Yhteiskuntataloudellinen aikakauskirja 3/1912

PAKOLLISEN SAIRASV AKU UTU KSEN JÄR}ESTEL YST Ä.

Kirjoittanut

Urho Toivola.

1

Kuinka laajoihin kansalaispiireihin pakollinen sairasvakuutus on ulotettava, on kysymys, josta on paljon erimielisyyttä ollut olemassa. Meilläkin tulee tämä kysymys tärkeäksi sentakia että pakollisen sairasvakuutuksen järjestelyennenpitkää astuu päivä- järjestykseen.

Varovaisuus toiselta puolen pidättää sairasvakuutuspakon kannattajia asettamasta perin jyrkkiä vaatimuksia, toiselta puolen taas on halu säilyttää ihannoitu kansalaisten itsehuolehtiminen ja yksilöllinen määräämisvalta mahdollisimman koskemattomina omansa herätti\mään itsepintaista vastarintaa. Näiden seikkojen vaikutuksesta on sairasvakuutuspakko aluksi ulotettu yleensä vain sellaisiin henkilöihin, joiden keskuudessa vapaaehtoinen sairasvakuutus on saanut suurinta jalansijaa.

Läpikäyvänä ilmiönä koko sairasvakuutuksen historiassa on kuitenkin pakon asteettainen laajentaminen. Sekä vakuutuksen tarpeellisuus että yhä uudistuvat hyvät tulokset ovat kiihottaneet lainlaatijoita tällaiseen pakkovakuutuksen laajentamiseen. Kuvaa- vana esimerkkinä mainittakoon Saksan sairasvakuutus. Vuonna 1883 säädettyyn lakiin on vajaassa kolmessa vuosikymmenessä tehty viisi kertaa muutoksia ja lisäyksiä, jotka ovat olleet erittäin laajakantoisia, vetäessään pakollisen vakuutuksen piiriin työväkeä, jonka vakuuttaminen käytännöllisten vaikeuksien pelosta oli aluksi jätetty vapaaehtoisuuden varaan tai kokonaan mahdottomana

130 Urho Toivola.

===============================

tyyten hyljätty. Saavutettu kokemus on kuitenkin myöhemmin osottanut, että vakuutus pakko voidaan ulottaa useimmille työ- aloille. Tähän kokemukseen nojautuen on Saksan sairasvakuutus- lakiin tehty viimeiset suuret muutokset. Vuoden 1911 sairasva- kuutuslain mukaan ovat kaikki työntekijät, apulaiset, kisällit, op- p'ilaat, palvelijat ja kotiteollisuuden harjoittajat sekä saksalaisten laivojen miehistöt vakuutusvelvollisia, jos he tekevät työtä palk- kaa vastaan . Samaten ovat pakollisen sairasvakuutuksen . alaisia tehtaiden virkailijat ja mestarit ja muut ylemmässä toimessa olevat henkilöt, kauppa- ja apteekkiapulaiset ja -oppilaat, näyttelijät, orkesterien jäsenet, opettajat ja kasvattajat, kun heidän säännöl- liset vuositulonsa eivät nouse 2,500 Saksan markan yli . 1)

Näin laajennettuna tulee Saksan sairasvakuutus käsittämään n. 20 milj. kansalaista. Mielenkiintoista on etenkin se, että uu·

den lain kautta palvelijat sekä metsä- ja maatyöntekijät ovat vakuutuspakonalaisia henkilöitä. Entisen, vuonna 19°3 viimeksi tässä suhteessa täydennetyn lain mukaan voitiin kyllä puheen- alaisetkin työväenluokat erinäisillä määräyksillä tehdä vakuutus- pakori alaisiksi. Mutta siitä huolimatta, että usei ~sa Saksan val- tioissa vakuutuspakkoa oli tähän suuntaan laajennettu, oli sairas- vakuutusta kuitenkin tässä suhteessa pidettävä puutteellisena. Sen laajentamista viime vuonna tapahtuneella tavalla eivät aikaisem- matkaan arvostelijat seritähden pitäneet vaikeana , saatikka sitten mahdottomana . Päinvastoin sellaisetkin taloustieteilijät, jotka muu- toin pitävät parhaimpana vapaaehtoisuuden pohjalle järjestynyttä vakuutusta, olivat arvioineet pakon ulottamisen, etenkin palveli- joihin, erittäin 'tarpeelliseksi ja myös mahdolliseksi toteuttaa.

Niinpä prof.

J.

') Frankenberg , H. v, K ommentar 1.ur Reichsversich erungsordnung. Alten · b urg 1912. Siv. 7.

P akollisen Sai"asvaktmtuks~n j ä'ieslelystä . 131

vin vastaavan tarkotustaan, että vaikkakin työnantaja lain mu- kaan on velvollinen pitämään huolta palvelijastaan sairauden 6:na ensimäisenä viikkona, ja vaikka tämä velvollisuus yleensä hyvin täytetään , niin sittenkin olisi . vakuutus, samaten kuin sairasajan pidentäminenkin vähintäin kaksinkertaiseksi, molemmille asian- o maisille erittäin edullinen. 1).

Myöskin Englannin ja Norjan sairasvakuutuslait menevät vakuutuspakon säätämisessä yhtä pitkälle kuin edellämainittu Saksan sairasvakuutuslaki, ja todistavat siten, että mainituissa maissa vakuutuspakon laajuuden synnyttämät vaikeudet eivät ole saaneet tulla esteiksi, kun kysymyksessä ovat olleet palvelijat sekä metsä- ja maatyömiehet, joiden alistaminen pakon alle on ollut ja vieläkin on sekä meillä että muualla arvelun alaista.

Suomen sairasvakuutuslakia valmistaneen komitean laati- man ehdotuksen pohjana on ajatus, että sairasvakuutukseen olisi saatava kaikki 16 vuotta täyttäneet toisen työssä palkkaa vas- taan olevat henkilöt, mikäli heidän taloudellinen asemansa ei ole niin hyvä, että se turvaisi heille varmuuden sairauden sattuessa.

Tämän ajatuksen mukaan Komitea ehdottaakin, että vakuutus- pakko ulotettaisiin kaikkiin näihin henkilöihin niillä alueilla, missä vakuutusta harjotetaan . 2)

Jos ehdotus jäisi laajuudeltaan pääasiassa tällaiseksi, niin me jo voisimme puhua yleisestä sairasvakuutuksesta. Se olisi puut- teellinen vain siinä suhteessa, että se ei käsittäisi itsenäisiä työn- tekijöitä. Hekin olisivat kuitenkin jollain tavalla saatettavat pakol- lisen sairasvakuutuksen alaisiksi, ensiksikin siitä syystä, että hei- dän suuri enemmistönsä on pienituloista väkeä , jota ei itsenäi- syydestään huolimatta voida pitää sairauden tuottamilta vaikeuk·

silta turvattuna, toiseksi syystä, että heidän keskuudessaan va- paat apukassat eivät ole saavuttaneet sanottavaa merkitystä, ja

') Siv. 330.

') Kom. Mietintö, SIV. 75. § 1.

. 13 2 U,-ho Toivpla .

kolmanneksi siitä syystä, että olisi yhteiskuntamme etujen mu- kaista, että pieniä yrityksiä etenkin maanviljelyksen alalla entistä enemmän syntyisi. Olisi näet todennäköistä, että pakollinen sairas- vakuutus osaksi poistaisi sen turvattomuuden tunteen, jolla pie- niin yrityksiin käydään käsiksi. Vakuutuksen ulottaminen itse- näisiin työntekijöihin saattaisi kuitenkin tuottaa paljon vaikeuksia.

Keinoja näiden vaikeuksien voittamiseksi olisi kuitenkin etsittävä.

Kuntien velvottaminen ottamaan osaa itsenäisten työntekijäin va- kuutusmaksujen suorittamiseen ei näytä mahdottomalta, kun ote- taan huomioon se huojennus, mitä kunnat sairasvakuutuksen yleistyttyä saisivat kokea köyhäinvoidossa.

Toinen seikka, joka Komitean mietinnössä heti kiinnittää huomiota, on ehdotettu 16 vuoden ikäraja . Komitea on perus- tellut ehdotusta sillä, että 16 vuotta täyttänyt henkilö :tjo silloin on oikeutettu hallitsemaan mitä itse on ansainnut, ja työsuhde tavallisesti tässä ijässä alkaa » 1).

Tällainen ikärajan määrääminen ei tosin ole vieras muiden- kaan maiden sairasvakuutuksille. Niinpä Englannin uuteen sairas- vakuutuslakiin on otettu sama 16 vuoden ikäraja 2), jota vastoin Norjassa ja Tanskassa tämä raja on asetettu vuotta alemmaksi 3).

Kun kuitenkin ehdotettua ikää nuoremmatkin henkilöt voivat olla ansiotyössä, kuten meillä on asianlaita, niin tuntuu oikeute- tulta, että he myös ovat samojen määräyksien alaisia ja nautti- vat samoja etuja kuin muutkin työntekijät. Työnantajia ei olisi vapautettava vakuutusmaksujen muodossa auttamasta nuoria työn- tekijöitä heidän sairastuessaan. Heidän nuoruutensa ei saa olla esteeksi, sillä ei tautikaan iästä välitä. Ei myöskään ole oikein ajatella, että nuoret työläiset eivät olisi samassa määrässä val- tion suoman tuen tarpeessa kuin heidän vanhemmat työtoverinsa.

