Ensimmäinen su aukaisi suli
E N S I M M Ä I S E T N A I S E D U S T A J A M M E K E R T O V A !
M iina Sillanpää.
M i i n a S i l l a n p ä ä :
Ä ä n ioik eu sk ysym ys oli ratkaistu, vaalipäivä määrätty, Su om en kansa valm istautui ensim m äisiin vaaleihin, joihin kansan syvä t rivit pääsivät osallistum aan. Ensi kerran tunsi Su om en m ies ja nainen, että heilläkin oli kansalaisoikeudet, oikeu s lähettää om ia edustajiaan lakiasäätävään eduskuntaan, esittämään siellä työväestön tarpeita. Ensim m äinen työväen va a lioh jelm a oli laadittu ja ensim m äiset eh dokkaat oli ase
tettu. Joutuipa listoille allekirjoittanu tkin , jon k a H elsingin em ännät olivat teh n eet tunnetuksi kohdistam alla p a lv e lija - kysym yk sen k ä rjen m inun persoonaani, he kun uskoivat, e t
tä jos minä jou tu isin sivuun, niin k ok o p alvelijatarliike la k kaisi. A llekirjoitta n u tta pom m itettiin yksityisillä h äv äistys- kirjeillä ja sanom alehtihyökkäyksillä,- olin m y ösk in k apakka- viisu jen seisovana oh jelm a-a ih een a . O liko sitten ihm e, että m inusta täten tehtiin tunnettu työläisnainen, jo k a jo u tui ansioituneim pien m ukana edu stajaeh dokkaaksi. Ja niin alkoi vaalivalistustyö, jok a silloisissa oloissa oli toista kuin n ykyään. J ou d u in kulkem aan m aaseudulla, jossa ei ollut vielä työväentaloja, eikä m uutenkaan sopivia k ok ou sh u on ei
ta, mutta sitä enem m än innostusta ja u skoa tulevaisuuteen.
K u ljin m onessa paikassa, mutta yksi kokoustilaisuu s on e r i
koisesti jä ä n yt m ieleeni. K u n ei ollu t työväentaloa, oli va a lik ok ou s jä rjestetty erääseen yksityisasu ntoon, jossa oli su u ri tupa, väh äinen kam ari ja eteinen. Y leisöä saapui k u iten kin n iin paljon, että se ei m ah tu nu t h uoneisiin, täyttyi e tei- n en k in ja suuren osan oli palattava takaisin. K ok ou k sen osanottajat olivat suurim m alta osalta torppariväkeä, m äkitu palaisia ja työläisiä. Naisia oli runsaasti m ukana. En enää m uista mistä puhuin, nähtävästi jostain v a a lioh jelm a k oh d a s- ta, yleisö ja m inä hikoilim m e kovasti, sillä ilm a matalassa tu vassa läm peni sietäm ättömäksi, olin hiestä aivan m ärkä, m utta y leisö seurasi tarkkaavaisesti puhettani ja m inä tod is
tin toista tuntia. Ei kai esityksessäni suurta eläm änviisautta
ollut, m istäpä sitä olisin saanut, ju ttelin ban vaan jok a p ä iv ä i
siä tu n nettu ja asioita, k erroin m itä asioita oli va a lioh jelm aa n otettu. P u h een i loputtua nousi eräs vanhem pi n aish en k ilö, tuli lu oksen i, löi tuttavallisesti olalle ja huudahti, »ihan k u in m inu n suustani». Täm ä on ollu t paras kiitos mitä m illo in kaan olen esiintym isestäni saanut, ja se on tu llu t m y ö sk in oh jeek sen i eläm äni varrella, p y rk iä sanottavassa n iin y k s in kertaiseen m u otoon , että ku u lijaku n ta sen ym m ärtää. Se on m yöskin ollu t varoituksen a m ennä esittämään asioita to d e l
lisuutta räikeäm pinä, koska todellisuu s on jo k yllin rä ik eä itsessään.
Ensim m äisestä vaalim atkasta on m uuten sanottava, että niin alkeellisissa oloissa kuin elettiinkin, oli m atka k u in r ie m u ku lkua, kaikkialla iloittiin ja riem uittiin, olihan saatu ensim m äinen suuri voitto, voitto jok a aukaisi su ljetu t p o r tit aloille, joih in ei ty övä estö siihen saakka ollu t päässyt. Ja sen m erkityksen työväestö ym m ärsi, he olivat su lje ttu je n
Id a A a l l e - T e l j o .
