Pappina poikkeusoloissa. Pappien näkemykset työstään korona-aikana.

(1)

PAPPINA POIKKEUSOLOISSA

Pappien näkemykset työstään korona-aikana

Itä-Suomen yliopisto Teologian osasto Läntinen teologia Pro gradu -tutkielma 29.4.2021

Käytännöllinen teologia Niina Taivalkoski

(2)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty Filosofinen tiedekunta

Osasto – School

Teologian osasto, Läntinen teologia Tekijät – Author

Niina Taivalkoski Työn nimi – Title

Pappina poikkeusoloissa. Pappien näkemykset työstään korona-aikana.

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages Käytännöllinen teologia Pro gradu -tutkielma x

29.4.2021 64+6

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Tiivistelmä – Abstract

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on tuoda esiin pappien näkemykset omasta työstä poikkeusolojen aikana, keväällä 2020. Tuolloin yhteiskunnassamme elettiin hyvin poikkeuksellisia ja epävarmoja aikoja. Epävarmuus tulevasta oli käsinkosketeltavaa koko maailman mittakaavassa ja jokaisen ihmisen täytyi vain pyrkiä sopeutumaan nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen. Kukaan ei osannut antaa selkeitä tai oikeita vastauksia siihen, kuinka tämä poikkeuksellinen tila yhteiskunnassamme ja koko maailmassa tulee jatkumaan. Tutkimukseni avulla pyrin selvittämään, millaisena tällainen valtava poikkeustila on näyttäytynyt evankelis-luterilaisessa seurakunnassa työskentelevien pappien työssä.

Tutkielma toteutettiin laadullisena, kvalitatiivisena tutkimuksena lukuvuoden 2020 – 2021 aikana. Tutkielman aineisto kerättiin laadullis- ten teemahaastattelujen avulla. Haastattelut toteutettiin silloinen pandemiatilanne huomioiden Microsoft Teams -ohjelman välityksellä.

Haastattelut toteutettiin talvella 2020. Tutkimukseen osallistui kahdeksan pappia kahdesta pohjoissuomalaisesta seurakunnasta. Haastatel- tavien valikoinnin taustalla vaikutti oleellisesti se, että he olivat olleet koko kevään 2020 poikkeusolojen ajan työtehtävissä evankelis- luterilaisessa seurakunnassa.

Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että yhteiskunnassa vallinneet poikkeusolot näkyivät väistämättä seurakuntien arjessa ja vai- kuttivat siten myös pappien työnkuvaan. Poikkeusolot antoivat seurakunnille sysäyksen erilaisten toimintamuotojen kehittämiseen ja uusien teknologioiden hyödyntämiseen kirkon arjessa. Uusien toimintamuotojen suunnittelu, toteuttaminen ja kehittäminen toivat uudenlaisia haasteita pappien työhön. Näistä tärkeimpinä uusina asioina nostaisin kasvotusten tapahtuneiden kokousten muuttumisen etäkokouksiksi ja jumalanpalvelusten siirtymisen virtuaaliseen maailmaan striimatuiksi tapahtumiksi. Uusilla toimintamuodoilla nähtiin olevan tilausta ja niiden avulla pystyttiin tavoittamaan seurakuntalaisia sanan ääreen enemmän kuin normaalioloissa. Pandemia-aika oli myös selvästi kirkastanut pappien näkemystä kohtaamisen tärkeydestä työssään. Tulevaisuutta ajatellen uusien toimintamuotojen ylläpitäminen ja kehittä- minen voivatkin olla ratkaisevassa asemassa ihmisjoukkojen tavoittamiseksi. Kirkon perimmäisen sanoman säilyttäminen ja toisaalta jat- kuva muutoksessa eläminen sekä toimintamuotojen kehittäminen tulevat varmasti haastamaan pappien ammattikuntaa jatkossakin.

Avainsanat – Keywords

korona, pandemia, poikkeusolot, papin työ, pappi

(3)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Tiedekunta – Faculty Faculty of Philosophy

Osasto – School School of Theology Tekijät – Author

Niina Taivalkoski Työn nimi – Title

Being a priest during the exceptional times. Views of the priests’ on their own work during COVID-19 pandemic.

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages

Practical Theology Master’s Thesis x

29.4.2021 64+6

Minor Thesis Barcelor’s Thesis Intermediate Studies Thesis

Tiivistelmä – Abstract

The purpose of my Pro Gradu thesis is to highlight the priests’ views on their own work during the exceptional circumstances, in spring 2020. At that time, our society was experiencing exceptional and somewhat uncertain times. The uncertainty about the future was tangible on a global scale and every human being just had to try to adapt quickly to the new normal. No one could give clear or correct answers as to how the state of uncertainty in our society and throughout the world will continue. Through my research, I seek to find out how this time of great state emergency has manifested itself in the work of priests working in the Evangelical Lutheran Church.

The thesis was carried out as a qualitative during the academic year 2020-2021. The material in the thesis was collected through qualitative thematic interviews. The interviews were conducted through Microsoft Teams, taking into account the pandemic situation at the time. The interviews were conducted in the winter 2020. Eight priests from two parishes in Northern Finland participated in the study. All of the interviewees were selected based on the fact that they all had worked in the Evangelical Lutheran Church throughout the spring of 2020.

Based on the findings of the thesis, the exceptional circumstances in society were inevitably reflected in the everyday life of the congregations and thus also affected the job description of the priests. The exceptional circumstances gave the congregations an impetus to develop different forms of activities and to utilise new technologies in church’s everyday life. The design, implementation and development of new activities brought new challenges to the work of priests. Few of the most important new activities that I would elevate are the change of face-to-face meetings to remote meetings and transition of services to events streamed into the virtual world. The new activities were seen to be in demand, and they enabled more parishioners to reach the word than under normal circumstances. The time of the pandemic had also clarified the views of the priests’ of the importance of encounter in their work. For the future, maintaining and developing new forms of activities can therefore play a crucial role in reaching out to the masses. Maintaining the church’s ultimate message and, on the other hand, constantly living in change and developing forms of action will certainly continue to challenge the priests’ profes- sion.

Avainsanat – Keywords

pandemic, coronaepidemic, exceptional circumstances, priests work, COVID-19

(4)

Sisällys

1 JOHDANTO ... 1

2 TUTKIMUKSEN TAUSTA ... 3

2.1 Seurakuntaelämä ja poikkeusolot ... 3

2.2 Ohjeistus seurakunnille poikkeusolojen aikana ... 6

2.3 Papin ammatti ... 8

2.4 Papin ydinosaamiskuvaus ... 11

2.5 Ammatti-identiteetti ... 12

2.6 Aikaisempi tutkimus ... 13

3 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN ... 18

3.1 Tutkimustehtävä ... 18

3.2 Aineisto ja sen keruu ... 18

3.3 Aineiston analyysi ... 20

3.4 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys ... 22

3.5 Oma positio ... 24

4 TUTKIMUKSEN TULOKSET ... 26

4.1 Muutokset papin työssä ja seurakuntaelämässä poikkeusolojen aikana ... 26

4.1.1 Jumalanpalvelukset ... 30

4.1.2 Kaste ... 34

4.1.3 Rippikoulu ... 35

4.1.4 Hautajaiset ... 37

4.1.5 Kokouskäytännöt ... 38

4.2 Pappeuden äärellä ... 41

5 TULOSTEN YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET ... 47

6 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS ... 53

7 LIITTEET... 61

Liite 1: Teemahaastattelurunko ... 61

Liite 2: Tutkimustiedote ... 63

Liite 3: Suostumuslomake ... 66

(5)

1

1 JOHDANTO

Keväällä 2020 Suomi kohtasi tilanteen, jossa tartuntataudin aiheuttava koronavirus alkoi levitä laa- jasti.¹ Koronavirus julistettiin pandemiaksi Maailman terveysjärjestö WHO:n toimesta 11.3.2020.

Tämä pandemia näyttäytyi erittäin vakavana ja uhkaavana myös Suomessa. Suomeen asetettiin 16.3.2020 voimaan poikkeusolot Suomen hallituksen ja tasavallan presidentin toimesta.² Poikkeus- olojen toteaminen mahdollisti valmiuslain käyttöönoton, joka katsottiin tässä tilanteessa välttämättö- mäksi väestön suojaamiseksi laajalle levinneen tartuntataudin varalta. Perimmäisenä tavoitteena oli turvata sosiaali- ja terveydenhuollon riittävyys sekä tehohoidon kapasiteetti kriisin aikana. Valmius- lain nojalla jouduttiin tekemään myös monenlaisia rajoitustoimia, jotka koettiin välttämättömäksi taudin leviämisen hillitsemiseksi.³

Valmiuslain mukanaan tuomien rajoitteiden vuoksi monien ihmisten arkinen elämä koki muutoksen.

Ihmiset siirtyivät hyvin laajamittaisesti etätöiden pariin, koulut siirtyivät etäopetukseen, ravintoloita suljettiin ja yhteiskunnan toimintakulttuuri koki muutoksen. Tämä muutos koski myös seurakuntia monella tapaa. Kokoontumisrajoitukset aiheuttivat sen, ettei seurakunnan toiminta voinut jatkua samankaltaisena kuin aiemmin.

