154
K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 1 4 . v s k . – 1 / 2 0 1 8
Kirjoitus perustuu Helsingin yliopistossa 12.5.2017 tarkastettuun väitöskirjaan “Natural Resources and Finance”. Väitös- tilaisuudessa vastaväittäjänä toimi professori Laurent Weill (University of Strasbourg) ja kustoksena professori Antti Ripatti (Helsingin yliopisto). VTT Sanna Kurronen (sanna.kurronen@gmail.com) työskentelee Nordeassa analyytikkona.
Raaka-aineet ja rahoitus
Sanna Kurronen
S
uuren raaka-ainesektorin olemassaolo voi vaikuttaa maan rahoitussektorin kehitykseen siten, että rahoitussektori rakentuu palvele- maan raaka-aineita tuottavia yrityksiä eikä tar- joa muiden alojen yrityksille sopivia palveluita.Rahoitussektori voi siten osaltaan vaikeuttaa talouden monipuolistumista raaka-ainevaroil- taan rikkaissa maissa. Vaikka rahoitussektorin merkitystä talouskehitykselle on tutkittu pal- jon, sen roolista raaka-aineriippuvaisissa mais- sa tiedetään ennalta vain vähän.
Monissa raaka-ainevaroiltaan, erityisesti kaivannaisvaroiltaan, rikkaissa maissa talou- den on havaittu kehittyvän muita maita hei- kommin. Tätä ilmiötä kutsutaan usein raaka- ainekiroukseksi (Sachs ja Warner 2001). Muun muassa alhainen koulutustaso sekä heikko hallinto ovat tekijöitä, jotka näyttävät esiinty- vän tyypillisesti yhdessä suurten raaka-aineva- rojen kanssa (Gylfason 2001; Auty 2001). Mi- käli kaivannaisteollisuus ei tarvitse korkeasti koulutettua työvoimaa tai kehittynyttä lainsää-
däntöä, ei ole yllättävää, että sellaiset yhteis- kunnan alueet eivät raaka-aineriippuvaisissa maissa kehity. Raaka-ainekirouksen onkin ha- vaittu toimivan osittain talouden instituutioi- den kautta. Tämän väitöskirjan keskeinen aja- tus on, että myös rahoitussektori voi olla raa- kaaineista riippuvaisissa maissa erilainen kuin muissa maissa.
Frankel (2010) vetää yhteen tunnetut meka- nismit, jotka vaikeuttavat talouskehitystä raa- ka-ainerikkaissa maissa: hyödykkeiden pitkän aikavälin hintakehitys maailmanmarkkinoilla sekä hintojen heilahtelu, valmistavan teollisuu- den syrjäytyminen, sisällissodat, heikot insti- tuutiot sekä Hollannin tauti ovat usein yhtey- dessä raaka-ainevaroihin. Rahoitussektorin roolia on kuitenkin toistaiseksi tutkittu kirjal- lisuudessa vähän (ks. Nili ja Rastad 2007; Berg- lof ja Lehmann 2009).
Sokoloff ja Engerman (2000) sekä Acemog- lu ym. (2001) tarkastelevat erilaisten siirtomai- den talouskehitystä ja havaitsevat, että suurten
155 skaalaetujen tuotantoon erikoistuneissa siirto-
maissa ei kehittynyt vakaita instituutioita ja kasvu oli jäänyt muita maita hitaammaksi. Sen sijaan siirtomaissa, joissa vastaavia skaalaetuja ei ollut, suurempi määrä maahanmuuttajia ja- koi maan varallisuutta tasaisemmin ja talous- kehitys oli vakaampaa. Taloudellista kehitystä tukevat instituutiot, kuten koulutusjärjestelmä ja maanomistus, eivät siis ole eksogeenisia muuttujia vaan kumpuavat osittain maan tuo- tannontekijärakenteesta.