Tämä 16 vuotta nuorempiin henkilöihin kohdistuva vapautus voisi

1) Kom . Mi etin tö siv . 29. - ?) N ational Insurance Act . 1911 , s iv. 1 . -

3) K o m. Mietintö, liite 1 siv. 36 ja liite 4, siv. 115.

P akollisen saimsvakllutllkstn j ä,j tsttlystii. 133

kaiken lisäksi johtaa siihen, että työnantajat, joille olisi edullista käyttää nuoria työvoimia, koettaisivat entistä enemmän hankkia itselleen sellaisia työntekijöitä, jotka olisivat vakuutuksen ulko·

p uolella . Täten jouduttaisiin suoranaiseen lain väärinkäyttöön ja edistettäisiin liian nuorten henkilöiden työvoimaksi hankkimista.

On sitäpaitsi otettava huomioon , että 15 tai 16 vuotta nuorempia henkilöitä pakottaa ansiotyöhön useimmiten heidän kotinsa varat- tomuus. Tästä johtuu, että sairauden tuottamat kustannukset, mikäli sellaiset ollenkaan voivat tulla kysymykseen, ovat heille perin rasittavia. Näistä syistä olisi vakuutus pakko ulotettava jo.

kaiseen 16 vuotta nuorempaankin työsuhteeseen joutuneeseeo herikilöön siinä tapauksessa, että hänen toimeentulonsa on riip·

puvainen hänen työansiostaan. Tämän toteuttamiselle ei voine olla esteeksi sekään seikka, että tällainen työntekijä ei ole oikeu- tettu ansaitsemiaan varoja käyttämään. - Saksan vakuutuslain

mukaan sellainenkin lapsi, joka on isänsä työssä, voi olla va- kuutu spakon alainen. 1)

Pakollisen vakuutuksen ulkopuolelle jäisi Komitean ehdotuk- sen mukaan myös

a) henkilö, jonka vuotuiset palkkaedut nousevat yli 2,500 mk.;

b) palkollinen;

c) maanviljelystöissä työskentelevä henkilö;

d) metsänhakkuu· ja tukkien kuljetustöissä työ~kentelevä

henkilö;

e) lauttaustyössä työskentelevä henkilö, paitsi kun lauttausta harjoittaa lauttausyhdistys , jonka säännöt ovat asianomaisesti vahvistetut;

f) tilapäisesti toisen työssä oleva henkilö ;

g) se, jolle muulla tavalla on taattu vähintäin vakuutuksen tarjoamaa avustusta vastaavat edut;

h) henkilö, jolla on oikeus saada sairaustapauksessa niin

' ) F ranken berg, m. t. si v. 14 ja 29.

13 4 Urho Toivola.

suurta palkkaa ja niin pitkältä ajalta , että se vastaa niitä etuja , jotka hän vakuutuksen kautta voi saada;

i) merimies suomalaisella laivalla , johon nähden meri lain 75

S

Näiden rajoituksien alaan kuuluvat henkilöt olisivat jätettä·

vät vakuutuspakon ulkopuolelle, osaksi niiden vaikeuksien tähden, joita heidän vakuuttamisestaan voisi johtua, osaksi siitä syystä, että he ovat asemassa, joka ei tee sairasvakuutuksen suomaa turvaa heille välttämättömäksi. Komitean mietinnön perustelmista selviää, että pakollista vakuutusta, etupäässä edellisestä syystä.

ei olisi kohdistettava d) ja c) kohdissa mainittuihin henkilöihin ja että a) ja · b) kohdissa mainitut henkilöt eivät ole sairasva- kuutuksen tarpeessa; a), h) ja i) kohdissa on lueteltu sellaisia työntekijä-ryhmiä, joille pakollisetta sairasvakuutuksetta on taattu lakiehdotuksen tarjoamaa apua vastaavat etuudet, ja jotka siis, jos olisivat pakollisen sairasvakuutuksen alaisia, tulisivat tavallaan kahdesti vakuutetuiksi 1). On aivan luonnollista., ettei vakuutus- pakkoa säädetä sellaisissa tapauksissa noudatettavaksi , joissa pakkovakuutus tavallaan kehottaisi työntekijöita luopumaan enti- 'sistä, usein ehkä edullisemmista, vakuuttautumistavoista. Työn- tekijäin oikeutettu halu hankkia itselleen mahdollisimman runsas avustus ei muutoin pääsisi tarpeeksi vapaasti vaikuttamaan . Pa- kollisen vakuutuksen tehtävä on toimia etukädessä siellä, missä vapaasti ei ole kyetty vaaroja torjumaan. Mutta jos jollain taholla on olemassa taipumusta vapaaehtoiseen vakuuttautumiseen, niin on edullista jättää yksityiselle yritteliäisyydelle avointa toimialaa.

Pakollinen vakuutuslaitos on silloin sekä tarpeeton että hyljättävä, sillä pakollista vakuutusta ei ole pidettävä ihannemuotona, vaan mieluummin välttämättömänä väliasteena, josta olisi vähitellen vapauduttava . 2)

' ) K. M. ss. 29- 33. _ . ' ) Conrad, m. t . siv. 3 22 .

Pakollisen sairasvakuutuksen jä1jtstdystä. 135 Ne seIkat, joiden perusteella Komitea on ehdottanut, että a), b), c), d ) jae) kohdissa luetellut henkilöt olisivat asetettavat vakuutuspakon ulkopuolelle, ansaitsevat tulla lähemmän tarkas·

tuksen alaisiksi.

On luonnollista, että suuremmat tulot aina tuovat muka- naan suurempaa varmuutta sairaustapauksienkin ajaksi. Sellaisen henkilön, jolla on tuloja esim . 4,000 mk. vuodessa, on siten useimmissa tapauksissa verrattain helppo kestää muutamien viik- kojen tahi kuukausienkin sairaus, jota vastoin 1,500 mk. ansait- seva työntekijä voisi samanlaisen sairauden kohdatessa joutua perheineen mitä tukalimpaan tilaan . Tästä syystä ja myöskin siksi, että paremmin palkatut henkilöt useimmiten etukäteen va·

paaehtoisesti, joko säästämisen kautta tai muuten , varautuvat äkillisiä tuhoja vastaanottamaan, on pakollista sairasvakuutusta laadittaessa katsottu tarpeettomaksi säätää vakuutuspakko niin laajaksi, että se käsittäisi kaikki vakuutuspakon alaisiin kansan- luokkiin kuuluvat henkilöt. Tarpeellisena on pidetty vain niiden pakollista vakuuttamista, joiden tulot eivät nouse määrättyä sum·

maa suuremmiksi. Kysymyksenalaista on kuitenkin, ovatko kaikki esim. 2,500 mk. enemmän ansaitsevat henkilöt pidettävät sairau- den varalta turvattuina ja pakollisesta vakuutuksesta vapautetta- vina. Saksassa, missä pakollinen sairasvakuutus on kauimmin ollut käytännössä ja missä kokemukset ovat runsaimmat, on luo- vuttu tästä yleisestä periaatteesta ja säädetty, että työntekijät, apulaiset, oppilaat, palvelijat, kotityöntekijät ja laivamiehistöt ovat pakollisen vakuutuksen alaisia tuloistaan huolimatta . Muihin vakuu- tettaviin nähden on tulorajaksi asetettu 2,500 Saksan markkaa 1).

Komitea on kaikkiin vakuutettaviin nähden ehdottanut sää- dettäväksi 2,500 markan tulorajan.

On työaloja, joilla palkat voivat tuntuvasti vaihdella, mutta

1) Laki viime jouluk. 20 p:ltä yksityis virkaitijain vakuutuks,",sta ulottaa pakon ain a 5,000 Saksan markan tulorajaan saakka.

' 36 Urho Toivola.

joilla korkeimmat palkat eivät kuitenkaan nouse huirriaaviin sum- miin . Mainitkaamme esimerkiksi graafillinen te.ollisuus. Ei olisi tarkotuksenmukaista sovittaa mitään tulorajaa tällaisilla työaloilla toimiviin henkilöihin, sillä heidän palkkojensa vaihtelevaisuus ei yleensä aiheuta ratkaisevaa muutosta heidän toimeentulonsa eh- toihin, varsinkin kun kädestä suuhun eläminen on yhtä tunnettu ilmiö suuripalkkaisempien työmiesten kuin muidenkin kesken.

Ainoa seikka, mikä tässä tapauksessa voisi vapauttaa pakollisesta vakuutuksesta, olisi sairaud{:!n ajaksi muulla tavoin hankittu tur- vattu asema.