Seurakunnat joutuivat miettimään uusia ratkaisuja toimintansa jatkumiseksi kokoontumisrajoitusten aikana. Kirkon tutkimuskeskus on teettänyt aihetta koskien kyselyn seurakunnan työntekijöille ja luottamushenkilöille huhtikuussa 2020, jolloin poikkeusoloja oli maassamme eletty noin kuukauden verran. Tutkimuksessa yhdeksän kymmenestä vastaajasta on ilmoittanut, että oma seurakunta on jo aloittanut verkkovälitteisten jumalanpalvelusten lähettämisen. Uusia toimintamuotoja oli kehitetty ja niitä oli saatu myös kansalaisten ulottuville varsin nopealla aikataululla.⁴

Kirkon tutkimuskeskuksen kyselyssä kävi myös ilmi, että jo poikkeusolojen alkumetreillä seurakunnan tarjoamat verkkovälitteiset toimintamuodot olivat selvästi lisänneet osallistujien määrää. Työn- tekijöiden vastauksista ilmeni huoli siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tulevatko nämä muutokset vaikuttamaan jatkossakin kirkon kokoontumisen muotoihin ja onko paluuta entiseen toimintamal- liin?⁵

1 Eduskunta, 2020.

2 Sosiaali- ja terveysministeriö

3 Valtioneuvosto

4 Salomäki 2020a, 7.

(6)

2

Kirkon työntekijöiden tilanne seurakunnissa näyttäytyi Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan hyvin vaihtelevana. Uusien työtapojen opettelu ja työtavan muutos näyttäytyivät joidenkin työntekijöiden kohdalla kuormittuneisuutena. Toiset taas kokivat huolta oman työpaikkansa ja töiden riittävyyden vuoksi. Lisähuolta seurakunnan työntekijöissä aiheuttivat myös lomautukset ja sen myötä huoli omasta taloudellisesta toimeentulosta.⁶

Tutkielmassani tarkastelen teemahaastattelujen avulla pappien näkemyksiä omasta työstään poikkeusolojen aikana keväällä 2020. Tutkielma voi omalta osaltaan auttaa ymmärtämään papin työn ulottuvuuksia ja monimuotoisuutta tässä jatkuvasti muuttuvassa yhteiskunnassamme. Tutkielman luonteen vuoksi tulokset eivät ole laajaan joukkoon yleistettävissä, vaan kertovat tietyn joukon näke- myksistä ja kokemuksista poikkeuksellisessa ajassa. Muuttuva maailma asettaa eteemme monenlaisia haasteita nyt ja tulevaisuudessa. Yhteiskuntamme haasteet tulevat näkymään kirkon toimintamuo- doissa ja siten myös pappien työssä.

Seuraavaksi luvussa 2 avaan tutkielmani taustaa, keskeisiä käsitteitä sekä aiempia tutkimuksia. Lu- vussa 3 esitän tutkimuksessa käyttämäni tutkimusmenetelmän ja kvalitatiiviseen analyysiin liittyviä piirteitä. Luvussa 4 analysoin tutkimukseni aineistoa teemojen mukaisesti. Luku 5 sisältää tutkimukseni tulosten yhteenvedon ja johtopäätökset.

6 Salomäki 2020, 10.

(7)

3

2 TUTKIMUKSEN TAUSTA

Tutkimuksen keskeisinä käsitteinä ovat koronakriisi, poikkeusolot, papin työ ja papin ydinosaamis- alueet. Kahden ensimmäisen alaluvun tarkoituksena on luoda kokonaiskuva seurakunnan työstä ja ohjeistuksista koronakriisin värittämässä arjessa. Tämän jälkeen syvennytään tarkemmin papin työn- kuvaan ja sen ydinosaamisalueisiin sekä ammatti-identiteettiin. Viimeisessä alaluvussa tuodaan esiin aiempien tutkimusten antia koronakriisin ja papin työn näkökulmasta.

2.1 Seurakuntaelämä ja poikkeusolot

Kirkon tutkimuskeskuksen toteuttaman tutkimuksen mukaan seurakunnat pystyivät varsin nopeasti toimimaan yllättävässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Erilaiset yhteistyötahot pystyivät nopeasti rea- goimaan muuttuvaan tilanteeseen ja uudistamaan työtapojaan. Tietoliikenneverkko on mahdollistanut monien tapahtumien siirtämistä verkon kautta toteutettaviksi. Myös valtioneuvosto vastasi tähän uu- denlaiseen haasteeseen Suomi toimii -kampanjalla. Kampanjan tarkoituksena on tukea ja vahvistaa henkistä kriisinkestävyyttä ja lujittaa yhteyttä erilaisten toimijoiden välillä.⁷

Koronakriisi lisäsi luterilaisen kirkon työntekijöiden näkemyksen mukaan seurakunnan antaman avun tarvetta selvästi. Avuntarpeen lisääntyminen nähtiin seurakunnissa konkreettisesti ruoka-avun tarvitsijoiden sekä kirkkoon tulleiden yhteydenottojen lisääntymisenä keskusteluavun saamiseksi.⁸ Avuntarpeen lisääntyminen oli siis sekä sosiaalista että taloudellista. Seurakuntien työntekijöiden vastauksissa näkyi huoli siitä, että ihmisten turvattomuuden ja yksinäisyyden tunne tai jopa pelko olivat lisääntyneet selvästi tai jonkin verran. Useassa seurakunnassa aloitettiin tai lisättiin keskuste- luapua verkon sekä puhelimen välityksellä. Myös sosiaalisen median käyttöä lisättiin viestintäka- navana. Tutkimuksen mukaan suurin osa seurakunnista oli siirtynyt huhtikuun 2020 alkuun mennessä verkkovälitteisten jumalanpalvelusten toimittamiseen. Seurakunnat näyttäytyivät aktiivisina toimi- joina uusien toimintamuotojen kehittämisessä ja toimeenpanemisessa.⁹

Suomalaisille tehdyn koronakyselyn mukaan joka kolmas ihminen koki erittäin paljon tai paljon kuormittavana ajatuksena huolen läheisen tai jopa itsensä kuolemasta. Elämän rajallisuuden kohtaaminen ja taudin arvaamattomuuden aspekti sai myös nuoremmat sukupolvet tuomaan esiin huolen läheisten

8 Salomäki 2020a, 3–4.

(8)

4

tai itsensä kuolemasta.¹⁰ Kirkolla onkin muiden tahojen vierellä tärkeä rooli toivon ylläpitämisessä ja avun antamisessa.¹¹

Kirkon tutkimuskeskuksen selvityksen mukaan suomalaisten yleisimmät huolenaiheet liittyivät omaan tai läheisten terveyteen. Lisäksi huolta aiheuttivat myös terveydenhuollon henkilökunnan tilanne koronakriisisissä. Huolien kärkipäässä olivat myös taloudellisiin asioihin liittyvät paineet niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisellakin tasolla.¹² Kuormittavat tekijät näyttäytyivät eri tavoin eri ikäryhmissä. Eniten kuormittuneisuutta ilmeni eri aihealueilla alle 30-vuotiaiden joukossa. Heitä huoletti erityisesti taloudellinen toimeentulo, huoli työpaikan säilymisestä, yksinäisyys ja huoli omasta tai läheisen kuolemasta. Vanhusten yksinäisyydestä on oltu hyvin huolissaan julkisissa kes- kusteluissa, mutta tämän tutkimuksen mukaan yli 70-vuotiaiden joukossa naisista 37 % ja miehistä 36 % ilmoittivat, etteivät ole kokeneet lainkaan yksinäisyyttä kuormittavana asiana koronakriisin aikana.¹³

Terveysviranomaisten rooli nähtiin tutkimuksessa turvallisuuden tunnetta merkittävästi lisäävänä asiana. Läheisten ihmissuhteiden merkitys koettiin myös erittäin tärkeänä asiana. Muina merkittävinä turvallisuuden tunnetta lisäävinä asioina nähtiin pelastuslaitos, Suomen hallitus ja poliisi. Kansalais- järjestöillä, kirkolla ja muilla uskonnollisilla yhteisöillä on suuri merkitys turvallisuuden tunteen li- sääjänä joka neljännen tutkimukseen osallistuneen mukaan.¹⁴ Tutkimuksen mukaan suomalaiset nä- kevät luterilaisen kirkon tärkeimpänä tehtävänä koronakriisissä konkreettisen avun, kuten asioin- tiavun tarjoamisen vanhuksille. Yhtä merkittävinä asioina nähtiin taloudellisen avun tarjoaminen vä- hävaraisille perheille sekä ruoka-avun järjestäminen.¹⁵

Kirkon tutkimuskeskuksen selvityksestä ilmenee, että suuri osa suomalaisista on valmis auttamaan muita ja uskoo myös itse saavansa apua tarvittaessa läheisiltä ihmisiltä. Lähiyhteisöltä saatu tuki ja luottamus ovat merkittäviä vahvuuksia suomalaisten henkisen kriisinkestävyyden kannalta. Moni tutkimukseen osallistunut on myös ilmaissut, että lähipiiristä löytyy sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi olla säännöllisesti yhteydessä ja tarvittaessa purkaa huoliaan.¹⁶ Kriisitilanteissa sosiaaliset verkostot ja yleinen luottamus nähdäänkin merkittävänä voimavarana.¹⁷

11 Salomäki 2020b, 2.

12 Salomäki 2020b, 3–4.

14 Salomäki 2020b, 7–10.

(9)

