V\i/v •Ai/,* v\i/,* \\i/,*
'V/ifc-
■7 1\* •7 !\* *7 i\* •/lv*
£^ 4 't sin a is- S ,uaraen
o a zSul. W& R eillä ennen m uuta Suom eam u istoja on m u in a isa joilta , jo tk a , n iin ku in tähdet kirkkahat,
kansan kulkutietä viittovat.
N iillä *tä lid illä on läm pö kaino, Mutta n iiss’ on velvoituksen p a in o.
K a ik k i oom nie Suom en kan saa me.
M iksi eri teitä kuljem m e ? In n o lla m e ty öh ön ry h ty en voitam m e, jo s k ä ym m e yhtyen.
P ois j o katkera j a kaih o m ieli!
Soikoon sovin n ok si soiton k ie li!
Joka la h ja k si sa i lu oja lta a n edelV olla m uuta heim oaan, sillä olkoon hengen aateluus, olkoon aatteen into, pontevuus.
Sillä olkoon voim a a jä n tev issä ä n ; a ik’ ei kulua saa jo u ten m issään.
E ikä saa se viera a n ju m a liin taipua ei,k' ou don ongelm iin.
Maaperästä, nouskoon om astaan, niinkuin kukka kohoo varrestaan.
R akkaus kaikkeen, joi/ ’ on kod in tuoksu!
Jääköön m uistoks m u ukalaisiin ju oksu .
Täällä, o li laulu lam assaan, kan n el kaiku n u t ei m illoinkaan.
Miks, kun la u la a suom alaiset muut, m eid än olis suljettuna su u t?
Y h teisäänin k a ik in la u la k a a m m e!
siitä hellän h erä tyksen saam m e.
Soikoon soitto asti taivaliin, että ku u lisi sen L u ojakin , näkis, että Suom i suosioi, m itä esi-isät suurta loi.
Kuka, va n h em p ia a n kunnioittaa, p itk ä n ijä n , m enestyksen voittaa.
Ja. m e nuoret, p o ja t, neitoset, laulam m e, kuin ilm a n leivoset.
Toivon tuuli p u rje et tä yttä k öön , ä ä n i intoam m e n ä y ttä k ö ö n ! Syki, syvä ä n , n u ori syd äm em m e sy k i isän m aalle, ä id illem m e!
He i k k i Oj a n s u u.
Lounaissuom alaisia kirjailijoita.
W /rarsin aissu öin alaisct saattavat ylpeillä yifeT siitä, että vielä kolm e vuosisataa sitten he yksinään tässä maassa olivat „ suom alai
sia", heidän kielensä yksinään „suom en kieltä", sen sijaan, että nykyään pahat ihmi
set heidän sanovat puhuvan »huonoa suo
mea".
Uuden testamentin käännöksensä esi
puheessa suomalaisen kirjallisuuden perus
taja nim enom aan lausuu, että hänen k irjois
sansa on »Soinenkieli enimiten prucattu", vaikka tosin kylläkin „hädhen teden, coska tarue on anonut, ovat mös muiden kielet, puhet ja sanat tähän siseleotetut". Tämä
»Som enkieli" oli, niinkuin selvästi lausutaan, Turun kaupungin ja sen lähiseutujen kieli.
K oska Turku oli ikäänkuin maan henkisenä keskuksena ja pääkaupunkina — »Turussa om bi Maakunnan E m e kirko ia pijspah Stoli ja Istuin" — siksi katsottiin aivan oikeute
tuksi, että sen kieli sai kunnian tulla nuoren kirjakielen äidiksi.
»Turun kieli" ei ole kuitenkaan suomen kaikista »lyhyintä" murretta. »Ylim aasta"
pistää ikäänkuin vaaja »pidem pää" murretta Lounaissuom en keskelle, ja tämän vaajan alapäässä on Turun kaupunki. Vilkkaam pi yhteys pääkaupungin ja »ylim aan" kanssa vaikutti seu, että Turussa p y sy i vallassa kes- kisempi, enemmän maan muiden seutujen kielen kanssa yhtäpitävä murre, ja juuri tämä seikka se tekikin Turun murteen mah
dolliseksi olemaan uuden kirjakielen perus
tuksena.
Mutta eipä ole puuttunut yrityksiä saat
tamaan vieläkin »lyhyem piä", vielä puhtaam min lounaissuom alaisia murteita suomalaisen kirjallisuuden kieleksi.
Ensimäinen koe käyttää puhdasta lou naissuomalaista murretta kirjallisuudessa 011 yhtä vanha kuin suom alainen kirjallisuuskin.
Yliopistom m e kirjastossa 011 nimittäin eräs
käsikirjoitus vuodelta 1546, kirkkokäsikirja suomen kielellä, jossa tämä koe on tehty.
Tämän käsikirjoituksen huomattavimpia ominaisuuksia on, että siinä tapaamme sem
moisia m uotoja kuin ru ckoilevat, aic/can, oijck ia n , kätten, leppäm än, kop p ia , eppäile, p y s s y , kärssi, joissa emme voi olla tunte
matta nykyisiä lounaissuom alaisia m uotoja ru k k oileva (t), aikkan j. n. e.
Tämä käsikirjan käännös onkin nähtä
västi lounaissuomalaisen, tarkemmin sanoen r a u m a l a i s e n miehen tekemä. K äsikirjoi
tuksessa ilmoitetaan sen om istajaksi M a t h i a s J o h a n n i s (— Juhonpoika) W e s t h , jok a luultavasti on käsikirjoituksen sepittäjä
kin. Niinkuin erinäisistä muistiinpanoista nä
k yy, on tämä Mathias W esth ollut asioissa raumalaisten ja Raum an maaseurakuntalais- ten kanssa — näissä muistiinpanoissa esiintyy nimittäin Vasaraisten ja Soukaisten nimet Raum an m aaseurakunnasta sekä siihen aikaan tunnetun Raumalta kotoisin olevan porvarin,
»Raum an Jönsin" nimi. Nämä seikat vaati
vat meitä etsimään kirjoittajan kotipaikkaa Raumalta, ja kirjoituksen kirkollisesta sisäl
lyksestä päättäen meillä 011 täysi syy arvata hänen olleen hengellisen säädyn miehiä, joilla vanhem pina aikoina on pääosa kielemme viljelyksessä. Raum alla olikin tosiaan tähän aikaan kappalainen ja kaupungin koulum es
tari, jon k a nimi oli Mathias ja jok a kuoli 1549. Enem pää emme valitettavasti tiedäk- kään tästä vanhimmasta raumalaisesta suo
menkielisestä kirjailijasta, jok a kyllä ansait
see muistamista työnsä vuoksi. Katsoen sii
hen, että suomen kieltä siihen aikaan oli pe
rin vähän viljelty, on hänen kielenkäytän- tönsä monesti oivalliseksikin sanottava. Ja etenkin tulee hänen kotiseutulaistensa ja vielä enemmän meidän kielentutkijain olla kiitolliset hänelle siitä, että hän on vastaisiin aikoihin säilyttänyt kotimurteensa piirteet
tarjoten meille muistomerkin, jok a on ainoa : laatuaan, kuvan suomalaisesta murteesta i 1500-luvulta.
Lounaissuom alaisia olivat m yöskin ensi- mäiset suomalaiset virsisepät. Emme tosin tiedä, mistä ensimäinen suomalainen virsi
kirjan julkaisija, Turun koulun rehtori Jaak
ko Suom alainen eli Fin n o oli syntyisin, mutta hänen kielensä „ly h y y s “ ja muut om i
naisuudet osoittavat ilmeisesti lounaissuom a- laisuutta. Suomalaisen seuraaja H em m in k i Henrikinpoika, jok a vuosien 1610 ja 1614 välillä julkaisi järjestyksessä toisen suom a
laisen virsikirjan, oli kotoisin Maskusta, puh
taan Lounaissuom en murteen alueelta ja omaa murrottansa hän suuresti rakastikin.
Hän on ainoa kirjailijoistam m e, jok a on k o
ettanut kieleen istuttaa lounaissuom alaisia kaksoisääntiöitä; hän näet kirjoittaa esim.
taevan, vaevaenen, taedham , p ä evä ttöm ä n , toevon, laolam m e, raoh a n , seoram an j. n. e.
