Pappeuden äärellä - Pappina poikkeusoloissa. Pappien näkemykset työstään korona-aikana.

Yhteiskunnassa vallinneiden poikkeusolojen myötä seurakuntien toimintaa täytyi muokata sen het-kisten ohjeistuksien mukaisesti. Seurakunnan toiminnan muuttuessa tarkoitti se automaattisesti myös muutoksia papin työhön. Tässä luvussa tarkastelen pappien näkemyksiä pappeudesta muuttuneissa olosuhteissa. Poikkeusolot saivat aikaan sen, etteivät papit voineet tehdä työtään enää ihan samalla tavalla kuin ennen. Toimintamalleja täytyi muokata kulloisenkin tilanteen mukaan, joka tarkoitti pap-pien kohdalla jatkuvassa epävarmuudessa ja muutoksessa elämistä.

Poikkeusolojen myötä papiston silmät avautuivat katsomaan työkenttää laajemmassa mittakaavassa.

Seurakunnassa työskentelee pappien lisäksi paljon muitakin toimijoita ja myös heidän työpanoksensa on merkittävää seurakunnan toiminnan kannalta. On hyvin merkittävää huomata, että myös muiden työpanoksella on merkitystä kokonaisuuden kannalta. Kirkon piiristä löytyy monenlaista osaamista, jota olisi hyvä arjessa hyödyntää työalat ylittäen. Ottaen huomioon erilaiset ammattiryhmät ja ihmis-ten vahvuudet voidaan kokonaisuudesta saada entistä toimivampi ja monipuolisempi.

--must tuntu et se teki hyvää papistolle huomata, että sitä jumalansanaa voi joskus tehokk, niinkun joku muu kuin se meijän saarna voi olla aika paljon tehokkaampaa ja houkuttelevampaa. --vaikka niin haluai-sikin ajatella, että me papit ollaan se kantava voima, ehkä me ei ollakkaan, et se on kanttorit ja musiikki-puoli kirkossa, joka pitää hengissä ja pystyssä tätä puljua. (H8)

Suurin osa papeista oli kuitenkin sitä mieltä, ettei varsinainen papin työ sinällään paljon muuttunut, vaikka toimintoja täytyikin uudelleen suunnitella. Useat papit totesivat, että papin työ on luonteeltaan todella itsenäistä ja suurelta osalta myös paikasta riippumatonta. Näin papin työ soveltui sinänsä hy-vin myös poikkeusolojen tilanteeseen. He myös totesivat, että papin työssä on paljon sellaista, mitä ihmiset eivät välttämättä tule ajatelleeksi. Ihmiset näkevät vain toimitukset ja tapahtumat, mutta eivät sitä kaikkea taustatyötä, jota kaikkien tilaisuuksien eteen täytyy tehdä.

No tuota, ei se nyt hirveenä muuttunu, että tää työn luonnehan on semmonen, että meillä ei oo työaikaa eikä oikeestaan työpaikkaakaan, että suurin osa papin työstähän on, mitä ihmiset eivät tiedä, se on val-mistautumista. Ja että eihän tilaisuudet ole muuta kuin jäävuoren huippu, että ihmiset ei näe niinku sitä.

Suurin osa papin työstä on niinku meditointia, kirjoittamista ja lukemista, ja tämmöstä ja sehän on aina tehty niinku etänä kotona. Mullaki saattaa ihan normaalioloissakin mennä viikko, etten mä käykään vi-rastolla, koska ei siellä ole mitään tarvetta käydä. (H7)

Papin työ on musta niinku mun kokemuksen mukaan kuitenki aika itsenäistä, työnkuva, olosuhteet muut-tuu, sitä tehään niinku monessa eri paikassa: kotona, toimistolla tai virastolla. --ja se on niinku hyvin sillä tavalla itsenäistä että tavallaan siitä nyt vaan jotkut muodot jäi vähemmälle tässä näin, mutta siis meidän

142 Hakanen 2011, 63.

seurakunnan työyhteisön toimintakulttuuri niinku työyhteisön toimintakulttuuri on semmonen, että ihan mahottomasti siellä virastolla ei vietetä muutenkaan aikaa-- (H2)

Muutama pappi pohti myös papin työtä työajattomuuden näkökulmasta. Työajattomuus voidaan nähdä vapauttavana ja motivoivana tekijänä työssä, mutta sillä on myös kääntöpuolensa. Työtä täytyy pystyä itse rajaamaan ja huolehtimaan sitä kautta myös omasta työhyvinvoinnistaan. Työn rajaaminen voi olla haastavaa, koska työnteko nähdään kuitenkin hyvin merkittävänä ja motivoivana asiana.