5

Kirkon tutkimuskeskuksen teettämän tutkimuksen ja kirkon omien tilastojen mukaan koronakriisi on lisännyt merkittävästi jumalanpalvelusten seuraajien määrää. Kevään 2020 aikana jumalanpalveluk- siin osallistuttiin merkittävästi aiempaa vuotta enemmän. Suoratoistona järjestetyt jumalanpalvelukset ovat mahdollistaneet ihmisten osallistumisen myös muun kuin oman seurakunnan järjestämiin tilaisuuksiin. Kiinnostus verkkojumalanpalveluksia kohtaan kriisin keskellä kertoo ihmisten hengel- lisestä tarpeesta.¹⁸ Tutkimus osoitti myös, että suurelle osalle suomalaisia kirkon ja uskonnollisten yhteisöjen rooli näyttäytyy merkittävänä turvan antajana. Näin ollen striimatuille palveluille on tarvetta nyt ja tästä eteenpäinkin. Iso osa kyselyyn vastanneista piti tärkeänä, että kirkko antaa hengel- listä tukea ihmisille.¹⁹

Koronapandemia on vaikuttanut ihmisten elämään maailmanlaajuisesti. Kirkkojen kannalta katsot- tuna tällainen yhteiskunnan toimintojen alasajo on ollut aiempiin yhteiskunnassa tapahtuneisiin kult- tuurisiin muutoksiin verrattuna erittäin paljon nopeampi ja pakottavampi. Uskonnollisten tilaisuuk- sien pitäminen oli kiellettyä esimerkiksi Etelä-Afrikassa ja tämä haastoi todella uskonnollisten yhtei- söjen toimintaa. Pandemia toi jännitettä sille kentälle, jota kirkko instituutiona edustaa, koska epä- varmuus kohdistui juuri perinteisiin tapoihin, järjestykseen ja taloudellisiin epävarmuustekijöihin.

Kirkon vain täytyi selviytyä ja löytää uudet keinot toteuttaa toimintaansa ajassa, jossa tämä näkymä- tön virus on saanut otteen.²⁰ Voidaan ajatella, että koronapandemia on palauttanut kirkon ikään kuin takaisin siihen pisteeseen, mistä kirkko on alkujaan lähtenytkin. Kirkon ydin ei ole kadonnut minne- kään, vaikka kirkot ovat joutuneet ovensa sulkemaan. Kirkko on tullut ihmisten koteihin, lähelle ih- mistä, sinne missä kukin elämäänsä elää.²¹

Uudenlaiset digitaaliset toimintamuodot ovat avanneet kirkkojen ovet maailmanlaajuisesti. Ilosano- man välittäminen onnistuu yhä laajemmalle joukolle ihmisiä kulttuurista ja taustoista välittämättä.

Tämä sanoman välittäminen laajemmille joukoille voidaan nähdä kirkon mission vahvistumisena.

Kristushan on itse antanut ohjeen kirkon sanoman levittämisestä Pyhän hengen voimalla. Pandemia on nostanut esiin sen tosiasian, että kirkon täytyisi olla paremmin saatavilla, ei ainoastaan jo olemassa oleville jäsenille, vaan kaikille ihmisille.²² Digitaalisuuden myötä yhä suuremmat joukot ovat tavoit- taneetkin kirkon erilaisia toimintamuotoja, mikä nähdään todella hyvänä asiana. Huolena kuitenkin on se, ettei kaikilla ihmisillä ole mahdollisuutta digitaalisten välineiden käyttöön. Onkin hyvä pohtia,

18 Salomäki 2020c, 12.

20 Pillay 2020, 2.

21 Pillay 2020, 3.

22 Pillay 2020, 4.

(10)

6

kuinka sitten tavoitetaan esimerkiksi heikommassa asemassa olevat ihmiset, jotka varmasti tässä ajassa myös apua tarvitsisivat. Pandemia on omalta osaltaan vaikuttanut ihmisten taloudelliseen tilanteeseen ja suurentanut rikkaiden ja köyhien välistä eroa yhteiskunnassa. Kirkon tehtävänä on kuitenkin ylläpitää toivoa vaikeissakin tilanteissa ja myös köyhien avustamista on pandemian aikana järjestetty muun muassa ruoka-avun puitteissa. Pandemia on avannut kirkkojen silmiä sille tosiasialle, että tiukasti kirkon toimintaan tuijottamisen sijaan voisimmekin avata katseemme laajemmin tälle koko Jumalan luomakunnalle.²³

2.2 Ohjeistus seurakunnille poikkeusolojen aikana

Näkyvimmin koronapandemian aiheuttamat muutokset tulivat esiin rajoituksina, jotka kohdistuivat kirkollisiin toimituksiin.²⁴ Piispat ovat yhteisesti laatineet yleisohjeistuksia seurakunnille, joita kukin hiippakunta pystyi tarvittaessa tarkentamaan paikalliseen tilanteeseen sopivaksi katsomallaan tavalla.²⁵ Piispojen yhteisessä ohjeistuksessa kerrotaan, että piispat ovat yhteisesti sopineet jumalan- palvelusjärjestelyistä seuraavasti: Poikkeusolojen aikana jumalanpalvelukset tulee pitää sanajuma- lanpalveluksina. Sanajumalanpalveluksissa läsnä ovat vain henkilöt, jotka ovat toimittamassa tilaisuutta. Piispojen ohjeistuksen mukaan nämä jumalanpalvelukset striimataan ja lähetetään kunkin seurakunnan omien mahdollisuuksien mukaan seurakuntalaisille internetin välityksellä. Lisäksi piispat suosittelivat yleisesti pääkirkon aukioloa jumalanpalveluksen jälkeen, jolloin ihmisillä olisi mahdol- lisuus hiljentymiseen ja yksityiseen rukoukseen. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta yleisötilaisuutta, vaan yksittäisille ihmisille tarjottavaa mahdollisuutta hiljentymiseen kirkkotilassa. Piispat näkevät, että tällä on vaikutusta ja tärkeyttä kansakunnan kriisinkestävyyden kannalta.²⁶

Kaiken toiminnan lähtökohtana on huolehtia ihmisten turvallisuudesta. Kaikki kirkolliset toimitukset hoidetaan poikkeusolojen aikana poikkeusjärjestelyin. Tilaisuuksista täytyy sopia yhteistyössä per- heiden kanssa niin, että kirkollisiin toimituksiin voi osallistua vain 10 henkeä. Hautajaisten kohdalla suosituksena on siunaustilaisuuden pitäminen ulkona. Muistotilaisuuksien pitämistä voidaan harkita pidettäväksi suuremmalla joukolla myöhempänä ajankohtana. Muu seurakunnan viikoittainen toiminta keskeytetään toistaiseksi. Piispat ohjeistavat myös seurakunnan työntekijöitä käyttämään kai- kenlaisia etäyhteyksillä mahdollistettavia työtapoja seurakunnissa.²⁷

23 Pillay 2020, 4.

25 Kirkko ja koronavirus

26 Piispojen ohjeistus 16.3.2020

(11)

7

Piispat tarkensivat ohjeistustaan 18.3.2020 tulleessa tiedotteessaan, koska erityisesti hautajaisiin liit- tyvät määräykset olivat aiheuttaneet paljon kysymyksiä. Hautajaisia koskevaa ohjeistusta muokattiin niin, että pastoraalisista syistä tilaisuuteen saa osallistua yli kymmenen henkeä, mikäli he kuuluvat vainajan lähimpiin ihmisiin. Mikäli tilaisuuteen osallistuu yli kymmenen henkeä, on turvallisuudesta pidettävä erityistä huolta. Osallistujien täytyy pitää riittävää etäisyyttä toisiinsa, olipa tilaisuus sitten siunauskappelissa tai haudalla. Siunaustilaisuuteen ei tule piispojen ohjeistuksen mukaisesti osallistua, mikäli henkilöllä on hengitystieoireita.²⁸

Yllä mainittujen piispojen ohjeistuksien lisäksi hiippakunnat laativat seurakunnilleen tarkempia yk- sityiskohtaisempia ohjeistuksia arkeen. Esimerkiksi Turun, Espoon ja Oulun hiippakunta on tarken- tanut ohjeistustaan hautauksien suhteen niin, että ensisijainen siunaamispaikka on arkkuhautauksien kohdalla ulkona, suoraan haudalla. Omaisia myös rohkaistaan pitämään muistotilaisuus myöhempänä ajankohtana.²⁹ Myös kastetilaisuuksien sekä ehtoollisen jakamisen suhteen Turun, Espoon ja Oulun hiippakunnissa noudatettiin samoja ohjeistuksia. Kastetilaisuuksien kohdalla täytyy edelleen pitää mielessä ihmisten turvallisuusnäkökulma ja noudattaa samoja ohjeistuksia kuin muissakin tilaisuuk- sissa, vaikka kotikasteen ei ajatella olevan julkinen tilaisuus. Lapsen voi rekisteröidä väestötietojär- jestelmään ja kasteen voi toimittaa myöhempänä ajankohtana.³⁰ Ehtoollisen jakamiselle täytyy olla hyvin painavat syyt poikkeusolojen aikana ja sen jakamista harkitaan tapauskohtaisesti. Mikäli ihminen on kuolemanvaarassa, niin seurakunnalta voidaan pyytää ehtoollisen toimittamista yksityisesti.³¹

