Y H T E I S K U N T A - T A L O U P E L L I N E N A I K A K A U S K I R J A
T O I M I T U S :
J . H. V E N N O L A OSK. G R O U N D S T R O B M J . F O R S M A N M A R T T I K O V B R O
S i s a 11 y s : H a v a i n t o j a pntttavaraliikkeiden m a a n o m i s t n k s e s t a , kirj. R u r i k P i h k a l a . B e l g i a n t y o v a e n o s n n s k u n n a t , k i r j . J . F o r s m a n , M i t a v a a t i m u k s i a a s e t t a a a s u n t o k y s y m y s l i i k e v a l i t y s p o l i t i i k a l l e ? k i r j . J . H . V e n n o l a . Y h t e i s m e t s a t a l o u d e n j i i r j e s t a m i s e s t a valtion toimesta perustettaville t i l o i l l e , k i r j . H . P a a v i l a i n e n . K i r j a l l i s u u t t a : E, Hem D e r Zusammenbruch d e r Wirtschaftsfreiheit u n d S i e g des Staatssozialismus i n den Vereinigten Staaten von A m e r i k a , a r v . J . H. V,; Arvid Jarnefelt; Mss.
kuuluu k a i k i l l e , arv. O . G. T i e t o j a e r i a l o i l t a : E u r o p a n vallat j a A m e r i k a n siirtolaisuutta rajotfavat toimenpiteet; A m e r i k a n askeisen rahapulan vaikutus E u - ropan tavaramarkkinoihin ; Porssi- j a pankkiliikkeista Japanissa ; Muutamia asunto- poliittisia esityksia S a k s a n V I I I vuokralaispaivilla.
N:o 5
1 9 0 7Y H T E I S K U H T A T A L O U P E L L I N E N
A I K A A U S K I R J A isDi^isai^^i^isoisDi^
ilmestyy noin kolmen painoarkin suuruisena joka toinen kuukausi eli kuusi kertaa vuodessa.
Aikakauskirja kasittelee yleistajuisessa muodossa yhteis- kunnallisia j a taloudellisia kysymyksia j a seuraa niiden kehitysta ja kehityksen tuloksia koti- j a ulkomailla. Se sisaltaa seka alku-
peraisia kirjotuksia etta selontekoja yhteiskuntataloudellisten k y - symysten kasittelysta koti- j a ulkomaisessa kirjailisuudessa seka arvosteluja huomattavammasta yhteiskuntataloudellisesta kirjalli- suudesta.
Tilaushinta on asiamiehilta, postikonttooreissa tai toimituk- selta suoraan tilattaessa 5 markkaa vuosikerralta, postimaksut j a lahetyskustannukset siihen luettuina. Asiamiehiile, joita toivo- taan saatavan ympari maata j a kaikista kansan kerroksista, an- netaan joka kuudes vuosikerta ilmaiseksi.
J . H . Vennola, Osk. Groundstroem,
Paatoimittaja. Toimitussihteeri,
J . Forsman. Martti Kovero.
Ybteiskai)tataloa5elliseo aikakaaskipjao:
Paatoimittaja: J . H . Vennola, Huvilakatu 2. T e l . 36 82.
Toimitussihteeri: Osk. Groundstroem, Luotsink. 4. T e l . 5333.
Toimituksen osote: Helsinki.
Akateeminen kirjakauppa
HeisingissS.
Omistaa runsaan varaston seka kotimaista etta ulkomaalaista kir- jallisxiutta.
Toimittaa nopeasti kirjallisuutta, jota ei lOydy varastossa.
Sulkeutuu yleisen suosiolliseen huomioon esiintyvassa kirjallisuus- tarpeessa.
IINykrg &Lopposen Rakennustoimisto
g'S Omistaja Edv. Ldpponen.
l l Vladimirfnkatu 33. Puh. 4 5 9 4 . Tavataan 5—8.
_ T e k e e piirustuksia seka ottaa tehdakseen j a valvoakseen k a i k k i a raken- g nusalaan kuuluvia toita, urakalla sekS laskuun. M y y halvimmalla s e k a eduUi- Q silla ehdoilla, h y v i a (prima) rakennusaineita, k a i k k i a lajeja. Toimittaa etevia P3 tyonjohtajia seka tyontekijoita eri rakennusaloilla.
p:; T y o i t a a t a a n . H i n n a t h a l w i m m a t .
H A V A I N T O J A P U U T A V A R A L I I K K E I D E N M A A N - O M I S T U K S E S T A .
Kirjottannt Rurik Pihkala.
^vlykyjaatr—parljo—pohdittunar"ky^myksena esiintyy"' meilia puutavaraliikkeiden maanomistus. E i voida enaa ummistaa sil- mia sille ikavalle tosiseikalle, etta suuret alat maatamme ovat joutuneet pois varsinaisen maataviljelevan vaeston hallusta — usein viela ulkomaalaiselle omistajallekin.
K u n huolestuttavia arveluita asiain tallaisesta kulusta oli usealta taholta lausuttu, katsoi Maanviljelyshallitus valttamatto-
maksi ehdottaa erityisen komitean tutkimaan mainituita maan- ostoja. Senaatti suostui ehdotukseen j a v. 1902 alkoi komitea tyonsa. V . 1906 ilmestyi sen tyon tuloksena mietinto. Sen mu- kaan oli maassamme kaikkiaan 3,141 tilanosaa eli 2 , 8 % niiden koko luvusta joutunut puutavaraliikkeille. Kovinkaan suurena ei tata lukua voitane pitaa, melkeinpa voi taman johdosta sanoa, etta asiaan on kiinnitetty liiankm suurta huomiota. Tarkastellessamme asiaa lahemmin huomaamme kuitenkin, etta liikkeiden hallussa oleva maara on hyvin erilainen eri seuduissa maatamme. Niin on jo esim. Kuopion laanissa 7,8 "/o tilanosain koko maarasta puutavara- liikkeiden hallussa, j a kun silmailemme eri kihlakuntien j a var- sinkin kuntien prosenttilukuja, niin huomaamme vielakin suurem- pia eroavaisuuksia.
Komitean mietinnossa on laskettu prosentit tilanosain luvun
226 Rurik Pihkala.
mukaan. Kuinka selvasti se ilmottaa puutavaraliikkeiden todellista maanomistuksen laajuutta, voi olla eri mielta, kun jo tilain keski- suuruus vaihtelee huomattavasti eri laaneissakin j a todennakoista on, etta suurialaisimmat tilat ovat joutuneet niiden haltuun.
Koska tarkempi paikallinen kuvaus voi tuoda ehka jonkun verran lisaa selvyytta asiaan, teen seuraavassa selvaa puutavara- liikkeen laajuudesta, kehityksesta j a syista, jotka taman ovat aiheut- taneet eraassa kunnassa Vaasan laanissa, nim. Pihtiputaalla, missa liike jo on saanut laajalti alaa.
Valitsemani seutu ei kylla kykene antamaan mitaan keski- arvokuvaa oloista tassa suhteessa, mutta se kykenee osotta- maan, mihin ne jo ovat voineet kehittya j a mihin suuntaan liike omistusoikeuteen nahden on vaikuttanut.
Komitea, joka oli asetettu tutkimaan puutavaraliikkeiden maanostoja, mainitsee mietinnossaan v. 1906, etta Pihtiputaan kun- nassa V. 1902 oli naiden hallussa 69 tilaa, ollen se 32,7 "/o mai- nitun komitean antamasta kunnan koko tilaluvusta 2111). K . K a - jander ilmottaa niiden luvun jo v. 1900 olleen 83^). H . Paavilainen
laskee Tilattoman vaeston alakomitealta saamiensa tietojen no- jalla saha- y. m. teollisuuden harjottajille kuuluneen v. 1901 80 tilaa j a 31,3 °/o hanen antamastaan tilain koko lukumaarasta 255^).
Ensi katsauksella luulisi, etta puutavaraliikkeen harjottajat oli- sivat viime aikoina luovuttaneet omistamiaan tiloja muille, ei- vatka suinkaan lisaa ostaneet; mista muuten olisi johtunut, etta niiden tiloja v. 1900 oli 83, 1901-80 j a v. 1902 vaan 69. K u i - tenkaan ei todellisuudessa asianlaita ole niin, silla tilanostoja on pitajassa yha vaan jatkunut eika entisia ole nykyvuosina luovu- tettu takaisin maataviljelevalle vaestolle. Mista sitte mainittujen
^) N:o 8. K o m i t e a n mietintS. L i i t e siv. 2 1 .
^) Metsat j a yhtiot siv. 4 0 .
Kruununtilojen verolle-ostosta siv. 57.
Havaintoja ptmtavaraliikkeiden maanomisiuksista, 227
lukujen painvastaiseen suuntaan kulkeva kehitys johtuu j a onko mikaan niista yhtapitava todellisuuden kanssa?
Eraassa suhteessa voisi sanoa, etta kaikki luvut ovat oikeat, tai mieluummin, etta kaikki ovat vaarat. Seuraava taulu selvit- taa mista ylla mainitut eroavaisuudet ovat johtuneet j a miten kehitys todellisuudessa on tapahtunut. E r i tiloiksi on siina otettu kaikki, jotka henkikirjoissa on merkitty eri tiloiksi j a joita sita , paitsi on asuttu erillaan, s. o. joilla on oma erityinen karja,
rakennukset y. m. ^).
Talon-osien luku- Talon-osien luku- maara v.
1 8 8 0 — 1 9 0 6
maara I p. tam m i k . 1907 ICylakuunan n i m i
K a i k - kiaan
S i i t a
K a i k - kiaan
Siita ICylakuunan n i m i
K a i k - kiaan
P u u - tavara- liikkei- a»ii hallussa
Muitten hallussa
K a i k - kiaan
P u u - tavara- liikiej- d e n hallussa
Muitten hallussa
4 0 10 30 37 7 30
17 6, I I 14 3 I I
54 13 4 1 46 9 37
• 71 16 55 59 12 47
24 9 15 23 9 14
45 29 16 4 0 24 16
25 14 I I 20 10 10
K o k o pitajassa 276 97 179 239 74 165
Edella oleva taulu osottaa, etta puutavaraliikkeen harjottajat ovat vuosina i880'—1906 Pihtiputaalla ostaneet 97 tilaa j a kui- tenkaan ei nykyjaan, vaikka kaikki yllamainitut kuuluvat viela
T i l a n a olen pitanjrt jokaista manttaaliin pantua taloa tai talonosaa. T i l a - nimitykseen ei siis kasity esim. torppa.
