VENÄJÄN ASEMA SUOMEN VILJANTUONNISSA.
Kirjoittanut
7.
H. Vennola.1
Suomen viljantuonti on viime aikoina muodostunut erittäin tärkeäksi päivänkysymykseksi niiden vaatimusten takia, mitä Venäjän taholta on tehty sen rajoittamiseksi. 1) On nimittäin tältä taholta huomautettu, että Venäjän asema Suomen viljantuonnissa on viime aikoina mennyt huomattavasti taaksepäin ja Saksa as- tunut viljantuontimaana Venäjän yhä vaarallisemmaksi kilpaili- jaksi ja vaadittu että tämä Venäjälle epäedullinen ilmiö olisi korjattava siten että Suomeen tuotavalIe ulkomaiselle viljalle sää- dettäisiin tuonti tulli. Se estäisi ulkomaisen viljan virtaamasta maa- han ja pakottaisi käyttämään etupäässä venäläistä viljaa.
On epäilemättä ensi silmäyksellä vallan yksinkertainen ja helppo se toimenpide, joka on ehdotettu yllämainittujen venä- läisten tarkoitusperien toteuttamiseksi, mutta sen vaikutukset ovat sen sijaan moninkerroin laajakantoisemmat ja vaikeammat kestää.
TuontitulIin säätäminen viJjalle on nimittäin jokaisen kan- san taloudessa, jota se koskee, erittäin arka ja moninaisia vaikutuk- sia synnyttävä toimenpide syystä että sen seurauksena on tavallisesti tärkeimmän elintarpeen leivän kallistuminen. Elinehdot kallistuvat sentähden kaikille kansankerroksille, mutta tuntuvat luonnollisesti kaikkein raskaimmin laajoissa vähäväkisissä kansanluokissa. Siihen
1) Seuraavan tutkielman esitin jo toukokuussa 1912 Kan santaloudellisen Yhdistyksen kokouksessa.
7 . H. Vennola.
tapaukseen nähden, mikä tässä on kysymyksessä, voidaan kuiten- kin huomauttaa, että tuontitulIin säätäminen Suomeen tuotavalIe ulkomaiselle viljalle ei vielä sinänsä tarvitse johtaa vilja-aineksen kallistumiseen, koska maalla on käytettävänä erinomaisen edul- linen, suuri ja maan tarvetta tyydyttämään kykenevä Venäjän vilja-aitta, joten viljaa on aina saatavissa. Asianlaita on epäi- lemättä näin. Muistettava on ainoastaan että kun Venäjä saa- vuttaa tuontitulIin suojassa ulkomaita vastaan monopoliaseman Suomen viljantuontiin nähden, niin ovat Venäjän viljavarastot Suomen ~äytettävinä ainoastaan niillä ehdoilla ja niillä hinnoilla, mitä Venäjän viljakauppiaat suvaitsevat tavaralleen asettaa. Kun ulkomainen kilpailu on poistettu, on Suomi pakotettu ostamaan viljaa, jota se joka vuosi tarvitsee, korkealla tullin suojaa malla hinnalla. Se joutuu siis viljakaupassaan riippuvaksi venäläis- ten viljakauppiaitten mielivallasta. Viljan esteetön virtaami- nen Venäjältä tekee myös ettei tuontitullilla ole edes sitä ko- hottavaa vaikutusta oman maan maanviljelykselle, mikä sillä muutoin voisi olla, ja joka seikka voisi sen eri tapauksissa ehkä tehdä siedettäväksikin.
Ne ovat nämä näkökohdat, jotka Suomen kansantalouden taholta tekevät yllämainitun kysymyksen erittäin vakavaksi ja herättävät kysymyksen: ovatko todellakin näin laajalle ulottuvat muutokset tarpeelliset Venäjän ja Suomen välisen viljakaupan saattamiseksi siihen tasapainoon, josta sen nyt väitetään poistu- neen, vaan olisiko asia ehkä kOFjattavissa muilla vähemmän maan taloudellista ja sosiaalista elämää järkyttävillä keinoilla?
Ennenkuin tähän kysymykseen ryhdymme vastausta hake- maan, on syytä merkitä sen muutoksen laajuus ja laatu, johon vaatimus ulkomaisen viljantuontimme rajoittamisesta viljan tuonti·
tullin avulla perustuu: missä määrin vähentymistä viljantuonnissa Venäjältä todellakin on tapahtunut, milloin se on alkanut ja mihin viljalajeihin se kohdistuu ?
Venäjän asema Suomen vi!janluonnissa
Ne numerotiedot, jotka seuraavassa esitämme näihin ky- symyksiin vastauksina, perustuvat Suomen viralliseen tilastoon.
Venäjän virallisen tilaston ilmoittamat tiedot Suomen viljan tuon- nista eroavat eri vuosina vastaavista tiedoista Suomen tilastossa, mutta siihen yleiseen tendenssiin nähden, mikä tässä on konsta- teerattavissa, pitävät molemmat tilastot pääasiassa yhtä. 1) Koska siis molempien tilastojen seuraaminen ei nyt puheena olevan kysymyksen yleistä asemaa muuta, niin olen katsonut Suomen tilaston numerot yleisen arvostelun pohjaksi riittäviksi. Aikaan nähden en ole kat')onut tarpeelliseksi mennä kauemmaksi taakse- päin kuin vuoteen 1895, koska nyt puheena oleva muutosilmiö on tätä aikaa nuorempi ja koska siis jo tämä aika antaa kylliksi taustaa sen arvostelulle.
Kuinka suureksi Suomen koko viljatavarain 2) tuonti ja Venäjän osuus siinä kysymyksessä olevan ajan kuluessa muo- dostui, näkyy seuraavasta:
1) M~utamia esimerkkejä Venäjän ja Suomen tilastojen ilmoituksista panta- koon tä!sä merkille. Viljan koko tuonti Venäjältä oli esim. v. 1900 venä!. tilas- ton mukaan 311 milj _ kg., suoma!. tilaston mukaan 270. Vuonn~ 1905 olivat vastaavat numerot '92 ja 215 ja v. 1909 218 ja 184. Sama vähenemistendemsi siis molempien tilastojen ilmoituksissa. Yksityisiin viljalajeihin nähden mainitta- koon että tiedot rukiiseen ja ruisjauhoihin nähden pitävät verrattain pienillä vaih- teluilla yhtä molempien tilastojen ilmoituksissa. Vehnäjauhoihin nähden ovat sitävastoin venä läisen tilaston tiedot sitten v. 1904 huomattavasti suuremmat kuin luoma!. tilaston, niin että tuonti Veniijältä venä!. tilaston mukaan on päinvast oi n lisääntynyt. Mutta sekään ei muuta sitä seikkaa että tuonnin kasvu ulkomailta on ollut vieläkin suurempi ja venäläinen tuonti jäänyt tähänkin viljalajiin nähden venäläisenkin tilaston ilmoitusten mukaan suhteellisesti jos!ain määrin jälelle.
') Viljatavaroihin on Suomen virallisessa tilastossa tällöin luettu jyvät, jau- hot, maltaat, ryynit, leivokset, tärkl< elys ja perunajauhot sekä palkohedelmät ja hiiva . Tirkeimmät ovat tietysti jyvät ja jauhot. Niinpä esim. v. 1911 ruis-, ohra-, kaura-, vehnäja uhot ja samanlajinen jauhamaton vilja tekee jo yli 90 milj. Suomen markkaa. Vrt. Suomen virallinen tilasto: Kauppa vastaaviIta vuosilta.
s60 7. H. Vennola.
1 Taulu
Villan tuonti Suomeen milj. Smk.:
Vuosi - Koko tuonti Tuonti Tuonti Venäjältä Venäjältä 0/0 koko tuonnista
1895 3°,33 20,04 66,1
96 29,23 19,34 66,2
97 4o,96 28,14 68,7
98 44,73 3°,93 69,1
99 59,71 37,53 62,9
19°0 7 1,10 46,99 66,1
01 52,73 38 ,62 73,2
02 66,38 44,u 67,3
°3 79,41 5°,53 63,6
04 7 1,70 50,88 7°,9
05 63,45 39,92 62,9
06 73,16 36,59 50jo
°7 83,65 36,30 43,4
08 81,62 29,65 36 ,3
°9 88,83 4 1,57 46,8
10 81,83 3°,70 37,~
19 11 101,01 46,27 45,8
Kuten numeroista käy selville, on Suomen viIjantuonti sitten vuoden 1895 kasvanut enemmän kuin kolmenkertaiseksi. Vuonna 1895 teki se 30,33 miIj. mutta v. 1911 101,01 milj. markkaa. Tuonti Venäjältä on myöskin tämän ajan kuluessa absoluuttisesti kasvanut 20,04 milj. 46,27:naan. Mutta jos vertaa tuontia Venäjältä maan koko tuontiin, niin käy numeroista ilmi, että Venäjä on viime aikoina yhä enemmän kadottanut asemaansa tuonti maana Suomen viljakaupassa. Sen sijaan että tuonti Venäjältä esim. v. 1901 teki 73,2 % maan viljantuonnista ja v. 1904 70,9 % oli se v.