Tuotannontekijät vaikuttavat suoraan tuo- tantorakenteeseen. Maissa, joissa on mittavat raaka-ainevarat, on luonnollisesti myös suuri raaka-aineita hyödyntävä teollisuus. Lin ym.
(2009) esittävät, että myös maan pankkisektori kehittyy tuotannontekijöihin perustuen. Suu- ria pääomavaltaisia yrityksiä palvelevat parem- min suuret pankit tai markkinaehtoinen rahoi- tusjärjestelmä, kun taas pienet paikalliset pan- kit sopivat palvelemaan pienempiä työvoima- valtaisia yrityksiä. He käsittelevät tutkimukses- saan työvoiman ja pääoman vaikutusta rahoi- tussektorin kehitykseen, mutta eivät pureudu luonnonvarojen vaikutukseen vaikka toteavat- kin niiden olevan kolmas tuotannontekijävara.
Väitöskirjan ensimmäisessä artikkelissa osoitetaan makrotaloudellista aineistoa käyt- täen, että raaka-aineista riippuvaisissa maissa on muita maita pienempi pankkisektori ja markkinaehtoisen rahoituksen käyttäminen on yleisempää. Tällainen ympäristö voi heikentää pienten ja nuorten yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta, sillä ne ovat tyypillisesti riip- puvaisia kotimaisista pankeista.
Artikkelissa esitetään kolme eri hypoteesia, miksi rahoitussektorin rakenne poikkeaa raa- ka-ainerikkaissa maissa muista maista. Kysyn- tähypoteesin mukaan kysymys on yksinkertai- sesti siitä, ettei kaivannaisteollisuus tarvitse
suurissa määrin kotimaisen pankkisektorin palveluita ja siksi pankkisektori jää pienem- mäksi. Volatiliteettihypoteesin mukaan raaka- aineista johtuva talouden epävakaus vaikeuttaa talouden toimintaa ja siten myös pankkisekto- rin kehitystä. Tämä hypoteesi perustuu Van der Ploegin ja Poelhekken (2009) esittämälle näytölle siitä, että raaka-ainekirous johtuu en- sisijaisesti juuri hintojen heilunnan aiheutta- masta talouden epävakaudesta. Rajanin ja Zin- galesin (2003) työlle perustuvan eturyhmähy- poteesin mukaan raaka-ainerikkaissa maissa voi olla vahva eliitti, joiden etujen mukaista ei ole tukea pankkisektorin kehitystä, sillä vahva pankkisektori tukee kilpailua ja uhkaa siten välistävetämisen (rent-seeking) eduista nautti- vaa, vakiintunutta eliittiä.
Väitöskirjan seuraavissa artikkeleissa pu- reudutaan yritystason aineistoa käyttäen kah- teen ensimmäiseen eli kysyntähypoteesiin ja volatiliteettihypoteesiin.
Toisen artikkelin keskeinen löydös on, että raaka-aineyritykset ovat globaalisti vähemmän velkaantuneita ja niiden lainojen laina-aika on pidempi kuin muilla yrityksillä. Löydös tukee ensimmäisessä artikkelissa esitettyä kysyntähy- poteesia, jonka mukaan raaka-ainesektorin yritykset eivät ehkä tarvitse yhtä suurta koti- maista pankkisektoria kuin muiden alojen yri- tykset. Toisaalta artikkelissa havaitaan, että myös muiden alojen yritykset käyttävät vähem- män lainarahaa, mikäli ne sijaitsevat raaka- aineistaan riippuvaisissa maissa. Tulos viittaa siihen, että suuri raaka-ainesektori voi olemas- saolollaan vaikuttaa myös muiden alojen yritys- ten pääomarakenteeseen. Tulos on mielenkiin- toinen. Mikäli raaka-ainesektori on tarpeeksi suuri, se voi mahdollisesti vaikuttaa maan ins- tituutioihin niin paljon, että ne eivät palvele muita aloja hyvin. Tämä voi osaltaan johtua S a n n a K u r r o n e n
156
KAK 1/2018
raaka-aineiden hintojen heilunnasta, jonka ai- heuttama taloudellinen epävarmuus pitää myös raaka-ainesektorin ulkopuolisissa yrityksissä yllä konservatiivista pääomarakennetta.