Tämä kirjoitustapa oli vallalla pitkin matkaa Hemmingin virsikirjassa, jon ka ainoa tallella ■ oleva kappale on Upsalan yliopiston kirjas
tossa; seuraavista virsikirjan painoksista on tämä lounaissuom alaisuus tarkoin pois kar- , sittu, vaikka virret muutoin kyllä säilytettiin miltei muuttamatta. Siinä virsikirjassa, joka pian kaksisataa vuotta, vuodesta 1701 v u o teen 1886 oli Suomen kirkon virsikirjana, oli ( lähes puolikolm attasataa virttä miltei sem- moisinaan otettu Suomalaisen ja Hemmingin virsikirjoista ja seuraavistakin virsisepistä on ainakin yksi, Joonas R a u m a n n u s lounais
suomalainen, Kalimalta kotoisin (eli 1608- 1683). Eipä siis ole kumma, että varsinkin lounaissuom alaiset olivat vanhaan kirkko- virsikirjaam m e rakastuneet vielä senkin jä l
keen kun muu kirjakieli yhä enemmän alkoi j lähennellä maamme muita murteita. :
Mainittu Maskun kirkkoherra Hemminki on vanhoista virsisepistämme huom attavim pia sekä virsiensä laadun että etenkin luvun puolesta. Paitsi virsikirjassaan painatta- miaan virsiä hän nimittäin julkaisi toisenkin virsi- ja laulukokoelman, „W anhain Suomen maan Pijspain — Latinan Kielized laulud
— — Suom exi Käätyd (1616)“ , joten hänen ' sepittämäinsä virtten ja laulujen lukumäärä
tekee kolmatta sataa. Runollisuudessa Hem minki edeltäjänsä Suomalaisen kieltämättä voittaa, mutta eipä suinkaan hänenkään ru
noutensa korkeita vaatim uksia täytä. H yviä opetuksia niistä kyllä löytää, opetuksia, jotka voisivat joskus nykyäänkin olla paikallaan, mutta tuskinpa ne runoasullaan n yk yajan ihmisiin suurta vaikutusta tekisivät. Niin esim. nuoria talonpoikia nuhdellaan:
»Nuoris talon poiis tapa, Verhos on laitettapa;
Cohtu liehuin lipu.
Pääs paista lavja lacki, Taick corkja eorja ratki, Vuoroin corvill vipu.
E i Isä meidhän Lucuu Oikein osa sit luke, Eik ota oppia.
Vaan täisten tapeli taita Juoni pengis joca aica, Eik tottel toimia.
Muuallakin valitetaan pukujen koreutta:
»Cuvattomil vaatteilla, Verhoittuna ollan, Caolain caunistuksella, Crajeill a varoilla.»
Mitäpä Hemminki sanoisi nykyajan muotinukeista, jo s hän niitä näkisi!
Tehdäänpä muistutuksia pappienkin elä
m ästä:
»Elämän tie pois riivatan, Cuin papid pahoin eläne, Cuin kirjain sias pidhetän, Cortid, corghod, mailman eljed, Näitä siin säädhys sallitan, Unhotetan ne taitavad.»
Mutta toisinaan hänellä kuitenkin soi runollisem pikin kieli, esim. hänen kevätlau
lussaan, jossa sanotaan:
Kylmän talven taucoman, Päivän penseys soima, Vilun väljän vaipuman, Auttap auringon voima.
Kevä käske kesän tuoman, Hengetöin hangidze vircoman Covan callon alda.
Meri maa ja mandere,
Orghod kedhot cans oangared Toevovat Suven valda.
Seuraavinakin aikoina ovat lounaissuo
malaiset olleet mukana suomen kielen viljele
misessä ja tutkimuksessakin. Kun muistetaan j nimet E e r i k k i S o r o l a i n e n , kotoisin Laiti
lasta, 1600-luvun etevin suom alainen k irjoit
taja, jok a julkaisi lavean alkuperäisen postil
lan suom eksi ja jolla on ollut huom attava osa suomalaisen raam atunkäännöksen ai
kaansaamisessa, 1700-luvulta T a n e l i J u s l e n i u s , kotoisin Mynämäeltä, innokas suom a
lainen isänmaanystävä, ensimäisen varsinai
sen suomalaisen sanakirjan tekijä, kansan
runouden keräyksen alkuunpanija, Svebe- liuksen katekismuksen kääntäjä, sekä 1800- luvulta K u s t a a R e n v a l l , syntyisin Hali
kosta, etevän suomalaisen sanakirjan ja kieli
opin kirjoittaja, niin m eidän tulee tunnustaa lounaissuom alaisten osuus suomen kielen vil
jelijöin ä hyvinkin suureksi.
K irjakieli se vain yhä enemmän on pois
tunut turkulaisesta ja lounaissuom alaisesta alkum uodostaan, vieläpä siihen määrään, että tätä nykyä lounaissuom alaisella on k ok o työ suomen kirjakielen oppim isessa. Ehkäpä jon ku n lounaissuom alaisen mielestä on v a hingoksikin, että on luovuttu siitä murteesta, jolla „yhdes minutis puhutan yht pali kon m uu’ puhuva viides minutis". Mutta on huo
mattava että se on tapahtunut yhteisen kie
len, y l e i s k i e l e n saavuttamiseksi, „ioca ey ainoastans Iässä Turkua asuillen, mutta mös Hämäläisillen, Savolaisillen, Carijalaisillen, ia Pohialaisillen yhteinen ja hyvin ymmärdet- tävji om bi", niinkuin eräs 1600-luvun kirjoit
taja sanoo. Ja tämmöinen yhteinen k irja
kieli, yleiskieli, jok a on Suomen kansan kan
sallisen yhteyden tunnusmerkkinä, onkin ai
kaansaatu. Varsinaissuom alaisilla on ollut se kunnia, että heidän murteensa, jok a yhä edel
leen on kielentutkijalle maamme mieltäkiin- nittävimpiä murteita, on ollut suomalaisen kirjakielen alkuna ja että he ovat antaneet tälle yhteiselle kielelle ja kansalle yhteisen nimen, s u o m a l a i s e n nimen, jok a nykyään hämäläiset, savolaiset, karjalaiset ja p oh ja laiset yhdessä varsinaissuom alaisten kanssa yhdeksi kansaksi yhdistää.
E. N . Se t ä l ä.
Koroisten Turku Räntämäellä.
Tekijän suosiollisella luvalla lainattu aikakausleh
destä „Suomen Museo".
J ffll useoihinime kerääntyneet pakanuutemme ai- kuiset löydöt: rahat, vaakamaljat ja pun
nukset, kattilat, helmet ja muut ulkomaan esineet puhuvat selvää kieltä historian takaisesta kauppa
liikkeestä Suomenniemellä. Jo siihen aikaan löytyi kauppapaikkoja, joiden kautta kunkin maakunnan tuotteet, esim. turkikset ja tervat, kulkivat ulko
maille, ja joissa muukalaisia tavaroita oli kaupan tai vaihtamalla saatavana.
Vaikka sellaisia kauppapaikkoja tiettävästi on ollut olemassa eri maakunnissa, ei muinaistutkimus meillä vielä ole ottanut niiden jälkiä seuloaksensa siten, kuin esim. Ruotsissa on seulottu Birkan kau
pungin jälkiä. Mutta vastainen tutkimus on niistä varmaankin keräävä ennen halveksittuja lisiä mui
naisen viljelyksemme valaisemiseksi.
Lounais-Suomen tärkein kauppala mahtoi pa
kanuuden ajan lopulla olla Koroisten Turku Rän
tämäellä, nykyisen Turun kaupungin alku, jonka vastakohdaksi nykyistä vanhassa runossa sanotaan uudeksi Tn ruksi. Tuo kauppala oli pari kilomet
riä ylempänä nykyistä kaupunkia Koroisten nie
mellä, jonka muodostaa Vähäjoki laskiessaan kos
kena Aurajokeen.
Tuota Vähäjoen koskea sanottiin silloin Turun koskeksi, kuten kuulemme Kantelettaren runosta
»Meren kosijat»:
Neitonen turulla istui, Turun kosken korvasella, Kirjavaisella kivellä, Kaunihilla kalliolla,
odotellen siinä miestä mielellistä ja hyljäten mereltä tulleista kosijoista rantamiehen, tinamiehen, vaski- miehen, jopa kultamiehenkin ja valiten vihdoin lei- pämiehen puolisoksi.
Laivat pääsivät, tietää Juslenius, ennen mui
noin Koroisten niemelle, mutta jyrkkäin rantojen ta
kia oli jo Koroisten Turkulaisilla jokiaittoja Vilja- suolla, nykyisen kaupungin kohdalla, joka niistä äbodar —, kuten Messenius kertoo, sai ruotsa
laisen nimensä Aho.
Itse kauppapaikka eli turku oli niemen tasan
golla eli »korolla», kuten näemme runoja vertail-
Iessa. Samoin kuin edellisessä runossa »neitonen ' tarulla istui, Turun kosken korvasella», samoin
Annikki Turusen neiti Istuvi Turun korolla
onneansa odotellen, kunnes joutui mereltä tulleen
»kestin» eli kauppiaan pauloihin ja kevään tullen hyljätyksi. Annikin aikana vallitsi Kantelettaressa juhlistan runotoisinnon mukaan vielä pakanuus Tu
russa, sillä tyttö parka huusi kostoa Ukolta ja Ukko pettäjän hukutti.
Jos uudenaikaisen käsityksemme mukaan kat
somme Koroisten nientä ahtaaksi kaupungin ase
maksi, niin tuli se kristinuskon tuotua Turkuun vielä ahtaammaksi, kun sinne, kaupungin keskelle, rakennettiin piispankin asunto. Siitä asunnosta ja vanhan Turun raunioista kertoo ylioppilas Petrus Gyllenius, joka elokuun 8 p. 1653 kävi Koroisissa piispantyttären neiti Katarina Petra-uksen seurassa, näin: »Kävelimme Aurajoen itäpuolta ja kun tu
limme kylän kohdalle, niin soudatimme itsemme joen yli ja saimme Koroisissa ruokaa eräässä van
hassa hyvin korkeassa ja ympyräisessä sekä mo
nella suurella ikkunalla ja reijällä varustetussa piis
pan asunnossa, joka ammoisina aikoina oli raken
nettu keskelle pihaa. Se oli ollut heillä (piispoilla tietysti) huvilana, jossa olivat juoneet ja hauskaa elämää viettäneet, talo kun on piispallinen kantatila, samoin kuin Räntämäen pitäjäkin. Saman talon alla haaraankin joki kahtia ja siinä niemellä, jossa joki jakaantuu, on Turun kaupunki ennen aikaan ollut ja siinä näkyy vielä monta muuria ja rauni
ota.»