Komitean mietintöön liittämässään vastalauseessa on yksi Komitean jäsen ehdottanut m. m. , että tuloraja asetettaisiin 3,000 markaksi. Tällä ehdotuksella on hyvät puolensa, sillä kuten eh- dotuksen tekijä huomauttaa, työntekijän tulot voivat, etenkin kaupungeissa, nykyisissäkin oloissa jo usein kohota 2,500 mar- kan yli. Samalla hän on pannut vastalauseensa myös sitä vas-

· taan, että palkolliset, metsä- ja maatyöntekijät sekä osa lauttaus-

· työntekijöistä katsottaisiin sellaisiksi poikkeushenkilöiksi , joiden vakuutuspakollisiksi tekeminen ei olisi tarpeellista eikä käytän-

· nöllisesti mahdollistakaan . Vastalauseentekijän mielestä ovat kaikki tällaiset ammatilliset rajoitukset aivan tarpeettomia. Yhtä hyvin kuin voidaan antaa avustusta ja hoitoa kaupungissa toimi- valle tehdastyömiehelle, voidaan sitä antaa samassa kaupungissa elävälle palvelijalIe. Ja jos maaseudulla on mahdollista järjestää vakuutuslaitos pieni en sahojen ja meijerien työväestön keskuu- teen, niin vaikeuksitta varmaan voitaisiin pakottaa myös saman kylän maanviljelyksen palveluksessa olevat työmiehet sekä lähistöllä toimivat metsätyöntekijät, tukinuittajat y . m. vakuutuslaitokseen li ittymään . Jos sairashoitoa ja lääkärinapua voidaan antaa eräille ammattiryhmille, niin ilman suuria vaikeuksia sitä voitaisiin tar- jota myöskin niille samalla paikkakunnalla eläville työläisryhmille, jotka Komitean ehdotuksen mukaan jäisivät vakuuttamatta. Ra-

Pakullism saimsvakut4tt4ksm jä.jestelystä . '37 joitukset, jos niillä on mitään oikeudeJ.lista perustetta, voisivat olla alueellista, mutta ei ammatillista laatua 1).

Komitean ehdotus sairasvakuutuslaiksi perustuukin koko- naan ajatukseen, että yleinen sairasvakuutus, joka toimeen pan- taisiin kaikkialla maassamme, on nykyisin vielä sula mahdotto- muus . Siksi laki ehdotus jakaa maan sellaisiin alueisiin, joissa pakollista vakuutusta harjoitetaan, ja sellaisiin, joissa sitä ei har- joteta. Sairasvakuutuksen alaa olisi vasta vähitellen laajennettava niin, että lopulta jokaisessa kunnassa on sairaskassa, »ja että jokai- selle, joka sitä haluaa, on käytännöllisittä vaikeuksitta oleva mah- dollista saada taattu sairasvakuutus» 1). Tämän tarkoitusperän saavuttamiseksi on jokaiseen kuntaan, missä on vakuutusvelvolli- sia henkilöitä, perustettava sairaskassa, mikäli vakuutusveJvollis- ten henkilöiden harvalukuisuus, tarpeellisen lääkärinhoidon puute ja soveliaan sairashoidon hankkiminen ei aseta vaikeuksia sairas- tuneiden henkilöiden asianmukaiselle hoidolle ja vakuutuksen jär·

kiperäiselle harjottamiselle 2).

Tosiasia on, ettei . läheskään kaikissa maalaiskunnissamme vielä ole omaa lääkäriä, puhumattakaan sellaisesta tarkoituksen- mukaisesta sairashoidosta, jota sairaaloissa annetaan. Kaikki tällaiset kunnat muodostaisivat todennäköisesti sellaisen alueen.

jossa lainmukaista sairasvakuutusta ei harjoitettaisi. Vastalauseen- tekijä on puolestaan lausunut varmana vakaumuksenaan, että täl - laiset. alueelliset rajoitukset eivät ole tarpeellisia. Pakollinen sai- rasvakuutus voidaan toteuttaa poikkeuksetta koko maassa.

Katsoen sairasvakuutuksen tarpeellisuuteen niilläkin alueilla.

joissa ei ole heti saatavissa lääkärinapua ja tarkoituksenmukai- sinta hoitoa , olisi löydettävä jokin keino, joka olisi omansa lie-

') K. ^{M. siv~} '33·

2) K. M . siv. 26.

' ) K. M. ^siv. 78. S ^28.

138 U.-J", Toivola.

ventämään niitä vastuksia, joita yleisen sairasvakuutuspakon säätä·

minen alussa tuottaisi, ja joka toiselta puolen jouduttaisi kehitystä siihen suuntaan, että kaikki kunnat maassamme palkkaisivat itselleen vakituisen lääkärin ja edistäisivät järkiperäistä sairashoitoa esim . sairaaloita perustamalla tai avustamalla ja sairaanhoitajattaria palkkaamalla. Kuuluuhan sitäpaitsi huolenpito paikkakunnan ter- veysoloista kuntien velvollisuuksiin.

Tällainen huolehtiminen käy tuskin päinsä ilman lääkäriä.

Jollain tavoin tapahtuva kehityksen jouduttaminen järkiperäistä sairashoitoa kohti ei sentähden voisi olla vahingollinen eikä myös- kään tätä tarkoittava valtion taholta tuleva pakotus tai yllytys arvattavasti tuntuisi liian suurelta itsehallinto-oikeuden loukkauk- selta. Voitaisiinhan esim . pakottaa ne kunnat, joissa lääkärin tai

sairashoidon puutteesta yleinen sairasvakuutus tuottaisi keskin- kertaista suurempia kustannuksia, ottamaan osaa korotettujen va- kuutusmaksujen suorittamiseen. Täten varmaan lisättäisiin kuntien halua palkata itselleen lääkäri ja järjestää terveydenhoito tyy-

<lyttävälle kannalle. Siten samalla joudutettaisiin pakollisen sai- rasvakuutuksen yleistymistä.

Osottaessaan liiallista varovaisuutta jättäessään pakollisen vakuutuksen ulkopuolelle erinäisiin ammatteihin kuuluvia työnte- kijöitä on komitea samalla jättänyt huomioonottamattaeräitä ta- pauksia, joissa vapautus olisi suotava. Ajatelkaamme työnteki- jää, joka syystä tai toisesta on vain silloin tällöin tai ainoastaan

erittäin pienen osan vuodesta toisen työssä, tai henkilöä, jonka tulot ovat mitättömän pienet ja joka toimeentullakseen on, an- sioistaan huolimatta , riippuvainen joko muista ihmisistä tai an- siottomista tuloista. Tällaisessa tapauksessa olisi mielestämme syytä erinäisen anomuksen johdosta vapauttaa muutoin pakona- lainen henkilö sairasvakuutuksesta. Tällaiset henkilöt ovatkin otetut huomioon Englannin sekä Saksan sairasvakuutuksessa.

Heidän mahdollisuutensa saada sairasavustusta voi usein vakuu-

Pakollisen sairasvakuutuksm jii1jestdystä . 139

tuksesta huolimatta olla vähäksi arvioitava . Toiselta puolen täl- lainen vakuutettu voisi, jos hänen ajoittainen työskentelynsä joh.

tuisi esim . heikkoudesta, jota ei suoranaisesti voitaisi pitää avus- tettavana sairautena, joutua maksamaan vakuutusmaksuja saa- matta kuitenkaan avustusta.

Kaiken edellisen perustalla voimme siis sanoa, että Komitea lakiehdotusta tehdessään on ollut liian varovainen määritellessään, ketkä ovat pidettävät pakollisen sairasvakuutuksen alaisina hen- kilöinä. Mielestämme ei myöskään sairasvakuutuslain olisi tyy- dyttävä pelkkään sairauden aiheuttamien vaurioiden korvaami- seen, kuten ehdotuksen mukaan tapahtuisi, vaan olisi sen sitä- paitsi koetettava keksiä keinoja yleis elle terveydentilalIe suotui- sien olosuhteiden valmistamiseksi.

Tätä seikkaa silmälläpitäen on Englannin sairasvakuutusla- kiin otettu m. m. määräys, joka velvottaa kreivikuntien vakuutus·

komiteoja pitämään huolta siitä, että yleisön saatavissa on terveys- hoitoa koskevaa kirjallisuutta ja etti! asiaa valaisevia luentosarjoja toimeenpannaan siellä, missä sellaisia pidetään tarpeellisina . 1)

Niin vaikeaa kuin olisikin aluksi järjestää pakollinen sairas- vakuutus järkiperäiselle kannalle kaikissa maamme kunnissa, ei lainsäädäntö kuitenkaan s aisi jättää kehitystä oman onnensa no- jaan. Mainitsemiamme tai muita sairashoitoa edistäviä keinoja olisi käytettävä. Siten joudutettaisiin, ei suinkaan sitä aikaa, jolloin valtion menot olisivat lisääntyneet keinotekoisesti yleisty·

neen sairasvakuutuksen tähden, vaan sitä aikaa, jolloin kaikkialla maassamme alettaisiin järkiperäisesti käytellä kansamme parasta rikkautta, sen työvoimaa.

II.

Oikeus vapaaehtoisesti liittyä sairaskassoihin, joiden tarkoi·

tuksena on pakollisen sairasvakuutuksen toimeen paneminen , on katsottu tarpeelliseksi kaikkialla, missä pakollinen sairasvakuutus

1) N ational InslIran ce Act, siv. 73.

