Mikä on tasetaantuma?

500

K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 0 5 . v s k . – 4 / 2 0 0 9

Mikä on tasetaantuma?

Pekka Sauramo VTT, erikoistutkija Palkansaajien tutkimuslaitos

The Holy Grail of Macroeco- nomics: Lessons from Japan’s Great Recession

Richard C. Koo: John Wiley & Sons, Singapore 2008, 296 s.

”

koo lähtee kirjassaan liikkeelle tästä Ben S.

Bernanken esittämästä luonnehdinnasta mak- rotaloustieteen Graalin maljasta (Bernanke 1995, 1). koon kunnianhimoisena tavoitteena on esittää paitsi tulkinta 1930-luvun suuresta lamasta myös ehdotus makrotaloustieteen Graalin maljaksi.

koon makrotaloustieteelliset yleistykset pe- rustuvat hänen tulkintaansa Japanin ”suuresta taantumasta”, joka kattaa ajanjakson 1990-lu- vun alkuvuosista 2000-luvun alkuvuosiin. koon perusteesi on, että tämä menetetyksi vuosikym- meneksikin kutsuttu ajanjakso ja 1930-luvun lama olivat samankaltaisia. Siksi suuri taantu- ma on arvokas empiirisen tiedon ja teoreettis- ten yleistysten lähde.

koo kiteyttää menetetyn vuosikymmenen keskeisimmän piirteen pitämällä sitä esimerk- kinä tasetaantumasta (balance sheet recession).

Tasetaantuma on koon avainkäsite. Japanin suuren taantuman ja Yhdysvaltojen suuren la- man keskeisin yhteinen piirre on koon mieles- tä se, että molemmat olivat tasetaantumia.

Mutta mikä on tasetaantuma? Tasetaantu- man peruspiirre on se, että yritysten – tai myös kotitalouksien ja rahoituslaitosten – tarve saat-

taa taseensa kuntoon hallitsee talouskehitystä.

Tasetaantumat ovat kysyntäjohteisia taantumia, joiden aikana rahat pannaan velkojen maksa- miseen investoimisen tai kuluttamisen asemas- ta. Suuren taantuman ja myös suuren laman aikana tasetaantumassa oli kysymys ensisijaises- ti yritysten tarpeesta kohentaa taseitaan.

Tasetaantuman erottamaton osa on sitä edeltänyt nousukausi. Tasetaantumaa edeltävät nousukaudet ovat aina velkavetoisia nousukau- sia, joihin liittyy varallisuusesineiden arvojen nousu. Tasetaantuman laukaisee pörssikuplan puhkeaminen, jonka seurauksena velat esimer- kiksi kansantalouden kehitykselle tärkeissä yrityksissä saattavat kasvaa varoja suuremmik- si. Japanin menetetyn vuosikymmenen keskei- sin piirre oli rahoitusasemaltaan huonojen yri- tysten tarve vähentää velkaantuneisuuttaan, mikä johti hyvin vaimeaan investointitoimin- taan. Menetetty vuosikymmen oli 1980-luvun lopun velkavetoisen kasvun kääntöpuoli. Vel- kojen takaisinmaksu olisi johtanut kokonais- tuotannon supistumiseen, elleivät hallitukset olisi elvyttäneet voimakkaasti. Elvyttävä finans- sipolitiikka oli koon mielestä keskeinen syy siihen, ettei kokonaistuotanto Japanissa supis- tunut.

501 Pekka Sauramo

koo korostaa, että rahapolitiikka oli mene- tetyn vuosikymmenen aikana tehotonta. Raha- politiikan tehottomuus onkin tasetaantuman erityispiirre. Vaikka keskuspankki kasvatti lik- viditeettiä, siitä ei ollut paljon hyötyä, koska velkojen takaisinmaksu vaikutti vastakkais- suuntaisesti. Rahan määrä taloudessa kuitenkin kasvoi, koska valtio velkaantui voimakkaasti.

Elvyttävä finanssipolitiikka olikin koon mieles- tä tärkein syy siihen, ettei talous ajautunut def- laatiokierteeseen. Rahapolitiikka oli narulla työntämistä.

kirjan keskeisen annin muodostaa Japanin suuren taantuman ja 1930-luvun suuren laman vertaaminen. Suurta lamaa tarkastellessaan koo pyrkii osoittamaan senkin olleen tasetaan- tuma. Vuoden 1929 pörssiromahdus romah- dutti myös velkaantuneiden yritysten rahoitus- aseman ja pakotti ne parantamaan taseitaan velkaantuneisuutta vähentämällä samalla taval- la kuin menetetyn vuosikymmenen aikana.

