Jumalanpalvelukset

Kokoontumisrajoitusten vuoksi jumalanpalvelukset siirtyivät pääosin virtuaalisiksi ja osa niistä toi-mitettiin striimattuina suoraan ihmisten kotisohville. Papisto koki aluksi haastavana tyhjälle kirkko-salille saarnaamisen, mutta vähitellen siihenkin syntyi tietynlainen rutiini. Teknologian hyödyntämi-nen nähtiin hyvänä asiana, vaikkakaan ei täysin luonnollisena toimintatapana.

Sitten tietenki jossain vaiheessa siirryttiin messujen sijasta sanajumalanpalveluksiin, et sehän on kans semmonen aika iso muutos, että virtuaalikirkkona pelkästään puhutaan ihmisille, eikä ketään sitte jossain vaiheessa saanu tulla paikan päälle. Niin kyllähän se tietenki on erilaista. (H6)

--kuvitelma siitä, että tuota. Mä joudun kauan aikaa pitämään jumalanpalveluksii kirkossa, jossa ei oo ihmisiä…kuvitella vaan, että tuolla ne langan päässä ne jossain on ja silti yrittää niinku ikään kuin saada kontaktin heihin. Se oli semmonen, niinku uus kokemus, se oli outoa ja tuota piti tietyllä tavalla löytää se innostus. (H5)

Haastettu kirkko -strategiassa (2012) painotetaan, että jumalanpalveluksilla on suuri rooli kirkon toi-minnassa, se on nähty seurakuntaelämän keskuksena ajasta riippumatta. Jumalanpalvelus on kirkon ominta työkenttää. Siitä voimme tunnistaa kirkon kirkoksi.¹¹¹ Kohtaamisen kirkko -strategia kertoo, että ihmiset eivät osallistu enää niin innokkaasti jumalanpalveluksiin ja tämä näkyy kävijämäärien laskuna. Satunnaisten osallistujien käyminen on muuttunut osallistumattomuudeksi. Kuitenkin posi-tiivisena asiana voidaan nähdä se, että osallistuneiden ihmisten suhtautumien on aiempaa myöntei-sempää. Osallisuuden ja yhteisöllisyyden kehittäminen on siis tuottanut tuloksia.¹¹²

110 Kohtaamisen kirkko 2014, 13–14.

111 Haastettu kirkko 2012, 92.

112 Kohtaamisen kirkko 2014, 9.

31

Yllättävintä papistolle olivat jumalanpalvelusten katsojamäärät, jotka olivat normaalioloihin verrat-tuina moninkertaisia. Tieto siitä, että ruudun toisella puolella on valtavasti katsojia, antoi lisää voimia.

Verkon välityksellä toimitetut tapahtumat koettiin pappien keskuudessa erittäin tärkeiksi poikkeus-olojen aikana.

--kyllä mä sitten ku mä rupesin kuuntelemaan, tai kuuntelemaan mitä ne sano niistä luvuista, kuinka paljon ihmisiä siellä on nettiyhteyksien päässä, kun siellä saatto olla 300-600 nettiyhteyttä auki niinku jumalanpalveluksen alusta loppuun. Niin sehän kertoo sitä, että jumalanpalvelustilastot periaatteessa kas-voi ihan valtavasti. Niin sitte se anto semmosen ajatuksen, et hyvänenaika, tää uus teknologia tarkottaa sitä, että ihmiset on enemmän niinku mukana-- (H5)

Mä jotenki itse ajattelen, että tärkeintä mitä me silloin tehtiin, niin oli ne lähetykset sinne, jotenki nettiin.

Oli ne sitten hartauksia jollekin senioreille tai lastenkirkko tai sitte ihan ne jumalanpalvelukset, mut kyl ne tuntu jotenkin tosi tärkeiltä, ja ne tuntui tärkeiltä ehkä siis senki takia, että niillä oli niin törkeesti katsojia. Se oli ihan semmosta, että ei me oltu osattu kuvitella, että niitä katsoisi niin paljon ihmiset. (H8)

Me oltiin aateltu, että tää nyt palvelis sitä 110 ihmistä, jotka ei pääse nyt kirkon ovien sisään. Yhtäkkiä se olikin niin massiivinen se luku, mitä se nousi. Niin kyl must tuntu, et siinä vaiheessa me hoksattiin, sit meijän oikeesti kannattaa panostaa tähän. (H8)

Normaalioloissa jumalanpalvelusten osallistuneiden henkilöiden määrät eivät ole olleet tilastoiden-kaan mutilastoiden-kaan kovin suuria, joten yllätys katsojamääristä on ollut varmasti todellinen. Tämän osoittaa muun muassa Gallup Ecclesiastican -kysely (2019), jonka mukaan lähes 70 % suomalaisista on il-moittanut, ettei ole osallistunut ollenkaan jumalanpalveluksiin viime vuosina tai on osallistunut ju-malanpalveluksiin harvemmin kuin kerran vuodessa. Myös kansainväliset tutkimukset osoittavat, että julkinen uskonnonharjoitus on Suomessa vähäistä. Muissa Pohjoismaissa tilanne on lähes samankal-tainen.¹¹³

Papit tuntuivat olevan pääosin innostuneita uusien toimintamuotojen kokeilemisessa ja kehittämi-sessä. Poikkeusolot antoivat mahdollisuuden luovuudelle ja uusien asioiden kokeilemiselle, joita ei olisi normaalioloissa välttämättä tehnyt.

