Y H T E I S K U N T A - T A L O U P E L L I N E N
A I K A K A U S K I R J A
t • \
T O I M I T U S :
J r H . V E N N O L A O S K . G R O U N D S T R O E M
J . F O R S M A N M A R T T I K O V E R O
S i s ^ I l y s : Miksi pnutavaraliikkeen harjoittajien maanhankinta on maanviljelykselle epSedttllinen, k i i j . R u r i k P i h k a l a . Saksan sosialidemokratian snhde maatalonskysymykseen, kirj, K . J . L a i n e . Snomen kanppavaihto v. 1907, k i r j . K . W . H o p p u . Englannin van- hnuden-elakelaki, k i r j . M a t t i K o v e r o . Kiijailisuutta: R a k e n n u a j a asnntolasku HelsingissS, T u r u s s a , T a m p e r e e l l a j a V i i p u r i s s a joulukuun 5 p : n S 1 9 0 0
(Suomenmaan V i r a l l i n e n T i l a s t o V I , Vaestotilastoa 3 9 ) , a r y . T , K . ; Versicherungswesen, arv. L . H . Tietoja eri aloilta: L a i k o t i l a s t o a e r i m a i s t a ;
K u l u t u s - j a tuotanto-osuuskunnista E n g l a n n i s s a . A m e r i k a n taloudellinen a h d i n k o . K a u p u n k i e n taloudelliset jxitykset S a k s a s s a . Sveitsin maanviljelyksellinen tuotanto.
A m e r i k a n puuvillatuotannosta; K u U a n tuotanto Y h d y s v a l l o i s s a ; Asutustilastoa Saksasta.
N : o 5 1 9 0 8
6 s 1!
09 •
^ ®
O Pi
I I
• - 0
^ s Si
111
t3 cti
^ 1 -
O 0)•S
w
to 2 &.^1
CO
CO G O
C O
•-a cn
i ?
e s
•It A Hi 3
S I
« .A
.-3
y h t e i s k u N t a t a l o u p e l l i n e n A I K A K A U S K I R J A
ilmestyy noin kolmen painoarkin suuruisena joka toinen kuukausi eli kuusi kertaa vuodessa.
Aikakauskirja kasittelee yleistajuisessa muodossa yhteis- kunnallisia j a taloudellisia kysymyksia j a seuraa niiden kehitysta jai kehityksen tuloksia koti- j a ulkomailla. Se sisaltaa seka alku-
peraisia kirjotuksia etta selontekoja yhteiskuntataloudellisten k y - symysten kasittelysta koti- j a ulkomaisessa kirjallisuudessa seka arvosteluja huomattavammasta yhteiskuntataloudellisesta kirjalli- suudesta.
Tilaushinta on asiamiehilta, postikonttooreissa tai toimituk- selta suoraan tilattaessa 5 markkaa vuosikerralta, postimaksut j a lahetyskustannukset siihen luettuina. Asiamiehille, joita toivo taan saatavan ympari maata j a kaikista kansan kerroksista, an- netaan joka kuudes vuosikerta ilmaiseksi. .
J . H . , V e n n o I a ,
Paatoimittaja.
J . F o r s m a n .
Osk. Groundstroem,
Toimitussiliteeri.
Martti Kovero.
Ybteiskaptataioadellisei? aikakaaskirjao:
Paatoimittaja: J . H . Vennola, Huvilakatu 2. T e l . 36 83.
Toimitussihteeri: Osk. Groundstroem, Luotsik. 4. T e l . 53 33.
Toimituksen osote: Helsinki.
Akateeminen kirjakauppa
{ ^ ^ 3 Helsingissa.
Omistaa runaaan varaston seka kotimatsta etta ulkomaalaista kir- jallisuutta.
Toimittaa nopeasti kirjallismitta, jota ei lOydy varastossa.
Snlkeutuu yleisOn suosiolliseen huomioon esiintyvassa kirjaUisuus-
tarpeessa. " '
E J . AIKALA
(ent. H E R L I N )
Helsinki, Mikonk. 8. Sivullike Kotkassa.
Tasku-, seina- ja heratyskelloja, maailman parhaimmista tehtaista, kihla- ja mnistosoTmuksia, kellonperia, kulta-, hopea-, uusihopea- ja nikkeli-esi- neita, kiikaria, silmalaseja y. m. paljottain ja vahittain.
Hinnat ehdottomasti halvimmat!
H u o m . l Hintaluetteloja kellosepille pyydettaessa.
M I K S I P U U T A V A R A L I I K K E E N H A R J O I T T A J I E N M A A N H A H K I N T A O N M A A N V I L J E L Y K S E L L E
E P A E D U L L I N E N ? *)
Kirjoittanut
Rurik Pihkala.
I .
Syita maanviljelyksen taantumiseen selvitettaessa lienee edul- lisinta jakaa ne i ) suoranaisesti j a 2) epasuorasti puutavaraliik- keen harjoittajien tilanostosta johtuviin.
Edelliseen on luettava puutavaraliikkeen harjoittajien etu- paassa metsanhoitoa varten jarjestetty talous. Hoitaessaan itse tilojaan pitavat' he niin paljon kuin suinkin silmalla liikkeen etuja ja jattavat siten maanviljelyksen sivuseikaksi. Vuokratessaan taas tilojaan muille ei heidan tarkoituksensa ole saada hyvia maanviljelijoita, jotka maksavat paljon vuokraa, vaan paaasia on se, etta he saavat tilalleen asukkaan, joka pitaa huolen siita j a maksaa vaikkapa ei muuta kuin verot. Tasta syysta eivat he ole pitaneet huoita hankkiakseen asukkaille varmaa asemaa, jotta nama sitte uskaltaisivat uhrata kyllin varoja tilan maanviljelyk- seen. Heilla liekin tarkoituksena sitoa itseaan niin vahan kuin suinkin pitkaaikaisilla j a heidan oikeuksiaan rajoittavilla vuokra- sopimuksilla. Esim. The Finland Wood C. haluttomuutta sopi-
*) V e r t , kirjoituksiamme YhteiskuntataloudeUisessa aikakauskirjassa 1907, siv. 225 ss. j a 1908 siv. 49 ss.
204 Rurik Pihkala.
musten tekoon osoittaa se, etta eraallakin tilalla siina tapauk- sessa, etta kirjallinen sopimus tehtaisiin, vuokramaksu tulisinou- semaan moninkertaiseksi.
Niilla 86:11a tilalla (Pihtiputaalla, jota kirjoitus koskee), jotka olivat vuokralle annetut, oli kirjallisia sopimuksia ainoastaan 47:11a. Jo se, etta 39 asujanta on ilman kirjallista sopimusta, osoittaa, etta vuokraajien asema on epavarma. Tosin kylla pois- haatoja ei liene tapahtunut, painvastoin puutavaraliikkeen harjoit- tajat ovat osoittauneet hyvinkin vapaamielisiksi tassa suhteessa, mutta kuitenkin on epavarma tunne kylliksi estamaan innokkaam- min ryhtymasta maanviljelykseen. Jos lie epavarmaa j a hanka- laa olo ilman sopimusta, niin tuskin se lie sen edullisempaa sika- j laisten vuokrasopimustenkaan turvissa. Katselkaamme niita va- han tarkemmin. Vuokraaika on 23:ssa 10—19 vuoden valilla ja samoin 23:ssa 2 0 — 3 0 vuoden valilla. Yhdessa ei ole aikaa ollenkaanl Muuten ovat nama kontrahdit kaikki kutakuinkin samansuuntaisia, esiintyen kuitenkin 3 varsinaista paatyyppia kullakin sikalaisella enimman tiloja omistavalla yhtiolla: Hallalla, The Finland Wood C:lla j a Wahlilla. Yleisesti ovat vuokra- sopimukset puutavaraliikkeen harjoittajien tekemia, usein ne tuo- daan jo valmiina vuokraajalle, joka sitte vaan kirjoittaa nimensa alle. Kysyessani, tietavatko vuokraajat, mita niissa seisoo, .sain useimmiten vastaukseksi: »luettiinhan se silloin kun tuotiin* tai jotain sen tapaista. Eras vastasi siihen: »olisihan ne sen lukeneet-
kin, mutta mitapa mina sita oisin kuunnella viihtinna, eihan se siita ois paranna, nimi siihen ois pitanna panna kuitennii, kun tassa ol tullu jo joku vuos' talloo pietyks'». The Finland Wood C. j a Wahl ovat kayttaneet useimmiten painettuja kaavoja, kun taas H a l - ' Ian ovat kirjoitettuja j a vaihtelevat siten enempi. Useimmissa naissa I on hyvinkin tarkkoja maarayksia. Ensiksi niissa on mainittu
mika j a missa sijaitseva tila vuokrataan j a sitten ehdot. Useim- miten on alussa sanottu, mitka viljelykset vuokraaja saa hyvak-
Puutavaraliilikeen harJoHtajien maanhankinta. 205
seen kayttaa j a miten niita on hoidettava. Niin mainitaan, etta vuokraaja »saa nauttia sen alle kuuluvat viljelykset, tehda uutta peltoa j a niittya vointinsa mukaan, ennen tehdyt viljelykset ovat kunnossa pidettavat joka kohdan puolesta j a jos korjausta ilmaan-
tuu, ovat ne heti korjattavat» (Halla), tai »Hanen tulee moitteet- tomasti kunnossa pitaa huoneet, aidat ynna viljelykset j a kor- jata tiet» (Wahl), j a »Vuokraajan on tila pidettava hyvassa kun- nossas (The ' Finland Wood C ) . Joissakuissa on ensimaisena mainittu vuokramaksu. Tama on mielestani useimmassa tapauk- sessa erittain kohtuullinen, toisissa ihmeteltavan pienikin. Siten oli vuokramaksuna tilalta menevat ulosteot tai osa niista 39:11a tilalla j a ulosteot ynna rahaa alle 100 mk. 24:11a tilalla. Tahan on otettu mukaan suupuheisiinkin perustuvia vuokramaksuja.
Joissakuissa harvoissa tapauksissa voi taten verot muodostua siksi suuriksi, etta vuokramaksu, tilan oUessa sellaisessa kun- nossa kuin tavallista on, tulee kyllakin tTukaksi, mutta useimmiten se, kuten yllaolevastakin kay selville, on alhainen.
Tama seikka selittaakin miksi puutavaraliikkeen harjoittajien tiloille on aina saatavissa vuokramiehia, vaikka muut ehdot olisi- vat kuinka epaedullisia tahansa.