--ihmisen pitäis aina osata niinku priorisoida omassa työssään ne asiat, että on tärkeämpiä ja vähemmän tärkeämpiä sitte joitain, jotka voidaan jättää tekemättä niinku kokonaan ja tämmönen niinku focusointi ja priorisointi ei oo niinku monien seurakunnan työntekijöiden vahvuus-- (H7)

--mä en osaa sanoa, että mä en ota työtehtävää tai mä en halua sanoa-- (H8)

--mää oon nyt heränny nyt sitte niinku syksyllä, että nyt vois jo vähän rajottaa. (H1)

Osa haastateltavista olikin nähnyt poikkeusoloissa mahdollisuuden siihen, että pystyy keskittymään vain niihin tehtäviin, jotka jäivät jäljelle. Osa taas yritti kovasti kehittää uusia toimintamuotoja ja korvaavia toimintoja uudenlaisen tilanteen siivittämänä. Uudet toimintamuodot saattoivat jopa lisätä työmotivaatiota.

---mun mielestä avautu kyllä ihan semmosia niinku hauskoja työtehtäviä, ja myös avautu sitä, että jotenki pomo antoi niinku mahdollisuuden, että kehittäkää työtänne. Miettikää itte ja kokeilkaa, että sillähän se on mahdollista löytää jotain uutta-- (H8)

--et nyt pääseen kokeilemaan itseä ja haastamaan itseä-- (H1)

Haastatteluista ilmeni, että uusi tilanne saattoi näyttäytyä myös epätasa-arvoisena työmäärän suhteen.

Työajattomuus kun mahdollistaa työn rajaamisen itsenäisesti, niin myös poikkeusoloissa rajaaminen oli itsenäisesti tehtävä. Rajauksena tässä tapauksessa saattoi olla esimerkiksi uusien asioiden osaa-mattomuus tai ylipäätään se, että joku muu osasi uudet asiat paremmin. Muutama pappi totesi anta-vansa mielellään tilaa heille, jotka näyttävät osaavan tai ottavan uuden asian haltuun paremmin. Tämä kuitenkin saattaa aiheuttaa toisaalta sen, että työ kasaantuu enemmän toisten harteille. Toisaalta voi-daan ajatella vahvuutena se, että työpaikalta löytyy monenlaisia osaajia ja osataan arvostaa jokaisen vahvuuksia.

-- sen kokonaiskuvan täytti niinku hyvin uuttera tekniikan parissa touhuaminen. ja tota ite olin kyllä vähän sanotaan näin, että vähän enemmän niinku jouduin miettimään, että vähän enemmän olin tyhjäkäynnillä.

(H5)

--se on sikäli vähän helpottanu, että niitä tilanteita on vähemmän, mitkä pitää hoitaa, että niinkun viikolla on ollu tuota enemmän aikaa. (H7)

--he niinku aktivoitu tosi sillä tavalla niinku nopeesti. ja tietysti se oli varmaan heille hyvin mielenkiin-toistakin. Mä oikein ihmettelin, että kuin ne jaksaa niinkun tehdä niin uutterasti sitä semmosta striimausta ja näin ja sen teknologiaan liittyviä asioita. (H5)

Edellä kuvattu työajattomuuden pulmallisuus sekä työn rakenteeseen liittyvät asiat ovat tulleet esiin myös Niemelän (2014) tutkimuksessa. Tutkimus on osoittanut, että papisto kokee työn rankimpana puolena muun muassa työajattomuuden, työyhteisöön liittyvät asiat, byrokratian ja kokouskäytäntöi-hin liittyvät seikat. Tutkimukseen vastanneista vain muutama oli kertonut, ettei työssä ole ollut ras-kaita elementtejä lainkaan.¹⁴³ Vaikka papisto on kokenut työajattomuuden tutkimuksen mukaan ran-kimpana elementtinä työssään, silti tutkimus on osoittanut jonkin verran työajanhallinnan parantu-mista 2000-luvulla. Papisto ei kuitenkaan ole tätä parantuparantu-mista itse tutkimuksen mukaan huomannut ja tilastollisesti työuupuneiden määrä ei ole muuttunut. Joka viides pappi on kokenut, että työmäärä on liian suuri ja näkee sillä olevan negatiivisia vaikutuksia omaan työntekoonsa.¹⁴⁴

