Suomessa aikaisimmin käytännössä ollut meijeri muoto oli yksityis- eli n. s. ostomeijeri, jossa jalostettavan maidon meijerin omistaja, tavallisesti joku kauppias, osti paikkakunnan karjan-omistajilta. Yksityismeijereistä, jotka nyttemmin ovat suurimmaksi osaksi joko hävinneet tahi toimivat enää vain pienissä oloissa, kehittyivät vähitellen osakeyhtiömeijerit. Tämä meijerimuoto on karjanomistajienetujen kannalta monessa suhteessa tarkoitustaan vastaavampi kuin yksityisen omistama meijeri. Siinä muunmuassa tulee voitto maidontuojille itselleen, sikäli kuin he ovat osakkaina yrityksessä, eikä yksityiselle yrittäjälle. Vielä on osakeyhtiömei-jerin etuina yksityismeiosakeyhtiömei-jerin rinnalla mainittava se, että ensin-mainitussa saavat maidontuojat (osakkaina) lausua mielipiteensä meijerin asioissa ja näin vaikuttaa liikkeen hoitoon. Tämä taasen on omiaan herättämään suurempaa luottamusta ja kiintymistä laitokseen.
Mutta osakeyhtiömeijerilläkinon hyvien puoliensa ohella useita haittoja ja puutteellisuuksia, jotka ovat tehneet tämänkin meijerimuodon nykyajan vaatimuksia vähemmän vastaavaksi.
Nämä puutteellisuudet poistaa täydellisesti se meijerimuoto, johon kehitys on lopuksi johtanut, nimittäin osuuskunta. Siinä voidaan pienimmissäkin erikoiskohdissa toteuttaa osallisten oikeuksien ja velvollisuuksien yhtäläisyys jatasapuölisuus niin täydellisesti, että valituksille tuskin löytyy aihetta, ellei toimita suorastaan sään-töjenvastaisesti, petollisesti ja puolueellisesti. Tarvitsee vain muis-taa osuusmeijerien tilitystapaa, sikäli kuin se on ajan mukaisesti järjestetty ja niitä perusteita, joiden mukaan kukin jäsen on vel-vollinen ottamaan osaa yritykseen ja liikekustannuksiin ja joiden mukaan jaetaa.n voitto tai kannetaan takaisin ylijako (tappio), niin tulee pian huomaamaan, että on suorastaan vaikea löytää toista taloudellisesti yhtä hyödyllistä ja niin laajojen piirien etuja ajavaa liikeyrityksen tapaan järjestettyä laitosta, jossa voidaan toteuttaa tasapuolisuusperiaatteet yhtä loukkaamattomina kuin osuusmeijerissä. Juuri tämän ominaisuutensa avulla onkin osuus-kunta kyennyt ihmeteltävän nopeasti syrjäyttämään muut meije-rimuodot.
Katsaus Osuusmdje1-ilikkeelll1Jle kehitykseen. 169
Taul~ 1. Suomen osuUJmei]erim valmistama voimäärä verrattuna koko 11U1an voinvientiin 1).
I Koko maan
I
Osuusmeijerien vai·
voinvienti mistama m äärä ') Vu osi
tuhansin kiloin
I
0/0:8savi enni stä
1903 10,297
I
] ,101I
10,71904 12,198 2,219 18,2
1905 15,937 4,444 27,9
1906 15,056 5,516 36,_
1907 I 12,712 6,785 53,3
I
1908 12,032 7,799 64,8
1909 1],632 8,604 74,0
1910 11,100 9,444 85, 1
V. 1903, jolloin ensimäiset osuusmeijerit olivat toimineet vajaan kaksi vuotta, oli niiden valmistama voimäärä 10,7 % koko maan senvuotisesta voinviennistä. V . 1907 oli sama prosentti-luku 53 ,2 ja v. 1910 öli se jo 85,1.
Voimakkaimmin alkoi osuusmeijeriliike Kuopion lääni ssä, jonka osalle tuli v. 1902 rekisteröidyistä 28 osuusmeijeristä 20 eli 7 1,4 %. Vielä kahtena seuraavanakin vuotena oli tämä lääni ensi sijalla. Vasta v. 1905, jolloin rekisteröitiin kaikein enin , uusia osuusmeijereitä, pääsi Turun ja Porin lääni ensisijalle, jossa
se sittemmin tähän saakka on pysynyt.
