisten viljelysten laajuus.

Tarkoin käy niistä niinikään ilmi eri paikkojen asema, mikä voi vasfedes olla hyödyksi jos nyt muistiinmer

kitty nimi joutuisi unhoon.

Paikkainnimistön tieteellinen muokkaus on m aassam me vielä alkuasteellaan ja tulokset ovat vielä ristiriitai

(10)

set ja epävarmat. Mutta on aivan ilmeistä että nimet tarjoovat kieli- ja muinaistutkijoille mitä arvokkainta tutkimusainehistoa, selvittäen väestön siirtoja, ent. kieli- ja kansallisuusoloja sekä erilaisia kulttuurikosketuksia.

Nimet ovat kivettynyttä historiaa, ne sisältävät ammoin hävinneitä kielimuotoja ja unohtuneita sanoja, jotka tunnetaan kenties toisista kielistä ja joiden avulla ne

rokas tutkija voi hämmästyttävällä tavalla valaista ei vaan sen paikan vaan koko maan ja kansan muinaista sivistyselämää.

Maarian paikkainnimistöä ei vielä ole tieteellisesti käsitelty, mutta siinä on aineksia jotka ilman epäilystä ulottuvat pakanuuden aikaan ja ovat ainakin vuositu

hannen vanhoja. Silmällä pitäen Aurajoen suun his

toriallista tärkeyttä ja paikkakunnan suhteita Viroon ja Skandinaviaan voimme täydellä varmuudella tietää että sen nimistöllä, joka nyt on kerätty, tulee olemaan huo

mattava tieteellinen arvo. On tavattoman hauskaa että se nyt on saatu julkaistuksi.

Talojen ja kylien kuvalaatat ovat Uudesta Aurasta lainatut, kuvalaatat talojen puumerkeistä Kotiseutu-leh

destä. Niille vilpitön kiitos.

Lyhennyksiä y. m .s. Kk = Kirkonkirjat (niistä ovat kaikki vuosilukutiedot v:sta 1680 alkaen nykyaikaan, milloin "ei nimenomaan toisin ole mainittu.) Mk = Tu

run tuomiokirkon Mustakirja. Registrum ecclesiae aboen- sis. (Siitä ovat kaikki vuosilukutiedot keskiajalta, n.

v:een 1500). Hop. = A. G. Fontell, Finlands sölfskatte- register af år 1571 (s. 10)

Tämä vihkonen on omistettu ylioppilas Vil h o Ma r- j ä s e n muistolle, hänen joka nuorena kaatui 3 p. huh

tikuuta v. 1918 Tampereen luona, taistellessaan lain- alaisen yhteiskunnan puolesta tuhoisata valtiokaappaus- yritystä ja Venäjän bolshevismia vastaan. Vilho Mar

janen polveutui isänäidin puolelta ainakin 300 vuotta eli 9 sukupolvea Maariassa asuneesta Hallisten Tätilää hallinneesta suvusta. Isän isä, jonka suku ainakin 5 polvea oli hallinnut Merttelän Jussilaa, oli m uuttanut Ruskolta M aariaan ja äiti, Emilia Löytty, jonka 50- vuotispäiväksi tämä pojan muistolle vihitty vihkonen ilmestyy, on Ruoveden Pekkalasta. Vilho Marjanen syntyi 24 p. marraskuuta 1896 vanhem painsa om ista

massa Prusin talossa, tuli ylioppilaaksi Turun suomal.

kl. lyseosta keväällä 1915 ja ryhtyi yliopistossa opis

kelemaan metsänhoitoa. Erinomaisen ahkera kun oli, olisi hän jo keväällä 1918 valmistunut metsänhoitajaksi, mutta sitä ennen lopetti armoton luoti hänen elämänsä.

Vilho Marjanen oli harvinaisen rehellinen, rehti, suora ja kelpo mies, täynnä voimaa ja työkykyä, sellainen mies, jonkalaista elämä varmasti olisi voinut käyttää.

Hän oli reipas ja peloton mutta samassa ehdottoman luotettava ja tunnollinen, niin että hänen käsiinsä pel

käämättä ja täydellä varmuudella uskalsi jättää minkä asian tahansa, jonka suorittamisen hän otti vastuulleen.

Hänen poism enonsa on sen vuoksi raskas tappio, mutta hänen eläm änsä velvoittaa, ja se muisto jonka hän on jättänyt, miehen muisto, moitteettoman ja pelottoman, myöhään kalvetkoon hänen syntymä- ja kotipitäjässään.

Helsinki, 26 p. elokuuta 1918.

A. M. Tallgren.

(11)

järjestettyinä.

0. Maarian pitäjä eli Räntämäki mainitaån asiakir

joissa ensi kerran v. 1303. Nimi esiintyy muodoisssa:

S. Marie, Wareffru sochn, Raentamaekj, Wårfru Kyrckie sochn, Woreffrw y. m.

Pitäjä on Suomen vanhimpia ja mahdollisesti maan emäseura- kunta. Siellä oli piispainistuin n. v:een 1300. Sittemmin oli pitäjä palkkapitäjänä, niin että sen tulot olivat määrätyt palkanlisäksi piispalle tai tuomiokirkon kaniikille v:een 1661, sitten akatemian professoreille v. v. 1661— 1844 ja Turun kymnaasin opettajille v. v.

1844— 1866. Vasta v. 1887 on pitäjä ensi kerran saanut itse valita kirkkoherransa. Pitäjän pappeina on ollut useita huomatuita mie

hiä, m. m. Martin Skytte, Mikael Agrikola, Paavali Juusten, Jaakko Finno, Eerikki Sorolainen, Isak Rothovius, Eskil Petraeus, Joh. Ge- zelius, Joh. Brovallius, Pietari Kalm, Jaakko Tengström, Edvard Bergenheim y. m.

Nyk. kirkko lienee rakennettu n. v. 1300. Jo aikaisemmin on Maariassa ollut Koroisten niemellä kirkko, minkä ensimmäinen alku kenties oli vanhin kristillinen kirkko Suomen mantereella.

[J. M. M .-Ta l l g r e n, Piirteitä Maarian pitäjän kylien ja talojen entisistä vaiheista. Uusi Aura 1912: 297. J. Ri n n e ja C. Fr a n k e n- h a e u s e r, Räntämäen kirkko. Suomen Museo 1910.

Koko pitäjälle yhteisiä nimiä: jokia, koskia.

1. Vähäjoki [Maarian joki, Pikku joki, Savijoki, Paattisten joki (Mk. 1368 m uodossa P a t h e s aa)].

Joessa on seuraavat kosket y. m. nimelliset paikat, joen suulta lukien:

M aarian kirkko

H al(l)isten koski ja kylä

(12)

P aim alan Eskola M etsäm äki

Iso-H eikkilä

2. Koski (joensuussa, niissä joki laskee Aurajokeen) 3. Karikoski (pum ppulaitoksen luona)

4. Suvanto 1 (jättiläiskiven luona kirkon 5. Nikusvahan koskj | kohdalla)

6. Lammi,-lla,-lle (vedenottopaikka jättiläiskiven N puolella)

7. Kärsämäen lammikko

8. Kukonkoski (Paimalan koulun luona).

Vähäjoen lisäjokia ovat:

9. Topinoja (alkaa Metsämäen maalta läh. Liedon rajaa)

10. Yrjönoja eli Piipanoja 11. Isonsillan oja

12. Myllyoja 13. Ämmä(n)oja 14. Helmusoja 15. Madonoja

15B. Karkusoja (Paimalan Kasin luona) 15 C. Koiramäenoja (Jäkärlän luona) 15 D. Saarenoja

Muita jokia:

16. Runosmäen oja

17. Kovasoja (Ruohonpään kylän seudulla) 18. Kuninkoja

18 B. Ruskonoja 19. Saukon oja 20. Suikkilan oja 21. Teräksen oja 22. Vedenvuotava

(13)

Maarian pitäjäläisten „kölli“ eli haukkuma-nimi on

» M a a r i a n v a i v a i s e t / Nimitys lienee yhteydessä sen kanssa että pitäjän yhden kylän nimenä on Vai- (vai)stenkylä VIII.

