I
Se asuntopula, mika nykyisissa vaestokeskuksissa, s. o.
ennenkaikkea suurkaupungeissa, liikanaisen vaeston konsentreerau-tumisen j a maa-arvon kohoamisen takia on syntynyt, on aikaan-saanut toiselta puolen vastakkaisen liikkeen: pyrkimyksen kau-punkikeskuksista ulospain, etaammalla oleviin terveellisempiin j a huokeahintaisempiin asuntopaikkoihin. Pyrkimys esiintyy ulko-maisessa asuntopolitiikassa kyllakin huomiota herattavana tosi-asiana, j a merkkeja samaan' suuntaan on meillakin tuUut esille toiselta puolen kaupunkikorporatsioonien asuntopoliittisissa toimen-piteissa, toiselta puolen yksityisten omasta asuntopulan heratta-masta harrastuksesta.
Nama pyrkimykset, tulivatpa ne sitten yleisesta tai yksi-tyisesta alotteesta, siirtymaan kaupungin keskustasta enemman tai vahemman etaalla oleviiu esikaupunkeihin j a asutusryhmiin kaupungin lahistolla, ansaitsevat asuntokysymyksen kannalta taytta tunnustusta. Ne ovat epailematta yksi tarkeimmista keinoista estamaan yleista asuntopulaa j a vahentamaan sita tonttikeinot-telua, mika pieneen alaan ahdetuissa kaupungeissa rehottaa.
Tarkotuksenmukaisesti toteutuakseen vaativat nama pyrki-mykset kuitenkin yhta tarkeaa ehtoa, johon m. m. meilla, niin paljon kuin asuntokysymyksesta onkin puhuttu, aina viime aikoi-hin saakka tuskin lainkaan on huomiota kiinnitetty, nimittain:
asuntokysymyksen kannalta ohjattua, itsetietoista liikevalitys-politiikkaa.
2 5 4 Mita. vaatimtiksia asettaa asuntokysytnys liikevalityspolitiikalle!'
Siirtyminen kaupungin keskuspaikoista tuottaa aina enem-man tai vahemenem-man hankaluuksia. Viela tuntuvammiksi kayvat nama,' jos ajanhukka j a kustannukset liikeyhteydesta kaupungin keskuksen kanssa muo.dostuvat niin suuriksi, etteivat ne riita korvaamaan sita etua, minka etaampana. asuminen tarjoo. Perhe, jonka taytyy kulkuneuvoihin kuluttaa koko se voitto, mika
etaam-pana olevasta halvemmasta asunnon vuokrasta on syntynyt, pyrkii epailematta, jos ei muita syita ole estamassa, kaupunkikeskus-taan takaisin j a vaikuttaa taas asuntopulan syntymista.
K y l l i n tarkotuksenmukaisen j a hal van liikevalityksen puute voi sentahden vaikuttaa, etta parhaimmat ehdotukset j a pyrki-mykset vaeston sijottumiseen laajemmalle alueelle jaavat ilman vaikutusta tai tapahtuu siirtyminen ainoastaan suurimman
valtta-•mattdmyyden pakosta, niin hitaasti, ettei -se riita poistamaan vaeston liiallisesta keskittymisesta syntyvia epakohtia.
I I .
Missa maarin tarkotuksenmukaisesti jarjestetyt kulkuneu-vot voivat estaa vaeston liiallista keskittymista. kaupunkien kes-kuksiin, osottavat muutamat esimerkit Amerikan oloista.
Junat, jotka kulkevat 12 km nopeudella tunnissa varsinai-sessa kaupungissa j a 30 km nopeudella esikaupungeissa, voivat tunnissa suorittaa yli 20 km matkan. Yhdessa ainoassa tunnissa voidaan siis kaupungin keskustasta siirtya kehan rajalle, joka piiriinsa sulkee lahes 1400 km^ j a johou mahtuu asukkaita, jos lasketaan ainoastaan sen tiheyden mukaan, mika tavataan maaseu-dulla, s. o. 25 asukasta ha. kohti, noin 3,5 miljoonaa. Yksityisia matkoja voidaan suorittaa halvalla. Nama erinomaisesti jarjes-tetyt kulkuneuvot tekevatkin, etta esim. Boston 700,000 asukkai-neen voi laajeta niin laajalle alalle kuin 320 km^ j a asutuksen tiheys nousta ainoastaan 22 henkeen ha. kohti, Philadelphia yli miljoonaan nousevine asukkaineen On laajentunut alalle, joka kasittaa' 320 km^ j a nousee vaentiheys siinakin ain.oastaan 32 henkeen ha. kohti. Kuinka paljo keskittyneemmat vaestoolot ovat vanhan mantereen suurkaupungeissa, mainittakoon, etta esim.
