Kirkon tutkimuskeskuksen toteuttaman tutkimuksen mukaan seurakunnat pystyivät varsin nopeasti toimimaan yllättävässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Erilaiset yhteistyötahot pystyivät nopeasti rea-goimaan muuttuvaan tilanteeseen ja uudistamaan työtapojaan. Tietoliikenneverkko on mahdollistanut monien tapahtumien siirtämistä verkon kautta toteutettaviksi. Myös valtioneuvosto vastasi tähän uu-denlaiseen haasteeseen Suomi toimii -kampanjalla. Kampanjan tarkoituksena on tukea ja vahvistaa henkistä kriisinkestävyyttä ja lujittaa yhteyttä erilaisten toimijoiden välillä.7
Koronakriisi lisäsi luterilaisen kirkon työntekijöiden näkemyksen mukaan seurakunnan antaman avun tarvetta selvästi. Avuntarpeen lisääntyminen nähtiin seurakunnissa konkreettisesti ruoka-avun tarvitsijoiden sekä kirkkoon tulleiden yhteydenottojen lisääntymisenä keskusteluavun saamiseksi.8 Avuntarpeen lisääntyminen oli siis sekä sosiaalista että taloudellista. Seurakuntien työntekijöiden vastauksissa näkyi huoli siitä, että ihmisten turvattomuuden ja yksinäisyyden tunne tai jopa pelko olivat lisääntyneet selvästi tai jonkin verran. Useassa seurakunnassa aloitettiin tai lisättiin keskuste-luapua verkon sekä puhelimen välityksellä. Myös sosiaalisen median käyttöä lisättiin viestintäka-navana. Tutkimuksen mukaan suurin osa seurakunnista oli siirtynyt huhtikuun 2020 alkuun mennessä verkkovälitteisten jumalanpalvelusten toimittamiseen. Seurakunnat näyttäytyivät aktiivisina toimi-joina uusien toimintamuotojen kehittämisessä ja toimeenpanemisessa.9
Suomalaisille tehdyn koronakyselyn mukaan joka kolmas ihminen koki erittäin paljon tai paljon kuor-mittavana ajatuksena huolen läheisen tai jopa itsensä kuolemasta. Elämän rajallisuuden kohtaaminen ja taudin arvaamattomuuden aspekti sai myös nuoremmat sukupolvet tuomaan esiin huolen läheisten
7 Salomäki 2020a, 1.
8 Salomäki 2020a, 3–4.
9 Salomäki 2020a, 7.
4
tai itsensä kuolemasta.10 Kirkolla onkin muiden tahojen vierellä tärkeä rooli toivon ylläpitämisessä ja avun antamisessa.11
Kirkon tutkimuskeskuksen selvityksen mukaan suomalaisten yleisimmät huolenaiheet liittyivät omaan tai läheisten terveyteen. Lisäksi huolta aiheuttivat myös terveydenhuollon henkilökunnan ti-lanne koronakriisisissä. Huolien kärkipäässä olivat myös taloudellisiin asioihin liittyvät paineet niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisellakin tasolla.12 Kuormittavat tekijät näyttäytyivät eri tavoin eri ikäryhmissä. Eniten kuormittuneisuutta ilmeni eri aihealueilla alle 30-vuotiaiden joukossa. Heitä huoletti erityisesti taloudellinen toimeentulo, huoli työpaikan säilymisestä, yksinäisyys ja huoli omasta tai läheisen kuolemasta. Vanhusten yksinäisyydestä on oltu hyvin huolissaan julkisissa kes-kusteluissa, mutta tämän tutkimuksen mukaan yli 70-vuotiaiden joukossa naisista 37 % ja miehistä 36 % ilmoittivat, etteivät ole kokeneet lainkaan yksinäisyyttä kuormittavana asiana koronakriisin ai-kana.13
Terveysviranomaisten rooli nähtiin tutkimuksessa turvallisuuden tunnetta merkittävästi lisäävänä asiana. Läheisten ihmissuhteiden merkitys koettiin myös erittäin tärkeänä asiana. Muina merkittävinä turvallisuuden tunnetta lisäävinä asioina nähtiin pelastuslaitos, Suomen hallitus ja poliisi. Kansalais-järjestöillä, kirkolla ja muilla uskonnollisilla yhteisöillä on suuri merkitys turvallisuuden tunteen li-sääjänä joka neljännen tutkimukseen osallistuneen mukaan.14 Tutkimuksen mukaan suomalaiset nä-kevät luterilaisen kirkon tärkeimpänä tehtävänä koronakriisissä konkreettisen avun, kuten asioin-tiavun tarjoamisen vanhuksille. Yhtä merkittävinä asioina nähtiin taloudellisen avun tarjoaminen vä-hävaraisille perheille sekä ruoka-avun järjestäminen.15
Kirkon tutkimuskeskuksen selvityksestä ilmenee, että suuri osa suomalaisista on valmis auttamaan muita ja uskoo myös itse saavansa apua tarvittaessa läheisiltä ihmisiltä. Lähiyhteisöltä saatu tuki ja luottamus ovat merkittäviä vahvuuksia suomalaisten henkisen kriisinkestävyyden kannalta. Moni tut-kimukseen osallistunut on myös ilmaissut, että lähipiiristä löytyy sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi olla säännöllisesti yhteydessä ja tarvittaessa purkaa huoliaan.16 Kriisitilanteissa sosiaaliset verkostot ja yleinen luottamus nähdäänkin merkittävänä voimavarana.17