Kikkojen ovia ohjeistetaan pitämään auki, koska kirkko on hädän keskellä monille turvapaikka, jonne voi tulla. Tässäkin täytyy noudattaa sääntöä siitä, ettei kirkossa saa olla yhtä aikaa yli kymmentä henkeä. Lisäksi asianmukaisista etäisyyksistä ja tilojen puhtaudesta täytyy huolehtia erityisellä tark- kuudella.³² Paikallisesti on hyvä varautua erilaisiin sijaisjärjestelyihin, koska kirkon toiminnan jatku- vuus täytyy olla turvattuna poikkeusolojen aikana. Poikkeusoloista johtuen työnantaja voi myös muuttaa yksipuolisesti, asianmukaiseksi katsomallaan tavalla työntekijän työnkuvaa, työaikoja tai työn tekemisen paikkaa, mikäli toiminta sitä vaatii.³³

Pandemia aiheutti rajoituksia seurakunnan toiminnalle myös muualla maailmassa. Rajoituksissa otet- tiin huomioon maassa vallitseva tilanne. Esimerkiksi Singaporessa huhtikuussa 2020 annetussa ohjeistuksessa kaikki julkinen uskonnon harjoittaminen ja julkisten uskonnollisten toimitusten

29 Ohjeita seurakunnan toiminnan ja hallinnon järjestämiseen koronaepidemian aikana.

30 Ohjeita seurakunnan toiminnan ja hallinon järjestämiseen koronaepidemian aikana.

31 Ohjeita seurakunnan toiminnan ja hallinnon järjestämiseen koronaepidemian aikana.

32 Arkkihiippakunta

33Arkkihiippakunta

(12)

8

pitäminen keskeytettiin. Toimitusten osalta rajoituksena oli 10 henkeä, kuten meillä Suomessakin.³⁴ Ruotsissa rajoitusten suhteen on noudatettu kansanterveysviranomaisten ohjeistuksia. Julkisten tilai- suuksien kokoontumisrajoitus on ollut kahdeksan henkeä. Hautajaisiin on saanut osallistua enintään 20 ihmistä. Tähän lukumäärään ei ole laskettu kirkon henkilöstöä. Muistotilaisuuksien suhteen on toimittu samoin kuin Suomessa, eli niitä on suositeltu pidettäväksi myöhempänä ajankohtana, mikäli haluaa paikalle isompaa väkimäärää kutsua.³⁵

2.3 Papin ammatti

Kirkkojärjestyksen (1993) 5 luvun 1. pykälässä kerrotaan, että papin erityisenä tehtävänä katsotaan olevan jumalanpalvelusten pitäminen ja pyhien sakramenttien jakaminen. Lisäksi täytyy hoitaa muita kirkollisia toimituksia, yksityistä sielunhoitoa ja rippiä.³⁶ Papiksi vihittävän tulee kirkkojärjestyksen (1993) 5 luvun 2. pykälän mukaan olla kristillisestä elämästään tunnettu, konfirmoitu, jumalaa- pelkäävä kirkon jäsen. Lisäksi täytyy olla yliopistossa suoritettu teologinen tutkinto, joka on piispan- kokouksessa hyväksytty kelpoisuusvaatimukseksi. Tämän lisäksi täytyy olla pappisvirkaan muutoin- kin sopiva.³⁷

Pappisvirka on kirkon virka, joka on muodostettu luterilaisten tunnustuskirjojen mukaisesti evankeliumin julistamiseksi ja sakramenttien jakamiseksi. Papin virkaan vihkimisestä päättävät tuomioka- pituli ja piispa yhdessä. Piispan tehtävänä on toimittaa pappisvihkimys. Pappisvihkimys ei ole kenel- lekään subjektiivinen oikeus, vaan vihkimyksen edellytyksenä on se, että henkilö on kutsuttu toimit- tamaan virkaa jossakin seurakunnassa. Pappisvirkaa ei ole mahdollista toimittaa, mikäli ei ole saanut pappisvihkimystä. Pappisvihkimys voidaan antaa myös henkilölle, joka toimii teologisen tieteen opettajana, kirkon lähetystyössä tai uskonnonopettajana. Henkilöllä täytyy myös olla teologinen tutkinto, jonka piispainkokous on hyväksynyt. Seurakunnassa työskentelevien pappien virat voivat olla joko seurakuntapastorin, kappalaisen tai kirkkoherran virkoja.³⁸

Kirkon työn vankkana perustana on Jumalan missio, joka tarkoittaa Jumalan pelastavaa työtä maailmassa. Tämä missio toimii myös papin työn perustana. Kirkko voi toteuttaa Jumalan missiota koh- taamalla, palvelemalla, kutsumalla ja kertomalla Jumalan hyvästä sanomasta. Pappisvirka on olemassa sen vuoksi, että saataisiin synnytettyä ja kasvatettua ihmisten uskoa Kristukseen. Papin

34Crisis preparedness for religious organisations

35 Svenska kyrkan

36 Kirkkojärjestys

37 Kirkkojärjestys

38 Papin ydinosaamiskuvaus 2020, 5.

(13)

9

tärkeänä tehtävänä nähdään julkisten jumalanpalvelusten toimittaminen, sakramenttien jakaminen, muiden kirkollisen toimitusten hoitaminen sekä rippi ja yksityinen sielunhoito. Papilta odotetaankin kirkon hengelliseen perustehtävään sitoutumista sekä kirkon arvojen tuntemista ja sen mukaista toimintaa. Suhde Jumalaan on työn uskottavuuden edellytys ja toisaalta myös voimanlähde työhön.³⁹

Kirkollisten ammattien kohdalla puhutaan usein kutsumuksesta. Sana kutsumus tulee latinan kielen sanasta vocatio. Kutsumus voidaan käsittää hyvin monikerroksisena asiana. Sillä voidaan nähdä olevan yksilöllinen, yhteisöllinen ja kollektiivinen taso. Yksilöllisyyden näkökulmasta voidaan ajatella, että jokainen meistä on ainutlaatuinen. Maailmasta ei löydy toista samanlaista. Myös yhteisöllinen taso voidaan ajatella samankaltaisena, ainutlaatuisena asiana. Koko ihmiskunnan tasolla ajateltuna kutsumuksena nähdään elämän turvaaminen ja totuuden etsiminen. Kutsumusta on käsitelty teologi- assa useista eri näkökulmista käsin. Kutsumukseen löytyy myös Raamatullinen näkökulma. Tällaisen näkökulman voi löytää esimerkiksi Jeremiaan kutsumisen yhteydessä.⁴⁰

”Minulle tuli tämä Herran sana: – Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.

Mutta minä vastasin: ”Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!” Silloin Herra sanoi: – Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.” (Jer. 1:4–8)

Lutherin luomiskäsitykseen nähdään liittyvän olennaisesti ajatus kutsumuksesta ja viroista. Joka päivä Jumala toimii jatkuvasti luomakuntansa ihmisten hyväksi. Virat nähdään Jumalan jatkuvan luo- mistyön välineinä. Jumalan rakkaus välittyy ihmisille ja koko maailmaan kutsumusvirkoja hoitavien ihmisten välityksellä.⁴¹ Tarkasteltaessa kirkon kutsumusta korostetaan kriteereitä, joita Raamatussa on asetettu Kristuksen kirkkoa kohtaan. Kutsumus nähdään kollektiivisena tehtävänä, eli yhteisöön kohdistettuna tehtävänä.⁴² Raamatussa apostolin oikeuksia lueteltaessa todetaan seuraavasti:

”Samoin on Herra määrännyt, että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista. Mutta minä en ole lainkaan käyttänyt hyväkseni näitä oikeuksia. En nytkään kirjoita tätä vaatiakseni niitä itsel- leni. Mieluummin vaikka kuolen! Tätä ylpeyden aihetta ei kukaan voi minulta riistää. Siinä, että julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä, sillä minun on pakko tehdä sitä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!Jos teen sitä vapaasta tahdostani, minun kuuluu saada palkkaa. Mutta jos en toimi omasta tahdostani, minä vain suoritan tehtävää, joka on minulle uskottu. Mikä siis on palkkani? Se, että julistan evankeliumia ilman korvausta, käyttämättä hyväkseni niitä oikeuksia, joita minulla sen julistajana on.”

(1. Kor. 9:14)

Hytösen mukaan kutsumuksen sijaan kirkon strategioissa korostuu lähimmäisyyden erilaiset variaa- tiot, kuten esimerkiksi lähimmäisenrakkaus, lähimmäisvastuu ja lähimmäisestä välittäminen.

40 Hytönen 2018, 7–8.

41 Hytönen 2018, 16.

42 Hytönen 2018, 70.

(14)

10

Lähimmäisestä huolehtimiseen liittyykin oleellisesti kultainen sääntö, jota Luther piti jumala- ja lä- himmäissuhteen perustana.⁴³

”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12.)

