Dnro LSY-2004-Y-46 Helsinki Annettu julkipanon
jälkeen 21.12.2004
ASIA Fortum Power and Heat Oy:n Naantalin voimalaitosta koskeva ym- päristölupahakemus, Naantali.
Hakemus sisältää ympäristönsuojelulain 101 §:ssä tarkoitetun ha- kemuksen päätöksen noudattamisesta muutoksenhausta huolimat- ta.
LUVAN HAKIJA Fortum Power and Heat Oy, PL 100, 000480 Fortum
LAITOS Fortum Power and Heat Oy:n Naantalin voimalaitos Satamatie 16, 21100 Naantali
LAITOS JA SEN SIJAINTI
Fortum Power and Heat Oy:n Naantalin voimalaitos on sähköä, kau- kolämpöä ja höyryä tuottava voimalaitos. Laitos käsittää kolme kivi- hiilikattilaa, joista jokaisen polttoaineteho on 315 MW.
Laitos sijaitsee Naantalin kaupungin (529) 6. kaupunginosan 1. kort- telissa. Voimalaitosrakennus, konttori, korjaamot, kytkinkenttä, hiili- kenttä, siilot, lämpöakku, kaukolämpöpumppaamo ja öljysäiliöt sijait- sevat tontilla 529-6-1-3. Laitosalueeseen kuuluu myös tontti 529-6-1- 7, osa tontista 529-6-1-8 sekä tila 529-432-0003-0004, jolla sijaitsee majoitus- ja virkistyskäyttöön tarkoitettuja tiloja sekä tuhka-allas.
Tonteista 6-1-7 ja 6-1-8 on myyty Naantalin kaupungille 6,15 ha:n suuruinen määräala. Voimalaitosalueen muodostavan kolmen tontin ja yhden tilan pinta-ala on yhteensä noin 80 ha. Alueen omistaa For- tum Power and Heat Oy.
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE
Ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 §:n 1 ja 3 momentti
Ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 1 §:n 1 momentin 3 kohdan 3 alakohta b sekä 5 kohdan alakohdat b ja d
Ympäristönsuojeluasetuksen 43 §:n nojalla voimalaitokselle olisi ollut haettava uutta ympäristölupaa vuoden 2004 loppuun mennessä. Lai- toksen 1. yksikön käyttöajan pidentämisen takia lupaa on kuitenkin haettu aiemmin. Samalla on haettu lupaa laitoksen koko toiminnalle.
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA
Ympäristönsuojeluasetuksen 5 §:n 1 momentin 3 kohdan b alakohta.
HAKEMUKSEN VIREILLETULO
Hakemus on jätetty ympäristölupavirastoon 12.2.2004.
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT
Laitoksen toimintaa koskevat seuraavat ympäristönsuojelulainsää- dännön mukaiset luvat ja muut päätökset:
o Turun ja Porin lääninhallituksen päätös nro 150 (18.9.1989) Imatran Voima Oy:n Naantalin voimalaitoksen ilmansuojelulain 11 §:ssä tar- koitetusta ilmoituksesta;
o Korkeimman hallinto-oikeuden päätös (16.5.1991; taltio 1659) em.
ilmansuojeluilmoitusta koskevasta päätöksestä (18.9.1989) tehdystä valituksesta;
o Turun ja Porin lääninhallituksen päätös 11YSP (25.3.1994) Imatran Voima Oy:n Naantalin voimalaitoksen ilmansuojelulain 11 §:ssä tar- koitetusta ilmoituksesta;
o Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös 3YLO/I (28.5.2001) Fortum Power and Heat Oy:n Naantalin voimalaitoksen ilmaan joh- dettavien päästöjen tarkkailusuunnitelman hyväksymisestä.
o Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös 52YS (14.8.1998) Fortum Power and Heat Oy:n Naantalin voimalaitoksen ja Här- käsuon kaatopaikan ympäristölupamenettelylain 2 §:n mukaisesta ympäristölupahakemuksesta;
o Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätökset 75YLO ja 76YLO (22.10.2003) Fortum Power and Heat Oy:n Tuhkamäen kaatopaikan tarkkailusuunnitelmaa ja peittämissuunnitelmaa koskevista ympäris- tölupahakemuksista;
o Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös nro. 77 YLO (22.10.2003) Fortum Power and Heat Oy:n Naantalin voimalaitok- sen tuhkalietteiden käsittelystä;
o Länsi-Suomen vesioikeuden päätös 96/1998/4 (31.12.1998) Imatran Voima Oy:n jäähdytysveden merestä laitokselle johtamisesta sekä lämmenneiden jäähdytysvesien ja eräiden jätevesien mereen johta- misesta sekä jäteveden johtamisesta vuoden 1983 jälkeen aiheutu- neiden vahinkojen korvaamisesta;
o Lounais-Suomen ympäristökeskukselle 10.8.1999 päivätyllä kirjeellä esitetty jätevesien tarkkailusuunnitelma.
o Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös 17/2004/4 (19.3.2004) Fortum Power and Heat Oy:n voimalaitoksen kalatalousmaksun tar- kistamisesta.
Alueen kaavoitustilanne
Tontti 529-6-1-3 (voimalaitoskortteli) sijaitsee 7.3.1997 vahvistetussa asemakaavassa yhdistetyksi teollisuus- ja varastorakennusten kort- telialueeksi (TTV) merkityllä alueella. Tontti 529-6-1-7 kuuluu teolli- suus- ja varastorakennusten korttelialueeseen (T) 16.12.1999 vah- vistetussa asemakaavassa ja tontti 529-6-1-8 (T3) 14.11.1985 vah- vistetussa asemakaavassa.
LAITOKSEN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ
Voimalaitos sijaitsee Naantalinsalmen pohjoisrannalla, noin 1,5 km Naantalin keskustasta etelä-kaakkoon. Laitosalue rajoittuu eteläpuo- lella satama-alueeseen, pohjoispuolella Luolalanjärveen ja itäpuolel- la Tupavuoren alueeseen, jolla sijaitsee Fortum Oil Oy:n Naantalin jalostamo. Laitoksen länsipuolella on muuta teollisuutta.
Laitoksen kanssa samalla tontilla 529-6-1-3 on Fingrid Varavoima Oy:n omistama kaasuturbiinilaitos. Voimalaitoksen kanssa samalla tontilla sijaitsee osa ns. tuhkamäkeä, johon on aikaisemmin läjitetty laitoksen lentotuhkaa ym. sivutuotteita. Suurin osa tuhkamäestä si- jaitsee viereisellä tontilla 529-6-1-8.
Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin 400 metrin etäisyydellä voimalaitosrakennuksesta. Lähin päiväkoti ja koulu sijaitsevat Naan- talin keskustassa, noin 1,5 km:n etäisyydellä laitoksesta.
Laitos ei sijaitse tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltu- valla pohjavesialueella taikka sellaisen läheisyydessä.
Turun Ruissalon Natura 2000-alue (FI0200057), joka on sekä luon- todirektiivin mukainen SCI-alue että lintudirektiivin mukainen SPA- alue, sijaitsee lähimmillään noin 3,5 kilometrin etäisyydellä laitokses- ta. Askaistenlahdella sijaitseva Oukkulanlahden Natura 2000-alue (FI0200150), joka on lintudirektiivin mukainen SPA-alue, on lähim- millään noin 8 km:n etäisyydellä laitoksesta. Laitoksen vieressä si- jaitseva Luolalanjärvi on paikallisesti merkittävä lintualue.
YMPÄRISTÖN TILA JA LAATU
Laitoksen ympäristön merialue on sisäsaaristoa, jota luonnehtivat kapeat salmet ja pienikokoiset selät. Veden keskisyvyys lähimmillä merialueilla, Naantalinsalmessa ja Viheriäistenaukolla, on noin 10 m,
ja suurimmat syvyydet 25-33 m. Naantalinsalmessa on lähinnä ly- hytaikaista edestakaisvirtausta, eikä varsinaista läpivirtausta esiinny.
Turun ja Naantalin vesialueille johdetaan huomattava määrä yhdys- kunta- ja teollisuusjätevesiä. Lisäksi alueelle laskevat Aurajoki, Rai- sionjoki ja Hirvijoki, joiden aiheuttama orgaanisen aineksen kuormi- tus on huomattavasti suurempi kuin alueen muiden päästölähteiden aiheuttama vastaava jätevesikuormitus.