Haastatteluissani useat papit totesivat, että poikkeusoloilla on ollut papin työn kokonaiskuvan kan-nalta sellainen vaikutus, että nyt todella on huomannut, miksi tätä työtä tehdään. Oma työ on kirkas-tunut ja vahviskirkas-tunut. Kirkolla ja papeilla on merkitystä yhteiskunnassamme ja maailmassa. Papin ydintyö pääsi hyvin esille kaiken muun työn alta, kun voitiin tehdä vain se, mikä oli välttämätöntä.

Toisaalta korostui myös työn merkityksellisyys ihmisen rinnalla kulkijana elämän erilaisissa tilan-teissa.

--kyl se silleen toisaalta sitte on palauttanu siihen ytimeen, että mikä se on pappien tehtävä tässä maail-massa ja kirkossa, että mikä on loppujen lopuksi tärkeää, että kyllähän sillain tavalla sanotaan, että kirkko on kriisien kirkko, että siinähän niinku monesti. Suomen historiankin aikana niinku ihmiset on justiin kääntyny kirkon puoleen ku on ollu joku kriisi tai sota tai muuta, että sitte on niinku noussu se tarvekin toisaalta eri tavalla että, kyl se sillälailla on herättäny sitäkin ajattelua, että meitä tarvitaan tässä yhteis-kunnassa ja maailmassa. (H4)

No ehkä jotenki se, että et meillä on niinku et se on tosi paljon se papin ydintyö, että me ollaan toimituk-sissa et sitä monesti ajatellaan, että pappi hautajaiset ja kasteet ja vihkimiset, et ne on niinkun yksi pieni osa vaikka ja messut ja muut, mut jotenki se, että se on sitä meidän ydintyötä ja miten merkityksellistä se on, että me ollaan kulkemassa ihmisten vierellä niissä tilanteissa. (H6)

--ehkä se ei niinku ookaan hyvä, että tehdään aina niin kauhean monenlaista, jos sitten niitä ei ehditä siten kunnolla niinku valmistella, että tuota ainahan se että ehtii, voi tehdä työnsä niinku valmistella ja laaduk-kaasti, niin tuntuu ihan kivalta. (H7)

--oma näkemys papin työstä on ollu sellanen, joka niinku korostu tässä, tässä niinku korona-aikana, elikkä on nää tietyt perusasiat, niinku sana ja sakramentti, toimitukset, joiden takia ihmiset hyvin paljon kirk-koon kuuluukin. (H7)

Papin työ nähtiin myös toivon välittäjänä tässä vaikeassa epätietoisuuden ajassa. Maailma muuttuu ja monenlaisia tilanteita tulee eteen, silti meillä on olemassa toivo, joka kannattelee eteenpäin. Haas-tatteluissa tuli myös esiin rinnalla kulkijan rooli. Pappi on mukana tilanteissa ja tapahtumissa, siellä missä ikinä ihmiset ovatkaan.

143 Niemelä 2014, 50.

144 Niemelä 2014, 68.

No ehkä jotenki siinä tietyllä tavalla se toivon merkitys on korostunut, että ymmärtää sen entistä kirk-kaammin, että se meidän sanoma tavallaan on sitä, että, että elämässä voi olla erilaisia aikoja, sitten meillä on kuitenki se Jumala, joka on se turva ja jonka puoleen saadaan turvata tällaisten kriisienkin aikana. --meijän kirkon ydinsanoma tavallaan, että se tavallaan niinku kannattelee kaikissa hetkissä, että jotenki se toivo, toivon jakaminen, että tästä selvitään-- (H6)

Mä olen tässä ja mä olen teitä varten ja osana sitä niinku semmosta pappeutta on se että kuljetaan rinnalla niinku iloissa ja suruissa, kasteessa, hautajaisissa, häissä ja niinku vanhainkodeissa ja kouluissa ja työ-paikoilla ja siellä missä ikinä ihmiset onkaan. (H1)