Myöhemmin arvatenkin Getzeliusten aikana siirrettiin Koroisten kantatila, jonka pihalla»
vanha piispan asunto Gylleniuksen aikana seisoi, niemeltä ylemmäksi mantereelle, nykyiselle paikal
lensa, ja niemelle jääneet > muurit ja rauniot», vie
läpä tuo tornin muotoinen piispan asunto, rappeu
tuivat rappeutumistaan, hävisivät häviämistään.
Rhyzelius, joka erehtyen luuli noita jätteitä luosta
rin raunioiksi, kertoo (1740) että niemen kivikasat näkyivät kaupunkiin asti, mutta jo Porthan, joka aikanaan niemellä vaan näki rakennusten jälkiä ja piti niitä vanhan piispan asunnon jätteinä, sanoo Rhyzeliuksen hyvin liioittelevan niiden suuruutta ja j arvoa. Paljaaksi kivikoksi on niemen kärki mer- J kitty 1781-vuoden kartalla ja luultavaa on, että j siitä aikanaan on kuljetettu kiviä nykyiseen kau-
j
punkiin; toisin olisi vaikea selittää yllä mainitun tornin pikaista häviämistä.
Kun siis Koroisten kartano Gylleniuksen ai
kana oli vanhan piispan asunnon ympärillä niemen korolla eli tasangolla, niin sijaitsivat kai Gylleniuk
sen sitä paitsi näkemät vanhan kaupungin jätteet,
»monta muuria ja rauniota», vielä alempana nie
men kärjen rinteillä. Noille rinteille, joiden jyrk
kyyttä kuvaa sananparsi: »se ryyppy meni alas niinkuin Koroisten ahteesta» (tie laski joelle juuri nykyisen talonpaikan yläpuolelta), oli tietysti, kuten Juslenius (1700) huomauttaa, epämukavampi raken
taa taloja, kuin matalammille rannoille tai oikeam
min (alkuansa) mäkien rinteille nykyisen kaupun
gin kohdalla. Voinemme kuitenkin otaksua, että tuo linnatornin kaltainen piispan asunto oli raken
nettu keskelle kaupunkia sekä sen että piispojen turvaksi, että se aikanaan oli kaupunkilaisten talo
jen ympäröimä ja seisoi sen kauppatorin kyljessä eli keskellä, josta Turku on perinyt nimensä. Sitä paitsi oli koko tuo asuttu niemi suojattu vielä nä
kyvällä vallilla ja vallihaudalla, jotka katkaisivat niemen kannan mantereesta. Reinholm suorastaan piti hautaa kuivuneena jokihaarana. Vanhojen ker
tomusten mukaan ovat todellakin Vähäjoen ja Au
rajoen vedet siinä ennen yhtyneet ja niemi aika
naan ollut saarena, jota myöskin todistaa Annikin runotoisinnossa säilynyt liikanimi »saaren neito».
Tuon vanhan Turun asutuksesta ja ulkomuo
dosta ei meillä vastaiseksi ole muuta asiallista sel
vitystä, kuin minkä antavat Gylleniuksen näkemät jätteet — »monta muuria ja rauniota». Olivatko nuo rauniot muuta kuin hajonneita kiukaita ja tak
koja, olivatko kaupungin talot arvokkaampia kuin halvimmat asumukset pikkukaupunkiemme laidoilla, vai olivatko savupirttejä tai törmän rinteeseen kai
vettuja turpeilla katettuja kuoppia? Sitä emme voi tätä nykyä, kun tasanko on pelloksi kynnetty ja sen rinteet tasoitetut hajonneiden muurien aineksilla, vieläpä nurmettuneet, ainakaan kaivauksitta saada selville. Niin riittävän avara näkyy vähäinen Ko
roisten niemi kuitenkin olleen tuon kaupungin asu
tukselle, että sen jälkiä, tiiltä ja savisekaa, ei kuulu löytyvän niemen pohjoispuolisella laidalla. Sitä vas
toin tavataan sitä soraa etelä- eli Aurajoen puoli- silla rinteillä, vallihaudan yläpuolellakin, aina ny
kyisen talon kohdalle asti, tietämättä onko se siellä vanhastaan ollutta vai sinne ehkä täytteeksi ajettua.
Näin ollen saamme seuraavasta Annikki-runosta, jonka t:ri K. Krohn on kokoonpannut etenkin Por
kan keräämistä Inkerin toisinnoista ja käytettäväk
semme ystävällisesti antanut, niin viehättäviä lisä-
Annikka Turusen tyttö, Turun tyttö, saaren neito, Poltteli Turulla tulta, Vallin alla valkeaista, 5 Turun uudessa tuvassa;
Piti pitkiä hihoja, Levehiä kauluksia. ’ )
Annikka Turusen tyttö, Turun tyttö, saaren neito, 10 Istui Turun sillan päässä,
Neuvoi Turun neitosia:
»Älkäät te tytöt typerät, Niinkuin mä typerä tyttö, Älkäät miestä mielistelkö, 15 Miehen mieltä noudatelko, Kuin tein minä poloinen.
Tein itse itselleni Ijäkseni itkukaupan, Kuukseni kujerruskaupan.»
20 »Kesän kestiä pitelin, Talven juotin miestä jouten, Kesän syötin kellarissa, Talven tammikammarissa, Kuukaudet ltivikodassa, 25 Viikot viinahuonehessa.
Lihat ostin, leivät ostin, Voit ostin, oluet ostin,
Kuten sekä paikkakunnallinen tarina että runon kerto Turun tyttö, saaren neito osottavat sijaitsi kaupunki saarella. Siitä vei Turun silta, jota toi
sinnoissa sanotaan saaren, vieläpä Hämeen sillaksi, soukan juovan eli vallihaudan yli mannermaalle ja Hämeen kauppatielle, jpka kai Hälisten koskesta poikkesi joen eteläpuolelle. Silta oli rallin suojassa ja nostettiin kai sen ajan tavan mukaan vivulla pys
tyyn, kun tie kaupunkiin oli suljettava. Laivat oli
vat tietysti kytketyt kaupungin etelärantaan tai pantu ankkuriin Aurajoelle kaupungin edustalle.
Annikan viettelijän laivassa oli sekä mastit purjeh
timista varten että airot, joilla laiva soudettiin merelle.
Kesäisin asuivat Turkulaiset vilpoisissa maa
kuopissa eli kellareissa ja kivikodissa, talvisin Halve
tuissa lämmitettävissä huoneissa, tuvissa ja kamma
reissa. Kuten kaupungissa ainakin oli Turussa lei
pää, voita, lihaa, kalaa, olutta, jopa viinaakin kau-
tietoja tutkimuksemme alaisesta Koroisten Turusta, että julkaisemme sen kaupunkia valaisevana asia
kirjana:
55 »Tuo, Jumala, Turja-tuuli, Saa, Luoja, rajuinen ilma, Kaada laiva kädellensä, Sysäele syrjällensä, Aja ankkurit kivihin, 60 Mastit maille lykkäele,
Saisit rannikot rahutta, Kivet pienet penninkiä. »
Tuop’ on Luoja kuulevainen, Maaria älyäväinen;
65 Toi Jumala Turja-tuulen, Sai Luoja rajuisen ilman, Kaatoi laivan kädellensä, Sysäeli syrjällensä, Ajoi ankkurit kivihin, 70 Mastit maille lykkäeli.
Annikka Turusen tyttö, Turun tyttö, saaren neito, Rannalla kutittelevi:
Kutti, kutti, Kesti kelmi!
75 Ei ole aina Annin tyynyt, Eikä Annin villavaipat, Eikä Annin pään-alaiset;
Meren on tyrsky tyynynäsi, Meren vaahti vaippanasi, 80 Meren aalto pään-alaisna.
pan ja joutilaat voivat jo siihen aikaan viettää tal
vella suruttomia päiviä riinahuonecssa.
Kristilliset käsitteet Inkerinmaalla säilyneissä runotoisinnoissa tekevät pakanallisen luonteen Lönn
rotin julkaisemassa runossa Venäjän Karjalasta epäil
täväksi, siihen kun laulajan tai toimittajan sovitele
minen voi olla syynä.
Tämän vuosisadan keskivaiheilla vielä puhuttiin niemen kellareista ja aarni haudoista, joista vanhat olivat nähneet liekkien nousevan ja joita tuontuosta- kin tavoiteltiin kaivamalla kumisevia kohtia. Kun niemen tasankoa vihdoin ruvettiin raivaamaan pelloksi ja vielä paljoa myöhemminkin oli niin kertoi Koroisten 1896 kuollut 77-vuotias emäntä, jonka muistoja assessorin rouva Tallgren keräsi talteen ja on ystävällisesti jättänyt tässä käytettäviksi, - - pal
jon vastusta kivistä, jotka peittivät koko tasangon,
»ikäänkuin olisi auralla kivipöytään leikannut».