Venäjän aSU/la S uomen v ilja.liuonnissa. :lOI
= = = = = = =
1908 laskeutunut 36,3 % ja v. 1910 37,5 0/0. Vuonna 1911 on tosin kohoamista Venäjän tuonnissa huomattavissa, sillä silloin tuonti Venäjältä tekee 45,8 %. Kuinka pysyvää tämä kohoa- minen on, on vaikea päättää, sillä samallainen kohoaminen ta- pahtui jo v. 1909, mutta kuitenkin jo seuraava vuosi osotti huomattavaa laskua . Tosiasiaksi joka tapauksessa jää että tilasto osottaa viljan tuonnin Venäjältä maan koko viljantuontiin nähden sitten viime vuosikymmenen alkupuoliskon aleiltuneen.
Miten tämä vähentyminen kohdistuu niihin eri viljalajeihin, joista tuonti oli kokoonpantu?
Kaksi pääryhmää tulee tässä ennen muita kysymykseen, nimittäin jauhettu ja jauhamaton vilja. Näistä on ' edellinen tärkein, sillä sitä tuotiin suhteellisesti paljon enemmän kuin jälki- mäistä. Vuonna 1911 esim. oli jauhetun viljan koko tuonti 70,63 ja tuonti Venäjältä 33,15 milj. Smk., jota vastoin jauhamat- toman viljan vastaavat tuonti määrät olivat ainoastaan 20,U ja 8,55 milj .
Millaiseksi muodostuu suhde ensinnäkin jauhamattomaan viljaan nähden?
Jauhamattoman viljan kokonaisarvon ja Venäjän tuonnin osuuden siinä näemme seuraavasta taulusta:
262 7. H. Vennola.
II Taulu.
Yauhamattoman vi/jim tuonti Suomeen mili Smk.:
Koko Tuonti Tuonti Venäjältä
Vuosi tuonti Venäjältä 0/0 koko tuonnista
1895 5, u 3,87 76
96 6,12 4,27 68
9 7 8,'0 6,03 7 2
98 9 ,u 7,23 73
99 17,08 12,8& 75
1900 16,72 12,29 73
01 .J 1,12 8,11 74
02 16,23 12,18 75
19°3 21,&7 13,91 64
04 16,3$ 11,86 72
05 14,71 8,H 59
06 18,07 8,02 44
°7 19,79 8,38 4 2
08 18,940 6,59 35
09 19,0' 10, 54 55
10 15,71 5,90 38
19 11 20,U 8,55 4 2
Ryhtymättä yksityiskohtiin, voimme merkitä että sama yleinen vähentymistendenssi , minkä edellä olemme huomanneet Venäjältä tuodussa viljassa yleensä, on huomattavissa myös näissä jauhamattoman viljan yleissummia esittävissä numeroissa. Millai- seksi suhteet taas muodostuvat jauhamattoman viljan päälajei.
hin nähden, näemme sekä painomäärässä että raha·arvossa seu- raavasta.
Jauhamatonta ruista tuotiin Suomeen seuraavat määrät :
Venäj än asema Suomen vi!jantuonnissa. ~63
III Taulu.
Yauhamattoman rukiin tuonti Suomun :
M i 1 joo n a a k g. Miljoonaa Smk.
Koko Tuonti Tuonti Venä-
Koko Tuonti Tuonti Venä-
Vuosi jäitä Ofo koko . jäitä 0/0 koko
tuonti Venäjältä tuonnista tuonti Venäjältä tuonnista
1895 20,14 19,76 99 2,32 2,27 99
96 20,70 20,64, 99 2,28 2,27 99,9
97 29,82 28,75 94 3,59 3,45 96
98 37,33 33,96 91 5,U 4,76 9 1
99 77,87 68,48 88 10,10 9,5g 95
19°0 69,20 65,42 95 9,02 8,50 94
01 44,16 4 1,48 94 5,76 5,39 93
02 80,90 66,52 82 11,33 9,31 82
°3 73,27 59,37 81 10,26 8,31 80
04 75,25 62,72 83 10,54 8,78 84
19°5 56,29 43 ,26 77 8,44 6,u 77
06 68,90 35,92 57 10,34 5,39 52
°7 61,78 3 I ,65 50 12 ,66 6,33 49
08 56 ,28 19,48 35 ( 2,01 4,28 36
09 59,12 39,95 67 II,U 7,911 7°
JO 64,57 23,18 35 9,27 3,48 3 3
19 11 78 ,33 29,H 38 13,32 5,06 38
Jauhamatonta kauraa, joka rukiin jälkeen oli tärkein jau- hamattoman viljan tuontiryhmä, tuotiin Suomeen seuraavat määrät:
y. H. Vt1tnola.
IV Taulu.
Yauhamattot1ean kauran tuonti Suomeen:
Vuosi
1895
96 97 98 99
19°0 01 02
°3 04 05 06
°7
08
°9 10 191 I
Koko tuonti
4,36 5,04 8,93 6,78 I 1,22 18,69 I 1,43 1 1,68 45,16 13,50 14 ,97 15,10 10,14 13,91 15,12 16,64 21,60
M i I joo n a a k g.
Tuonti Tuonti Venä- Koko jäitä 0/0 koko Venäjältä tuonnista tuonti
4,35 5,04 8,93 6,7 7
1 1,20 18,50 I 1,42 I 1,27 28,06 13,20 14,31 14,02 10,10 13,55 15,02 16,62 21,43
99,9 100 100 99,9 99,9 99 100
96
62
98 96
93
99 98 99
99,9 99, 2
0,44 0,50 1,07 0,81 1,46 2,43 1 ,60 1,52
2,03 2,1 0 2 ,27 1,62 2,09 2,27 2,33 3,24
M i I joo n a a S m k.
Tuonti Tuonti Venä- jältä 0/0 koko
Venäjältä tuonnista
0,44 0,50 1,07 0,81 1,46 2,41 1,60 1,47 4,21 1,98 2,00 2,1 0 1,62 2,03 2, 25 2,33 3,21
100 100 100 100 100
99
100
96
58
98 96
93
99 98 99
99,9 99,1
Numeroita tarkastaessa voi tehdä sen huomion että suhde luvut Venäjän osuudesta Suomen viljantuonnissa muodostu- vat jossain määrin erilaiseksi riippuen siitä, lasketaanko ne itse tuonti määrästä, vai tuodun määrän raha-arvosta. Eron vai- kuttaa se että ulkomaisen ja venäläisen viljan raha-arvo on ti- lastossa laskettu eri tapauksissa erilaisten hintojen mukaan_ Huo- mattavampaa eroavaisuutta ei tämä seikka kuitenkaan, kuten nu-
Venäjän asema Suomen viljantuonnissa.
meroista käy selville, suhdelukuihin tee eikä vaikuta ilmiön ylei- seen arvosteluun.
Jauhamattoman viljan eri lajeihin, ,rukiiseen ja kauraan näh- den voi, kuten edelläolevista numeroista käy ilmi, merkitä että se vähentyminen, mikä jauhamattoman viljan tuonnissa Ve- näjältä oli huomattavissa, keskittyy rukiin tuontiin. Jauhamatto- man kauran tuonti tapahtui tosin kysymyksessä olevalla ajan- jaksolla ennen vuotta 1900 miltei aivan kokonaan Venäjältä, mutta tekee senkin jälkeen, lukuunottamatta vuotta 1903 , joka oli aivan poikkeuksellista laatua, 93--99,9% maan kauran tuonnista. Sitten vuoden 1907 on se ollut 98 - 99
Olo,
vieläpä v, 1910 99,90/ 0 •Vähentymisestä siis tähän viijalajiin nähden tuskin kannattaa puhua.
Millaiseksi muodostuu suhde toiseen pääryhmään, nimittäin jauhettuun viljaan nähden?
Kuinka suureksi jauhetun viljan tuontimäärä milj. Suomen markoissa kysymyksessä olevan ajan kuluessa muodostuu, näkyy seuraa vasta :
266 7. H. Vermola.
V Taulu.
Yauhetun viljan tuonti S1I011zeen milj. S m k. :
K oko Tuonti Tuonti Ve näj ältä Vuosi
tuonti Venäjältä 0/0 koko tuon nista
1895 2 1,79 13 ,68 63
96 19 ,63 12,6 7 65
97 27,80 19,42 7°
98 29,47 20,4,0 69
99 36,69 2 1,87 59
19°0 46,88 3 T ,51 67
01 36 ,10 27,67 77
02 43,&1 3°,02 69
°3 5°,4,0 33 ,4,5 66
04 49,10 35,99 73
05 4 1,68 28,58 69
06 47 ,29 25,84, 55
°7 55,21 25,35 46
08 55,12 21,38 38
°9 59,98 28,52 4 8
JO 56,80 2 1,88 39
19 11 7°,63 33 ,15 47
Niiden jauholajien määrä taas, jotka muodostavat jauhetun viljan tärkeimmän osan, nimittäin ruis- ja vehnäjauhot, näkyy seuraa- vista tauluista, joihin myös tarkemman vertauksen vuoksi olemme merkinneet sekä niiden painon kg:ssa että arvon milj . Suomen markoissa.