( 76 )
uun voitto
Ijetut portit...
porttien takana itse seisoneet, ku nn es »aukene» vaatim us oli tu llu t niin voim akkaaksi, että p ortit aukenivat, ja vakavasti valm istauduttiin m y ösk in porttien toisella pu olella valtausta toim ittam aan. Jos n y k y p olv ella olisi vielä sama usko, o li
sim m e paljon lähem pänä pääm äärääm m e, ku in m itä n y k y i
senä rikkirevittyn ä aikakautena voim m e olla.
A n ni H uotari.
M a r ia L a i n e - P a a s o .
I d a A a l i e ' T e l ] o :
»Saa, kun tahtoo, v o i ku n viitsii», sanoo sananlasku. K u n kääntää katseensa n oin 40 vu otta taaksepäin S u om en naisen ja eten kin ty övä en lu ok a n naisen asemaan, niin havaitsee todeksi ylläm ainitun sanonnan. O lihan ty ö v ä e n - ja n aisliik
keen toim inta alkuvuosin a h eik k oa ja k o k o työvä en lu oka n elintaso h yvin alhainen. M utta keh noin kaikista oli naisen ase
ma. T yöm ieh en työpä ivä n pituu della, varsin kin ansiotyössä, oli sentään jo k in raja, m utta naisella sekin oli m elkein m i
tätön. Tiedettiin, että naisten oli jatkuvasti raadettava. K a i
kesta huolim atta on tämä lu ok k a k y en n y t hankkim aan itsel
leen kym m enessä vu odessa kansalaisoikeudet. N iiden ed e s tä onkin täytyn yt sekä tahtoa että viitsiä ponnistaa.
Se epäin him illin en asema, jossa nainen silloin oli sekä k o dissa että yhteiskunnassa, pani h än et vih doin ajattelem aan parannusta siihen. Ensim m äinen yhteistoim intam uoto, joh on naiset ottivat osaa, oli raittiusliike, mutta m yöskin ty öv ä en liike veti h eidä t m ukaansa. He alkoivat perustaa om ia osas
tojaon, kasvattaa voim iaan yhdistystoim innassa sekä lu otta
m ushen kilöitä omasta sukupuolestaan. K u n näin oli päästy a lkuu n yhdistyseläm ässä ja saatu siinä tottum usta, oli laa
jen nettava toim inta m yös yhteiskuntaan. M utta m illä pääs
tä eteenpäin ilm an valtiollisia oikeuksia. N iinpä n y t alkoi taistelu sananvallasta yhteiskunnassa. Täm ä työ k ä vi k u i
ten kin hitaasti, sillä suurin osa työläisnaisista oli n iin h u o nossa taloudellisessa ja henkisessä asemassa, etteivät vähällä heränn eet tajuam aan asemaansa ja k ein oja sen parantam i
seksi.
K u n vuosisadan vaihteessa V en äjä n vallanpitäjäin h äikäi
lem ätön sorto m aatam m e ja sen kansan oikeuksia kohtaan alkoi, sai se n u oren ty övä en liik k eem m e yksim ielisen eheänä vastaansa. N yt olikin S uom en ty övä en liik e m uuttunut m il
tei yksinom aan valtiolliseksi liikkeeksi. Sen parhaat voim at ryh ty ivä t rohkeasti taistelemaan oikeuksiensa puolesta v a l
takunnan sortajia vastaan. Tässä taistelussa kasvoim m e ja kyp sy im m e poliittiseksi p u olu eeksi, h erätim m e Suom en eri kolk illa asuvat kansalaiset seuraam aan maansa asioita, lu k e
maan sanom alehtiä ja kirjallisuutta. Edellä kerrotussa tais
telussa katsonkin m aassam m e valtiollista valtaa vailla olle i
den naisten ja m iesten kyp sy n een käsittämään, että h eidän on itse päästävä luom aan ja turvaam aan valtakuntansa si
säiset ja u lk oiset asiat ja lainsäädäntö. Sorrostaan vasta h e rä n n yt kansa alkoi n y t k ok o innostuksensa voim alla vaatia oikeuksiaan, jotk a se m y ös voitti itselleen.
E nsim m äinen vaalitaistelu oli h yvin vaikea. Ensiksi oli kansa opetettava äänestäm ään, vetäm ään viirua, sekä teh tävä selväksi vaalilaki. Esim. naiset oli saatava käsittämään, etteivät he m enetä uskontoaan, vaikka he kä yvä t äänestä
mässä ja pa ljon m uuta.
E du skuntaehdokkaaksi asettum inen kävi helposti, sillä en u sk on u t tulevani valituksi, mutta kun sitten tulinkin, niin
