Taavi "Peloton” Tainio
Keuruulaissyntyinen työväenjohtaja
” Ensi kerran huomasin että kerjäämi- nenkin on ammattikysymys ja sellaisena yhtä tärkeä kuin moni m uukin, joka vaatii yksimielistä esiintymistä. (---) Sillä opetuksella alotin varsinaisen kerjuumatka- ni, joka venyi yli 300 peninkulmaa pitkäk
si. Vaikealta se alussa tuntui, mutta ” ensi- mäinen päivä pahin hirressäkin” . Ruokaa sain useimmiten kylältä ja parempaa kuin ostamalla olisi saanutkaan. Yösijan saanti sen sijaan oli usein perin tukalaa ja vaikea
ta. Harvinaista ei ollut, että yösijaa pyy- täissä sai vastaukseksi: 'ruokaa saatte, jos menette muualle yöksi’. Pohjoispuolella Tukholmaa ei sentään tarvinnut kertaakaan yötä taivasalla viettää, aina onnistuin saa
maan yösijan, mutta useimmiten — heinä
ladoissa, talleissa ja navetoissa. Kukapa olisikaan maankulkijata huoneisiinsa yöksi ottanut!
P ahem pi oli sau n o jen p u u te , varsinkin talviseen aik aan , jo llo in ei pääse u im aa n kaan (--- ). S eurauksena sellaisista oloista onkin m atk aseu ran ( = syöpäläiset) lisääntym inen, v aikka koettaisi ku in k a y k sin olla. (--- ) O m a likaisuus ei suin
kaan ollut a in o a syy seuratoverien syntym i
seen. Sitä edistivät m yöskin ne tä k it ja peit
teet, jo ita täytyi k ä y ttä ä su o jan a kylm ää vastaan tallin ylisillä tahi heinäladoissa m aatessa. U seim m issa taloissa olivat ne n i
m ittäin yksinom aan sitä v arten v a ra lta ja ne olivat niin tä y n n ä elävää lihaa, e ttä ta r peen tullessa olisi y h tä a in o a ta keittäm ällä voinut saad a hyvänkin b u ljo n g in .”
T aavi T ainio oli vae lta n u t v. 1896— 1897 R uotsissa ja N o rjassa. H iu k an aikaisem m in hän oli m enettänyt ty ö p a ik k an sa j a eräiden toisten työväen n u o rten jo h to m iesten tavoin lähtenyt tu tu stu m a a n oloihin S kandinavias
sa. E h k ä p ä seikkailu- ja urheilum ielelläkin oli o su u tta läh tö ö n .
T aavi (D avid) H eik in p o ik a K aletoin syn
tyi K euruulla K alettom an to rp a ssa 25. ke
säk u u ta 1874, ensi kesänä tulee siitä 110 v u o tta. M u tta lapsuus siellä jä i lyhyeksi.
Jo u lu n a 1880 äiti Eeva M aria synnytti vii
dennen lapsensa, m u tta kuoli lapsivuotee
seen 3. ta m m ik u u ta. T uskin oli äiti saatu h a u taan , k u n isä H eikki H eik in p o ik a sai
rastui lav an tau tiin ja kuoli 18. tam m ik u u ta. L apsista vanhin oli jo ren k in ä H oskaris- sa. K uusivuotiaan T aavin j a vastasyntyneen E dlan to im itti k h ra F r. H . B ergroth Jyväs- kylänsem inaarin " o rp o la s te n h o ito la a n ” .
L ah jak as T aavi p an tiin sem inaarin ” m al- lik o u lu u n ” ja sitten Jyväskylän lyseoon.
Siinä vaiheessa (1886) p o ik a m u u tti synty- m äto rp an m u k a an a n n etu n sukunim ensä K aletoin y tim ekkääm m äksi T ainioksi. T a a vi osallistui tietysti poikien leikkeihin ja tappeluihin, osoitti jo h ta ja n taip u m u k sia ja sai arvonim en ” Suom en su u riru h tin a s” .
H ä n erosi k u iten k in lyseosta 4. lu o k alta ja otti apulaisen p aik an k irja k a u p a sta sillä ehdolla, että sai lukea k a u p a n kaikki kir
ja t. Viisi v u o tta hän n äin opiskeli v apaasti, om aksui silloin m yös sosialistiset ajatu k set ruotsalaisten P alm in ja B rantingin ru o tsin kielisistä teoksista.
20
M u u te ttu a a n (1894) H elsinkiin h än liittyi T yöväenyhdistykseen ja sai p u h u ja- ja tais- telijak o u lu tu k sen sa yhdistyksen nu o rten oppositio ry h m ässä, ns. ” räh isijö issä” . T y öpaikkansa h än m enetti kun k an n atti lak k o a 10-tuntisen ty ö a ja n puolesta ja sen jälkeen teki alussa m ain itu n " o p in to m a t
k a n sa ” eli " k ie rto k o u lu n s a ” .