Suuria kivilohkareita väänsi aura maasta, m. m. sel
Kalat ostin kaikellaiset, Ahvenet monimakuiset, 30 Kestin syödä, kestin juoda,
Kestin kestiä pidellä.
Kestittelin kestiäni, Ei tuo kesti kestäkänä.»
Kestipä kesoista toivoi:
35 »Kun Kiesus kesän tekisi, Maaria lumen sulaisi, Saisin paatissa paeta, Venosessa vieretellä, Laivassa lihutta syödä, 40 Lyödä luita lainehesen.»
Tuop’ on Luoja kuulevainen, Maaria älyäväinen;
Niin Kiesus kesän tekevi, Maaria lumen sulasi.
45 Suotta suuttui Kesti kelmi, Teki konstin konnanruoka, Kantoi rannalle kalunsa, Venehesen vei elonsa, Alkoi soudella merelle, 50 Venosessa vierevässä,
Paatissa pakenevassa.
Annikka Turusen tyttö, Turun tyttö, saaren neito, Rannoilla rukoelevi:
') Säkeet 6 — 7 lö y ty v ä t ainoasti y h d essä toisinnossa ja v oiv a t siis olla satunnaisia.
laisia vaaleanvärisiä neliskulmaisia kivilaakoja Voijupaasikiviä (Voijonmaan 1. Gotlandin kiveä) —, kuin on Turun tuomiokirkon permannossa.
Noin 100 syltä pitkin Auran jokitörmää — kertoo H. A. Reinholm, joka elokuun 1 p. 1870 kävi paikalla — näkee Vähäjoen suusta tuolle kui
vuneelle jokihaaralle asti kaikkialla piispallisten ra
kennusten jätteitä. Perustuskiviä, tiiliä, savisekaa tapaa jokaisella lapionpistolla. Tiilet ovat hyvin poltettuja, paksumpia ja vähän pitempiä, kuin mei
dän aikuiset. »Paraikaa on pellon partaalla näky
vissä suuri muurin lohkare harmaata kiveä, tiiltä ja savisekaa, niin kovettunutta, ettei sitä suuretta vai
vatta saisi rautakaudellakaan hajalle.» Tuo ikivanha muurinkappale, joka näkyy lohjenneen muinoisen tornin ikkunan pielestä, ajelehti, kun itse sen näin 20 vuotta myöhemmin, alas vieritettynä itäisen tör
män rinteellä, niemen tasangon keskikohdalla. Vasta 1897 siirrettiin kauppaneuvos Rettigin toimesta jälillä oleva osa Turun linnaan.
Kalulöydöistä tasangon raivaustyössä ei mai
nittu emäntä tiennyt kertoa. Vasta aikoja myöhem
min oli pellosta löytty »suurenpuoleinen eriskummal
linen hevosenkenkä ja hohtimet, jommoisia täällä ei ole nähty». Ne oli pyynnöstään saanut pastori Al
bin Mikander, joka myöhemmin, kun niitä kyseltiin, sanoi unohtaneensa mihin olivat joutuneet. Vielä myöhempinä löytöinä mainitaan keihäänkärki ja ty
kinkuula, jotka nekin ovat hävinneet, savesta va
lettu kynttilänjalanpiippu ja melkoinen kasa rahoja, kaikki talteen jääneet 17:nnen ja 18:nnen vuosisa
tojen vaskilanttcja, paitsi yksi keskiaikainen Tallin
nan hopearaha. Rahat on assessorin rouva Tallgren lahjoittanut Muinaismuisto-Yhdistykselle. Toisia ra
hoja ovat lapset hukanneet. Vielä tiesi mainittu emäntä ennen olleen puustavia kallioissa, mutta niitä ei oltu pitkiin aikoihin enää löytty.
Kartano, kertoi emäntä, on ollut varustettu, ja pellolla, noin 200 metriä niemeltä kirkolle päin, löyttiin 1860-vuoden vaiheilla »pääkalloja niillä pai
koin, missä Koroisten patterit ovat olleet». Vieläkin, koska hyvänsä, löytää siitä ihmisten luita, jos vaan lapiolla nostaa. Patterit näkyvät selvästi, vaikka niitä osaksi on hajoitettu. Niiden vallitusten ikää ei voi erityisittä tutkimuksitta arvata. Tykinkuula on niiden ohelta löydetty. Mahtavat siis olla Ko
roisten Turun aikoja paljoa myöhemmät, samoin kuin luutkin, kun ei ole kalua niiden ohelta tiedossa.
Saatuamme Koroisten Turun aseman näin jota
kuinkin selville, tahdomme vihdoin luoda silmäyksen tuon kaupungin vaiheisiin tai niihin historiallisiin oloihin ja tapahtumiin, jotka niihin vaikuttivat, vaikka kohta itsessään ovatkin ennen tunnetuita asioita.
Koroisten Turun asukkaita luullaan Adam Bre
meniläisen (1670) tarkoittavan TarkeiHa, kun luet- telee ruotsalaisten itäisiä naapurikansoja, ja niin ikään on luultu arapialaisen maantieteilijän Edrisin (1154) Turkua tarkoittavan, kun puhuu Abrasa (Aura) kaupungista Finmark nimisessä maassa.
Mutta muuten ei ole kaupungin ijästä ja vanhem
mista olosuhteista mitään tietoa, ennenkuin muinais- tutkimus ehtii niitä tulevaisuudessa valaista. Kui
tenkin voimme jo nytkin muinaislöydöistä arvata, että Länsisuomen aikaisemmat satamapaikat eivät olleet Aurajoella, vaan ovat kernaammin etsittävät Kemiön, Uskelan ja Halikon (Rikala) seuduilta sekä maatuneen Nousiaisten lahden perukasta (Palon kylä).
Mutta Turun tärkeyttä pakanuuden ajan lopulla, todistanee Ruotsalaisten ensimmäinen ristiretki, joka sinne suunniteltiin ja sinne juurrutti Ruotsin vallan perustukset; sinnepä myöskin jo siihen aikaan Vanhanlinnan varustuksista ja »Hämeen sillasta»
Turussa päättäen — johti Hämäläisten kauppatie.
Samanne päin viittaa tarina että Räntämäen kirkko rakennettiin pakanalliselle uhripaikalle, joka kau
pungin ohella mahtoi olla määrättyinä vuoden ai
koina kansan yhtymispaikkana.
Tuota kirkkoa, joka sanotaan olevan pakanuu
desta käännetyn naisylimyksen kustannuksella raken
nettu, kävi alkuansa tarinan mukaan koko Aurajoen piirikunta joen lähteiltä asti, vieläpä Orihpään etäi- sinkin asutus. Niin ikään muistellaan Halikossakin kuinka sieltä, kun ei omaa kirkkoa vielä ollut, pää- pyhinä käytiin eväillä varustettuina Räntämäen kir
kolla, 6 peninkulman päässä. Ei ole kaikki Piipan (ei piispan) kalliolla, eikä kaikki Koroisten niemellä, eiläi kaikki kirkkoa liki, sanottiin ja lisättiin vielä eikä kaikki Kastun kiviraossa. Piippa, Koroinen ja Kastu ovat muka vanhimmat talot Räntämäellä.
Piipan talo on kalliolla yläpuolella kirkkoa, mutta tarinaa siitä ei ole tiedossa, mutta likellä sitä on Ihamuotilan talo, jossa Henrik piispan sanotaan majailleen. Kastun talo on Turun puolella Koroista ja sen luona hyvin suuri halennut kivi.
Ikäänsä nähden ansaitsisi Räntämäen kirkko, jonka irtonaisia muinaisjäännöksiä Suomen Muinais-
muisto-Yhdistyksen taidehistoriallinen retkikunta ku
vasi ennen kirkon paloa kesäkuun 16 p. 1876,1) perinpohjaisempaa tutkimusta, kuin sen osaksi tähän saakka on tullut. Luulisin sitä pääkirkoksi alusta aikain. Sen sanotaan alkuansa, kuten muutkin sen- aikuiset kirkot, olleen ilman permantoa; siinä on vanhin hautakivi vuodelta 1215.2) Nousiaisten kirkko, joka tarinan mukaan rakennettiin P. Hen
rikin marttiirakuoleman johdosta, on seinämaalauk
sissaan kyllä säilyttänyt todistuksen vanhuudestaan, mutta pääkirkon arvoa sillä tuskin koskaan on ollut.
Ennne Nousiaisista myöskään tunne mitään täinän- aikuisia varustuksia, jotka todistaisivat että kristityt siellä olisivat tarvinneet torjua pakanallisten heimojen hyökkäyksiä.