228 Rurik Pihkala.
heille, heidan hallussaan ole kuin 74 tilaa! T a m a johtuu siita, etta he ovat ainakin paperilla yhdistaneet samaan numeroon j a samalle omistajalle kuuluvat. Tasta luku 69, jossa melkein kaikki yhdistamiset on otettu huomioon ^). Luvuissa 80 j a 83 on ver- raten vahempi yhdistamisia. Kuinka harhaanviepa mainittujen yhdistamisien huomioon ottaminen on, tarvitsee vaan mainita, etta itse-komitean jasenet kulkiessaan tarkastusmatkoilla Pihtipu- taalla, eivat ole pitaneet taten yhdistettyja tiloja yhtena. 2)
Olen koettanut saada selville niiden talon osien luvun, joita vuosina 1880—1906 on hoidettu eri talouksina j a kuinka monta naista sitte on joutunut puutavaraliikkeen harjottajille. Voisihan tatenkin saatua lukumaaraa vastaan muistuttaa, mutta koska se aineen selvittamiselle on ollut huomattavasti edullisempi j a nahta- vasti lahella oikeaa, olen valinnut sen. Taman avulla voimme esim.
maarata kuinka paljo tilaluku yhdistamisen kautta on vahenty- nyt mahdollisimman suuresta maarastaan. Kaikkiaan on se va- hentynyt 37 tilaa, joista 23 on nykyjaan puutavaraliikkeilla j a 14 muilla, vaikka koko tilamaara edellisilla on vaan puolet jalki- maisilla olevasta maarasta. T a m a vaheneminen on kylla viela osaksi vain kirjoihin merkitty, silla useassa paikassa asutaan viela kutakin eri osaa erikseen, mutta monessa paikassa on jo huomattavissa, kuinka ennen hyvin rakennetut asumukset ha- viavat ja^se voi tapahtua tulevien vuosikymmenien siita tieta- matta mitaan. Nyt on kylla viela esim. Alvajarven kylan N:o 3
E i kuitenkaan k a i k k i , silla esim. R e k o l a , N i k u l a j a K e n n a s ovat laskettu eri tiloiksi, v a i k k a ne taten tulisivat kuulumaan yhteen.
^) H e ovat esim. arvostelleet Uimalahden, Jussilan j a Paloniemen erikseen, joita kuitenkin laskuissa, kuuluen Pihtiputaankylaan N:o I , on pidetty yhtena.
S a m o i n on komitea tarkastaessaan Pihtiputaankylan JSTto 9 Rovastia j a N;o 11 Mantymakea jattanjrt huomioon ottamatta naihin yhdistetyt, edelliseen Petajaniemen j a jaUcimaiseen K u m p u l a n , tilat. Tilastossa ovat nama kuitenkin laskettu yhdeksi j a siten on komitea antanut arvostelunsa naista tarkastamalla vaan osan k u m m a s t a k i n .
Havaintoja puutavaraliikheidm maanomistuksesta. 229
Kennaasta jalella paarakennus — tosin kylla autiona rikkinaisine, sisaanlyotyine ikkunoineen — osottamass'a, etta siinakin on ennen ollut ihmisasumus, mutta jos toiset 16 vuotta oston jalkeen te- kevat yhta hyvaa jalkea kuin kuluneet, niin eipa sivukulkija sil- loin enaa voi huomata jalkiakaan entisesta hyvinvoivasta talosta.
Sama naky esiintyy Elamajarven kylassa N:o 3 Seppalassa j a Uudellatalolla. Niissa enaa pahaset riihirakennukset ovat merk- kina entisista talonpaikoista j a nykyjaan enaa tuskin kuuleekaan puhuttavan muusta kuin Kinnulasta, johon molemmat yllamaini- tut ovat yhdistetyt. Saman ilmion, joskaan ei viela niin pitkalle kehittyneena, tarjoavat nahtavaksi Sakkaranmaenkylassa N:o 2 Valkky j a Siekkila eli Tossavainen j a Sydanmaankylassa N:o 15 Tikkala y. m. • ,
Kuten edella olevasta taulusta kavi selville, omistavat puu- tavaraliikkeet Pihtiputaalla 97 tilaa, tehden se 35, 15 "l" samoin saa-
• dusta tilain koko luvusta 276^). Naista omistavat eri puutavara- liikkeen harjottajat tiloja seuraavasti:
The Finland Wood 43 tilaa.
Hallan osakeyhtio 32 » • Paul Wahl 14 » Aanekosken osakeyhtio 5 » Kauppaneuvos Johnsson 2. »
» A . Eklof I »
Pinta-alaan nahden taas on puutavaraliikkeen harjottajien ' hallussa eri kylakunnissa maata, hehtaareissa, seuraavasti:
. ^) V i e l a on Pilitiputaanlsylassa eras P a h k a a h o niminen kruununtila, josta en ole saanut varmaa tietoa kuuluuko se T h e F i n l a n d Wood'ille, j o n k a asiamies sita valvoo vaiko professori A . Serlachius'elle, kuten eraissa asiakirjoissa on ilmo- tettu. Mainittu maa kuuluu viela 1906 henkikirioien mukaan kruunulle, v a i k k a - k i n r a k e n n u k s i a j a peltoja on nahtavasti viime aikoina laitettu kuntoon perinnoksi ostoa varten. \
2 3 0 Riirik Pihkala.
Yksityisluontoista maata
K y l a n nimi
Siita omistavat:
K y l a n nimi
K a i k k i a a n Puutavara-
liikkeet Muut
2 5 , 3 4 3 8,586 16,757
E l a m a j a r v i 9,200 2,485 6,715
9,186 3,392 5,794
16,260 5,248 11,012
6,006 4,314 1,692
14,400 10,351 4,049
9,210 5,673 3,537
K o k o pitajassa 8 9 , 6 0 5 4 0 , 0 4 9 4 9 , 5 5 6
Siis ei Icovinkaan paljoa vaille puolet yksityisluontoisesta maasta on joutunut pois varsinaisen maataviljelevan vaeston hal- lusta, tehden se prosenteissa 44,69. E r i kylakuntiin nahden on huo- mattavissa suuria eroavaisuuksia. Niinpa syrjaisemmilla seuduilla Sakkaranmaen, ^Sydanmaan j a varsinkin Selantauksen kylissa puutavaraliikkeen harjottajien maat muodostavat paaosan. — K u - ten yleensa on otaksuttu, omistavat liikkeet suurialaisimmat tilat ollen keskimaarin niiden hallussa olevat 412,9 ha., kun taas muitten ovat ainoastaan 281,3 ha., j a siis edella lausumani arvelu, etta juuri suurimmat tilat ovat joutuneet niille, pitaa ainakin tahan pitajaan nahden paikkansa.
Manttaaliin nahden on puutavaraliikkeen harjottajilla maata kutakuinkin samassa suhteessa kuin pinta-alaan nahden. Perintd- luontoista maata on Pihtiputaalla nim. kaikkiaan 2 4 ^ mant- taalia j a siita on puutavaraliikkeen harjottajien hallussa 11 ^).
On siis aika paljo eroavaisuutta huomattavissa ottaessamme perusteeksi tilaluvun tai pinta-alanjamanttaalin. Kayttaissamme jal-
^) v. 1906 h e n k i k i r j o j e n mukaap.
Havaintoja puutavaraliikkeiden maanomistuksesta. 2 3 1
kimaisia saamme prosentin huomattavasti suuremmaksi kuin pitais- samme perustana tilalukua. Paattaissamme yksinomaan pinta-alan mukaan voisimme otaksua, etta puutavaraliikkeen laajuus tulee nayttamaan suhteettoman suurelta, koska voisi otaksua, etta juuri viljelykselle vahimman sopivat halpa-arvoisemmat maat olisivat puutavaraliikkeilla. Tata arvelua vastaan sotii kuitenkin manttaa- lin mukaan saatu tulos, joka pitaa suunnilleen yhta edellisen kanssa.
Puutavaraliikkeen alkuaikoina, kahdenpuolen vuotta 1870, osti- vat liikket etupaassa metsia j a niistakin ainoastaan suurimmat puut.
Tama lienee johtunut siita, etta puutavaraliikket arvelivat eduk- kaammaksi ostaa metsat muutafnalla sadalla, ehkapa tuhannella- kin, kuin ruveta maksamaan suuria veroja isomanttaalisista met- satiloista. Siihen aikaan tapahtuivatkin »loistavimmat» kaupat.
Talonpojat olivat tottuneet pitamaan metsatuotteita aivan arvotto- mina j a nyt yht'akkia niista saatiin rahaa oikein »kosolta». K u n huonot ajat vuoteen 1867 olivat saaneet sydanmaan asujamet ko- vaan ahdinkotilaan, tuntui muutama sata jo suurelta rikkaudelta.
Siihen aikaan eivat puutavaraliikkeet olleet ollenkaan halukkaita ostamaan metsia pohjinensa. Kuitenkin joutui jo nainakin vuo- sina joitakuita tiloja niiden haltuun. Useimmassa tapauksessa johtui se siita, ettei omistaja ollut halukas myomaan paljaastaan metsaansa, koska tila oli sellaisessa kunnossa, ettei se, suurmant- taalinen kun oli, voinut elattaa asujanta ilman puutavaratuot- teista lahtevaa lisatuloa. Toisinaan taytyi yhtidn ostaa tila kokonaisenaan, jos tahtoi pysyttaa voimassa ennen tekemansa metsakaupan. Naita tiloja eivat he kuitenkaan pitaneet kauem-, paa, vaan luovuttivat ne mielellaan, sen jalkeen kun olivat met- san »puhdistaneet» tai pidattaneet itselleen parikymmenvuotisen metsanhakkuuoikeuden, takaisin maanviljelijoille. Niinpa kerro- taan Hallan osakeyhtion saaneen v. 1873 Tervakankaan tilan Selantauksen kylassa, lupautuen elattamaan' erasta leskivaimoa j a maksamaan kruununverot! T i l a on a l a l t a a n p i l ha., ^/s mant-
232 Rurik Pihkala.
t'aalia, j a kuului se siihen aikaan viela kruunun maihin. Se on tavattoman huonolla paikalla j a muutenkin huono viljelystila j a olisi se muussa tapauksessa luultavasti yhdistetty takaisin kruunun- maihin.