Berlinissa on vaentiheys noin kahdeksan kertaa suurempi kuin Philadelphiassa eli 250 henkilda ha. kohti. \
Mita vaatimuksia asettaa asuntokysymys liikevalityspolitiikalle > 255
Voidaan muistuttaa, etta nama ovat esimerlckeja ainoastaan miljoonakaupunkien oloista. iVEutta pienemmissakin oloissa on paikalliseila liikevalityspolitiikalla tarkea tehtavansa laajemmalle
alueelle sijottumiseen j a vaeston asuntokysymyksen ratkaisuun
•nahden. Se, mika tassa tulee kysymykseen on: nykyisten tar-keimpien liikevalitysten, s. o. raitiotieliikkeen j a rautatieliikkeen, jarjestaminen niin, etta se helpottaa asutusalueen laajentumista j a estaa asuntopulan syntymista.
I I I .
Raitiotieliikkeen jarjestamisesta voi tehda sen huomion, etta se aikaisemmin tavallisesti on ollut yksityisten yhtioiden yrityksena.
Manchesteriiaisen koulun katsantokanta, etta kuntien tehtavana semmoisenaan ei ole sekaantua tallaisiin liikeyrityksiin, tulee tassa
•esille. Missa ,taas periaatteellisia syita ei ole ollut esteena, on joko kuntien kykenemattdmyys, vallanpitajain hitaus j a
aikaan-saamattomuus, vallanpitajien omat intressit y. m. seikat tehneet
•etta tama yleista intressia koskeva tehtava on jaanyt yksityisen yritteliaisyyden huoleksi."
Viime aikainen kehitys on' kuitenkin tahan asiaintilaan tuo-nut muutoksen, joka kay painvastaiseen suuntaan, nimittain yksi-tyisilta yhteisoUe, s. .o. kunnalle. Nain monista syista, mutta myoskin siita, etta raitiotieliikenne yksityisten yrityksena ei ole voinut asuntokysymykseen nahden palvella yleista etua siina maa-rassa kuin asun,toolojen tarkotuksenmukaisen jarjestamisen kan-nalta olisi ollut suotava.
Ne yhtiot, jotka ovat ottaheet raitiotieliikkeen jarjestamisen yksityiseksi liikeyrityksekseen, ohjaavat toimintansa useassa
koh-din aivan toisten perusteiden mukaan, kuin mita kayttajien j a yleisen edun kannalta olisi suotava. Se on liikkeen tuottavaisuus, joka liikkeen jarjestamisessa etupaassa tulee maaraavaksi. Liike
ohjataan ennen kaikkea niille paikoille, joissa liikkeen kannatta-vaisuudella on suurimmat mahdollisuudet, s. o. paikoille, joissa on enemman tai vahemman vahva vaesto j a liiketta kylUn tuntu-vassa maarassa voidaan edellyttaa. Harvemmin asutut paikat, samoinkuin etaampana olevat seudut kaupungin ymparistolla, jaavat tasta osattomaksi. Asuntokysymyksen kannalta sita vastoin
on valttamatdnta, etta liike ohjataan ei ainoastaan niille paikoille
256 Miici vaatmiuksia asettaa asuntokysymys liikevdlityspolitiikalle ?
kaupungin ulkopiirissa j a ymparistossa, joissa jo ennestaan on enemman tai vaiiemman vahva asutus, vaan myoskin niille pai-koille, jossa uusia asuntoja vasta on syntymassa j a ovat vastai-suudessa erityisiksi asuntoryhmiksi aijotut. Silla valttamattomana ehtona vaeston siirtymiselle kaupungin ulkopiiriin j a ymparistoille on juuri etta sopiva liikeyhteys kaupungin keskustan kanssa on olemassa.
Toinen nakokohta, mika tulee kysymykseen raitiotieliikennetta.
asuntokysymyksen kannalta arvostellessa, on kuletusmaksun jar-jestaminen.