(j"ho Toivola.

on otettu käytäntöön . Täten tarjotaan vakuutustilaisuus sellaisille henkilöille, jotka eivät ilman vakuutusta voi turvata itseään sai- rauden varalta, ja joiden pakollista vakuuttamista ei ole katsottu voitavan panna käytäntöön joko periaatteellisista syistä tai käy- tännöllisten hankaluuksien vuoksi. 1) Näille henkilöille on erittäin edullista , että voivat liittyä jo olemassaoleviin sairaskassoihin ja nauttia niistä eduista, jotka johtuvat vakuutettujen suuresta lu·

vusta. Uusien vapaaehtoisten sairaskassojen perustaminen saat- taisi olla hankalaa, Suuret vakuutuslaitokset ovat sitäpaitsi va- kavaraisempia ja kykenevät täyttämään paremmin lupauksensa kuin pieniä henkilöryhmiä varten perustetut. Mutta ennenkaikkea on paikallaan, että sellaisille henkilöille, jotka ennen ovat olleet pakollisessa vakuutuksessa ja jotka olosuhteiden muuttuessa ovat joutuneet pakollisen vakuutuksen piirin ulkopuolelle, täten vara- taan tilaisuus vaikeuksitta tulla uudestaan vakuutuksen eduista osal1isiksi 2),

Näistä huomattavista eduista johtuu, ettei missään ole katsottu voitavan sallia kaikkien halullisten käyttää pakollisen vakuutuksen yhteyteen järjestettyä vapaaehtoista vakuutusta hyväkseen. Olisi nimittäin luultavaa, että päinvastaisessa tapauksessa vanhat ja heikot, joista vakuutuslaitokselle olisi sunteettoman paljon menoja, kilvan vakuuttautuisivat. On myös ajateltu, ettei suuri paikkaisi lle henkilöille ole suotava tilaisuutta vapaaehtoiseen vakuutukseen . Viimeksimainittujen vapaaehtoista vakuuttamista ovat etenkin lääkärit sekä E nglannissa että Saksassa jyrkästi vastustaneet. 3) Mitä ehtoja on asetettava vapaaehtoiseen vakuutukseen otettaville henkilöille , on kuitenkin kysymys, johon sairasvakuutuslaki on eri maissa eri. lailla vastannut.

Komitean ehdotuksen mukaan olisi jokaisella 16 vuotta täyttäneellä henkilöllä, joka asuu alueella, missä sairasvakuutusta

1) Man es, Alfred; Versicherungslexikon . T iibin gen 1900, siv, 1430 , - 2) K.

M. siv . 33. - ' ) Franke nberg , m. t. siv, 39 S 178 .

Pakol/i;tn sai,'asvak uutukim j ii,jestdystä .

harjoitetaan, oleva oikeus liittyä lakiehdotuksen mukaiseen sai- rasvakuutukseen, mikäli hän ei ole täyttänyt 40 vuotta, ja ellei- vät hänen vuosi tulonsa nouse 2,500 markan yli, eikä hän sairasta pitkäJlistä tautia 1). Sitäpaitsi olisi pakollisesti vakuutettuna ollut henkilö oikeutettu iästään huolimatta pysymään vapaaehtoisesti vakuutettuna, elleivät hänen tulonsa nouse 2,500 markan yli ja e llei hän sairasta pitkällisesti 2)

Ehdotukseen liitetyssä vastalauseessa sitävastoin ehdotetaan , että ylin ikäraja asetettaisiin 45 vuodeksi ja että ylin vuosi tulo- jen raja määrättäisiin' 3,000 markaksi. 3)

Siitä huolimatta, että 45-vuotista henkilöä ei ole pidettävä yleensä 4o-vuotista sairaloisempana, on kuitenkin Komitean ehdo- tusta pidettävä parempana, sillä on vaadittava, että vapaaehtoista vakuutusta, jos siitä mielitään hyötyä, on ryhdyttävä käyttämään mahdollisimman aikaiseen. Sairasvakuutusta ei ole . päästettävä muodostumaan laitokseksi, johon turvaudutaan vasta vaaran tun- tuvasti lähetessä ja vanhuudenkeikkouden jo alkaessa jäseniä jäykistää.

Samaten on Komitean ehdotusta pitkällistä tautia potevista henkilöistä pidettävä oikeaan osuvana. Mutta ehdotettuun 2,500 markan tulorajaan on sitävastoin vastalauseentekijä syystä kiin- nittänyt huomiota ja vaatinut tulorajan korottamista. Voisi tehdä kysymyksen: Onko tuloraja vapaaehtoisessa vakuutuksessa ollen- kaan välttämätön siinä tapauksessa, että vakuutukseen pyrkijän on hankittava todistus siitä, ettei hän sairasta pitkällistä tai usein uudistuvaa tautia? Tulorajan säätäminen näyttää sitäkin tarpeet- tomammalta, kun todennäköisesti vapaaehtois~n vakuutettavien luku tulee olemaan verrattain pieni. 4) Tosin on pidettävä järkevänä, että varakkaat kansalaiset pakotetaan itse huolehtimaan itsestään . ' ) K. M. siv. 76 S z. - ') K. M. si v. 76 S 3. - ") K. M. siv, 136.- 4) Vrt. Report of Actuaries in relation lo the Scheme of In s uran ce against Sick - ness. London 19\ I, siv , 7.

Udw Toivola.

Mutta samoihin tuloksiin voitaisiin päästä käyttämällä keinoja, jotka eivät estäisi halukkaita yleisessä vakuutuslaitoksessa vakuut- ta.utumasta heidän pitäessään tällaista vakuutustapaa välttämättö- mänä. Ja ennen kaikke\l voitaisiin tehdä vääryyttä, jos estettäi- siin sellaisia henkilöitä varustautumasta sairausvaaraa vastaan, jotka eivät siihen muutoin kykenisi. Jos arvostelemme asiaa sairas - vakuutuslaitoksen kannalta, niin tuskinpa vahingonvaara suuri- tuloisempia henkilöita vakuutettaessa on keskinkertaista suurempi.

Mutta heidän vakuutusmaksuistaan voisi olla suhteellisesti enem- mänkin hyötyä kuin pienituloisten suorittamista maksuista. Voi- sihan näet tulla kysymykseen järjestys, jonka mukaan vapaa- ehtoisesti vakuutettujen vakuutusmaksut tulojen kasvaessa hohoai- sivat, avustuksien sitä vastoin pysyessä ennallaan. Joka tapauk- sessa on 2,500 markan tulorajaa pidettävä aivan liian alhaisena varsinkin ni.ihin henkilöihin nähden, jotka ennen ovat olleet pa- kollisesti vakuutettuja. Tässä suhteessa esim. Saksan uusi sairas·

vakuutuslaki sisältää määräyksen, jonka mukaan tuloraja erinäi- sissä tapauksissa saattaa olla 4,000 Rmk . 1)

Komitea on ehdotukseensa ottanut toisenkin määräyksen, joka ei tunnu oikeudenmukaiselta. Jos vakuutettu luopuu työstä, missä hän on vakuutusvelvollisuuden alainen, on hän oikeutettu edelleen pysymään vakuutettuna, elleivät hänen vuosi tulonsa ole

2,500 markkaa suuremmat, ja ellei hän sairasta pitkällistä, paran- tumatonta tautia.2) Joku on voinut vuosikymmenien aikana mak·

saa vakuutusmaksuja saamatta kertaakaan avustusta ja kuitenkin hän lopulta menettää vakuutuksen edut iällä, jolloin hänen on vaikea muulla ta'#oin itselleen turvaa hankkia. Ehkäpä hän on säästämisestäkin aikaisemmin pidättäytänyt siksi, että hän on pitänyt vakuutustaan riittävänä säästämistapana arvellen kykene- vänsä itsestään huolehtimaan, ellei sairaus työkykyä riistä. Tai

' ) F rank enberg, m. t. siv. 39 S 176. - ' ) K. M. s. 76 §§ ^{2 ,} 3 ja 4.

R akemlusjä,j estyksim suhde kaupunkien Iyöväe# ön asuntokysymyk seen S aksassa. 143

ehkäpä hänen varansa eivät olisi riittäneetkään muiden säästöjen tekoon . Tällaisessa tapauksessa on vakuutettua kohdannut vääryys liian ilmeinen ollakseen herättämättä hänessä mielipahaa.

Kokonaisuudessaan on Komitean ehdotusta vapaaehtoisista vakuutettavista pidettävä verrattain edullisena sekä niille, jotka haluavat tulla uudestaan vakuutetuiksi, että ennen vakuuttamat·

tomille. Se vastaa suurempien kansankerroksien etua kuin Sak- san ja Norjan vastaavat vakuutusmuodot. Edellisessä maassa voi- vat näet vapaaehtoiseen vakuutukseen päästä vain suuresti rajoi- tetut kansankerrokset. Norjassa on vapaaehtoisen vakuutuksen ehdoksi asetettu tuloraja perin alhainen. Englannissa ovat vapaa- ehtoisen vakuutuksen ehdot erittäin lievät. Kaikki, jotka toimeen- tullakseen ovat säännöllisesti työssä ja joiden vuositulot eivät nouse 160 punnan yli, kuten myös kaikki vähintäin 5 vuotta pakollisessa vakuutuksessa olleet kenkilöt, voivat päästä vapaa- ehtoiseen vakuutukseen. 1)

RAKENNUSJÄRjESTYKSIEN SUHDE KAUPUN- KIEN TYÖVÄESTÖN ASUNTOKYSYMYKSEEN

SAKSASSA

Kirj oittanut

I. Sara.

III

Saksan rakennusjärjestykset suosivat melkein yksinomaan massiivisten rakennusaineitten käytäntöönottamista. Puun käyt- täminen ulkoseinien rakennusaineena on sallittu vain poikkeus- tapauksissa.