Kati Niemelä on tutkimuksessaan tutkinut asioita, jotka papin työssä vetävät puoleensa ja toisaalta myös niitä seikkoja, jotka etäännyttävät työstä. Etäännyttävinä asioina nousivat tiedon ja kokemuksen puutteet, arvoristiriidat, minäpystyvyysongelmat sekä kirkosta ja papista piirtyneet kielteiset mielikuvat ja käsitykset. Papin työssä puoleensa vetäviä asioita olivat etäännyttävien asioiden kääntöpuo- let, kuten riittävät tiedot ja kokemus papin työstä, myönteinen kuva papista ja kirkosta, vahvat minä- pystyvyysodotukset sekä arvojen mukainen toiminta.⁴⁴

Voimakkaimmin arvoristiriita nousi tutkimuksessa esiin ristiriidoissa kirkon opin ja käytänteiden kanssa. Myös kutsumuksen puute nähdään vaikeana asiana, koska pelkän kiinnostuksen ei nähty kan- tavan papin ammattiin saakka.⁴⁵ Haastatteluissa tuli esille myös se, että papilla tulisi olla riittävän vahva usko ja tieto erilaisista uskon asioista. Lisäksi täytyisi olla tarpeeksi vahvuutta ja kykyä omis- tautua työlleen koko sydämestään. Papin työn vaarana haastateltavat ovat nähneet etääntymisen läh- tökohdista ja perimmäisistä arvoista, jolloin työtä tulisi tehtyä vain palkan eteen.⁴⁶

Käsitykset ja mielikuvat papin työn työajattomuudesta nähtiin tutkimuksen mukaan sekä puoleensa vetävänä että etäännyttävänä. Työajattomuuden haasteena nähdään se, että työtä voi olla vaikea ra- jata. Lisäksi pappi on ”aina töissä” ja näin ollen töitä voi tulla tehtyä liikaa, jolloin se voi helposti johtaa uupumiseen. Kuitenkin työajattomuudella nähtiin myös positiivisia puolia. Papin työ nähtiin vapaampana ja väljempänä, kuin esimerkiksi opettajan työ. Positiivisena asiana nostettiin esiin myös se, että pappi voi itse suunnitella, mitä tekee ja milloin. Näin ollen liikkumavapautta työn sisällä löytyy.⁴⁷

Niemelä kertoo, että haastateltavat kuvasivat papin työtä myös raskaaksi. Papin työn yksinäisyys nähtiin kuormittavana asiana. Papin täytyy jaksaa tukea ja auttaa muita ihmisiä, mutta kuka pitää huolen papista? Toisaalta raskaan puolen rinnalla nähtiin ajatus siitä, että papin työ kuitenkin myös antaa paljon.⁴⁸

43 Hytönen 2018, 73–74.

44 Niemelä 2013b, 213–214.

45 Niemelä 2013b, 215.

46 Niemelä 2013b, 216.

47 Niemelä 2013b, 224–225.

48 Niemelä 2013b, 226–227.

(15)

11

2.4 Papin ydinosaamiskuvaus

Ydinosaamiskuvauksella on tarkoitus luoda kuvaus koko ammattikunnan toimintaan, eikä se ole yk- silökohtaisen osaamisen kuvaus. Kirkon ammattien ydinosaamisen kuvaus koostuu jokaiselle am- mattikunnalle erikseen laaditusta ydinosaamisen kuvauksesta sekä koko kirkon yhteisestä ydinosaa- miskuvauksesta. Kirkon ammattien ydinosaamiskuvauksessa papin ydinosaamiskuvaus on jaettu vii- teen eri kategoriaan: teologinen ja arvo-osaaminen, papin tehtäväosaaminen, vuorovaikutusosaami- nen, toimintaympäristö- ja yhteisöosaaminen sekä työelämä- ja kehittämisosaaminen.⁴⁹

Teologinen osaaminen tarkoittaa papin teologista ammatillista osaamista ja laajaa teologista tietope- rustaa. Papin työn katsotaan edellyttävän asioiden syventämisen taitoa ja jatkuvaa ammatillista it- sensä kehittämistä muun muassa kirkon tarjoamien täydennyskoulutusten muodossa. Arvo-osaaminen nähdään kykynä edistää kirkon toimintaa lähimmäisen ja luomakunnan parhaaksi, taitoa toimia ja pitää yllä kristinuskon arvojen mukaista toimintaa sekä eettisten ja arvokysymysten monipuolista tarkastelua ja osallistumista arvokeskusteluun.⁵⁰

Papin tehtäväosaaminen koostuu keskeisistä tehtävistä seurakunnassa. Pappeuden ytimeen kuuluvat oleellisesti kirkon pyhät toimitukset, julistus ja jumalanpalvelus, kasvatustyö, opetus, sielunhoito ja diakonia. Pappi on teologisena asiantuntijana erilaisten tilanteiden ja prosessien johtaja. Tehtävään kuuluu kristillisen uskon sisällön tulkitsemisen taito ja soveltaminen yhteisöjen erilaisissa tilanteissa.⁵¹

Vuorovaikutustaidot ovat keskeisessä roolissa papin monimuotoisessa työssä. Tilanteet edellyttävät hyvää tilannetajua, läsnäolon kykyä ja aitoa ihmisten kohtaamista. Papin täytyy yhteisön edustajana ja uskon tulkitsijana omata kyky sanottaa kirkon sanomaa arkikielelle ja tämän kautta olla omalta osaltaan edistämässä seurakunnassa tapahtuvia kohtaamisia.⁵²

Toimintaympäristö- ja yhteisöosaaminen tarkoittaa sitä, että papin työssä vaaditaan taitoa toimia yh- teistyössä erilaisten verkostojen ja yhteisöjen kanssa. Tärkeänä taitona nähdään myös erilaisten yh- teistyökuvioiden rakentaminen ja ihmisten inhimillinen kohtaaminen elämän erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Papin tehtävänä nähdään myös ihmisen oman osallisuuden ja toimijuuden kokemuksen

49 Kirkon ydinosaaminen

51 Papin ydinosaamiskuvaus 2020, 11

52 Papin ydinosaaminen 2020, 14.

(16)

12

vahvistaminen. Muuttuvassa yhteiskunnassa papilta vaaditaankin uudenlaisia taitoja luoda ja rakentaa toimivia verkostoja ja foorumeja yhteisöjen toiminnan tueksi.⁵³

Papin työ edellyttää osaamista ja hyvää kykyä toimia muuttuvissa olosuhteissa, monimuotoisissa, jopa jännitteisissäkin tilanteissa. Työelämä- ja kehittämisosaamisella tarkoitetaan juuri tätä ydinalu- etta. Papin katsotaan myös tarvitsevan hyvää taitoa lukea niin sisäistä kuin ulkoistakin toimintaym- päristöä. Näin hän pystyy analysoimaan ympärillä tapahtuvia muutoksia sekä löytämään niihin mahdollisia kehittämistarpeita tai mahdollisia uusia suuntia.⁵⁴

2.5 Ammatti-identiteetti

Ammatinvalinnan onnistumisen edellytyksenä nähdään hyvä minäkäsitys. On tärkeää tunnistaa omat vahvuutensa ja tiedostaa kiinnostuksenkohteensa. Olennaisena tekijänä ammatinvalinnan taustalla vaikuttavat ihmisen omat arvot. Ammattiin liittyviä päätöksiä ohjaavat yksilölliset tekijät, kuten ihmisen oma persoonallisuus.⁵⁵ On tärkeää, että ihminen on kirkastanut itselleen sen perimmäisen sei- kan, minkä vuoksi on tiettyyn ammattiin hakeutumassa. Oman työn mielekkyyttä voi lisätä jo sillä, että tietää, miksi työtänsä tekee ja mitä siltä odottaa.⁵⁶

Ammatti-identiteetti on osa ihmisen kokonaisidentiteettiä. Ammatti-identiteettiin kuuluu käsitys siitä, miten ihminen näkee itsensä työntekijänä, mitä hän pitää ammatissaan tärkeänä ja mihin hän haluaa sitoutua omassa työssään, eli millaiseksi hän haluaa työssään tulla.⁵⁷ Niemelän tutkimuksen mukaan arvoilla nähdään olevan merkittävä yhteys uravalinnan varmuuteen. Yksilöllä nähdään olevan taipumus hakeutua sellaiselle alalle, joka vastaa omia arvoja.⁵⁸

Papin työhön kuuluu oleellisesti tietynlainen itsensä johtaminen, sillä työtä tehdään melko itsenäi- sesti. Työn joustavuus voi lisätä työhyvinvointia ja työn imua. Kuitenkin työn rajattomuuden vuoksi on hyvin tärkeää, että osaa pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan, koska työn rajattomuuden seurauk- sena vastuu työhyvinvoinnista tulee organisaation sijaan enemmän yksilön harteille. Työn rajattomuuden luonteen vuoksi on hyvä, että esimiehen ja työntekijän kesken on käyty keskusteluja työn käytänteistä.⁵⁹

55 Laurila 2013, 85.

56 Hakanen 2011, 26.

57 Niemelä 2013c, 130.

58 Niemelä 2013a, 77.

59 Hakanen 2011, 98.

(17)

13

Kirkon arvojen tulee ohjata niin kirkon sisäistä elämää kuin myös suhteita kirkon ulkopuolella. Arvot ohjaavat, yhdistävät ja määrittävät työtä sekä valintoja. Kirkon kolme tärkeää arvoa ovat usko, toivo ja rakkaus. Uskolla tarkoitetaan yhteyttä armolliseen Jumalaan, joka on kristityn elämän perusta.