On luonnollista, etta ne maksut, mitka perheelta kuluvat pelkkaan liikeyhteyteen kaupungin kanssa, eivat saa liian suurella maaralla lisata vuotuista menoeraa. Tyomiesperheissa j a yleensa sellaisissa perheissa, joissa perheen jasenilla on toimensa varsi-naisessa kaupungissa j a jotka siis ovat vakituisesti pakotetut liikeneuvoa kayttamaan, on tama kysymys kyllakin kipea. T a -loudelliselta kannalta on pidettava edellytyksena, etta liikevali-tykseen menevat menoerat eivat saa nousta ainakaan suurem-maksi kuin se voitto, mika halvemmasta vuokrasta syntyy, vaan painvastoin pienemmiksi, koska tasta voittoerasta on korvattava viela monia muita epakohtia, jotka kauempana asumisesta syntyy.
Ennenkuin siis kaupungin ulkopiiriin j a ymparistolle asettu-minen voi raitiotieliikkeen valityksella muodostua kyllin tehok-kaaksi, on valttamatdnta, etta kuletusmaksut jarjestetaan tata nakokohtaa silmalla pitaen.
Jos arvostelee yksityisen j a yleisen, s. o. kuntien, yritte-liaisyyden sopivaisuutta naiden tarkotusperien toteuttamiseen, niin on- selvaa, etta tassa yksityisen yrittelijan suunnittelut tulevat ristiriitaan yleisen edun kanssa. Yksityinen yrittelija, joka pitaa silmalla juuri liikevoittoa, ei voi ratkaista kysyinysta niin paljo asuntokysymyksen kannalta kuin suotavaa olisi. Se on mah-dollista ainoastaan raitiotieliikkeessa, joka on kunnan huostassa.
Siina voi yleinen etu astua voittoeran rinnalla ratkaisevaksi.
Raitiotieliikkeen yksityisyritteliaisyysluonteesta johtuu epai-lematta muitakin epakohtia, kuten kulkunopeuden useasti epa-tarkotuksenmukainen jarjestaminen, kulkuaikojen maaraaminen y. m. Joskin ne edellisten rinnalla ovat vahemmasta arvosta.
Mita vaatinmksia asettaa asuntokysymys liikevalityspolitiikalle? 257
niin ovat nelcin osaltaan vaikuttamassa, etta vaesto mieluummin pysyttelee varsinaisen kaupungin piirissa kuin siirtyy etaammalle.
Sopimuksilla voidaan epailematta yksityinenkin yrittelija pakottaa tekemaan mydnnytyksia asuntokysymyksen Icannalta viitattuun suuntaan. Huomattavaa on kuitenkin, etta tallaisen liikkeen sopimusajat ovat tavallisesti niin pitkaaikaisia etta asunto-olojen valvominen niin pitkiksi ajoiksi jaa yksityiskohdissa teke-matta. Jalkeenpain tehdyt sopimukset voivat myos tietysti johtaa eri tapauksissa suotuisiin tuloksiin, mutta tuskinpa voinee pitaa todennakoisena, etta yksityinen yrittelija siina tavallisesti tekee kylliksi tarpeen vaatimia mydnnytyksia. Periaatteelliset vaati-mukset asuntokysymyksen kannalta ovat selvat: raitiotieliikenne on oleva ku7inan omana, silla silloin voidaan se yksityisista voitonpyyteista huolimatta, viipymatta j a tarkotuksenmukaisesti suunnata niille paikoille kaupungin ulkopiirissa j a ymparistossa, joihin asutuksella on tilaisuutta levita, j a jarjestaa niin, etta vaikeudet siirtymiselle etaammalle kaupungin keskustasta muo-dostuvat mahdollisimman pieniksi.
I V .
Vahemmasta merkityksesta kuin raitiotieliikenne tarkotuksen-mukaisesti jarjestettyna ei ole rautatieliikevalitys osottautunut asuntokysymyksen ratkaisulle. Varsinkin tyovaen asunto-olojen jarjestamisessa on se osottautunut tarkeaksi. Suu:;en kulku-nopeuden takia voi se lyhyessa ajassa valittaa pitkiakin matkoja j a tehda mahdolliseksi asettumisen kaupungin lahiseutuihin.
Kuinka moniin eri suuntiin taman kautta voidaan kaupungin ymparistolla asutusta ohjata, riippuu tietysti paikkakunnallisista oloista. Mutta on selvaa, etta tamankin liikevalityksen avulla voidaan. vaeston hajaantumista edistaa. Se, mika sita paitsi asuntokysymyksen kannalta tarjoutuu tarkeaksi tehtavaksi, on, etta kulkuajat j a kuletusmaksut jarjestetaan niin edullisiksi, etta etaampana asuminen huolimatta matkan pituudesta ei muodostu asianomaisille epaeduUisemmaksi kuin kaupungissa.