Nykyjaan paikkakunnalla olevista puutavaraliikkeista omisti ainoastaan Hallan osakeyhtio tiloja ennen vuotta 1875. Tilapai- sesti mainitaan v. 1880 seuduissa Sunilan sahayhtion, Ahlqvist'in j a Rosenius & Seesemannin omistaneen tiloja. — K u n yleisesti siis ei katsottu eduUiseksi pitaa kauempaa aikaa niita metsan- kasvua varten, niin johtui tasta, etta metsattomien suurimanttaa- lisien sydanmaan tilojen arvo aleni aivan mitattomiin, yksi j a toinen otti tai sai niita haltuunsa ilmaiseksi tai aivan pienesta maksusta j a tapahtuipa sellaistakin, etta keinottelijoiden taytyi, paastakseen omistamastaan tilasta, maksaa jollekin, joka hyvan- tahtoisesti lupautui ottamaan sen nimiinsa. Henkikirjoissa tapaa jo.skus merkittyna: »omistajasta ei tietoa». Kuvaavan esimer- kin arvon alenemisesta j a tilojen alituisesta omistajan vaihdosta tarjoaa seuraava. Eraan metsakeinottelijan Gronstrand'in kerro- taan, hakattuaan metsan Hurrikan tilalta (pintaala 363 ha.) Selantauksen kylassa N:o 17, maksaneen talonpojalle J . Paa- naselle 1,500- mk siita, etta tama otti talon haltuunsa. Talta osti sen Ikaheimonen, moi osan siita Luttiselle, joka taas moi osansa Ullakolle kahdesta kahvikupista eli 50 pennista. Lopuksi lunasti Ikaheimonen takaisin taman osan j a moi tilan Wahlille 375 mk:lla!!
Jonkun ajan kuluttua haviavat kyila mainitut »kahvipannu- kaupat», siksi, etta puutavaraliikkeenharjottajat alkoivat havaita edulliseksi omistaa tiloja kauemmankin aikaa. Taman sanotaan useimmiten johtuneen siita, etta he alkoivat peljata metsien lop- puvan. Voihan osaksi tamakin olla syyna, mutta todennakoi- semmalta nayttaa 'ainakin nailla seuduin tilojen oston alkaneen sen tahden, etta oli syyta pelata talonpoikain vahitellen alkavan
Havaintoja puutavaraliikkeiden maanomisiukaesta. 233
ymmartaa metsiensa arvoa, j a siten nuo tuottavat Icaupat lop- puisivat; mutta nyt kun maa ostettiin pohjineen oli yhdella loista- - valla kaupalla ikuisiksi ajoiksi hankittu iielppohintaisia puita, vaik- kapa niinkin hullusti kavisi, etta talonpojat syysta tai toisesta kykenisivat vaatimaan tavaran mukaista hintaa omien tilojensa tuotteista. Ja • sita paitsi on se hyva ase, jolla pysytetaan hinnat alhaalla muitten yksityisten mailla, silla helppoahan on valittaa^
etta nyt on niin j a niin huonot metsanhinnat j a kun on omiakin puita ajamatta, j a lopuksi voi hatatilassa lopettaa joksikin aikaa metsanoston j a siten taas saada puunhinnat »kohtuuden sisalle».
K u n ottaa huomioon, etta niista i i : s t a tilasta, jotka henkikirjojen mukaan ennen vuotta 1890 olivat joutuneet puutavaraliikkeen- harjottajien haltuun, on maksettu keskimaarin noin 1,000 mk kustakin, lukuunottamatta Wahlin omistamaa K a n a k a Sakkaran- maen kylassa j a Hallan omistamaa Rimminahoa Muurasjarven -kylassa, joista edellisesta on maksettu siihen aikaan suunnaton summa 30,000 mk j a jalkimaisesta 7,500 mk, niin lienee selvaa, etta puut mainittujen tilojen mailla tulevat ikuisiksi ajoiksi mitat- tdman vahan maksamaan. Tilojen yhteinen pinta-ala (9 tilaa) on nimittain 4788 ha. ja niiden yllapito tulee sita paitsi verrattain huokeaksi, kun useimmissa lampuodit sentaan maksavat ulosteot, jos ei muuta. .
»Pohjineen osto» ei kuitenkaan viela heti v. 1890 jalkeen nayta paasseen oikein vauhtiinsa. E r i 5-vuotiskausina joutui puutavaraliikkeen harjottajien haltuun tiloja seuraavasti:
ennen vuotta 1890 i l tilaa ll,34 7o 1890—1894 • 19 » 19,59 » 1895—1899 50 » 51,55 » ja 1900—1906 17 » 17,52 »
Siis vasta vuosien 1895^—-1899 valilla saavat puutavaraliik- keiden maanostot suuremman vauhdin, mjitta silloin se tuleekin
234 Rtirik Pihkala.
niin valtavalcsi, etta seuraavina vuosina palcostakin taytyy vasta- - vaikutuksen aikaa.
Hinnoissa tapaiituu taas ainakin naennaisesti muutos. Kauppa- summat nousevat jo melkeinpa saannollisesti tuhansiin. Missa maarin hinnat alkavat laheta tilojen todellista arvoa, on vaikea sanoa, mutta melkeinpa tuntuu siita kuin ei sittekaan olisi mi-
^taan merkillisempaa parannusta tapahtunut. Vuosina 1890—95 osti Hallan osakeyhtio Rekolan, Nikulan j a Kennaan tilat Alvajarven kylassa N:o 3 85,000 mk:lla, niiden yhteinen pinta-ala on nyky- jaan toimitetun mittauksen mukaan 4573,71 ha. ja on niiden mailta mittauksessa luettu lahemma 300,000 tukkipuuta 8" 24 jalan paasta. J a kuitenkin lienee yllamainitut kaupat edullisimpia maanviljelijoille.
Saadaksemme taydelhsemman. kuvan maanostohuijauksista talta ajalta siirtykaamme pitajan karuimpiin j a koyhimpiin osiin, Sydanmaan j a Sakkaranmaen kyliin. V . 1895 osti Hallan osakeyh- .tio Sydanmaan kylan N:o 9 Virkamaen konkurssihuutokaupasta
7,000 mk:lla 25 pennilla. T i l a on alaltaan 848 ha., edellytyk- siltaan kylakunnan parhaimpia viljelystiloja j a maalta on luettu tukkipuita asiamiehen omain sanojen mukaan 8" 24 jalan paasta toistasataatuhatta! Samassa kylassa on N:o 14 Uustalo myoty 6,000 mk:lla. T i l a on pinta-alaltaan 374 ha., viljelysmaat, var- sinkin suot, ovat hyvat, kartanokin on jo ylla mainitun sum-
•man arvoinen j a lopuksi kerrotaan The Finland Woodin pal- veluksessa olevan henkilon lukeneen maalta lahes satatuhatta tukkipuuta 7" 24 jalan paasta. — Sakkaranmaenkylassa N:o 4 nykyjaan yhdistetyt Kukaspuro, Takonaho, Huosiusmaki j a Pel- lonpaa ovat joutuneet The Finland Wood C:lle 8,000 mk:sta Tilat ovat yhteensa l O i i ha., ovat huonoja viljelystiloja, mutta kunnollista metsamaata ovat maat suurimmaksi osaksi.
Samaan suuntaan kayvia kauppoja ovat useimmatj silla kulmalla pitajaa teh€yt, vaikka onkin mahdoton valaista niita
Havaintoja pmitavaraliikkeiden maanomistuksesta. 235
kaikkia numeroilla, koska yleensa puuluvuista on ollut verrattain vahan j a epavarmoja tietoja.
Kuinka paljon puutavaraliikkeen harjottajat ovat maksaneet kaikkiaan tiloistaan on vaikea tarkalleen maarata, useat kaupat kun ovat siksi vanhoja, ettei voi' saada taysin selvaa hinnoista.
Mutta vaikkapa kyselemalla onkin mahdoton mainittua lukua markan paalle paikkansa pitavana saada tietaa, niin osapuilleen niiden hinnan siten voi kutakuinkin varmaan sanoa, silla jo esim.
sadan eroa hinnassa talonpojat pitavat suuriarvoisena. Kysely- jeni kautta saatujen lukujen mukaan ovat puutavaraliikkeen har- jottajat maksaneet tiloistaan seuraavasti:
K a i k k i a a n T i l a a kohti H a . kohti
m k . mk. mk.
2 0 4 7 0 0 2 0 4 7 0 23,84
7 2 5 0 0 12083 29,17
105925 8148 31,22
8 5 7 0 0 5356 15,86
56375 6 2 6 4 13,07
178600 6159 17,25
105700 7 5 5 0 l8,63
K o k o pitajassa 8 0 9 5 0 0 8345 2 0 , 2 1
Jos otaksuisimme, etta alkuperaiset maanomistajat olisivat saaneet naista 809,500 mk. yhteensa, niin arvostelisimme heidan ehdottomasti saaneen liika paljon, silla usea tila naista on ensin joutunut paljon huokeammasta jollekin keinottelijalle j a tama vasta saanut siita edellisissa laskuissa huomioon otetun summan.
Hinnat tilaa kohti eri kylakunnissa vaihtelevat- suuresti, joka onkin luonnollista, koska tilojen suuruuskin vaihtelee paljon.
Kuitenkin tuntuu, ettei keskimaarainen tilg,in hinta eri kylakun-
236 Rurik Pihkala.
nissa ole taysin riippuvainen tilojen suuraudesta, vaan etta se ennemmin pyrkii seuraamaan ha kohti lasketuita hintoja. T a m a johtuu etupaassa siita, etta tiloja arvostellaan paikkakunnalla harvoin- pinta-alan mukaan, sita kun tuskin tiedetaankaan^ Luul- lakseni riippuvat hinnat enimman kylakuntien varallisuudesta.
Kuta varakkaampia ne ovat, sita haluttomampia asukkaat ovat luopumaan tiloistaan j a sita korkeampia hintoja heille taytyy maksaa. Rikkaimmissa seuduissa Muurasjarven, Elamajarven j a Alvajarven kylissa ovat hinnat saannollisesti korkeammat kuin muissa, koyhemmissa.
Syksylla 1906 Sievin-Kurkimaen rataehdotusta varten kera- tyista tilastollisista luvuista tukki- japienempien havupuiden maa- rasta puutavaraliikkeen harjottajien tiloilla olen saanut, etta niilla 49:11a tilalla, joista tassa suhteessa olen voinut saada tietoa, loytyi 7" tukkipuita 24 jalan paasta 958,752 j a pienempia puita 1,039,400 kpl. Minka verran naihin lukuihin on luottamista, on vaikea. sanoa, jonkun verran voi niille kuitenkin antaa arvoa, ne kun ovat useimmassa tapauksessa puutavaraliikkeen harjottajien metsavartijoiden antamia. Vaikka otaksuisimme, etta niilla 48:11a,
joista ei ole puulukua mainittu, ei olisi yhtaan metsaa j a vaikka vastoin »metsakomitean» tiedonantoa otaksuisimme, ettei mil- taan nailta 49 tilalta olisi metsaa puutavaraliikkeiden hallussa ollessa hakattu, niin olisi puutavaraliikkeen harjottajien mailla sittenkin noin 25 tukki- j a sama maara pienempia puita ha kohti ja maat viela lisaksi alkujaan ostettuina 20 mkilla 21 pennilla ha
kohti') : Syita puutavaraliikkeiden laajaan maanomistukseen selvit-
taissa lienee edullisinta. jakaa Pihtipudas kahteen eri alueeseen.