Syynä siihen, että osuusmeijerit aluksi voittivat jalansijaa enin juuri Kuopion läänissä, on pidettävä sitä, että osuustoiminta-agitatsionia harjoitettiin aiuksi voimakkaimmin juuri Pohjois-Karja-lassa ja Pohjois-Savossa. Osaksi on siihen vaikuttanut sekin, että vilkasluontoinen , puutteen koulua käynyt Karjalainen oli muita halukkaampi ja innokkaampi ryhtymään sellaisiin yrityksiin, joi-den vakuutettiin tuottavan taloudellisia etuja.
') O.uus meijer eitä h oskevat tilas to tiedo t o vat o tetut Pel,lervo-S e uran toi-mitta masta .Suomen osuusmeijerien liikelilasto VII. nimisestä julkai susta.
' ) N umerot kosk evat a inoas taa n ni itä os uusmeijereitä, jotka ovat ilmoitta -n eet voi määrä-nsi.
Katsaus Osu uslIIeijeriliikku lIlllle kihityku en.
Taulu 11. Rekisteröityjen osuusmeijerien luku .vuosina I902- I9IO .
v
u 0 s i < ~r l t:r_.• a> '"
Lä ä ni 41 1:''''' ... 1:''<
~I- I - I - I -I- I -I- I "'"
~'< '"~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ 0 "' +
~ ~ ~ ~ ~ ~ 00 ~ 0 I
Uudenmaan
.1 - -
1 2 1 8 101 12 161 16--Turun j '1 Porin 2 17 44 74 83 90 87 86 88
+
2H ämeen . ] 4 9 26 28 32 32 35 37
+
2Vii purin
-
1 1 5 13 14 13 14 16+
~Mikkelin - - 5 12 18 22 25 26 24 - 2
Kuopion 20 38 52 59 71 71 1 71 72 73
+
1Vaasan
2111 28 1
38 501 59 58
161 6°1 - 1
Oulun 3 4 4 5 12 15 15 16 21
+
5Koko maa
I
28 1 751144122112RS1 3131313132613351+
9 Laillistettuja osuusmeijereitä oli Suomessa kauppareki sterin mukaan 1910 vuoden lopussa 335. Nämä eivät kuitenkaan kaikki olleet toiminnassa . 32 osuusmeijeriä on nimittäin lopettanut liik·keensä - ilman että niitä on ilmoitettu kaupparekisteristä poistetta-viksi - osaksi siitä syystä, että jäsenet ovat liittyneet uusiin ajan-mukaisiin meijereihin osaksi vararikon takia, joten meillä siis oli mainitun vuoden lopussa toiminnassa ainoastaan 3 03 lat'lIistettua osuusmeijeriä. Paitsi laillistettuja osuusmeijereitä toimii maassamme vielä koko joukko (v. 1910 n. 40) rekisteröimättömiä osuusmei-jereitä ja muutamia osakeyhtiömeijeritä, jotka noudattavat liike-toiminnassaan osuustoimintaperiaatteita, ja ovat näin ollen · pidet-tävät enemmän osuuskuntina kuin osakeyhtiöinä. Huomioonottaen nämä meijerit, voidaan toimivien osuusmeijerien lukuna, paljoa-kaan erehtymättä·, pitää rekisteröityjen osuusmeijerien lukua.
Vuosina 1908-1910 on osuusmeijerien luku kasvannut huo-mattavasti hitaammin kuin sitä ennen (katso II taulua 1). Tämän seikan helposti luulisi viittaavan siihen, että osuusmeijereitä al~
kaisi muka jo olla kyllin riitävästi maassamme. Näin ei kuiten-kaan · ole asianlaita. Sillä 479 maalaiskunnastamme on vielä 249 eli 52 , 0 0 '0 sellaisia (katso II! taulua 1), jossa ei ole yhtään osulJs-meijeriä. Näistä oli kuitenkin noin puolet sellaisia, joihit.1 meije-rin perustaminen ei juuri voi tulla kysymykseenkään. Tällaisia
Katsaus Osuusme!je"iliikkeemme kei,ityksew .
ovat nimittäin uuseimmat saaristokuntamme, ·kaikki Lapissa ja useat Oulun läänin itäosissa sekä muualla maassamme lähellä suu-ria liikepaikkoja sijaitsevat kunnat, joissa maidon menekki on niin suuri, ettei meijeri saisi riittävää raaka-ainemäärää. Mutta vaikka ottaisi huomioon tämänkin seikan, on kuitenkin myönnet-tävä, että maassamme on vielä liiankin paljon sellaisia seutuja, joihin ajanmukaisen meijerin perustaminen olisi suotava, sitäkin suuremmalla syyllä, kun tärkeintä tulolähdettämme, metsiä, olisi ruvettava säästeliäämmin käyttämään.
