Valtiopäämies Kaarlo Wärri · DIGI

Lehtori Ke[io Jaakola:

V altiopäivärnies Kaarl tl ^Wärri

Ensi helmikuussa tulee kuluneeksi

140 vuotta

huittislaissyntyisen maanviljelijän ^j a valtiopäivämiehen

Kaarlo Wärrin

syntymästä. Ajan- kohta lienee siten sopiva hänen elä- mäntyönsä tarkastelemiseen.

Kaarlo Wärri syntyi

helmikuun 23. pdivänä 1839 Huittisten l,oiman kylän Ala-Jaakolan talossa, joka sii- hen aikaan sijaitsi kylän keskustas-

sä,

nykyisen Vanhan-Perttulan ja Yli-Jaakolan välisellä alueella. Mai- nittuna päivänä taloon syntyi kak- sospojat Kaarlo

ja

Fredrik, ^joista jåilkimmäisestä sittemmin tuli kotita- lon isäntä. Yhteensattumana voidaan pitää sitä, että toinen, paljon tunne- tumpi valtiomies Risto

Ryti

syntyi melkein täsmåilleen 50 vuotta myö- hemmin vain muutaman kymmenen metrin päässä Wärrin syntymäkodis- ta.

Maaseudulla ei tähän aikaan ollut mitään kouluja, joten Kaarlo-poika-

kin ^joutui

itseopiskelulla korvaa- maan sen, että koulunkäynti rajoittui vain rippikouluun. Koska pojalla oli kova opinhalu, lienee jossakin vai- heessa ollut puhetta hänen ^panemi- sestaan kaupungin kouluun. Isä kui-

tenkin tyrmäsi

ajatuksen ilmoitta- malla, että håin ei anna mitään arvoa sellaiselle koululle jossa ei voi ^opis- kella puhtaalla suomenkielellä. Sii-

hen

aikaanhan kaupunkien koulut olivat ruotsinkielisiä. Sen sijaan isä itse opetti kaksospojille lukemisen ja laskemisen alkeet. Kerrotaan, että paperin puutteessa isä opetti kirjai- mia piirtämåillä niitä ikkunan huur- teeseen. Isä kuoli kaksosten ollessa vasta 8-vuotiaita, mutta ennätti an- taa lapsilleen monenlaisia herätteitä.

Kaarlo

luki

innokkaasti

kaikki

kä- siinsä saamat kirjat,

ja

niinpä hänet varsin nuorena nimitettiin kotikylåin- sä pyhäkoulunopettajaksi.

Käännekohdan nuoren Kaarlon elämässä muodosti vuosi 1864. Sil-

loin hän sai haltuunsa äitinsä kotita-

lon

Pöytyän Wärrin, jonne muutti asumäan. Samalla hän tietenkin ajan tavan mukaan alkoi käyttää ^Wåirriä sukunimenään. Samana vuonna hän myös avioitui Wärrin naapurin tyttä- ren Maria Saarelaisen kanssa. Usein henkilön kyvyt huomataan parhaiten

l0

hänen muuttaessaan uudelle paikka- kunnalle,

ja niin

kävi nytkin. Uusi isäntä joutui heti mukaan mitä erilai- simpiin yhteisiin rientoihin. Jo muu-

taman

vuoden

kuluttua

Pöytyälle muutostaan hän

oli

kunnallislauta- kunnan puheenjoht aja, lainamakasii- nin

ja

vaivaisrahaston hoitaja, palo- apuyhdistyksen esimies, maamies- seuran puheenjohtaja, kansakoulun johtokunnan _esimies, säästöpankin hallituksen esimies

ja

paljon muuta.

Kirkkoneuvoston ^jäsenenä

ja

kir- konisännöitsijänä hän

toimi yli

30

vuotta. Myöhemmin hänet valittiin rovastikuntansa maallikkoedustaj ak-

si

kirkolliskokoukseen kaikkiaan 6 kertaa.

Wärrin valtiollinen toiminta alkoi vuonna 1867,

jolloin

_{hänet valittiin}

valtiopäiville

talonpoikais'säädyn edustajaksi. Hän oli tåillöin 27-vuoti- as

ja

säätynsä nuorin edustaja. Siitä lähtien hän olikin vuoden 1872 valti-

opäiviä

lukuunottamatta ^mukana kaikilla valtiopäivillä aina siihen asti

kun

säätyvaltiopäivät 1906 korvat-

tiin

yksikamarisella eduskunnalla.

Edustajaksi hänet valittiin tänä aika-

na

^yhteensä 12 kertaa. l,opettaes- saan edustajantyönsä syksyllä 1906

hän

oli

säätynsä toiseksi vanhin jä-

sen.

Jo

ensimmäsenä edustajakaute- naan Wärri

joutui

kauaskantoisten tehtävien eteen. Näiden valtiopäivien merkittävin asia oli valtiopäiväjåirjes- tyksen uudistaminen, ja koska Wärri valittiin heti perustuslakivaliokunnan jäseneksi, _håin

joutui

perehtymään esitykseen tavallista tarkemmin. Toi- saalta häntä olisi juuri silloin tarvittu kipeästi myös kotona, koska kato- vuosien johdosta lainamakasiinin

ja

vaivaiskassan hoitajan tehtävät mo- ninkertaistuivat. Onneksi kotona oli nuori ja tarmokas emäntä, joka hoiti asiat isännän poissaollessa. Wärrin isältään perimä

tiukka

suomalais- mielisyys tulee näkyviin siinä, että ensimmäisenä valtiopäiväalotteenaan hän ehdotti, että valtiokalenteri olisi painettava myös suomenkielisenä.