Toisin oli Aurajoella. Siellä oli vanhan Turun ahdas korko varustettu romaanilaiseen tapaan raken
netulla tornin muotoisella linnalla, jota piispat Räntä- mäellä asuessaan ja vielä myöhemminkin käyttivät asuntonaan; sitä paitsi vallit ja vallihauta suojasivat ■ kaupunkia mantereen puolelta. Alapuolella oli kau
pungin suojana haaraantuva joki, johon voitiin, kuten siihen aikaan oli tapana, rakentaa salpoja eli tel k i I ai t ok siä s) ja siten estää vihollisten laivoja pääse
mästä kaupungin edustalle. Joen suussa taasen oli Aniniemellä saarto, joka Messeniuksen mukaan oli saanut kokea Venäläisten hyökkäyksiä (esim. 1198), ennenkuin nykyinen linna rakennettiin Torkel Knuu- tinpojan aikana. Mantereen puolella vihdoin oli varustuksena Hämäläisiä vastaan Vanhalinna Lie
dossa, rakennettu sekin romaanilaisen ajan tapaan jyrkän vuoren kukkulalle Aurajoen vasenta rantaa tulevan Hämeen tien varrelle.
Koroisten Turun torninmuotoisesta linnoituksesta ja Liedon vuorilinnan asemasta, johon kapeat vuoren kylkeen hakatut portaat Appelgren!n mukaan johti
vat, sekä tämän linnan perustuksista kaivetuista rahoista vuosilta 1130—38 voinee päättää, että ne rakennettiin ensimmäisen ristiretken aikana saavu
tetun valloituksen turvaksi pakanoita, liiatenkin Hä
mäläisiä, vastaan.
') Morgonbladet 1876: 189.
*) Hist. Arkisto IV: 144.
8) Tuollaisten salpojen muistoja, huomauttaa Reinholm, ovat Spärrings-nimiset talot Kirkkonum
mella ja Maalahdella, Saipas-lahti Bocksby’n ja Lö- parö’ n välillä Sipoossa, Nevanrannan Salpare-nimitys ja Raseporin joen rannassa ollut paalutus, jonka avulla • joki tarinan mukaan salvattiin rautavitjoilla.
Suomen kirkon päämiehenä P. Henrikin sur
mattua mainitaan ensiksi Rodolphus, joka Messe
niuksen mukaan ensimmäisenä piti asu,ufon Räntä- mäellä. Hänen aikanaan kohtasi Suomen kirkkoa meren puolelta Pohjan-Kyrön Hämäläisten eli Ku- roonien rynnäkkö 1178. Itse Rodolphin he saivat käsiinsä ja veivät vankina maahansa, jossa hiinkin marttiirana sai surmansa. Tuskin jäi Turkitkaan osattomaksi tuossa onnettomuudessa, ja mahdollista on, että Aniniemen saarto varustettiin sen johdosta.
Kuinka olikaan, ainakaan se ei kestänyt venäläisten hyökkäystä pariakymmentä vuotta myöhemmin, kun lie helluntain aikana, v. 1198, jolloin Folkvinus oli kirkon päämiehenä, polttaen hävittivät Turun kau
pungin, jota lähteet silloin ensikerran sanovat Almaksi (Åbo), ja näkyvät tehneen miltei lopun kristinuskon istutuksesta maassamme.
Koroisten Turussa sittemmin asuneen Tuomas piispan toimet tarkoittivat paraasta päästä kristin
uskosta luopuneiden uudestaan kääntämistä, Suomen kirkon vahvistamista, sen olojen järjestämistä ja uuden uskon levittämistä Hämäläisiin, jotka puoles
taan vainosivat kristityitä ja lähetyssaarnaajia sitä katkerimmalla vihalla, mitä pontevammin Tuomas toimi. Tuomaan ja hänen kirkkonsa ahdinkoa ku
vannee se seikka, että Räntämäkeä jo pidettiin tuo
miokirkon paikaksi sopimattomana, arvattavasti sen- tähden että pakanat helposti saattoivat sen saartaa.
Tuomas pyysi ja sai sen vuoksi 1229 paavilta luvan siirtää pääkirkko sopivammalle paikalle, joksi vih
doin Unikankari määrättiin, kenties vasta Tuomaan erottua kirkon hallituksesta. Kun näet Hämäläisten vainon lisäksi Kyröläiset ja Venäläiset alkoivat entistä ankarammalla vimmalla ahdistaa Suomen kirkkoa, niin joutui Tuomas, kahtaalta, meren ja mantereen puolelta, ahdistettuna, semmoiseen hätään, että pakeni 1245 Yoijonmaalle, jossa kolme vuotta myöhemmin kuoli kansalaistensa, Englantilaisten, luona luostarissa.
Koroisten Turku mahtoi, uuden uskon pesä- . paikkana, Tuomaan paetessa joutua kolmannen ker
ran, ensimmäisen ristiretken tuhoista puhumatta, vihollisten hävitettäväksi. Mutta se onnettomuus sai aikaan Birger Jaarlin ristiretken 1249, joka kerras
saan kukisti Kyröläisten ja Hämäläisten uhkaavat voimat, jopa laski koko Suomen länsipuolen Ruotsin vallan alle.
') Kyröläiset, Pohjanmaa I: 3— 17.
Aurajoella olivat tietysti tuon toisen ristiretken jälkeen entiset olot kokonaan muuttuneet. Vanha
linna, joka puoli vuosisataa tästä pitäin mahtoi olla Suomen hallitusmiesten pääasuntona, oli kadottanut merkityksensä varustuksena Hämäläisiä vastaan ja Kyröläisten kukistettua oli päästy peljätystä meren- puolisestakin vihollisesta. Dominikaaniveljistö oli seurannut Birger Jaarlia Suomeen ja perustanut luostarin Vartijavuoren rinteelle. Tuossa munkki- veljistössä oli tietysti sen ajan paras oppi ja taito edustettuna. Varsinkin olivat saarnaajamunkit kir
kollisessa rakennustaiteessa harjaantuneita. Tuomio
kirkon perustaminen ja rakennus Unikankarille on siitä syystä varmaankin heidän ansiokseen luettava-
Tuo rakennus mainitaan jo 1259, jolloin paavi sitä ensi kerran suositteli aneillaan, ja samalla Uuden Turun tuomiokapituli (capitulum aboense), joka oli ennakoitta nimitys, koska kirkollinen hallitus vielä sijaitsi Räntämäellä, mutta näyttää todistavan että hengellinen elämä oli luostarin perustettua siirtynyt sen turviin. Paavin houkuttelevat aneet katuvaisille niin ikään todistavat, että muukin liike oli jo tähän aikaan siirtymäisillään Uuteen Turkuun. Luostarin ja uuden tuomiokirkon rakennuksiin oli tarvittu ja kasvatettu ti i 1 entekij ö itä, puu- ja rautaseppiä ynnä muuta työväkeä ja niiden asumuksista luonnollisesti ryhmittyi Unikankarin rinteille uuden kaupungin alku, joka kasvoi sitä myöten kuin uusi kirkkokin.
Räntämäen kirkkoon haudattiin vielä piispat Bero I 1258, Ragvald I 1266 ja Katillo 1286, mutta jo 1291 uuden kirkon sakaristossa suoritettiin piis
pan vaalikin ja 1292 sekä 1296 paavit sääsivät entistä runsaampia aneita uudessa kirkossa rukoile
ville. Kun tämä vihdoin vihittiin tuomiokirkoksi ja P. Henrikin luut Nousiaisista siirrettiin sinne kesä
kuun 18 ]). 11300, vieläpä sen tapauksen muistoa sitten vietettiin jokavuotisella juhlalla sekä markki
noilla sen ohella, niin oli Koroisten Turku kerras
saan syrjäytetty ulkopuolelle uutta liikettä.
Kun Räntämäki sitäpaitsi oli etäällä merestä, kertoo Messenius, pyysivät ja saivat Koroisten Tu
run porvarit nyt kuningas Birger Maununpojalta luvan siirtää (ehkä viettää uuden tuomiokirkon vihkimistä siirtämällä) kaupunkinsa alemmaksi uuden tuomiokirkon läheisyyteen Viljasuolle, jossa he ennen olivat liitäneet jokiaittojansa. Kuningas sitten, jatkaa Messenius, rakennutti asukkaiden turvaksi vahvan linnan Aniniemelle entisen saarron sijaan. Siten syntyi Turun linna, joka ensikerran mainitaan 1308
ja siis täytyy sekin olla valtionhoitajan Torkel Knuutinpojan rakentama. Vanhalinna kaiketi tästä pitäin jäi virattomana rappeutumaan, vaikka se vielä 1438 oli pystyssä.
Sen mikä Koroisten Turusta vielä v. 1318 oli jälillä — harvat asumukset kai olivat jääneet pai
koilleen — mahtoivat Venäläiset hävittää kesäkuun 12 p. mainittuna vuonna, kun Aurajoella polttivat sekä Turun että Räntämäen, joita nimittävät Suomen silloisen käskynhaltijan Lyder von Kyrn’in ja piis
pan mukaan. Sen hävityksen jälkeen joutui vanhan kaupungin alue vähitellen, tavalla tai toisella, piis- palan haltuun.
Vaikka jo piispa Maunu I, jonka aikana uusi tuomiokirkko vihittiin, sen ohelle rakennutti piispan- kartanon ja Ragvald II 1317 linnoitti Kuusiston kartanon piispoille turvapaikaksi, käyttivät näet piispat vielä sittenkin aiottain Koroisten piispalaa asuntonaan. Se tosin osittain paloi 1429, jolloin piispan kappalainen, herra Bero, joutui liekkien uhriksi, mutta myöhemmätkin piispat, kuten Konrad Bidz ja Maunu Stjemkors, ovat kirjeistä nähden
; asuskelleet siellä. V. 1551 Kustaa Vaasa anasti piispalan kruunulle, joka antoi sen läänitykseksi milloin piispalle, milloin yksityisille, kunnes se 1595 jälleen luovutettiin Turun piispalle, jonka hallussa se sittemmin on ollut.