Taulu [Il. Osuusmeijerien luku maalaiskunnissa v . I9IO.
1 Maalaiskuntia, joissa oli :!.(i'~ - - i c _. ~ ~ g,~ ö>,.. _ . ~
ml
Q. vii-meksimainitussa 73 eli 21,8 % kaikkien rekisteröityjen luvusta.Vähimmin oli niitä Uudenmaan ja Viipurin lääneissä , kummassa-kin vain · 16 eli 4,8
%
kaikista meijereistä.Tarkastellessa kunnittain eri läänejä, muuttuvat suhteet jonkunverran. Silloin pääsee ensimäiselle sijalle Kuopion lääni, jossa oli vain 9 kuntaa, s. 0. , 23,1·
0lo
kaikkien luvusta, ilman osuusmelJena. Sitäpaitsi on tässä läänissä enin sellaisia kuntia, joissa on useampiakin ösuusmeijereitä. Useampien meijerien ra-kentaminen samaan pitäjään aiheutuu läänin harvasta: asutuksestaKatsaus Osuusmeije1'ilitkkeemllle keltitykseen .
ja maidon ja kermankuljetukselle epämukavista ' kulkuneuvoista.
Viimeiselle sijalle tässäkin tapauksessa joutuu Viipurin lääni, jonka 50 maalaiskunnasta oli 45 eli 9°,0 % ilman osuusmeijeriä.
Meijerien perustamisen suurimmassa osassa tätä lääniä tekee tarpeettomaksi se seikka, että karjanomistajat myymällä maidon ja kerman Pietariin saavat niistä paremman hinnan, kuin mitä meijeri voisi maksaa. Karjatalouden alhainen kanta ja yritteliäi-syyden puute maanviljelijöissä on taasen niissä paikoin lääniä, joista ei maidon vientiä harjoiteta, ehkäissyt meijerien
perusta-mista .
Mitä tulee osuusmeijeriemme lisämaksuvelvollisuuden ja osuusmaksun suuruuden kehitykseen, voidaan panna merkille, että ilman lisämaksuvelvollisuutta ja pienellä osuusmaksulla perustettu-jen luku on tähän asti säännöllisesti (suhteellisesti) vähentynyt, samalla kuin suurempiosuusmaksuisten ja rajattomalla tahi rajoi-tetulla lisämaksuvelvollisuudella perustettujen luku on kasvanut, joten siis tässä suhteessa on huomattavissa pyrkimys hyväksyttä-vään suuntaan päin.
Osuusmeijerin jäsenmäärän kehitys käy selville seuraavista luvuista, jotka ovat laske/ui tietoja-antaneiden meijerien jäsen-luvun perusteella :
v. 19°2 yhteensä 2,408 jäsentä, s. o . 86 jäs. meijeriä kohti
» 19°3 ~ 5,475 » 74
,.
» 19°4 » 11,808 » 84 »
19°5
,.
21 ,150 » 94"
» J906 » 29.000 » 101 »
» 19°7 3 1,000 » 98 »
1908 » 33,200 » 102 »
» 1909 » 33,800 108 »
» 19IO » 34,440 » 105 »
Tärkeämpi seikka kuin Jasenmaara on melJerln osuuksien eli lehmien luku. Sillä siitä ennen kaikkia riippuu meijerin menes-tys ja kannattavaisuus. Siksi jätämmekin jäsenluvun lähemmän
selostelun ja siirrymme tarkastamaan lehmäluvun kehitystä, joka käy yleispiirtein selville seuraavasta :
Katsllus Osuuslllei.ieriliikkeeml1le ke/titykseen.
Osuusmeijerien Jasen· ja lehmäluku on parina viime vuo-tena kasvanut paljon hitaammin kuin sitä ennen . Näyttääpä v.
1910 siinä suhteessa selviä taantumisen merkkejäkin. Keski·
määråinenlehmäluku on nimittäin silloin alentunu t 6:lIa. Että osuuksien luku mainittuna vuonna todellakin on pienentynyt, käy selville tarkastellessa niiden meijerien lehmälukua, joista on tiedot molemmiitä vuosilta 1909 ja 1910. Nissä 239 osuus-meijerissä, joiden lehmäluvusta on tiedot kummaltakin vuodelta, on se alentunut 186,518:sta 1 85.408:aan. Enin on se alentunut Hämeen ja Mikkelin läänien meijereissä, ensinmainituissa 668:lIa ja viimeksimainituissa 399:llä .