Toiseen kuuluisivat Alvajarven, Muurasjarven j a Elamajarven k y - lat j a toiseen muu osa pitajaa. Tama siksi, etta olot verrattain
V e r t mainittu komiteanmietinto N : o 8 1906. L i i t e sivu 6 2 .
Havaintoja puutavaraliikkeiden maanomistuksesta. 237
paljon poikkeavat toisistaan naissa seuduissa. Edellisessa, joka on varakkaampaa j a paremmin viljeltya, ovat asujamet suurim- maksi osaksi myoneet tilansa ilman varsinaista pakkoa, joko ym- martamattomyydesta j a ralianhimosta tai tahtoessaan vaihtaa tilaa.
Tasta on johtunut, etta ostoja siella on tapahtunut verrattain va- hemman ja etta hinnat tilaa kohti ovat huomattavasti korkeam- mat kuin muissa'osissa. Yksityisissa, tapauksissa hinta harvoin menee alle 10,000, varsinkaan ei Alvajarven j a Muurasjarven ky- lissa, keskimaarin se on 10,000—30,000 vahlla. Seutu on kyen- nyt jossain maarin pysyttamaan taloudellisesti itsenaisen aseman, voi kayttaa tyovoimaansa enempi varsinaiseen maanviljelykseen.
Talonpoikien, etenkin itse tilanomistajien, ei tarvitse ryhtya hank- kimaan raha-ansioita tukkimetsista.
Toisella seuduUa on puutavaraliike melkein taydellisesti
•saanut paikkakunnan valtaansa. "V. 1867 kato saattoi asu- jamet verraten tukalaan asemaan. . Silloin ilmestyivat metsan- ostajat. Maanviljelijoiden taytyi usein kylla ymmartamattakaan puitten arvoa myoda ne aivan polkuhinnoista. Hata oli silla ker- taa autettu, mutta muutanian vuoden kuluttua ilmestyi se paljo raikeampana. Oli opittu luottamaan metsien turvaan, ei enaa pon- nisteltu niin kovasti maanviljelysta edistaakseen, tyopalkat nousi-
•vat puutavaraliikkeen mukana huomattavasti — maanviljelijat ei- vat kyenneet kestamaan kilpailua. Sattui sitte viljan viljelykselle
ainakin niilla seuduin epaedullisia vuosia. Silloin itsenaisemmassa asemassa pysyneimpienkin, joiden metsa viela oli sailynyt koske- -mattomana, taytyi etsia turvaa muualta, metsista j a luottolai- toksista. Metsat — niissahan piti olla rahaa, mutta niista sita ei saatu, vaikka olisi ymmarrettykin niiden arvo. Puutavaraliikkeen harjottajia oli paikkakunnalla kylla useampia, ne ostivat .metsia j a tilojakin melkeinpa jokainen, mutta mitaan kilpailua ei niiden kesken ole eika koskaan ole ollutkaan. Mina otan taman, ota sina tuo, meilla on alaa kummallakin, ei ne metsat viela lopu —
2 3 8 . ' Rtirik Pihkala.
on savel joka soi lapi seudun. — Miksi ei tilan huutokauppoihin muuten tulisi jokaisen liikkeen asiamies, miksei samaa taloa useam- pikin ostaakseen katselisi! — U s e i n kylla sattuu,'etta tulee vaiiin joku sivullinen henkilo, maakauppias y. m. j a ostaa tilan tai metsan j a hanelle kylla ollaan valmiita antamaan hintaa enempi- kin. On tapauksia, joissa vaUkauppias on saanut kymmenenkin kertaa alkuperaisesti maksamansa hinnan. Varsinainen maanvil- jelija saa joka tapauksessa tyytya vahempaan.
Moni koettaa etsia apua luottolaitoksista. Hypoteekkilai- nan saa useammissa tapauksissa pienen, viljelyksia kun on vahan j a mitapa sekaan auttaisi, kun kuitenkin on edessa tuo metsan tai lopuksi koko maan myonti polkuhintaan. Joskus on asukas' niin sitkea, ettei lahtisi talostaan ennenkuin on koettanuf kaikki keinot, on yrittanyt saada lainaa viela muualta. Mutta silloin sita usein ei ole saatavissa mistaan, maanviljelys-luottolaitosta kun ei paikkakunnalla ole. On tapauksia, joissa asujan ei ole voi- nut saada 2,000^—3,000 mk:n lainaa, vaikka hanen tilansa on hy- vassa kunnossa, maata siina 500—1,000 ha j a tukkipuita kymme- nen, jopa kaksikymmenta kertaa lainaksi pyydetyq maaran arvo. — Silloin saattaa sattua niinkin, etta lopuksi taytyy menna puutavara- liikkeen asiamiehen luo j a pyytamalla pyytaa hanta ostamaan ti- lan mista hinnasta hyvansa. Ja silloin on kylla useimmiten paa- tetty vahentaa tilojen ostoa tai on Englannissa huonot puuhin- nat y. m., niin etta tuollainen tila saattaa menna 6,000—10,000 mk:sta ja siita allekin. '-
Ettei useimmiten mikaan vapaaehtoinen kauppa tule ky- symykseen, osottaa se seikka, etta 68:sta Pihtiputaan, Selantauk- sen, Sydanmaan j a Sakkaranmaen kylissa olevasta puutavaraliik- keen harjottajen tilasta 33:ssa on luotonpuute tai velat olleet syyna myontiin. — Alvajarven, Elamajarven j a Muurasjarven kylissa on taas ymmartamattomyys ollut suuremmassa maarin vaikuttamassa. Etteivat asukkaat ole arvanneet pyytaa suurem-
Belgian tyovaen osuuskunnat. 239
pia hintoja, ei ole ihmeteltavaa, kun he ovat nahneet maiden naapurikylissa menevan usein puolellakin siita mita heille on tarjottu. Siella kylla entisen omistajan sormia syyhyy, kun ei arvannut pyytaa enempi j a mitaan ulkonaista pakkoa kun ei myontiin olisi ollut.
Maastamuutto on verrattain vahan, ainoastaan 5 :ssa tapauk- sessa, aiheuttanut tilan luovutuksen puutavaraliikkenharjotta- jille, enempi on taas tarkotus saada parempi viljelystila niita aiheuttanut. Sentahden onkin kaikkiaan 31 omistajanvaihtoa tapahtunut.
B E L G I A n T Y O V A E N O S U U S K U N N A T .
Kirjottanut
y. Forsman.
Belgian osuustoiminnalla on vanhat juuret: ensimaiset osuus- toimintayritykset pantiin siella aluUe jo 1840-luvun lopulla. V v .
1845—47 tuli maassa kato m. m. perunasadon johdosta. Hallitus kehotti sen vuoksi perustamaan saastdyhdistyksia talvivarastojen ostamista varten. Sita paitse muutamat kaupungit j a hyvan- tekevaisyyslaitokset perustivat eliritarpeitten myyntipaikkoja; myy- den niita valmistuskustannuksista j a huokeammastakin. Nama talvivarastojen ostoseurat, joita jo voi pitaa jonkinlaisina kulutus- osuuskuntina, jotka kuitenkin olivat toimessa vain osan vuotta, pysyivat hengissa jonkun vuoden kehittymatta varsin laajoiksi.
Vahan myohemmin, v.' 1848, tapahtui Ranskassa n. s.
helmikuunvallankumous, jolla on merkityksensa osuustoiminta- liikkeenkin historiassa. Jo tahan aikaan sosialistiset aatteet olivat levinneet Ranskan tyovaen keskuudessa. Tunnetuimpia Ranskan silloisista sosialisteista on Louis Blanc, joka kehotti tyovakea
240 y. Forsman.
perustamaan tuotanto-osuuskuntia, omia liikeyrityksia, j a siten tekemaan yksityiset yrittajat tarpeettomiksi. Helmikuun vallan- kumouksen jalkeen petustettiinkin useihin Ranskan kaupunkeihin, Pariisiin, Lyoniin, Marseilleen y. m. tyovaentuotanto-osuuskuntia.
Ranskasta tama liike levisi Belgiaankin, j a Brysselissa, Gentissa, Liittichissa syntyi vv. 1848—49 joukko raatalien, suutarien, puu- seppien, latojain y. m. tuotanto-osuuskuntia. Nailla osuuskunnilla ei kuitenkaan ollut, yhta vahan kuin Ranskassakaan perustetuilla, menestysta: vuoden tai kahden kuluessa ne havisivat melkein kaikki. Vaikeuksia tuotti niille varsinkin valmistettujen tuotteiden myynti. Naiden osuuskuntien hallituksilla ei tassa kohden ollut-
—^sita liikemieskykya kuin olisi tarvittu. On olemassa, kuten_ tun.- nettu, muitakin syita siiTieri,, etleivat tallaiset tyovaen tuotanto- osuuskunnat ole yleensa onnistuneet. Sita paitse on .niihin nah- den olemassa se vaara etta, jos ne alkavat menestya, ne muuttuvat tavallisiksi osakeyhtioiksi. Ne tyomiehet, jotka ovat yrityksen perustaneet, muuttuvat osakkeenomistajiksi; se tyovaki taas, joka on tuUut myohemmin, pysyy palkattuna tyovakena eika paase osalliseksi yrityksen johtoon. Juuri nain on kaynyt sen ainoan V. 1848 perustetun belgialaisen tuotanto-osuuskunnan, joka viela nytkin on olemassa,.nim. Brysselissa olevari latojain osuuskunnan.
Kului toistakymmenta vuotta, ennenkuin Belgiassa v. 1865 taas fuvettiin perustamaan osuuskuntia. Osuustoiminnan silloin havaittavaan elpymiseen oli useampia .S3nLta, m. m. se seikka, etta Rochdalen kutojain perustaman osuuskunnan suurenmoinen menestys tahan aikaan tulee yleisemmin tunnetuksi. Mutta oikeastaan vasta se propaganda, jota Internatsionalen jasenet alkavat harjottaa osuustoiminnan 'hyvaksi, vaikuttaa, etta sen oikeat periaatteet alkavat saada jalansijaa suurissa joukoissa.