Ruisjauhoja tuotiin :
Venäjän asema Suomen vi/jantuonnissa. 267
VI Taulu.
Ruisjauhojrn tuonti Suomeen
M i I joo n a a k g. Miljoonaa Smk.
Tuonti Venä- Tuo nti Venä-
Vuosi Koko Tuonti
jäitä % koko Koko Tu onti 'ältä % koko tuonti Venäjältä tuonti Venäjältä J t . t
tuonnista uoums a
1895 98,97 60,66 61 12 ,87 7,89 61
96 9 2,65 61 ,24 67 11 ,43 7,35 65 97 1°9,91 78,89 72 15 ,54 1 1 05 7 1
98 94,83 64,26 68 15,17 10,28 68
99 144,75 9°,32 62 23,16 14,45 62
19°0 168,85 150,52 88 27,02 24,08 88 01 147,48 14 1,55 96 22,18 21,23 95 02 178,44 154,10 86 28,55 24,66 86
°3 2°7,23 165,67 80 33,16 26,51 80
°4 216,75 181,19 84 32,51 27,\8 84 05 147,92 1 19,29 81 23,67 19,09 81 06 155 ,76 1°3,48 73 26,74 18,11 75
07 137,13 89,06 65 3°,17 19,59 65
08 128,34 85,18 66 25,67 17,04 66
09 150,96 100,97 67 28,68 19,18 67
10 181,65 79,68 44 28,04 12,75 45
19 11 21 7,03 14 2,21 66 38 ,32 25,60 66,7 Ruisjauhojen jälkeen olivat jauhamattomasta viljasta tärkeim- mät vehnä jau hot, joiden tuontimäärä on seuraava:
!
268
7.
H. Vennula.VII Taulu.
V~hnäj(Juhojen tuonti Suomeen
Miljoonaa kg. Miljoonaa Smk.
Vuosi
1895 96 97 98 99 19°0
01 02
°3 04
°5 06 07 08
°9 10 19 11
Koko tuonti
39,34 39,11 4 2,70 45,47 45,35 68,40 51,08 59,58 65 96 , 67,31 7°,66 78,23 85,70 9°,86 85,77 88,86 99,85
Tuonti Venä-
Tuonti Koko
jältä 0/0 koko
Venäjältä tuonnista tuonti
22,82 24,04 ' 27,81 31,55 23,05 22,98 18,77 1'7,80 23,87 33,73 33,86 22,71 16,93
9,01 23,31 23,97 17,54
58 61 65 69 50 34 37 30 36 50 48 28 20 9 27 27 18
8,84 8,15 12,22 14,27 13,40 19,62 13,81 14,95 17,02 16,49 17 ,94 20,49 25,01 28,16 '31,18 28,57 32,24
Tuonti Venä- Tuonti 'ältä % koko Venäjälta J t ' t
5,71 5,29 8,34 10,10 7,38 7,35 6,38 5,34 6,92 8,77 9 ,48 7,72 5,76 3,60 9,32 9,11 7,54
uonms a
65 65 68 7I 55 38 46 36 41 53 53 38 23 13 3°
32 23 Numeroista voi merkitä että jauhettu vilja noudattaa yleensä samaa tendenssiä kuin edellä esitetyt numerot Venäjän koko viljantuonnista Suomeen. Vuosisadan ensi vuosikymmenen jälki- pupliskolla on tuonti Venäjältä alentunut . Sensijaan että se esim. v. 1901 teki 77 % ja v. 1904 73 0/0 , teki se esim. v. 1908 ainoastaan 38 ja v. 19IO 39 % Suomen viljan tuonnista. Tämä vähentyminen kohdistuu sekä ruis- että vehnäjauhoihin, mutta on muutos kuitenkin näissä molemmissa ollut suhteellisesti erilainen.
Venäjän asema SUimun viljantuonnissa.
Ruisjauhoihin : nähden voi nimittäin tehdä sen huomion, että ne ovat suhteellisesti paremmin säilyttäneet asemansa kuin vehnäjauhot. Vieläpä voi merkitä että näiden asema v. 1906 -1911 tuskin on huonompi kuin 1895-1899. Vuosina 1900 -1905 vaihteli Venäjältä tuotujen ruisjauhojen arvo 80-95 % maan koko ruisjauhojen tuonnista sen sijaan että se v. 1895- 1899 vaihteli 61-71 ja v. 1906-1911, lukuunottamatta v. 1910, joka on aivan poikkeuksellista laatua, 65-75
0/
0. Saman sei- kan voi merkille panna, kuten numeroista käy selville, sekä ruisjauhojen tuontimäärästä että niiden raha-arvosta. Toisenlai- nen on kehitys vehnäjauhoihin nähden . Venäjältä tuotujen vehnäjauhojen arvo maan vehnäjauhojen koko tuonnissa teki v. 1895-1899 55--71%,
mutta v. 19°5-1911 13-53 Ofo, vaih- dellen sitten vuoden 1907 13-320/ 0. Ja jos viimemainittua ai- kaa vertaamme itse tuotuun määrään nähden, niin näemme, että Venäjältä tuodut vehnäjauhot tekevät ainoastaan 9-27 0/0 maan vehnäjauhojen tuonnista.Vaikka siis vähentymistä molempiin kysymyksessä oleviin pääjauholajeihin nähden on olemassa, niin on. vähentyminen ruis·
jauhoihin nähden suhteellisesti vähäisempi kuin vehnäjauhoihin nähden, jotka muutoinkin osottavat epätasaisempaa suhdetta kuin ruisjauhot.1)
Mitä muihin viljalajeihin tulee, niin ovat ne yleensä suh- teellisesti paljon vähemmästä merkityksestä. Maissi ja maissi- jauhot tuodaan etupäässä ulkomaalta, samoinkuin riisi. Näiden samoinkuin muiden vähäpätöisempien viljalajien tuonnin voimme kokonaan sivuuttaa.
Lyhyesti sanoen: viljantuonnin uusimmassa kehityksessä Venäjältä Suomeen on tapahtunut alentuminen, alkaen kuluvan
1) Muistettava on kuitenkin, kuten edellä olemme huomauttaneet, että suhd e vehnäjauhojen tuontiin nähden muo dostuu venäläisen tilaston perusteella tarkas·
tettuna edullisemmaksi kuin suomalaisen tilaston.
7. H. Vennola.
vuosisadan ensI vuosikymmenen puolivälistä; vähentyminen on huomattavissa kaikissa viljalajeissa paitsi kauran tuonnissa, mutta näyttää jauhettu vilja, erittäinkin ruisjauhot, jonkun verran vai- keammin luopuneen asemastaan kuin jauhamaton.
Näin tilastollisten numerojen perusteeila. -
Meidän on kuitenkin numeroita arvostellessamme muistet- tava eräs tärkeä seikka, joka suuressa määrin reduseeraa nume·
roiden todistusvoimaa . On nimittäin huomattava, että Suomen tilasto ei anna selkoa siitä, mistä tavara on peräisin, vaan ai- noastaan siitä, mistä se on viimeksi lastattu saapuessaan Suo- meen. Nyt on asianlaita niin, että suuri osa siitä viljasta, mikä Suomeen tuodaan ulkomailta, ennen muita Saksasta, ei suinkaan ole saksalaista. Suuret joukot viljaa tuodaan suoraan Mustan·
meren satamista esim. Hampuriin, jossa se uudestaan lastataan ja tulee tilastoon ulkomaisena, saksalaisena tavarana, vaikka se on eittämättömästi venäläistä . Samoin on laita myös useihin Itämeren satamiin nähden. Suuret osat siitä viljasta, jota me tuotamme saksalaisena tavarana maahan, on siis epäilemättä venäläistä alkuperää .
Olisi epäilemättä nyt käsiteltävänä olevan kysymyksen va·
laisemiselle erittäin tärkeätä saada selville Saksasta tosiasiallisesti tuodun venäläisen viljan suuruus, koska se seikka lopullisesti ratkaisee, kuinka paljon Venäjän vilja todellakin on kadottanut menekkiään Suomessa. Tilaston puutteellisuuden vuoksi se ei kuitenkaan ole selvitettävissä. Jonkunmoista taustaa kysymyksen arvostelulle antavat kuitenkin ne eroavaisuudet, mitkä ovat ole·
massa Saksan ja Suomen tilastojen välillä Suomeen tuodun vil·
jan määrään nähden. Ne eivät tosin osota, kuinka paljo Saksasta tuodusta viljasta oli venäläistä, mutta ne osottavat suunnilleen, kuinka paljon siitä oli ulkomaalaista, ja siinä kaiken todennäköi- syyden perusteella venäläisellä viljalla oli pääosa.
Venäjän asema Suomen v iljantuonnissa.
Rukiiseen ja kauraan nähden olivat suomalaisen ja saksa- laisen tilaston ilmoitukset Saksasta tuodusta viljasta seuraavat: 1)
Vuosi 1892
3 4
5 6 7 8 9
JO 19 11
Ruista milj. kg. Uhraa milj. kg.