Hyvin yksityiskohtaisia määräyksiä rakennusaineisiin näh- den antaa Saksin rakennuslaki . Sisäasiainministeristö on julaissut tauluja, joissa selitetään kunkin rakennusaineen ominaisuuksia.

1) National Insurance Act, siv. 2.

144 J. S (.,-a.

Puuta sallitaan käyttää ulkoseinien rakennusaineena avonaisen rakennustavan alueella. Kuitenkin tulee mainitusta aineesta ra- kennettujen talojen olla vähintäin 8 metrin etäisyydellä toisistaan.

Sisältä täytyy seinät peittää tulenvarmalla aineella. 1)

Baierin rakennusjärjestys vaatii tulisijoilla varustettujen ra- kennusten seinät tehtäviksi massiivisista aineista. Pienet sivura- kennukset, joissa lattian pinta· ala ei ole enempää kuin 50 ne- liömetriä eikä seinäin korkeus enempää kuin 6 metr., muodosta- vat kuitenkin poikkeuksen. Puuta voidaan käyttää rakennusai- neena ylipäänsä vain torien varsilla, missä ei suljettu rakennus- tapa ole käytännössä. 2)

Badenin rakennusjärjestys sallii massiivisten aineittein si- jasta käytettävän puuta rakennusaineena, jos rakennus päällys- tetään jollakin tulenvarmalla aineella, esim. savella (Holzfach- wcrkbau) . Kuitenkaan ei täten saa rakentaa useampaa kuin kaksi kerrosta päällekkäin. S)

Pelkkää puuta saa käyttää ympärys-seinien rakennusaineena: 4) 1) rakennuksissa, joitten pinta-ala ei ole suurempi kuin 15 ncliömetr. eikä korkeus enempää kuin 5 metr ;

2) pienemmissä ulkohuonerakennuksissa;

3) rakennuksissa, jotka ovat tehdyt määrättyä tarkoitusta varten lyhyemmäksi ajaksi ;

4) täydellisesti yksinäänolevissa rakennuksissa tai raken- nusryhmissä, jotka ovat lähinnäsijaitsevista palomuureilla varus- tamattomista rakennuksista vähintäin 20 m:n etäisyydellä;

5) paikallisviranomaisten arvion mukaan myös sellaisissa tapauksissa, joissa, katsoen rakennuksen asemaan, mitään tuli-

palonvaaraa ei ole pelättävissä.

1) Rumpelt, Säehs. Baugesetz siv. 246.

' ) En glert , Bauord nung siv. 68, 69 ja 70.

') Roth , Badiscbe Baugesetz siv. 184.

<) Roth , Bad. Bauord n. s iv. 185.

Raktnnus.Jiirjes~l'ksjm suhde kaup unkien · työviiestön asUtltokysymyksem Saksassa. 145

Seinien vahvuuteen kiinnitetään useimmissa Saksan raken- nusjärjestyksissä hyvin suurta huomiota. Mutta on sellaisiakin, jotka välttävät antamasta minkäänlaisia määräyksiä tässä suh- teessa . Näihin kuuluu m. m. Badenin rakennusjärjestys, jonka 61 §:ssä sanotaan, että ympärys-selmen vahvuus on riippuvainen si itä, mitä rakennusaineita kulloinkin käytetään sekä myös ra- kennuksen korkeudesta, kuormituksesta ja seImen pituudesta. 1)

Erittäin yksityiskohtaisesti maärittelevät seinien paksuuden Baierin koko maata käsittävä rakennusjärjestys ja Saksin yleinen rakennuslaki. Ensinmainitun mukaan täytyy useampikerroksi- si ssa asuinrakennuksissa ylimmän kerroksen ulkoseinien olla tii- leillä ja neIiskulmaisilla kivillä (Q uaderstein) rakennettaessa vä- hintäin 1 1/ 2 kiven eli 38 cm:n vahvuisia. Lohkokiviä (Bruch- stein) käytettäessä tulee ulkoseinien vahvuuden olla 45 cm . Tämä määräys koskee myös niitä kaksikerroksisia asuinrakennuksia, joissa kerroskorkeus on suurempi kuin 3,50 m . ja seinien pituus (freitragende Balkenlänge) suurempi kuin 6 m. Muissa kaksi- kerroksisissa asuinrakennuksissa tulee seinien vahvuuden alem- massa kerroksessa olla tiilejä ja neliskulmaisia kiviä käytettäessä 38 cm, lohkokiviä käytettäessä 52 cm; ylemmässä kerroksessa o vat vastaavat luvut 25 ja 45 cm. Myös sellaisiin yksikerrok- SISIIn asuinrakennuksiin nähden , joissa kerroskorkeus on suurempi kuin 3,50 m ja seinien pituus suurerupi kuin 6 m, ovat samat luvut 25 ja 45 cm, voimassa. 2)

Saksin rakennuslain selitysmääräyksissä ( Ausfiihrungsbestim~

mung en) esitetään jotenkin samantapaisia vaatimuksia. Seinien paksuus vaihtelee siellä 25 - 5 1 cm:iin; kellarikerroksissa täytyy seinien määrätyissä tapauksissa olla 64 cm:n vahvuisia. 3)

Myöskin väliseinien paksuudesta sisältävät rakennusjärjes-

' ) Roth , Bad . Landesbauor d n. siv. 182.

') E nglert, Bauord nung siv. 36 ja 37 . ' ) R umpelt, Säehs. Baugesetz siv. 346 .

J. S ara.

tykset määräyksiä, mutta koska ne mielestämme eivät ole niin tärkeitä kuin ulkoseiniä koskevat ja koska sitäpaitsi tulisi liian pitkäveteiseksi luetella niitä kaikkia tässä, sivuutamme ne .

Tyydyttävien asunto-olojen aikaansaamiseksi on välttämä- töntä, että jokaisessa asuinrakennuksessa on riittävä määrä klo- setteja. Tästä ovat Saksan rakennusjärjestyksetkin yksimielisiä;

kiistanalaisena on ainoastaan, mitä ymmärretään tässä, kuten mo- nessa muussakin tapauksessa, tuolla riittävällä määrällä.

Vanhemmissä rakennusjärjestyksissä katsotaan yleensä yh- den klosetin riittävän kutakin kerrosta kohti. Jotkut pitävät sel- laisen tarpeellisena kutakin kahta tai kolmea perhettä kohti. 1)

Nykyään ollaan yleensä kuitenkin sitä mieltä, että kaikissa asuinrakennuksissa tulee jokaista asuntoa kohti olla yksi klosetti.

Tämä vaatimus, jonka alkuaan ovat esittäneet' R Baumeister teoksessaan )Normale Bauordnung . ja »Deutscher Verein fiir öffentliche Gesundheitspflege », 2) on jo toteutettu Saksin 8) ja Badenin ') koko maata käsittävissä rakennusjärjestyksissä sekä suuressa joukos!>a yksityisten kaupunkien rakennusjärjestyksiä, joista mainittakoon m. m. Altonan, Bremenin, Frankfurt a . M:n, Mainzin, Mannheimin ja Strassburgin rakennusjärjestykset. 1)

Ennenkuin ryhdymme arvostelemaan rakennusjärjestysten suhtautumista työväestön asuntokysymykseen, täytyy meidän en- sin päästä selville niistä v.aikeuksista, jotka tässä suhteessa koh- taavat rakennusjärjestyksiä.

Tiedämmehän, että Saksan kaupungeissa vallitsevan yleisen asuntopulan aiheuttajana on, ellemme ota lukuun asuntojen riit- tämättömyyttä; vuokrien kalleus ja asuntojen kehnous. Juuri näitten kahden epäkohdan poistaminen on rakennusjärjestyksien

' ) Vrt. Neue Untersuch. 1 siv. 237 ja 238.

') Neue Untersuch. 1 siv. 237.

") Rumpelt, Säehs. Baugesetz siv. 265.

4) R oth, Badische Bauordnung siv. 361.

Rakennusjät:festyksien suhde kaupunkien tyuvätstun asuntokysymykseen Saksassa. 147

pääasiallisena tehtävänä työväestön asuntokysymykseen nähden.

Mutta kysymyksessä olevien seikkojen suhde toisiinsa on sellai- nen, että toinen ei useimmissa tapauksissa saata tulla autetuksi muuten kuin toisen kustannuksella. Sillä onhan selvää, ettei huonojen asuntojen poistaminen rakennusjärjestyksien kautta saata olla vaikuttamatta . toiselta puolen taloudellisia epäkohtia, jotka ilmenevät pääasiallisesti vuokrien kallistumisen muodossa . . Juuri tämä työväestön taloudellisten ja terveydenhoidollisten etujen ristiriitaisuus se on, joka tuottaa vaikeuksia, jopa niinkin suuria, että ne ovat antaneet muutamille työväestön asunto-olojen tut- kijoille aiheen sellaiseen väitteeseen, että on kokonaan epäon- nistunutta yrittää ratkaista työväestön asuntokysymystä raken- nusjärjestyksien avulla. 1)

Niin erilaisia kuin mielipiteet yleensä ovatkin rakennusjär- jestyksien suhtautumisesta työväestön asuntokysymykseen, myön- tävät useimmat tutkijat kuitenkin, että suurimmassa osassa Sak- san rakennusjärjestyksiä on tässä suhteessa sangen paljon toivo- misen varaa. Yleisen liikkeen, tulenvarmuuden ja kestävyyden periaatteet valtaavat melkein kaiken tilan rakennusjärjestyksissä, kun taas asuntokysymykseen, vähävaraisten asuntokysymyksestä puhumattakaan, kiinnitetään aivan vähän huomiota.