Työntekijän onkin tärkeä tietää oma työroolinsa ja tavoitteensa työssään. Selkeät työtehtävät ja työn ääriviivat auttavat työtekijää hahmottamaan paremmin omaa työkenttää. Tällöin muutosten kohda-tessa työntekijän on helpompi sopeutua uuteen tilanteeseen ja käyttää luovuuttaan uusien tilanteiden vaatimalla tavalla.¹⁴⁵

Haastattelujen pohjalta voi todeta, että poikkeusolot kirkastivat erityisesti kohtaamisen tärkeyttä pa-pin työssä. Useat papit nimesivät kohtaamisen papa-pin ydintehtäväksi. Kohtaamiset nähtiin todella mer-kittävinä ja niiden puuttuminen koettiin harmittavaksi asiaksi poikkeusoloissa. Kohtaamiset nimettiin myös yhdeksi työn voimannuttavaksi puoleksi. Kohtaaminen nähtiin myös motivaatiotekijänä, minkä vuoksi tätä työtä yleensä tehdään. Poikkeusoloissa toimiminen oli kirkastanut pappien näkemystä omasta ydintehtävästään. Myös oman pappeuden näkemys oli monelle lujittunut ja selkiytynyt enti-sestään.

--kohtaamisen takia mä tätä työtä teen, et älkää viekö sitä minulta. Se on pikemminkin vahvistanut sitä ajatusta, että se kohtaaminen on se, minkä takia tätä työtä tehdään. (H8)

Kohtaaminen, läsnäolo, sana ja sillä tavalla, että oikeestaan varmaan se tehtävä lujittui tai siis näky lujittui siitä, mikä on mun tehtäväni ja sillä tavalla, että ehkä se vahvistu, että on sillä tavalla, että ehkä ymmärtää tehtävänsä paremmin. (H3)

--kuinka tärkeetä itelle on ne kohtaamiset, että niitä on jääny kaipaamaan, että koska ihmisten kanssa. Et se on papin työssä, tuntuu ainaki itelle, se on se sitä jollain tavalla sitä papin työn ydintä, että saa kohdata ihmisiä ja sillä tavalla kulkea rinnalla. Niin se ainakin opetti sen, kuinka tärkeää se itelle on ja sitä kaipaa.

(H6)

Kyllähän kohtaamiset aina on ihan kivoja ihmisten kanssa, että tapaa monenlaisia ihmisiä ja tuota ne on semmosia hyvin niinku hyvin palkitsevia. (H7)

Niemelän (2014) tutkimuskin osoittaa samoin, että pappien mielestä juuri kohtaaminen ja auttaminen ovat parhaimpia puolia työssä. Tärkeänä nähdään ihmisten kohtaaminen elämän erilaisissa tilan-teissa.¹⁴⁶ Ihminen on luotu tänne elämään toisten ihmisten eli lähimmäisten kanssa. Kohtaamisen pe-rimmäinen kysymys nouseekin kirkon missionaarisesta luonteesta. Kohtaamisissa keskitytään siihen, mitä tapahtuu ihmisten välillä, toisaalta myös siihen mitä tapahtuu ihmisen ja Jumalan välillä. Näin

145 Hakanen 2011, 55.

146 Niemelä 2014, 45.

Jumala tekee työtään kohtaamisten kautta. Kohtaamiset vaikuttavat ja muokkaavat ihmisen elämää monin tavoin. Niillä on myös vaikutusta yhteisön elämään. Kohtaamisten kautta voidaan myös pitää yllä ja synnyttää ihmisten suhdetta omaan seurakuntaansa. Kohtaamisen edellytyksenä on antaa ih-miselle tilaa ja osoittaa avoimuutta, jotta jokaisen ihmisen kertomukselle löytyy oma tilansa. Kohtaa-misissa täytyy ottaa huomioon ihmisen elämäntilanne, huomiot ja ajatukset. Ihmisen tilanne täytyy ottaa todesta ja osoittaa se, että häntä aidosti kuunnellaan. Kohtaamistarpeet ovat hyvin yksilöllisiä ja saattavat vaihdella iästä, elämäntilanteista ja tavoista johtuen. Toiset ihmiset voivat etsiä pitkäai-kaista kohtaajaa, toisille taas riittää yksittäiset kohtaamiset. Kohtaamisen täytyy kuitenkin olla kai-kille ihmisille avointa ja luottamuksellista.¹⁴⁷