Suoma!. tilasto Saksal. tilasto Suom. tilasto Saksa!. tiiasto
11,20 5 ,76 4,90 1 ,47
13,82 12 ,63 4,45 2 ,17
12,53 10,18 4 ,25 1,86
12,77 9,92 4 ,69 1,28
32,96 17 ,94 5,41 0 ,03
30,13 14,87 6,89 0,70
36,80 34,64 4,91 0 ,40
19,1 7 16,66 5,25 0, 20
41 ,39 30,53 3, 78 0 ,20
48,58 31,67 3,44 0,31
Ruis- ja vehnäjauhoihin nähden ilmoittavat taas Suomen ja Saksan tilastot:
Vuosi 19°2
3 4 5 6 7 8 9
10
Ruisjauhoja milj. kg. Vehnäjauhoja milj . kg.
Suoma!. tilasto Saksal. tilasto Suoma!. tilasto Saksal. tilasto.
22,67 19,85 35,85 0.91
41,54 38,68 28,11 2,96
35,51 29.06 18,23 4 ,46
28. 63 27, 83 20,08 7 ,~ O
52,28 3 2 ,47 29,65 13,06
47,35 24,34 39,74 13,01
41,55 15,73 52 ,54 27,47
48,58 21,31 48,01 30,42
100,82 48,82 49,62 28,25
74 ,79 48,79 62 ,95 35,13
1) Samat numerot esittää G. A. Uggla tämän vuoden Mercatorissa, vaikka vetää niistä mielestämme jyrkemmät johtopäätökset kuin on syytä.
272 7. H. Vennola.
Näiden numeroiden perusteella on tietystikin hyvin suu- rella varovaisuudella johtopäätöksiä tehtävä. Sen verran voita- nee niistä kuitenkin päättää, että melkoinen määrä siitä viljasta, mikä Saksasta tuodaan Suomeen, on ei-saksalaista alkuperää ja kaiken todennäköisyyden perusteella, kun ottaa huomioon venä- läisen viljan suuren virtaamisen Pohjois-Saksaan ei ainoastaan suoraan Pohjois- ja Länsi-Venäjältä, mutta myös Mustanmeren satamista, oli siitä huomattava osa juuri venäläistä viljaa_
Näistä esitetyistä syistä emme siis saakaan Suomen ja Ve- näjän välistä viljakauppaa arvostella yksinomaan sen mukaan, mitä venäläisen tai suomalaisen virallisen tilaston numerot näyt- tävät. Ne osottavat, kuten käy selville, venäläisen viljantuon- nin Suomeen todellisuutta pienempinä, eivätkä siis sinänsä ole riittävät ilmoittamaan asiain todellista tilaa_ Niitä arvostellessa on aina muistettava, että niiden ilmoittamien määrien lisäksi huomattavia määriä nimenomaan venäläistä viljaa tulee Suo- meen muita teitä, etupäässä Saksan kautta.
Mutta vaikka tämänkin otamme huomioon, emmekä siis voi numeroille antaa sitovaa todistusvoimaa itse viljamääriin nähden, niin käynee niistä kuitenkin, kun ottaa vähentymisen suuren määrän huomioon, ilmi että venäläinen vilja viime aikoina ei ole voinut pysyttää aikaisempaa asemaansa Suomen markki- noilla, vaan osottaa vähentymistä.
Suomi tyydyttää suhteellisesti yhä enemmän viljatarpeensa ulkomaisella, s. o. ei-venäläisellä viljalla. Edelläesitetyt numerot viljantuonnista Saksasta osottavat, että tuonti juuri tästä maasta on päinvastoin kuin Venäjältä ollut yhä enemmän kasvamassa.
Suomen ja Saksan tilaston välillä on tässä suhteessa, kuten on käynyt selville, huomattava ero olemassa. Mutta vaikka pidäm- mekin silmällä ainoastaan Saksan tilastoa, jonka ilmoittamat määrät Saksast~ Suomeen tuodusta viljasta yleensä ovat pie- nemmät kuin Suomen tilaston ilmoittamat .määrät, niin voimme
Väestön lisäänty miskYJy my ksiä I 8:11a v uosisadalla. 273
merkitä että huomattava kasvu on tapahtunut. Niinpä esim. ruis- jauhoja, joita Saksan tilaston mukaari tuotiin v. 1902 19,85 milj.
kg. , tuotiin v. 19IO 48,79 milj. ja vehnäjauhoja, joita v. 1902 tuo- tiin 0,91 milj . kg., tuotiin v. 1911 28 ,25 milj. kg. Huomattava kasvu on olemassa, kuten numerot osottavat, myöskin rukiiseen nähden . Mistä tämä johtuu? Miten on selitettävä että venäläinen vilja, jolla laatuunsa nähden on hyvä maine ja maantieteelliseen asemaansa nähden Suomea lähinnä, ei ole voinut säilyttää ase- maansa? Venäjän taholta on, kuten sanottu, esitetty vaatimus, että tämä Venäjän viljan viennille epäedullinen ilmiö on muitta mutkitta ilman tarkempia selvittelyjä korjattava säätämällä tulli Suomen ulkomaiselle viljantuonniJle.
Järkevämpänä täytynee yleensä pitää, ja myöskin taloudel- listen ilmiöiden käsittelyssä, että koetetaan ensin saada selviJle epäkohdan syyt ja vasta sitten määrätään ne toimenpiteet, mitä epäkohdan poistaminen vaatii.
Se on tältä kannalta, kun seuraavassa tarkastaessamme ii-
miön syitä lähdemme. (Jatk.)
VÄESTÖN LISÄÄNTYMISKYSYMYKSIÄ 18:lIa VUOSISADALLA
Kirjoittanut
Kyösti Ingman.
Montesquieu on teoksessaan »Lettres Persanes » uskalta- nut tehdä sen rohkean väitteen, että maailmassa oli Caesarin aikana 50 kertaa enemmän ihmisiä kuin 1700-luvulla. Siten olisi esim.
Galliassa ollut noin 200 miljoonaa asukasta eli 2 kertaa niin paljon kuin koko 18:nnen vuosisadan Europassa_
On luonnollista että tällaiset väitteet, joita jotkut muutkin ovat esittäneet, ovat enemmän tai vähemmän mielivaltaisia, koska
Kyösti I ng man .
yksikään vanhan-ajan historioitsijoista ei ole ilmoittanut koko kansan lukumäärää, ainoastaan jonkin kansanosan, tavallisimmin kansan sotavoiman suuruus on historiallisissa lähteissä mainittu . Kuitenkaan ei voida, eikä ole milloinkaan' tahdottukaan kieltää, että väestö tosiaankin oli ennen suurempi kuin esim. juuri 1700.
luvulla. Niinpä tunnettu väestötutkija Wargentin Ruotsissa tun- nusti, että Italia oli roomalaisten aikana väkirikkaampi kuin Wargentinin elinajalla, ja itse ylpeät ranskalaiset olivat valmiit myöntämään, että heidän maassaan oli jo 200 vuotta aikaisem·
min ollut joksikin sama määrä, eli noin 20 miljoonaa asukasta, kuin 18:nnen vuosisadan puolivälissä. Ja ruotsalainen Sten Rabbe, joka esitti v. 1770 laskelmiaan vanhan.ajan kansojen väki- luvusta käyttäen laskuissaan samaa menettelytapaa kuin m. m.
tilastotieteilijät Halley ja SiissmiJch, julisti Ranskan asukasluvun jo ennen Rooman maailmanvallan perustamista saman suuruiseksi eli 18 miljoonaksi. Englannin väkiluku taas oli Rabben mu- kaan samaan aikaan 51/'.!. miljoonaa, Saksan 24 miljoonaa ja Alamaitten 2 1/3 miljoonaa.
Mitä Skandinaavian maitten asutukseen tulee, ovat muuta- mat arvelleet, että siellä olisi jo pakanuuden aikana ollut tavat- toman paljon asukkaita, koska Pohjan miehiä kulki silloin suurin joukoin Etelän maihin .
Tätä arvelua eivät kuitenkaan kaikki olleet valmiit hyväk- symään. Niinpä Turun piispa C. F . Mennander oli sitä mieltä, että kansa, joka eli etupäässä karjalaumojensa varassa sekä met- sästyksestä ja kalastuksesta, mutta jonka keskuudessa maanvil- jelys, kauppa ja käsiteollisuus olivat joko tuntemattomia tai va- paille miehille halpa.arvoisina toimina orjien huostaan uskottuja, ei voinut olla niin väkirikas kuin oli tahdottu kuvitella, sillä viljelemätön maa ei voi milloinkaan elättää läheskään niin pal- jon kuin viljelty maa. Keskiajalta sensijaan oli säilynyt paljon sellaisia merkkejä, kuten metsittyneitä asuinsijoja, ojitettuja, vaikka
Väestön lisääntYl1lisky sy",yksiä I8:lIa vuosisadalla. 275 myöhemmin viljelemättömiksi joutuneita peltoalueita y. m., jotka kaikki viittasivat siihen, että maanviljelystä silloin kunnioitettiin ja että sitä harjoitettiin laajalti kansan keskuudessa. Sen vuoksi tuntuikin Mennanderin mielestä uskottavammalta, että Ruotsin keskiaikainen asukasluku oli yhtäsuuri ellei suurempikin kuin 18:nnella vuosisadalla. Ja E. F. Runeberg väitti vielä rohkeam- min, että Ruotsissa oli 300 vuotta aikaisemmin ollut kaksi kertaa niin paljon väkeä ja puolta suurempi laivasto kuin 1700·luvulla.