10 Salomäki 2020a, 7.
11 Salomäki 2020b, 2.
12 Salomäki 2020b, 3–4.
13 Salomäki 2020b, 4.
14 Salomäki 2020b, 7–10.
15 Salomäki 2020b, 12.
16 Salomäki 2020b, 10.
17 Salomäki 2020b, 16.
5
Kirkon tutkimuskeskuksen teettämän tutkimuksen ja kirkon omien tilastojen mukaan koronakriisi on lisännyt merkittävästi jumalanpalvelusten seuraajien määrää. Kevään 2020 aikana siin osallistuttiin merkittävästi aiempaa vuotta enemmän. Suoratoistona järjestetyt jumalanpalveluk-set ovat mahdollistaneet ihmisten osallistumisen myös muun kuin oman seurakunnan järjestämiin tilaisuuksiin. Kiinnostus verkkojumalanpalveluksia kohtaan kriisin keskellä kertoo ihmisten hengel-lisestä tarpeesta.18 Tutkimus osoitti myös, että suurelle osalle suomalaisia kirkon ja uskonnollisten yhteisöjen rooli näyttäytyy merkittävänä turvan antajana. Näin ollen striimatuille palveluille on tar-vetta nyt ja tästä eteenpäinkin. Iso osa kyselyyn vastanneista piti tärkeänä, että kirkko antaa hengel-listä tukea ihmisille.19
Koronapandemia on vaikuttanut ihmisten elämään maailmanlaajuisesti. Kirkkojen kannalta katsot-tuna tällainen yhteiskunnan toimintojen alasajo on ollut aiempiin yhteiskunnassa tapahtuneisiin kult-tuurisiin muutoksiin verrattuna erittäin paljon nopeampi ja pakottavampi. Uskonnollisten tilaisuuk-sien pitäminen oli kiellettyä esimerkiksi Etelä-Afrikassa ja tämä haastoi todella uskonnollisten yhtei-söjen toimintaa. Pandemia toi jännitettä sille kentälle, jota kirkko instituutiona edustaa, koska epä-varmuus kohdistui juuri perinteisiin tapoihin, järjestykseen ja taloudellisiin epäepä-varmuustekijöihin.
Kirkon vain täytyi selviytyä ja löytää uudet keinot toteuttaa toimintaansa ajassa, jossa tämä näkymä-tön virus on saanut otteen.20 Voidaan ajatella, että koronapandemia on palauttanut kirkon ikään kuin takaisin siihen pisteeseen, mistä kirkko on alkujaan lähtenytkin. Kirkon ydin ei ole kadonnut minne-kään, vaikka kirkot ovat joutuneet ovensa sulkemaan. Kirkko on tullut ihmisten koteihin, lähelle ih-mistä, sinne missä kukin elämäänsä elää.21
Uudenlaiset digitaaliset toimintamuodot ovat avanneet kirkkojen ovet maailmanlaajuisesti. Ilosano-man välittäminen onnistuu yhä laajemmalle joukolle ihmisiä kulttuurista ja taustoista välittämättä.
Tämä sanoman välittäminen laajemmille joukoille voidaan nähdä kirkon mission vahvistumisena.
Kristushan on itse antanut ohjeen kirkon sanoman levittämisestä Pyhän hengen voimalla. Pandemia on nostanut esiin sen tosiasian, että kirkon täytyisi olla paremmin saatavilla, ei ainoastaan jo olemassa oleville jäsenille, vaan kaikille ihmisille.22 Digitaalisuuden myötä yhä suuremmat joukot ovat tavoit-taneetkin kirkon erilaisia toimintamuotoja, mikä nähdään todella hyvänä asiana. Huolena kuitenkin on se, ettei kaikilla ihmisillä ole mahdollisuutta digitaalisten välineiden käyttöön. Onkin hyvä pohtia,
18 Salomäki 2020c, 12.
19 Salomäki 2020c, 13.
20 Pillay 2020, 2.
21 Pillay 2020, 3.
22 Pillay 2020, 4.
6
kuinka sitten tavoitetaan esimerkiksi heikommassa asemassa olevat ihmiset, jotka varmasti tässä ajassa myös apua tarvitsisivat. Pandemia on omalta osaltaan vaikuttanut ihmisten taloudelliseen ti-lanteeseen ja suurentanut rikkaiden ja köyhien välistä eroa yhteiskunnassa. Kirkon tehtävänä on kui-tenkin ylläpitää toivoa vaikeissakin tilanteissa ja myös köyhien avustamista on pandemian aikana järjestetty muun muassa ruoka-avun puitteissa. Pandemia on avannut kirkkojen silmiä sille tosiasialle, että tiukasti kirkon toimintaan tuijottamisen sijaan voisimmekin avata katseemme laajemmin tälle koko Jumalan luomakunnalle.23