Haastattelujen perusteella poikkeusolot toivat myös esiin hengellisyyden muutoksen. Haastateltavat pohtivat uskonnollisuuden muutosta ja elämän merkityksellisyyttä. Papin työn keskiöön kuuluu kui-tenkin hengellisyyden vaaliminen ja sen ylläpitäminen. Uusi tilanne tuo myös esiin epävarmuutta siitä, kuinka tätä työtä tulisi tehdä, jotta saavuttaisi ihmiset mahdollisimman hyvin ja monipuolisesti.

Merkityksellisyyden pohtiminen tuokin uuden haasteen pappien keskuuteen. Kuitenkin papeilla oli selkeä käsitys siitä, että heidän työllään on merkitystä ja kirkolla on jatkossakin se oma paikkansa yhteiskunnassa.

Nyt on niinku alkanu huomaamaan, et ei me enää ikinä välttämättä palata siihen arkeen, vaan nykyään täytyy niinku enemmän olla valmis kysymään ja heräämään, että mikä on tärkeetä, mikä on olennaista?

Ja mitä pitäis tehä nyt seuraavaksi, että me voitas jotenki syvemmällä tavalla vastata ihmisten, siihen niinku hengelliseen tarpeeseen, mikä se sitte onkaan. (H1)

--kyl mä aattelen, et nyt sen huomas, että et kyl meil on aika paljon tarjottavaa ja kyl se selkeestikkin, sille on yhä kysyntää, mitä me tehdään. et jos ei se ookaan tavallaan niinku vain.. ehkä meitä ei aina muisteta silloin ku elämässä menee hyvin ja kaikki on päivänpaistetta ja ruusuntuoksua. (H8)

Työn merkityksellisyyden kokeminen näyttäytyi myös Niemelän (2014) tutkimuksessa tärkeimmäksi tekijäksi pappien työssäjaksamista ajatellen. Tutkimuksen mukaan 89 % papeista koki työssäjaksa-mista tukevana asiana sen, että voi olla työn kautta hyödyksi muille. Seuraavaksi tärkeimpiä asioita olivat perheen ja läheisten antama tuki sekä ihmisten auttaminen.¹⁴⁸ Kirkon tutkimuskeskuksen tut-kimuksen mukaan myös seurakuntalaisten näkökulmasta auttaminen on asia, jota kirkolta odotetaan poikkeuksellisissa ajoissa.¹⁴⁹

Kirkon perustehtävä on lopulta kuitenkin hyvin pysyvä. Kirkkolain toisessa pykälässä sanotaan, että kirkon tehtävänä on tunnustuksen mukainen Jumalan sanan levittäminen ja sakramenttien jakaminen.

147 Kohtaamisen kirkko 2014, 21.

148 Niemelä 2014. 69.

149 Salminen 2020, 221.

Lisäksi tehtävään kuuluu edistää kristillisen sanoman leviämistä ja edistää lähimmäisen rakkauden toteutumista.¹⁵⁰ Näyttääkin, että kirkossa tehtävän työn painopiste on tällä hetkellä muutoksen kes-kellä. Tulevaisuuden kuvassa voidaan nähdä se, että kirkon kokoava toiminta siirtyy verkon välityk-sellä tapahtuvien toimintamuotojen ylläpitämiseen ja yhteisölähtöiseen työhön. Tämä tulee vaikutta-maan myös pappien työn luonteeseen. Yhteisölähtöisellä työotteella tarkoitetaan sitä, että työntekijä on osa suurempaa kokonaisuutta, jossa kaikki osapuolet ovat yhtäläisesti osallisia työn tekemi-sessä.¹⁵¹ Tällainen työote voi näyttäytyä kirkossa haasteena, mutta miksei myös mahdollisuutena.