Se taantuminen, joka puheenalaisessa seikassa voidaan to·
dentaa, on osaksi näennäinen osaksi todellinen. Näennäinen väheneminen Johtuu siitä, että muutamien meijerien puutteellisen kirjanpidon takia on lehmäluku tullut tilastoon merkit yksi jonkun-verran suuremmaksi todellisuutta. Kaikissa meijereissä ei nimit-täin tähän saakka . ole pidetty jäsenluetteloista tarpeeksi suurta huolta, vaan on niihin vuosien kuluessa merkitty jäseniksi sellai-siakin henkilöitä, jotka mitään laillista sitoumusta antamatta ovat kannattaneet meijeriä, tuomalla sinne maitoa tai kermaa . Sattu-neiden rettelöiden ja Pellervo-Seuran puolelta annettujen kehoi-tusten johdosta on useissa meijereissä viime vuonna ~ 191O) kiinni·
tetty asiaan enemmän huomiota ja tarkistettu jäsenluettelot karsi-malla niistä pois sellaiset jäsenet, jotka eivät ole liittyneet osuus-kuntaan laillisessa järjestyksessä. Osuusmeijerien jäsen· ja lehmä-luvun todelliseen vähennemiseen taas on syynä se, että muuta-mat meijerivararikot, joiden takia jäsenet ovat toisinaan joutuneet lisämaksuvelvollisuuden perusteella tekemään melkoisia uhrauksia meijerin sitoumusten täyttämiseksi, ovat herättäneet pelkoa
talou-174 Katsaus OsuuslIIeije1i liikkeemllle kekitykseen.
dellisesti heikkojen meijerien (joita on useita Hämeen ja Mikke-lin lääneissä) jäsenissä, aiheuttaen lukuisia eroamisia. Osaksi johtuu todellinen vähentyminen siitä, että meijerit ovat entistä enemmän ryhtyneet sääntöjensä määräämiin kurinpitotoimiin sellaisiin jäseniin nähden, jotka ovat laiminlyöneet maidon- ja kermantuontivelvollisuutensa. Rarikaisutoimenpiteistä on usein ollut seurauksena osuuskunnasta eroaminen.
Liikkei den vakavaraisuutta arvosteltaessa on ennen kaikkea huomio kiinnitettävä niiden vuosibilansseihin . Sillä ne tarjoovat lyhyen, selvän ja valaisevan yleiskatsauksen liikkeen tilaan tili-kauden lopussa. Niistä saa helpoimmin selville sellaiset liikkeen menestykselle tärkeät seikat kuin varojen ja velkojen, liikkuvan ja kiinteän, omien ja vieraiden pääomien suhteen, käteisten varo-jen suuruuden y . m.
Taulu IV. Taloudellisesta Mastaan I9 31/ 12 I O tietoja-antaneidm 278:n osuusmeijerin yhteinm vuosibilanssi.
V a)" a , t Smk.
I
Osuusmeijeriemme »yhteisessä kassassa:. näyttää bilanssin mukaan 1910 vuoden lopussa olleen varoja 423,126 mk, s. o.1,522 mk meijeriä kohti. Käteisiä kassavaroja ei meijereillä kui-tenkaan todellisuudessa ole ollut noin paljoa. Sillä muutamissa meijereissäon tapana merkitä voitileistä pankkiin saapuneet ra-hat suoraan kassaan tulleiksi, joten kassa näyttää aina suurem-malta, kuin mitä se todellisuudessa on . Sen lisäksi on joku osa käteisiä varoja useinkin jäsenillä ~ etumaksuina » .
Muuten on kehitys käteisten varojen käyttämisessä osuus-meijereissämme kulkenut päinvastaiseen suuntaan kuin muilla
lii-Katsaus Osuusmeije1·iliikkeemme kehitykseen. 175 kealoilla. V . 1906 olivat kassavarat 3,8 00 kaikista varoista, tehden meijeriä kohti 1,265 mk. V. 1908 olivat vastaavat luvut 3,9 ja 1,366 ja V. 1910 olivat ne 4,5 ja 1,522. Vaikka edellä-mainittujen syiden perusteella voitaisiin osuusmeijerien käteiset varat arvioida hiukanpienemmiksikin, täytyy kuitenkin myöntää, että ne yleensä ovat suuremmat kuin liikkeen laatuun nähden olisi tarpeellista. Käteissuorituksethan tapahtuvat meijerelssa useimmiten säännöllisesti melkein samoina kuukauden päivinä, joten olisi verrattain helppoa pitää kassa pienenä, ainakin niissä meijereissä, jotka eivät harjoita suuremmassa määrin . vähittäin myyntiä .