I. Koskennurmi (Koskenwrme 1411, Kuskinwrmis, n. 1500, Kåskenurmj 1647, Koskennurmi 1540, 1680, Koskinummi 1739—59). Nyk. Koskennurmi, -11a, -lie.

Kylä mainitaan ensi kerran v. 1411, jolloin isännät Jop ja Mattis

„i Koskenwrme" myyvät Paattisilla olevan autiotilansa Talolan. Ky

lässä oli jo varhain 2 taloa, joista toisen aikanaan omisti eräs rälssi- mies Liedon Nautelasta, kunnes hän sen lahjoitti Sielujen alttarille Turun Tuomiokirkossa, jolle se kuului vielä 1550; toisen tilan omisti eräs pormestari Turussa. Kustaa Vaasa peruutti molemmat tilat itselleen. Niiden nimiksi mainitaan tällöin Ylistalo ja Lam

bda. Ylistalo ostettiin verotilaksi 1760, Lampola 1798. — Vuosina 1821— n. v:een 1850 oli kylässä 3 taloa, Lampola eli Alitalo, Yli

talo ja siitä lohkaistu Keskitalo. Keskitalo ja Lampola ovat nyt yh

dysviljelyksessä, nimellä Alitalo, mikä äskettäin on palstotettu useiksi itsenäisiksi lohkoiksi.

Taloja:

1. Ylistalo. Junnilan akumenttitila, V3 mantt.

2-3. Alitalo eli Lampola, -ssa, -aan. Akumenttitila, 1 mantt.

Torppia ja palstoja:

4. Rantala (mainitaan kirkonkirjoissa (=f Kk) jo 1857) 5. Pyhty, -ssä, -yyn

6. Ruskonoja (Kk 1821)-lla, -lie. Jo n. v. 1500 esiin

tyy Turun tuomiokirkon Mustassakirjassa m aa

palsta R u s k o n o y a 7. Kujanpää (Kk 1813) 8. Kannisto

9. Ristimäki (n. v. 1885)

10. Peltola

11. Perk(k)iö, -ssä, -öön. Perkiön pellosta on löydetty kivikirves, H. M. 6124; 17

12. Keskitalo 13. Kärmélä

14. Tuomisen torppa 15. Mattssonin „ 16. Rantasalo

Jokia, metsiä, mäkiä, lähteitä:

17. Kaila(s)suo,-lla,-lle

18-19. Iso- ja Pikku-Pyhty -ssä, -tyyn eli Pirun- m äki: asuu piruja jotka ovat heitelleet hevosen- nauloja ohikulkevien päälle.

20. Jaonneen krotti, ahde lähellä Myllyojaa; siellä kummittelee, on vanhaan aikaan nähty »hie

noja naisia, mamsselleja." — Siinä on »Jaon

neen lähde", luontainen.

Peltoja ja niittyjä:

21. Kotopelto 22. Ristimäen p.

23. Kressun p. ,-ssa, -uun 24. Huhkon p. ,-ssa, -oon

25. Jokipelto (sen mukaan on annettu yhden uuden lohkotilan eli palstan nimeksi Jokela)

26. Perkiön p. ,-ssä-,-öön Ks. 1:11.

27. Santalan p.

28. Takamaan p. eli Vähäpelto eli Kulmapelto. (Ta

kamaa ja Kulmala ovat annetut myös uusien palstojen nimiksi)

29. Kuvapelto

2

(14)

30. Vankimaan p.

31. Riihivainio

32. Suoliston vainio (myös uuden torpan nimenä) 33. Humaliston „

34. Vahakankareen p.

35. Kaila(s)suon vainio (Sen mukaan on annettu erään uuden palstan nimeksi Kaila)

36. Isovainio eli Ruskonoja 37. Kanniston vainio.

II. Jäkärlä (Jäkärä 1540, 1647, 1680, 1760, Jäkärlä 1736, Jäkärä ( = 1 pyhitty ylitse) 1750, Jäkärlä v:sta 1844)

Nyk. kirjoissa Jäkärlä, kansan käyttämä nimitys J ä kärä, -ssä, -ään.

Jäkärlä oli v. 1554 Sielujen alttarin palkkatila, v. 1651 kruunun prebenda. V. 1680 on sen omistajana Grels Talonpoika. Tilan osti Maarian kunta vaivaistaloksi v. 1903.

Taloja:

1. Jäkärän yksinäistalo. Nyk. verotalo, x/2 mantt.

2. Böhle (Kk 1840) 3. Mylly

4. Pyölinmäki (vrt. 11:2). Talon nyk. ulkohuone- rakennuksen paikka. Sieltä on kivikautisia asuinpaikkalöytöjä Kansallismuseossa

4 b. Hauvensuolentnäki, rajasampa Liedon Pahkaa vastaan

5. Koiramäki, -ssä, -een, nyk. valtion rautateiden hiedanottopaikka. Rikas kivikautinen löytö- alue. Siitä lähtee oja, 0:is C, ja sen juurella on Jäkärän samanniminen pelto.

6. Kylmäalhon mäki 7. Takamaan mäki Peltoja ja niittyjä:

8. Kotipelto 9. Puutarha 10. Myllärin lohko 11. Riihipelto

12. M ammanahteenpelto 13. Perkkoon pelto (uutispelto)

14. Kylmäalhon ja Takamaan mäen pellot (vrt. 11:

6, 7)

15. Läpikäytävä (Mainitaan jo n. v. 1500 muodossa L a e p y k a w t a , Mk. siv. 586)

16. Tanola, -ssa, -aan (Paattisten rajalla)

III. Ylijoki (Ylijoki 1680, 1725, 1870, Ylöjoki 1690, 1760, Yläjoki 1766) Nyk. Ylijoki-11a,-lie.

Taloja:

1. Ylijoen yksinäistalo. Ent. piiskurin, nyk. sotilas- virkatalo, 1 (5/ö) mantt. Talon sanotaan saaneen nimensä siitä, että se on maantieltä Paattisille kuljettaissa joen toisella puolella.

2-3. Kreeruusin ( = Grönroos) eli Sannasten torppa.

4. Eekin torppa 4B. Jakobssonin torppa.

(15)

5. Kropan krotti (ahde) Peltoja ja niittyjä:

6. Kropan eli Eekin pelto

7. H ännän pelto eli Sannanen (Edellinen nimi siitä että pelto on kauim pana talosta, Sanna

nen = hiekka, someripelto)

8. Ojanperän pelto (ojalla, joka sen kohdalla las

kee Vähäjokeen, ei ole nimeä) 9. Pikku pelto

10. Väkä niitty (tämä nimi on vain talon kartassa;

kansan käyttämä nimitys on: Väkipelto) 11. Läpikäytävä (vrt. 11:15)

12. Hossissuo, -11a, -lie: maanlaatu on löysää eli „hos- saa“

13. Tanolan p. (vrt. II: 16) 13 B. Kotipellot.

Talon pajan kohdalta on renki Saarinen aikanaan löytänyt kivi

kautisen esineen (? Tur mus. — Vrt. Hels. mus. 5598:1).

IV. M yllyoja (Mylloia (Hop 1571), Myllyåia 1647, 1651, Mylijoja 1680, Mylloja 1709, 1766). Nyk. Myllyoja, -11a, -lie.

V. 1550 luetellaan P. Ruumiin prebendatilojen joukoäsa Maariassa Mylliköle. Myöhemmin talo on ollut vero-akumenttitilana.

Taloja:

1. Myllyojan yksinäistalo. mantt.

2. Ylhäinen (Kk 1821) Torppa on saanut nimensä siitä että se on ylem pänä mäen syrjässä kuin talo.

3. Rantaniitun eli Raudan torppa.

3 B. Myllyoja (saanut nimensä Äkölän myllystä)

= 0: 12

4. Peterinmäki (vrt. IV: 17) 4B. Kaikaleen metsä (vrt. IV: 20) Peltoja ja niittyjä:

5. Kellaripelto 6. Myllypelto

7. Kuja- eli kotipellot 8. Vanha haka 9. Pikku niittu

10. Pappan pelto (se ollut aikanaan talon vaarin oma) 11. Pitkä perkkiö

12. Rantaniittu

13. Sannanen (ks. III: 3, 7) 14. Kaunamäki, -ssä, -een 15. Ojanperä (ks. III: 8) 16. Sakko pelto, -oossa, -oon

17. Peterin pelto, -ssä, -iin ; Ruskon rajalla 18. Rajasuon „

19. Haara(a)suon niitty „ „

20. Kaikale, -eella, -eelle: »johtuu kaiku-sanasta."

Eräs Myllyojan talon vieressä oleva suuri Kastun taloon kuuluva pelto on alkuaan ollut Myllyojan, mutta se on muka huomenlahjana annettu Kastulle, jonne Myllyojan tytär oli naitu emännäksi.