Metsankayton rajoitus on jokaisessa hyvin selvaanlausuttu.
xPoltto- j a tarvepuita saa ottaa maahan kaatuneista, kuivia j a lehtipuita, huoneen korjauspuita seka pienia nareita seipaiksi j a aidaksiksi» (Halla). Samansuuntaiset ovat muidenkin kontrahdit tassa suhteessa. Viela on Wahlin painetuissa kaavoissa lisatty:
»metsanotto tulee tapahtua yhtion • metsanhoitomiehen neuvojen mukaan j a yhtaan hirtta ei saa omin luvin ottaa j a puutavaraa tulee yleensa saastaa».
Metsanvartioimisesta on useimmiten eri pykalassa mainittu.
»Arendaattorin pitaa tarkasti peraankatsoman metsaa j a jos haaskuuta siina havaitsee, meille ilmoitettava» (Halla). j> Hanen tulee kerta kuukaudessa kayda rajat ympari j a vesoa niita tar-
206 Rurik Pihkala,
vittaessa seka ryhtya tarpeellisiin toimenpiteisiin heti tarvittaessa metsavalkean j a varkaitten ehkaisemiseksi j a viela, jos isannat niin vaativat, tehda metsavartijan vala» (Wahl). Eraassa saman yhtion v. 1905 tehdyssa kontrahdissa on viela lisatty: »Muutoin on 'vuokramies velvollinen metsaa hoitamaan seka sita haaskauk-
selta j a raiskaukselta suojaamaan uhalla etta hanen on korvat- Itava vahinko, jonka hanen laiminlyontinsa on tassa suhteessa
tuottanut». »Jos arentimies kuulee, etta joku on ryhtynyt talon metsaa haaskaaraaan, on siita heti talon omistajalle ilmoitettava (The Finland Wood C ) .
Kaskeaminen on eraissa Hallan j a The Finland Wood C:n kontrahdeissa kielletty, toisissa edellisen yhtion sopimuksissa on sanottu: »Kaskea saa viljella ainoastaan meidan erityisen luvan , kautta lehtomailla». Toisissa jalkimaisen yhtion kontrahdeissa
ei taas ole mainittu tasta mitaan. »Kaskeamista voi tapahtua yhtion antamilla maarayksilla, jolloin siihen yhtion puolesta j puunsiemen kylvetaan j a tulee hanen pitaa aho 8 vuotta aidassa,
ettei elaimet saa tallata sita» (Wahl).
Korvausta tehdyista korjauksista ei kontrahtien mukaan useimmissa tapauksissa myonneta. sVuokraaja ei saa mitaan palkintod uusista viljelyksista j a rakennuksista» (Halla Tammik.
31 p. 1902) j a jatkoa samassa: »jos arentaattori tekee sellaista, jota tama kontrahti ei myoten anna, on han arentioikeutensa imenettanyt j a velvollinen pois muuttamaan ilman mitaan pal- jkintoa tai ]aht6paivaa». Myohemmin tehtyja vuokrasopimuksia
kuin yllamainittu en ole Hallan tiloilla tavannut. Wahlin tiloilla
— o n korvauksen- saaminen kielletty seka vanhemmissa etta myo- 'hemmissa sopimuksissa. Niinpa eraassa v. 1905 sanotaan:
l?> eika han saa mitaan korvausta tilalle tekemistaan t6ista». Toisessa paikassa samaa sopimusta on viela: »Jos vuok- raaja ei noudata niita maarayksia, jotka tassa valikirjassa on so- vittu, on han velvollinen, jos talon omistaja tahtoo, heti pois I
I I
Puutavaraliikkeen harjoittajien maanhankinta. 207
muuttamaan tilalta nauttimatta minkaanlaista muuttoaikaa j a on han siita velvollinen korvaamaan mita on laiminlyonyt». Sopi- muksen alussa kun on mainittu esim.^ etta rajat ovat kerta kuukau- dessa ympari kaytavat y. m. niin on hanen hyvinkin hankala tayttaa naita maarayksia, joita han sitapaitsi tuskin tunteekaan.
K u n vuokraajalle on maaratty useita korjauksia tilalla tehtavaksi, niin lienee hyvinkin vaikea, jos kesken vuokra-aikaa poislahto tapahtuisi, »korvata mita on laiminly6nyt». E n tahdo kayda ar- vostelemaan yllamainitunlaisten kontrahtien laillisuutta, sikalais- ten vuokramiesten silmissa ne ainakin ovat oikein paperille kir- joitettuja j a »puulaakin miesten tekemia», niin ettei ole epaile- mistakaan niiden patevyydesta.
The Finland Wood C. nakyy joutuneen aivan ymmalle tuon korvauksen maksamisen suhteen. Painetuissa kaavoissa mainitaan kylla »Jos vuokraajan havaitaan tehneen melkoisia parannuksia tilalla, olkoon hanella etusija saada tila vuokratta- vaksi uutta kontrahtia vastaan; jos han ei ole halukas siihen, mutta ei ole liioin ehtinyt saada vastaavaa hyotya korjauksista (jos ne ovat niin myohaan tehdyt), saakoon han korvausta sen verran kuin kohtuuUiseksi katsotaan». Yllamainittu onkin an- nettu tallaisena eraissa sopimuksissa v. 1904, mutta v. 1906 annettuun Harjun j a Pekkalan vuokrasopimukseen on kirjoitettu jalkeen: ' »Jos yhtio myo nyt vuokratun maan ennenkuin tama kontrahti loppuu, kumotaan tama kontrahti eika vuokraajalla ole mitaan oikeutta vahingon korvaukseen». Kaikissa muissa The Finland Wood C:n kontrahdeissa, paitsi yhdessa, olen tavannut pykalan: »Tata vuokrakontrahtia ei saa taloon kiinnittaa». Siis on jo kauemmin aikaa tiedetty pitaa kadet vapaina sellaista tar- jousta varten, jonka yllamainitun yhtion johtomiehiin kuuluva hra Salvesen on toiminimi J . E . Salvesen & C:on puolesta jo tehnyt valtiolle, esittaessaan sen lunastettaviksi kaikki viljelys- maat omistamiltaan tiloilta Kuopion laanissa. Samaan lie tah-
2o8 Rtirik Pihkala.
dannyt sekin, ettei yhtio ole ollut halukas kirjallisia vuokrasopi- muksia antamaankaan.
Useita muitakin toisistaan poikkeavia lisayksia on viela naissa vuokrasopimuksissa. Niinpa Hallan antamissa on poik- keuksetta seuraava: »Pidatamme itsellemme oikeuden tarkastuk- seen joka vuosi viljelyksilla. j a kartanossa j a siina tehdyt muistu- tukset ovat yhden vuoden kuluessa kuntoon pantavat». Samoin, etta arentaattorin pitaa tehda ojaa niin j a niin monta (esim.
200) sylta, aitaa samoin, ottaa kamaraa j a ajaa savea niityille tai tehda joku maaratty maara uutta tai reilata vanhaa niittya.
Erilaisia sopimuksia loytyy myos uusien rakennuksien laitta-
|misesta y. m.
Nykyisessa maanvuokralaissa vaadittuja tulokatselmuksia on myos toimeenpantu. • Kuvaavata on, etta esim. eraalla tilalla tallaisen tulokatselmuksen toimeenpanijoina olivat yhtion asia- miehen muassaan tuoma j a palkkaama »luotettava henkilo» pu- heenjohtajana, yhtion asiamies j a hanen renkinsa kahtena muuna jasenena j a nama sitten toimeenpanivat tarkan j a lainmukaisen tulokatselmuksen. Vuokraaja lopuksi nimensa allekirjoittamalla hyvaksyi katselmuksen. • Arkaluontoisena asiana on yleensa vai- kea menna arvostelemaan, kuinka paljo vaarinkasityksia tastakin johtuu. Esimerkkina olkoon mainittu, etta eraassa paikassa oli pantu pelloksi maa, jonka mina ainakin tavallisen kasityskannan mukaan arvostelisin olevan likempana kaskeksi kelpaavaa maata.
I Kuten yllaolevasta selviaa, on vuokraajien asema sangen epavarma j a epaedullinen muissa suhteissa paitsi mika koskee vuokramaksua. On todennakoista, etta juuri tama alhainen vuokramaksu houkuttelee asukkaita tiloille, vaikkakin muut ehdot
|ovat niin epasuotuisat j a maanviljelyksen edistymiselle melkeinpa mahdollisimman huonot, niista kun puuttuu varmuus saada naut- tia tyonsa hedelmat. Sikalaisissa oloissa ei siis ole ihmekaan, etta maanviljelys • jatetaan niin sivuseikaksi, etta puutavaraliik-
Puutavaraliikkeen Jiarjoiitajien maanhankinta. 209
keen harjoittajien tiioilla 63:lla 86:sta vuokralle annetusta tilasta saannoUisesti talonvaki kay tukkitoissa. Useilla tiloilla itse isan- takin suurimman osan talvea ajaa tukkeja. On itsestaan selvaa mita tuo tuollainen maanviljelykseen vaikuttaa.
Suurena syyna maanviljelyksen taantumiseen vuokratiloilla on myos liikepaaoman puute. Vuokraajiksi otetaan nimittain henkiloita, tjoilla ei ole muuta omaisuutta kuin mahdollisesti lahemmaksi 10 henkeen nouseva perhe j a ' lainaksikaan he tuskin voivat saada paaomaa. Varakkaammat hankkivat nimittain itsel- leen oman tilan, eivatka puutavaraliikkeen harjoittajat useassa- kaan tapauksessa voi saada tarjoamillaan ehdoilla varoissaan olevaa maanviijelijaa tilalleen. Tasta syysta ovat vuokraajat pa- koitetut hankkimaan tyoansioita, joista pikemmin saavat tuloa, he kun useimmiten elavat kadesta suuhun eivatka voi odottaa maasta hitaammin tulevia hedelmia.
Epasuorasti puutavarahikkeen maanostoista johtuvista syista lienee suurin metsakeinottelijoiden ilmestyminen. Ne ne ovatkin maanviljelyksen pahimpia vihollisia.' Usein joutuvat nimittain tilat ensiksi keinottelijoille. He pitavat niita muutaman vuoden ja nylkevat sina aikana tilaa mahdollisimman paljon. Heidan kun ei tarvitse valittaa maanviljelyksen taantumisesta, silla puu-
tavaraliikkeen harjoittajat, joille tila lopuksi on tarkoitettu myyta- vaksi, eivat siihen kiinnita suurtakaan huomiota j a ' he voivat siis ryostettyaan tilan maanviljelykseen nahden saada siitametsan tahden kuinka hyvan hinnan tahansa. • Olisi viela useita muitakin syita, joiden . voisi otaksua epasuorasti vaikuttavan maanviljelykseen, mutta koska ne ovat paljo likempana j a johtuvat etupaassa koko puutavaraliikkeen vaikutuksesta j a siina enimman metsantuottei- den viennista, niin ei liene,syyta lahemmin kajota niihin. .