Plan syntyi pitkin maata kulutusosuuskuntia, varsinkin mausteita, jauhoja j a siirtomaantavaroita myyvien osuuskauppojen muodossa.
JSTaita osuuskuntia perustettiin suuriin kaupunkeihin Brysseliin
Belgian tyovaen osuuskunnat. 2 4 1
Antwerpeniin, Gentiin y. m. j a myoskin hiilikaivosalueen suuriin teollisuuskuntiin. Niita oli jo v. 1871 niin paljon, etta ruvettiin ajattelemaan erityisen suurosto-osuuskunnan perustamista, osuus- kunnan, joka hankkisi tavaroita osuuskaupoille, Mutta Internat- sionalen hajotessa 1870-luvun alkupuolella Belgian tyovaenliikekin ajaksi heikontui ja sen mukana osuustoiminta-harrastus.
Vasta V . 1880 alkoi osuustoimintahenki uudelleen elpya Belgian tyovaessa. Niista seikoista, jotka taman vaikuttivat, mainittakoon varsinkin kaksi. Ensinnakin, tasta ajasta lahtien aikaa sosialistinen liike taas paasta vauhtiin. Kirjotuksessani Belgian valtiollisesta tyovaenliikkeesta olen m. m. huomauttanut, etta silloin alkoi entista vilkkaampi agitatsioni yleisen aanioikeuden saavuttamiseksi. T a m a sosialistisen liikkeen elpyminen vaikuttaa elahyttavasti osuustoimintarientoihinkin. Lisaksi- huomattakoon, etta v. 1880 perustettiin Gentin Vooruit-kulutusosuuskunta. Se menestyi mainiosti j a sen esimerkki kiihotti perustamaan muuallekin samanlaisia osuuskuntia. Miten suuresti osuustoimintaliike edistyi
1880-luvulla edellisiin vuosiin verraten kay selville siita, etta kun V . 1873—85 valilla, siis 12 vuodessa,-syntyi 92 osuuskuntaa, niin v. 1885—94 valilla, siis 9 vuodessa, niita syntyi 417, enemman kuin 45 vuodessa.
Tahan aikaan perustettiin myoskin ensimaiset maalaisten osuuskunnat. Ne ovat osto- j a myyntiosuuskuntia, osuusmeijereita, saasto- j a luottoyhdistyksia. Maaseudulla on osuustoimintaa
1890-luvulta alkaen ruvennut hyvin innokkaasti ajamaan kleri- kaalinen puolue, joka sita ennen oli vastustanut osuuskuntia j a puolustanut pikkukauppiaitten etuja.
S y y tahan klerikaalisen puolueen muuttuneeseen kantaan on etupaassa etsittava siita, etta Belgiassa v. 1893 saatettiin voimaan yleinen aanioikeus lisa-aanijarjestelman muodossa. Maalaisvaes- tokin alkoi silloin ottaa osaa vaalitaisteluihin j a yksin tama seikka heratti siina samalla harrastusta uusiin aatteisiin. Sita paitse
2 4 2 JPorsman.
antoivat sosialistien ensimaiset vaalivoitot v. 1894 allcaen l<leri- kaliselle puolueelle paljon miettimisen aihetta. Saihan tyovaen- puolue jo ensimaisissa vaaleissa, joihin se todella saattoi ottaa osaa, noin 350000 aanta j a 29 edustajaa.
Klerikaalien mielesta sosialistit saivat menestyksestaan ensi sijassa kiittaa hyvin jarjestettyja osuuskuntiansa. Ainakin nama osuuskunnat tekivat mahdolliseksi sen, etta tyovaenpuolueella oli valtioUisissa taisteluissa kaytettavana runsaasti varoja j a runsaasti itsenaisia miehia, jotka kykenivat ajamaan j a puolusta- maan puolueen aatteita.
Pysyttaaksensa maalaisvaestoa vaikutusvaltansa alaisena j a estaaksensa sita liittymasta sosialisteihin klerikaaiitkin rupesivat innokkaasti perustamaan osuuskuntia. Tasta oli seurauksena, etta V . 1894 jalkeen uusia osuuskuntia on syntynyt entista enemman, keskimaarin noin pari sataa vuodessa.
I p. tammik. 1904 Belgiassa oli enemman kuin 2400 mita erilaisinta osuuskuntaa, j a niiden jasenluku arvioitiin noin kah- deksisadaksi tuhanneksi. Jos jasenten perheetkin otetaan lukuun (perheessa 5 henkea), niin nama osuuskunnat edustavat miljoonaa kuluttajaa tai enemman kuin seitsematta osaa Belgian vaestosta.
Puhtaasti sosiaiistisissa osuuskunnissa la,sketaan tata- nykya olevan satatuhatta jasenta, joten ne edustavat puolta miljoonaa kuluttajaa.
Belgian osuuskunnat ovat siis ruvenneet menestymaan vasta kahden viimeisen vuosikymmenen aikana sitten kuin nuo kaksi edellista yritysta olivat- jaaneet tuloksia vaille; Nyt ei osuus- toiminnan tassa maassa enaa tarvitse pelata joutuvansa karille, se on jo juurtunut niin syvalle • kansalliseen elamaan, ettei mikaan voima voi estaa sen edistymista. Osuusaate on tata nykya Belgiassa suosittu aate, se on nyt jo toteutunut suurenmoisella tavalla j a sita odottaa varmaan viela loistavampi tulevaisuus.
Belgian osuustoimintaliikkeen johtavat miehet ovat vakautuneita
Belgian tyovaen osuuskunnat. 243
siita, etta osuustoiminnalla on oleva tarkea osa siina yhteiskun- nallisessa uudistuksessa, joka paraikaa tapahtuu silmiemme edessa.
Mitka seikat ovat vaikuttaneet, etta Belgian osuustoiminnalla j a ' erityisesti tyovaen kulutus-osuuskunnilla, joita tama kirjotus
etupaassa koskettelee, on-ollut niin suuri menestys?
Tassa kohden on ensinnakin huomattava, niin vakuuttavat ainakin Belgian osuustoimintamiehet, ettei Belgia ole soveliaampi kuin "muutkaan maat osuustoiminnallisille yrityksille. Naiden
menestyminen ei perustu, sanovat he, Belgian maantieteelliseen asemaan eika. muitten luonnonsuhteitten muodostamaan ympa- rystodn eika edes erilaisiin kansanluonteen ominaisuuksiin. Belgian osuustoiminnan menestys johtuu yksinkertaisesti siita, etta siella
nyt on saatettu voimaan oikea jarjestelrha talla alalia.
Belgian osuuskuntien paatunnusmerkkina on niiden kansan- omaisuus, ne kaantyvat kaikkien koyhimpienkin puoleen koettaen tehda niille mahdolliseksi paasta osuuskunnan jaseniksi. Mita erityisesti tulee sosialistisiin tyovaen osuuskuntiin, ovat niihin paasemisen ehdot seuraavat: a) pyrkijan on hyvaksyttava tyo- vaenpuolueen ohjelma, silla naiden osuuskuntien saannoissa huo- mautetaan nimenomaan, etta osuuskunta on sosialistinen laitos
•ja etta se, joka liittyy osuuskuntaan, samalla liittyy tyovaen- puolueeseen; b) hanen on suoritettava sisaankirjotusmaksuna
25—50 centim.; c) hanen on otettava yksi osuus, jonka suuruus tavallisesti on 10 frangia, muutamissa osuuskunnissa se on viela
pienempi. Osuudet suoritetaan siten, etta jasenen voitto-osuudet jaavat osuuskuntaan, siksi kunnes osuusmaksu on niiden kautta tuUut taysin suoritetuksi. Jaseneksi paasee siis heti sisaankirjotus- maksun suoritettuaan.
Muuten on Belgiassa otettu kaytantoon n. s. Rochdalen jarjestelma. Y k s i taman jarjestelman paatunnusmerkkeja on, etta osuuskunta myy tavaransa tavallisiin paivanhintoihin; se voitto, joka taten saavutetaan, jaetaan tilivuoden lopussa jasenille joko
244 y. Forsman.
kokonaan tai osaksi. Jalkimaisessa tapauksessa osa voittoa voi- daan kayttaa muihinkin tarkotuksiin.- Belgian sosiaiistisissa osuuskunnissa osa voittoa kaytetaan kuoletuksiin j a vararahaston muodostamiseksi, osa kannetaan sosialistisen propagandan edis- tamiseksi ja jaannos jaetaan osuuskunnan jasenten j a henkilo- kunnan kesken.
Jossakin maarin riippunee Belgian tyovaen osuuskuntien saavuttama menestys myoskin siita, etta niilla on ollut johto- miehinaan etevia organisatoorisia kykyja, sellaisia kuin esim.
Anseele, Gentin Vooruit-osuuskunnan jarjestaja, j a varmaan myoskin siita, etta ne ovat alottaneet j a kehittaneet toimintaansa varovaisesti.
Tarkastakaamme nyt lahemmin muutamia tarkeimpia Bel- gian tyovaen osuuskuntia. Alotamme Brysselin Maison du Peuple (Kansantalo) osuuskunnasta. Se syntyi v. 1881, jolloin joukko' eri ammattien tyomiehia yhtyi perustamaan leipomon. Jokainen jasen sitoutui suorittamaan 10 frangin osuusmaksun, niin etta viikottain maksettiin 25—50 centim. Muutaman kuukauden paasta oli jasenluku 80 j a yhteinen kassa 700 frangia. Jasenet tarvitsivat perheittensa tarpeeksi noin 120 i kilon leipaa paivassa.
'Vuokrattiin kellari, jossa oli leivinuuni, 35 frangista kuussa, ostettiin puinen kaukalo, karryt j a koira leipain kuljettamista varten jasenille y. m. tarpeelliset kapineet j a puut. Eraalta kauppiaalta saatiin kateisella 15 sakkia ja'uhoja; myohemmin han suostui antamaan velaksi j a joka I4:s paiva han sai maksun kaytetyista jauhoista. Sitten palkattiin leipurisalli, joka aamusin leipoi leivat ja iltapaivalla kuljetti ne jasenille. Tama viimeksi- mainittu tehtava ei ollut helpoimpia, silla jasenet asuivat pitkin kaupunkia j a osaksi etukaupungeissa.
Osuuskunnan hallituksena oli 9 jasenta, joista yksi oli sihteerina, 'toinen rahaston hoitajana, kaikki olivat palkattomia.