V. Paim ala (Paijmala 1363, 1540, Paymala 1393, 1441, Paimala 1647, 1680). Nyk. Paimala, -ssa, -aan.

Kylän sanotaan saaneen nimensä paimenista,, jotka „paimenen mäellä" (V: 61) karjaa paimensivat; siellä oli suuret laidunmaat.

Vanhemman kylän sanotaan olleen joen ja Ali-Junnilan talon väli

sillä pelloilla. Kylän taloilla on meidän päiviimme asti ollut suu

ret yhteiset „takamaat“, jotka viime aikoina vasta on otettu vilje

lykseen.

(16)

Kylä oli keskiaikana käräjäpaikkana. Sen nimi mainitaan ensi kerran v. 1363, jolloin muuan Jovan aff Paimalum esiintyy todis

tajana eräässä talonvaihdossa. — 1441 eräs asemies Greger Antin

poika myi 520 mk. hinnasta tilansa Paimalan kylästä (10 tankoa laaja) piispa Maunu Tavastille, joka luovutti sen Tuomiokirkon Py

hän Ruumiin alttarille. — V. 1462 vahvistettiin käräjillä Liedossa Erik Bitzin toimiessa laamannina Paimalan ja Pakulan kylien raja, ja v. 1474 Paimalan ja Sirilän (1. Sigrelän) välillä ikimuistoisen nautinnon perusteella. — Uskonpuhdistuksen jälkeen kantoi viimei

nen Turun katolinen Tekani tulot P. Ruumiin alttarin tuloista, ja hänen jälkeensä kuningas Kustaa Vaasa itse, jättäen ne perinnöksi jälkeläisilleen.

Taloja:

1. Eskola (Kk 1725). Kersantin palkkatila, l(‘2/3) mantt. Mainitaan ensi kerran v. 1707

2. Hahta (Hahda 1707, Hachta 1739, 1782, Hahta 1870),-ssa,-aan. Saanut nimensä muka siitä että eräs sen ent. omistaja, kuuromainen pro

fessori, alinomaa käytti kyselysanaa „H ah?“

Talo mainitaan ensi kerran 1690. Se on aka

temian palkkatila, 1 mantt.

3. Innamaa (Innama 1725, Innamaa 1795), -ssa, -hän.

Vero-akumenttitila, 7 2 mantt. Nimi esiintyy kirkonkirjoissa ensi kerran vasta 1725, mutta n. s. kymmenysluetteloissa jo 1580, ja se liit

tynee turkulaiseen tunnettuun Innamaan suur- sukuun 1500-luvulla, joka omisti Innaman ta

lon nyk. kirjastotalon kohdalla Turussa. V. 1590 oli näet koko Paimala pantattu mahtavalle rouva Valpuri Innamaalle. Joko on talo saa

nut nimensä hänestä, tai on mainittu suku lähtöisin tästä talosta.

4-5. Ali- ja Yli-Junnila (Iunnila 1707, Iunila 1725,

Iunnila 1760), -ssa, -aan. Veroratsutila, yht. 1 mantt., kahtia lohkaistu v. 1789. Mainitaan ensi kerran kirkonkirjoissa n. v. 1690.

6-7. Knuutti (Knuti 1725). Akatemian palkkatila, 1 mantt. Kahtia halkaistu n. v. 1780. Toisen talon nimi on Kasiknuutti (Kirkonkirj. nimitys) -11a, -lie eli Kasila, -ssa, -aan, tai Kasi, (kansan käyttämä nimi) (Kassila 1787, Kasila 1792, Kasi-Knuti 1821.) Talo sijaitsee Kasimäellä.—

Toista taloa kotsutaan Knuutti, -11a, -lie, täi Kyläknuutti (Kyläknuuti Kk 1864)

8. Sipilä (Kk 1707). Ruotujakotila, 1 (2/V) mantt.

9. Äkölä (Akoyla 1540, Äcköilä 1647, 1651, Äkölä 1680). Talo mainitaan 1651 olevan autiona.

1680 on se Junnilan torppana ja kuuluu ny

kyisin erikseen manttaaliin pantuna ulkovero- palstana Junnilan taloihin.

Äkölässä oli myöhempinä aikoina mylly. Eräänä pitkäperjantai- yönä oli kolme miestä sitä käyttämässä ja korttia siellä pelaamassa.

Sydänyön aikana mylly seisahtui ja vesirattaasta tuli pieni kaista- lakki poika, joka kysyttäissä sanoi olevansa Ikaalisista ja meni rat

taaseen takaisin. — Eräässä kallionkolossa on Äkölän lähde, jonka vesi on parantanut silmäkipuja. Jotta vesi tehoisi, piti „vettä ottaes

saan pudottaa lähteensilmään nuppineula". Niin vanhemmat ihmiset tehneet. Lähteestä on vielä löytty neuloja.

10. Paita (Kk 1795), Pallta (Kk 1821) - V: 2 11. Hakala (Kk 1881) — V: 2, V: 7

13. Pottumäki eli Huhta (Kk 1821) 13. Huhta (Kk 1801, 1857) — V: 3

14. Kankaristo (Kk 1890) — V: 2 Saarenojalla

(17)

15. Tasto, Tastu (Kk 1807), «Kangaris Tastu Torp", (Kk 1807) — V: 3 ja V: 8 Kangari (Kk 1864) — V: 3

16. Huiskula (Kk 1807, 1840) — V: 3. Huisku = kuusen tai koivunvarvuista tehty astioiden pesuvispilä

17. Rantala eli Ämmänoja (Kk 1801, 1807) V: 1 *) 18. M äenpää (Kk 1881) V: 1

19. Hakali (Kk 1880) V: 7 20. Ruskonoja (Kk 1880) V: 4 21. Hillamäki (Kk 1844) V: 4, V: 8

22. Koira(a)mäen torppa (Kk n. 1890) V: 1 23. Taalin torppa (Kk n. 1860) V: 3 24. Lähteenmäki (n. 1905) V: 4 25. Karhunojan trp. (n. 1900) V: 4 26. Sillanpää (n. 1840) V: 5 27. Jokisivu (n. v. 1890) V: 4 28. Välikkälä (monen talon aluetta)

29. Ropo, Ropokankare V: 4, V: 1 ? Paattisten rajalla 30. Karvalan perkko V: 4

31. Nummila 1

32. Tamminen ( 4—^ vanhoja sotilastorppia 33. Raitanen (n. 1905) V: 6

34. „Suttenpolku“ V: 6 35. Kaatuneen trp. V: 7 36. Koskisen trp. V: 8

37. Kreeruusin trp. V: 8 (^G rö n ro o s) 38. Äkölä, ks. V: 9

Jokia metsiä, mäkiä, lähteitä:

39. M adonoja V: 1 («ollut hyvin käärmeinen")

*) Torpan pellosta on löytty kivikautinen kourutaltta, nyt Tu

run museossa.

40. Ämmä(n)oja V: 1

41. Julm a krotti = jaonnut ahdepaikka V: 1 = Äm- mänojan krotti

42. Soittomäki, ssä, -een V: 1. Saanut nimensä siitä että paimenet ovat sillä mäellä aika

naan kooneet karjaansa soittelemalla torviinsa.

