van der Borght, Yhteiskuntapolitiikan pääpiirteet

Suom . O. Hannikainen Kustannusosakeyhtiö Otava. Helsingissä 1912. 627 siv.

Puheena oleva teos ilmestyy suomenkielisessä asussa :.Suo-malaisen kirjallisuuden edistämisrahastoll» yhteiskuntataloudellisen osaston toimesta. Ja sanottakoon heti että tämän rahaston varoja tuskin olisi voitu paremmin käyttää kuin mainitun teoksen saat-tamiseen suomalaiselle yleisölle tunnetuksi. Se on siksi merkit-tävä teos jo ulkomaisessa kirjallisuudessa ja vielä enemmän tär-keä ja tarpeellinen yhteiskuntapoliittisista teoksista köyhässä suo-menkielisessä kirjallisuudessa. •

Teoksen tarkoitus on olla yleiskatsauksellisena oppikirjana yhteiskuutapolitiikassa ja koettaa tekijä sen tähden kokonaisuutena käsitellä koko yhteiskuntapolitiikan alaa.

Ensi osassa käsittelee tekijä yhteiskuntapolitiikan yleisiä pe-ruskysymyksiä: sen käsitettä, luonnetta, tehtäviä ja rajoja; yhteis-kuntapolitiikan edellytyksiä, sen suuntia ja keinoja ja luo kat-sauksen yhteiskuntapolitiikan toimitsijoihin ja toimeenpanoelimiin.

Toisessa osassa käsittelee tekijä työväen menestyspolitiikkaa, työnsaannin puutetta, menetystä ja turvaamista, työsuhteen syn-tyä ja perustaa, työsuhteesta johtuvaa tuloa, työsuhteen purka-mista ja työsuhteesta johtuvia oikeusriitoja. Samassa osassa luo tekijä katsauksen liittoutumisen vaikutukseen työehtoihin, työ-väenvakuutukseen, työväen asuntokysymykseen. Itsehallintolai-tosten ja yksityisten itsenäinen yhteiskuntapoliittinen työ tulee kä-sittelynalaiseksi kolmannessa osassa. Tekijä käsittelee siinä liik-keenharjoittajain, yleishyödyllisten järjestöjen ja yhdistysten yh-teiskuntapoliittista työtä ja järjestettyä omaa apua. Neljännessä ja viimeisessä osassa käsittelee tekijä yksityisvirkamiehiä, liikeapu-laisia ja kotipalvelijoita koskevaa menestyspolitiikkaa.

Nämä mainitsemani yleiset kysymykset olkoot viittauksena kirjan rikkaasta sisällöstä.

Yhteiskuntapoliittiset kysymykset riippuvat, kuten tekijäkin huomauttaa, erittäin suuressa määrässä persoonallisesta arvostelu-perusteesta. Yhteiskuntapoliittiselle työlle on hyvin monessa ta·

pauksessa vaikea jopa mahdotonkin asettaa yleispäteviä perus-ohjeita. Tekijä on koettanut objektiivisuutta saavuttaa siten että

306 Ki1ja/lisuulta.

antaa tosiasiain puhua ja tyrkyttää niin vähän kuin suinkin omaa käsitystään, esitystapa, joka epäilemättä jo teoksen tarkoituspe-rän kannalta on puolustettavissa.

Tekijä määrittelee yhteiskuntapolitiikan niin että se ylei-sessä merkitykylei-sessä käsittää niiden toimenpiteiden kokonaisuuden, joiden päämääränä on yhteisedun vaatimalla tavalla vaikuttaa yhteiskunnallisiin oloihin, s. o. niiden eri kansanluokkien oloihin, jotka yhteensä muodostavat yhteiskunnan. Nämä toimenpiteet voivat toiselta puolen esiintyä pakkona, mutta myöskin toiseltJlo puolen vapauttaa. Molemmat tavat voivat olla oikeutetut, mutta arvostelu riippuu siitä, onko vaikutus yhteisedun mukainen. Yh-teiskuntapolitiikan täytyy, jos se tahtoo vaikuttaa yhteisedun vaa-timalla tavalla kansanluokkien suhteisiin, suuntautua luokkaero-tusten pienentämiseen ja saavuttaa päämääränsä ensi sijassa sil-loin kuin se kohottaa heikompien kansanluokkien toimeentuloa.