Toivo merkitsee sitä toivoa tulevaisuudesta, jonka Jeesus on lupauksessaan tuonut ihmisille. Rakkaus merkitsee Pyhän Hengen rohkaisua rakastaa toisiamme.⁶⁰

2.6 Aikaisempi tutkimus

Papin työtä on tutkittu monesta eri näkökulmasta vuosien mittaan. Teologian tohtorit Hagman ja Ke- jonen Åbo Akademista ovat vastikään kesällä 2019 tutkineet nuorten pappien käsityksiä omasta työs- tään. Kysely on toteutettu kvantitatiivisena verkkokyselynä ja siihen on vastannut 129 alle 35-vuoti- asta pappia. Vastaajista 70 oli vihitty papiksi Suomessa evankelis-luterilaisessa kirkossa ja 57 Ruot- sissa. Sukupuolijakauma oli tutkimuksessa melko tasainen.⁶¹Vastaajien tehtävänä oli arvioida pap- peuteen liittyvien kuvauksien merkityksellisyyttä omasta näkökulmasta käsin. Naisten vastauksista nousivat esiin erityisesti sanat rinnalla kulkija, mahdollistaja ja kuuntelija. Miesten vastauksista nousivat esiin liturgi, kuuntelija ja julistaja. Miesten vastauksissa nousivat esiin johtajuuteen liittyvät kuvaukset enemmän kuin naisten vastauksissa.⁶²

Hagmanin ja Kejosen tutkimuksesta huokuu konservatiivinen ja liberaali ajattelutapa. Näitä asioita papin työn arjessa on selvitellyt Kati Niemelä omassa artikkelissaan vuonna 2014. Hänen tutkimuksensa aineisto on ollut huomattavasti laajempi kuin Hagmanin ja Kejosen tutkimusjoukko. Tutkimuk- sen aineistona on käytetty Kirkon akateemisten jäsenkyselyä vuodelta 2010. Kyselyyn vastasi 878 pappisliiton jäsentä. Ikäjakauma oli 24-vuotiaasta ylöspäin.⁶³ Niemelän tutkimus osoittaa, että libe- raalisti työorientoituneiden pappien suuntaus on enemmän tasa-arvon, vähemmistön, yhteiskunnan ja oikeudenmukaisuuden edistämisen puolella. Kun taas konservatiivinen suuntautuminen nostaa jalus- talle evankelointityön, sanan julistamisen, Raamatun lukemisen ja opettamisen, rukouselämän ja lä- hetystyön.⁶⁴ Tutkimuksessa kerrotaan, että liberaalin orientaation on katsottu vahvistuneen pappien keskuudessa. Liberaalin ajattelun nähdään myös olevan yleisempää pappisnaisten kuin pappismiesten keskuudessa. Teologisten orientaatioiden nähdään olevan jonkin verran sukupuolisidonnaisia. Eniten liberaalia suhtautumista pappien keskuudessa on ollut Helsingin ja Espoon hiippakunnissa. Tutki- muksessa kerrottiin, että aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että teologiset orientaatiot ovat

60 Kohtaamisen kirkko 2014, 16.

61 Hagman & Kejonen. 2019, 2–3.

62 Hagman & Kejonen. 2019, 6–7.

63 Niemelä 2014, 199–200.

64 Niemelä 2014, 208–209.

(18)

14

jossain määrin sukupuolittuneita. Orientaatioissa voi myös olla erilaisia kehityslinjoja matkan var- rella. Ikä ei myöskään ole yksistään määrittävä tekijä orientaatioiden suhteen.⁶⁵

Kati Niemelän tekemä tutkimus Kutsumusta, auttamista ja itsensä toteuttamista. Pappien ja kantto- rien suhde työhön, työhyvinvointi ja suhtautuminen ajankohtaisiin kysymyksiin Kirkon akateemisten kyselyssä 2014 tuo esiin näkökulman siitä, kuinka papit ja kanttorit kokevat oman työnsä. Kyselyyn vastasi 724 henkilöä, joista 558 henkilöä oli Pappisliiton jäseniä. Jäsenkyselyn avulla on haluttu seu- rata pappien ja kanttorien näkemyksiä omasta työstään ja nähdä myös työssä tapahtuvia muutoksia.⁶⁶ Niemelän tutkimuksen tulokset osoittavat, että hyvin suurelle osalle papistoa työ on kutsumustehtävä.

Pappien näkemyksen mukaan he saavat työstänsä mielihyvää ja tyydytystä. Työ tarjoaa myös hyvän väylän itsensä toteuttamiselle. Moni ilmaisee myös kokevansa lähimmäisen auttamisen tärkeänä asiana työssään. Joka toinen papeista on ilmaissut, että työ on heille elämäntehtävä, jolle todella on omistauduttu. Vahvempi kutsumuksellinen orientaatio näkyy erityisesti vanhemman polven edusta- jissa. Seurakuntatyö nähdään tärkeimpänä tehtäväalueena. Pappien mielestä tärkeimpinä tehtävinä tutkimuksen mukaan ovat jumalanpalvelukset, sielunhoito ja auttaminen.⁶⁷

Samaan teemaan liittyvää tutkimusta on toteutettu myös vuonna 2018 Kirkon jäsenkyselyiden pohjalta Kati Tervo-Niemelän tekemänä otsikolla Kutsumuksen imu ja työn todellisuus. Pappien, teolo- gien ja kanttoreiden suhde työhön, työhyvinvointi ja suhtautuminen ajankohtaisiin kysymyksiin Kir- kon akateemisten jäsentutkimuksessa 2018.⁶⁸ Jäsentutkimuksia toteutetaan neljän vuoden välein ja vuoden 2018 tutkimuksessa on painotettu erityisesti työhyvinvoinnin näkökulmaa. Tämän vuoden tutkimukseen vastasi hieman edellistä tutkimusta laajempi joukko. Vastaajia oli 858 henkilöä.⁶⁹ Tut- kimustulosten suhteen pientä muutosta on tapahtunut neljä vuotta aiemmin tehtyyn samankaltaiseen tutkimukseen. Pappien keskuudessa on havaittavissa pientä lisääntymistä työhön toimeentulona suh- tautuvien joukossa. Näin ollen kutsumuksellisuus ja elämäntehtävänä työhönsä suhtautuneiden mää- rän on nähty hieman laskevan. Kuitenkaan tämän ei nähdä olevan seurausta nuorempien polvien tu- lemisella, vaan heidät nähdään pikemminkin hyvin sisäisesti motivoituneina työhönsä. Papin työn tärkeimpien osa-alueiden suhteen on nähtävissä nousua erityisesti yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja vähemmistöjen oikeuksien edistämisen suhteen.⁷⁰

65 Niemelä 1994, 198.

66 Niemelä 1994, 21.

67 Niemelä 1994, 98–99.

68 Niemelä 1998, 2.

69 Tervo-Niemelä 1998, 23.

70 Tervo-Niemelä 1998, 117.

(19)

15

Kutsumusajattelua on puolestaan lähestynyt Maarit Hytönen tutkimuksessaan Kutsumus ja elämän- tehtävä. Tutkimus osoittaa, että Suomessa ihmiset tuntevat kutsumuksen käsitteenä ja sanana hyvin.

Kutsumusajattelu nähdään laajana käsitteenä, joka ei määrittele työtöntä tai työllistä toisistaan. Kut- sumusajattelun mukaan kaikkea toimintaa toisen ihmisen, lähimmäisen hyväksi voidaan kutsua kut- sumukseksi, jonka arvoa ei kukaan muu voi kiistää. Tämä koskettaa toimintaa niin kotona, työpaikalla ja harrastuksissakin. Kutsumusajattelu voidaan nähdä yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden näkökul- masta. Yhteisöllinen näkökulma korostaa sitä, että jokainen meistä rakentaa tätä yhteiskuntaa, pai- kallisyhteisöä ja kirkkoa omalla panostuksellaan. Moderni yksilöllisyyden näkökulma taas luo aja- tuksen siitä, että yksilö voi kokea oman työnsä merkitykselliseksi. Tällöin yksilö voi hyödyntää omassa työssään vahvuuksiaan ja lahjojaan ja sen myötä saada tyydytystä työstään.⁷¹

Lassi Pruuki on tuonut esiin kutsumusajattelun näkökulmaa tutkimuksessaan Ei papiksi ilman kutsu- musta. Narratiivinen tutkimus teologian maistereiden suhteesta kirkon virkaan osana elämän- ja opiskeluprosessia. Hänen tutkimuksensa taustalla oli ajatus, että papin virkaan liittyvää suhdetta jou- tuu jokainen teologiksi valmistuva jollain tasolla miettimään, onhan kirkko teologien merkittävä työl- listäjä. Tutkimukseen haastateltiin 16 valmistunutta teologian maisteria.⁷² Kaikki tähän tutkimukseen osallistuneet, papeiksi vihityt henkilöt kokivat sisäistä kutsumusta papin virkaa kohtaan.⁷³ Kutsu- musta voidaan katsella sisäisen ja ulkoisen kutsumuksen kautta. Sisäinen kutsumus tarkoittaa koke- muksellista ja henkilökohtaista puolta. Ulkoinen kutsumus taas ulkopuolelta tapahtuvaa kutsua. Papin virkaan vihittävältä edellytetäänkin sekä sisäistä että ulkoista kutsumusta.⁷⁴

Teologiselle alalle hakeutuvien mietteitä papin työstä on tutkinut Kati Niemelä tutkimuksessaan Mikä kirkossa vetää puoleensa ja etäännyttää? Teologian opiskelijoiden käsitys papin työstä ja kirkosta työpaikkana. Tutkimus osoittaa, että arvoihin liittyvät valinnat ovat keskeisessä asemassa uravalintaa pohdittaessa. Papin työn kohdalla tämä näyttäytyy tutkittavien silmissä siinä valossa, ettei papin työ- hön kannata suuntautua, mikäli se ei oikeasti ole omien arvojen mukaista. Ammattina papin työ näh- dään kiinnostavana, mutta pelkän kiinnostavuuden ei nähdä olevan riittävä ammattiin ryhtymisen pe- rusteena.⁷⁵