Oli olemassa muutamia sellaisia syitä, jotka saattoivat van- halla·ajalla edistää väenlisäystä. Wargentin mainitsee yhtenä tällaisena syynä sen, että isorokko ja useimmat lastentaudit sil- loin näyttävät olleen tuntemattomia 1). Jo ennemmin, v. 1755, oli Wargentin viitannut katolisen kirkon ahdasmieliseen valtaan, joka ei ollut estämässä väenlisäystä vanhalla-ajalla. 1700-luvulla nämä sensijaan olivat tuntuvasti väen lisäystä ehkäisemässä. Li- säksi oli paljon muita ehkäiseviä syitä. ) Missä suuri osa kan- sasta », sanoo Wargentin, ) estetään avioliitosta, missä monien tuhansien perheitten täytyy omantunnon pakon vuoksi aika ajoin muuttaa pois maasta, missä rahvas elää äärettömässä sorron- alaisuudessa ja alinomaisessa • epävarmuudessa hengen ja omai- suuden puolesta, ja missä sota toisensa jälkeen on hävittänyt milloin yhden, milloin toisen maanosan », siellä ei myöskään väen lisäyksestä voida paljon puhua.
Nämä tällaiset syyt ne lienevät pelottaneen Montesquieunkin siihen määrään,. että hän arveli väenlisäyksen kokonaan pysäh- tyneen, joten maailma oli 1000 vuoden perästä oleva autio erä- maa. Mutta niin hullusti ei toki maailman kohtalo ollut mää- rätty. Tosin katolisessa Ranskassa, Montesquieun kotimaassa,
1) Wargentinin vastaus erääseen puheeseen: > TaI om folkmängden i äldre och nyare tiden, jonka piti R ahbe 1770.
Kyösti Ingman.
ei oltu havaittu huomattavampaa väenlisäystä pariin sataan vuo- teen, mutta muualla näkyi kuitenkin ilahuttavampia merkkejä.
Grauntin mukaan oli Englannin maalaisväestö 280 vuodessa kas·
vanut kaksinkertaiseksi. Derham taas arveli, että koko Englan- nin väki tulisi 200 vuodessa 2 kertaa suuremmaksi, jollei rutto tai joku maanvaiva sillä välin pääse hävittämään kansaa. Siiss- mi\chin arvelun mukaan oli Saksassa odotettavissa 81 vuodessa väkiluvun kasvu kaksinkertaiseksi, jos väenlisäys saisi ilman huo- mattavampia esteitä tapahtua.
Ruotsissa olivat, arvelee Wargentin, monet sodat Kustaa Vaasan ajoilta aina vuoteen 1720 asti haitanneet väenlisäystä.
Huono taloudellinen tila, tilojenlohkomisten ehkäiseminen, rutto y. m. olivat samalla myöskin vaikuttaneet epäedullisesti väestön lisääntymiseen. Mutta jo 1720-54 näkyi tapahtuneen edullinen käänne, niin että luonnollinen väenlisäys, joka perustui synty- neitten enemmyyteen kuolleitten rinnalla, osotti Wargentin'in muutamista hajanaisista luetteloista tekemien havaintojen mu- kaan väkiluvun kasvavan kaksinkertaiseksi joka 74 vuoden ku- luttua. Vuoden 1749 taululaitoksen luetteloista näkyi seuraava luonnollisen väenlisäyksen suuruus:
Syntyväisyyden
Valtakunnan osassa Väkiluku kaksinker-
perusteella vuonna taiseksi
1749 Ruotsi-Suomi 100 vuod. per.
1750 Ruotsi-Suomi 77 » »
I
1750 SuomiI
69 }) »I
Näisä laskuissaan oli Wargentin käyttänyt syntyneitten lasten ja koko väkiluvun välisenä suhteena suhdetta 1: 30, mutta koska tämä suhde todellisesti oli edullisempi Suomessa, nimittäin 1: 25,
Väestön lisääntymiskysymyksiä I8:lIa v uosisadalla. 277
= = = = =
muuttui tämän suhteen laskuihin sovelluttamalla väkiluvun kak- sinkertaistuminenkin edullisemmaksi eli 58 vuodessa 69 sijasta tapahtuvaksi.
Näin nopeasti ei Ruotsi-Suomen väestö kuitenkaan todelli- suudessa lisääntynyt, sillä väenlisäyksessähän oli otettava huo- mioon muitakin seikkoja, ei yksin sitä luonnollista lisäystä, jonka syntyväisyyslukujen ja kuolevaisuuslukujen välinen ero muodosti.
Käsitettiin nimittäin jo tällöin, kuten taulukommissionin vuoden 1761 valtiopäiväkertomuksen kuudennesta artikkelista selviää, että väenlisäys oli kahta laatua, nimittäin luonnollista ja keino- tekoista, joka perustui maahanmuuttaneiden ja maastamuutta- neiden lukumäärän väliseen erotukseen. Nämäl molemmat yh- dessä vasta osottivat todellisen lisäyksen suuruuden.
Edellä mainittiin, että Saksassa oli Siissmilchin laskujen mukaan luonnollisen väenlisäyksen perusteella odotettavissa väki- luvun kasvamisen kaksinkertaiseksi 81 vuodessa. Mutta Siiss- milchin laskut osottivat myös. että kaksinkertaistuminen tapahtui vasta 100 vuoden kuluttua, jos väen lisäystä tarkasteltiin pelkän kuolinluvun perusteella. Tämän arveli Wargentin johtuvan siitä, että sodilla, tarttuvilla taudeilla tai muutoi11a on ollut vaikutusta siinä, että_ laskujen tulos on kuolevaisuusluvun mukaan epäedul- lisempi kuin syntyväisyysluvun mukaan. »}os on yleensä :. , sanoo Wargentin, »olemassa joitain määrätyltä ajanjaksolta tarkat luet- telot niistä, jotka ovat maan rajojen sisäpuolella syntyneet ja kuolleet, ja todellisen väenlisäyksen huomataan olevan joko suu- remman . tai pienemmän kuin syntyneitten ylijäämä myöntäisi, niin ei ole siihen muuta syytä kuin se, että edellisessä tapauk- sessa ulkomaalaisia on tullut maahan, jälkimäisessä taas kotimaan miehiä on siirtynyt ulkomai11e.» Tämä näkyikin selvästi Ruot- sin ja Suomen väestöluetteloista. Vv. 1754-57 oli Ruotsi-Suo- messa syntyneitten luku 62,987 samana aikana kuolleitten lukua suurempi, mutta todellinen väenlisäys olikin vain 38,810. Tämä
Kyösti Ingman.
johtui siitä, että tänä aikana oli yhteensä 24, I 77 henkilöä siir- tynyt ulkomaille eli keskimäärin yhtenä vuotena 8,059. Vaikka tämä luultu suuri siirtolaisuus olikin erehdys, kuten Wargentin myöhemmin vuonna 1780 todisti, niin oli sillä joka tapauksessa vaikutusta väenlisäykseen, jota se enemmän tai vähemmän haittasi.
Paitsi maastamuuttojen aiheuttamaa väenlisäyksen estettä oli myöskin huono terveydenhoito väkiluvun kasvamiselle epä- edullinen. Väki lisääntyy kyllä, sanoo Wargentin, v. 1755, jos avioliittojen ja samalla syntyvien luku lisääntyy. Mutta mitäpä hyötyä . on syntyväisyyden edistämisestä, jollei samalla pidetä hyvää hoitoa syntyneistä. Tämän kautta vain kirkkomaiden asujamisto karttuu. Näkyi nimittäin väestöluetteloista, että 114 syntyneistä lapsista kuoli jo ensimäisellä ikävuodellaan, kuten taulukommissionin kertomuksessa lausutaan, mutta jos vain 1/5
Ruotsissa vuosittain kuolevista voitaisiin pelastaa elämään, saat·
taisi väkiluku tulla kaksi kertaa suuremmaksi puolta lyhemmässä ajassa eli 57 vuodessa 100 vuoden asemesta katsoen syntyneitten ja kuolleitten. lukuun vuoden 1749 luettelon mukaan. Sen vuoksi pitäisi lääkärinhoito saada paremmalle kannalle.