Koroisten Turku, jonka jälkiä ja vaiheita olen edellisessä koettanut selvitellä, oli edellisestä nähden historiamme alkuaikoina mitä tärkeimpien tapausten
; näyttämönä. Tulevaisuudessa on varmaankin tuon näyttämön muinaistieteellinen tutkiminen katsottava tärkeäksikin tehtäväksi.
J. R. A.
Näin siis,
Näin mä kuljen!
Onneni itse Luotani suljen.
Näin siis, Näin ma vaivun, Tuulien mukaan Ruohona taivun!
j a u u a d si.
Näin siis, Näinkö näännyn, Nuorru jo kalman
Tyrmille käännyn ? Ah, kuin onnekas olin ennen!
Suuria kuinka toivoilin!
Näinkö päivästä päivään mennen Tyhjäksi kaikki raulceeldn!
Nyt, sydän, murrut, murrut näin Et murru, et!
Pois kahlehet!
Mä nousen, askelet
Taas johdan kotiin, kotiin päin.
Minä natisen,
Minä kotkana nousen!
En kättelee laimeat, en!
Nyt jännitän tahtoni jousen — Yhä onnen lintua tähtäilen
Minä saavutan sen — ja mä riemuitsen!
EL.TO ELKI.
„ S t j 5 ä m e i 4 i \ v a i i \ o “ .
(Nykyajan runoutta.)
Minä laidun aikoja menneitä Minä laulan mennyttä aikaa, Minä laulan ajan mennyyttä Sitä menneen aikamme taikaa.
Sitä menneen ajan ollutta Sitä ollutta, mennyttä aikaa, Sitä olematonta totuutta Joka tyhjää täynnä nyt kaikaa.
Joka ei ole tyhjän tyhjyyttä Joka ei ole turhaa kuonaa Joka ei ole turhaa turhuutta
Vaan »syömeni kaihon» luomaa.
IMPROMPTU.
E n s im m ä is e t k a n s a a m m e v a rte n p a in e tu t h istorialliset
tie d o n a n n o t.
^wuosisatoina, joina Rooman kotka hallitsi his- torian alaisia kansoja, — --- samoili maail
man silloiselle historialle tuntematonna muudan Suo
men suvun haara pitkin Wenäjän jokiäyräitä omaa
»luvattua maatansa» kohti. Se sama Kaikkivalta, joka ohjaa kansain ja yksityisten kohtalot, oli anta
nut sille magneettineulan tapaisen, vaistomaisen pyrkimyksen pohjolaan päin. Olisihan sille ollut ehkä monasti tarjona viljavat ja hunajaiset maat, mutta se ei huolinut niistä, päästäkseen vain omalle karulle Suomenniemelleen.
Kaikessa vaatimattomuudessaan ja vapauden halussaan kaarsi se mahtikansojen maita, eikä ryh
tynyt luomaan historiaansa vieraalla maalla. Kui
tenkin kokoili se pitkällä matkallaan sekä kokemusta että vaikutuksia sivistyskansoilta evääkseen korven kaadantaan. Sillä se ei saanut tulevaisuutensa maalla esiintyä minäkään Kullervona, jolla olisi kyllä ollut voimaa, mutta älyä sen käyttämiseen ei vähääkään.
Suomenniemelle hajaantuivat saman emon ka
nat eri tahoille ja valitsivat vähitellen kukin omalle luonteelleen sopivat maa-alat asumusseuduikseen.
Keskinäiset törmäykset singottelivat voimia yhä sy
vemmälle erämaihin — ja niin vähitellen levitti tämä Suomen suvun haara asutuksensa Suomenniemelle, ja sen tuli kasvaa ja tulla yhdeksi Suomen kan
saksi., kansaksi, josta Topelius sanoo:
»tätä kansaa ei saateta kansakuntain jou
kosta hävittää, ilman ettei syntyisi autio paikka Euroopan pohjanperille, ja sen kulttuurinheijastuksiin pimeä aukko».
Keskiaika historiassamme katoolisine kirkkoi
neen ja vähitellen järjestyvine oikeuslaitoksineen on kansan alkukasvatusta yhteiseksi kansaksi. Tämä tapahtuu enemmän ilman sen tietoisuutta. Vasta uskonpuhdistuksen jälkeen avaantuu kansalle eritt.
oman kielisen kirjallisuuden ja kansanmielisten opet
tajien kautta uusia näköaloja. Ja todellakin kansamme, voidakseen kestää synkimmätkin hallan, k nälän ja sodan kauhut, voidakseen sietää lukematto-
| mia virkamies-valtaisuuksia y. m., täytyi tulla ym-
j
märtämään elämää laajemmalti kuin omana aikanaantai omassa polvessaan. Se ei ole koskaan synnyt
tänyt tuota katkeraa sananlaskua, minkä muudan suuri kansa on lausunut: »Jumalan luo — liian ylös; hallitsijan luo liian kauvas», vaan pikem
min: »vaikka kokee, eipä hylkää Herra». Siksipä on se tottunut lähestymään sekä uskalluksella Juma
laa että rakkaudella ruhtinastansa, jonka hartioilla se on nähnyt laajat tehtävät ja hänen yllänsä his
torian tuomion. Sillä kansamme on jo vuosisatoja kasvatettu ymmärtämään historiaa, ja siitä lukemaan sen, mitä ahdas nykyisyys ei koskaan voi opettaa.
Siinä onkin kehittynyt vakaumus ja kokemus histo
rian lahjomattomasta tarkkuudesta ja puoluetto- muudesta.
Ensiksikään emme voi vähäksi arvata sitä vaikutusta, mikä Israelin kansan historian tuntemi
sella on ollut tässä suhteessa kansallemme. Tosin siinä onkin vieraan kansan kohtalot oloillemme outoine kuvineen, mutta perusjuoni on siinä selvä ja ytimekäs. Sen merkitystä meidän kansallemme emme voi tietysti laskea yhtä suureksi, kuin mitä sillä on omaan kansaansa nähden, jonka tuli lap
silleen sitä tarkoin teroittaa mieliin. Mutta kun meidän kansamme entisyys oli vielä kirjoittamat
tamme ja siten yleissilmäys kansamme historiaan oli rahvaalle vielä outo, niin oli varsin kasvattavaa saada lukea edes jonkun muun kansan historiaa jommoisessakin kokonaisuudessaan. Se saattoi todel
lakin ihmissilmän nousemaan olevista vuosista ja vuosikymmenistä vuossatoihin ja niiden kautta ylei
seen ihmiskunnan kehitykseen. Kansallamme ei ollut enää edessään kuvia tarumaailmasta satuineen tai pyhimyslegendoineen, vaan todellisia sekä yksi
tyisten että koko kansan vaihtelevia kohtaloja. Sa
malla 1*. Raamattujen alussa painetut yleiskatsaukset ja selitykset, jotka epäilemättä ovat olleet maan silloisten etevimpien henkilöjen tekemiä ja siten hei
dän katsantokantansa mukaisia, vaikuttivat terveelli
sesti kansan käsitystapaan. Erityisiä raamatun
historioita alettiin julkaista ainakin v:sta 1754. Ja Israelin kansan historian tapausten mukaan saattoi moni isänmaallinen pappi sekä ilon että surun päi
vinä valaa usean kourintuntuvan, oman maan kohta
loja sisältävän vaiheen. Siksipä ovat sekä P. Raa
matun suomentajat että sen tulkitsijat aina kiitolli
sessa muistossamme.
Kuitenkin kun puhumme ensimmäisistä kan
saamme varten painetuista historiallisista tiedonan
noista, niin meillä on jo varhaisia kirjallisia muisto
merkkejä omankin historian alalta. Melkein samoilta ajoilta, kuin koko Raamatun ensimmäiset painokset julkaistiin, alkavat ilmestymään myös ensimmäiset kansantajuiset historianalkeet. Tarkoitamme tässä näet niitä »Ajantietoja», joita on ennen painatettu virsikirjojen alkuun. Koska nämä tärkeät ja huvit
tavat »historiat», joita useimmat meistäkin pikku poikina mitä suurimmalla mielihyvällä ja mielen
kiinnolla luimme, ovat näköjään jääneet unhotuksiin, niin sananen niistit lienee paikallaan.
Ensimmäisiin suomalaisiin virsikirjoihin, joita käytettiin sekä kirkossa että kotona, oli sen aikuisen tavan ja tarpeen mukaan painettu »calendarium per- petuum eli joka-aikainen ajan luku». Se oli alma-
I
nakka, jonka mukaan taisi ken hyvänsä laskea päivät joka vuosi, ilman että tarvitsi ostaa uutta kirjaa. Niiden tarpeellisuus oli sangen suuri, silloin kun ei varsinaisia almanakkoja ollut vielä käytännössä. Niiden myöhempi käytäntö sitä vastoin on ollut merkityksetön. *) Mutta tämmöisestä pyöri
västä ajanlaskusta ikäänkuin puuttui jotakin täsmälli
sempää. Ennen pitkää alettiinkin sen reunoihin painattaa sekä tiedonantoja markkinapäivistä että myös sittemmin valtakunnan ja yleishistorian tär
keämmistä tapauksista ja tämä on kansantajuisen historiankirj oituksemm e alku.