Kuitenkin täytyy ankarimmankin arvostelijan myöntää, että viime aikoina on tässä suhteessa tehty sangen huomattavia edis- askelia . Useissa paikoin on astunut voimaan n. s. alue- eli aste- rakennusjärjestyksiä, jotka lähtevät siitä periaatteesta, ettei kaik- kia kaupunginosia ole pidettävä rakennusoikeudellisesti samassa asemassa. Ne eroittavat asuinkaupunginosat useampiin alueisiin eli vyöhykkeisiin, joilla kullakin on omat rakennusoikeudelliset määräyksensä. Kuta kauemmaksi kaupungin keskustasta tullaan ,

1) Tekn . Gemeindeblatt. Jahrg. 1904, art.: Die Aufgaben der Gemeinden in der \Vonungsfra ge.

1. Sat·a.

sitä ahtaammaksi tulee yksityinen rakennusoikeus . Esim . suurin sallittu rakennuskorkeus keskustassa saattaa olla 22 metr. , mutta laitakaupungilla vain 10 metro Kerrosluku voi keskustassa olla 6, lähinnä keskustaa olevassa vyöhykkeessä 4, sitä seuraavassa 3 j. n. e. Mutta toiselta puolen myönnetään kauempana oleville rakennusalueille helpoituksiakin, esim.seinien paksuuteen ja katu- jen leveyteen nähden. Tulipalonvaaran varalta annetut määräyk- set muuttuvat niinikään lievemmiksi keskustasta ulospäin siir- ryttäessä.

Aluerakennusjärjestyksiä vastaan voidaan huomauttaa, että ne edistävät työväestön ja yleensä vähempivaraisten asukkaitten desentraliseerautumista, s. o . joutumasta asumaan etäälle kaupun- kien liikekeskuksista, joissa heidän työpaikkansa suurimmaksi osaksi ovat. Pienemmissä kaupungeissa tämmöisestä desentrali- seerautumisesta ei ole suurtakaan haittaa, mutta suurissa kau- pungeissa se kylläkin saattaa aiheuttaa ikävyyksiä välimatkojen pituuden tähden. Tosin voidaan tähän vastata, että kulkuyh- teys nykyaikana kaupunkien eri osien välillä on siksi hyvä ja helppo, etteivät välimatkat merkitse suuriakaan. Mutta vaikkapa näin olisikin asianlaita, täytyy kuitenkin myöntää, että työ- väestö tämmöisen eristämisen kautta joutuu ikäänkuin vähä- arvoisemman kansanluokan asemaan, ja sehän olisi tavallaan louk- kaus tasa· arvoisuuden periaatetta kohtaan, johon nykyaikaisen yhteiskuntajärjestelmän tulee pyrkiä.

Erittäin tärkeäksi edistysaskeleeksi on katsottava rakennus·

järjestyksien muuttuminen yhä suuremmassa määrässä lainsää- dännöllisiksi. Siten voidaan paljoa paremmin tasapuolisesti ot- taa huomioon vuokraajien ja vuokralaisten edut. Tämä käy ym- märrettäväksi, kun otamme huomioon, että ne henkilöt, jotka yksityisille kaupungeille laativat rakennusjärjestyksiä, kuuluvat suurimmaksi osaksi maan- ja talonomistajiin, joitten intressit ovat aivan vastaiset työväestön intresseille. On kyllä totta, että näin

Rakennusjiiryestyksien suhde kaupunkien työvä eJtön asuntokysYlllykseen Sa ksassa. 149

ollen ei voida kylliksi ottaa huomioon paikallisia olosuhteita.

Mutta eihän yleisissä, koko maata käsittävissä rakennusjärjestyk- sissä olekaan pakko antaa aivan yksityiskohtaisia määräyksiä.

Sellaisten määräysten laatiminen voidaan huoletta jättää paikal- listen rakennusjärjestysten tehtäväksi .

Vieläkin laajaperäisempiä pyrkimyksia on ollut huomatta- vissa rakennusjärjestyksien alalla. Monelta taholta on nimittäin ruvettu vaatimaan valtakunnan hallintoa ryhtymään toimenpitei- siin yhä uhkaavammanasuntokurjuuden poistamiseksi. Ensimäi- siä tämän vaatimuksen esittäjiä oli Saksan arkkitehti- ja insinööri- yhdistyksen Mtinchenin osasto, joka lausui toivomuksenaan, että hallitus mainitun yhdistyksen myötävaikutuksella ryhtyisi toimen- piteisiin erityisen valtakunnanrakennusjärjestyksen aikaansaami- seksi, joka olisi ohjeena muille rakennusjärjestyksille.1) Vaikkei tämä ehdotus saanutkaan hallituksen huomiota osakseen, herätti se kuitenkin vastakaikua tieteellisissä piireissä_ Kysymystä ru- vettiin ahkerasti pohtimaan ja useita kirjoitelmia ja julkaisuja painatettiin sen johdosta. Perustettiinpa yhdistyksiäkin tämän aatteen toteuttamiseksi . Näistä mainittakoon tohtori Karl v.

Mangoldtin alotteesta Frankfurt a. M:ssa v. 1898 syntynyt yh- distys, jonka tärkeimmistä periaatteista esitämme tässä seuraa- vat: 2)

1) Yleisen pienempiä asuntoja käsittävän asuntotarkastuksen kä ytäntöönottaminen.

2) Yleinen rakennusjärjestyksien ja rakennussuunnitelmien tarkastus.

3) Paikallis- ja etukaupunkiliikkeen kehittäminen ja helpoit- taminen .

4) Valtakunnanasuntohallinnon perustaminen valtakunnan- sisäasiainhallinnon (Reichsamt des Inneren) osastoksi.

1) Neue Untersuch. 1 siv. 196.

' ) Sinzheimer, Die Arb : Woh nungsfrage si v. 120 .

•

I . Sara.

Muuten on yhdistys sitä mieltä, että yksityisvaltioilla ja kunnilla tulee olla oikeus itse järjestää asunto-olonsa, kuitenkin tämän yleisvaltakunnallisen rakennusjärjestyksen kehyksissä.

Tällaisen yleisvaltakunnallisen lainsäädännön aikaansaaminen olisi epäilemättä omiaan helpoittamaan yleisesti vallitsevaa asunto- pulaa ja tuomaan järjestystä sekaviin asunto-oloihin.

IV.

Jos yksityiskohtaisemmin lähdemme tarkastamaan Saksan rakennusjärjestyksiä työväen asunto-oloja silmällä pitäen, täytyy ehdottomasti myöntää niissä olevan paljonkin sellaista, jota vastaan voidaan huomauttaa. Hyvin useat rakennusjärjestykset kiinnittävät aivan liian vähän huomiota esim. niin tärkeään seikkaan kuin tilaisuuden valmistamiseen oman kodin hankkimi- seksi niin monelle työväestöstä kuin suinkin. Jokainen, joka on asunut vuokrahuoneustoissa, tietää kuinka vaikeaa on sellaisissa saada syntymään kodikkaisuuden tunnetta. Työväestöön nähden muuttuu asia vieläkin vaikeammaksi, heillä kun ei ole tilaisuutta juuri ensinkään valikoida asuntojaan : työmiehen on useinkin pakko etsiä itselleen asunto sieltä, mistä hän saa sen halvim- malla. Paremman puutteessa täytyy hänen tyytyä kurjaan kel- lari- tai vinttihuoneeseen, jota ei edes voi nimittää kodiksi: se on vain suojapaikka pahalla ilmalla, yösija, jonka ahtaudessa ja siivottomuudessa vain perin väsynyt ruumis voi löytää lepoa.

On selvää, ettei tällainen koti voi vetää puoleensa työmiestä, joka raskaan päivätyön raadettuaan haluaa saada virkistystä it- selleen. Hän siis koettaa etsiä sitä muualta, ja paremman puut- teessa ohjaa hän askeleensa kapakkaan, jonka ovet aina ovat avoinna jokaiselle, jolla vaan on senverran rahaa, että voi kus- tantaa itselleen lasin olutta tai ryypyn viinaa .

Mutta myös valtion ja kunnan oman edun kannalta katsot- tuna on suotavaa, että väestön niin suurella osalla kuin mahdol-

Rakennu~jätiestyksjm suhde kaupunkim työväestön asuntokysymykseen Saksassa. 151

lista on oma koti . Sillä tunnettuahan on että valtion luotettåvin tuki ja turva on vakinaisesti asuvassa väestössä. Tämän oival- sikin Saksin valtioministeri v. Metzsch, kun hän esittäessään edus- kunnalle ehdotustaan uudeksi rakennuslaiksi, lausui seuraavasti: 1)

»Omassa kodissa ja oman lieden ääressä vahvistuu rakkaus koti- maahan, kotiin ja perheeseen, ja siellä muodostuu ja säilyy tyy- tyväisyys, tuo usein tahallaan salattu lahja.»