Asiallisuutensa

ja

harkitsevuuten- sa ansiosta Wärri sai osakseen aina enemmän ja _enemmän arvonantoa ja luottamusta säädyn taholta, niin että hänet 1894 valittiin säädyn puhemie- heksi. Tätä tehtävää hän hoiti myös kaksilla seuraavilla, vuosien 1897

ja

1899 valtiopåiivillä. Viimeksimainit- tujen valtiopåiivien päättäjäspuhees- saan hän mm. toi selvin sanoin julki suomalaisten huolestumisen samana vuonna julkaistun _ns. helmikuun ma- nifestin

johdosta. Tämän

puheen

vuoksi håin

joutui

siinä määrin sil- loisten vendlästen vallanpitäjien epä- suosioon, ettei häntä voitu enää seu-

raavilla valtiopävillä asettaa puhe- mieheksi. Ilman

tätä

välikohtausta håin luultavasti olisi hoitanut ^puhe-

miehen nuijaa

säätyvaltiopäivien loppumiseen

asti. Vaikka

vuoden

1879

valtiopåiiväjåirjestyksen mu- kaan kaikki neljä säätyä olivat sa- manarvoiset, talonpoikaissääty oli si- käli erikoisasemassa, että sen takana oli suurempi osa kansasta kuin mui- den säätyjen. Siksi talonpoikaissää- dyn ^puhemies sai aseman, jota jossa-

kin

suhteessa voi verrata nykyiseen eduskunnan puhemiehen asemaan.

Tämän sai Wärrikin todeta kouriin- tuntuvasti

jo

ensimmäisenä puhe- mieskautenaan. Huhtikuun 29. ^päi-

vänä 1894 nimittän

paljastettiin suurin juhlallisuuksin Helsingin Se-

naatintorilla oleva Aleksanteri

II:n

patsas, ja paljastuspuheen pitäminen katsottiin kuuluvan talonpoikaissää- dyn puhemiehelle. Varmaan sai kou-

luja

käymätön talonpoika sorvata sanojaan moneen kertaan, Wiirri kun ei puhujana koskaan ollut mi- käåin

eritlsbn

loistava. Hänen pu- hettaan pidettiin kuitenkin hyvin on- nistuneena.

Alussa mainittiin Wåirrin lukuhar- rastuksesta. Se såiill vanhuuteen as-

ti.

Valtiopäiväaikanaankin hän va-

Kelfo taakola

&.

\

₎

"fr,. _:

.s- -,*-'r..

1.

tr, ***

t tt

/

) ^{*-. ' 41} _',\r^.#

t

tesikin laatimassaan muistokirjoituk- sessa, että milloin Wärrin vakinainen istumapaikka Pöytyän ^kirkossa jo- nakin pyhänä

oli

tyhjänä,

oli

tämä merkkinä siitä, että Wärri on terveh-

tö^#Jtit* * ..-'.,,r

?

timässä kaksosveljeään Huittisissa.

Kaarlo Wärri kuoli kotonaan Pöyty- ällä tammikuun 12. pdivänä 1923, ja saman kuun 27. päivänä hänet hau-

dattiin Pöytyän kirkkomaahan.

paahetkinään opiskeli itsekseen kie-

liä,

luonnontieteitä, matematiikkaa

ym.

vaikka tehtäviensä runsauden vuoksi

ei

tietenkään voinut ^päästä niissä kovinkaan pitkälle. Kerrotaan' että hän yhteen aikaan oli ainoa ta- lonpoika

joka

_osti itselleen

ja

tunsi

kaiken

ilmestyvän suomenkielisen kirjallisuuden. Niinpä hänen kirjas- tonsa olikin ^{varsin laaja.}

Syntymäpitäjäänsä

^Huittisiin Wärri

oli

aina hyvin läheisessä kos- ketuksessa.

Aina

tilaisuuden ^tullen hän kävi täällä tapaamassa omaisi-

aan, joista varsinkin

^kaksosveli Fredrik

oli

hänelle hyvin läheinen.

Joskus hänen kerrotaan tälle ^ihme- telleenkin: "Olemmeko me kaksi ^to- siaankin kaksi vai yksi". Huittisissa käydessään hän samalla usein osal-

listui täällä pidettyihin juhliin

ja

ko- kouksiin ja joskus piti niissä puheita-

kin.

Erikoisen innokkaasti

hän

oli puuhaamassa kansanopistoa Huitti- siin,

ja

hänellä onkin osuutensa sii-

hen,

että

hanke toteutui

ja

Länsi- Suomen Kansanopisto

voi

sYksYllä 1892 aloittaa toimintansa juuri Huit- tisissa. Sen sijoituspaikasta nimittäin

oli

kova kilpailu eri kuntien kesken.

Julkiset tehtävät jätettyään ei Wärri

paljoa muualla

käynYtkään kuin Huittisissa. Pöytyän kirkkoherra ^to-

*.:,irl".+

.åre* 1

#-q

l4törrin syntymdkoti Loiman Ala-Jaakola lE}OJuvun lopulla ^{(Paavo Jaakolan} piirros).

.:ji.r.

. i"!l:::

.:ia,.i ::ii:..,r:,

Kaarlo ^{Wcirui (oik.)} meisistci Huittisten

kuvattuna veljensci Fredrikin kanssa ercicillci hcinen vii- vierailuistaan.

ll

$;