Ensimmäiset tämmöiset alkeet tapaamme v. 1646 painetussa suomal. virsikirjassa eli »Manuale finno- nicumissa». Siinä löytyvän kalendariumin syrjillä on muutamia tiedonantoja Ruotsin kuningasten syntymä-, kruunaus- ja kuolinvuosista. Seuraavissa virsikir
joissa kuten eritt. Juh. Gezelius’en, painettu v. 1668, lisääntyivät tiedonannot, ja ne tulivat vaihtelevam
miksi. Sittemmin jo v. 1686 alkaa seurata kalen- dariumeja erityinen »Ajantieto», joka useimmiten tästälähin liittyy virsikirjaan itsenäisenä osana.
V:n 1693 »ajantiedon» täydellinen päällekirjoitus kuuluu seuraavasti: »Tarpellinen Ajan tieto / josa erionomaiset muutoxet ja tapauxet / sekä Jumalan seuracunnasa / että Mailmallisisa Waldacunnisa / ha
masta Mailman algusta nykyiseen aicaan asti / tietä annetaan.» Ta;»austen lukumäärä vaihtelee aluksi noin 150:n tienoilla. Ne ovat jaetut kahteen osaan:
*) Viimeinen semmoinen oli liitetty v:n 1888 virsi
kirjaan, joka ilmestyi Turussa.
1) tapauksiin anno Mundi s. o. vuonna jälkeen maailman luomisen, 2) tapauksiin anno Doniini s. o.
vuonna jälkeen Kr. s. Myöhemmin jaettiin ne V:n ja U:n Testamentin tapahtumiin. Perusvuosiksi ovat otetut seuraavat vuosiluvut:
1656 a. m...vedenpaisumus-vuosi,.
4000 a. m. *) . . . Kr. syntymä- „ ja 29 (tahi 30) a. D. „ Kastevuosi.
Viimeiseksi mainittuna vuotena on sitten joku lähellä kirjan painatusvuotta ollut vuosiluku tapauksi
lleen. Tämmöistä historiankirjoitusta, joka vuosi vuodelta tulee yhä täydellisemmäksi, jatkuu useim
missa virsikirjan kookkaammissa painoksissa (toisi
naan pienemmissäkin) koko viime ja miltei mei
dänkin vuosisatamme. Viimeisen kerran ilmestyivät ne v. 1885 kahdessa eri painoksessa Tampereella, nim. \V. Toivosen ja Olanin kustantamina, joissa oli samanlainen osasto: »ajantieto eli muistokirja merkillisimmistä tapauksista». V. T:n aikuisia ta
pauksia on niissä noin alun kolmattakymmentä ja U.
T:n noin 7 lehteä, käsitellen maamme tapauksia v:een 1855. Muutamat jo ennen painetut virsikirjat ulottavat tiedonantajaan aina v:een 1879 asti. Tällä vuosisadalla julkaistiin semmoisia teoksia noin 40 eri painosta, kaikki virsikirjojen yhteydessä.
Huomattavinta on, että koko tämä historian
kirjoitus virsikirjoissa lienee aivan suomalaista kek
sintöä, sillä tietääksemme ei ole enemmän Ruotsin kuin Suomen ruotsinkielisissä virsikirjoissa niitä käy
tetty. Jokainen muistaa, mitenkä vanhat ihmiset näitä tiedonantoja rakastivat ja osasivat ulkoa, ja pyhäiltoina, jolloin mieli teki selailla kirjoja, otettiin taaskin »historia» esille. Täytyy sanoa, että niissä on varsinkin uudemmasta ajasta sangen huvittavia tietoja. Ja vaikka tuo vuosilukujen luetteleminen näyttää meistä niin rekisterimäiseltä, niin juuri ne antoivat tiedonannoille täysin historiallisen ja täs
mällisen leiman. Paitse näitä historiallisia tiedon
antoja virsikirjoissa on joskus vielä satunnaisiakin, kuten v. 1693: »Relatio ja tieto Jubel- eli Rieniu- Wuodesta», jossa Upsalan kokouksen 100:n vuoden muistojuhlan johdosta on pitempi historiallinen kat
sahdus.
Erityisen huomiomme herättää Tammelan pas
torin Laurentius Pietarinpojan runomittainen »Ajan Tieto / Suomenmaan menoist ja uscost / » j. n. e.
*) Toisinaan vaihtelee se vuotena 3947 tahi 3950. j
(eli Synopsis chronologhe finnonicm / rythmica) eri
tyisenä kirjasena. Siitä on tietääksemme ilmestynyt Turussa viisi painosta, nim. vv. 1658, 1671, 1684, 1695, 1752. Sen tiedonannot v:n 1684 painoksessa, johon olemme lähemmin olleet tilaisuudessa tutustu
maan, alkavat piispa Henrikistä ja päättyvät Kaarlo XI :een. Kirja on varsin huvittava ja monella tapaa semmoisekseen onnistunut. Sen mottona on lainattu sanat Syr. 44: »Kijttäkäm cunniallisia miehiä / ja meidän Isiäm / yhtä toisens jälkeen. Monda cun- nialist työtä on Herra tehnyt heidän canssans. He owat jaloia töitä tehnet. He owat caicki aicanans ollet kijtettävät ja nijncauwan enin he elit / suures cunnias pidetyt. Ile owat rauhas haudatut / mutta heidän nimens pysy ijancaickisest.» Säkeiden sivulla on usein vuosilukuja sekä joskus nimiä. Piispoista on moni kuvaus sangen onnistunut ja hauska, vaik
kemme voikaan tässä ahtaan tilan vuoksi näytteitä painattaa. Emme kuitenkaan malta olla jotakin kohtaa runosta lainaamatta ja eteemme sattuu sem
moinen kuin seuraava:
Tain ajalla Rutto Suoines / Lijckui liki joca Huones.
Turcu paloi Tupinensa / Kiroko kempi kelloinensa.
Nuja sota sitten oli.
Claus Flämming canss cuoli / Herttu Carlei tuttin tuimax Adelill monell sukiax surmax.
Sitte haikia hallawuosi Tuotti monda Tuonen luoti.
Jään Sulut weit Turun Sillan Walke poltti Turun Linnan.
Pyrstö Tähti ilmenepi Keisar alea Saxan Sodan / Saatta monel cuoleman cowan.
Gösta Adolph woitti Rijan / Siirryi sieldä Pryssijn pian:
Waan jo ennen Wenäläisild / Saatti Rauhan alammaisill.
Mätäjärwi paloi Turus.
1 5 8 8 1 6 0 8 1593 1 6 0 0 Car. I X 1597 15 9 9 16 0 1 1612 1614 Gustavus 16 1 8 Adolplius 1621
1621 1 6 2 6 1611 1624
Paitse edellä mainitsemaamme kansanhistorioit- sijaa on moni muukin sekä runomitalla että suora
sanaisesti julkaissut monenlaisia historiallisia tietoja, kiitoskirjoituksia, suruvirsiä, riemurunoja, jotka, vaik
kapa toiset itsessään vähempiarvoisia, ovat tietysti täydentämässä sitä kansan yleistä tottumusta hallitus- asiain osanottoon ja yleisten kohtalojen perehtymi
seen. Näytti yhteen aikaan siltä, että almanakatkin, jotka tietysti ovat olleet alusta pitäin kansan lempi-
kirjoja, olisivat alkaneet levittää kansan sekaan his
toriallisia tiedonantoja. Niinpä vv. 1735—38 oli almanakkoihin liitetty Lutterin elämäkerta ja hänen uskonpuhdistnstyönsä ja seuraavina vuosina Kustaa Waasan ja hänen aikakautensa kuvaus. Kuitenkin almanakkain kirjoittajat katsoivat tarpeellisemmiksi liittää niihin kaikenlaisia neuvoja maanviljelyksen y. m. alalta ja niin jäi niiden historian käsittely vain ensimmäisiin kokeiluihin.
Mitä taas varsinaisiin historian oppikirjoihin tulee, niin ensimmäiset yritykset sillä alalla ovat seuraavat: »Yhteinen maailman historia», kirj. J.
Ahlholm v. 1830; »Muistelmia ihmisten elosta kaik
kina aikoina», kirj. E. Lönnrot v. 1836; ja »Suomen historia», kirj. J. F. Cajan v. 1839. Sen jälkeen on yleisen suomalaisen kirjallisuuden kehittyessä i ilmestynyt sekä kansantajuisempia että tieteellisempiä historiallisa teoksia, puhumattakaan oppikirjoista, joita kaikissa kouluissa luetaan.