Ykteiskuntapolitiikka sanan ahtaammassa merkityksessä esiintyy menestyspolitiikkana työskennellen niiden hyväksi, joiden on pakko käyttää työvoimansa toisen palveluksessa epäitsenäisissä ja riip-puvaisissa ammateissa ja joihin kuuluu etupäässä palkkatyöväen luokka ja ennen muita teollisuustyöväestö . Mutta myöskin maa-työntekijät, jotka ovat palkkatyössä, palvelusmiehet, alemmat vir-kamieskerrokset, palvelusväki kuuluvat yhteiskuntapolitiikan huo-lenpitoon . Sitävastoin keskisäädyn olot jäävät sosiaalipolitiikan ul-kopuolelle sanan ahtaammassa merkityksessä, jossa tekijä yhteis-kuntapolitiikan nimitystä käyttää.

Kysymyksessä olevan aineen laatu ja sosiaalisten ilmiöiden rikkaus ja monisisältöisyys tekevät että voi olla erimieltä hy-vinkin monesta yksityiskohdasta tekijän esityksessä. Jo määrittely yhteiskuntapolitiikan tehtävästä yhteisedun vaatimalla tavalla vaikuttaa yhteiskunnallisiin oloihin antaa tilaisuutta muistutuk-sille, koska eri yhteiskuntaluokat ja sosialipoliitikot itsekin voi-vat käsittää yhteisedun aivan eri tavalla. Määrittely ei suinkaan tyhjennä käsitteen sisältöä. Voi myöskin olla eri mieltä siitä että tekijä on käsitellyt yhteiskunta politiikkaa ainoastaan n. s. aho taammassa merkityksessä, kuten tekijä sanoo. Tekijä jättää yh-teiskuntapolitiikan ulkopuolelle esim. kaikki käsityöläiset ja keski-säätyryhmät, jotka kuitenkin monesta syystä ovat oikeutetut vaatimaan yhteiskuntapoliittista huolenpitoa, tekijä kyllä myöntää että yhteiskuntapolitiikka sanan laajemmassa merkityksessä kä-sittää nekin, mutta jättää ne käsittelynsä ulkopuolelle. Syytä on myöskin yhteiskuntapolitiikan, jos se tahtoo tosiasiallisia yhteiskun-tailmiöitä käsitellä, kiinnittää m. m. huomionsa n. S. henkiseen proletariaattiin, jonka olot miltei kaikissa sivistysmaissa ovat monella alalla kipeänä vaikka vielä vähän käsiteltynä kysymyksenä.

Ki1y"allisuutta.

Työväensuojeluksen on tekijä myös jättänyt yhteiskunta-politiikan ulkopuolelle syystä että se hänen mielestään kuuluu siihen kansantalouspolitiikan haaraan, jota on nimitettävä tuotanto-.. eli hyödykepolitiikaksi: työvoiman peruspääoma, johon kansallinen

tuotanto perustuu, on huolellisesti käsiteltävä ja säilytettävä. Voi olla kuitenkin monessa suhteessa eri mieltä, eikö työväki ole oi-keutettu vaatimaan toisellaistakin käsittelyä kuin ainoastaan työ-voiman peruspääomana. Monet sosiaaliset suhteet viittaavat mo-nille kysymyksille työväen suojeluksen alalla paikkaa yhteis-kuntapolitiikassa, johon niin monet muut puolet työsopimusta kuu-luvat. Yleinen vaivaishoito jää myös tekijaltä yhteiskuntapolitii-kan ulkopuolelle, joka niiden monien kosketuskohtien takia, joita vaivaishoidolla ja yhteiskuntapolitiikalla on keskenään, on omi-ansa herättämään mielipiteiden vaihtoa.