2IO Rurik Pihkala.
I I .
»Metsakomitea» ilmoittaa mietinnossaan, etta kaikilla muilla paitsi yhdella puutavaraliikkeiden tiloilla metsaa olisi kohtuul- lisesti hakattu, ei missaan havitetty eika missaan saastetty;
tuosta yhdesta ei nimittain ole mainittu mitaan * ) . Maanviljelys- neuvos Bjorkenheim sanoo matkakertomuksessaan: »Talvella sopii ansaita yhtioideh kruunulta j a yksityisilta ostamistaan met- sista». Miksi ei puutavarahikkeen harjoittajien omilta mailta vietavista puista, jos kerran niista niin monella on metsaa koh- tuullisesti hakattu, niin pitaisihan tasta joku maara jo kertya.
Tama viittaa siihen, ettei todellisuudessa niinkaan usealta tilalta ole heidan omistusaikanaan metsaa hakattukaan. Samoin mai- nitsevat maanviljelysneuvos Bjorkenheim j a valtiopaivamies Rossi, etta I2:sta heidan siella tarkastamillaan tilalla oli, edellisen mu- kaan 7:11a j a jalkimaisen mukaan 6:11a metsa puutavaraliikkeiden hallussaoloaikana koskematon. Mihin sitten »metsakomitean»
tiedot perustuvat: vastauksiinko kyselykaavoissa ? K u n vertaa naita alkutietoihin, huomaamme etta niissa taaskin oli vastattu samalla kertaa molempiin kysymyksiin, etta metsaa on kohtuul- lisesti hakattu j a myos saastetty. Tasta on ilman muuta muo- vailtu tuo todellisuudessa vallan vaara tulos, etta kaikilla niilla tiloilla, joista tassa suhteessa on tietoa, olisi metsaa kohtuulli- sesti hakattu. Olkoonpa, etta tassa suhteessa on tulos tehty epaedulhseramaksi puutavaraliikkeen harjoittajille, se kuitenkin osoittaa, etta »metsakomitean» tilastolliset tiedot ovat patevyytta kaipaavia mielivaltaisia lukuja.
E i ole tarkoitukseni ruveta selvittelemaan metsanhoitoa puutavaraliikkeen harjoittajien tiloilla, koskettelen tata ainoastaan sentahden, etta metsantuotteiden kuljetuksesta johtuu muutoksia
') Mietinnon liite siv. 6 2 .
Ptmtava7'alnkkee7i Iiarjoittafien ifiaankankinia, 211
tyovaen palkkaussuhteissa j a siksi on valttamatonta saada jon- kinlainen tieto siita, minkaverran nailta tiloita viedaan ulos. K u n en tarkemmin huomannut tehda eroa Icysymyksissani, minka- verran puutavaraliikkeen omistuksen aikana entisten hakkuusopi- musten nojalla j a ilman sita oli metsaa hakattu, en katso saa- millani numeroilla olevan taytta patevyytta, jonkatahden en tuo- kaan' niita esiin. Varmasti on kuitenkin 22:11a tilalla metsa puutavaraliikkeiden omistusaikana ollut koskematon j a mina puo- lestani pidan otaksuttavana, etta paljo useammallakin, ehka ^/i kaikista tiloista ei metsaa ole hakattu niiden omistusaikana.
Tasta johtuu, etta puutavaraliikkeen tahan saakka vaikuttama tyopalkkojen kohoaminen ej suurestikaan aiheudu niiden maan- omistuksesta, vaan lankeaa enimmakseen yksityisten j a kruunun- mailta ostettujen metsien osalle. Metsanhoidosta ei ole johtunut myoskaan suurempia tyoansioita puutavaraliikkeiden kuin mui- denkaan mailla, silla metsaa on hoidettu ainoastaan 4:11a, joissa puhdistusta jonkunverran on toimeenpantu.
Viela vaikuttavat puutavaraliikkeen harjoittajien maanostot maanviljelykseen sen kautta, etta naille tiloille ei, asiamiesten omien sanojen mukaan, anneta perustaa uusia torppia. Vanhoja torppareita ei ole mailtaan haadetty, mutta sopivan tilaisuuden sattuessa torpat kuitenkin mielellaan jatetaan asukkaitta.
Lopputuloksena tarkasteluistamme voirame siis mainita puutavaraliikkeen harjoittajien tilanostojen vaikutuksesta maan- viljelykseen Pihtiputaalla, etta
1) se on edistanyt maatilojen muodostumista suurialaisem- miksi;
2) se on itsenaiseti maataviljelevan omistajaluokan lukua suuresti vahentanyt;
3) liikkeen harjoittajien itsensa hoitamilla ^tiloilla se on aikaansaanut maanviljelyksen kaikenpuolisen rappeutumisen;
212 K. J . Lame.
4) se,. saattaessaan itsenaisen maanviljelijan sijaan epava- kaisessa asemassa olevan vuokraajan, on syypaa maanviljelyksen j rappeutumiseen vuokraamillaankin tiloilla;
5) . maanostoissa maanviljelysta sivuseikkana pidettaessa annetaan aihetta metsakeinottelijoiden ryostoviljelykseen.
" 6) torppariasutuksen kehittyminen on seisahtunut puuta-
varaliikkeen harjoittajien tiloilla. ' Nain ollen on puutavaraliikkeen harjoittajien tilanostoja
pidettava ainakin niilla seuduin maanviljelykselle mita turmiolli- simpana.
S A K S A N S O S I A L I D E M O K R A T I A N S U H D E M A A T A L O U S K Y S Y M Y K S E E N .
Kirjoittanut
K. y. Laine.
V I .
Edeltapain saattoi arvata, milla tavoin agrarivaliokunnan ehdotukset vastaanotettaisiin Breslaun puoluepaivilla. Jo se seikka, etta puoluepaivat pidettiin Breslaussa, vaikutti suureksi osaksi ohjelmaehdotuksen hylkaamiseen. Tiettyahan oli, etta itaisissa seuduissa Vollmarilla j a muilla reformiharrastajilla oli aivan vahan kannatusta j a Breslauhun tietysti saapui runsaasti juuri naita itais- ten piirien edustajia. Niinpa puoluepaiville oli jatetty melkoinen maara ehdotuksia, etta agrarivaliokunnan ohjelmaehdotus olisi kokonaisuudessaan hyljattava. —
Breslaun puoluepaivat alkoivat 6 p:na lokakuuta v. 1 8 9 5 . K a i k k i agrarivaliokunnan jasenet, paitsi Bassler j a Vollmar, oli- vat myoskin nailla puoluepaivilla.
Saksan sosialidemokratian suhde maaialouskysymykseen. 213
Agrarivaliokunnan ehdotukset tulivat keskustelujarjestyksessa neljantena esille. Alustajana esiintyi valiokunnan sihteeri tohtori Quark.
Han lausunnossaan ensin paapiirteissaan teki selvaa valio- kunnan toista siihen tapaan kuin ennen on kerrottu j a otamme siita tahan tarkeimpia kohtia: »Katsokaahan toki, millaisen kau- hun valtaan meidan verivihollisemme aitoagrarit ovat joutuneet, sen jalkeen kuin julkaisimme agrariohjelmamme — —. Taman kauhun vastakohtana j a iohdutuksena vastustajillemme oli kuiten- kin se kiivas j a kiukkuinen arvostelu, jota harjoitettiin omasta leiristamme . Valiokunnan tehtava oli perin vaikea j a kuitenkin kohtelivat puoluetoverit sita kuin lapsipuolta — — — Toiselta puolen herattivat ensimaiset askeleet Frankfurtissa teo- riasta kaytantoon suuria toiveita.
Piiakysymykseksi on asetettava: revolutsioni vai reformejako ? Olemisoikeutemme sosialidemokratisena puolueena riippuu koko- naan siita, pidammeko me edelleen kiinni periaatteesta, etta talou- dellinen kehitys itsestaan poistaa yksityisomaisuuden j a nylke- mista harjoittavan kapitalin j a etta sivistyksen edistysta saatetaan ainoastaan siten turvata, etta me kannatamme tata kehitysta j a autamme uuden talousjarjestelman syntymista, jossa kapitalistista nylkemista ei enaa ole olemassa koskapa tyovalineitten omistajat j a tyontekijat ovat samat: vapaa kansa 1 Siina olemme kaikki yksi- mielisia. Mutta matka tahan kauniiseen paamaaraan on vaikea.
T i e sinne kulkee nykyaikaisen taloudellisen kurjuuden kautta.
Sen pohjalla on meidan tehtava esityomme paamaaraamme var- ten, me emme voi sen yli hypata. Siina syy siihen, etta olemme kaikessa toiminnassamme, emmeka vaan agrarikysymyksessa, jakaantuneet kahteen ryhmaan: riittavan selvana meilla on sil-
maimme edessa tama suuren suuri sivistyspaamaara, naemme omaisuuskasitteiden mullistuksen paiva paivalta varmenevan sa- malla kuin edelleen sen edesta tyota teemme, mutta sen ohella
214 K. J . Laine.
{taytyy meidan ottaa huomioon olevat olot, j a jatkuvasti niita muodostella. K y s y m y s ei siis olekaan: revolutsioni vai reforme- 'jako, mullistus vai olevaisten olojen parannuksiako, vaan: mul- , listus j a reformeja, revolutsioni j a myos olevaisten olojen paran- nuksia, mutta ainoastaan sellaisia parannuksia, jotka edistavat myohemmin tapahtuvaa mullistusta, eivatka suinkaan sita esta tai ' hidastuta. Me muodostelemme taloudellista kehitysta, samalla
kuin me poliitisesti tyoskentelemme. On olemassa olevissa oloissa kahdenlaatuista vallankumouksellista toimintaa: tehdaan paat v a l - I lankumouksellisiksi tai pannaan vallankumouksia toimeen tosi- oloissa s. o. vaikutetaan taloudellisen j a poliitisen elaman suun- taan ottamalla osaa kaytannolliseen politikkaan. K u n me nyt siita
^ vaittelemme, onko agrarikysymyksen suhteen samoin meneteltava, niin se johtuu muun muassa nykyhetken vaikutteista. Huolen- I pito maataloudesta on preussilais-saksalaisessa aatelisvaltiossa
nykyisin tullut taantumusmielisten puolueiden kautta ainoastaan I kansaa villitsevaksi sanansutkaukseksi, jonka takana hallitsevain j suurtilallisten karkein omanvoitonpyynti piilee. Tasta syysta on koko agraripolitikka joutunut niin huonoon huutoon, etta nykyaan jokainen kunniallinen ihminen melkeinpa hapee olla agraripoliti- koitsija. Sosialidemokratian historialliseksi tehtavaksi jaa sen palauttaminen jalleen kunniaan . Sosialidemokratian asema maailmankatsantoineen j a politiisine suuntineen|olisi surul- linen, jollei se maataloudenkin alalia voisi jotakin luoda j a toimia edistyksen hyvaksi tai jos koko asia otetaan pelkastaan siita kannalta, saavutammeko me maaseudulla hetkellisia voittoja vai ei.