Oli tutkittava n. s. tuntematon lastentauti, johon kuoli vuo- sittain äärettömän paljon lapsia . Oli rangaistava sell~isia äitejä ja imettäjiä, jotka varomattomuudessaan tukehuttivat vuosittain noin 500 lasta kuolleiksi vuoteessa. Tätä varten oli Trievald jo v. 1740 suositellut erästä »Arcuccio» nimistä konetta, jota käy- tettiin Florenssissa. Ennenkaikkea oli siis kiinnitett~vä huo- miota lasten eloonjäämiseen, jota varten oli myöskin lastenhoi- tolaitten lukua lisättävä. Sensijaan ei ollut niin tärkeätä perustaa kalliita laitoksia sellaisten ihmisten ylläpitämiseksi, jotka olivat jo haudan partaalla, joilla oli enää yksi askel otettavana tässä maailmassa. Ruotsalaisten esi·isät, arvelee Kryger, olivat van- hojen, jo elähtäneiden ihmisten liiallisessa holhoamisessa erehty.
neet, sillä · tietystikin yhteiskunta odotti suurempaa hyötyä sel-
Väestön lisääntymiskysymyksiä I8:lIa vuosisadalla. 279
laisesta ihmisestä, joka vasta alkoi elämänkulkunsa, kuin sellai- sesta, joka oli valmis sen lopettamaan. Sen vuoksi ei saanut halveksia äpäriäkään, vaan oli estettävä ne julmat teot, joilla niitä tuhottiin, sillä kokemus oli osoittanut, että äpäristäkin on hyötyä yhteiskunnalle. Äpärien tuhoamista olikin eräs isänmaal- linen seura ruvennut vastustamaan ja ehkäisemään. Muttei aika- ihmisiäkään tahdottu jättää osattomiksi hoidosta. Varsinkin lapsensynnyttäjien suurta kuolevaisuutta oli estettävä. Sitä var- ten oli asetettava maahan kätilöjä. Ja jollei laajaan valtakun- taan, sanotaan vuoden 1755 komitean mietinnössä, saada kaik- kialle lääkärejäkään, niin on annettava kehoituksia papiksi aiko- ville, että he tutkisivat sen verran lääketie.dettäkin, että voisivat seurakuntalaisten sielunhoidoll ohella pitää huolta myöskin hei- dän ruumiin- ja terveydenhoidostaan.
Kolmas väenlisäykseen haitallisesti vaikuttava seikka Ruotsissa oli 1755 vuoden taulukommissionin mietinnön mukaan virheel- linen talousjärjestelmä, jonka })hdosta avioliittojen ja syntyneit- ten luku jäi pieneksi. Kolme vuotta myöhemmin viittasi Kryger puheessaan siihen Englannissa 60 vuotta aikaisemmin käytän- nössä olleeseen epäkohtaan, . että kaikista avioliitoista täytyi suo- rittaa kruunulle erityisiä maksuja. »Ansaitsee tutkimista ja kor- jausta », jatkaa hän, »eikö meilläkin ole varmoja piintyneitä epä- tapoja ja vääriä käsityskantoja tai eikö itse asetuksista ole es- tettä avioliitoille. Köyhä kansanosa on kaikkialla suurin, siitä siis valtionkin on odotettava parasta voimaa. Pienikin pakko, joka johtuu erityisistä asetuksista, tai pienikin vero estävät usein käsityöläistä seuraamasta luonnallista taipumustaan, jota vastoin sillä olisi tuntuva hyvä vaikutus, jos ne jotka menevät avioliit- toon tai ne joilla on jokin määrätty luku lapsia, vapautettaisiin muutamista maksuista. Mitä kruunu tällä tavoinkadottaisi tu- loistaan, korvaautuisi .kyllä runsaasti, kun väki lisääntyisi. Toi- saalta taas on aivan oikeuden ja kohtuuden mukainen Jus talio-
280 Kyösti Ing11lan.
nis, että se joka on naimattomana kauvemmin kuin hänen ikänsä ja elinehtonsa vaativat, saisi suorittaa jonkin vuotuisen maksun köyhien lasten ylläpitämiseksi.»
Samaan yleiseen merkantilistiseen suuntaan kuin Kryger esitti Carl Fredrik Mennander seuraavan vuosikymmenen puoli- välissä mielipiteitään niistä väen lisäyksen esteistä, joitten juuret olivat. talousjärjeste1mässä ja taloudellisissa laeissa. Hän kiin- nittää huomionsa samalla liialliseen ylellisyyteen, joka on epä- edullinen väenlisäykselle varsinkin kaupungeissa, ja puutteeseen, jonka haitallinen vaikutus väkiluvun kasvamiseen . on aina nähtä- vissä, kun vertaillaan avioliittojen lukua hyvinä ja huonoina vuo- sina. Mutta hän puhuu myöskin maa-alueitten palstoittamisesta jota hän piti välttämättömänä edellytyksenä asukasluvun nouse- miselle, koska juutalaisetkin ja 1,000 vuotta heidän jälkeensä roomalaiset olivat juuri siten lisääntyneet.
Mennander oli jo vuonna 1743 pitänyt tiedeakatemiassa esitelmän, jossa hän vertaili maanviljelyksessä työskentelevän joukon paljoutta maan laajuuteen. Hän arveli silloin että Ruot- sin ja Suomen maanviljelysväki, jakaantuneena 80,000 maanttaa- lilIe
a
20 henkeä joka manttaalilla, oli luvultaan noin 160,000ja vastasi siis likimäärin puolta koko valtakunnan väestöstä.
Mutta maanviljelys oli huonolla kannalla, sillä ainoastaan harvat maanviljelijät kykenivät tuottamaan edes omiksi tarpeikseen, vielä vähemmin sitte hankkimaan elatusta koko valtakunnan asu- kasmäärälle. Mennander laski nimittäin koko vuotuisen vilja- sadon 5,120,000 tynnyriksi, joten kullekin henkilölle olisi tullut
11
12
tynnyriä eli vain noin puolet tavallisesta määrästä. Siten ei hänen mielestään näyttänyt olevan juuri hyviä toiveita siitä, että maa olisi tullut toimeen omilla tuotteillaan. Paitsi maan- viljelyksen huonoa tilaa oli vielä erikseen huomattava, että vii- jelykselle oli vallattu liian vähän sopivaa maata. Ruotsin ja Suomen pinta-ala oli kartasta päättäen noin 10,000 neliöpeni-Väestön lisääntymiskysymy ksiä I 8;lla vuosisadalla. 281
kulmaa kiinteätä maata. Jos ajateltiin joka neliöpenikulmaan sisältyvän 81 manttaalia, niin olisi saatu kaikkiaan 810,000 mant- taalia viljelyskelpoista maata eli (Ol / S kertaa enemmän kuin en- nen. Mutta silloin olisikin, arvelee Mennander, maa samalla voi- nut elättää kymmenkertaisen joukon eli noin 30 miljoonaa asu- kasta.
Yleensä on merkantiiliaikaa pidetty yksipuolisena siinä suh·
teessa, että silloin pantiin liian suurta painoa kaupan ja teolli- suuden kehittämiseen. Tosin tämä väite ei pidä ehdottomasti
paikkaa~sa, sillä ainakin useat väestötieteilijät eri maissa ovat olleet sitä mieltä, että esim. väenlisäys ei voi perustua yksistään näitten elinkeinojen edistykseen, vaan että on otettava huomioon sekin, onko ja kuinka paljon maanviljelyksen yleinen tila osal- taan vaikuttamassa myöskin tähän väestön keskuudessa tapahtu- vaan ilmiöön 1). Samaa voimme sanoa siitä Ruotsissa 17 4o·lu- vulla vallinneesta suunnasta, jonka tarkoituksena oli kaupan ja teollisuuden ohella elvyttää myöskin maanviljelystä, jota varten isojako oli toimeenpantava. Mutta tällainen politiikka ei voinut kuitenkaan saada täyttä kannatusta keskellä merkantilismin kul- taisinta aikaa, joka ei tahtonut heittää tuuliajolle kaupan ja teol- lisuuden sekä niiden ohessa versovien elinkeinojen lempiaatetta.
Vaikka maanviljelys oli niin huonolla kannalla, että ulkomailta tuotiin vuosittain suuri määrä viljaa, sensijaan että Ruotsin maan- viljelyksen tuotteilla, jos maanviljelyksen tila olisi ollut hyvä, olisi pitänyt voida elättää 20 miljoonaa asukasta kahden miljoo- nan asemesta, kuten Erik Salander tiedeakatemiassa v. J 744 pi- tämässään esitelmässä: »Försök, om Sverige kan med egen växt föda sina Invånare >, arveli, niin oli kuitenkin esim. juuri Salan- derin mielestä aivan mahdotonta ajatella maanviljelyksen paran-
' ) Katso arvostelua merkantiiliajan väestöpolitiikasta: Handwörterbuch der Staatswissenschaften.
Kyösti I ngman.
nusta, ennenkuin teollisuus ja kauppa olivat synnyttäneet useam·
pia suurempia ja väki rikkaampia kaupunkeja, sillä »maanviljelys- yhteiskunnan edistys riippuu kaupunkien synnystä ja niitten liike- elämästä » . Tätä mielipidettä, sanoo Salander, ei oltu ennemmin hyväksytty, mutta niihin aikoihin oli se tunnustettu yleensä oi- keaksi.