Niista nakokohdista, mitka tassa tulevat kysymykseen, voimme mainita muutamia esimerkkeja Sachsenin oloista, jotka
258 Mita vaatinmksia asettaa asuntokysytnys liikevalityspolitiikalle ?
meille ovat yksityiskohtaisimmin tunnetut j a kysymykseen nahden
kyllakin valaisevia. / Jo 1870-luvun loppupuolella tehtiin • Sachsenin
rautatiehalli-tuksen puolelta huomattavia mydnnytyksia etaampana asuvan tyovaen liikeyhteyden helpottamiseksi kaupungin kanssa. Suu-remmissa tehdasseuduissa j a kaupungeissa jarjestettiin erityisia tyovdenjunia, joiden kulkuajat olivat maaratyt tyovaeston tyo-paivan alku- j a loppuajan mukaan. Erityinen IV:jas vaunuluokka jarjestettiin tata tarkotusta varten. Mutta ennen pitkaa nayttaytyi, etta nama toimeenpiteet olivat riittamattdmat j a etta niita tar-vittiin paljo tehokkaampia.
Se seikka, joka kipeimmin kaipasi mydnnytyksia etaam-pana asuvan tai etaammaksi asettuvan tyovaeston liikeyhteyden helpottamiseksi kaupunkien kanssa, oli kuletusmaksu. K u n Sach-senin rautatiehallituksessa tasta kysymys jo v. 1882 nostettiin, niin sen tarkotuksena ei ollut niin paljon hankkia rautatiehal-linnolle lisaa tuloja kuin enemman tyovaeston edun, taloudellisen j a terveydellisen hyvinvoinnin edistamiseksi tehda sille
mahdolli-seksi rautatien saannollinen kayttaminen. Huomattiin nimittain, etta se tyovaestd, joka tassa tuli kysymykseen, asui keskimaarin noin 10 km paassa tyopaikastaan j a kun maksu jo I V vaunu-luokassa oli 2 Pf. henkilolta km kohti taytyi tyomiehen edes-takaisin kulkien kuluttaa 40 Pf. paivassa liikevalitykseen. Etta tama teki kipeasti tuntuvan loven- etaampana asuvan tyomiehen paivatuloihin j a yleensa vaikeutti etaammalle asettumista, oli itses-taan selva.
Tata epakohtaa poistaakseen tekikin Sachsenin rautatie-hallitus viela helpotuksia. Maksu, joka ennen IV:ssa vaunuluo-kassa oli' ollut 2 P f henkilolta km kohti, alennettiin puoleen eli
I Pf. Tama alennus tehtiin nimenomaan tyovaen liikevalityksen helpottamiseksi, —" siis ei yleista liikealennusta —; j a tehtiin siita syysta jo edeltapain riippuvaksi siita, etta alennus tarkotti ei yksityisia, vaan vissia lukua yksityisia matkoja, jotka olivat tehtavat maaratyn ajan kuluessa. Erilaisten muutoksien jalkeen, joita jarjestelmassa tehtiin, kehittyi toimenpide vahitellen siihen, etta niilla radoilla, joilla tama liikehelpotus toimeenpantiin, myon-nettiin tydvaelle eri tarkotuksia varten kolmellaisia eri
alennus-Mita, vaatimuksia asettaa asuntokysymys liikevdlityspolitiikalle? 259
piletteja, nimittain tyovaen kuukausi-, viikko- j a meno- j a paluu-piletteja. Ensinm.ainitut olivat voimassa kalenterikuukauden j a kelpasivat kerta meno- j a paluumatkaan joka arkipaiva. Viikko-piletit olivat voimassa lo paivan ajalla j a kelpasivat 12 matkaa varten valinnan mukaan joka arkipaiva, seikka, joka teki nama erittain edullisiksi kayttajille. Tyovaen meno- j a paluupiletteja annettaessa pidettiin silmalla erittainkin sellaista etaampana asu-vaa vaestoa, kuten kasityolaisia j . n. e., jonka ei tarvinnut. joka paiva olla yhteydessa kaupungin kanssa.
Maksuja jarjestettaessa oli ensi aluksi 10 km maaraavana.
Mutta kun matkat vahitellen pitenivat aina yli 15 km, muodos-tettiin kolme eri vyohyketta, nimittain: matkat'aina 10 km asti, matkat i i — 1 5 j a matkat y l i 15 km. Maksut tyovaen kuukausi-pileteista naissa ryhmissa olivat 4, 5 j a 6, j a tyovaen viikko-pileteista 1,20, i,5o j a i,80 Saksan markkaa. Maksu viikkopile-tista esim. 10 km matkalle nousi siis 10 Pf. matkalta eli 20 P f paivaa kohti.