' Emmehan toki tyoskentele vain parinsadan aanen voittamiseksi keinoin milla tahansa, kuten »junkkarit», vaan mehan tahdorame tyoskennella ihmiskunnan tulevaisuuden hyvaksi, joka myoskin jonkun verran riippuu maatalouden tulevaisuudesta — •—• — —.
Sosialisteina ei meille myoskaan saata olla yhdentekevaa, voi- daanko takapajulle jaaneilla elinkeinoilla saada leipaa vai ei.
Saksan sosialidemokratian suhde maatalonskysymykseen. 21S
Tata tarkoitusta varten ovat laaditut ne ohjelma-ehdotuksen kohdat, joissa vaaditaan valtion kannatusta kunnille j a ylidistyk- sille vesilaitosten j a maaparannusten toimittamista varten. Meita on moitittu, etta me siten yhteiskunnan kustannukseila kohotamme maan arvoa. Se on myonnettava. K e n maanviljelysta edistaa, han kohottaa myoskin maan arvoa, kuten nekin, jotka myonta- vat varoja rautateiden, kanavain y. m. sellaisten iaitosten raken- tamiseen j a tuhansiin eri tarkoituksiin kaupungeissa, kohottavat kiinteimistojen' arvoa. Mutta onko nykyisissa oloissa ylipaansa mahdoUistakaan -sita valttaa.? E i k o siita olisi seurauksena, etta meidan taytyisi luopua kaikesta positiivisesta tyosta niin kauan kuin kapitalismi on vallassa? Todellisuudessa olemme me"aina vaatineet nykyiselta valtiolta parannuksia. -Olemmehan aina soti- lasvaltiollemme osoittaneet, miten se kayttaa varoja aivan kuin ikkunasta ulos heittaen tuottamattomiin tarkoituksiin j a samalla olemme myoskin esittaneet miten niita tulisi' kayttaa, jotta tuo- tanto niista hyotyisi. Edustajamme valtiopaivilla ovat yha uudel- leen j a uudelleen puhuneet siita, etta nykyisen valtion velvolli- suus on kayttaa nuo rahat soitten j a rameitten kuivaamiseen, hedelmattomien kangasmaiden viljelykselle raivaamiseen y. m. s.
tarkoituksiin. Taman kanssa sopusoinnussa on myoskin se, mita Engels siita on sanonut, nim. etta ne aineelliset uhraukset, jotka tassa tarkoituksessa yleisista varoista talonpojan hyvaksi tehdaan, ovat oivallisesti kaytetyt. . -
Tulen nyt kysymykseen, miterika meidan maakulturiehdo- tuksemme ovat laadittavat ollaksensa sosialistisia. Erfurtin ohjel- man selityksissa vaatii Kaytsky, ettei sosialidemokratia saa tu- kea mitaan sellaista, mika on proletariati-luokan eduille vastaista.
Han lisasi edelleen, etta revolutsionistisena luokkana nykyisessa yhteiskunnassa tyovaenluokka' on ainoa, jonka edut kaikkialla lankeavat yhteen yhteiskunnallisen kehityksen kanssa. Myoskin Bebelin »Vorwarts'issa» julkaisemain, molempain tunnettujen kir-
I
2 l 6 K. y. Laine.
joitusten, jotka selvittivat meidan kasitystamme agrariohjelman jlaatimisesta j a jotka kirjoitukset valiokunnan kaikki jasenet alle-
kirjoittivat, loppulauseet taydellisesti yhtyvat K a y t s k y n vaati- muksiin. Me olemme siis lahteneet samasta kasityskannasta kuin teravin arvostelijammekin. Onkohan siis todellakin yksimielisyys aivan mahdoton? — — — — —
Viimeisten Saksan ammattitilastojen mukaan vuodelta 1 8 8 2 tuli maanviljelyksen, metsatalouden, karjanhoidon j a kalastuksen osalle, palvelusvaki j a perheenjasenet lukuunotettuina, 1 9 , 2 milj. henkea tai 4 2 , 5 prosenttia valtakunnan koko vaestosta. Mutta 5,2 mil- jonasta taloudesta, joiden maa-ala oli 3 1 , 8 milj. hehtaaria, oh 3 milj. eli 5 8 prosenttia alle 2 hehtaarin j a noin i milj.
eli 1 8 , 6 prosenttia 2 — 5 hehtaariin. Meilla on siis 5,2 miljonasta maatalousliikkeesta noin 4 milj. tai 7 6 prosenttia aito pikkutalon- poika-tilaa. Nyt naiden talouksien osalle tulee ainoastaan 1 6 prosenttia maanviljelyskelpoista maata. Mutta mehan politi- kassa olemmekin tekemisissa ihmisten emmeka vain heidan olo- 'jensa kanssa; noin neljasosa maanviljelyksessa tyoskentelevista
ihmisista on pikkutalonpoikia tai suorastaan palkasta tyoskente- levia proletareja.
Tama pikkutalonpoika ei ole ainoastaan Etela-Saksan mer- I killisyys, vaan on se myos Pohjois-Saksan agraripolitikoitsijalle
tiinnettu. Molemmis'sa Mecklenburgeissa on noin 8 0 prosenttia kaikista talouksista alle 2 hehtaarin, Reininmaassa j a Westfahssa noin 7 0 prosenttia, Saksin maakunnassa 6 6 , Pommerissa 6 5 , Brandenburgissa 6 3 j a Lansi-Preussissa 6 0 prosenttia. Onko nyt tama nain lukuisa talonpoikaisvaesto meita niin lahella, etta me j proletarisena puolueena voimme heihin vaikuttaa? Saksan talon-
poika ei ole kaikkialla suinkaan samallainen. Taalla Yla-Shle- siassa ovat he havinneita tai haviavia pikkutalonpoikia, joita latifundien oniistajat kovin rasittavat. Vahan korkeammalla on Keski-Saksan talonpoika Saksissa, Tyringissa j a Luoteis-Saksassa.
I
Saksan sosialidemokraiian suhde maatalouskysymykseen. 217
Hanen taloutensa on viela verrattain hyva, mutta hanelta puut- tuu raha j a liiketottumus. Seuraa sitten Etela-Saksan talonpoika.
Karjanhoitajana, kauppakasvien kasvattajana j a viininviljelijana on han reippaampi kuin Keski-Saksan talonpoika, hanen ehneh- tonsa ovat paremmat j a han kantaa paansa korkealla. Annam- meko me nyt naiden viela korkeammalla olevien talonpoikien vaipua proletareiksi, niin etta he itsestaan tulevat meidan luok- semme ? Mutta tama ei tapahdu. Painvastoin, juuri herannyt talonpoika, joka ei viela ole kokonaan vaipunut kurjuuteen, olisi meidan kaikkein helpoin voittaa puolellemme, ellemme me itse miltei keinotekoisesti olisi havittaneet hanen luottamustaan mei- hin edistyspuolueena. Me osottaudumme jokaisessa kaupunki- j a teollisuuskysymyksessa edistyspuolueeksi, mutta maaseutujen edistystoimintaa varten ei meilla ole mitaan ojennusnuoraa. J a kuitenkin myos maalla odottavat meita tuhannet pienelajat j a sorronalaiset tuskien poistajaksi — — — — —. Yhteismaiden muodostamisessa, ansion hankkimisessa niiden myymisen kautta tai muulla tavoin, niissa kaikissa on »lihavan» talonpojan edut maaraavina, silla hanen sanansahan painaa kunnalliskokouksissa j a piirivaliokunnissa — . Maaluotto on niin jarjestetty, etta suurtilallinen kyllakin saa lainan, vaikka olisi velassa korvia myoten, kun sitavastoin pikkutalonpoika saa juosta jalkansa veriin saadaksensa kokoon muutaman pennin . Talonpoi- kien keskuudessa on nykyisin olemassa suunnaton katkeruus val- litsevien olojen johdosta. E i k 5 meidan pitaisi kayttaa nain edul- lista tilaisuutta hyvaksemme, vetaaksemme talonpojat sosialisti- seen ajatussuuntaan j a samalla hyodyttaaksemme suuresti edis- tyspyrinnoita .
—• — Useimpien maitten sosialistisilla puolueilla on agrariohjelmansa. Jos siis valiokuntamme vastustajat olisivat oikeassa, niin silloin, ei olisi enaa koko kansainvalisessa sosiali- demokratiassa muita periaatteelleen uskoUisia sosialisteja, kuin
2 l 8 K. y. Lai?ie.
luonnollisesti meidan saksalaiset agrari-manchesterilais-puoluetove- rimme. Pelkastaan sanoissa esiint3rvalla radikalisuudella ei saada mitaan aikaan • :— —» '
K u n tohtori Quark oli paattanyt, pitkan puheensa, ilmoitti puheenjohtaja, Paul Singer, etta juuri oli saapunut seuraava ehdo- tus, jonka han alisti kokouksen kasiteltavaksi j a joka kokonai- suudessaan kuului seuraavasti:
»Puoluepaivat paattakoot:
I Agrarivaliokunnan tekema ehdotus agrari-ohjelmaksi on hyljattava. Silla tama ohjelma vaatii talonpoikaissaadyn aseman : kohottamista, siis heidan yksityisomaisuutensa tukemista, j a sen kautta uudelleen herattaa heissa omaisuus-kiihkoa; se selittaa nykyisen maanviljelyksen edut samalla mySskin koyhaliston eduiksi ja kuitenkin ovat inaanviljelyksen, saraaten kuin teoUi- suudenkin edut yksinomaisuuden vallitessa tuotantovalineita, ainoas- taan niiden omistajain, siis koyhaliston nylkijain etuja. Edelleen antaa tama agrariohjelma-ehdotus uusia mahtivalineita nylkyri- valtion kaytettavaksi j a vaikeuttaa siten koyhaliston luokkatais- telua; j a vihdoin asettaa tama ehdotus kapitalistiselle valtiolle tehtavia j a vaatimuksia, joita ainoastaan sellainen valtiomuoto, jossa koyhalisto on itselleen poliitisen vallan valloittanut, saattaa kunnollisesti j a tarkoituksenmukaisesti perille ajaa.
