Kirkkojärjestyksen (1993) 5 luvun 1. pykälässä kerrotaan, että papin erityisenä tehtävänä katsotaan olevan jumalanpalvelusten pitäminen ja pyhien sakramenttien jakaminen. Lisäksi täytyy hoitaa muita kirkollisia toimituksia, yksityistä sielunhoitoa ja rippiä.36 Papiksi vihittävän tulee kirkkojärjestyksen (1993) 5 luvun 2. pykälän mukaan olla kristillisestä elämästään tunnettu, konfirmoitu, jumalaa-pelkäävä kirkon jäsen. Lisäksi täytyy olla yliopistossa suoritettu teologinen tutkinto, joka on piispan-kokouksessa hyväksytty kelpoisuusvaatimukseksi. Tämän lisäksi täytyy olla pappisvirkaan muutoin-kin sopiva.37
Pappisvirka on kirkon virka, joka on muodostettu luterilaisten tunnustuskirjojen mukaisesti evanke-liumin julistamiseksi ja sakramenttien jakamiseksi. Papin virkaan vihkimisestä päättävät tuomioka-pituli ja piispa yhdessä. Piispan tehtävänä on toimittaa pappisvihkimys. Pappisvihkimys ei ole kenel-lekään subjektiivinen oikeus, vaan vihkimyksen edellytyksenä on se, että henkilö on kutsuttu toimit-tamaan virkaa jossakin seurakunnassa. Pappisvirkaa ei ole mahdollista toimittaa, mikäli ei ole saanut pappisvihkimystä. Pappisvihkimys voidaan antaa myös henkilölle, joka toimii teologisen tieteen opettajana, kirkon lähetystyössä tai uskonnonopettajana. Henkilöllä täytyy myös olla teologinen tut-kinto, jonka piispainkokous on hyväksynyt. Seurakunnassa työskentelevien pappien virat voivat olla joko seurakuntapastorin, kappalaisen tai kirkkoherran virkoja.38
Kirkon työn vankkana perustana on Jumalan missio, joka tarkoittaa Jumalan pelastavaa työtä maail-massa. Tämä missio toimii myös papin työn perustana. Kirkko voi toteuttaa Jumalan missiota koh-taamalla, palvelemalla, kutsumalla ja kertomalla Jumalan hyvästä sanomasta. Pappisvirka on ole-massa sen vuoksi, että saataisiin synnytettyä ja kasvatettua ihmisten uskoa Kristukseen. Papin
34Crisis preparedness for religious organisations
35 Svenska kyrkan
36 Kirkkojärjestys
37 Kirkkojärjestys
38 Papin ydinosaamiskuvaus 2020, 5.
9
tärkeänä tehtävänä nähdään julkisten jumalanpalvelusten toimittaminen, sakramenttien jakaminen, muiden kirkollisen toimitusten hoitaminen sekä rippi ja yksityinen sielunhoito. Papilta odotetaankin kirkon hengelliseen perustehtävään sitoutumista sekä kirkon arvojen tuntemista ja sen mukaista toi-mintaa. Suhde Jumalaan on työn uskottavuuden edellytys ja toisaalta myös voimanlähde työhön.39
Kirkollisten ammattien kohdalla puhutaan usein kutsumuksesta. Sana kutsumus tulee latinan kielen sanasta vocatio. Kutsumus voidaan käsittää hyvin monikerroksisena asiana. Sillä voidaan nähdä ole-van yksilöllinen, yhteisöllinen ja kollektiivinen taso. Yksilöllisyyden näkökulmasta voidaan ajatella, että jokainen meistä on ainutlaatuinen. Maailmasta ei löydy toista samanlaista. Myös yhteisöllinen taso voidaan ajatella samankaltaisena, ainutlaatuisena asiana. Koko ihmiskunnan tasolla ajateltuna kutsumuksena nähdään elämän turvaaminen ja totuuden etsiminen. Kutsumusta on käsitelty teologi-assa useista eri näkökulmista käsin. Kutsumukseen löytyy myös Raamatullinen näkökulma. Tällaisen näkökulman voi löytää esimerkiksi Jeremiaan kutsumisen yhteydessä.40
”Minulle tuli tämä Herran sana: – Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.