150 Kohtaamisen kirkko 2014, 15.

151 Salminen 2020, 221.

5 TULOSTEN YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET

Tutkimuksessani olen tarkastellut pappien näkemyksiä poikkeusoloissa toimimisesta ja toisaalta myös sitä, miten se on muuttanut arkea ja työtä kirkossa. Yhteiskunnallisesti katsottuna käsittelen siis hyvin ajankohtaista ja mielenkiintoista aihetta. Tutkimukseni osoitti, että poikkeusolojen myötä uu-sien vaihtoehtoisten toimintamuotojen muovaaminen täytyi aloittaa nopealla aikataululla. Valmiita ratkaisuja tällaisen tilanteen varalta ei ollut, mikä on täysin inhimillistä, koska eihän tällaista tilan-netta osattu odottaa tulevaksi yhteiskuntaamme. Papit olivat uudenlaisen tilanteen edessä. Tällainen yhtäkkinen työnluonteen muutos voi joidenkin ihmisten kohdalla näyttäytyä toimettomuutena, ettei oikein tiedä, mihin tarttuisi ja mitä tekisi. Tilanne oli toki hyvin hämmentävä koko maailman mitta-kaavassa ja jokainen joutui miettimään omaa tilannettaan uudesta näkökulmasta käsin. Epävarmuus tulevaisuudesta oli läsnä joka päivä ja se tietysti aiheutti jonkinlaista stressiä ja ahdistustakin. Kukaan ei tiennyt varmoja vastauksia, kauanko tämä tilanne kestää, palaammeko enää entiseen ja kuinka kau-askantoisia suunnitelmia tulisi tehdä toimintojen suhteen.

Vanhat, hyväksi havaitut toimintatavat ja ihmisten kohtaaminen kasvotusten ei ollutkaan tässä poik-keuksellisessa tilanteessa mahdollista, vaan täytyi oikeasti pystyä keksimään uusia keinoja, kuinka tavoittaa ihmiset muulla tavoin mielekkäästi. Osa papeista selvästi syttyi tällaisten uusien haasteiden myötä ja innostuksen kautta syntyi uusia toimintamalleja pitkälle tulevaisuuttakin ajatellen. Uudet toimintamuodot, joita ehkä oli vähän pelättykin, osoittautuivat hyvin toimiviksi ja käyttökelpoisiksi työtavoiksi arjessa.

Erilaisten toimitusten siirtyminen virtuaaliseen muotoon koettiin erilaisena ja uutena asiana. Kuiten-kin jo suhteellisen pienen ajan kuluttua huomattiin niiden tavoittavan valtavan määrän ihmisiä. Tämä antoi entisestään virtaa näiden virtuaalisten toimintatapojen kehittämiseen. Papisto huomasi, että ih-miset ovat löytäneet nämä uudet vaihtoehtoiset toimintamuodot ja myös viihtyvät niiden parissa. Ver-kossa tapahtuvien toimintamuotojen kehittäminen varmasti tulee jatkumaan edelleen ja nyt tämä pan-demia antoi tälle kehitykselle sellaisen potkun, että ainakin kehityksen alkuun on päästy. Toki taus-talla on ollut pakottava tarve toimintojen siirtämiselle verkkoon, mutta olipa perimmäinen syy mikä tahansa, antaa tämä kuitenkin hyvän pohjan uuden kehittämiselle. Papisto on nyt nähnyt, että uudis-taminen ja tehtävämuotojen kehittäminen on mahdollista toteuttaa ja siitä on saatu hyvää palautetta katsojamäärien huiman nousun muodossa.

Nopeasti muuttuva maailma ja yhteiskunta ovat asettaneet vaatimuksensa myös kirkon työtä kohtaan.

Pysyäkseen tämän muutoksen rattaissa mukana on kirkon reagoitava myös muuttuvan maailman

tuomiin haasteisiin. Uudenlaiset työtavat ja sovellukset ovat tärkeässä roolissa, jotta tässä muutoksen myllerryksessä on mahdollista pysyä mukana. Kirkon sanoma on pysyvä vuosisadasta toiseen ja näin ollen voidaan nähdä, että muutoksen tekeminen kirkon toimintatavoissa on tietyllä tapaa hidasta.