Puoluepaivat tunnustavat, etta maanviljelyksella on omitui- I set, teollisuudesta poikkeavat, erityiset lakinsa, joita on tutkittava
|ja huomioon otettava,' jos sosialidemokratia aikoo maalla toimia ija jotakin aikaansaada. Puoluepaivat antavat sentahden puolue-
hallinnolle toimeksi, etta se, ottaen huomioon agrarivaliokunnan jo aikaansaamat tulokset, uskoisi muutamien siihen kykenevien henkiloiden tehtavaksi ryhtya saatavissa olevien aineksien avulla Saksan agrariolojen perinpohjaiseen tutkimiseen j a naiden tut- kimusten tuloksien julkaisemiseen »Kokoelmana Saksan sosiali- demokratisen puolueen agraripolitisia kirjoituksia». Puoluehal-
Saksan sosialidemokraiian suhde' maatalouskysymykseen. 2 1 9
linto valtuutetaan antamaan tarpeeilista raha-apua mainittuun tyo- hon uskotuille puoluetovereille, jotta heille tulisi mahdolliseksi tyonsa toteuttaminen.»
Taraan K a r l Kaytskyn laatiman ehdotuksen' oli allekirjoit- tanut paitsi hanta itseaan muun muassa J . Auer, Stadthagen, Arons, G. Zetkin j a agrarivaliokunnan jasen Schippel.
• Schippelin menettely muutenkin oli lievimmin sanottuna omituinen. Ensin otti han osaa valiokunnan toihin, hyvaksyi toisessa taysi-istunnossa esim. kaikki siella esitetyt reformi-ehdo- tukset, kuten ennen on mainittu. Mutta viimeisessa taysi-istun- nossa sitavastoin ei Schippelia nakynyt, koska han muka oli sai- rastunut. Sen sijaan lahetti han Liebknechtille kirjeen, jossa han selitti hylkaavahsa ehdottomasti kaikki valiokunnan ehdotukset.
Puoluepaivilla sitten seuraavina paivina hyokkasi Schippel urheasti valiokunnan ehdotuksien kimppuun, — j a sal osakseen suurta suosiota. Tosin hanen menettelytapansa ' kierous sai ansaitun tuomionsa valiokunnan muilta jasenilta j a kokouksen vakavam- man osan puolelta.
Otamme tahan muutamia kohtia Schippelin puheesta:
»Ohjelmaehdotuksessa ei ole ainoatakaan vaatimusta, joka ei olisi otettu »junkkari»-agrarien, antisemitien tai muiden sem- moisten ohjelmista, j a osaksi ne ovat huonointa laatua niista.
T a m a on so.sialistista henkisen omaisuuden varkautta — — —.
Lausun surkutteluni siita, etta joukko kokeneimpia j a vanhimpia puoluetovereitamme ovat niin helposti antaneet itseensa vaikut- taa j a viekotella "itsensa seuraamaan valtiososialistisia j a agrari- sia syotteja, uskomalla nuorempien puoluetoverien tietoihin j a kokemukseen j a antautumalla heidan johdettavakseen.» — Taman jalkeen ryhtyi Schippel. sitten arvostelemaan ohjelmaa. Ensin kavi han kasiksi siihen kohtaa'n, joka vaatii »rajoittamatonta kaytto-oikeutta metsiin j a laidunmaihin». Metsatalouden kan- nalta katsoen olivat yhteismetsat muka vahingoUisia. Mita taasen
220 K. J . Laine.
yhteisiin laidunmaihin tulee, katsoi Schippel niiden olevan omiansa ajamaan vain suurten karjanomistajain etua. —
Yhteiskunnallisen maaomaisuuden sailyttamisesta j a lisaa- misesta puhuessaan lausui" Schippel: »meidan piirissamme on usein taipumusta kaikkeen, mika vivahtaa yhteisomaisuudelta, koska se on ikaankuin pala sosialismia. Juuri sosialistina kuiten- kin saattaa puoltaa agrarikommunististen jatteiden poistamista, kuten esimerkiksi sivistyneimmat venalaiset hengenheimolaisemme i vaativat mir-laitoksen poistamista.» Schippel toi sitten esiin nu-
meroita eri seuduilta tahtoen nayttaa yhteismaiden vahapatoisyy- den. Jos silla kuitenkin jotakin merkitysta on, niin on se se, etta rahapalkat niiden kautta alenevat j a kapitalilla on saatavissa vakinaista asuvaa tyovoimaa, jatkoi han. Maakiinnitysten valtion huostaan ottamisesta antoi Schippel myos ankaran arvostelunsa, vaikka han kerran ennen aanesti sen puolesta kuten edellistenkin kohtien. Ja kaytyaan nain tarkeimmat kohdat lapi, kaantyi han taas mieskohtaisesti valiokuntatoveriensa puoleen lausuen: »Mina pyydan Teita luopumaan ehdotuksestanne. Me olemme omai- suutta vailla olevien tyomiesten puolue. Me tahdomme tietysti pienviljelijatkin voittaa puolellemme, mutta kuitenkin vasta sitten, kun ensin olemme tulleet vakuutetuiksi, ettei heilla ole tulevai- suutta omaisuuden omistajina, vaan etta heidan tulevaisuutensa on koyhaliston tulevaisuus. Me tahdomme myoskin valloittaa maaseudut, mutta me emme tahdo suitsia hevosta hannasta.
Luopukaa ohjelmaehdotuksestanne j a saastakaa meidat hapeasta, ettei saapumisemme maalle olisi kuin porvari-abbotin: »takaperin, ohjasten sijaan hanta kadessa*.
Seuraavana' paivana, keskiviikkona lokakuun yhdeksantena, jatkettiin agrarikysymyksen kasittelya. Talloin August Bebel, joka
ennen kuten Liebknecht'kin, oli mita innokkaimmin va.stustanut VoUmarin mielipiteita agrariasioissa, mutta valiokunta-aikanaan tullut toiseen kasitykseen, puhui valiokunnan — j a siten Vollma-
Saksan sosialidemokraiian suhde maaialouskysymykseen. 221 rin — ehdotuksen puolesta mita innokkaimmin. Lainaamme tahan muutamia kohtia Bebelin' puheesta sivuuttaen ne, jotka kohdistuivat Schippelin menettel3?yn, j a edellisen paivan puhee- seen. Bebel lausui m. m.: »Puolueen elinkysymys on perusteel- lisesti maarata kantansa agrarikysymyksessa. Ehdotulcsen kasit- telemat kysymykset ovat nykyisin paivankysymyksia j a ne kos- kevat suurta osaa Saksan kansasta. Kaytannollisina politikoitsi- joina valtiopaivilla, maapaivilla j a kunnallishallituksissa, agitato- reina maaseudulla j a sanomalehtimiehina olemme pakoitetut tassa kysymyksessa asettumaan selvalle kannalle. E i ole suinkaan suotavaa, etta yhdessa paikassa puhutaan j a menetellaan yhdella, toisessa toisella tavalla. Puolueessa on nyt jo vallalla tassa kysy- myksessa aivan ristiriitaisia mielipiteita, j a epaselvyys j a ham- mentyminen yha vain lisaantyy. Jos te hyvaksytte Kaytskyn ehdotuksen, niin silla te selitatte, ettei teihin nahden tata kysy- mysta ole olemassakaan, mutta taman kantanne seuraukset saatte te karsia. Tama asia ei ole niin helposti sivuutettu, kuin useat meista arvelevat —. On herattanyt suurta kauhistusta, etta me olemme ohjelmamme johtaviin sanoihin lisanneet sanan
»kansallistuttaminen». Mutta sen, joka ajatuksella on lukenut ohjelmamme toisen osan, taytyy todistaa, etta sen paatarkoitus on kaikkien yleisten laitosten kansallistuttaminen. Siina puhu- taan demokratisoimisesta eika sosialisoimisesta j a ken on sen toi- sin kasittanyt, han ei ymmarra ohjelmamme sisallysta. — J a edel- leen vaaditaan: olosuhteitten parantamista. V a i huononnammeko me ehka olosuhteita, nykyisia valtio- j a yhteiskuntalaitoksia j a niiden kansanluokkien asemaa, joiden etuja me ajamme, jos me yritamnie toteuttaa ohjelmamme toisen osan? Mina olen tahan asti aina uskonut parantavamme niita. Mikali mahdollista on ollut nykyisen yhteiskuntajarjestyksen pohjalla aikaansaada pa- rannuksia, sikali olemme niita koettaneet. Niinhan olemme aina sanoneet vastustajillemmekin, kun he ovat vaittaneet, ettemme
222 K. y. Laine.
me muka tahdo mitaan parantaa, vaan-kaikki havittaa. Meidan koko toimintamme parlamentissa j a sen ulkopuolella on tahan asti perustunut talle kasityskannalle —. Me saattai- simme aivan hyvin tuUa toimeen kasityolaisitta, mutta ilman maaviljelysvaestoa on se mahdotonta. Kenen on maa hallussaan, hanen on myoskin yhteiskunta. Siihen perustuu Preussin »junk- karien» valta, maassa on heidan mahtinsa juuret. Niiden poikki- leikkaaminen on heidan valtansa kukistus — — -— — — •—.
Hypotekien valtion huostaan ottamista on puoluetoveri Kaytsky erityisen innokkaasti vastustanut. Mutta minun taytyy tunnus- t a a : han on kehittanyt nakokantaansa tassa riidassa, kuten man- chesterilainen. Han on paatellyt, etta me hypotekien valtion huostaan ottamisella tekisimme suurimmat palvelukset suurkapi- taHlle. Mutta puoluetoverit! Jos suurkapitalilla olisi sellaisia etuja hypotekien valtion huostaan ottamisesta, niin tokkohan he meilta tata toimenpidetta odottaisivat! Miksika meidan ehdo- tuksemme ei saa heilta vastakaikua, miksika kaikki vaikenevat?
Siksi, etta kapitali sellaisessa finanssitoiminnassa, kuin hypotekien valtion huostaan ottarainen on, ei voi hyotya mitaan, vaan pain- vastoin se menettaa siina! Mina naytan sen toteen. Mita Preus- sin feodali-suuromistukseen tulee, niin jaa se ehdotuksessamme kokonaan kysymyksen ulkopuolelle, silla se, mita me muille tah- domme hankkia, on jo silla. Maakunnat ovat ne laitokset, jotka valtion suojassa ovat kukoistaneet suuren maaomaisuuden tueksi.