Koronakevään 2020 ehtoollisjumalanpalveluksen viettoa ovat tutkineet Laura Kallatsa ja Sini Mik- kola. He ovat julkaisseet aiheesta artikkelin nimellä ”Olimme kaikki osallisia ´kaipuun

71 Hytönen 2018, 207.

72 Pruuki 2013, 270–271.

73 Pruuki 2013, 284.

74 Pruuki 2013, 269.

75 Niemelä 2013b, 214–215.

(20)

16

sakramentista´”. Ehtoollinen ja kirkkoherrojen kokemukset Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa koronakeväänä 2020. Tutkimusaineisto artikkeliin on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi 141 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkoherraa.⁷⁶ Tutkimus osoitti, että poikkeusolot ovat vaikuttaneet merkittävästi jumalanpalveluselämään. Ehtoollisjumalanpalvelusten viettäminen seurakunnissa oli tämän tutkimuksen mukaan pääsiäistä lukuun ottamatta loppunut täysin. Pääsiäi- senäkään ei kaikissa seurakunnissa ehtoollisjumalanpalvelusta vietetty.⁷⁷

Artikkelissa Religion and faith perception in a pandemic of COVID‑19 käsitellään uskoa ja käsityksiä uskosta pandemian aikana. Pandemia on vaikuttanut ihmisten uskoon ja näkemyksiin erilaisilla ta- voilla. Maailmanlaajuisen kriisin keskellä sitoutuminen uskon harjoittamiseen luo tunnetta kontrol- lista, että on jokin asia, joka on pysyvä ja johon voimme vaikuttaa. Eritoten usko voi olla antamassa toivoa tämän kaiken epävarmuuden keskellä. Tutkimus toteutettiin Puolassa 13.-16.3.2020 ja siihen vastasi 324 ihmistä. Ajankohta oli oleellinen, sillä tuolloin virus oli vasta leviämässä ja pelko tulevasta oli valloillaan. Kyselyä levitettiin Google-dokumentin muodossa sosiaalisen median ja mobii- lisovellusten kautta. Tutkimuksessa noudatettiin anonymiteettiä ja vastaukset kerättiin ilman nimitie- toja elektronisesti. Kyselyssä käsiteltiin seuraavat kymmenen aihetta: sukupuoli, ikä, koulutus, asuin- paikka, usko, uskon ydin elämässä, rukoileminen, hengellisyyden/uskonnollisuuden merkitys suhteessa koronavirukseen vaaraan, hengellisyyden/uskonnollisuuden vahvistuminen suhteessa ko- ronaviruksen kasvavaan riskiin ja käsitykseen siitä, että hengellisyys/uskonnollisuus voi kasvattaa turvallisuuden tunnetta tällaisena kriisiaikana. Tutkimukseen osallistuvat henkilöt jakautuivat suku- puolensa suhteen hyvin tasaisesti, eniten vastaajia oli 21–35-vuotiaiden ikäluokasta.⁷⁸

Tutkimus osoitti, että 21–35-vuotiaiden joukossa uskolla oli merkittävä rooli ja se ilmeni rukoilemi- sena usein. Erityisesti naiset ilmoittivat uskon/hengellisyyden vahvistuneen koronakriisin myötä.

Myös maailmanlaajuinen tutkimus on osoittanut, että naiset osallistuvat aktiivisemmin uskon harjoittamiseen, rukoilevat enemmän ja tuntevat Jumalan läsnäolon vahvemmin jokapäiväisessä elämäs- sään. Samaan aikaan myös nämä nuoret naiset uskovat, että usko voi pelastaa heidät koronavirukselta.

Tämä saattaa olla seurausta siitä, että he ajattelevat, että Jumala on hyvä ja armollinen Isä, joka pelastaa pahalta ja kärsimykseltä. Viime vuosina on tutkittu hengellisten uskomusten ja uskon harjoit- tamisen yhteyttä ihmisen hyvinvointiin. Hengellisyys voidaankin nähdä yhtenä osa-alueena, kun mie- titään ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia, elämänasennetta ja selviytymistä arjen tilanteista.⁷⁹

76 Kallatsa & Mikkola 2020, 4.

77 Kallatsa & Mikkola 2020, 22.

78Kowalczyk, Roszkowski, Montane, Pawliszak, Tylkowski & Bajek. 2672–2673

79 Kowalczyk, Roszkowski, Montane, Pawliszak, Tylkowski & Bajek. 2676.

(21)

17

Vuonna 2019 loppupuolella julkaistussa väitöskirjassa evankelis-luterilaisen kirkon strategisen ajattelun ominaispiirteitä on tutkinut Terhi Kaira. Tutkimus osoitti, että kirkolla on hyvin vankka strateginen ajattelutapa, jonka mukaan yhteisöidentiteetti pystytään säilyttämään. Kirkon nähdään myös vaalivan tätä identiteettiään erilaisien toimintamuotojen ja -ympäristöjen kautta. Tällä tavoin kirkon nähdään lisäävän luottamusta ja turvaa seurakuntalaisten silmissä. Seurakuntayhteisö toimii ympäril- lämme ajasta toiseen. Se kuitenkin nähdään muovautuvana asiana yhteiskunnan muutosten rinnalla.

Seurakunnissa on ollut pientä huolta sen suhteen, kuinka tähän muutokseen vastataan tai kuinka siinä onnistutaan. Kuitenkin tämä seurakunnan vankka strateginen ajattelutapa antaa mahdollisuuden sille, että toimintatapoja voidaan muuttaa, vaikka vakaus tehtävissä pysyykin. Strategian vakautta ja muutosta ei tulisi siis nähdä vastakkainasetteluna, vaan toisiaan täydentävänä asiana.⁸⁰

80 Kaira 2019, 239.

(22)

18

3 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN

Tutkimukseni on toteutettu laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tarkoituksena ei ole saada aikaan tilastollisia yleistyksiä. Pyrin tämän tutkimuksen avulla kuvaamaan tiettyä ilmiötä.⁸¹ Tässä tapauksessa ilmiö, jota kuvaan on pappien näkemys ja kokemus. Haluan tutkimuksellani tuoda esiin heidän näkökulmansa ja kokemuksensa sellaisina, kuin he ovat ne kokeneet. Ihmisen kokemusmaa- ilmaan vaikuttavat ympäröivät asiat ja konteksti, jossa ihminen elää. Ihminen on myös jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa ja näin ollen myös jokaisen ihmisen kokemukset asioista voivat olla erilaisia ja muuttuvia.⁸²

3.1 Tutkimustehtävä

Tutkimustehtävänäni oli tutkia pappien näkemyksiä työstään poikkeusolojen aikana, keväällä 2020.

Saadakseni tutkimustehtävääni vastauksia lähestyin aihetta seuraavilla tutkimuskysymyksillä:

1. Millä tavoin poikkeusolot ovat näkyneet papin työssä ja seurakuntaelämässä?

2. Millä tavoin poikkeusolot ovat muovanneet käsitystä pappeudesta ja omasta työstä?

Näiden tutkimuskysymysten avulla muodostin teemahaastattelurungon, jonka teemoina olivat ammatti-identiteetti/osaaminen, käsitys pappina olemisesta ja muutokset työssä. Teemahaastattelut toteutin näiden teema-alueiden puitteissa. Teemahaastattelurunko on liitteessä 1.

3.2 Aineisto ja sen keruu

Tutkimukseni kohdejoukkona ovat kahden pohjoissuomalaisen seurakunnan papit. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt kartoitin etukäteen sekä puhelimitse että sähköpostitse. Puhelimitse suoritetut yhteydenotot osoittautuivat selvästi tuloksellisemmiksi kuin sähköpostilla lähestyminen. Aluksi tut- kimusjoukkoni näytti varsin laajalta, mutta pappien työkiireiden ja muiden sattumusten summana lopullinen haastateltavien määrä supistui kahdeksaan henkilöön. Jokainen haastateltava on ollut papin työssä poikkeusolojen aikana keväällä 2020. Laadullisessa tutkimuksessa kuitenkin tutkimusaineis- ton laadulla on merkitystä, joten tämä joukko osoittautui riittäväksi tutkimustani varten.

81 Tuomi & Sarajärvi 2018, luku 3.4.

82 Hirsjärvi & Hurme 2011, 17.

(23)

19

Toteutin haastattelut etäyhteyksillä. Toivomus etäyhteydellä toteutettavaan haastatteluun tuli esiin tutkittavien suunnalta. Etäyhteydellä toteutettavat haastattelut olivatkin oikein perusteltu menetelmä yhteiskunnassamme vallitsevan koronatilanteen vuoksi. Tällä tavoin vältimme ylimääräisten kontak- tien muodostumisen, joita olisi kasvotusten tapahtuneessa haastattelutilanteessa muodostunut. Tutki- mus toteutettiin Microsoft Teams -ohjelman avulla. Jokaisen haastateltavan kanssa sovittiin henkilö- kohtainen Teams-tapaaminen ja lähetin liittymislinkin kokoukseen jokaiselle sähköpostin välityk- sellä. Aikaa haastattelua varten varattiin yhden tunnin verran. Haastattelujen kesto vaihteli 25–55 minuutin välillä. Tutkimusmenetelmänä toimi yksilöhaastattelu, jota varten kysymykset oli laadittu teemoittain etukäteen (ks. liite 1.).