Mutta huolimatta niistä monista erimielisyyksistä, joita kirja voi lukijas8a herättää, ja muistutuksista, joita sen yksityis-kohdista voi tehdä, on teoksella. erittäin suuri arvonsa.

Teos on kokonaisuutena katsottuna erittäin ansiokas esitys nykyaikaisen yhteiskuntapolitiikan tärkeimmistä ja nykyään etu-alalla olevista kysymyksistä, joista se antaa selvän ja yleiskat-sauksellinen kuvan. Tekijän esitys on asiallista ja perusteellista koettaessaan selvittää niitä erilaisia harrastuksia, mitkä yhteis-kuntapolitiikassa törmäävät vastakkain. Se on suomalaiselle lu-kijalle erittäin tervetullut, sillä se täyttää suuren aukon kirjalli-suudessamme ja sosiaalisessa tietämyksessämme. Sitä voi sno-sittaa niin- hyvin työnantajalle kuin työväen asian harrastajalle, sanomalehtimiehille ja yleensä kaikille yhteiskunnallisille toimi-henkilöille. Se on kaikille näille ei ainoastaan tarpeellinen, vaan välttämätön kirja.

Teoksen suomalaisen painoksen arvoa lisää suuressa maa-rässä se, että siihen liittyy luettelo suomessa ilmestyneestä yhteis-kuntapoliittisesta: kirjallisuudesta samoin kuin saksalais-suomalainen ja suomalais-saksalainen sanasto tärkeimmistä yhteiskuntapoliitti-sista oppisanoista.

Suomennos on, sikäli kuin olemme sitä yksityiskohdissa tarkastaneet, asiallinen ja selvä, kieli sujuvaa ja ymmärrettävää.

Suomentaja ansaitsee täyden tunnustuksen työstään.

J . H . V.

Ida Bäckman, Sveriges handelsintressen i Ryska riket Stockholm, 1912. 26~ siv. sekä 3 karttaa.

Tämän ruotsalaisen naisen pirteästi, helppotajuisesti ja sel-västi kirjoittama kirja on tarkoitettu lähinnä Ruotsin liikemies-maailmaa ja etupäässä sen tuonti- ja vientiliikkeen harjoittajia

308 Kitiallisu utta.

varten, mutta lukee sen erittäin suurella mielenkiinnolla jokainen, joka harrastaa maansa taloudellisen hyvinvoinnin kohottamista.

Tekijättären tarkoituksena on kiinnittää lukijainsa huomiota sii·

hen läheiseen työmaahan, joka Venäjällä avautuu Ruotsin liike·

miesmaailmalle.

Ensimäisessä luvussa antaa tekijätär hauskasti piirretyn luo·

nekuvan venäläisestä kauppiaasta sekä siitä mitä hänen kanssaan liikesuhteisiin ryhtyvän on huomioon otettava; toisessa luvussa käsitellään luottosuhteita ; kolmanneE'sa suurteollisuusmaiden, Sak-san, Englannin ja Yhdysvaltojen kauppatapoja näiden hankkiessa tavaroilleen menekkiä Venäjälle. Erittäin mieltäkiinnittäviä ja kauppamaailmalle hyödyllisiä tietoja. ()n ihmeteltävä eitä tarmoa, nerokkuutta ja venäläisiin kauppatapoihin soveltautumiskykyä, jota saksalaiset osottavat raivatessaan Venäjällä markkin0ita sak-salaisen teollisuuden tuoteille ; ja heidän ponnistuksensa ja uhrauk-sensa ovat tulleet hyvin palkituiksi . Samoin amerikkalaisten nou-dattamat liiketavat Venäjällä osottavat sellaista kaukonäköisyyttä, että niistä on hyötyä kenelle liikemiehelle tahansa. Englantilai-set ovat, ainakin toistaisekei, saksalaisista ja amerikkalaisista jälellä.