Naista laitoksista ei pikkutalonpoika eika keskikokoinen ole mi- taan hyotynyt. K u n pienomistaja tai keskikokoinen maksaa hypo- tekeihin 5, 5^2 j a 6 prosenttia paitsi muita menoja rahalainananta- jille j a koronkiskureille, niin tarvitsee silloin suuromistajan maksaa hypotekiveloistaan vain 3 prosenttia tai vahan yli. Taman suur- omistajalle tekevat mahdolliseksi maakunnat, kuten suuri finanssi- toiminta osottaa, johon maakunnat asken uudelleen ovat ryhty- neet, samalla kun he taman kevaan kuluessa ovat muuttaneet
Saksan sosialideinokratian suhde maatalouskysyviykseen. 223
hypoteki- ja panttikirjainsa korkokannan 4 j a 3^/2 prosentista 3 prosentiksi — — — — —. Toverit, kuka joutuu karsimaan korkokannan alenemisesta ? Tyomiehet 1 Onko teilla rahaa maa- han kiinnitettyna? E i ! Jos jollakin todella'vahan ohsi niin tu- lee han hieman mehettamaan korkokannan alentuessa. Mutta ei tyomiehille, vaan rahamiehille tuottaa tama korkokannan alenta- minen suuria vaurioita. Korkokannan alenturainen ei vaikuta taantumuksellisesti, vaan vallankumouksellisesti, silla se edistaa kapitalin kehittymista, koska pikku- j a keskisuuruiset kapitalistit siita eniten karsivat. Pikkutalonpoika talloin saastaa vuosittain
6 6— 1 0 0 markkaa (saks. mark.) mutta tama ei hanta pelasta, koska kaikki olosuhteet, jotka osottavat agrarikriisia, yha edel- leen vaikuttavat.
Mitenka on, saako valtio taten kasiinsa suuremman vallan ? Sanotaan, etta koko maaomaisuus joutuu valtiosta riippuvaksi.
Ovatko sitten »junkkarit» tosiaan riippuvaisia valtiosta, E i , sita emme voi otaksua ottaen huomioon heidan royhkeanesiintymisensa.
Talonpojan riippuvaisuus valtiosta hypotekivelallisena on jotenkin yhta suuri, kuin tyomiesten, jotka ovat invalidi- tai van- huusvakuutetut — ja tatii riippuvaisuutta ei ole». —
Taman jalkeen' ryhtyi Bebel osottamaan mitenka Preussin rautateilla esimerkiksi silloisen tilaston mukaan oli noin 1 1 0 , 0 0
virkamiesta j a 1 7 2 , 0 0 0 tyomiesta j a heidan perheisiinsa kuului noin miljonan henkea; Saksissa, Baijerissa j a kaikkialla oli samaan suuntaan. Ja kuitenkin sosialistit aina ilolla tervehtivat uusia rautatierakennushommia, vaikka yha useampi taten joutuu val- tiosta riippuvaksi. Samaten on asianlaita muilla edistysaloilla, sahkolennatin-, posti-, vuorityoaloilla j . n. e. Ja mita enemman valtio ryhtyy tammoisiin edistystoimiin j a siten sen palvelukseen joutuu yha enemman vakea, niin sita enemman itse asiassa myos-
kin taman kautta nykyinen valtio menee liitteiltaan .
»Se kasityskanta*, jatkoi Bebel taman jalkeen, »etta kaikki edis-
2 2 4 J^- 7- Laine.
I
tystehtavain ratkaistavaksi vaatiminen on valtiomahdin vahvista- niista, on manchesterilaista oppia. IMeidan taytyy sarkea tama manchesterilaisten munankuori.s Edelleen selitti Bebel sita, mi- 'ten hypotekien hoito valtion huostassa tulisi tapahtumaan sil- 'malla pitaen itsekannattavaisuusperiaatetta. Talloin lainanottajan
tulisi maksaa koikoa, 3 prosenttia esimerkiksi, jonka puhuja kat- _soi valtion valityksella olevan sangen mahdollisen, j a sitapaitsi
I luonnollisesti hypotekien hoitoon menevat kustannukset, jotka [•ehka tekisivat '^/lo prosenttia. Taman mukaan lainanottaja paasisi
3 Vio prosentilla. —• Polemisoituaan SchippeUa vastaan yhteismai-
;den hyodyllisyydesta, josta Bebel oli vakuutettu, huomautti han puheensa loppupuolella, etta nama ehdotetut parannukset eivat ratkaise agrarikysymysta vaan ovat ainoastaan olojen lieventajia.
»Jokaisesta hehtaarista maata, joka joutuu yhteisomaisuudeksi, tulee meidan iloita, koska se silloin saastaa meidat myohem- 1 masta pakkoiuovutuksesta j a helpottaa kaiken maan yhteiskunnan
huostaan ottamista.»
Bebelin jalkeinen puhuja oli K a r l Kaytsky. Otamme yha edelleen laajoja otteita puhujien lausunnoista, koska siten parhai- I ten saamme oikean kasityksen niista mielipiteista, jotka maa- rasivat Breslaun kokouksen kannan agrariasiassa j a niista- ker- rassaan hammastyttavista vastakkaisuuksista, jotka Saksan sosiali- demokratian keskuudessa valhtsevat mainitussa asiassa.
Kaytsky alkoi: »Bebelin puheen alku teki minuun masen- tavan vaikutuksen, silla minusta tuntui, etta hanella on puolue- paivain enemmistosta se kasitys, ettei se ymmarra mitaan agrari- asiasta — — — —. Millekaan ohjelmalle sellaisenaan en mina ole taipuvainen antamaan ylenmaaraista arvoa. Jokainen ohjelma on sangen kaunis j a hyva, jos se on todistus snta selvyydesta, mika puolueessa vallitsee. Mutta mikaan ohjelma ei voi saada selvaksi sita, mista itse olemme epaselvilla. Meidan on ensin ryhdyttava agrarikysymysta tutkimaan — •—.
Saksan sosialidemokraiian suhde maaialouskysymykseen. 225
Paakysymys, joka meidan nyt on ratkaiseminen,. on se, mika on meidan telitavamme maaseudulla. Onko meidan tehta- vamme koettaa sailyttaa pikkutalonpoikaistoa, vai eiko? Puolue- toveri Quark on sanonut: ajamalla edistyksen asiaa, ajamme myoskin koyhaliston. T a m a on epamaaraista. Meidan taytyy ensin saavuttaa luja pohja, jotta voisimme paamaaraamme paasta, j a lahin paamaaramme on politisen vallan hankkiminen tyovaen-
luokan avulla. Sentahden on meidan puollettava niita reformeja, jotka lisaavat tyovaenluokan vastustuskykya, mutta painvastaisia parannuksia on meidan vastustettava. Missa meidan politiset etumme eivat ole sopusoinnussa jonkun toisen kansanluokan etu- jen kanssa, siella emme tule ketaan puolellemme saamaan, vaikka me enkelien kielilla puhuisimme. Meidan tulee siis tarkastaa minkalaisten vaestoryhmien kanssa me rriaalla tulemme tekemisiin.
Palvelusvaesta j a yrittajain nylkemista emme tarvitse puhua.
Sitten tulee joukko omistajia, jotka harjoittavat sivuansiota. Nai- hin voidaan laskea ne, joiden maa on alle kahden hehtaarin.
Naiden edut palkkatyolaisina ovat sopusoinnussa proletariatin etujen kanssa. J a kun me kerran olemme namat kaksi ryhmaa voittaneet, silloin olemme me myoskin voittaneet maaseutujen tyotatekevan vaeston paaryhmat. Silla ne muodostavat suuren enemmiston maanviljelystyovaen joukossa. Taalla on puhuttu, etta meidan tulisi peljata talonpojan naulakenkaa. .Mutta naiden kerrosten naulakenkia me emme tarvitse pelata; vastustajamme nylkevat heita j a jos joskus politisessa taistelussa naulakenkia aseina kaytetaan, niin kylla ne kohdistuvat vastustajiimme, ei- vatka meihin.
Laheisin kerros, vaestoryhma, on pikkutalonpoikaisto, joka tyoskentelee ilman saannollista palkkatyovakea, eika myos itse ole pakoitettu palkkatyota tekemaan, vaan elaa oman maansa tuot- teista. Pikkutalonpojissa havaitsemme ennen kaikkea palava'n halun yksityisomaisuuteen. Sen tietavat vastustajamme varsin
226 K. y. Lame.
hyvin j a sentahden koettavat he kaikilla mahdollisilla keinoilla heidan asemaansa turvata. Toivoton ei toki ole asiamme heihin- kaan nahden. Me olemme Saksassa paljon onnellisemmassa ase- massa, kuin veljespuolueemme muissa maissa, sentahden etta
pikkutalonpoika meilla nayttelee vahapatoisempaa osaa ..
Me emme voi talonpoikia voittaa, niin kauan kuin heilla on omaisuutensa turvanaan j a he tuntevat olevansa todellisia talon- poikia. Mutta kehityshan kulkee siihen suuntaan, etta maallakin pikkuomistajat joutuvat perikatoon, jos kohta kehityksen kulku siella on toisellainen kuin teoUisuudessa —. — — —. Meilla ei ole mitaan syyta toimia talonpoikaissaadyn yllapitamiseksi,.
silla se saattaisi tapahtua ainoastaan silloin, jos tarkoituksemme olisi kiinnittaa talonpojat tiloihinsa, — joka on aivan painvas- tainen tarkoituksillemme. Meidan tulee menna epatoivoon joutu- neen talonpojan luo selittamaan hanelle minkalainen hanen tilansa j on j a ettei se ole ohitse. meneva, vaan luonnonlakien valttamat-
tomyydesta kapitalistisen tuotantotavan johtama j a etta siis niin ollen hanta voi auttaa ainoastaan yhteiskunnan muodostuminen sosialistiseksi. Myonnan etta tama menettelytapa on vaikea,.
mutta puolueemmehan on siten tullut suureksi, etta se on roh- jennut lausua julki epamiellyttavia asioita . Jos me talon- pojille annamme agrariohjelman, niin me leikkaamme omaa lihaamme. Ensin naytamme me heille Erfurtin ohjelman ensi- maisen osan ja" sanomme etta heidan tilansa on toivoton j a ettei I heita enaa voi auttaa mikaan. J a sitten me sanomme heille, etta agrariohjelmallamme me tahdomme heita auttaa. Varmaankin tulevat talonpojat pudistelemaan paatansa ihmeissaan — —• —.