43. Helmusoja, -ssa, -aan V: 2

44. Äkölän krotti V: 2. „Krotissa on ollut vanha siipimylly jonka omisti Äkölän Perttu. Tuli sota, Perttu kätki rahansa m aahan. Sairas

tui ja kuoli. Pian kuoli myös vaimo pelosta kun torppa oli palanut. Rahat jäivät siten maahan ja ovat siellä vielä. — Kun eräs paattislainen syysiltana ajoi tästä ohitse, heitti paholainen kourallisen hehkuvia kul

tarahoja miehen rattaille, joiden pohja paloi ja rahat putosivat takaisin m aahan". Vrt. V: 9 45. Trekolmetsä V: 2. Siinä on ennen kasvanut

kaikellaisia jaloja lehtipuita.

46. Välimetsä V: 2

47. Ohjelnato -ssa, -oon V: 2. «Paimenet entisai

kaan käyttivät tätä vuorta ohjeenaan".

48. M uunoja -11a, -lie, metsä V: 2 49. Tasto -ssa, -oon, metsä V 50. Korpi -ssa, -een

51. Kääpän metsä V :3—5

52. Saarenojan „ V: 3-—5 [Mainitaan jo 1405 muodossa S a r i n o y a]

53. Karhunoja V: 4, V: 5 54. Kukonkoski

55. Kukonmäki V: 4, V: 5. (Paimalan kansakoulun palsta)

(18)

56. Pitkänpaltan metsä V: 4— 5

57. Hillamäki -essä, -een V: 4, 7—8. Hillamäen lähde V: 7

58. Kauna(a)mäki V: 7, 8 59. Kasimäki V: 6

60. Hankkismäki -ssä, -een V: 6. Mäen rinteestä multaa otettaessa on havaittu mustaa maata ja hiilentapaista (Kasiknuutin talorakennuk

sen ja joen välillä)

61. Paimenenmäki V: 7. Tästä mäestä sanotaan kylän saaneen nimensä. Vrt. ylem pänä!

62. Äkölän lähde, ks. V: 9 ja 44 63. Lepissuo, Lepissuon lähde V: 2, 7 64. Porttilähde V: 8

65. Alustalähde V: 8 Peltoja ja niittyjä:

66. Kotopelto V: 1, 3—8

67. Myllypelto eli Madonojan p. V: 1 .— Siinä on vanha sudenkuoppa

68. Toispuoljoen p. V: 1, 4—5, 8

69. Alkvistin p. (n. 70—80 v. sitten on sen omis

tanut joku A.) V:1 70. Tastonhakan p. V: 1 71. M äenpään p. V: 1 72. Rantaniitty V: 1

73. Rantalan p. V: 1. — Siinä on vanha suden

kuoppa

74. Koira(a)mäen p. V: 1, 8

75. Ullanpelto V: 1 (Pelto on aikanaan ollut jon

kun Ullan hallussa) 76. Etuhaanpelto V: 1

77. Uusiperkkiö, -ssä, -öön (raivattu n. 40 v. sitten) V: 1

78. Isosuonpelto V: 1, 3 —5 79. Pikkuniitty V: 1

80. Lähdepelto V: 2 81. Riihipelto V: 2

82. Pitkänperkkiön p. V: 8

83. Hankkismäki p. -ssä, -een V: 2 84. Kuivaperkkiö V: 7

85. Vuorperkkiö -ssä, -öön V: 2 —5 86. Vesiperkkiö „ „ V: 5 87. Huhta, -ssa, -aan V: 2, 4—8

88. Yrjönpelto V: 2, V: 6 = Kutupaltta = Pikar- kankare (siellä on asunut Yrjö; se juopo

tellut)

89. Laaniitty, -ssä, -yyn V: 2—5

90. Raja(s)suo, 11a, -lie V:2, 4—6. Se on ennen ollut täynnä pensaita ja mättäitä ja vanhat omistajat ovat vihapäissään huudahtaneet.

„se on kuin vanha raja" = kenkä 91. Saarnoja -11a, -lie, V: 2, Saarenoja V: 6 —7 92. M uunojan p. V: 2, V: 6—7, — Lehmät siellä

amm uneet: „M uu“

93. Kaatune, -eella, -eelle V: 2, V: 7 94. Puolniittu V: 2, V: 7

95. Tasto V

96. Umpiaita V: 3—5

97. Taalinpelto V :3—5. Siinä ollut n. 50 v. sit

ten Taalin torppa (Vrt. V: 23) 98. Sakko, -ossa, -oon, pelto V: 3—5 99. Kannisto, -ossa, -oon „ V: 3—5

100. Paksupaiju,-ussa,-uun V:3—5,8. (Paiju = paju)

(19)

101. Peteri -ssa, -iin, pelto V: 3—5 102. Hossissuo, pelto V: 3 —5 103. Huiskulan p. V: 3 —5 104. Sannanen p. V: 4—5

105. Ohjaluoto, Ohjaluoti, O henluoti-ssa,-oon V:5, 8 106. Kaunamäki V: 5

107. Paloniittu V: 6

108. Lepissuo V: 6, 7. — Raivattu pelloksi n. 1900 109. Kreeruusiin pelto V: 7, 8

110. Heporopakko V: 7 (Ropakko = kura) 111. Alho, -ssa, -oon V: 8

112. Soittomäen p. V:8

113. Hemmetin tiitti, pelto V:8 114. Äkölän pellot V: 4—5

VI. Haihu (Haihu (Hop. 1571) 1647) -ssa, -uun.

Mainitaan P. Ruumiin alttarin palkkatilojen joukossa jo v. 1550.

Oli myöhemmin kruununtila ja nimismiehen palkkatila. Luettiin 1680 Saramäen yökuntaan.

T a l o j a :

1—2. Etu-Haihu, Taka-Haihu, -ssa, -uun. Talot yhdysviljelyksessä sitten v. 1851; eri taloina esiintyvät ne kirkonkirjoissa 1830, mutta nimettöminä. Perintötalo, Va mantt.

3. Räyskälä eli Mäkelä (Kk 1801) 4. Perkko, -ossa, -oon (ent. sotilasniitty)

5. Välikkälä, -ssä, -ään. Maapalsta Liedon rajalla.

Vrt. V: 28

6. Niituntakustan metsä

7. Kerppokankare, -essa tai -11a; pieni mäki 8. Pakulanpuolinen metsä

9. Kotometsä eli Kotomäki 10. Planttum aan lähde 11. Liukkaankallion lähde 12. Kivilähde

13. Ruokalähde 14. Tallinlähde 15. Pihatonlähde

Peltoja ja

niittyjä:

16. Ahdepellot 17. Jokipelto

18. Sudenkuopan notko 19. Niittupelto

20. Alhonpelto

21. Härjänalhon pelto 22. Mäkipelto

VII. M etsämäki (Maessamaekj 1453, Metziemäki 1540, Medzamäki 1680, Metzämäki 1707). Nyk. Metsä - mäki, -essä, -een.

Nimi esiintyy ensi kerran 1453, jolloin muuan Heynae Maessa

maekj todistaa erään Hälisten kylää koskevan kauppakirjan.

Vrt. karttaa, kuva seuravalla sivulla!

Taloja:

1-2. Isotalo ja Vähätalo eli Alitalo eli Koivumäki eli Mäki. Yhdysviljelyksessä sitten v. 1830.

Yht. 1 mantt. beneficioverotila.

(20)

M etsäm äen kartta.

Numerot viittaavat paikannimiin (VII).

Taskula (XVIII: 4). J ä ttilä isk iv i (XIII: 25).

3. Haarala (Kk 1807, Harala 1795) 4. Saarenoja, -11a, -lie (Kk 1844)

5. Kulla(n)mäki (Kk 1707; v. 1795 luetaan Kulla(n)- inäen torppa Vaistenkylään). Vrt. VII: 7.

6. Koivumäki ✓

7. Kullanlähde

8. Myllymäki, -essä, -een

9. Liikon lähde [(?) v. 1472 mainitaan Maariassa eräs L. Li w k k o lautamies ja v. 1411 M. Li g- h o n e n] .

10. Topjoki, valta-oja

11. Haapamäki, ennen karttojen mukaan Mäntymäki.

12. Kullanpelto 13. Härjänalho 14. Härkähaka

15. Vähäniitty eli Katavaniitty (v. 1787—88 kartassa) 16. Sepänpelto

17. Taka-Topjoen pelto 18. Tastun rantaniitty 19. Porka mark (Kk 1795).

VIII. Vaistenkylä (Vaijuas 1363, Vaywastinkylä 1453, Vaijvaisten kylä 1540, Vaivaistenkyläl647, 1680, 1707, Vaevaestenkylä 1707, Vaivasten- kylä 1770). Nyk. Vaistenkylä, -ssä, -ään.