M a tk a n jälk een Työm ies-lehti lähetti T a i
nion k e rääm ään tilau k sia ja m yym ään työ- v äen k irjallisu u tta ja Päivälehti agitaatio- eli esitelm äm atkalle teollisuusalueille. H änen tiedetään p uhuneen m m . silloin vielä Keu- ruuseen kuuluneessa M äntässä.
V uosisadan vaihteessa L änsi-Suom en Työm iehen toim itussihteeri T aavi T ainio
osallistui m erkittävällä tavalla ty ö v äen p u o lueen perustam iseen. V. 1899 pidetyssä ty ö väenyhdistysten edustajak o k o u k sessa hän oli in n o k k aim p ia itsenäisen työv äen p u o lu een k a n n a tta jia ja toim i k o kouksen jo h ta vassa kom iteassa. V iipurin p u o lu ek o k o u k sessa 1901 h än E etu Salinin kanssa vaati puolueen nim en ja o hjelm an m u u ttam ista, m u tta v asta 1903 Forssassa pidetyssä k o kouksessa asia oli kypsä pääte ttä v äk si. T ai
nio valittiin yhdeksi k o kouksen p u h ee n jo h tajak si ja hän käytti v o im ak k aan puheen
vuoron m uu to k sen puolesta. P uolueen ni
meksi tuli "S o sialid em o k raa ttin en puolue S uom essa" ja sille hyväksyttiin sosialistisil
le periaatteille rak en tu v a ohjelm an jo h d a n
Kalettoman to rp p a a ei näytä mainittavan vielä isonjaon asiakirjoissa 1840-luvulla, Kaletto- mankangas ja -vuori kylläkin ja -lampi. V. 1850 siirtyi Ilvesjärven torpparin veli Aapraham M ikonpoika perheineen Hoskarin Kalettoman torppariksi. Todennäköisesti hän perusti ja ra
kensi torpan, kuvassa vasemmalla näkyvän matalan osan, savutuvan. Hän kuoli 1868 ja perhe joutui muuttamaan pois. V. 1873 torppaan muutti renki Heikki Heikinpoika perheineen Manniskylän Kallio-M annilasta. Kalettoman torpassa Heikille syntyi nuorin poika Taavi.
Heikki rakensi viimeisenä elinvuotenaan 1880 porstuan jatkoksi uuden, korkeamman ja tila- vamman tuvan poikiensa kanssa. "Jokin kiire näyttää rakentajilla olleen, sillä heiltä jäi nur
kista puoli tusinaa hirren päitä tasaam atta", ;irjoittaa Taavi Tainion poika Tauno kirjas
saan "Neljästi linnassa — neljästi eduskunnassa", joka kertoo Tainiosta ja tämän perheen vaiheista hauskan kiinnostavasti. (Kuva Jussi Rainion kokoelm asta).
21
to. T aavi T ainio valittiin näin syntyneen sosialidem okraattisen p u o luehallinnon en
sim m äiseksi p u h een jo h taja k si.
T u ru ssa T ainio toim i laitto m ia k u tsu n to ja v astaan ja v:n 1904 alussa hänet p id ä te t
tiin ja p antiin tu tk in to v an k eu teen . Kun hän siitä v ap au tu i, h ä n tä uhkasi k ark o tu s Sipe
riaan . Siksi h än jo helm ikuussa lähti A m e
rik k aan , jo ssa toim i v. 1904—06 sanom a- lehtim iehenä ja oli perustam assa yhä vielä
kin ilm estyvää R aivaaja-lehteä.
T ain io oli revisionisti. H änen m ukaansa työväenliikkeen tuli tiukasti p uolustaa m aam m e au to n o m ia a , sillä sen suojassa työväenliikkeellä oli p a rh a a t to im in ta m a h dollisuudet. A m erikasta p a la ttu a a n hän esitti, että sosialidem okraattien oli p y rittä vä senaattiin porvarillisten kanssa, sillä kun v aara uhkasi V enäjän ta h o lta , siten v oitai
siin v a ik u tta a asiain ku lk u u n . V iaporin k a
pinan aik a n a h än yritti hillitä p u n a k a a rti
laisia ja k a n n a tti su u rlak o n lopettam ista.
H än en ohjelm ansa m u k a an kaikkinainen edistym inen ty öväenluokan taloudellisten olojen parantam iseksi oli m erk ittäv ä askel kohti lopullista p ää m ä ä rää ; m itään varsi
naista y h täk k istä k u m o u sta ei v oinut olla
kaan , vaan ero u uden ja v anhan välillä ei tulisi olem aan niin suuri k u in silloin näytti:
yh teisk u n ta m u u ttu isi siinä m äärin, ettei tä tä m u u to sta enää sillä tavoin korostettaisi;
erittäin p a ljo n p ain o a h än pani koulutus- ja sivistystason nousulle, yleinen oppivel
vollisuus oli v ä lttäm ä tö n edellytys sosialisti
selle yhteiskunnalle (prof. H an n u S oikka
sen esityksestä, lyhentäen).