Kaikkiaan noin 50 pitemmässä ja lyhemmässä luvussa käsi·

tellään teoksessa Venäjän taloudellisen elämän eri puolia, sen kulku-neuvoja, kauppaa, maanviljelystä ja teollisuutta, sekä tehdään selkoa niihin vaikuttavista tekijöistä. Kaikki vähänkään tärkeäm-mät tuotannon haarat sekä raaka· että teollisuustuotannon alalla, saavat siinä lyhyen valaistuksen. Erittäin pitää tekijätär silmällä, missä määrin eri tuotannon haarat kykenevät tyydyttämään maan tarpeet ja missä määrin ulkoa tuoduilla tavaroilla niitä on tyy-dytettävä.

Kirjan lopussa on 35 sivun laajuinen esitys Suomesta, eri-tyisesti niistä Suomen tuotannon ja teollisen toiminnan haaroista, joihin kuuluvat tuotteet voisivat saada entistä suurempaa menekkiä maasamme . Tämä osa ei suomalaisessa lukijassa suppeutensa ja yleensä tunnettujen asiain vuoksi herätä erityisen pää mielenkiintoa.

Kuitenkin voisi siihenkin tutustuminen antaa euomalaisille teolli-suudenharjoittajille hyödyllistä ajattelun ehkäpä toiminnankin aihetta.

Kirja sisältää myöskin joukon käytännöllisiä ohjeita, joista jokaiselle Venäjällä kauppaa tekevälle on hyötyä. Näistä mai-nittakoon luvut: voiko r~tsalainen teollisuuden harjoittaja eli kauppias asettua kaikkialle Venäjällä ilman että hänen on pakko tulla Venäjän kansalaiseksi; kuinka ruotsalaista kauppamiestä on kasvatettava kauppaa varten Venäjälle; neuvoja .ia ohjeita viejille ja tuojille; ohjeita liikeyhteyttä varten Venäjän kanssa, ohjeita

YMeiskunnal/ista lainsäädäntöä.

kauppamatkustajille j. n. e. Täten kirja näissä suhteissa tavallaan on ikäänkuin jonkinlainen käsikirja.

Tärkein muistutus, joka puheena olevaa kirjaa vastaan voi·

daan tehdä, on se, että se Venäjän taloudellista elämää koskevassa esitykses!:lään on verrattain ylimalkainen, ja että se voi sisältää väitteitä, jotka eivät Venäjään nähden kokonaisuudessaan pidä paikkaansa. Ja tästä näyttää kirjantekijäkin olevan selvillä.

Mutta tämä painaa vähän sen edun rinnalla, mikä on siitä, että kirja suppeutensa kautta epäilemättä saa paljoa laajemman leve · nemisen kuin jos se olisi ahdettu täyteen tosiasioita, jotka olisi-vat suuresti lisän neet sen kokoa sekä tehn eet sen raskaas ti luket·

tavaksi . Lyhyenä Venäjän yhteiskuntataloudellisiin oloihin tutus-tuttajan a ja näkäalojen laajentajana ansaitsee se mitä parhaiten suositella.

Kirjassa annettujen tietojen luotettavuudesta vastaa se seikka, että tekijä on käyttänyt apunaan Ruotsin Pietarissa, Riigassa, Moskovassa, Harkovassa, Rostovissa Odessassa, Astrakanissa, Hel-sin gissä ja Hangossa olevia konsuleja. Sitäpaitsi on käsikirjoituk-sen suurelta osalta tarkastanut Rnotsin Pietarissa oleva pääkonsuli.

Joitakin vähäisiä numerovirheitä, jotka nähtävästi ovat epätarkan oikaisuluvl1n laskuun pantavat, olen huomannut, mutta ne eivät vaikuta kokonai skäsityksen muodostamiseen sitä tai tätä. _

Lopuksi ansaitse m ainita, että kirjaan on liitp.tty kolme karttaa, joista yksi esittää Venäjän rautateitä, toinen montako

0/0

maan koko alasta eri kuvernementeissa on viljeltyä, kolmas mon-tako % kylväalasta on eri kuvernementeissa vehnänviljelyksen hallussa.

H. P.