Myohemmin on naita maksuja viela alennettu. Niin esim.
viikkopileteissa tehtiin se muutos, etta pohjamaksuksi korkeintaan 5 km j a 12 matkalta viikossa maarattiin 60 Pf. j a jokaiselta k m ' sen yli laskettiin 10 Pf. lisaa. Taman kautta saavutettiin se etu, etta matkan pidetessa kuletusmaksu yha aleni. Matkat, jotka eivat nousseet y l i 5 km, tulivat siis suhteellisesti halvoiksi: viikko-pileteissa 5 Pf. matkalta eli 10 P f paivaa kohti. Mydhemmista muutoksista . mainittakoon, etta pilettien kayttamisessa tehtiin viikkopiletteihin nahden v. 1901 se rajotus, etta sen sijaan etta maaratyt 12 matkaa ennen sai tehda 10 paivan kuluessa, kelpaa-vaisuusaika lyhennettiin ainoastaan viikon 6:ksi tyopaivaksi. T a m a kayttajalle epaedullinen muutos aiheutui esiintulleista epakohdista kysymyksessa olevien pilettien kayttamisessa.
Merkille ansaitsee tassa yhteydessa panna, missa maarin kuukausi- j a viikkopiletteja kaytetaan. Esim. v. 1900 kaytti naita piletteja Sachsenissa yhteensa 4,706,936 henkilda, joista viikkopiletteja valtavan suuri enetnmisto eli 4,487,508 henkea j a kuukausipiletteja ainoastaan 219,428. Kuukausipiletit, huolimatta etta ne matkoilla yli 9 km ovat huokeammat kuin viikkopiletit, ovat siis suhteellisesti vahan kaytetyt. Selityksensa saa tama
26o Mita vaatimuksia asettaa asuntokysymys liikevalityspolitiikalle?
ilmio siita seikasta, etta tyovaesto ei mielellaan kiinnita lippujen ostoon edeltapain niin suuria summia kuin kuukausipileteista vaa-ditaan.
Tama esimerkkina kehitystendensista ulkomaisessa asunto-kysymyksen j a liikevalityspolitiikan suhteessa talla alalia.
Periaate mihin tarkastelu johtaa, on selva: rautalieliikenteen on, joskaan sen paikallista suuntaamista asuntokysymyksen kan-nalta. ei useassakaan tapauksessa voida mielin maarin jarjestaa, pyrittava kayttajille, varsinkin tydvaestolle, sopivaan kulkujarjes-tykseen j a niin halpoihin kulkumaksuihin kaupungin lahiseuduissa asuville, etta asettuminen kaupungin ymparistdlle kaypi suurem-massa maarassa inahdolliseksi.
= V .
Vastaukseksi siihen, missa maarin meilla on asuntokysy-myksen vaatimuksia liikevalityspolitiikan kannalta silmallapidetty, pantakoon merkille muutamia tosiasioita.
Helsinki on kaupungeistamme se, jossa asuntokysymys on kireimmilleen karjistynyt j a jossa kaikki uudenaikaiset kulkuneu-vot voivat palvelustaan asuntokysymyksen ratkaisulle parhaiten tarjota. Rautatieliikenteeseen nahden on pyrkimyksia tahan suuntaan, kuten tunnettu, ollut, vaikkei suinkaan aina kaikissa suhteissa onnistuneesti jarjestettyna. Viime kesaisessa paikallis liikkeessa esim. oli muutamille asemille — kaksi taksaa, joka tuotti matkustajille ikavia retteloita, eika rautatiehallitus pystynyt koko kesana saamaan asiaa korjatuksi, vaikka useita muistutuksia siita julkisuudessa nakyi. Tuskin voi nykyisessakaan jarjeste-lyssa yleison palvelukseksi merkita sita, etta paikallisjunassa piletin ostaminen tuottaa — loo °/o korotuksen. Merkittava on kum-minkin, etta paikallisliikenteen uudestaan jarjestaminen rautatiehen nahden on parasta-aikaa tekeilla. Raitiotieliikenteeseen nahden on merkittava, etta .se on yksityisen yhtion, eika kunnan omana.