--esimerkiksi ku oli näitä striimattuja hartaushetkiä, että nehän oli tosi mielenkiintoisia, semmosia, että enpäs oo tuommosta koskaan kokeillu, että kokeillaanpa nytten. (H3)

Informaatioteknologian vaikutus tähän hetkeen on suurta ja sen läsnäolo voimistuu yhä useammilla elämänalueilla. Teknologian kehittymisen myötä yhä suurempi osa ihmisen elämästä kuluu tietoverk-kojen parissa. Tämä tukee myös ihmisten yksilöllistä elämäntapaa. Yhteisöllisyyden käsite on muok-kautunut sosiaalisen median käytön myötä. Sosiaalisen median käytön nähdäänkin olevan suuri haaste sekä mahdollisuus kirkoille. Sosiaalinen media tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet erilaisten kontaktien tarjoamiseen ihmisryhmien kesken. Kirkon näkökulmasta tämä kehitys tarjoaa todella

113 Uskonto arjessa ja juhlassa 2020, 100.

32

hyvät puitteet kehittää erilaisia toimintamuotoja. Tämä kuitenkin vaatii avoimuutta ja jatkuvaa oppi-mista, koska sosiaalisen median muodot kasvavat, kehittyvät ja vanhenevat suhteellisen nopeasti.¹¹⁴

Jumalanpalvelusten striimaaminen eli suoratoisto on osa seurakuntalaisten palvelua. Tämä palvelu on ollut käytössä jo useiden vuosien ajan, ainakin joissakin seurakunnissa. Vuoden 2016 kyselyssä joka kolmas seurakunta on ilmoittanut järjestävänsä tapahtumia joko suoratoistona tai tallenteina.

Striimaus mahdollistaa yhä useamman seurakuntalaisen osallistumisen seurakunnan tilaisuuksiin ja sen avulla voidaan myös mataloittaa kynnystä osallistumisesta esimerkiksi jumalanpalveluksiin. Ver-kon kautta tapahtuvat jumalanpalvelukset antavat kaikille esteettömän mahdollisuuden osallistumi-seen terveydentilasta tai asuinpaikasta riippumatta. Striimaus ja tallennus mahdollistavat monenlais-ten tilaisuuksien välittämisen seurakuntalaisille. Tällaisia tapahtumia voivat olla esimerkiksi hartau-det, konsertit ja nuorten tapahtumat.¹¹⁵

Puolet haastateltavista toi esiin ehtoollisen viettämisen poikkeusolojen aikana. Kirkkojen siirryttyä pääasiassa sanajumalanpalveluksiin ja striimattuihin tilaisuuksiin ei ehtoollistakaan voitu viettää ku-ten aiemmin normaalioloissa. Joissain seurakunnissa seurakuntalaisille tarjottiin kuiku-tenkin mahdolli-suutta ehtoolliseen jumalanpalveluksen jälkeen. Haastateltavieni mukaan vain harva seurakuntalai-nen silti tarttui tähän tilaisuuteen. Ehtoolliseurakuntalai-nen mahdollistettiin myös sairaalaoloissa oleville ihmisille.

Olipa ehtoollinen sitten kirkossa tai sairaalassa, täytyi sen viettämisessä ottaa huomioon monenlaisia hygieniasäädöksiä. Muutama haastateltava oli kokenut kirkkojen ohjeistuksen tulevan myöhässä ja ehtoollisen viettoon liittyi paljon itse ratkaistavia asioita konkreettisen toiminnan suhteen, jotta ih-misten turvallisuus voitiin tässäkin tilanteessa pitää turvattuna.

--meillähän oli sillä tavalla, että kirkot oli kiinni, mut sitte sen jumalanpalveluksen jälkeen kirkon ovi oli auki, niin että jos seurakuntalainen halus tulla hakemaan ehtoollisen, niin se onnistui. Siinä oli tuommo-nen puoltoista tuntia se oli siinä auki se ovi, hyvin harvoin ihmiset sinne tuli, mutta tuota kyllä niitä siinä sitten jotku kävi. (H5)

Kävin silloin pahimpaan aikaan jonku ehtoollisen antamassa kuolevalle niinkun ihmiselle sairaalassa.