Kun on ollut puhe tyovaen suojeluksesta, niin olemme me { selvasti lausuneet kantamme, ettei ole mahdollista kohottaa tyo-
vaen taloudellista tilaa valtion toimenpiteiden kautta j a sita paitsi olemme me olleet kyllin miehuuUisia vastustamaan kaikkia ehdo- tuksia minimipalkan j a tyooikeuderi toimeenpanemiseksij vaikka
Saksan sosialidemokratian suhde maatalouskysymykseen. •22.1
me siten agitatsionil^annalta katsoen olisimme paljon voittaneet.
Me tiedamme, etta kapitalismin kehityksen kulkua ei voida estaa j a etta meidan tehtavamme on ainoastaan pitaa huoita siita, etta.
tyovaki pysyy ruumiiUisesti seka henkisesti vastustuskykyisena;.
Sama tarkoituspera on meidan' asetettava itsellemme maalais- vaestonkin suhteen, senkaan me emme saa antaa sortua. Mei- dan ohjelmassamme on jo nyt tahan suuntaan tahtaavia vaati- muksia; muistutan maksutonta kansakouluopetusta j a laakarin- hoitoa. Agrariohjelma sitavastoin vaatii, etta. meidan- pitaisi maalla talonpojille myontaa enemman, kuin mita me myonnamme teoUisuustyovaeUe kaupungeissa, nim. varma taloudellinen toi- meentulo. Sita me emme voi. J a jos voisimmekin, niin tulok- seksi saisimme sen vastakohdan, jota tyovaen suojeluksella olemme tarkoittaneet. Silla talonpoika kykenee. nykyisin sailyt- tamaan asemansa ainoastaan pakottamaUa vaimonsa j a lapsensa raatamaan aarimaisyyteen asti j a siten nylkee heita, ryostaen heilta tilaisuuden itsensa sivistamiseen, seka ruumiiUisesti sortaa heita. Pienviljelyksen yllapitaminen on paras keino kansan tur- - meltumiseksi; sentahden-ei meilla ole vahintakaan syyta koettaa tata kurjuutta sailyttaa yha edelleen — — — — —. Maata- louden puolesta toimiminen nykyaan, yksityisomaisuuden herra- vallan aikana, merkitsee toimintaa maanomistajien etujen puo- lesta. Sen mukainen on koko ohjelma. Mutta onko se meidan tarkoitusperamme? 'Vaitetaan edelleen: meidan tulee kuitenkin huolehtia, etta maa pysyy mahdollisimman tuotantokykyisena.
Mutta tukiessamme nykyista maanviljelysjarjestelmaa tulemme aivan vastaiseen tulemaan. Nykyinen viljelysjarjestelma johtaa ryostoviljelykseen. Jokainen maanviljelystuotannon parannus ny- kyisessa yhteiskunnassa on ryostoviljelysvalineitten parantamista.
Ja saavuttaaksemme nama tulokset, joiden tuottama hyoty nayt- taa niin perati epaillyttavalta, tulisi meidan antautua valtiososia- lismin kaltevalle pinnalle — — — . Behelin lausun-
228 K. J . Lame.
not todistavat, mille kaltevalle pinnalle joudumme. Jos meilla on tarve vaikuttaa talonpoikaissuojeluksen hyvaksi »positivisesti», niin jaa meille jalelle ainoastaan valtiososialismi, j a tahan joh- donmukaiseen seuraukseen on agrarivaliokunta joutunut» .
Kaytskyn jalkeen kaytettiin viela muutamia puheenvuoroja.
Talloin muun muassa sai Bebel huomautuksia siita, etta han paria vuotta ennen Kolnissa oh lausunut hypotekien valtion huos- taan ottamisesta aivan painvastaisia mielipiteita kuin nyt. Agrari- valiokunnan jasen Molkenbuhr puhui viela valiokunnan ohjelman puolesta samaan suuntaan kuin rauutkin valiokunnan jasenet oli- vat puhuneet.
Seuraavana paivana, torstaina, jatkettiin edelleen maatalous- kysymyksen pohtimista. Ensimaiseksi puhui tohtori David, joka ensin teki muutamia huomautuksia Schippelin ja Kaytskyn lau- suntojen johdosta agrarivaliokunnan ehdotuksista. Sen jalkeen lausui han seuraavasti: »Kysymys: voittaako suurviljelys pien- viljelyksen, on teoretinen kysymys, enka pida, huolimatta puo- luetoveri Kaytskyn ystavallisesta huomautuksesta, puoluekokousta oikeana paikkana sen pohtimiseen. Sen ratkaiseminen ei ole minkaan valtioUisen puolueen asia, vaan maataloudellisten am- mattimiesten j a ennen kaikkea itse kaytannollisten maanviljeli- jain asia. Tahan soveltuu myoskin lauselma: kokemus on pa- rempi kuin kirjaoppi. K y s y m y s on muuten ammattimiesten kes- kuudessakin kokonaan ratkaisematon riitakysyniys. »Tieteen lujaa pohjaas ei ole olemassa; ei ole kahta professoria, jotka samasta asiasta ajattelevat samoin. Tieteella on rohkeutta alituisesti muuttaa nahkaansa — — . Me emme ole voittaneet, ku- ten Kaytsky on sanonut, kansanjoukkoja puolellemme siten, etta me olemme tehneet paat vallankumouksellisiksi. Kaytannollisella, nykyoloista lahtevalla toiminnalla olemme me voittaneet kansan suuret joukot. Saattamalla paat vallankumouksellisiksi voimme voittaa joitakuita ylioppilaita. Tulevaisuudentoiveilla, aatteilla.
Saisau sosialiilemoliratian suhde maaialottskysymykseen. 229
joita on vailcea yramartaa, emme suinkaan voita suuria joukkoja puolellemme. Suurien joukkojen vallankumouksellisuus ei lahde paasta, vaan vatsasta. Saattamalla paat vallankumouksellisiksi olisimme jaaneet pieneksi tieteellisten sosialistien lahkoksi, mutta meilla ei olisi mitaan joukkoliiketta. Se ei ole minun, nuoren miehen, luulo yksinaan. Kokeneimmat, vanhimmat puoluetove- rit ovat minun kanssani samaa mielta . Jos Kaytskyn ehdotus hyvaksytaan, niin taytyy meidan tultuamme talonpoikain luo selittaa heille, etta me nykyisin olemme pakoitetut aanesta- maan kaikkea sita vastaan, mita me tulevaisuudessa vaadimme, koskapa se nyt ei ole koko yhteiskunnan hyvaksi j a koska mei- dan taytyy ensin saavuttaa tulevaisuuden valtiojarjestelma. Mutta siten me emme saa aikaan mitaan — — — — —. Jos talon- pojat tekevat kysymyksia yksityisomaisuudesta, niin naytan mina heille lahinna sen periaatteelHsen lauselman, jonka mukaan me ainoastaan vaadimme valtion omaksi kapitalistisen maaomaisuuden, siis omaisuuden, joka on kyllin suuri soveltuakseen palkkatyolaisten nylkemisen valineeksi. Jos he tahtovat jotakin tietaa meidan tulevasta kannastamme, niin luen mina heille sen lauseen, joka on Kaytskyn kirjoittamissa Erfurtin ohjelman julkisissa selitys- lentokirjoissamme. Se kuuluu: »Myoskin proletariatin voiton jalkeen jatkuu yksityisomaisuus tuotantovalineena pikkuliik- keita varten — pienten talonpoikaistilojen j a kasityopaikkojen pakkoiuovutuksesta unelmoivat ainoastaan vastustajamme* —• —.
Maatalouskysymys ei suinkaan ole ainoastaan talonpoikaiskysy- mys. Se on ensikadessa elanto-, leipakysymys, siis kansan- kysymys» — — —.
Tohtori Davidin jalkeen puhui rouva Clara Zetkin Stutt- gartista, joka saavutti innokkaita suosionosoituksia erittainkin moittiessaan Bebelia hanen muutoksestaan »reformihupsuuteen».
Ensin puhuttuaan reformeja harrastavasta suunnasta, joka muka oh vain veteloitymista, lausui han: »Meilla on juuri tata nykya
IC. y. Laine.
syyta vastustaa tata suuntaa, semminkin koska puoluetoveri Bebel agrariasioissa puoltaa sita kaikella lamrriollaan. Pyydan, ettei seuraavia lauselmia oUenkaan katsota mieskohtaisiksi. Sen suun- nan joukossa on ihmisia, joita mina puoluetovereina kunnioitan suuresti, henkiloita, jotka ystavina ovat minua varsin lahella.
Kuitenkin ovat he suuntana minulle kauhistus. Ja kun naen Bebelin niiden joukossa, niin muistuu mieleeni ehdottomasti se paikka »Faustista», jossa sanotaan: » sarkee sydantain, kun sinut seurass' semmoisessa naan». K u n naemme, etta puo- luetoveri, joka viela Frankfurtin puoluepaivien jalkeen taisteli viikkomaaria Sauluksen tavoin mainittua suuntaa vastaan, agrari- valiokunnassa on loytanyt Damaskuksensa, niin emme voi kyllin [ pontevasti vakuuttaa: sosiaUdemokratia ei mene Soiensassiin».
(Vollmarin asuinpaikka.) — •
Liebknecht puheessaan huomautti, etta agrarivaliokunnan I tarkoitus ei suinkaan ollut varmistaa talonpoikia omistajina, vaan ' huojentaa heidan olemassa-olonsa ehtoja. Yksityisia talonpoikia
autetaan, mutta talonpoikaisluokkaa ei voida pelastaa. Edelleen huomautti • Liebknecht, etta puolueen taytyisi tassa kysymyksessa I ottaa yhtenainen kanta, ettei yhdessa paikassa meneteltaisi yh- I della, toisessa taas toisella tavalla, joka vain heikontaa puoluetta.