Sekaan kasittely, mihka alaisena sen jarjestaminen on kaupungin valtuustossa hiljattain ollut, ei asiaa muuttanut, vaan asettui peri-aatteellisesti vanhalle, nykyaikaisen kehityksen kanssa vahemman sopusointuisalle kannalle. Liike on ulotettu kahdelle enimman asutulle taholle varsinaisen kaupungin ulkopuolelle, ilman etta
Mitii vaatimuksia asettaa asuntokysymys liikevalityspolitiikalle P . 2 6 1
radat naista valtateista muualle Icaupungin ymparistolle poikkea-vat. Raitioteiden suunnittelussa j a jatkamisessa nakyvat ne yksi-tyisen voitoii saamisen periaatteet, joihin edella viittasimme: se ei edisty useaankaan kaupungin keskuksesta etaampana olevaan osaan asutuksen kera s. o. edistaakseen asutuksen levenemista laajemmalle, vaan vasta sen jalkeen, kun asutus on pakosta sinne siirtynyt j a takaa mahdollisimman suuren voiton. Mitaan alen-nusta etaampana varsinaisen kaupungin ulkopuolella asuville ei ole olemassa. Kulkumaksu on, lukuunottamatta aina saman hen-kilon kaytettavia loo markan vuosipiletteja, kaikkialla 15 p:nia hengelta, joka ostamalla 20 lippua kerrallaan voidaan alentaa 12 ^/a penniin. Mutta huomattava on, etta tama kulkumaksu kohottaa perheen menoeraa raitiotien saanndlliselle kayttajalle tuntuvasti. Jos laskemme etta perheesta ainoastaan yksi jasen kerran paivassa kay kaupungissa j a rajotamme matkat ainoastaan 312 paivaan vuodessa, niin nostaa se jo, vaikkakin myonnettya yleista alennusta hyvakseen kaytetaan, perheen menoja 78 mar-kalla vuodessa. Mutta tahan tulee viela lisaksi perheen muiden jasenten j a juhlapaivien matkat. Perheessa, jossa raitiotieta syysta tai toisesta ollaan pakotetut useammin kayttamaan, voi summa nousta kyllakin korkealle. Eras Toolon tien varrella asuva perheen edustaja, joka naista menoista on tehnyt tarkkoja muistiinpanoja, ilmottaa taman kirjottajalle kayttavansa noin 250—275 markkaa vuodessa raitiotiemenoiksi. J a perhe ei ole kuitenkaan suurempi kuin palvelioineen nelja-henkinen. K y s y m y s raitiotiemaksuihin kuluvista menoista voi siis etaampana asuville suurempilukuisille j a varsinkin tyovaen perheille muodostua kylla-kin kipeaksi.
Nama merkillepanot ainoastaan viittauksena niihin nako-kohtiin, jotka paikallisessa liikevalityspolitiikassa olisivat huo-mioonotettavat oloja asuntokysymyksen kannalta jarjestettaessa.
Yleista reseptia asuntokysymyksen ratkaisulle j a puutteiden poistamiseen silla alalia tuskin voidaan keksia. Emme myos-kaan ota maarataksemme, missa maarin meilla ylla mainit-tuun suuntaan ohjatun paikallisen liikepolitiikan avulla voitaisiin
0 L a p s i l t a alle 12 vuoden 10 p e n n i i n .
2 6 2 Yhieisinetsdtalotiden jdrjestdmisestd valtion toimesta perustettaville tiloille.
asuntokysymyksen' karjistymista estaa, viela vahemmin, miten toimenpiteet tassa suhteessa, ratojen muuttaminen, kulkumaksujen alennukset, kulkuajat j a kulkunopeus y. m. seikat olisivat yksityis-kohtaisesti jarjestettavat.
Mutta etta liikevalityspolitiikan asuntokysymyksen kannalta ylla viitattuun suuntaan ohjaaminen on edistysaskeleeksi merkit-tava, lienee varma. Silla ei ole syyta olettaa, ettei meillakin.
tarkotuksenmukaisilla toimenpiteilla tassa suhteessa voitaisi lie-ventaa niita raikeita epakohtia, joita asuntooloissa todistettavasti on olemassa.
Kunnallispolitiikkamme kaipaa kauttaaltaan, eika suinkaan vahimmin asuntokysymyksen alalia,' uudistusta: yksi sen tarkeim-pia tehtavia tulee epailematta olemaan edella osotetulla taholla.
y . H. Vennola.
Y H T E I S M E T S A T A L O U D E n J A R J E S T A M I S E S T A V A L T I O n T O I M E S T A P E R U S T E T T A V I L L E
T I L O I L L E .