Joka sunnuntai-aamu 2—3 hallituksen jasenta kokoontui eraaseen
Belgian tyovaen osuuskumiat. 245
ravintolaan leipomon laheisyyteen. Tanne saapuivat nyt jasenet jasenkirjoineen ostamaan leipamerkkeja. Sen, joka tarvitsi esim.
lo leipaa, oli edeltapain suoritettava niiden hinta; sijaan han sai lO metallimerkkia j a ostettujen merkkien luku merkittiin hanen jasenkirjaansa. Leipien kuljettaja peri nama merkit takaisin sita myoten kuin han jakeli leipia.
Joka kuudes kuukausi tehtiin tilitys liikkeen menoista j a tuloista; voitosta osa kaytettiin kuoletuksiin, osa osuusaatteen levittamiseen, loput jaettiin jasenten kfesken sen mukaan kuinka monta leipaa kukin oli ostanut. Voitto, joka saavutettiin leipaa kohti, oli alussa varsin suuri, silla leipurit ansaitsivat leipaa kohti 8—12 p. Tyolaisperheelle tama tietysti oli tuntuva saasto j a kun jasenten emannat kertoivat tasta tuttavilleen, oli seurauksena, etta jasenluku plan nousi 25o:een. Neljan vuoden paasta jasen- luku jo oli 400, niin etta oli pakko hankkia suurempi huoneusto j a paremmat uunit. V . 1886 osuuskunta vuokrasi suuren huo- neuston, jonka vuotuinen vuokra oli 5000 fr., j a antoi sen Brys- selin sosialististen tyovaenyhdistysten kaytettavaksi. Mutta kym- menen vuotta myohemmin tamakin huoneusto, n. s.- vanha Kansantalo, osottautui liian pieneksi j a osuuskunta rakennutti itselleen oman talon, joka tuli maksamaan toista miljoonaa markkaa ja' joka on todellinen palatsi. Osuuskunnan jasenluku on yha kasvanut, niin etta se v. 1904 oli kaksikymmenta tuhatta.
K u n melkein kaikki jasenet ovat perheellisia, niin voimme sanoa, etta Maison du Peuple-osuuskunta edustaa noin kahdeksaa- kymmenta tuhatta kuluttajaa.
Tama osuuskunta ei ole tyytynyt olemaan pelkkana osuus- leipomona. Se on perustanut eri kaupungin osiin noin 20 haara- osastoa, joissa on saatava muitakin kulutusesineita, mausteita, sailykkeita, talouskapineita y. m. Osuuskunta myy sita paitse kivihiilia lammitysta varten. Se on perustanut maalle osuus- meijerin ja toimittaa jasenilleen joka paiva maitoa j a voita.
246 Forsma7i.
Sita paitse se omistaa kalssi teurastuslaitosta j a suuren puodin, jossa myydaan kankaita,. valmiita vaatteita, kenkia y. m.
Sita myoten kuin Maison du Peuple-osuuskunnan jasenluku on kasvanut, on se kehittanyt laitoksiansa yha taydellisemmiksi ja paremmiksi. Jotta jasenille heidan sairastuessaankin olisi hydtya osuuskunnasta, saa jasen, jos han sairastuu, 7 leipaa viikossa j a vapaan laakarinhoidon j a laakkeet niinkauan kuin hanen sairautensa kestaa. Paastaksensa nauttimaan naita etuja tuli jasenen alkuansa suorittaa osuuskunnalle 5 centim. viikossa.
Nyt han saa nama edut ilmaiseksi, silla nama menot pannaan yleisten kustannusten tilille. Osuuskunnalla on sairaiden hoitoa varten palveluksessaan 12 laakaria, 15 apteekkaria, useita hammas- laakareita j . n. e. Tama laakarinapu j a sairaiden avustus tulee osuuskunnalle maksamaan noin 40 tuhatta mk. vuodessa. Mutta ei siina kyllin. Osuuskunta koettaa myoskin pitaa huolta j a - sentensa henkisestii j a siveellisesta kehityksesta. Kansantalon komeat salit ovat maksutta jasenten j a mySskin Brysselin sosia- lististen yhdistysten kaytettavissa. Kansantalossa on viela useita kirjastoja, siella pannaan toimeen naytelmia, j a sita paitse osuus- kunta kannattaa tata • nykya vuosittain 30 tuh. markalla sosia- listisia sanomalehtia j a vaaliagitatsionia. Osuuskunta pitaa myoskin hyvaa huolta tyomiehistaan j a virkailijoistaan. L e i - pureille esim. maksetaan 6 fr. paivasta 8 tunnin tyosta. Vuoro- kausi on jaettu kolmeen 8-tuntiseen vuoroon. Leipainkuljettajat saavat 5 fr. paivalta j a vaatteet. Sita paitse palvelijakunta paasee osalliseksi liikkeen voitosta. Joku vuosi sitten tama palvelijakunnan .voitto-osuus oli 15 tuh. fr. Tassa on siis kysy- myksessa suuret summat, mutta huomattava on, etta osuuskunnan liikevaihto tata nykya on enemman kuin 4^/2 miljoonaa.
Gentin Vooruit-osuuskunnassa, joka on vahan vanhempi kuin Brysselin Kansantalo-osuuskunta, on jasenluku j a liikevaihto pienempi, mutta sen sijaan ovat sen kehittamat laitokset viela
Belgian tyovaen osuuskunnat. 2 4 7
monipuolisemmat ja mielta kiinnittavammat. Se on taydelli- simmin kehittynyt kaikista Belgian osuuskunnista.
Vooruit saa suuren voiton leipaliikkeestaan, mutta jasenten voitto-osuutta ei jaeta heille rahassa, vaan osotuksissa, jotka kayvat rahasta kaikissa osuuskunnan puodeissa, niin etta maksetut voitto-osuudet kaytetaan jalleen ostoksiin osuuskunnassa. Leivan ohessa Vooruit myy hiilia j a rihkamaa. Hiilet kuljetetaan jasenten kotiin suoraan suurista makasiineista, rihkamatavaroita varten on olemassa puoteja eri osissa kaupunkia. Osuuskunnalla on sita paitse useita apteekkeja, suuri vaatetuskauppa, kenka-, kangas- y. m. varastoja. • Tama osuuskunta on liikkeen hoitoon j a monipuolisuuteen nahden mainiosti jarjestetty, hankkii jasenilleen melkein kaikkea lajia tavaraa, mita he tarvitsevat. Huoneustoja silla on naita eri liikehaaroja varten eri Osissa kaupunkia; voi sanoa, etta suurina juhlapaivina Vooruitin punainen lippu liehuu Gentin kaikissa kortteleissa. Osuuskunnan juhlahuoneusto on Gentin ylimyksellisimmassa osassa. Sen omisti ennen kaupungin suurin porvarillinen yhdistys; kun taman jasenet huomasivat, etta- se tuli heille liian kalliiksi, niin Gentin tyomiehet ostivat sen eraan yksityisen valityksella. Heti kun tuli tunnetuksi kenen kasiin se oli joutunut, niin vuokrat tuon'hienon kadun varrella olevissa taloissa laskivat go "/o. Taman huoneuston ymparilla olevassa puutarhassa, jossa suurporvariston naiset ennen komeilivat hienoissa puvuissaan, nahdaan nyt joka sunnuntai satoihin nousevain tehtaantyttojen tanssivan..
Erittain huomattavia ovat ne yhteiskunnalliset laitokset, jotka ovat kehittyneet Vooruitin keskuudessa. Naista on ensinna mainittava vastavuoroisuuteen perustuva sairaudenvakuutus. Mak- samalla viikossa 5 cent, tahan tarkotukseen, saa sairastunut jasen laakarinapua, laakkeita j a kuusi leipaa viikossa. Sitte on olemassa henkivakuutus ja aiteysvakuutus synnyttajia varten.
Jos perheen. aiti on tehnyt. saannollisesti viikossa ostoksia
248 y. Forsman.
vahintaan 3 frangista, niin han saa synnytyl<sen jallceen Icortin, joisa oikeuttaa hanet kuuden viikon aikana saamaan osuuskunnasta maustetavaroita 2 frangin arvosta. Noin kymmenkunta vuotta sitten perustettiin viela erityinen elakekassa niita jasenia varten, jotka ovat tayttaneet 60 vuotta. Siita paasee osalliseksi se, joka kahdenkymmenen vuoden kuluessa on ostanut vahintaan 150 frangin arvosta tavaroita osuuskunnan puodeista. Talloin ei kuitenkaan oteta huomioon leipa-ostoja. Taten voi saavuttaa vahintaan 120 frangin elakkeen, joka suoritetaan osuuskunnan puodeissa kayvissa osotuksissa. Mutta elake voi viela nousta suuremmaksikin, jos vuotuisten ostosten arvo on 150 frangia suurempi tai jos asianomainen on tehnyt ostoksensa useamman kuin 20 vuoden kuluessa.
Edellisesta selviaa, miten suurta taloudellista hyotya Belgian tyovaen kulutusosuuskunnat tuottavat jasenilleen. Erityisesti ansaitsee viela huomauttaa, etta ne ovat saaneet leivanhinnan alenemaan puoleksi entisestaan, mista edusta eivat ainoastaan osuuskuntien jasenet, vaan muutkin kuluttajat ovat paasseet nauttimaan. T a m a on kaynyt mahdolliseksi sen kautta, etta ne ovat saaneet aikaan taydeUisen mullistuksen leivan valmistuksessa saattamalla voimaan talla alalia suurtuotannon.
Olemme myoskin nahneet, etta puheena olevat osuuskunnat pitavat erittain tarkeana jasentensa henkista j a siveellista kas- vattamista. Belgiassa on paljon keskusteltu siita, ovatko osuus- kunnat edistaneet jasenissaan solidarisuuden tunnetta vai ovatko ne ehka painvastoin kehittaneet heissa itsekkaisyytta j a aineelli- suuden henkea. Tahan kysymykseen on eras Belgian osuus- toimintamies antanut seuraa van vastauksen: Osuuskunta vaikuttaa seka hyvaa etta pahaa. Se vaikuttaa pahaa sen puolesta, etta se herattaa itsekkaita pyyteita siina pienessa jasenten ryhmassa, joka pyrkii paasemaan osuuskunnan henkilokuntaan hankkiakseen itselleen rnukavan aseman. Se vaikuttaa hyvaa jasenten suureen'
Belgian tyo-uden osuuskunnat. 249
•enemmistoon, silla se kasvattaa taloudellisesti siten, etta se ke- liittaa heissa taloudellista huolellisuutta j a saattaa heidat ym- raartamaan, etta he voivat parantaa asemaansa vain persoonalli- sella huolellisuudella. Lisaksi osuuskunta varmaan luo jaseniinsa solidarisuuden henkea j a sen mukaisia tottumuksia, se kun selvasti osottaa miten suuria ihmiset yhteisvoimin voivat saada aikaan.