j Taman jalkeen luettiin kokoukselle uusi, parinkymmenen puoluetoverin allekirjoittama ehdotus, jonka tarkoitus oli olla I jonkinlaisena eri ehdotusten sovitusmuotona. Tassa valiehdotuk- I sessa huomautettiin, etta agrarivaliokunta ei ollut ajan lyhyydea
tahden voinut tarkoin ehdotuksiaan muodostella, j a etta kysy- myksen ratkaisuun nahden pitaisi olla -hyvin varovaisella kan-
• nalla, katsoen asian tarkeyteen puolueen kehitykselle. Sentahden ehdotettiin, etta puoluehallinnon tulisi hankkia agrarivaliokunnan, sanomalehdiston j a luottamushenkiloiden kokoomat tiedot tassa I asiassa j a etta se edelleen omasta toimestaankin niita hankkisi; ta-
man' jalkeen olisi asia annettava kaikilla seuduilla kokoonkutsutta-
Saksa7i sosiaiidemola-atian' suhde niaatalouskysyinykseen. 231
vain kolcousten julkisen kasittelyn alaiseksi. — Myohemmin muutti taman ehdotuksen varsinainen tekija A . von E l m Hampurista sita niin, etta ehdotuksessa mainittiin puolueelle vaktamattomaksi varman kannan ottaminen agrarikysymyksessa ja etta puoluepai- vat eivat ryhdy mihinkaan sitovaan paatoksen tekoon, koskapa asia kaipasi suurempaa selvyytta. Edelleen kasitti v. Elmin ehdotus agrarivaliokunnan loppuehdotuksen agrarikysymyksen tutkimisesta. — Torstaisessa istunnossa puhui viela m. m. toh-
tori Bruno Schoenlank j a Wilhelm Bock. Edellinen lausui:
»Puolueen kasitystapa on paraikaa tarkastuksen j a kehityksen alaisena. Olemme lakanneet olemasta yksinomaan teollisuuspro- letariatin puolueena. Sosialidemokratia on kaikkien proletarien tavoin sorrettujen, kaikkien luokkien puutetta karsivien puolue, ja se politikka, jota ehdotuksen vastustajat tahtovat ajaa, on pelk-
kaa teollisuustyovaen politikkaa. (Naurua). Nauru ei ole mikaan kumoaminen; tosiasiat puhuvat. Ajatustemme revisioni kulkee vastustamattomasti eteenpain j a puoluedogmatikkojemme piinty- nyt fanatismi alkaa jo murtua. Luokkatietoisuus jo heraa laajoissa maalaisproletariatin- kerroksissa j a suuria joukkoja on viela voi- tettavissa tilansa tahden. T e kylla viela ymmarratte, etta jou- dumme nyt mita vakavimpiin tekemisiin agrariasiain kanssa,
uusien kasitysten, uusien tarkoitusperien kanssa. Agrarioloja ei voi kasitella vanhan kaavan mukaan, joka tahan asti on niin usein astunut tutkimuksen j a tietojen sijalle. Dogmikiihkoisuus on paljoa pahempi kuin palstatilallisten omaisuuskiihko. Sita paitsi ei puoluekiihkoisuus ole ollenkaan materialistisen historian- kasityksen johtopaatos. Mitahan Marx j a Engels ajattelisivat siita, etta heidan katsantokantaansa, niinkuin nyt tapahtuu, kay- tetaan kaavana? Engels. on eraassa vasta askettain julaistussa
kirjeessa puhunut siita, etta juuri marxilaiset usein ovat ymmar- taneet Marxia vaarin j a kayttaneet vaarin materialistisen histo- riankasityksen metodia. Meidan taytyy muuttaa menettelyamme
232 K. y. Laine.
muuttuneiden olojen mukaan. Se osa puoluetta, joka ei tahdo tietaa mitaan uudistuksista, on vanhoillinen, toinen osa on val- lankumouksellinen. (Aivan oikein! Naurua). T e nauratte nyt, mutta muutaman vuoden kuluttua ehka olette hyvinkin huolis- sannes — Bock lausui muun muassa: »Mina olen gothalaisena valtiopaiva-edustajana jo vuosien ajat ajanut agrari- ohjelman vaatimuksia. Jos ohjelmaehdotus nyt hyljataan, niin silloin taytyy minun joko kieltaa vakaumukseni tai jattaa val- 'tuuteni» . —
Perjantai, i i paiva lokakuuta, oli ratkaisun paiva. K u n talloin viela useissa puheenvuoroissa mielipiteita oli vaihdettu, ryhdyttiin viimein lahes nelja paivaa kestaneen keskustelun jal- 'keen lopuUiseen aanestykseen. Puheenjohtaja Singer asetti aanes- tyksen pohjaksi Kaytskyn ehdotuksen; siihen tehtiin se muutos, etta poistettiin sanat »ja siten herattaa heissa uudelleen omaisuus- kiihkoa*. — Bebelin huomautuksesta aanestettiin erikseen K a y t - skyn ehdotuksen ensimaisesta, periaatteellisesta j a sen toisesta osasta, joka oli sama kuin agrarivaliokunnan loppuehdotus.
^ Ensimaisesta osasta aanestettaessa annettiin sen puolesta 1 5 8
•ja sita vastaan 6 3 aanta. Toinen osa hyvaksyttiin kaikilla aanilla yhta vastaan. Muista ehdotuksista ei taman jalkeen tarvinnut j aanestaa, silla puoluepaivat olivat taten jo tarkoin osoittaneet ' kantansa agrarikysymyksessa huolimatta hyvaksya edes von Elmin I valitysehdotusta. —
i Breslaun puoluepaivilla tuli selvasti nakyviin se mielipiteit- I ten hajanaisuus j a sekaannus, joka vallitsee Saksan sosialidemok- ' ratian keskuudessa maatalouskysymyksessa. Siella esiintyi paa- I asiallisesti kolme eri nakokantaa. K a y t s k y ynna muut pitivat
jyrkasti kiinhi Marxista j a hanen vaitteistaan myoskin maatalous- kysymyksessa seka vastustivat kaikkia talonpoikaistalouden pelas- Itamis- j a kohottamisyrityksia, koska ne kuitenkin ovat tuomitut ' perikatoon. E i siis pitaisi pitemmalta jatkaa tuskallista kuolin-
Saksan sosialidemokratian suhde maaialouskysymykseen. 2 3 3
kamppailua. Bebel, Liebknecht j a useimmat muut agrarivalio- kunnan ehdotuksen puolustajat — ehka myoskin viela silloin Quark — tunnustivat kylla Marxin opin paaomain keskittymi- sesta maataloudessakin oikeaksi, mutta erosivat siina edellisista, etta he vaativat positivista toimintaa j a reformeja pikkuviljeli- jain elinehtojen huojentamiseksi. He myonsivat, ettei heita tosin'
voida pelastaa, mutta he tahtoivat aikaansaada sen, etta joutues- saan proletareiksi olisivat mahdollisimman elinvoimaisia seka henkisesti, etta ruumiilHsesti. Edelleen voi heidan puheistaan huomata sen, ettei itsenaisten pikkutalonpoikain saiiyminen mi- tenkaan ole sosialidemokratian periaatteille vastainen. — K o l - matta ajatussuuntaa edusti paaasiallisesti ja rohkeimmin tohtori David. Han lausui, kuten muistamme, epailyksensa Marxin opin oikeudesta maatalouskysymyksessa j a on myohemmin samoin kuin moni muu esittanyt sita vastaan hyvinkin patevia vasta- vaitteita. David — kuten Vollmarkin, joka ei ollut kuitenkaan Breslaussa — katsoi sosiahsmin voitoUe vaktamattomaksi pikku- viljelijain voittamisen j a tama valttamattomyys ei suinkaan katoa juuri sen kautta, ettei pienviljelyskaan katoa. — Molemmat aarimaiset suunnat ovat johdonmukaisia, vaikka ne lahtevatkin eri perusteista. Keskimainen suunta taasen saa usein moitteita epajohdomukaisuudesta, koskapa hyvaksyy ensimaisen suunnan periaatteet, mutta yhtyy jalkimaisen suunnan vaatimuksiin. —
Breslaun puoluepaivilla paasi jyrkka marxilaisuus voittoon.
Frankfurtin puoluepaivain alkuuripanema agrariohjelmaliike meni siella taydellisesti myttyyn, ja- vaatimukset talonpoikain suojele- miseksi maanomistajina tuhvat periaatteellisesti hylatyiksi. Mutta vaikka Breslaun puoluepaivat asettuivatkin talle varmalle marxi- laisuuden j a kaikkea reformityota vastustavalle kannalle, niin esiytyi siella kuitenkin suuri joukko niita, jotka eivat tata kantaa hyvaksyneet.
(Loppu ensi numerossa.)
234 Suovien kauppavailito v. igoj.
,. S U O M E N K A U P P A V A I H T O V . 1907.
S.uomen kaupavaihto v. 1 9 0 7 teki virallisten laskujen mu- kaan 6 4 4 , 4 miljonaa markkaa, ollen 5 0 , 4 miljonaa markkaa suu- rempi kuin edellisena vuonna, joten kohoaminen oh tapahtunut 8,5 prosentilla. Mainittuna vuonna on se myos ollut korkeampi, kuin koskaan ennen. Tasta summasta tulee tuonnin osalle 3 7 9 miljonaa j a viennin osalle 2 6 5 , 4 miljonaa markkaa, joten edelh- nen voittaa jalkimaisen 1 1 3 , 6 miljonalla markalla sen sijaan etta se edellisena vuonna voitti sen ainoastaan 3 8 , 8 miljonalla markalla.
I .
K u n lahemmin tarkastamme tuontia, niin huomaamme sen kasvaneen 6 1 , 5 miljonalla markalla edeUiseen vuoteen verraten.
Tuonti jakaantuu tarkeimmille tuontitavaroille seuraavasti:,
Karjantuotteita on vuoden kuluessa maahamme tuotu kaikkiaan 1 3 , 4 miljonan markan arvosta, eli jos vertaamme niiden tuontia edellisen vuoden tuontiin, niin huomaamme nousun teke- van 5,2 miljonaa markkaa. Suurimman lisayksen on aikaan saa- nut lihan, silavan j a voin, mutta varsinkin amerikkalaisen sila- van tuonti, sen jalkeen kuin se oli julistettu tullivapaaksi tuonti- tavaraksi. Niinpa amerikkalaisen silavan tuonti tekikin 4 , 8 mil- jonaa markkaa. Voin tuontiarvo oli rahaksi laskettuna 3 , 8 mil- jonaa markkaa, vastaten i , 3 miljonaa edellisena vuonna.
Kalaa on maahamme mainitun vuoden kuluessa tuotu 3 miljonan markan arvosta, joten senkin tuonnissa on tapahtunut
1,2 miljonan markan lisays.
j Tarkein ja'suurin tuontitavara on tietysti ollut vilja, jonka tuontiarvo v. 1 9 0 7 teki 8 3 , 7 miljonaa markkaa, kun edeUisen
^ vuoden tuonti oh ainoastaan 7 3 , 2 miljonaa. Todellisuudessa ei I viljan tuonti ole lisaantynyt 1 0 , 5 miljonalla markalla itse tava-
raan nahden, vaan on nousun vaikuttanut viljan kohorineet hin- nat. Itse viljan tuonti on painvastoin laskenut niin, etta tuonti- 'arvo olisi 3,8 miljonaa markkaa pienempi, jos hinnat olisivat jpysyneet samallaisina kuin edellisena vuonna.
Ensi sijan viljantuonnissa anastavat tietysti rukiit j a ruis- ijauhot, silla onhan ruisleipa tarkein ravintoaine Suomessa. Niinpa