Siihen aikaan jolloin Salander tämän käsityskannan esitti, oli vielä vaikeata päättää, mihin sitä noudattamalla lopullisesti jouduttiin, koska teollisuuselämän vilkastuminen oli silloin vasta alussaan ja näytti yleensä tuottavan hyviä tuloksia väenlisäyk- seenkin nähden. Niinpä Wargentin viittaa siihen tosiasiaan, että Tukholman väkiluku kasvoi vv. 1736-54 hyvin sen johdosta, että kauppaa ja teollisuutta elvyttäviin toimenpiteihin oli ryhdytty vuoden 1738 valtiopäivillä 1). Samoin oli hän jo aikaisemmin, v. 1755, ollut sitä mieltä, että sellaiset pikkukaupungit, jollaisia olivat kaikki Ruotsin valtakunnan kaupungit Tukholmaa lukuun- ottamatta, edistävät väenlisäystä suhteellisesti yhtä paljon kuin maaseutukin. Mutta kun tiedämme, että Ruotsin kaupunkien väkiluku oli niitten elpyneistä elinkeinoista huolimatta jäänyt niin pieneksi, että se oli vielä 176o-luvun puolivälissä vain 1/19
tai 1/ 14 osa koko väkiluvusta, sen sijaan että suhde oli ulko- mailla 1/9 ja että esim. yksin Lontoon kaupungissa oli Iho osa koko Englannin asukasmäärästä, niin näemme tästä, ettei kaupan ja teollisuuden edistäminen ollut ainakaan Ruotsissa lisännyt sa-
nottavasti kaupunkien asukaslukua. Päinvastoin sekin runsas väenlisäys, joka oli huomattavissa Tukholmassa 1749-66, nous- ten tänä aikana samassa suhteessa kuin 5: 7 (syntyväisyysluvusta päättäen) tai 5: 8 (kuolevaisuusluvun mukaan), oli johtunut siitä, että maaseudulta oli muuttanut paljon väkeä kaupunkiin. Vaikka Wargentin , joka tämän ylläolevan lisäyssuhteen laski, olikin sitä
1) . O m Stockholms stads lilväxt i folkrikhet ' 1721- 66., v. 1769.
Väestön lisääntymiskysymyksiä I8:lIa vuosisadalla.
mieltä, että Tukholman vilkastunut liike oli paljon vaikuttanut ympäristön maanviljelyksen kohoamiseen, niin tunnusti hän kui- tenkin, että väestö oli maaseudulla paikoittain lisääntynyt enem- män kuin Tukholmassa 1). Mutta Wargentin ei ollutkaan tällöin, vuonna 1769, aivan Salanderin kannalla, vaan hän arveli, »että kaukana siitä että kaupunki- ja maalaiselinkeinot estävät toisiaan, on päinvastoin toisen edistys toisenkin elämä ». Siten juuri Tuk- holmakin, jossa suuren kuolevaisuuden vuoksi ei olisi voinut ta- pahtua väenlisäystä, oli kasvanut vain senvuoksi, että maaseudulla oli väki lisääntynyt, jolloin useammat saattoivat siirtyä kaupunkiin.
Koska siis kaupunkien väkiluku elpyneestä kaupasta ja teollisuudesta huolimatta pysyi vähäisenä, ja koska kaupungit hankkivat väenpuutteeseensa lisäystä maanviljelystyöväen kes- kuudesta, niin eikö tämä silloin ollut riittävä todistus siitä, että vallitseva käsityskanta oli väärä ja että kaupunkien kehitys näytti päinvastoin ennemmin riippuvan maaseudun hyvinvoinnista kuin maaseudun etu kaupunkien edistyksestä. Mutta ajan henki oli kuitenkin liiaksi merkantilistinen voidakseen olla käyttämättä hyväkseen tuota merkantiilisysteemille edullista käsitystä. Ei otettu huomioon sitä, että suosimalla vain rahaa antavia elinkei- noja estettiin sellaisten elinkeinojen edistyminen, joitten harjoit-
') Tätä olisi ollut vaikea kieltääkään. kun oli selviä todistuksia siitä.
Niinpä Turun piispa Mennander esitti kirjoituksessaan : . 000 Åbo Stifts tilväxt i folkrikhet pa 30 an ( [769) seuraavan tilaston väen lisäyksestä Suomessa. Väen·
lisäys oli sen mukaan vv. 1730-1760 seuraava :
Osa Suomea
I
Syntyväis. mUk.1 Kuolevais. mUk·1 Keskimäärin Etelä-Suomi.1
1 ,000: 1 . 423 1,0 00 : 1,595 1 1,000 : 1 , 509 Pohj.·Suomi 1 ,000: J ,522 1,000: 1,93 8 1,000: 1.730 Uusimaa·Häme 1 ,000: 1,464 1, 000 : 1 ,8' 2 1 ,000: 1,623 Pohjanmaa. 1 ,000 : 1 ,8 58 1,000 : 2 , 302 1 ,000 : 2,080 Ahvenanmaa 1 ,000 : 1 ,304 1 ,000 : 2,064 1,000 : 1 ,684Kyösti Ing ma1Z.
tajien keskuudessa väenlisäys paraiten saattoi tapahtua. Oltiin liian sokeita huomaamaan, että täten vähitellen valmistettiin hau·
taa valtion rikkautta lisäävillekin elinkeinoilIe. Ei muistettu enää niin paljon sitä tosiasiaa, että valtakunnan paras rikkaus oli suu- rin mahdollinen väkiluku. Ja kuitenkin luultiin juuri asukasmäärää lisättävän. Oltiin siinä uskossa, että lopullisena siunattuna he- delmänä saataisiin havaita, että edistyksen voittokulku pian siir- tyisi maaseudulIekin, tuonne kansan luonnollisen voimanlähteen portaalle, missä väkiluku lisääntyisi, maanviljelys elpyisi ja aitat täyttyisivät koko kansan elättävällä kultaisella mannalla.
Tällainen yksipuolinen merkantilistinen käsityskanta ei vie- nyt kuitenkaan toivottuun tulokseen. Odotettua suurta väen li- säystä ei tapahtunut, kaupungeissa kaikkein vähimmän, eikä maa- seudullakaan riittävästi. Maanviljelys oli jäänyt yhä rappiotilaan , joka johtui maanviljelyksessä työskentelevän väkijoukon pienestä luvusta. V. 1761 valtiopäiväkertomuksen mukaan oli todellisen maanviljelystyöväen suuruus 590,959 henkeä eli noin 1/ 4 osa koko valtakunnan väkiluvusta. Katsoen koko valtakunnan viI- jantarpeeseen 3 tynnyrin mukaan yhtä ihmistä kohti vuodessa, ja kun ulkomailta tuotiin vuosittain noin 3°0,000 tynnyriä, tuot- tivat Ruotsin maanviljelijät yhteensä 6,622,797 tynnyriä viljaa.
Mutta kun maanviljelijäin lukumäärä oli pieni ja kun maanvil- jelijän vero- ja sotakuorma oli painava, kun uhka ja pakko oli- vat hänen vieraansa, kun hänen omistusoikeutensa oli epävarma, kun muut elinkeinot »kostuivab maanviljelyksen kustannuksella , niin seurasi kaikesta tästä, kuten valtiopäiväkertomuksessa v. 176 1 sanotaan, että maanviljelys, jonka harjoittajat ollen 1/ 4 osa koko valtakunnan väestä ylläpitivät toista 3/ 4 osaa hartioillaan, oli hal·
veksittua ja maanviIjelysväki perin köyhää. Vähälukuinen, har- vassa asuva maalaisväestö ei kyennyt tarjoamaan kaupunkeihin tuotteitaan myytäviksi, joten kaupungit eivät käyneet kauppaa maanviljelystuotteilla. Tästä oli seurauksena , että kauppa oli
Väestön lisääntymiskysymyksiä I 8:lIa v uosisadalla.
lamassa, ja kaupunkien porvarien oli pakko tavallisen elinkei- nonsa ohella ryhtyä maanviljelijöiksi. Samoin ei maalainen hank- kinut kaupungista muuta kuin kaikkein välttämättömimmät tar- peensa. Itse hän harjoitti käsi teollisuutta turvautumatta kaupun- kilaisen käsi työläisen apuun. Tästä taas kaupunkien käsiteolli- suus . kärsi. Siten kehittyi korkeimmilreen se »sibi sufficiens »-tila, josta Kryger jo v. 1758 huomautti.