Siten osuuskunnat levittavat sosialistista aatetta sellaisiinkin piireihin, jotka ennen ovat olleet vastustavalla kannalla. Syo- dessaan meidan leipaamme, sanoo edellamainittu osuustoiminta-"
mies, maustettuna meidan lentokirjasillamme j a kiertokirjeillamme, he samalla nielevat myoskin jonkun verran meidan periaattei-
•tamme. Etta tallainen sosialistinen, solidarinen henki todellakin vallitsee Belgian tyovaen osuuskunnissa, siita on ennen kaikkea todistuksena se alttius, milla osuuskuntain jasenet tarvittaessa ovat valmiit luopumaan omasta voitto-osuudestansa kayttaaksensa
•senkin sosialistiseen propagandaan^ lakkolaisten avustamiseen j a vaalitaisteluihin.
Nain olen myoskin jo kosketellut sita merkitysta, mika tyovaen osuuskunnilla on ollut j a yha viela on Belgian sosialis- tiselle tyovaenliikkeelle. Ne hankkivat tyovaenpuolueelle suu- rimman osan niita varoja, jotka se tarvitsee valtiolliseen agi- tatsioniin j a niuihin puoluetarkotuksiin, j a osuuskuntiensa^kautta tydvaenpuolueen on onnistunut levittaa sosialismia_ itse rutivan- hoillisen maalaisvaestdnkin keskuuteen. Tassa suhteessa ovat varsinkin Gentin sosialistit saavuttaneet huomattavia tuloksia.
Viela joku aika sitten oli heidan melkein mahdoton perustaa sosialistisia tyovaenyhdistyksia Flanderin maakunnan pienissa kaupungeissa j a kylissa, joissa katolinen papisto on vallinnut vuosisatoja. Oli esim. mahdoton saada naissa kaupungeissa huoneustoa esitelmain j a kokousten pitamista varten. Jos joku ravintolan isanta uskalsi antaa huoneustonsa tahan tarkotukseen, niin han joutui boikottauksen alaiseksi j a taloudellisesti perikatoon.
250 Forsman.
niin etta iianen taytyi siirtya pois paikkakunnalta; Sosialistit koettivat silloin pitaa naissa kylissa kokouksia taivasalla, mutta ne paattyivat usein surkeasti, silla talonpojat, joita papit j a pikkukauppiaat kiihottivat, estivat puhujia puhumasta, viskasivat heidan paalleen kivia tai antoivat heille suorastaan selkaan. Nyt on asianlaita toinen. Sosialistit vuokraavat tai - ostavat aluksi oman huoneuston, avaavat siina ravintolan j a tekevat siita.
sosialistisen kokouspaikan; samaan huoneustoon sijotetaan plan, myoskin tavaraosasto j a avataan osuuspuoti. K u n tasta puodista ostaminen tuoftaa suuria etuja, niin paikkakunnan tyovaki rupee kayttamaan sita; sSmalla se rupee ottamaan osaa sosialistien kokouksiin j a lukemaan heidan lehtiansa j a lentokirjasiansa. Nain alkavat sosialistiset aatteet saada jalansijaa sen keskuudessa.
Sita paitse osuuspuoti j a ravintola tuottavat tavallisesti niin paljon voittoa, etta voidaan palkata erityinen henkilo, joka saattaa harjottaa paikkakunnalla sosialistista agitatsionia ilman etta hanen tarvitsee pelata mitaan, koska han on riippumattomassa ase- massa. Talla tavalla ovat Gentin ^ sosialistit raivanneet sosia- lismille alaa Flanderin maakunnassa.
Sita paitse Vooruit kayttaa melkoisen osan varojansa sosialistiseen propagandaan ja jasentensa henkiseen j a siveelliseeit kasratukseen; se kannattaa sosialistisia sanomalehtia, avustaa kirjastoja seka laulu- j a soittoyhdistyksia. Se antaa huoneuston jasentensa j a niiden- perheiden vapaasti kaytettavaksi, liiento- tilaisuuksia ja muita yleishyodyllisia tarkotuksia varten. Naiden suurten kulutus-osuuskuntien ohessa on Belgiassa olemassa suuri joukko pienenipia osuuskuntia, joiden kehitys osottaa, etta pienemmatkin osuuskunnat pyrkivat voimiensa mukaan hankki- maan jasenilleen taloudellisia etuja samalla kuin ne suurten osuuskuntien esimerkkia noudattaen myoskin pyrkivat kohotta- maan jaseniansa henkisesti j a siveellisesti. Tallainen pieni osuus- kunta on esim. Fraternite (Veljeys)-osuuskunta pienessa Jupille
Belgian tyovaen osuuskunnat. 251
nimisessa kaupungissa lahella Liittichia. Se perustettiin 175 mk :n paaomalla; jasenia siina on 200—300. Taman osuuskunnan liike on menestynyt koko ajan hyvasti, mutta suurempaa huo- miota ansaitsee osuuskunnan siveellinen j a yhteiskunnallinen toiminta. Osuuskunnan keskuudessa on syntynyt voimakas raittiusliike. On. perustettu raittiusseura, jonka ensimaisena toimena on vakijuomain myynnin poistaminen osuuskunnan puodista. Osuuskunnan ruokalassa on vakijuomain kaytto niinikaan vahentynyt, vaikka ruokavieraiden luku on lisaantynyt. V . 1898 paatettiin vahentaa jasenille maksettavaa voitto-osuutta j a kayttaa entista suurempi osa voitosta muihin tarkotuksiin. Niin on perustettu avustuskassa, josta jokainen jasen, jos han on ollut 15 paivaa tyohon kykenematon, saa ilmaiseksi puolet siita tavara- maarasta, jonka han terveena ollessaan osti. Lisaksi osuuskunta on perustanut naytelmaseuran, joka panee toimeen naytelmia j a kon- sertteja. Sen keskuudessa on myoskin olemassa sivistysseura, jonka tarkotuksena on jasenten siveellinen j a henkinen kohotta- minen. Se koettaa erityisesti perehdyttaa jaseniansa sosialismin aatepiiriin j a kaikkiin niihin kysymyksiin, jotka ovat .sen kanssa jossakin yhteydessa. Osuuskunnalla on sita paitse kirjasto, joka on avoinna joka siinnuntai j a jota kaikki tyovaenpuolueen jasenet saavat maksutta kayttaa.
Useimmat Belgian tyovaen osuuskunnista ovat kulutus- osuuskuntia. V . 1900 perustettiin osuuskuntien liitto, suuri osuus- kunnallinen keskusliike, jpka hankkii tavaroita naille osuuskunnille.
Tahan liittoon kuuluu myoskin muutamia tyovaen tuotanto-osuus- kuntia. Brysselissa on naet maalarien, sokerileipurien, puuseppien, suutarien y . m . tuotanto-osuuskunnat, Gentissa puuseppien, sikarin- valmistajien, muurarien j a muiden osuuskunnat, Liittichissa on dsuuskirjapainoja.
Useiden- tuotanto-osuuskuntien perustajina ovat olleet ammattiyhdistykset, joilla on ollut tyottomyysrahasto. Tyotto-
252 y. Forsman.
miksi joutuneilla jasenilla oli oikeus saada tasta rahastosta hy- vitysta, jos tyonpuute oli syyna heidan tyottomyyteensa. Toi- sinaan, kun tydttomyys oli tavallista suurempi, saattoi tapahtua, etta jotkut ammattiyhdistykset saattoivat menettaa melkein kaikki varansa. Ne ryhtyivat sen vuoksi hankkimaan tyota tyottdmille jasenilleen per.ustamalla tuotanto-osuuskunnan. Usein on tuotanto-osuuskuntia myoskin perustettu jonkun lakon joh- dosta. Yleensa nama myohemminkin syntyneet tuotanto-osuus- kunnat ovat menestyneet huononpuoleisesti j a muutamat niista ovat perikadon partaalla. Poikkeuksena on vain Brysselin maa- larien osuuskunta.
Mutta viela muutakin hyotya osuuskunnat ovat tuottaneet Belgian tyovaenliikkeelle. Ne ovat esim. tehneet mahdolliseksi antaa tointa tyovaenluokan kelvollisimmille jasenille, varsinkin niille, joita tyonantajat ovat karkottaneet tyopaikoista sen vuoksi, etta he ovat tydskennelleet liian innokkaasti tyovaenliikkeen
hyvaksi. J a lopuksi mainittakoon viela, etta osuuskunnat ovat osottautuneet erinomaisiksi tyovaen jarjestymisen valikappaleiksi.
E r i paikkakunnilla ne ovat sosialistisen liikkeen varsinaisina keskuksina. Naihin liittyvat jonkinlaisina lisakkeina muut yhdis- tykset, ammattiyhdistykset, keskinaiset avustusyhdistykset j a
valtiolliset seurat y. m. Belgian tyovaen osuuskunnat ovat ikaan- kuin suuria panssarilaivoja, joiden vanavedessa muut tydvaen- yhdistykset torpeedoveneina j a risteilijdina kulkevat.
Osuuskunnat ovat Belgian tyovaenliikkeen lujat linnoitukset.
Niita vastaan onkin sen vuoksi vastustajain puolelta suunnattu kiivaimmat hyokkaykset. Ensinna yllytettiin pikkukauppiaat niita vastaan. Sitten perustettiin kilpailevia osuuskuntia tai suuria kapitalistisiaE yhtioita, joilla ei ollut muuta tarkotusta kuin tyo- vaen osuuskuntien musertaminen. Viela on vastustajain puolelta ehdotettu erityista saadosta, joka kieltaisi osuuskuntia myymasta muille kuin jasenilleen ja kayttamasta voittovarojaan valtiollisiin
Mita vaathnttksia asettaa asuntokysytnys liikevdliiyspolitiikalle ? 2 5 3
tarkotuksiin. Kaikki nama yritykset ovat kuitenkin rauenneet tyhjiin, j a Belgian tyovaenosuuskuntien tulevaisuus nayttaa talla hetkella varmasti taatulta.
MIT A VAATIMUKSIA ASETTAA ASUNTOKYSY- MYS LIIKEVALITYSPOLITIIKALLE?