Kylä on keskiaikuinen käräjänpitopaikka, joka ensi kerran mai

nitaan v. 1359. Tällöin m. m. joku Olaff aff Wayuas allekirjoittaa

(21)

erään kauppasopimuksen. Kylän nimi johtunee siellä keskiajalla nähtävästi sijainneesta armeliaisuuslaitoksesta. Kansantarina kertoo että Åvikin kohdalla on ollut köyhäintalo, jossa „avojalkaiset nun

nat" ovat toimineet laupeudensisarina.

Taloja:

1. Isotalo (v. 1725). Perintö-akumenttitila, 7 2 mantt.

2. Karkusoja (Carckusoja 1774, Karkusoja 1795) 1/e mantt., s lohkaistu v. 1801 edellisestä itsenäi

seksi taloksi.

3. Vähätalo eli Kiiliäinen*) (Kiliäinen 1725, Kiliai- nen 1759, Kiiliäinen 1760, Kijljäinen 1821).

2/s mantt. — Kiiliäisen nimeä ei kk:ssa esiinny v. 1840 ajoista asti. V. 1857 kutsutaan taloa Åvik

4. Keskitalo. Akumenttitalo, mantt.

Talot 1, 3 —4 ovat nykyisin yhdistetyt yhdeksi Åvik- nimiseksi kartanoksi.

5. Honkarannan trp. (omistajan nim i; omistaja sisä- Suomesta)

6. Perkko (Kk 1880)

7. Haga (Kk 1844), nyk. Hakala 8. Rödtorp (Kk 1813)

9. Kulmala (Kk 1838) 10. Paltta (Kk 1880) 11. Kangaristo (Kk 1880).

* V. 1393 mainitaan Vaistenkylän (?) lautamiesten joukossa V ilia y - n en . Olisiko se oleva Killainen tai K i l i ä i n e n ? V. 1462 esiintyy Maariassa sukunimenä K i l l a n e n (Grotenfelt, Danielson juhlajul

kaisu v. 1913, siv. 211). V. 1440 on Mustankirjan mukaan Maa

riassa (?) lautamies Ki l l i . (J. M. M.-Tallgrenin huomioita ja muistiin-

pino)a)|l6 3 I S ,

33 12. Vieru (Kk 1801), Vierula (Kk 1821)

13. Kullamäki (Kk 1795— 1836) Vrt. VII: 5 14. Ketussuo, -11a, -lie

15. Peltola 16. Ketola

17-21. Järvisen, Lehtismäen (vrt. IX: 8), Pentin, Wik- manin, Sarlinin torpat

Jokia, mäkiä, metsiä, lähteitä:

22. Kaikale, -11a, -lie 23. Pajusuo

24. Rajasuo

25. Herrahaan metsä 26. Suutarkullanmäki 27. Vintinoja

28. Haveri 29. Tammilähde

30. Huntinhännän metsä (Paattisten ja valtatien y h tymäkohdalla)

31. Kotipellot

32. Haakaan p. (Vrt. VIII: 7) 33. Vuorperkkiö eli Rajala '34. Toispuoljoen p.

35. Kulmalan p. (Vrt. VIII: 9) 36. Ketolan p. (Vrt. VIII: 16)

37. Lohkaa, -ssa, -aan (vrt. XIII: 5) Pappilan rajalla 38. Isoniittu

39. Paltta

40. Talonperkkiö, Perkkiö 41. Kuokkamaa

42. Ketussuon p.

3

(22)

IX. Saramäki (Saramäki (Hop. 1571), 1651, Särä- mäki by 1680). Nyk. Saramäki, -ssä, -een.

Saramäen Marttilan talon tontilla on rikas pakanuudenaikuinen kalmisto, jossa on löytöjä alkaen 100-luvulta j. Kr. esihistoriallisen ajan loppuun asti, 1000-luvulle. Paikan asutus alkaa niin ollen hyvin varhain, mutta kylän nimi esiintyy vasta 1570-luvulla.

Taloja:

1. Pukkila (Puckila 1707). Ratsutila, SU mantt. Lii

tetty Marttilaan

2. Marttila (Martila 1725, Marttila 1782). Perintö- akumenttitila, 8/s mantt.

3. Iso- ja Vähä-Moisio (1725). Akumenttitiloja, kumpikin 1U mantt. Liitetyt Avikiin. [Paikan

nimet ovat luetellut sarjassa VIII]

4. Kukkola (Cukoila 1680, Kukola 1707)

5. Huilu (1735). Ratsutila, mantt. Liitetty Åvikiin.

1600-luvulla on Turussa porvarissuku Huilu.

(Vrt. myös n:ot IX: 9 ja 11).

6. Lalvo (Kk 1795) IX: 1

7. Mäkelä (Kk 1807) „ Mäkilä (Kk 1838) 8. Lehtismäki (Kk 1880) IX: 4

9. Böhle (Kk 1821), Pyöli IX: 2. Näyttää v. 1795 vaiheilla olleen talona (?)

10. Takala (Kk 1787)

11. Kallasmäki (--- 1540). Ei esiinny kirkonkir

joissa enää v. 1851 jälkeen. Lienee ollut al

kuaan talona, josta esim. 1807— 12 on Kk seuraava merkintä: „Böhles Heman, Hoboisten anslaget*1.

12. Yrtismäki (Kk 1707) 13. Junnila IX: 1.

18. Hankkistenmäki IX: 2 19. Yrtismäki

20. Myllykallio IX: 1

21. Praahen kuja IX: 1 (Pukkilan talon vieressä).

22. Mäkipelto IX: 1, 2 23. Riihitontti „ 24. Umpiaita „

25-26. Iso niittu, Pikku niittu IX: 1 27. Isontien vieru IX: 1

28. Isopelto IX: 1 29. Talonperkkiö „

30. Pauna IX: 1—2. Paunan pellolta on löydetty kiviase

31. Koira(s)suo IX: 1—2

32. Välikkälä IX: 1—2. (Vrt. V: 28 y. m.) 33. Saarenoja (Vrt. V: 52)

34. Lähtemys IX: 2 (Vrt. XIII:71).

X. Iham uotila (Ihamotäla 1540, Ihamottila 1647, 1651, Ihamotila 1680, Ihamuotila 1680). Nykyisin Iha

muotila, -ssa, -aan.

Taloja:

1-2. Alitalo ja Ylitalo. Viimemainittu on nyt Pii- panojan kanssa yhteisviljelyksessä ja sen ra

kennukset on siirretty Ruskonojalle. Kumpikin talo on 7 2 mantt. perintö-ratsutila.

(23)

3. Pauna (Kk 1857) (Paunan alue on siirretty S a

ram äen Marttilaan) 4. Rajala (Kk 1801) 5. Kankare

6. Lekko (Paattisten rajalla). Paikka on saanut ni

mensä omistajastaan (n. v. 1910), joka on kotoisin Paimiosta.

Jokia, mäkiä, metsiä, lähteitä:

7. Yrjönoja

8. Yrjönojan mäki. (Mäessä kasvaa lehtipuita).

8 B. Kotipelto 9. Viikreenin p.

10. Kanniston p.

11. Talonperkiön p.

12. Pauna (Vrt. X: 3 ja IX: 30).

XI. Piipanoja (Pipare 1405, Pyponoya, Piiponoya (n. 1500, Mk s. 586), Pipäia 1540, Pipanoia 1651, Pijp- oja 1680, Pijpa 1707). Nyk. Piipanoja tai Piippaa, -11a, -lie.

Kylää ei keskiaikuisissa asiakirjoissa mainita, mutta sukunimenä esiintyy nimi v. 1405, jolloin eräs Michil Pipare mainitaan lauta

miehenä. Nimi Pipare tavataan usein 1400-luvun asiakirjoissamme.