Suurta lamaa pahensi myös 1920-luvun nousu- kaudella velkaantuneiden kotitalouksien tarve vähentää velkaantuneisuuttaan. Tulkinta suu- resta lamasta tasetaantumana poikkeaa täysin esimerkiksi Friedmanin ja Schwartzin (1963) esittämästä tulkinnasta, jossa laman ruokkijoi- na korostuvat pankkien konkurssit sekä raha- poliittiset virheet.

koo luonnehtii tavallisten taantumien ja ta- setaantumien eroa siten, että tasetaantumissa yritykset voittojen maksimoimisen asemasta pi- kemminkin pyrkivät minimoimaan velkaantu- neisuutta. Eroa kuvatessaan koo tukeutuu eko- nomistille harvinaiseen käsitteelliseen työka- luun, taolaisuudesta tuttuun jing-jang -pariin.

Talouskehyksen jing-vaihe alkaa, kun esi- merkiksi kireä rahapolitiikka puhkaisee pörs- sikuplan ja synnyttää tasetaantuman. Tasetaan- tuman aikana yritysten keskeisenä tavoitteena

on rahoitusaseman kohentaminen velkaantu- neisuutta vähentämällä. Rahapolitiikka menet- tää tehoansa, mikä huipentuu likviditeettilou- kussa. Tuolloin rahapolitiikka on täysin teho- tonta, ja ainoastaan finanssipolitiikalla voidaan elvyttää. Likviditeettiloukkuun joudutaan en- sisijaisesti velanottajien käyttäytymisen seu- rauksena. Velkaongelman vakavuuden takia velalliset jatkavat velkojen takaisin maksamista korkojen alentamisesta huolimatta. Talouden jing-vaiheeseen kuuluu kokonaistuotannon lai- mea kasvu tai supistuminen sekä alhainen in- flaatio tai deflaatio. Tasetaantumavaiheen ohit- tamisen jälkeenkin kasvu voi pysyä laimeana, koska yritykset ovat varovaisia velanotossa.

Vähitellen luottamus kuitenkin kasvaa, ja taloudessa siirrytään jang-vaiheeseen. Luotta- muksen kasvu näkyy velkaantumisenkin kasvu- na. Finanssipolitiikka menettää tehoaan, ja ra- hapolitiikka syrjäyttää finanssipolitiikan tär- keimpänä talouspoliittisena välineenä. Nousun jatkuessa finanssipolitiikan teho heikkenee edelleen, ja julkisen sektorin alijäämät alkavat syrjäyttää yksityisiä investointeja. Luottamuk- sen kasvu johtaa lopulta ylilyöntiin, mikä hui- pentuu velkavetoiseen, ylioptimismin luonneh- timaan ja varallisuusesineiden arvonnousun hallitsemaan nousukauteen.

Talouden jing-jang -sykli voi kestää noin 60 vuotta, koska aiemmat virheet täytyy unohtaa.

Sykli muodostaa eräänlaisen kattosyklin, jonka puitteissa voi tapahtua lyhytkestoisempia syk- lejä. koon jing-jang -sykli kuuluu pikemminkin pitkien syklien teoriaan kuin tavallisia suhdan- nevaihteluja kuvaavien teorioiden joukkoon.

koo ei arkaile kritisoidessaan konventio- naalista makrotalousteoriaa – keynes mukaan lukien. Valtavirtataloustieteen perusongelma on se, että se on pohjimmiltaan jang-vaiheen taloustiedettä. kun valtavirtataloustieteen puit-

502

KAK 4 / 2009

teissa on pyritty ottamaan haltuun jing-vaihe, on menty harhapoluille, koska tämän tasetaan- tuman hallitseman kehitysvaiheen piirteitä ei voi kuvata hyvin valtavirtamakrotaloustieteen välineistöllä. koon mielestä keyneskään ei päässyt irti tästä peruspuutteesta, koska hän ei korostanut analyysissään riittävästi yksityisen sektorin velkaongelmaa ja sen purkamisen syn- nyttämää kehitysdynamiikkaa. koo korostaa ajattelunsa eroa myös Irving Fisheriin, vaikka Fisherin velka-deflaatio -teoriaa voikin pitää jing-vaiheen talouskehityksen kuvauksena.

koolle hänen käyttöönsä ottaman tasetaan- tuma-käsitteistön ja jang-aikakauteen soveltu- van valtavirtataloustieteen välineistön synteesi on makrotaloustieteen Graalin malja.

Richard C. koo on varmaankin valtaosalle kansantaloudellisen aikakauskirjan lukijoista täysin tuntematon nimi. koo ei ole esimerkiksi kansainvälisessä akateemisessa maailmassa työskentelevä nimekäs tutkija vaan japanilaisen Nomura Securities -nimisen investointipankin yhteydessä toimivan Nomura Research Institu- te -tutkimuslaitoksen johtava ekonomisti. Täs- sä ominaisuudessa hän on osallistunut japani- laiseen talouspoliittiseen keskusteluun ja on debatoinut 1990-luvun lopulla esimerkiksi Paul krugmanin kanssa.