I
Se asuntopula, mika nykyisissa vaestokeskuksissa, s. o.
ennenkaikkea suurkaupungeissa, liikanaisen vaeston konsentreerau- tumisen j a maa-arvon kohoamisen takia on syntynyt, on aikaan- saanut toiselta puolen vastakkaisen liikkeen: pyrkimyksen kau- punkikeskuksista ulospain, etaammalla oleviin terveellisempiin j a huokeahintaisempiin asuntopaikkoihin. Pyrkimys esiintyy ulko- maisessa asuntopolitiikassa kyllakin huomiota herattavana tosi- asiana, j a merkkeja samaan' suuntaan on meillakin tuUut esille toiselta puolen kaupunkikorporatsioonien asuntopoliittisissa toimen- piteissa, toiselta puolen yksityisten omasta asuntopulan heratta- masta harrastuksesta.
Nama pyrkimykset, tulivatpa ne sitten yleisesta tai yksi- tyisesta alotteesta, siirtymaan kaupungin keskustasta enemman tai vahemman etaalla oleviiu esikaupunkeihin j a asutusryhmiin kaupungin lahistolla, ansaitsevat asuntokysymyksen kannalta taytta tunnustusta. Ne ovat epailematta yksi tarkeimmista keinoista estamaan yleista asuntopulaa j a vahentamaan sita tonttikeinot- telua, mika pieneen alaan ahdetuissa kaupungeissa rehottaa.
Tarkotuksenmukaisesti toteutuakseen vaativat nama pyrki- mykset kuitenkin yhta tarkeaa ehtoa, johon m. m. meilla, niin paljon kuin asuntokysymyksesta onkin puhuttu, aina viime aikoi- hin saakka tuskin lainkaan on huomiota kiinnitetty, nimittain:
asuntokysymyksen kannalta ohjattua, itsetietoista liikevalitys- politiikkaa.
2 5 4 Mita. vaatimtiksia asettaa asuntokysytnys liikevalityspolitiikalle!'
Siirtyminen kaupungin keskuspaikoista tuottaa aina enem- man tai vahemman hankaluuksia. Viela tuntuvammiksi kayvat nama,' jos ajanhukka j a kustannukset liikeyhteydesta kaupungin keskuksen kanssa muo.dostuvat niin suuriksi, etteivat ne riita korvaamaan sita etua, minka etaampana. asuminen tarjoo. Perhe, jonka taytyy kulkuneuvoihin kuluttaa koko se voitto, mika etaam-
pana olevasta halvemmasta asunnon vuokrasta on syntynyt, pyrkii epailematta, jos ei muita syita ole estamassa, kaupunkikeskus- taan takaisin j a vaikuttaa taas asuntopulan syntymista.
K y l l i n tarkotuksenmukaisen j a hal van liikevalityksen puute voi sentahden vaikuttaa, etta parhaimmat ehdotukset j a pyrki- mykset vaeston sijottumiseen laajemmalle alueelle jaavat ilman vaikutusta tai tapahtuu siirtyminen ainoastaan suurimman valtta-
•mattdmyyden pakosta, niin hitaasti, ettei -se riita poistamaan vaeston liiallisesta keskittymisesta syntyvia epakohtia.
I I .
Missa maarin tarkotuksenmukaisesti jarjestetyt kulkuneu- vot voivat estaa vaeston liiallista keskittymista. kaupunkien kes- kuksiin, osottavat muutamat esimerkit Amerikan oloista.
Junat, jotka kulkevat 12 km nopeudella tunnissa varsinai- sessa kaupungissa j a 30 km nopeudella esikaupungeissa, voivat tunnissa suorittaa yli 20 km matkan. Yhdessa ainoassa tunnissa voidaan siis kaupungin keskustasta siirtya kehan rajalle, joka piiriinsa sulkee lahes 1400 km^ j a johou mahtuu asukkaita, jos lasketaan ainoastaan sen tiheyden mukaan, mika tavataan maaseu- dulla, s. o. 25 asukasta ha. kohti, noin 3,5 miljoonaa. Yksityisia matkoja voidaan suorittaa halvalla. Nama erinomaisesti jarjes- tetyt kulkuneuvot tekevatkin, etta esim. Boston 700,000 asukkai- neen voi laajeta niin laajalle alalle kuin 320 km^ j a asutuksen tiheys nousta ainoastaan 22 henkeen ha. kohti, Philadelphia yli miljoonaan nousevine asukkaineen On laajentunut alalle, joka kasittaa' 320 km^ j a nousee vaentiheys siinakin ain.oastaan 32 henkeen ha. kohti. Kuinka paljo keskittyneemmat vaestoolot ovat vanhan mantereen suurkaupungeissa, mainittakoon, etta esim.
Berlinissa on vaentiheys noin kahdeksan kertaa suurempi kuin Philadelphiassa eli 250 henkilda ha. kohti. \
Mita vaatimuksia asettaa asuntokysymys liikevalityspolitiikalle > 255
Voidaan muistuttaa, etta nama ovat esimerlckeja ainoastaan miljoonakaupunkien oloista. iVEutta pienemmissakin oloissa on paikalliseila liikevalityspolitiikalla tarkea tehtavansa laajemmalle
alueelle sijottumiseen j a vaeston asuntokysymyksen ratkaisuun
•nahden. Se, mika tassa tulee kysymykseen on: nykyisten tar- keimpien liikevalitysten, s. o. raitiotieliikkeen j a rautatieliikkeen, jarjestaminen niin, etta se helpottaa asutusalueen laajentumista j a estaa asuntopulan syntymista.
I I I .
Raitiotieliikkeen jarjestamisesta voi tehda sen huomion, etta se aikaisemmin tavallisesti on ollut yksityisten yhtioiden yrityksena.
Manchesteriiaisen koulun katsantokanta, etta kuntien tehtavana semmoisenaan ei ole sekaantua tallaisiin liikeyrityksiin, tulee tassa
•esille. Missa ,taas periaatteellisia syita ei ole ollut esteena, on joko kuntien kykenemattdmyys, vallanpitajain hitaus j a aikaan-
saamattomuus, vallanpitajien omat intressit y. m. seikat tehneet
•etta tama yleista intressia koskeva tehtava on jaanyt yksityisen yritteliaisyyden huoleksi."
Viime aikainen kehitys on' kuitenkin tahan asiaintilaan tuo- nut muutoksen, joka kay painvastaiseen suuntaan, nimittain yksi- tyisilta yhteisoUe, s. .o. kunnalle. Nain monista syista, mutta myoskin siita, etta raitiotieliikenne yksityisten yrityksena ei ole voinut asuntokysymykseen nahden palvella yleista etua siina maa- rassa kuin asun,toolojen tarkotuksenmukaisen jarjestamisen kan- nalta olisi ollut suotava.
Ne yhtiot, jotka ovat ottaheet raitiotieliikkeen jarjestamisen yksityiseksi liikeyrityksekseen, ohjaavat toimintansa useassa koh-
din aivan toisten perusteiden mukaan, kuin mita kayttajien j a yleisen edun kannalta olisi suotava. Se on liikkeen tuottavaisuus, joka liikkeen jarjestamisessa etupaassa tulee maaraavaksi. Liike
ohjataan ennen kaikkea niille paikoille, joissa liikkeen kannatta- vaisuudella on suurimmat mahdollisuudet, s. o. paikoille, joissa on enemman tai vahemman vahva vaesto j a liiketta kylUn tuntu- vassa maarassa voidaan edellyttaa. Harvemmin asutut paikat, samoinkuin etaampana olevat seudut kaupungin ymparistolla, jaavat tasta osattomaksi. Asuntokysymyksen kannalta sita vastoin
on valttamatdnta, etta liike ohjataan ei ainoastaan niille paikoille
256 Miici vaatmiuksia asettaa asuntokysymys liikevdlityspolitiikalle ?
kaupungin ulkopiirissa j a ymparistossa, joissa jo ennestaan on enemman tai vaiiemman vahva asutus, vaan myoskin niille pai- koille, jossa uusia asuntoja vasta on syntymassa j a ovat vastai- suudessa erityisiksi asuntoryhmiksi aijotut. Silla valttamattomana ehtona vaeston siirtymiselle kaupungin ulkopiiriin j a ymparistoille on juuri etta sopiva liikeyhteys kaupungin keskustan kanssa on olemassa.
Toinen nakokohta, mika tulee kysymykseen raitiotieliikennetta.
asuntokysymyksen kannalta arvostellessa, on kuletusmaksun jar- jestaminen.
On luonnollista, etta ne maksut, mitka perheelta kuluvat pelkkaan liikeyhteyteen kaupungin kanssa, eivat saa liian suurella maaralla lisata vuotuista menoeraa. Tyomiesperheissa j a yleensa sellaisissa perheissa, joissa perheen jasenilla on toimensa varsi- naisessa kaupungissa j a jotka siis ovat vakituisesti pakotetut liikeneuvoa kayttamaan, on tama kysymys kyllakin kipea. T a - loudelliselta kannalta on pidettava edellytyksena, etta liikevali- tykseen menevat menoerat eivat saa nousta ainakaan suurem- maksi kuin se voitto, mika halvemmasta vuokrasta syntyy, vaan painvastoin pienemmiksi, koska tasta voittoerasta on korvattava viela monia muita epakohtia, jotka kauempana asumisesta syntyy.
Ennenkuin siis kaupungin ulkopiiriin j a ymparistolle asettu- minen voi raitiotieliikkeen valityksella muodostua kyllin tehok- kaaksi, on valttamatdnta, etta kuletusmaksut jarjestetaan tata nakokohtaa silmalla pitaen.
Jos arvostelee yksityisen j a yleisen, s. o. kuntien, yritte- liaisyyden sopivaisuutta naiden tarkotusperien toteuttamiseen, niin on- selvaa, etta tassa yksityisen yrittelijan suunnittelut tulevat ristiriitaan yleisen edun kanssa. Yksityinen yrittelija, joka pitaa silmalla juuri liikevoittoa, ei voi ratkaista kysyinysta niin paljo asuntokysymyksen kannalta kuin suotavaa olisi. Se on mah- dollista ainoastaan raitiotieliikkeessa, joka on kunnan huostassa.
Siina voi yleinen etu astua voittoeran rinnalla ratkaisevaksi.
Raitiotieliikkeen yksityisyritteliaisyysluonteesta johtuu epai- lematta muitakin epakohtia, kuten kulkunopeuden useasti epa- tarkotuksenmukainen jarjestaminen, kulkuaikojen maaraaminen y. m. Joskin ne edellisten rinnalla ovat vahemmasta arvosta.