Haastattelua voidaan käyttää hyvin monenlaiseen tutkimukseen ja sen vuoksi se onkin yksi käyte- tyimpiä menetelmiä käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteissä. Haastattelujen avulla voidaan saada kerät- tyä esimerkiksi tietoa, käsityksiä, uskomuksia tai mielipiteitä. Haastattelu on metodiltaan joustava ja yleensä myös sellainen tiedonhankintatapa, jonka molemmat osapuolet kokevat mielekkääksi. Haas- tattelu on lähellä arkista käytäntöä siinä mielessä, että toinen henkilö puhuu ja toinen kuuntelee. Kes- kustelunomaisuuden vuoksi haastattelujen avulla voidaan päästä hyvin syvällisiinkin asioihin käsiksi, joita ei muilla tutkimusmenetelmillä voisi saavuttaa. Haastatteluja voidaan tehdä hyvin monenlaisilla tekniikoilla ja erilaisista lähtökohdista käsin.⁸³ Haastattelu nähdään ainutlaatuisena aineistonkeruu- menetelmänä, jossa haastateltava toimii aktiivisena osapuolena.⁸⁴

Tutkimukseni haastattelutyypiksi valitsin puolistrukturoidun teemahaastattelun. Tällöin haastattelu jäsentyi ennalta suunniteltujen teema-alueiden mukaan ja aihepiirit olivat jokaiselle haastateltaville samoja.⁸⁵ Teemahaastattelun etuna nähdään se, että asioita voidaan tarkentaa ja syventää haastattelun edetessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kyseltäisiin mitä tahansa, vaan pyritään pysymään tutkimustehtävän mukaisessa teemassa ja löytämään merkityksellisiä vastauksia tutkimuksen ongel- manasettelun mukaisesti. Etukäteen suunnitellut teemat ovat ikään kuin tutkimuksen viitekehys, jonka sisällä myös haastattelua kuljetetaan.⁸⁶ Teemahaastattelun luonteeseen kuuluu teemojen tarkka hahmottelu, luomatta kuitenkaan valmiiksi samalla kaavalla etenevää haastattelurunkoa. Kuitenkin on tärkeää, että teema-alueita ja kysymyksiäkin on mietittynä valmiiksi haastattelun ylläpitämiseksi.

Näin myös varmistetaan se, että haastattelu kohdistuu tutkimuskysymysten kannalta oikeaan suun- taan.⁸⁷

83 Hirsjärvi & Hurme 2011, 11; Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2018, 205.

84 Hirsjävi, Remes & Sajavaara 2018, 205.

85 Hirsjärvi & Hurme 2011, 48.

86 Tuomi & Sarajärvi 2018, luku 3.1.1.

87 Hirsjärvi & Hurme 2011, 102-103.

(24)

20

Kävin jokaisen haastateltavan kanssa läpi teema-alueet, jotka olin ennalta suunnitellut. Osa haasta- teltavista kertoi hyvin laveasti asioita jo yhden kysymyksen jälkeen ja toisten kanssa käytiin asioita läpi useamman apukysymyksen muodossa. Teema-alueet saattoivat mennä myös osittain päällekkäin, jolloin seikkailimme useamman teeman välimaastossa kysymysten suhteen. Lopuksi annoin myös mahdollisuuden kertoa vielä aiheisiin liittyviä asioita, mikäli jokin asia oli tullut mieleen haastattelun edetessä. Haastatteleminen vaati haastattelijan näkökulmasta joustavuutta ja tilannetajua, koska haastattelut eivät olleet toistensa kopioita etenemisen suhteen. Ennakkoon ei voinut tietää, kuinka haastattelu tulee kulkemaan ja mitä kysymyksiä tulen esittämään.

Haastattelut täytyi tallentaa, jotta pystyin käyttämään niistä syntyvää materiaalia tutkimukseni aineistona. Kerroin haastattelun tallentamisesta jokaiselle haastateltavalle tapaamisemme aluksi. Tallennus onnistui hyvin Teamsin nauhoitusmahdollisuutta käyttäen ja haastattelut tallentuivat koneelleni vide- oina. Katsoin haastattelut aina saman viikon aikana ja tein myös litteroinnit mahdollisimman pian haastattelun jälkeen. Näin haastattelu oli vielä hyvässä muistissa ja litterointi oli helpompi tehdä, kun sen teki melko pian haastattelun jälkeen. Litteroinnin jälkeen poistin videot koneeltani ja käytössäni on ainoastaan hyvin litteroitu teksti analyysia varten. Litteroidun aineiston kanssa etenin aineiston analyysiin, josta kerronkin seuraavassa kappaleessa.

3.3 Aineiston analyysi

Olen analysoinut litteroidun aineistoni sisällönanalyysin avulla, joka on perusanalyysimenetelmä laa- dullisissa tutkimuksissa. Analyysia aloittaessa päätin vahvasti, mitkä asiat haluan nostaa tutkimuk- sessani esiin, koska kaikkea haastatteluissa esiin tulleita asioita ei ole mahdollista yhden tutkimuksen puitteissa tuoda julki. Pidin punaisena lankana tutkimukseni lähtökohtia ja tällä tavoin aineiston ra- jaaminen onnistui mielestäni mielekkäästi ja tarkoituksenmukaisesti. Teemoittelin ja luokittelin aineistoni sen mukaan, mitä kustakin teemasta sanottiin. Toisin sanoen pilkoin sisällön erilaisten aihe- piirien mukaisiin joukkoihin. Näin aineistosta pystyi hahmottamaan sen, miten kutakin teemaa on kuvattu haastatteluissa.⁸⁸

Aineiston analyysi alkoi varmasti jo jollain tasolla siinä vaiheessa, kun muutamia haastatteluja oli saanut pidettyä. Myös litterointivaiheessa aineistoon tuli syvennyttyä melko tarkasti. Litteroitua aineistoa täytyi kuitenkin ensin lukea useaan kertaan, jotta aineiston kokonaisuus muodostui tarpeeksi selkeäksi. Tämän jälkeen aineistoa täytyi lähteä pelkistämään, jotta aineiston ytimeen pääsy olisi

(25)

21

mahdollista. Aineiston pelkistämistä voi lähteä tekemään tarkastelemalla koko aineistoa omien tutkimuskysymysten kautta. Näin aineistoa saadaan myös rajattua helpommin hallittavammaksi. Erilaiset aineistosta esiin tulevat asiat saadaan ryhmiteltyä ja pelkistettyä yhdeksi havaintojen joukoksi. Täl- lainen joukko saadaan aikaan, kun havainnoilla on jokin yhteinen nimittäjä⁸⁹

Lähdin tarkastelemaan ja pelkistämään aineistoani ensimmäisen tutkimuskysymykseni valossa. Näin sain etsittyä aineistostani ne kohdat, joista tässä tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita. Jäsensin aineistoani niin, että keräsin haastatteluista kaiken sen materiaalin, joissa kerrottiin muutoksista papin työssä. Aineistoni mukaan muutokset papin työssä liittyivät oleellisesti seurakuntaelämään, erilaisiin kirkollisiin toimituksiin ja kokouskäytänteisiin. Konkreettisesti muutokset olivat kohdistuneet juma- lanpalveluksiin, kasteisiin, rippikouluun, hautajaisiin sekä etäkokouksiin. Näistä asioista muodostuivat analyysini alateemat. Alateemoja yhdistellessäni sain muodostettua yläteeman, jonka nimeksi annoin muutokset papin työssä ja seurakuntaelämässä. Mielestäni tämä nimitys kattaa nämä kaikki työssä tapahtuneet muutokset. Toinen tutkimuskysymykseni kosketti sitä, miten näkemys pappeudesta ja papin työstä on muovautunut pandemian myötä. Alateemoiksi muodostuivat kohtaaminen, rinnalla kulkija, itsenäinen työskentelytapa, yhteiskunnallinen merkityksellisyys ja tulevaisuuden nä- kymät. Näiden asioiden pohjalta yläteemaksi muodostui käsite pappeuden äärellä.

Lähestyin aineistoani aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tiedostan kuitenkin sen, että täysin aineistolähtöinen ja puhdas analyysi on erittäin vaikea toteuttaa. Taustalla vaikuttavat kuitenkin jo tutkimuskysymykset ja käsitteet, joita olen tarkastellut tutkimukseni yhteydessä.⁹⁰ Sisällönanalyysin avulla aineisto on mahdollista ryhmitellä, tiivistää ja järjestää sellaiseen muotoon, että aineistosta on mahdollista tuottaa johtopäätöksiä.⁹¹ Tutkijan tehtävänä on pyrkimys ymmärtää ja ottaa huomioon johtopäätöksissään tutkittavien näkökulma.⁹² Lopuksi tehtävänäni oli yhdistellä aineistoni antia ja johtopäätöksiä aiemmin tehtyihin tutkimuksiin ja määritelmiin. Näin tutkimukseni ei jää pelkästään oman aineistoni kuvailun tasolle.

Olen valinnut analyysiyksiköt suoraan aineistostani tutkimuskysymysteni valossa. Analyysini ei pe- rustu suoraan johonkin aikaisempaan teoriaan eivätkä aikaisemmat teoriat ole ohjaamassa analyysini suuntaa. Kuitenkin analyysi vaatii aineiston sitomista ja yhdistelemistä tietyllä tasolla aikaisempaan tutkimukseen. Näin aikaisemmat mallit ja teoriat voivat tukea ja auttaa tutkimukseni tuloksia ja

89 Alasuutari 2011, 40.

92 Tuomi & Sarajärvi 2018, luku 4.4.3.