Vanhentuneista toimintatavoista on kuitenkin vähitellen päästettävä irti ja uskaltauduttava uuden mahdollisuuden vietäväksi. Uuden kokeileminen ja toimintatapojen muuttaminen tarkoittaa myös sitä, että joskus jossain asioissa saatetaan epäonnistua. Epäonnistuminen kuitenkin kuuluu osana elä-mään ja sitä ei kannata jäädä pelkääelä-mään. Tässä hetkessä tarvitaan rohkeutta kohdata uudet haasteet ja tarttua innolla uusiin mahdollisuuksiin.¹⁵²

Terhi Kairan väitöskirjassa kerrotaan, että kirkon moninaisissa strategioissa korostetaan tulevaisuu-den haasteisiin tarttumista rohkealla mielellä. Kuitenkin todellisuudessa kirkko suhtautuu haasteisiin hyvin maltillisesti välttäen riskinottoja ja voimakkaita kannanottoja. Epävarmoissa tilanteissa on tur-vauduttu tuttuihin ja riskittömiin vaihtoehtoihin sen sijaan, että olisi rohkeasti lähdetty uutta kohti.¹⁵³ Kirkon Ovet auki-strategiassa on otettu tämä muutosten aika huomioon. Strategiassa on todettu, että teologia tapahtuu nykyään verkon välityksellä. Kirkon mission kokonaisvaltaisuuden näkökulma on myös hyvä muistaa tässä muuttuvassa maailmassa. Kokonaisvaltaisuudella voidaan tarkoittaa sitä, että kirkon on oltava valmiina kohtaamaan se todellisuus, että sen perinteiset ajattelutavat ja rakenteet voivat ajan myötä muuttua. Evankeliumi koskee ihmistä ja luomakuntaamme kokonaisvaltaisesti, näin ollen se koskee myös muutoksen tilanteita.¹⁵⁴ Kirkon strategian mukaan koronapandemian myötä monet seurakunnat siirsivät omaa toimintaansa verkkovälitteiseen työtapaan. Tämän työtavan jatkuminen ja vahvistaminen on kirjattu tavoitteeksi myös tämän strategian sisältöihin.¹⁵⁵

Muutoksen voisi ajatella ikään kuin solisevana purona, joka on kulkenut tuttuja uomia vuosikaudet.

Tämä pieni puro on tarjonnut monelle ohikulkijalle puhdasta vettä elämänjanoonsa. Kuitenkin yllät-tävä ja äkillinen maanvyöry kohtaa tämän puron ja sen virtaus pysähtyy ulkoisten syiden vuoksi het-keksi. Ajan myötä puro kuitenkin löytää uudet uomansa virtauksen jatkumiseksi ja näin puro jatkaa taas solinaansa, vaikkei koskaan samoille urille voikaan palata. Puro on jälleen soliseva puro, joka voi tarjota vettänsä ohikulkijoille. Ehkä puro tavoittaa uusien uomien myötä sellaisia ohikulkijoita, jotka eivät ole ennen tätä puroa huomanneetkaan.

152 Kohtaamisen kirkko 2014, 17.

153 Kaira 2019, 245.

154 Ovet auki -strategia 2020, 12.

155 Ovet auki -strategia 2020, 16.

Jollain tasolla uusia toimintamalleja oli kuitenkin tutkimukseni mukaan mietitty, koska esille tuli se, että esimerkiksi Teamsin käyttöönottamisesta oli jossain kohtaa jo keskusteltu ennen poikkeusoloja-kin. Tuolloin ei kuitenkaan nähty tarpeeksi painavia syitä muuttaa vanhoja käytäntöjä uusiksi. Tutki-mukseni osoitti, että etäkokouskäytännöt on todettu hyvin toimivaksi viestintämuodoksi pappien kes-kuudessa ja sen käytön toivotaan jäävän osaksi arkea jatkossakin. Siirtyminen etäkokouskäytäntöihin ei kuitenkaan todennäköisesti olisi tässä mittakaavassa toteutunut, mikäli kyseessä olisi ollut yhteis-kunnan normaalitilanne. Poikkeusoloilla oli siis selkeä yhteys siihen, että uusi toimintatapa omaksut-tiin käyttöön näinkin nopealla tahdilla. Haastatteluista ilmeni se, että tällaisten uusien toimintamallien käyttöönottaminen vaatii seurakunnassa pitkällistä pohdintaa ja oikeanlaisen tarpeen, jotta aikaisem-pia hyväksi todettuja malleja lähdetään muuttamaan. Oli ilo huomata, että juuri kokouskäytänteisiin

In document Pappina poikkeusoloissa. Pappien näkemykset työstään korona-aikana. (sivua 45-65)