— V. 1680 rippikirjassa kutsutaan kylää Pijpojan kyläksi. Siinä oli silloin 2 taloa, omistajina Tuomas ja Yrjänä. V:sta 1725 talot ovat yhdistetyt, v. 1830 vaiheilla ne olivat erikseen.

On hokema, josta näkyy määrättyjen maanalaisten paikkojen vanhuus: „Ei kaikki pääse Piippan kalliolle, Hamaron kedolle, Norosten niemelle, Hälisten nummelle". Toisintoja ovat: „Ei kaikki

pääse Piipan kalliolle, Korosten niemelle, Kastun kivelle." ja „Ei oo kaikki Piipan kalliolla, eikä Korosten niemellä, eikä Kastun kiven- raossa, eikä kirkkoa liki".

Taloja:

1. Piipanojan nyk. yksinäistalo. Ratsutila, 1 mantt.

2. Peltola (Kk 1807) Jokia, mäkiä, metsiä, lähteitä:

3. Housum äki: „tuuli lennättänyt talossa asuneen ruoturyssän housut, jotka olivat aidalla kuiva

massa, tälle mäelle, joka siitä sai nimensä".

4. Juttukankare, -11a, -lie

5. Piipanoja, puro, joka virtaa Väkäjokeen.

Peltojp ja niittyjä:

6. Housumäen p.

7. Isopelto 8. Välipelto

9. Vieru (vrt. VIII: 12) 10. Kolento, -ssa, -oon 11. Hevoshaka

12. Peltolan p.

13. Viikreenin p.

XII. Kärsämäki (Kaersemaekj 1363, Korsmäki, Kur- samäki, Koszmike, Kiärsemaeki (Lagus, F. ad. gods, s. 291) Kärsämäki 1540). Nyk. Kärsämäki, -ssä, -een.

Kärsämäen kylän alueelta on hietakuopissa runsaasti kivikauden löytöjä. Siikin torpan alueelta on tavattu rautakauden varastolöytö- Kansakoulun kohdalla olevan paikan nimi on Ristinpaltta ( = ? Korsmäki, Kärsämäki), jossa pakanuuden aikana on „uhrielukoita

(24)

K ärsäm äen k a rtta v. 1764.

teurastettu.” Vrt. XII: 44. Paikka on siis ikivanhaa viljelys- ja asu- tusseutua, ja asutus ulottuu varmasti pakanuuden aikaan. Kylän nimi esiintyy usein vanhoissa asiakirjoissa.

V. 1363 vaihtoivat tiloja keskenään eräs Jonis Uskininsson Räntä- mäen kylässä ja Turun kaniikki Johannes Westfaalsson, joka omisti talon „Kaersemaekj”. Siilon esiintyy kylän nimi ensikerran. V.

1442 lahjoitetun kylä Naantalin luostarille, joka muutamia päiviä aikaisemmin oli päätetty perustaa. — Tuomiokirkon Yrjänän altta

rilla oli myös yksi Kärsämäen taloista. Uskonpuhdistuksen jälkeen lahjoitti Kustaa Vaasa yhden niistä tuomiokirkon kirkkoherralle maist. Knut Juhanpojalle. Myös Turun pormestari von Akenilla oli tila kylässä, ja kuului se hänen suvulleen vielä 1557, jolloin muuan

»»kuninkaallinen orittenopettaja” Johan Mikonpoika Falkenberg talon puolesta suoritti ratsupalvelusta. V. 1557 oli Kankaisten herralla Henrik Klaunpoika Hornilla panttina Marttilan ja Jackalan (?) talot Kärsämäessä. V. 1611 oli eräs taloista Arvid Jaakonpojalla. — Kylän talojen aikaisempia omistajia ovat edellisten lisäksi Klaus Horn, Yrjänä Hornin lapset, rouva Sigrid Erikintytär Tott ja pre

sidentti Jöns Kurck.

Taloja:

1. Isotalo eli Puustelli (1725). Rykmentinkirjurin talo, 2k mantt.

2. Hiisi (Hisis 1725, Hijsi, 1770). Hiisillä, Hiisille.

— Paikalla sanotaan hiiden asuneen. Rälssi- tila, 1 mantt.

3. Marttila (Martila 1725, Marttila 1871). Akument- titila, Y2 mantt.

4-5. Iso- ja Vähä-Simola (1725, 1774). Simolat, Marttila ja Hiisi ovat nyt yhdistetyt yhdeksi Hiisin tilaksi. Ison-Simolan talo oli siinä, missä nyt on Pryki eli ent. oluttehdas. — Simolat, kumpikin Va mantt., olivat överstin hevostiloja.

6. Mäkilä (Kk 1880). XII: 3

(25)

7. Kujanpää (Kk 1880). XII: 3

8. Hakala „ „

9. Nummila „ „

10. Kankari (Kangari 1857) „ 11. Santala (Kk 1820) „

12. Halis Vaha (Kk 1813, Hallis Vaha 1830) XII: 4 13. Linnasmäki (Kk 1813) XII: 4

14. Urusvuoren torppa (Kk 1830) 15. Perkko (vanha lukkarin torppa) 16. Pryki (ent. oluttehdas) -ssa, -iin

17. Plassi, reserviväen kasarmialue ja harjoituspaikat 18. Hietala

18 B. M ustasuon torppa 19. Hossin palsta 20. Isokoski

21. Hyrkkösten palsta 22. Saarenoja

23. Sakkomaa, palsta, annettu aikanaan Paattisten Uron talosta n. s. kirkkomurkinaksi.

23 B. Jonkan torppa (Vrt. XII: 55, 57) Jokia, mäkiä, metsiä, lähteitä:

24. Harakankaulan krotti. (Vrt. XII: 78)

25. Piipankrotti, Piippan talon luona. Siinä on:

26. Terveyden lähde; vesi terveellistä, ei jäädy.

27. Aallopin ahde (— rautatien „aalloppi“)

Vanha hautausmaa, josta on löydetty luita. Kummit- telee. Nähty pöytä, jonka ympärillä muijia, kädet kyy

närpäistä poikki, valkea tullut suusta.

28. Santakuoppa

29. M yllym äki,-ssa,-een

30. Hankarus -ruksella, -lie

31. Pakan puskat; nimitys ratamestari Backas’ista 32. Simolan lähde

33. Platformumäki; nimi rautatien pysäkistä 34. Ruoppaoja, Veteläkrotti, Aallopin krotti 35. Munttismäki, mäki

36. Luonnonlähde

37. Ylivierun lähde; terveellistä vettä

38. Porkki, -ssa, -iin; Koivumäki. »Siinä ollut joskus herrasväen huvimaja, borg.“

39. Valkkisvuori -11a, -lie

40. Jaakon lähde. Vesi terveellistä, parantaa m. in.

savipuolta. (Nimi torppari Jaakko Johans

sonista)

41. Vajossuo, Vajovassuo,-11a,-lie 42. Katavakankareen mäki

43. Ilomäki, huvittelupaikka. Siinä Ilomäen lähde, josta terveysvettä on kuletettu Turkuun asti 44. Ristinpaltta, -ssa, -aan, Ristinkallio, -11a, -lie =

kansakoulun tontti. Siinä sanotaan olleen kal

lioon hakattu ristinkuva. — Arvellaan m ui

naissuomalaiseksi uhripaikaksi. Paikalta muka johtaa maanalainen käytävä Hiisin taloon 45. Etukulju, Plassikulju, -ssa, -uun. Hevosenjuotto-

paikka.

46. Takakulju, sotaväen pyykinpesupaikka.

47. Runosmäen oja ja lähde 48. Runosmäki,- essä, een.

49. Kylässuo, -ssä ja Kylässuon kallio.

50. Pännäm äen rahka, -rahassa ja -rahalla = ampu- makenttä

51. Mustakallio. Nimi kallion pintaväristä

(26)

52.

53.

54.

55.

56.

57.

58.

59.

60.

Rotanvuori, Rotanvuoren kallio (Ruskon rajalla) Paksusanta

Orjasmäki, Hietalan mäki.

Jonkan suo; siinä on ollut Jonkka-nimisen mie

hen torppa.

Teilimäki, -ssä, -een.