On olemassa meidän päivinämme vielä kansoja (esim. turkkilaiset y. m.), joiden kohtalo niin aineel
lisesti kuin henkisestikin on surkean tunnettu. Ne eivät ole myöskään saaneet mitään historiallista sil
mää. Tuskin tuntevat he Israelin kansan historiasta ■ alkeitakaan, sitä vähemmin omasta. Kansallissanka
rinsa, joiden tulisi elähyttää kansansa tuliseen itse
tuntoon ja yhteistoimintaan, ovat vain mykkiä rukoil
tavia pyhimyksiä. Seuraukset kaikesta tästä ovat kylläkin julkiset. Kun sitten rientää näiltä mailta takasin rakkaaseen isänmaahansa, niin ehdottomasti alkaa etsimään kaikkialta niitä tenhovoimia, jotka meidän kansamme ovat kohottaneet aivan toiseen asemaan. Ja epäilemättä — ei näitäkään ensim
mäisiä kansaamme varten painettuja historiallisia tiedonantoja tarvitse niiden tekijäin koskaan katua tehneensä!
Ka a r l o So i k k e l i 1900.
eväinen aamu on nousussaan,
ja päivä jo kultanen koittaa.
Inehmon haamu vaan innoissaan
vieV säveltä eilistä soittaa.
M
Hautojen kuiskeita Suomen nuorisolle.
»M aanm iehet uljaat! K asva v a kansa!
K u u le kuin kaikuvi ään’ isien.
Poikia kysyvät, haudoistansa. — M yrsk y jo poistanut on ty v e n e n ; H en ki on noussut, v a rjot n e väikkyy, A atteiden aallot ne kuohuen läikkyy, M iehiä tarvis on. K eh no, ken säikkyy V a a rojen uhkaa p e ljä t t ä v ä ä . »
A. I. Arvidsson.
?)H\ 011 ihmeellinen vaikutusvoima ihmi- sen etenkin nuorison mieleen. Kukapa siellä käydessään, hautapatsaita katsellessaan ja jonkun tutun nimen tavatessaan ei palauttaisi mieleensä ku
vaa tuota nimeä kantavan henkilön elämästä ja toi
minnasta? Kukapa ei muisteleisi hänen vakavia, varottavia sanojaan ja kehotuksiaan ? Nuo sanat ja kehotukset, ne puhuvat haudastaan usein vaikutta
vampaa kieltä, kuin jos ne lähtisivät jonkun vielä elävän huulilta.
Kun ystävämme siirtyy pois keskuudestamme tämän ajan tuolle puolelle, emmekä enää alinomaa kuulee hänen ääntään, näe hänen persoonataan, sil
loin me unohdamme hänen inhimilliset heikkoutensa.
Hänen hyvät puolensa kirkastuvat silmissämme, ja hänen sanoillaan on vaikutusvaltaa meissä. Joskin hänen äänensä elämän hyörinässä ajottain unohtuu, niin se entistä voimakkaammin vaikuttaa meissä sil
loin, kun hän haudastaan kysyy poikiansa ja tyttä- riänsä. Silloin saattaa sillä olla vaikutusvaltaa myös elämässämme ja toiminnassamme.
Meillä on koko joukko yhteisiä, manalle men
neitä ystäviä. Lähtekäämmekä yhdessä heidän hauta
kummuilleen! Mitähän heillä ollee kyselemistä Suo
men pojilta ja tyttäriltä?
Useain haudoista me kuulemme ytimiin saakka tunkeutuvan, kuiskaavan kysymyksen: onko teissä rakkautta, rakkautta totuuteen, ylevään, jaloon, rak
kautta kansaan, rakkautta isänmaahan, rakkautta, joka ei pelkää minkäänmoisia kärsimyksiä?
Vanhan runoilijan F. M. Franzénin kuulemme utelevan: voitteko todella yhtyä sanoihini?:
»Totuus se lempemme, äänemme saa, Elontyöllemme antaa se ponnen.
Itse me löydämme — tuo iloittaa — Läpi vaivojen kunnian, onnen.»
M. Ohormus lohduttaa kärsiviä, isänmaan koh
taloa surevia osaa-ottavaisena:
»Mielellään kärsii äidin tähden, Kun äiti tuo on — isänmaa.»
Ihmetellen kuulemme A. I. Arvidssonin kysy
vän: Eikö ole enää Suomen nuorisossa rakkautta synnyinmaahansa? Kaikkiko nyt lepäävät väliä- pitämättömyyden unta? Miksikä te elätte? Ja vaativaisena hän aikalaisineen haudastaan huutaa:
»Me uskomme ja tunnustamme, ettemme luule isänmaastamme olevan mihinkään, jollei kansa muutu, jollei uusi, raitis henki tunkeu kaikkiin sen jäseniin.
Rakkaus synnyinmaahan, sen kieleen ja sen kun
niaan on uuteen eloon virkistettävä. Jokaisen kansa
laisen tulee elää ainoastaan herättääkseen aikuisiaan kuolon unesta.»
Elias Lönnrot, tuo vanha, paljon kokenut kansanmies, joka on monessa kurjuuden ja köyhyy
den majassa aikanaan käynyt ja joka on perintönä meille jättänyt Kalevalan ja Kantelettaren, kysyy meiltä lempeästi: mikä on suurin, maallinen rakkau
tenne, mikä suurin maallinen rikkautenne? Jollemme tuohon oikeata vastausta voi antaa, virkkaa hän painavasti:
»Suurin maallinen rakkautemme olkoon aina isänmaahamme kiinnitetty, suurin rikkautemme sen laillinen turva ja vapaus, ja suurin maallinen ilomme \ sen kaikinpuolinen onni ja menestys.» 5
Paljon ovat ajat muuttuneet, ja muuttumassa ne yhä ovat. Paljon on esi-isiltämme vaadittu työtä, valppautta, rohkeutta ja itsensäuhraavaisuutta. Yhä vieläkin sitä vaaditaan. Ken nuo velvollisuutensa >
laiminlyö, se on menettänyt oikeutensa elää. Sik
sipä kuuluu A. I. Arvidssonin haudalta tuo uh
kaava puhe:
»Joka ei maan vaiheiden uudistuessa valp
paasti, varmasti, rohkeasti ja alttiisti tee työtä koko maansa järkähtämättömäksi tueksi, se on haitaksi ja vahingoksi, on rikkaruoho, jonka leikkuumiehet ajallaan nyyhtävät poltettavaksi.»
Kas tuota nuorisoa! Puuttuuko siltä sen suu
rin ja kaunein ominaisuus, innostus? Eikö sen sydän tyki kaikille ihanteellisille harrastuksille? - Vain muutamilla on innostusta! Useimmilla on into
himoja !
Voi tuota elämän hyörinää! Voi tuota taistelua!
Onhan tuossa kaikessa nuorisoakin mukana. Tun
teehan se asiat ja tapahtumat ympärillään, mutta -
»On aivan oikein, ettei saa sulkea silmiä sille, ettei saa elää tietämättömyydessä siitä, mitä tapahtuu kunkin ympärillä; mutta aivan väärin olisi nuorena liittyä näihin pyrintöihin toiselle tai toiselle puolelle ja antaa toisen tai toisen poliittisen intohimon tem
mata itsensä mukaansa, sillä intohimo on todella kaiken jalon innostuksen vihollinen, ja sitä nuorison ainakin on säilyttäminen, innostusta tulevaisuuteen ja ihanteellisiin pyrintöihin.»
Näin vakuuttaa haudastaan J. W. Snellmanin, suomalaisuuden suuren urhon ääni samalla kuin se todistaa, että innostusta yleensä pidetään nuorison kauneimpana ja parhaimpana ominaisuutena:
»Kirjallisuus todistaa, että ihmiskunnan lalijak- kaimmatkin yksilöt surumielisesti kaihoten ovat katsoneet takaisin sitä elämän ihanata aikakautta, jolloin ei mikään ihanteellinen harrastus ole sielulle outo, ja jolloin sitä vielä eivät ole kahlehtineet mit
kään siteet, jotka saattavat tehdä vaikeaksi uhrata jotain harrastuksilleen ja saattavat herättää epäilystä niitä toimeen pannessa. Mutta», lisää hän, »totta on, että ainoastaan nuorison paraimmissa on sem
moista innostusta.»
Onhan nuorisossa vieläkin innostusta! Taiste- leehan se vieläkin totuuden puolesta!
Mutta onko innostus pysyväistä laatua? Ovatko harrastukset samat vielä silloinkin, kuin saadaan totuuden taistelussa kärsiä? —
Valitettavasti on meissä paljon horjuvaisuutta ja pelkoa. Terveellistä on sentähden käydä tuon vakavan hengen miehen L. Stenbäckin haudalla ja kuunnella mitä hän meille sanoo. Sanat ovat mie
leen painettavat. Rohkaisevaa on kuulla tätä ääntä:
»Ei, vaikka vaaroja, taistoja koittaa Totuus saa, toki vihdoin se voittaa, Tappioin kauttakin voittaa se;
Niin, kuollessammekin voittaa se.»
»Intoa siis, sydän sykkivä vielä!
Onnen ja vaivojen kautt’ ilomieliä Totuuden ystävä tietään käy;
Päämäärää kohti hän pyhää käy.»
»Veikko! Me kättä nyt vannoen lyömme:
Totuuden todistus aina on työmme;
Aina se kestää kuin ennenkin Ja voittaa aina kuin ennenkin.»
ja Fred. Cygnaeus säestää:
»Käykäämme ennen urhokuolemaan, Kuin pakoon taistelusta valon puolla;