Kolmannessa artikkelissa syvennytään raa- ka-aineiden hintojen heilunnan vaikutuksiin.
Artikkelissa osoitetaan, että öljyn hinnan ro- mahdus vähentää raaka-aineista riippuvaisissa maissa sekä raaka-aineyhtiöiden että muiden yritysten velkaantuneisuutta, kun taas muissa maissa haitallinen vaikutus tuntuu vain raaka- aineyhtiöillä. Aineiston perusteella on myös syytä epäillä, ettei koko vaikutus johdu yritys- ten vähentyneestä rahoituksen kysynnästä, vaan myös antolainauksessa havaitaan pakoa laatuun, jolloin kärsijöinä ovat erityisesti pie- nemmät ja riskisemmät yritykset (Bernanke ym. 1996). Nämä havainnot viittaavat siihen, että raaka-aineiden hintojen voimakas liikeh- dintä on yksi kanava, mitä kautta raaka-aine- riippuvuus heikentää talouden kehitystä.
Väitöskirjan tulokset osoittavat, että rahoi- tussektori on yksi reitti, jonka kautta raaka- ainekirous toimii. Raaka-ainesektorin yrityk- sillä on tietynlaiset rahoitustarpeet, mikä voi vaikuttaa koko raaka-aineista riippuvaisen maan rahoituksen tarjontaan. Mikäli rahoitus- sektori on keskittynyt palvelemaan raaka-aine- sektorin yrityksiä, se ei välttämättä tarjoa ta- louden muille sektoreille sopivia palveluita.
Lisäksi raaka-aineiden hintojen voimakas pu- dotus heikentää muidenkin alojen yritysten rahoitusta raaka-aineista riippuvaisissa maissa.
Raaka-ainekirousta voitaisiin siis mahdollises- ti lieventää löytämällä ratkaisuja talouden mui- den sektoreiden rahoitustarpeisiin tai vahvis- tamalla rahoitussektorin kykyä puskuroida raaka-aineiden hintashokkeja. □
Kirjallisuus
Acemoglu, D., Johnson, S. ja Robinson, J.A. (2001),
“The Colonial Origins of Comparative Develop- ment: An Empirical Investigation”, American Economic Review 91: 1369–1401.
Auty, R.M. (2001),“The political economy of re- source-driven growth”, European Economic Review 45: 839–46.
Berglof, E. ja Lehmann, A. (2009), “Sustaining Rus- sia’s growth: The role of financial reform”, Jour- nal of Comparative Economics 37: 198–206.
Bernanke, B., Gertler, M. ja Gilchrist, S. (1996),
“The Financial Accelerator and the Flight to Quality”, The review of economics and statistics 78: 1–15.
Frankel, J.A. (2010), “The Natural Resource Curse:
A Survey”, NBER Working Paper 15836.
Gylfason, T. (2001), “Natural resources, education, and economic development”, European Econom- ic Review 45: 847–859.
Lin, J.Y., Sun, X. ja Jiang. Y. (2009), “Toward a Theory of Optimal Financial Structure”, World Bank Policy Research Working Paper 5038.
Nili, M. ja Rastad, M. (2007), “Addressing the growth failure of the oil economies: The role of financial development”, The Quarterly Review of Economics and Finance 46: 726–740.
Rajan, R. G. ja Zingales L. (2003), “Saving Capital- ism from the Capitalists (Book)”, Library Journal 128: 128.
Sachs, J.D. ja Warner A.M. (2001), “The curse of natural resources”, European Economic Review, 45: 827–838.
Sokoloff, K.L. ja Engerman S.L. (2000), “History Lessons: Institutions, Factors Endowments, and Paths of Development in the New World”, The Journal of Economic Perspectives 14: 217–232.