Jonkka, Jonkanmäki (Jonkalla, -aan) eli Halisvaha, -ssa, -aan eli Pirttismäki (Pirt- tismäen notko) eli

Suuri halkinainen jäitten jättämä kivilohkare. Sen sisässä asuu piruja. Jum a

la niitä rankaistakseen on antanut ukkosen halkaista kiven, jolloin pirut lentä

neet ilmaan.

Pirunpesä, -ssä, -ään

Kivestä kerrotaan lisäksi tarina, että sieltä toi haltia juomista ohiajavalle rakuunalle erilaisissa astioissa, kunnes lopuksi tarjosi juotavaa kultamaljassa, mikä jäi rakuunan haltuun ja muka nyk. on Ruskon kirkon kalk

kina. Tarina on monasti julkaistu, m. m. Suomen M u

seo 1896.

61. Junttisvuori 62. Pom pon rahka

H iisi (XII: 2).

R äim ä (XIII: 3).

P appila.

(27)

63. Pihlavaisten suo

64. Urusvuori, kuuluisa varasten vuori 65. Musta(s)suo, M:n kallio ja pelto

66. Leilikallio. Talon tytär tai palvelija ollut vie

mässä ruokaa työväelle, kiukustunut, viskan

nut leilin kallioon h u u tae n : en mää noill’

perkelill’ viit’ ruakka kantta. — Toisen tarinan mukaan joku paimen siihen leilinsä jättänyt.

Kalliossa sanotaan olevan epäselvä leilin jälki.

67. Kalliot, -illa, -ille

68. Koira(s)suon mäki ja suo

69. Moortessuo. [V. 1795 kirkonkirjoissa on Kärsä- mäessä sotilas H. Märd]

69 B. Ruoka-alho, vanha ruokailupaikka

70. Lepokallio Koirassuolla. Siinä Vapahtaja levän

nyt kun piru ajoi häntä takaa. Vapahtajan astunta oli niin raskas, että jalan jälki, joka muka vielä epäselvänä näkyy, jäi kallioon.

71. Karhulähde. Siihen muka karhu pudonnut. Tois

ten mukaan on siihen pudonnut pilvi. Sen vedellä on parannettu silm ätauteja.

72. Lam paanpäänumm i, -11a, -lie. Sen syrjässä lam- paanpään muotoinen kallio. Toisten mukaan on nimi siitä, että nummella on syöty Kärsä- mäen puustellista varastettuja lampaita.

73. Vehka-alho 74. Siljä kallio 75. Ruskon oja 75 B. Laukkavuori

45

76. Linnasmäen pelto, Prusin Linnasmäen luona 77. Puunam aa, -11a, -lie

78. Harakankaula, -ssa, -aan. Nimi siitä että pel

lolle lantaa ajettaissa harakan kaula jäänyt rattaan pyörän alle ja mennyt poikki

79. Marttilan laakso

80. Saippio(fapriikin) alipelto 81. Jokipelto

82. Pruukin pelto. Lähellä on tiilitehdas 83. Umpiniittu

84. Myllypelto 85. Riihitarha

86. Aittantaka, Aittantakusta(-pelto).

87. Simolan (vanhan faarin) pelto 88. Kellarikamaripelto

89. Kruukku-uuni, -ssa, -iin. Paikalla ollut saven

valajan uuni.

90. Talon takusta, Talontaa-pelto 91. Pänkärä,-llä,-lie ( = Penkere) 92. Pajapelto

93. Kuusipelto 94. Perkkon pelto 95. Ylivierun pelto 96. Lähdepelto

97. Moorten pelto. Nimi vanhasta ruotusotilaasta Mård. (Vert. XII: 69)

98. Vanha pruukki pelto, jossa n. 50 v. sitten ollut tiilitehdas

99. Kuokkapelto

100. Isohaan niitty, Vajossuon- eli Vajovassuon niitty

(28)

R äntäm äen kylän k a rtta v. 1782.

101. Pikku haka

102. Kansakoulunpelto, ent. yhteinen sikolaidun 103. Mäkilän pelto, jossa on ollut kolerahautausmaa 104. Lammaslaidunhaka

105. Rytön pelto 106. Kankareen pelto 107. Kanniston pelto 108. Petkeli, -ssä, -iin ; niitty 109. Ruopanniittu

110. Lausteen niittu 111. Nutturainen 112. Laustikka palstat 113. Isoniittu

114. Hakapelto

115. M ustanveräjän tie ( = tiilitehtaan tie) 116. Harikkalan kuja ( = Kärsämäen tie).

XIII. Räntämäki (Raenthaemaekj 1303, Raentamaekj 1359, Rendemeki 1680, Rändämäki 1680), -ssä,-een.

Kylä on epäilemättä ikivanha. Se mainitaan ensi kerran v. 1303, jolloin piispa Maunu I vaihtaa kirkon pellot Räntämäen kylässä peltoihin Koroisissa. V. 1363 tapahtui taas maanvaihto erään rän- tämäkeläisen talonomistajan ja Turun kaniikin välillä. Mitä mei

dän päiviemme Räntämäen taloista tarkotetaan/se jää hämäriin. V.

1680 oli kylässä kaksi taloa. Niistä toinen on Prusi. Kylän talojen eteen on rippikirjaan merkitty »pappilan väki“ — lampuoti ja pal

velijoita.

Taloja:

1. Pappila, 5/e mantt. Nyk. asuinrivi rakennettu 1787 2. Prusi, -11a, -lie (B ru s i g 1680, B r u s i u s bonde 1707, Prusila 1725) Ent. vältvääpelin prebenda, 2/s mantt.

(29)

3. Räimä, -llä, -lie (Reymä 1735, Reimä 1770, Räimä 1759, 1774—). Yliopiston palkkatila, 3At mantt.

4. Rikattula, -ssa, -aan XIII: 1. Torpan maalta on löydetty kivikautinen hioinkivi ja sen yläpuo

lella olevalla mäellä lienee rautakautinen kal

misto

5. Lohka(a) (Kk 1813) XIII: 1

6. Pihlava (Kk 1821) XIII: 1. ( = Ruusunperin torppa)

6 B. „ Orinketo (Kk 1813) XIII: 1

7. Oriketo, Orihketo (Kk 1782—) XIII: 1 „Orhienketo“

8. Mäntylä

9. Linnasmäki (Kk 1795) XIII: 1; lähellä olevan Linnasmäen m uinaislinnasta nimensä saanut 10. Laakso,-11a,-lie (1864) XIII: 1; aikaisemmin Var

jon laakso, es. kartassa 1782 11. Vuorensyrjä (Kk 1821) XIII: 2 12. Alkun torppa XIII: 1

13. Pyhty, -ssä, -yyn XIII: 3

14. Härjänsilmä. H:ssä asunut piruja, elämöineet keskiöillä. Piru ilmestynyt Peltolalle joka hakenut luudaksia. Kolmasti huutanut »pii

saa jo !“ ja sitten lähtenyt suurella ryskeellä tiehensä. [N. v. 1500 mainitaan Mk., s. 568 H a e r y e n s y l m e . Nousiaisissa?]

15. Sepän torppa. Måssampaan luona

16. Susitarha (Läh. Ketolan torppaa; entisten susi- kuoppien paikkaa)

17. Siutla (XIII: 3), -ssa, -aan 18. Haveri (Saarenojalla) XIII: 2

19. Linnasmäki, -ssä, -een. Korkea kallio joka on pakanuuden aikuinen kylä- ja turvalinna. Vrt.

Suom. Mus. 1903: 21

20. Tiinankirkko. Suuri kivi Linnasmäessä

21. Heikinlähde. Lähde Linnasmäen juurella. [Uhri- lähde on Linnasmäen E-puolella]

22. Kirkonahde

23. Vahingonkrotti, V:n väräjä. Saanut nimensä siitä että lasikuorma oli sen kohdalla kaatunut 24. Vahingonoja ( = Topinoja)

jäitten kulettama suuri kiviloh

kare. Sanotaan jättiläisen heittä

neen sen Kaarinan kirkolta Maa

rian kirkkoa vastaan, vihoissaan siitä että Maarian kirkko valmis- j tui ennen kuin Kaarinan kirkko 28. Nikusvahan koski = 0 :5

29. Lam m i,-ssa,-peen, hevosten juottopaikka = 0:6 30. Pikku-ahde

31. Kuoppa 32. Katajamäki 33. Räimän vuori 34. Kulmalan vuori 35. Härjänsilmän lähde 36. Satulantöykkän lammi 37. Tasto, ks. V: 15 y.m.