Seuraava omaisuusosa bilanssissa on saatavat, joihin on luettu pankkitalletukset, lainat meijerien omistamat osakkeet ja osuudet. Saatavat ovat vuodesta 1908 alkaen (katso V taulua) kasvaneet huomattavasti nopeammin kuin sitä ennen. Suurempi lisääntyminen johtuu etupäässä siitä, että meijerien taloudenhoito-periaatteiden enemmän vakiinnuttua on pidätyksiä eri rahastoja varten ruvettu tekemään säännölIisemmin. Sitäpaitsi alkoivat useat meijerit jo mainittuun aikaan vapautua muista veloistaan ulkoisille, paitsi valtiolainoistaan, jotka ovat suoritettavat määrä-vuosien kuluessa ja joiden maksamista varten kootut varat sijoi-tettiin pankkeihin.
Suurimman osan omaisuuttaan ovat osuusmeijerimme sijoit-taneet rakennuksiin, koneistoon ja kalustoon (s . t. s. meijeriomai.
slluteen), joiden yhteenlaskettu arvo oli vuoden 19IO lopussa 7,235.469 mk. Kiinteistön ja irtaimiston arvo kutakin meijeriä kohti oli korkein v. 1906, jolloin jokainen meijeri maksoi keski-määrin 27,938 mk, s. o. 84,1 % kaikista meijerin varoista. Siitä lähtien on meijeri omaisuuden arvo säännöllisesti alentunut. V. 1908 oli se keskimäärin 27,856 mk eli 81,7 % kaikista varoista ja v.
19IO enää vain 25,477 mk (s. o. 77,7 OJa ). Että vuosi 1906 tässä suhteessa muodostaa käännekohdan, on aivan luonnollista. Sillä seuraavina vuosina ei enää perustettu uusia meijereitä läheskään niin paljoa kuin siihen asti oli tehty, joten omaisuuden vuotuiset kuoletukset tulivat siitälähtien olemaan suuremmat kuin perus-tettujen meijerien omaisuuden arvo ynnä vanhoissa toimitetut kor-jaukset yhteensä.
1
~~
~ ~ ~ ~ ~
....
.:::-, ~~
~ ':1~
\0
.... I
Taulu V Osuysmei.ferien tilinaremien yhtunvedot vuosina I904-I9IO prosenteissa kaikista varoista.-
Vuonna Vuonna Vara t 19041 19051 190611907119081 190911910 Ve l a t 190411905119061 19071 190811909119100(0 kaikista varoista 0/0 kaikista varoista
/ / I Rahaa . 6,1 6,9 3,8 3,9 3,9 4,~ 4,5 Valtiolainat . 5,8 22,6 26,7 28,8 30,1 27,7 23,' Saatavia . 6,8 8,8 8,6 8,7 10,8 11,6 14,0 Velat ulkoisille 71,1 49,9 46,.1 42,9 35,9 34,9 30,' Meijeriomais. . 83,0 81,6 84,1 83,0 81,7 80,11 77,7 Osuuspääoma . 13,1 13,1 12,9 13,8 lö,o 18,6 21,5 1 Tuotteet ja lii-Täytelainat . 3,3 4,~ 6,2. 7,3 8,' 9,2 11,0 ketarpeet. . 4,1 2,9 3,5 4,' 3,6 4,0 3,8 Vara rahasto . 2,7 4,0 4,1 4,5 5,0 5,1 6,'
.
Kunnossapitor. 1,3 0,5 0,6 0,7 1,3 2,6 3,1/ I / Ylijäämä. 2,7/ 5,5 3,°1 . 2,0 3,3 1,91 4,2
100,01100,01100,01100,01100,01100,01100,0 100,01100,01100,01100,01100,01100,01100,0 o:C: .-c1S > ... o c1S .!Io: ... o
.E
... +--' ... ~ ~'cc
0-...c1S c1S ~
e =
o :::l :<1S .!Io: :<1S rJl 0.. :::l :::l+--' '" <1S 0 > 4.1 ~ Ö :<1S ~ .5 ;:l :~
g.
t:.!Io: 4.1-... ;:l .~ ~ ~ <Ii ...;= .