Syksyllä 1917 ja alkuvuodesta 1918 T ai
nio vastusti väkivallan k ä y ttö ä ja kirjoitti lehdessään v aa rasta, että a jau d u ttaisiin si
sällissotaan. T ärk eim p än ä pelastuskeinona hän piti elintarvikeasioiden o ikeata jä rje ste lyä sekä kunnallislakien ja kahdeksan tu n nin työaikalain v o im aan saattam ista. T ain i
on tavoitteena oli yhteiskunnallisen jä n n i
tyksen laukaisem inen, sillä m aata uhkasi kahdenlainen u lk o n ain en vaara: toisaalta m aassa olevan venäläisen sotaväen ta h o lta , to isaalta Saksan m aihinnousun u h k a. " T ä m ä on estettävä j a se on estettävä om in voim in” , hän julisti.
Sisällissota ku iten k in syttyi, T ainio v an gittiin ja h än vietti vankileirissä syksyyn 1918 asti, jo llo in v o itta ja t tuom itsivat h ä net 9 v:ksi kuritushuoneeseen ja m en että
m ään k an salaislu o ttam u k sen sa sen jälkeen vielä 12 vuodeksi. "S iitä syystä että h än oli v astu stan u t k a p in a a ” , niinkuin h än itse to tesi. H ä n e t sitten kyllä arm ah d ettiin .
Itsenäisen Suom en so d an jälk eisin ä alk u vuosina, elvyttäessään puo lu sih teerin ä pirs
to u tu n u tta ty öväenliikettä, T ainio jo u tu i to rju m a a n k ah d elta su u n n alta tulevaa vas
tustusta: sekä sodan voittaneen p orvarilli
sen ryhm än että so d an hävinneen k o m m u nistiseksi puolueeksi ju listau tu n e en ryhm än ta h o lta . T ä tä rask asta ty ö k a u tta puoluesih
teerinä ja k an san ed u stajan a kesti kym m en
k u n ta v u o tta hänen sairastum iseensa ja kuolem aansa saak k a m aalisk u u h u n 1929.
Ensi ialvena on hänen k u o lem astaan ku lu nut 55 v u o tta.
T aavi T ainio oli henkiseltä rak en teeltaan vilkas ja älykäs. H änen esitystapansa oli äärim m äisen selkeä ja looginen. Erityisen kuuluisa ja pelättykin oli hänen v äittelytai
to n sa ja sanavalm iutensa. K un "T a a v i P e
lo to n ” nousi eduskunnassa p u h u ja k o ro k keelle, täyttyi sali ain a k uulijoista.
O ikeiston e d u staja Jo n as C astren oli k er
ran puheen v u o ro ssaan tölväissyt ed. T ai
niota, jo k a C astrenin lo p etettu a p o n n a h ti pystyyn ja pyysi puheen v u o ro a puhem ies Svinhufvudilta:
— H e rra puhem ies, kun ed. C astrenin on sallittu ed u sk u n tap u h een v u o ro ssaan käsitel
lä m inun p erso o n aan i, oletan h e rra p u h e
miehen sallivan m yös m inun v astav u o ro i
sesti käsitellä ed. C astrenin p erso o n aa.
— N iin, tu o ta . H m h . Kyllä v arm aan vaatim us on o ik eu tettu , ratk aisi Svin
hufvud.
T ainio asteli p u h u ja p ö n ttö ö n , pyyhki sil
m älasejaan kuten usein p u h e tta alkaessaan, pani ne paikoilleen ja sanoi:
— N o niin, e d u staja C astren!
Siinä tulivat kaikki C astrenin poliittiset ja m uut synnit ja erehdykset, poliittiset ja persoonalliset erikoisuudet ja m u u t. Jonas C astren liikahteli lev o tto m an a p aik allaan , m u tta T ain io kääntyi puhem iehen puoleen, kum arsi kohteliaasti ja virkkoi:
— J a tä m än m inä siis sanon h e rra puhe
m iehen luvalla.
R öyk y tetty ään ed u staja C astren ia uusista ja v anhoista, pienistä ja suurista rikkeistä, hän kum arsi jälleen puhem iehelle:
— T äm än k in m inä san o n h e rra puhem ie
hen luvalla.
A m m u ttu a a n sitten vielä m u u tam ia täys- laidallisia varsin surkeaksi m ennyttä C astre
nia vastaan T ain io lopetti k u m artaen :
— T äm än kaiken olen siis sa n o n u t herra puhem iehen luvalla!
JU SSI R A IN IO 22