Viime kevaana jatettiin eduskunnalle armollinen esitys laiksi
»eraanlaisista yhteismetsista.» Taman lakiehdotuksen tarkotuk-sena on ehkaista valtion toimesta perustettavien tilojen metsa-taloudessa paasemasta valtaan niita epakohtia, jotka varsinkin pikkutilallisten metsankaytdssa ovat kovin yleisia.
Tarkeana syyna siihen epatyydyttavaan tilaan, jossa met-sanhoito yksityisten tiloilla yleensa on, on meilla, kuten muissakin maissa, pidetty itse yksityismetsajarjestelmaa. Ja epaamatto-masti onkin itse metsatalouden luonnossa seikkoja, jotka teke-vat jarkiperaisen metsanhoidon pikkutiloilla hankalaksi, jopa mah-dottomaksi. Jo tarpeellisten tietojen puute tekee pikkuviljeli-jalle usein vaikeaksi toiselta puolen soveliaalla hoidolla suojata j a edistaa metsankasvua j a toiselta puolen, kayttaessaan hyvaksi sen tuotteita, noudattaa sellaista kohtuutta j a johdonmukaisuutta, joka takaisi metsasta pysyvan tulon. Mutta vaikka hyvaa tah-toa j a tietoja ei puuttuisikaan, niin on jarjestetty melsanhoito yksityiselle pikkuviljelijalle jo muutamista ulkonaisista syista
mil-Yhteismetsatalouden jdrjestdmisestd valtion toifuesta perustettaville tiloille. 263
tei mahdoton. Hanen metsapalstansa on Uian pieni kannattaalc-seen sille yksistaan jarjestetyn metsanhoidon kustannuksia, silla jarjestetty metsanhoito, tullakseen kannattavaksi ja tuloatuottavaksi, edellyttaa suurempia pinta-aloja hakkauksineen suuremmissa maa-rin kuin .mita pikkutilallisen metsapalstalla on mahdollista. Pie-nempi maanomistaja, joka ei voi laskea itselleen maarattya py-syvaista vuosituloa metsastaan, tulee sen vuoksi usein, rahapu-lan ahdistaessa, aivan ala-arvoiseen hintaan myyneeksi metsansa, vielapa niin tyystin, etta h^n siten riistaa itseltaan j a jalkelai-siltaan sen vahvan aineellisen tuen, minka metsanomistaminen antaa talonpidolle. Monet maanomistajat ovat siten joutuneet taloudelliseen rappiotilaan j a tulleet pakotetuiksi luopumaan ti-loistaan.
Selvaa on, etta naiden epakohtien merkitys kasvaa samassa maarassa kuin maatilain osittaminen jatkuu. Kuten kokemus muissa maissa j a monisssa seuduin meidankin maassamme osot-taa, vie tama lopuksi niin pieniin maa-alueihin, etta mistaan jarjestetysta metsanhoidosta niilla ei enaa voi olla puhettakaan.
Maatilain jatkuvalla osittamisella j a ' yleensa pikkutilajarjestel-malla on kuitenkin maaseudun yhteiskunta-olojen parantamiseen ja monilukuisen, itsenaisen maanomistaja-luokan aikaansaamiseen seka koko yhteiskunnan rauhalliseen kehitykseen nahden niin suuri merkitys, etta olisi suuri erehdys sita vastustaa tai ehkaista.
Sen vuoksi on keksittava keinoja niiden haittojen poistamiseksi, jotka pikkutilajarjestelman kautta metsanhoidon alalia jo vallitse-vat j a sita suuremmassa maarassa tulevallitse-vat vallitsemaan, kuta lukuisammin pikkutiloja syntyy. Koska jarjestetty metsanhoito, sellainen, josta maanviljelykselle voisi olla tukea, vaatii useampia satoja hehtaareja suuria metsaaloja, niin luonnollinen ajatus on 'se, etta yksityisten j a varsinkin pikkutilojen metsannautinto on jarjestettava yhteisen metsatalouden pohjalle.
Totta on, etta metsan kayttaminen usean tilan yhteisena omaisuutena on kaytanndssa meilla viela melkein tuntematon, mutta periaatteena se on lainsaadannossakin jo tunnustettu.