Kuinka sitten saattavat rakennusjärjestykset edistää omien kotien hankkimista työväestölle? Ensinnäkin asettamalla rajan maanarvon hohoamiselle. Tunnettuahan on, että maanarvo kau- punkien ympäristöissä on kasvanut kymmenien jopa satojenkin kertaiseksi. Alueet, joista joitakuita vuosikymmeniä sitten mak- settiin vain muutamia tuhansia markkoja, saattavat nykyään olla useitten miljoonien markkojen arvoisia, ja ainoastaan sentähden, että ovat tulleet vedetyiksi kaupunkin piirin sisäpuolelle. Täm- möistä ansiotonta arvon-nousua osaavat keinottelijat sangen ove- lasti käyttää hyväkseen. He ostavat kaupungin lähettyviItä suu- ria maa-alueita ja pitävät ne hallussaan siihen asti, kun kaupun- kiasutus on ulottunut aina niihin saakka, myydäkseen ne sitten suurella voitolla . Monet ovat siksi viisaita, etteivät myy aluei- taan kohta sittenkään, kun ne ovat joutuneet asutuksen piiriin he odottavat vielä suurempaa hintojen kohoamista. Tämmöinen menettely on omiaan vähentämään työväestöitä mahdollisuuksia oman kodin hankkimiseen. Rakennusjärjestyksien tehtäväksi jää moisen keinottelun estäminen määräämälla asuntotiheyden kyl- liksi alhaiseksi. Sillä jos rakennusoikeus noilla alueilla saataisiin niin rajoitetuksi, että korkein sallittu kerrosluku olisi esim. 2 ja rakennuksen pinta-alan suhde koko tontin pinta-alaan 1/ 2, niin aivan varmaan täytyisi maakeinottelun ainakin suurimmaksi osaksi lakata.

1) Rumpelt, Säeh s. Baugesetz siv. 24.

J. Sara.

Mutta tämän toimenpiteen kautta ei pantaisi rajoja ainoastaan maakeinotteluJle, vaan myös tuolle ehkä vieJläkin turmiollisem- malle rakennuskeinottelulle, joka yhä enemmän alkaa voittaa alaa, etenkin suurkaupungeissa. On nimittäin olemassa joukko ihmisiä, jotka elättävät itseään rakentamalla taloja ja myymällä ne . He tietystikin koettavat päästä mahdollisimman vähillä ra- kennuskustannuksilla ja kuitenkin saada taloistaan mahdollisimman korkean hinnan. Tuollaiset puhtaasti spekula:tiivisessa tarkoituk- sessa rakennetut talot ovat useimmiten asunnoiksi aivan kelpaa- mattomia. Kiireesti ja huonoista aineista kokoon-kyhättyinä ne eivät pidä lämmintä ja repeilevät pian. Se, jolla vaan on mah- dollisuus hankkia itselleen muualla asunto, ei mielellään mene tällaisiin taloihin asumaan. Mutta vähävaraisella työmiehellä ei ole valitsemisen varaa: hänen täytyy tyytyä ensimäiseen käsillä- olevaan. Rakennustiheyden rajoittaminen määrättyyn asteeseen saakka saisi aikaan sen, ettei enään kannattaisi rakentaa edellä- mainitunlaisessa tarkoituksessa.

Parhaiten saattavat rakennusjärjestykset edistää oman ko- din hankkimista vähävaraisille asettamalla eri vaatimukset suuriin ja pieniin asumuksiin nähden. Jo yksin rakennusoikeudelliselta- kin kannalta katsottuna täytyy pikkutaloja pitää eri asemassa kuin suuria vuokrataloja. Sillä onhan selvää, että esim . tulipa- lonvaara niissä on jotenkin pieni suuriin taloihin verrattuna. Sa- maten on laita luhistumisenvaaraan nähden, joka hyvin usein uh- kaa suuria rakennuksia. On niinollen varsin kohtuutonta vaatia, että esim. taloissa, joitten korkeudet suhtautuvat toisiinsa kuten yksi kolmeen, täytyy seinien olla yhtä pakut. Mutta juuri tässä rikkovat Saksan rakennusjärjestykset eniten. Ainoastaan har- voissa tapauksissa myönnetään pikkutaloille minkäänlaisia kon- struktiivisiä helpoituksia, vaikka asianlaidan . oikeastaan tulisi olla niin, että pikkutalot otettaisiin lähtökohdaksi eli mittapuuksi

Rakem, usjä,jutyksien suhde ka upu"kien tyjjväestön astlntokysy mykseen Saksassa. J 53 ja vaatimukset suuriin taloihin nähden sovitettaisiin niitten mu-

ka an , kuten esim . Englannin rakennusjärjestyksissä tehdään . 1) Ilmanvaihtoon ja valon huoneisiin pääsyyn nähden on useiss;l rakennusjärjestyksissä vielä paljonkin toivomisen varaa.

Kaikkia huoneita pitäisi voida tuulettaa kahden vastakkaisella seinällä olevan ikkunan kautta, mutta nykyinen »kasarmistumi- nen » tekee tämän useimmissa tapauksissa mahdottomaksi. Ikku- noihin nähden tavataan vielä, kuten jo mainittiin, tuollaisia yli- malkaisia määräyksiä kuin että niitten tulee olla »riittävän suu- r et » tai muuta semmoista. Tämäntapaisista määräyksistä olisi vähitellen päästävä, sillä ne eivät merkitse oikeastaan mitään.

Työväestön asuntokysymyksen kannalta on erittäin tär- keätä noitten n. s. taaempien rakennuslinjojen (hintere oder riick- wärtige Baulinien) käytäntöönottaminen , Taaemmilla rakennus- linjoilla ymmärretään rakennustontin tautassa, siis pihan perällä s ijaitsevien talojen järjestämistä samalla tavoin kuin varsinaisella rakennuslinjalla sijaitsevat talot ; siipirakennusten rakentaminen on kielletty. Tästä on se etu , että katuneliöiden sisään ei muo- dostu pieniä ja synkkiä, rakennusten kaikilta puolin ympäröimiä pihoja, vaan muodostavat pihat pitkän, yhtäjaksoisen aukeaman.

Täten pääsee valoa ja ilmaa pihanpuoleisiin asuntoihin paljon enemmän, joten asuntosuhteet tulevat edullisemmiksi. - Ainoas- taan hyvin harvat Saksan rakennusjärjestyksistä ovat ottaneet käytäntöön taaemmat rakannuslinjat. Saksin ja Baierin koko maata käsittävissä rakennusjärjestyksissä kyllä sallitaan tämmöi·

nen järjestely, mutta pakolliseksi sitä ei tehdä. Yksityisistä kau- pungeista, jotka aikaisemmin ovat määränneet taaemmat raken- nuslinjat pakollisiksi , mainittakoon Hamburg, Magdeburg, Pots- dam ja Diisseldorf. 2)

Rakennustavan suhteen saattaa Saksan rakennusjärjestyksiä

1) Eberstadt, Bauord n. und Volkswirtsch aft si v. 24.

') N eue Untersuch. 1 siv. 2 29.

J. Sam .

vastaan tehdä sen muistutuksen, että ne suosivat liiaksi suljettua rakennusjärjestelmää. Se on omiaan edistämään suurien vuokra- kasarmien syntymistä, mistä taas ovat seurauksena ne monet haitat työväestön asunto-oloissa, joista jo ennemmin olemme mai- ninneet. Tosin ei voida vaatia avonaisen rakennustavan käy- täntöönottamista kaikkialla. Eikä niin ole tarviskaan. Suljettu rakennustapa voidaan aivan hyvin säilyttää liikekaupunginosissa.

mutta asuinalueilla tulisi kaikkialla ottaa käytäntöön avonainen rakennustapa tai ainakin keskitie noitten kahden päärakennusta- van välillä, nimittäin puoleksiavonainen rakennustapa.

Jos vertaamme toisiinsa Saksan ja Englannin rakennusjär- jestyksiä, huomaamme niissä suuria periaatteellisia eroavaisuuk- sia_ Englannissa otetaan pienet asumukset lähtökohdaksi ra- kennusjärjestyksissä ja konstruktiiviset vaatimukset ovat sitä an- karammat, kuta useampia kerroksia taloissa on . Tästä johtuukin.

että väestön normaaliasumusmuodon muodostaa kaksikerroksinen rakennus. 1) Saksassa on asianlaita aivan toinen, kuten edelli- sestä jo on käynyt selville. Lähtökohdaksi otetaan suuret ka-·

sarmimaiset rakennukset ja pienille rakennusrnuodoille myönne- tään helpoituksia, joskin sangen vähässä määrin. En g lannin ra·

kennusjärjestykset ovat rakennetut ennen kaikkia taloudelliselle pohjalle : ne suosivat yksinkertaisia ja samalla käytännöllisiä ra- kennusmuotoja. Tämä on epäilemättä ollut suurena syynä siihen.

että maanhankinta Englannissa on niin paljon alhaisempi kuin Saksassa, vaikka toiselta puolen kaikki muu Englannissa on kal- liimpaa kuin Saksassa. 2)

Toinen tärkeä eroavaisuus Saksan ja Englannin asuntopo - liittisessa käsitystavassa on se, että Englannissa pidetään etu- päässä silmällä työväestön suurimman osan menestystä, kuin

1) Eberstadt, Bauordnung u. Volkswirtschaft siv. 13.

') E berstadt, Bauordnung u. Volkswirtschaft siv. 14.