38. Laakkarin ahde (ja niittu), Tastossa XIII: 2 (La- k a r v o r i , rajasam pa v. 1462)

39. Koverin ahde, Tastossa XIII: 1 40. Saarenojan joki, Saarnoja

25. Jättiläiskivi eli 26. Pirun vaha eli 27. Nikusvaha

4

(30)

41. Patteri, -11a,-lie XIII: 2 — Vanha sodan aikainen patteri

42. Vuorenperkiön metsä (Saramäen puolessa) ja rajasampa

43. Myllymäki XIII: 2 44. Prusinmäki „ 45. Kivilähde „ 46. Mäkilähde „

47. Punanen kallio XIII: 2; saanut nimen väristään 48. Väärä, -ssä, -ään; korpimaa XIII: 2

49. Kivistö, -ssä, -öön 50. Vars’oja, valtaoja

51. Mästausplassi eli Valkkiskankare eli Unikankare, kivinuppula kylän talojen rajain yhtymän kohdalla Pitkälläniityllä (XIII: 65). Siellä on toimitettu viimeinen mestaus. Kummittelee.

Paholainen näyttäytyy sian tai sotamiehen muotoisena. Siellä kerrotaan olleen paalu ja pyörä.

52. Pyörämäen lähde ja rajasampas 53. Isonsillan oja = 0:11

54. Riihitarha XIII: 1

55. Isopelto, jossa 3 lohkoa, nim. Lähdepelto eli Keskinen p., Trekoolinalusp., Hautausmaan p.

56. Kirkkopelto 57. Vahingonkrotinp.

58. Kotopelto

59. Humalistonmäki eli Tappo 60. Linnasmäen p.

61. Pakanainpelto, Linnasmäen N-puolella

62. Härjänsilmän pelto

63. Orikketo — [Oli v. 1782 vielä viljelemätöntä laidunmaata, kartassa nim. Orhinketo. Sano

taan olleen laidunta: »sotahevoset, kasakkain hevoset"*)

64. Lukkarin pelto

65. Perkiön p. 1. Pitkäniittu 66. Haverinpelto Saarenojalla

67. Karhunoja „ XIII: 2

68. Paloniemi „ XIII: 1 69. Laakkarin pelto „ X:III2 70. Läpikäytävä „ XIII: 1

71. L ähtem ys,-ssä,-een (v. 1782 kartassa) XIII: 2,3.

Nimi johtunut paikalla olevista monista läh

teistä

72. Pienipää (v. 1782 kartassa) XIII: 2

73. Vintinoja, -11a, -lie (v. 1782 kartassa) XIII: 1 74. Ruskonoja, oja

75. Pikkuniitty eli umpiaita

76. Uusperkko (v. 1782, niitty Paimalassa) 77. Patteripelto

78. Rantaniittu eli Pyhty XIII: 2 79. Sotilaspelto (läh. Orikketoa)

80. Rakuunapelto (myös Ihamuotilan rusthollin rak.

pelto) 81. Väckarens åker

*) V. 1785 siellä mainitaan Kärsämäki, Haihu, Räimä, Metsä- mäki, Brusi, Hallis soldatåker (vrt. Sotilaspelto), Sockneadjunktens åker (pitäjän apulainen asui Orikkedolla: .Lindin torppa"), Spö

gubbens åker (vrt. Mästausplassi), yhteinen räätälinpelto (pitäjän räätäli, nyk. Randeil)

(31)

XIV, Hamaro (Hatnarw 1363, Hammar 1404, Ha- mar(is) 1359, Hamara 1647, 1651, Hammara 1680, H a

maro 1707). Nykyisin Hamaro, -ssa, -oon.

V. 1359 ja 1363 esiintyy asiakirjoissa todistajana eräs Joan aff Hamaris, jolloin nimi ensikerran mainitaan. V. 1404 lahjoitti kuningas Eerik Pommerilainen talon Turun tuomiokirkon P. Lau- rentiuksen alttarille. Kylän vanhuutta todistaa myös siv. 36 Piippan- ojan yhteydessä mainittu hokema.

Taloja:

1. Isotalo, 7 2 mantt. perintöratsutila. Oli v:een 1813 1 mantt. tila, mutta tällöin lohkaistiin siitä erikseen 2 taloa, nim.

2. Vähätalo eli Välitalo, mantt.

3. Keskitalo, V4 mantt.

4. Lähdemäki (Kk 1813) 5. Riihimäki (Kk 1821) Jokia, mäkiä, metsiä, lähteitä:

7. Topinoja XIV: 2—3. Topinojan luona sanotaan Isonvihan aikaan tapellun ,

8. Mammanhyvän lähde XIV: 2—3 9. Hamaron lähde XIV: 1

10. Myllymäki XIV: 1

11. Harlin mäki = Tammelinin mäki XIV: 1 12. Sannan kallio XIV: 1

13. Kivimäki, josta rakennuskiviä porataan XIV: 1 14. Muljun kulju XIV: 1

15. Korkkia kallio XIV: 1

16. Plitkun platkun kallio, 150 m. pitkä pyöreäsel- käinen kallion harju jota pitkin menee kesäi

nen jalkapolku takaliston pelloille XIV: 1 16 B. Härjänsilmä, metsä. Siellä oleskeli ennen piru

ja oli uskallettua käydä siellä sydän yöllä Peltoja ja niittyjä:

17. Niittypelto XIV: 2—3, 1 18. Alipelto XIV: 2—3 19. Kotopelto XIV: 2—3 20. Kellaripelto XIV: 2 —3

21. Pirttipelto eli Hakapelto XIV: 2—3

22. Härjänsilmä, -ssä, -ään (Vrt. 16B)XIV:1, 2—3 23. Lintinpelto XIV: 2—3

24. Keski- ja Takalohko, -ssa XIV: 2—3 25. Luodon niitty XIV: 2—3

26. Kevola, -ssa, -aan (Paattisilla) XIV: 2 - 3 27. Ruskonoja, -11a, -lie XIV: 2—3

28. Laakkari, -ssa, -iin XIV: 2—3 29. Pikkupelto XIV: 1

30. Yrjönpelto XIV: 1 31. Hakapelto XIV: 1 32. Kirkkopellot XIV: 1

Ham aron Isotalo.

(32)

Ko ro is te n niemi.

33. Savikraana XIV: 1 33 B. Kuokkamaa XIV: 2—3

XV. N iuskala (Niuskala 1571, 1647,1651) -ssa, -aan.

Nimi esiintyy ensi kerran v. 1442, jolloin eräs Johannes Nyuska kokouksessa .Maarian kirkon luona" mainitaan todistajana. V.

1550 vaiheille asti Niuskala oli P. Ruumiin alttarin prebenda

Taloja:

Niuskalan yksinäistila. Vältvääpelin puustelli, 1 mantt.

1. Topi’oja

2. Pirttilähde ja Pirttimäki 3. Nälkäpellon lähde 4. Kankareenmäki 5. Käärmeenmäki 6. Pitkäsaarenmäki Peltoja ja niittyjä:

7. Pirttipelto 8. Oriinkarsina 9. Nälkäpelto

XVI. Hälisten kylä (Halis 1352, 1359, 1457, 1540, 1647, 1651, 1707, Haliis 1407, Haliiss 1453, Halijs 1680). Nykyisin: kirjoissa Hallinen, puhekielessä Halisi, -ssa, -iin.

Keskiaikainen käräjänpitokylä. V. 1359 eräs .Henrik aff Halis"

todistaa muutaman kauppakirjan. V. 1450 m yy eräs porvarisvaimo Turussa talonsa Halisissa; se on .3 tankoa peltoa ja aidattu Lokke- niminen niitty sekä kaikki mikä niihin kuuluu maalla ja vedessä, lähellä ja kaukana, 80 markasta." V. 1457 ostaa Henrik Tavast vai

moineen erään talon kylässä 59 .talonpoikaismarkasta." Talo on N iuskala.