Paljon fysiokratismiin taipuvassa taulukommissionin valtio- päiväkertomuksessa vuodelta 1761 paljastettiin suureksi osaksi Salanderin käsityskannan mukaisen väenlisäyspolitiikan onttous, mutta lopullisen surmaniskun sitä vastaan tähtäsi Edvard Fred- rik Runeberg vuonna 1767. Runeberg oli sitä mieltä, että kau- pungit eivät voineet vaikuttaa edullisesti liikkeeseen ja kauppaan, vaikka niiden väestö olisikin lisääntynyt, päinvastoin jokainen uusi porvari olisi tehnyt e~tisten tilan vieläkin kurjemmaksi sibi sufficiens-tilan vallitessa . Senvuoksi kaikki asetukset, joita an- nettiin siihen suuntaan, että kaupungin porvaristo lisääntyisi, me- nivät vallan hukkaan . Kun kerran Ruotsin kaupunkiväestön pieni suhde maalaisväestöön verraten johtui pienestä ulkomaisesta kaupasta ja kun ulkomaista kauppaa ei voitu yleensä pieneen väkilukuun katsoen enempää laajentaa kuin mitä sen elvyttämi- seksi jo oli tehty, »niin lienee tämän johdosta meidän kaupun- kiemme väkiluku nykyisessä tilassaan kasvanut huippuunsa , ja suuremmaksi niitten väestö tuskin voi nousta, jollei luonnollinen voimamme maaseudulla lisäänny». Jos maaseutu olisi tiheään asuttu, toisin sanoen, kun väen lisääntyessä maalla maanviljelys tulisi sellaiseen asemaan, että se tuottaisi enemmän, jolloin myös maanviljelijät huomaisivat, että heidän on vahingollista harjoittaa maanviljelyksen yhteydessä mitään sivuelinkeinoja, kuten käsi- teollisuutta t. m. s., ja kun vielä täten edistynyt maanviljelys tuottaisi harjoittajalleen niin paljon rahaa, että hän voisi ostaa tarpeensa kaupungista, jossa tavara tosin on kalliimpaa, mutta
286 Kyösti Ing man.
samalla myöskin parempaa, niin kaupungitkin tällöin elpyisivät.
Tosin tämä periaate, että kaupungit edistyivät maanviljelyksen kehittyessä, ei ollut Hollannissa vienyt suotuisiin tuloksiin, kuten hollantilaiset kirjailijat olivat huomanneet, mutta Runebergin mie- lestä ei sopinut Hollantia ja Ruotsia tässä suhteessa verrata kes- kenään. Luonto, jonka tuli olla niin hyvin valtioelämän kuin
·taiteenkin esikuva, tahtoi sensijaan tämän asian järjestää juuri niin kuin Runeberg väitti, ja tämä oli varsin helppo havaita.
»Täydellinen vapaus ja lainvakuus henkeen ja omaisuuteen kat- soen sekä kiitollinen maaperä ja terveellinen ilman ala lisäävät väkijoukkoa maaseudulla ilman kaupunkien vaikutusta, tosin ai- noastaan määrättyyn kohtaan saakka. - - - Väen lisään- tyessä kasvavat kylät. Se monipuolinen työ, joka on tarpeen maataloudessa, antaa vapaasti ja senvuoksi hyvää vauhtia enen- tyvälle väkijoukolle aihetta saavuttamaean kaikenkaltaisia etuuksia : yksi kiinnittää huomionsa vain tarve-esineiden valmistamiseen, toinen sepän-, kolmas kehruutyöhön, neljäs taas kutoakseen koko joukolle maksua vastaan j. n. e. Näin valmistuu kuhunkin eri ammattiin oma erityinen miehensä. Ammatti. ja käsiteolli- suutta syntyy siellä aivan huomaamatta, ja kaikki näiden har- joittajat yhdessä muuttavat vähitellen kylän kaupungiksi ».
Jos valtio siis tahtoi edelleenkin edistää väenlisäystä, niin oli katsottava ettei maanviljelyksessä olisi ollut väenpuutetta.
»Maanviljelys », kuten taulukommissionin kertomuksessa jo vuonna 1761 sanoUiin, «ei ole ainoastaan jaloin kultakaivos, jota valtio voi jumaloida. Siinä on myöskin väkijoukon siemen ja se lisää maan luonnollista voimaa sikäli kuin sitä helpotetaan ja edistetään. Sitä todistaa se, että kaupungit hankkivat väen- puutteeseensa lisäystä maanviljelystyöväen keskuudesta. Valta- kunnan puolustuslaitos on voimaton, ellei maanviljelys luo enem- män väkeä. Teidän Kuninkaallisen Majesteettinne ja kruunun tulot ovat pienet, virkamiesten palkat ovat riittämättömät ja
Väestön lisääntymiskysymy ksiä I8:11a v uosisadalla.
kaikki on tavattoman kaIJista, niin kauvan kuin se väkijoukko, jonka on ylläpidettävä kaikkia muita ja hankittava niille varaIJi- suutta, on heikko ja vähäinen ~ .
Sen jälkeen kuin myssyjen toinen hallituskausi vv. 1765-69 oli syössyt maan elinkeinot rappiotilaan, olikin hallituksen ja sää·
tyjen silmämääränä elvyttää lamaantunutta taloudellista yritteliäi·
syyttä maanviljelystyöväenkin keskuudessa. Säätyjen tammikuun 30 p:nä v. 1770 tekemän päätöksen mukaan annettiin samallai- sia etuja kuin vuoden 1738 valtiopäivillä oli annettu . Näitten tarkoituksena oli varsinkin maanviljelysehtojen helpottaminen.
Mutta sen lisäksi annettiin niille, jotka menivät avioliittoon ja hankkivat itselleen omaperäisen viljelystalouden, täydellinen var- muus siitä, ettei heitä pakotettu sota palvelukseen, ja niille rah- vaan miehille, joilla oli useampia lapsia, suotiin vapautuksia kruu·
nunmaksuista. Samana vuonna maaliskuun 8 p:nä julkaistiin eri·
tyinen kuninkaallinen asetus väenlisäyksen edistämisestä. Sen mukaan annettiin kaikista persoonallisista maksuista vapautusta niille tilanhaltijoille tai veroamaksaville torppareille, joilla oli 4 manttaalillekirjoitettua lasta. Samoista maksuista vapautettiin kaikki muutkin torpparit ja yleensä köyhä kansa: työmiehet, kaupungin kalastajat ja ne; jotka eivät olleet porvareja, ratsu·
miehiä, sotamiehiä, rakuunoita, laivaväkeä y. m. Ehtona oli, että heillä oli vähintäin 4 elossa olevaa lasta, ja maksuvapautus oli voimassa siksi kuin nuorin lapsista oli täyttänyt 8 vuotta. - Kruununmaitten uutisviljelystä koetettiin edistää huhtikuun 4 p:nä v. 1770 annetulla kuninkaallisella määräyksellä. Paitsi kuuden vuoden verovapautta annettiin niille, joilla oli 4 alle 15 -vuotistå lasta, jokaista lasta kohti 112 tynnyriä viljaa kunnes nuorin oli täyttänyt 6 vuotta. Huhtikuun 16 p:nä v. 1771 annetussa ase- tuksessa, joka koski genualaisia arpajaisia, määrättiin taas 500 mk.
myötäjäisiksi rahvaan 15-24·vuotisille tytöille 1).
' ) Modees samling afkoDgliga förordningar 1768 - 72, sivut 159, 260, 354 , 716.
288 Suomen ulkomainen kauppa ja rahamarlekinat V. I9I2.
SUOMEN ULKOMAINEN KAUPPA JA RAHA- MARKKINAT V. 1912.
1
Minkälaiseksi kuluvan vuoden kauppavaihtomme muodos- tuu, siitä voi saada verrattain selvän kuvan kolmannen vuosi- neljänneksen lopulla. Onhan syyskuun loppuun pääasiallisin tuon- timme ja vientimme ennättänyt tapahtua. Loka- ja marraskuun, purjehduskauden viimeisten kuukausien, kuluessa ei enää voi ta- pahtua niin suurta tuontia eikä vientiä, että se kuva, jonka syys- kuun loppuun laadittu kauppatilasto antaa vuoden kauppavaih- don muodostumisesta, kahden mainitun kuukauden kuluessa oleelli- sesti muuttuisi. Sen vuoksi voimmekin kolmannen vuosineljän- neksen lopussa saatavien tietojen perusteella joltisellakin varmuu- della muodostaa itsellemme käsityksen Suomen kauppavaihdossa tapahtuneista muutoksista edelliseen vuoteen nähden .
Tammi - syyskuun kuluessa vv. 1912 ja 1911 on tärkeimpien tavaroittemme tuonti ollut seuraava:
Lisäys
+
19 12 19 11 vähennys - tonnia 0/ 0
Vehniä tonnia 175,4, 13 2,6
+
42,8 32,0Ohria » 861,2 1,893,2 1,037,0 54,6
Rukiita 23.449,3 51.450,4, 28,001,1 54,4,
niistä Venäjältä » 8,199,4, 28,598,7 20,399,3 7 1,3
» Saksasta » 1 5,239,4, 22,848,2 7,608,8 33,3 Vehnäjauhoja » 52,73 6,6 63,396 ,3 10,659,7 16,8 niistä Venäjältä » 10,270,7 14,944,8 3,674,1 24,5
» Saksasta » 32,50J,8 38,533,2 6,03 1,4, 15,9
» Englannista » 5,993,5 3.493,2
+
2,5 00,3 71,6Ruisjauhoja 84,°34,6 150, 163,1 -- 66,128,5 44,0 niistä Venäjältä » 38,9 16,5 112, 18 7,& 73,27 1,1 65,3
» Saksasta 45,117,5 37,969,3
+
7, 187,9 18,8Kahvia » 8,834,7 9,3 80,5 - 545,8 5,8
Sokeria, raakaa
"
32,12 5,8 3 1,159,4,+
966,4, 3,1}) puhdistettua » 573,5 63 1,8 -- 58,3 9,3