4.1 '" 0;: _4.1 <1S :~'e
e
0 rJl ;:l ._;:l ..c:: rJl <1S
o
+--'<1S ... '0; ....
Katsaus ostltlsmeijet'ilz'ikku lIlme keltitykseen. 177
=================
jäseniltä (rahastoihin) , koottuja . . Vieraat pääomat tietysti vähe-nevät samassa suhteessa kuin omat pääomat kasvavat. Näiden kahden pääomalajin keskinäisestä suhteesta riippuu suuresti mei-jerin taloudellinen asema. Mitä enemnlän meimei-jerin on käytettävä vierasta pääomaa, sitä riippuvaisempi se on ja sitä vaikeampi sen on saada esim. uusia jäseniä, syystä että vastuunvaara pel-
,
källä lainapääomalla toimivassa osuuskunnassa on aina suurempi kuin sellaisessa, joka toimii suurimmaksi osaksi omilla pääomil-laan. Tarkastellessa osuusmeijeriemme vieraiden ja omien pää-omien välisen suhteen kehitystä, huomaa, että meijerien talou-dellinen vakavaraisuus on, varsinkin vuosina 19°7-10, huomat-tavasti vaurastunut. V. 1904 oli osuusmeijeriemme käytettävinä olevista pääomista 76,9 % vieraita. V . 1906 oli sama prosentti-luku 73,2 ja v. 1908 oli se 66,0. V. 1910 oli osuusmeijeriemme liikepääomasta enää 53,8 % ulkopuolelta OSlluskuntaa lainattua 1).
Jos kehitys yhä edelleenkin käy yhtä nopeasti kuin tähän asti, ~
voidaan 1911 lopussa merkitä se i1ahduttilVa tosiasia, että osuus-meijeriemme liikepääomasta on puolet omaa.
Osuusmeijeriliikkeemme tähänastisessa kehityksessä huomaa kaksi selvästi toisistaan eroavaa jaksoa. Edellinen, vuodet 1902 -1907, oli osuusmeijerien ulkonaisen laajentumisen aika. Silloin perustettiin 94,3 % kaikista toiminnassa olevista osuusmeijereistä;, meijerien jäsenmäärä kasvoi 2,408:sta 31 ,ooo:een ja yhteinen vuo- ' sivaihto 1,3 miljoonasta 21,0 miljoonaan markkaan.
Mutta näin nopeasta kasvamisesta oli osuusmeijeriIiikkeelle haittaakin; se ei näet voinut sisäisesti vahvistua yhtä rinnan ul-konaisen laajenemisen kanssa. Tämä ilmeni toi~ena kehitysjak-sona, vuosina 1908- 1910, tapahtuneiden vararikkojen ja liikkei-den' Jopettamisien muodossa. Myöskin meijerien ulkonainen ke-hitys ja laaje~eminen kävi tällöin paljoa hitaammin kuin sitä' ennen. Voidaanpa siinä jossakin suhteessa (jäsen- ja lehmälu-' vussa) huomata, ellei juuri suoranaista taantumista, niin ainakin paikallaan pysymistä. Tästä oli toisaalta kuitenkin se hyöty, J) Vertauksen vuoksi mainittakoon, että Saksan nsuusmeijerien
liikepää-~masta oli v. 1909 72,9 % lain apääomaa, vaikka suurin osa niistä on peru stettu v. 1871 - 19°1. ) Jahrbuch des Reichverbandes der deu tschen landwi rtsc haftli chen G enossenschaften fiir 1910 • .
•
178 Muutamia ehdotuksia met'enkulkutilasto1llme edistämiseksi.
että meijerien johtohenkilöille jäi enemmän aikaa liikkeiden si-säiseen järjestämiseen ja lujittamiseen ja kokemuksen opastamien uudistusten toimeenpanemiseen. Toiselle kehitysjaksolle onkin tunnusmerkillistä se, että liikkeiden hoidossa aikaansaatiin silloin paljon parannuksia, joista taas oli seurauksena meijerien taloudel-lisen aseman tuntuva vahvistuminen, mikä ilmenee rahastojen nopeassa kasvamisessa ja velkojen pienentymisessä.
Edelläoleva riittänee osottamaan, että maamme osuusmei-jeriliikkeestä on sen olemassaolon ensimäisenä vajaana kymmen-vuotiskautena jo ehtinyt kehittyä tekijä, jonka merkitystä maan-viljelijäimme taloudelliselle hyvinvoinnille ei enää voida vähä-pätöiseksi arvostella.
70nni Säntti .