Metsalaki syyskuun 3 p:lta 1886 maaraa nimittain, 3:nnessa j a 7:nnessa §:ssa, etta kruunun omistaamaa metsamaata voidaan erityisissa tapauksissa antaa yhteiseksi omaisuudeksi yksityisille
264 Ykteismetsaialouden jarjestamisesta valtion toii?iesta pertistettaville tiloille.
maanomistajille, j a etta tallainen metsamaa on vast'edes pidettava yhteismetsana. ,j
Se lakiehdotus, johon taman kirjotuksen alussa viitta-simme, sisaltaa niiden periaatteiden kehittamista, jotka mainitun Metsalain 3:nnessa j a 7:nnessa seka myoskin sen lomnessa §:ssa on lausuttu. Sanottu ehdotus on etenkin sen vuoksi huomattava, etta se rohkeasti asettaa yhteiskunnan edun yksityisen vapau-den ylapuolelle, silla lakiehdotus rajottaa melkoisen suuressa maarassa niiden kansalaisten toimintavapautta, joita se tulee kos-kemaan.
Lakiehdotuksen paasiqaltd on seuraava:
Silloin kun kruunun maatilaa tai liikamaata osittamalla muo-dostetaan maanviljelystiloja, joilla on yhteinen metsamaa, on tama metsamaa, vaikka tilat siirtyisivatkin toisille omistajille, yha edelleen jakamattomana kuuluva sanottuihin tiloihin. Kellaan osakkaalla ei ole oikeutta saada osuuttansa tallaisesta metsa-maasta erotetuksi. Samalla tavalla tuUaan menettelemaan myos-kin silloin, kun kruunu muutoin luovuttaa jonmyos-kin metsamaan useille tiloille yhteiseksi.
Nain muodostettua yhteismetsaa hallitaan valtion puolesta tapahtuvan valvonnan alaisena j a jarjestetyn hoitosuunnitelman mukaan tilanomistajain yhteiseksi hyddyksi.
Jos yhteismetsaa varten maarattya hallintoa ei yllapideta taikka jos sille vahvistettua hoitosuunnitelmaa ei noudateta, maaraa tuomioistuin, osakkaan tai yhteismetsaa valvovan viran-omaisen vaatimuksesta, uskotun miehen hoitamaan sita osakas-ten kustannuksella heidan hyvakseen.
Osakas on ankarasti .kielletty haaskaamasta yhteismetsaa tai muulla tavoin kayttamasta sita vastoin vahvistettua hoito-suunnitelmaa. Jos han rikkoo sita vastaan, rangaistaan hanta aivan samoin kuin toisen maan luvattomasta viljelemisesta tahi muusta sen lainvastaisesta kayttamisesta. J a sellaisen rikoksen saa virallinen syyttajakin panna syytteeseen.
K u n kunnan maasta, tai valtion avustuksella muissa kuin edella mainituissa tapauksissa muodostetaan tiloja, joilla on y h teinen metsamaa, on siihen nahden voimassa samat maaraykset, joista edella on mainittu.
Yhteismetsatalouden jdrjestdmisestd valtion toimesta fei~ustettaville tiloille. 2 6 5
Jos yksityisten tilain omistajat metsanlioitonsa parantami-seksi haluavat liittya yhteen — mika myoskin voimassa olevan Metsalain loinnen §:n mukaan edellytetaan — j a sita varten joko kokonaan tai osaksi asettavat metsansa yhteisen hallinnon alai-seksi seka tekevat siita sopimuksen j a laativat hoitosuunnitel-man, ovat he kaikin puolin samojen maaraysten alaisia kuin ne-kin, jotka joko suoranaisesti valtion toimesta tai sen avustuk-sella ovat saaneet tilansa.
Puheena olevan lakiehdotuksen tarkotusperat ovat mieles-tamme hyvaksyttavia. Silla kun valtion • varoja niin runsaassa maarin kaytetaan maanhankintaan tilattomille kuin mita jo on tapahtunut j a toivottavasti vast'edes'vielakin suuremmassa maarin tapahtuu, on taysi oikeus vaatia takeita siita, etta nama toimen-piteet tuottavat pysyvan tuloksen. E i k a ole epailystakaan, etta jos puheena olevien tilojen metsatalous jarjestetaan yhteismetsan pohjalle, niinkuin mainittu lakiehdotus tarkottaa, sen kautta on naille hankittu taloudellinen tuki, joka on suuriarvoinen j a joka suu-resti tulee helpottamaan sellaisten tilain omistajain toimeentuloa.
Mutta / niin hyva kuin tama lakiehdotus tarkotukseltaan
Mutta / niin hyva kuin tama lakiehdotus tarkotukseltaan