Niin tuota siinä tietenki sitten, että no, miten se itse proseduuri, että ku sä meet sinne, niin joku tulee ja on niin tarkat ne toimintaohjeet, et tuleeko siinä hoidettu se sitten, mut ne on ihan tällasia että osaa niinku desinfioida itsensä ja kätensä ja laittaa tossut jalkaa ja käsineet ja kaikki tämmöset että se oli aika haas-teellista. (H7)

--ehtoollisella, että missä kohassa laitat maskin päähän ja mitä mä saan koskettaa ja mitä mä en saa kos-kettaa ja ne ohjeistukset oli välillä vähän myöhässä, meijän piti itte tehä luovia ratkaisuja,tietenki sen suhteen että missä kohassa mä laitan maskin päähän tai maskin kasvoille. Käytänkö mä maskia vai käy-tänkö mä visiiriä. (H3)

114 Kohtaamisen kirkko 2014, 7.

115 Kirkon viestintä

33

Kallatsan ja Mikkolan (2020) tutkimus on tuonut esiin tämän saman seikan, että ehtoollisteologiaan ja ehtoollisjumalanpalveluksiin liittyvät käytännönjärjestelyt ovat jääneet suurilta osin juuri kirkon ja seurakuntien itse ratkaistaviksi. Poikkeusolot ovat haastaneet ehtoollisen viettämistä, koska digitali-soitumisen myötä juuri sakramenttien toimittaminen asettuu haasteelliselle alueelle.¹¹⁶ Tutkimus on myös osoittanut, että kirkkoherroista 65 % on sanonut, ettei poikkeusolojen aikana ehtoollista ole vietetty heidän seurakunnissaan ollenkaan. Usean kirkkoherran mukaan ehtoollisen viettämistä ei ole edes nähty vaihtoehtona. Kaikissa seurakunnissa ei ole tämän tutkimuksen mukaan edes keskusteltu ehtoollisen viettämiseen liittyvistä asioita.¹¹⁷

Ottaen huomioon ehtoollisen merkityksen kristinuskon kannalta, on aivan oleellista pohtia sen viet-tämisen tapoja tässä muuttuvassa maailmassa. Ehtoollinen ja kaste ovat evankelis-luterilaisen kirkon pyhiä toimituksia. Nämä toimitukset ovat itse Jeesuksen Kristuksen asettamia. Hän on niissä itse läsnä jakaen armoaan ihmisille.¹¹⁸ Ehtoollisen perimmäisenä tarkoituksena on vahvistaa uskoa ja lisätä rak-kautta lähimmäisiä kohtaan. Se nähdään luterilaisen käsityksen mukaan pyhänä ja hengellisenä Jee-suksen asettamana ateriana, jota vietetään Hänen muistokseen.¹¹⁹

Jumalanpalvelusten siirtyminen verkon kautta välitettäviksi toimituksiksi sai muutaman haastatelta-van pohtimaan myös ihmisten yksinäisyyttä. Tietotekniikka ja uudenlaiset suoratoistopalvelut ovat hyviä vaihtoehtoja toimitusten välittämiseksi ihmisten koteihin, mutta ne eivät yksistään poista ih-misten yksinäisyyden tunnetta. Ihminen tarvitsee lähelleen toista ihmistä.

Netin päässä ollaan hirveän yksinäisiä, et ei se ratkaise sitä ihmisen kohtaamisen tarvetta…sanotaan näin, että tämmösissä tilanteissa, joissa tuota niinku jumalanpalvelukset ja näin, niin ne on hyvä siitä, mahdol-listaa monen ihmisen läsnäolon-- (H5)

Huoli ihmisten jaksamisesta on ollut läsnä yhteiskunnassamme tällaisena poikkeuksellisena aikana.

Kirkon tutkimuskeskus onkin teettänyt ihmisille kyselyn koronakriisin vaikutuksista elämään. Kyse-lyn mukaan kymmenesosa vastaajista koki koronakriisin aiheuttaneen voimakkaita negatiivisia tun-temuksia. Tällaisina mainittiin yksinäisyys, masentuneisuus ja tulevaisuuden synkät näkymät.¹²⁰ Ky-selyn tekohetkellä kesäkuussa 2020 vaikutti siltä, että enemmistö suomalaisista oli selvinnyt kriisistä ilman merkittäviä vaikutuksia omaan elämään. Kuitenkin on hyvä huomata, että iso osa oli kuitenkin ilmaissut kärsineensä kriisistä paljon. Erityisesti yksinäisyyden nähtiin kasvaneen alle 30-vuotiaiden joukossa. Heidän vastauksissaan ilmeni myös se, että he olivat harvemmin tyytyväisiä ja onnellisia

116 Kallatsa & Mikkola 2020, 4.

117 Kallatsa & Mikkola 2020, 6-7.

118 Sakramentti

119 Suomen evankelis-luterilainen kirkko

120 Salomäki 2020c, 1.

34

elämäänsä.¹²¹ Pandemia-ajan merkitysten löytämisestä ollaankin juuri käynnistämässä kansainvälistä tutkimusprojektia, jossa mukana on Itä-Suomen yliopistosta Suvi-Maria Saarelainen.¹²²