R akmnusjä1jestyksien sullde kaupunkien työväestön asuntokysYlllykseen Saksassa. 155-

Saksa sitävastoin koettaa huolehtia kaikkein huonoimmassa ase·

massa olevista. 1) Kumpaakin ⁱ käsitystapaa voidaan perustella- täysin pätevillä syillä. Näyttää kuitenkin siltä, kuin Englan- nissa oltaisiin oikeammassa, sillä täytyy myöntää, ettei sen kautta ole suuriakaan voitettu, että saadaan poistetuksi muutamia huu·

tavimmista epäkohdista, kun kuitenkin työväestön asuntojen suu- rimman osan yleistaso on kehno.

Ennenkuin lopetamme tämän esityksen, lienee paikallaan lausua muutama sana asuntotarkastuksesta.

Rakennusjärjestyksien hyödyllinen vaikutus työväestön asunto-oloihin olisi sangen vähäinen ilman asuntotarkastusta. . Sillä ellei olisi minkäänlaista kontrollia siitä, noudatetaanko rakennus·

järjestyksissä annettuja määräyksiä, jäisivät ne vain kuolleiksi kirjaimiksi, joilla ei olisi suurtakaan . käytännöllistä merkitystä.

Toiseksi on huomattava, että rakennusjärjestysten vaikutusvalta ulottuu ainoastaan vastedes rakennettaviin asuntoihin. Entiset epäkohdat eivät silti tulisi korjatuiksi, vaikka niissä annettaisiin kuinkakin hyödyllisiä määräyksiä. Kolmas ja tärkein asia on se.

että rakennusjärjestyksillä ei ole suurtakaan sananvaltaa asunto·

jen käyttämiseen nähden . Tästä lähemmin seuraavassa.

Suurena epäkohtana asuntojen käyttämiseen nähden on mainittava niitten liiallinen täyttyminen . Hyvin huomattava osa kaupunkien työmiesperheistä käyttää asumuksenaan yhtä huo- nntta, joka tekee samalla kyökin ja makuuhuoneen virkaa. Prof.

Eberstadt mainitsee teoksessaan »Handbuch des Wohnungswe- sens », 2) että Preussissa v. 1900 tehtyjen laskujen mukaan jou- kossa kaupunkeja pienistä asunnoista 10-24 % sisälsi vain yh- den huoneen, jossa asui 6 tai useampia henkilöitä. Kun muis- tamme, että yleensä pidetään liiaksi täytettynä huonetta, jossa

1) Eberstadt, Bauordn . u. Volkswirtschaft siv. 13.

' ) Sivu 164.

1. S orll.

asuu 5 tai useampia henkilöitä, saamme tästä hyvän vertauskoh- den sen kurjuuden suuruudesta, joka tässä suhteessa vallitsee.

Toinen huutava epäkohta on tuo n. s. yövierasjärjestelmä (Schlafgängerwesen). On nimittäin olemassa yömajoja koditto- mille työmiehille ja heidän perheilleen. Näissä yömajoissa val- litsee mitä suurin siivottomuus ja kurjuus. Pitkin huoneen lat- tiaa on tehty likaisista räsyistä vuoteita, joilla loikoilee molem- piin sukupuoliin ja kaikkiin ikäluokkiin -kuuluvia henkilöitä se- kaisin. Mitä suurin siveettömyys rehoittaa näi~ä, ja siveelli- syysrikokset ovat yleisiä . Eivät edes lapset säästy niiltä.

Aivan viime aikoikin saakka ei Saksassa ollut minkään- laista asuntotarkastusta. Kurjuus sai vapaasti rehoittaa, kunnes se lopulta alkoi tulla vallan sietämättömäksi. Silloin täytyi jär- jestysvallan lopultakin sekaantua asioihin . Useissa valtioissa teho tiin asuntotarkastus pakolliseksi , ja sen hyödylliset seuraukset alkoivat näyttäytyä pian. Niissä valtioissa, · jotka tässä suhteessa ovat päässeet pisimmälle, mainttakoon Baden 1) ja Hessen, 2) joitten asuntosäädöksissä annetaan hyvinkin syvällekäypiä mää- räyksiä.

Mutta vaikka rakennusjärjestyksien ja asuntotarkastuksen yhteisillä ponnistuksilla saataisiinkin vajavaisuudet asunnoissa korjatuiksi, niin silti ei työväestön asuntokysymys ole ratkaistu.

Täten on poistettu vain yksi puoli nykyään vallitsevaa asunto- hätää. Meidän täytyy vasten tahtoammekin myöntää, että noissa sanoissa, jotka asuntokysymyksen tutkija Reincke lausui, on eit- tämätön ja samalla karvas totuus: 3)

»Missä ovat asumukset, joissa suojaa ? Voiko hallitus ne osoittaa ? vastaukseksi olkapäitä, ja sentähden ei

karkoitetut ihmiset saavat Tavallisesti kohautetaan ole epäoikeutettua sanoa,

') Ktso R oth, Badische Lande sbauord nung si v. 364 . ' ) E berstadt, H andhuch des W ohnun gswesen s siv . 28 5.

") E bers tad t, Han d buch d es W ohnungswesens siv. 287.

I;{avaintoja liikkuva" pääoman sum'uut!esla suomalaisilla maatilOIlla. 157

ettei negatiivisella puolella, huonojen asuntojen poistamisella, kysymys ole ratkaistu; on välttämätöntä seurata jotakin positii.

vista. Jos me poistamme huonot asunnot, huolehtimatta hyvien rakentamisesta, annamme työväestölle kiven leivän asemesta ».

HAVAINTOJA LIIKKUVAN PÄÄOMAN SUURUU-·

DEST A SUOMALAISILLA MAATILOILLA.

Kirjoittanut.

Väinö

y .

Liikkuva pääoma muodostaa maatalousliikkeen tärkeimmän

.

ja vaikeimmin määrättävän pääoman. Sen suuruudesta ja oikeasta käytöstä riippuvat suurimmaksi osaksi tulokset. Niinpä onkin Albn!cht Thaer sattuvasti sanonut, että liikkuva pääoma on

»maatalouden vaikuttava voima ». Liikkuvalla pääomalla on se ominaisuus, että sitä voidaan vain kerran käyttää, jonka jälkeen se taasen muuttuu joksikin toiseksi pääomamuodoksi ; se siis esiintyy ' tuotannossa ainoastaan yhden ainoan kerran, kuten esim.

vilja, joka kylvetään, lanta, joka kynnetään maahan j , n. e.

Liikkuvaa pääomaa, jonka tärkein osa on puhdas raha, tarvitaan kaikkialla maatalousliikkeessä. Sen suuruuden määrää- minen on kuitenkin vaikeata jo senkin takia, että tämän pääoma- ryhmän käsite on epäselvä yksin tiedemiestenkin k~sken . Toiset tutkijat väittävä, että n. s. »Feldinventarium » 1) kuuluu liikku- vaan pääomaan (Krafft, Krämer, Pabst, Göriz y . m .) ja toiset taasen arvelevat sen kuuluvan peruspääomaan (v. d . Goltz, H.

Quante y. m .). Monet maatalouskirjailijat (A. Thaer, Göriz, Krä- mer) laskevat myös syöttökarjan, silloin kun sitä pidetään myyn-

1) . F eldinventarium. tarkoittaa sitä la nnoitusta, siemenmäärää ja tyämäärää , mikä ou pantu maahan seuraavaa satoa varten .

Väinö 7. Musikka.

tiä varten, kuuluvaksi liikkuvaan pääomaan . Th. v. d . Goltz taa- sen väittää, että syöttökarja ja nuorikarja, samoinkin muu hyö- 1:ykarja ja vetoeläimet, kuuluvat kalustopääomaan . Samoin on

v. d. Goltz sitä mieltä, että »meliorationit » (maan perusparan- :nukset) kuuluvat peruspääomaan, eikä - kuten moni luulee -

liikkuvaan pääomaan. Luonnollisesti nämä ja monet muut eriä- -vät mielipiteet vaikuttavat sen, että liikkuvan pääoman suuruus '-on eri tutkimusten mu kaan melkoisesti erilainen.

Aikomuksemme ei ole näyttää koko liikkuvan pääoman -suuruutta meikäläisissä oloissa, vaan ainoastaan esittää useampien liikkuvaan pääomaan kuuluvien varastojen suuruutta erikokoisilla tiloilla yhdessä ainoassa pitäjässä.

Tutkimuksemme käsittää 24 tilaa, jotka kaikki sijaitsevat .5ammatissa Länsi-Uudellamaalla.

Tilojen suuruus viljellyn maan alan mukaan käy selville s euraavasta taulukosta:

Tilan

I

Viljo maan

I

nu- pinta-ala I nu-

I

mero ha mero ha

1 37,88 13 39,24

2 25,27 14 35,30

3 68,88 15 32,50

4 40,50 16 18,12

5 31,20 17 17 ,50

6 71,17 18 . 56,50

I

9 44,00 21 21 ,20

10 114,0 7 22 34,15

11

I

I

I

12 41 ,92 24 17, 61

Yhteensä 902,85

Luonnonniittyä on kaikkiaan vain 7I , 38 ha ja siitäkin suu- -rin osa tilalalla N:o 12, jolla on luonnonniittyä kokonaista 22,50

ha . Puolella tiloista (13) ei ole lainkaan luonnonniittyä.