koon kirjaa lukiessa täytyy pitää mielessä hänen taustansa. Samalla kun kirjasta välittyy syvällinen Japanin talouden ja muiden keskeis- ten talouksien tuntemus sitä lukiessa myös huomaa, ettei koo päätyökseen konstruoi teo- reettisia tai empiirisiä makromalleja, joiden avulla hän pyrkisi mallittamaan ja analysoimaan keskeisten talouksien kehityspiirteitä. kirjaa lukiessa myös huomaa, ettei koo ole perehty- nyt olemassa olevaan kirjallisuuteen niin perus- teellisesti, etteikö jotakin oleellista olisi jäänyt lukematta.

koon tasetaantuma-käsitteeseen perustuva analyysi Japanin menetetystä vuosikymmenestä ja 1930-luvun lamasta on kuitenkin oleellinen, uudesta näkökulmasta näitä ajanjaksoja käsit- televä tutkimus. kirjan keskeinen ansio on näi- den kriisiajanjaksojen huolellinen deskriptiivi- seen analyysiin perustuva tarkastelu. Ilman sitä hänen paikoitellen hyvinkin kärjekäs aiempien tulkintojen ja niiden esittäjien kritiikki ei olisi suostutteluvoimaista.

Myös koon tasetaantumakäsitettä hyödyn- tävät teoreettiset yleistykset ovat hyödyllisiä.

Ne ovat kuitenkin enemmän luonnoksen omai- sia kuin hänen yksityiskohtaiset empiiriset tar- kastelunsa. koon jing-jang -sykliksi nimeämäs- tään dynaamisesta taloudellisesta vaihtelusta on enemmän teoreettisia esikuvia kuin hän kir- jassaan ottaa esille. Niihin perehtyminen olisi saattanut johtaa siihen, ettei koo olisi korosta- nut omaa rooliaan Graalin maljan etsinnässä niin paljon kuin hän kirjassaan tekee.

koo on sivuuttanut keynesin jalanjälkien seuraajista kokonaan esimerkiksi Hyman Mins- kyn (1986) kaltaiset jälkikeynesiläiset, jotka – toisin kuin keynes – ovat tarkastelleet myös velka-deflaatio -prosesseja. Jälkikeynesiläisen perinteen puitteissa on myös kehitetty mallike- hikkoja, joihin koo olisi saattanut turvautua tasetaantuma-käsitettä kehitellessään. Näissä malleissa rahoitustekijät, ja erityisesti luotto, näyttelevät keskeistä osaa. Niillä on myös suo- ra linkki kansantalouden rahoitustilinpitoon, jota koo hyödyntää kirjassaan paljon (esim.

Godley ja Lavoie 2007).

kirjansa lopuksi koo tarkastelee myös Yh- dysvaltojen nykyistä kriisiä. Hän lähtee siitä, että nykykriisikin on esimerkki tasetaantumas- ta. Se on kuitenkin toisenlainen tasetaantuma kuin esimerkiksi Japanin suuri taantuma, koska Yhdysvalloissa heikosta rahoitusasemasta kär-

503 Pekka Sauramo

sivät erityisesti rahoituslaitokset ja kotitalou- det.Rahoituslaitosten heikon taloudellisen ti- lanteen takia nykykriisin alkua hallitseva piirre on ollut luottolama. koo myös korostaa, että nykykriisissä oleellista on rahoituslaitosten ta- seongelmien lisäksi kotitalouksien eikä yritys- ten velkaongelma. Sen takia Japanin kokemuk- sia ei voida suoraan soveltaa tehtäessä arvioita nykykriisin pituudesta. Vaikka koo ei esitäkään ennustetta, hänen analyysistaan seuraa, että kotitalouksien velkaantuneisuus heikentää Yh- dysvaltojen kasvunäkymiä oleellisesti. koon analyysi myös tukee japanilaistyylistä huomat- tavallekin lisävelkaantumiselle perustuvaa el- vyttävää finanssipolitiikkaa.

koo menee Graalin maljaa luonnehtiessaan liian pitkälle oman roolinsa korostamisessa.

Hän on kuitenkin oikeassa painottaessaan luot- tojen ja ylipäätään rahoituksen sekä rahoitus-

aseman merkitystä taloudellisille vaihteluille – ja myös kritisoidessaan niiden vähäpätöistä merkitystä valtavirtamakrotaloustieteessä. Sik- si koon analyysista on apua sen uudelleenkir- joittamisessa. 

Kirjallisuus

Bernanke, B.S. (1995), ”The Macroeconomics of the Great depression: A Comparative Approach”, Journal of Money, Credit and Banking27:1–28.

Friedman, M. ja Schwartz A.J. (1963),A Monetary History of the United States 1875–1975, Prince- ton University Press, Princeton, New Jersey.

Godley, W. ja Lavoie, M. (2007),Monetary Econom- ics: An Integrated Approach to Credit, Money, Income, Production and Wealth, Palgrave Mac- millan, New York.

Minsky, H.P. (1986),Stabilizing an Unstable Econo- my, Yale University Press, New Haven.