Mutta minä vastasin: ”Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!” Silloin Herra sanoi: – Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.” (Jer. 1:4–8)
Lutherin luomiskäsitykseen nähdään liittyvän olennaisesti ajatus kutsumuksesta ja viroista. Joka päivä Jumala toimii jatkuvasti luomakuntansa ihmisten hyväksi. Virat nähdään Jumalan jatkuvan luo-mistyön välineinä. Jumalan rakkaus välittyy ihmisille ja koko maailmaan kutsumusvirkoja hoitavien ihmisten välityksellä.41 Tarkasteltaessa kirkon kutsumusta korostetaan kriteereitä, joita Raamatussa on asetettu Kristuksen kirkkoa kohtaan. Kutsumus nähdään kollektiivisena tehtävänä, eli yhteisöön kohdistettuna tehtävänä.42 Raamatussa apostolin oikeuksia lueteltaessa todetaan seuraavasti:
”Samoin on Herra määrännyt, että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista. Mutta minä en ole lainkaan käyttänyt hyväkseni näitä oikeuksia. En nytkään kirjoita tätä vaatiakseni niitä itsel-leni. Mieluummin vaikka kuolen! Tätä ylpeyden aihetta ei kukaan voi minulta riistää. Siinä, että julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä, sillä minun on pakko tehdä sitä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!Jos teen sitä vapaasta tahdostani, minun kuuluu saada palkkaa. Mutta jos en toimi omasta tahdos-tani, minä vain suoritan tehtävää, joka on minulle uskottu. Mikä siis on palkkani? Se, että julistan evan-keliumia ilman korvausta, käyttämättä hyväkseni niitä oikeuksia, joita minulla sen julistajana on.”
(1. Kor. 9:14)
Hytösen mukaan kutsumuksen sijaan kirkon strategioissa korostuu lähimmäisyyden erilaiset variaa-tiot, kuten esimerkiksi lähimmäisenrakkaus, lähimmäisvastuu ja lähimmäisestä välittäminen.
39 Papin ydinosaamiskuvaus 2020, 6.
40 Hytönen 2018, 7–8.
41 Hytönen 2018, 16.
42 Hytönen 2018, 70.
10
Lähimmäisestä huolehtimiseen liittyykin oleellisesti kultainen sääntö, jota Luther piti jumala- ja lä-himmäissuhteen perustana.43
”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12.)
Kati Niemelä on tutkimuksessaan tutkinut asioita, jotka papin työssä vetävät puoleensa ja toisaalta myös niitä seikkoja, jotka etäännyttävät työstä. Etäännyttävinä asioina nousivat tiedon ja kokemuksen puutteet, arvoristiriidat, minäpystyvyysongelmat sekä kirkosta ja papista piirtyneet kielteiset mieli-kuvat ja käsitykset. Papin työssä puoleensa vetäviä asioita olivat etäännyttävien asioiden kääntöpuo-let, kuten riittävät tiedot ja kokemus papin työstä, myönteinen kuva papista ja kirkosta, vahvat minä-pystyvyysodotukset sekä arvojen mukainen toiminta.44
Voimakkaimmin arvoristiriita nousi tutkimuksessa esiin ristiriidoissa kirkon opin ja käytänteiden kanssa. Myös kutsumuksen puute nähdään vaikeana asiana, koska pelkän kiinnostuksen ei nähty kan-tavan papin ammattiin saakka.45 Haastatteluissa tuli esille myös se, että papilla tulisi olla riittävän vahva usko ja tieto erilaisista uskon asioista. Lisäksi täytyisi olla tarpeeksi vahvuutta ja kykyä omis-tautua työlleen koko sydämestään. Papin työn vaarana haastateltavat ovat nähneet etääntymisen läh-tökohdista ja perimmäisistä arvoista, jolloin työtä tulisi tehtyä vain palkan eteen.46
Käsitykset ja mielikuvat papin työn työajattomuudesta nähtiin tutkimuksen mukaan sekä puoleensa vetävänä että etäännyttävänä. Työajattomuuden haasteena nähdään se, että työtä voi olla vaikea ra-jata. Lisäksi pappi on ”aina töissä” ja näin ollen töitä voi tulla tehtyä liikaa, jolloin se voi helposti johtaa uupumiseen. Kuitenkin työajattomuudella nähtiin myös positiivisia puolia. Papin työ nähtiin vapaampana ja väljempänä, kuin esimerkiksi opettajan työ. Positiivisena asiana nostettiin esiin myös se, että pappi voi itse suunnitella, mitä tekee ja milloin. Näin ollen liikkumavapautta työn sisällä löytyy.47
Niemelä kertoo, että haastateltavat kuvasivat papin työtä myös raskaaksi. Papin työn yksinäisyys nähtiin kuormittavana asiana. Papin täytyy jaksaa tukea ja auttaa muita ihmisiä, mutta kuka pitää huolen papista? Toisaalta raskaan puolen rinnalla nähtiin ajatus siitä, että papin työ kuitenkin myös antaa paljon.48
43 Hytönen 2018, 73–74.
44 Niemelä 2013b, 213–214.
45 Niemelä 2013b, 215.
46 Niemelä 2013b, 216.
47 Niemelä 2013b, 224–225.
48 Niemelä 2013b, 226–227.
11