Naantalinsalmen ja Viheriäistenaukon jätevesikuormituksen merkit- tävä vähentyminen 1970-luvulla on näkynyt vesistön biologisen tilan paranemisena. Vuoden 1979 jälkeen kasviplanktonin määrä on vä- hentynyt alle puoleen ja merenpohjan tila on parantunut. Perustuo- tanto ei ole kuitenkaan sanottavasti vähentynyt. Avovesiaikana meri on ollut Naantalinsalmen ja Viheriäistenaukon alueella kohtalaisen rehevöitynyt. Merenpohja on luokiteltu puolilikaantuneeksi/puoliter- veeksi.
Askaistenlahden kasviplanktontuotanto ja klorofyllipitoisuudet ovat lähes samalla tasolla kuin Naantalinsalmessa. Alusveden happitilan- ne alueella on hieman heikompi kuin Naantalinsalmessa ja Viheriäis- tenaukolla. Naantalin aukon ja Askaistenlahden vesi on luokiteltu avovesikautena hyväksi virkistyskäytön ja kalastuksen suhteen
Ilmanlaadun tarkkailutuloksista saatavan ilmanlaatuindeksin perus- teella Naantalin ilmanlaatu on ollut vuosina 2000 ja 2001 yleensä hyvä ja vuonna 2002 tyydyttävä. Raisiossa ilmanlaatu on ollut yleen- sä tyydyttävä. Korkeimmat indeksiarvot ovat useimmiten johtuneet typenoksideista. Keväisin arvo on ollut useimmiten koholla pölyn ta- kia.
Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuus on kohonnut Naanta- lissa liikenteen vaikutuksesta ajoittain ohjearvon tuntumaan. Ruissa- lossa valtioneuvoston asetuksen (711/2001) mukainen otsonipitoi- suuden kynnysarvo (110 µg/m3) on ajoittain ylittynyt. Valtioneuvos- ton päätöksen (480/1996) mukaiset ilmanlaadun tunti- ja vuorokausi- ohjearvot ovat yleisesti alittuneet.
Laitos sijaitsee alueella, jolla on teollisuustoimintaan liittyvää melua.
Laitoksen lähialueilla on teollisuustoimintaan liittyvää raskasta liiken- nettä ja laivaliikennettä.
LAITOKSEN TOIMINTA
Toiminnan yleiskuvaus
Laitos tuottaa sähköä valtakunnanverkkoon, kaukolämpöä Naanta- liin, Raisioon, Turkuun ja Kaarinaan sekä höyryä mm. Fortum Oil Oy:n Naantalin jalostamolle, Finnfeeds Finland Oy:lle, Mobil Oil Oy:lle ja Raisio Yhtymä Oy:n tehtaille. Laitoksen pääpolttoaine on ki- vihiili.
Laitoksella on kolme tuotantoyksikköä, joista jokaisen polttoaineteho on 315 MW (yhteensä 945 MW). Tuotantoyksikkö Naantali 1 (NA1) on otettu käyttöön vuonna 1960, Naantali 2 (NA2) vuonna 1964 ja Naantali 3 (NA3) vuonna 1972. Kivihiilikattiloiden lisäksi laitoksella on neljä varakattiloina käytettävää sähkökattilaa.
Tuotanto
Laitos tuottaa kaukolämpöä 1 350 - 1 600 GWh/a, höyryä 500 - 600 GWh/a ja sähköä 890 - 1 620 GWh/a. Laitos toimii jatkuvasti ympäri vuorokauden, lukuun ottamatta vuosittaista noin viikon kestävää huoltoseisokkia. Tuotanto vuosina 2000-2003 sekä suunniteltu tuo- tanto vuonna 2004 ja sen jälkeen ilmenee seuraavasta taulukosta.
Tuotanto (GWh/a) vuosina 2001 - 2003 ja ennuste vuodelle 2004 ja sen jälkeen:
2001 2002 2003 2004->
NA1
Kaukolämpö Höyry Sähkö
46 41 70
65 63 195
69 56 198
50 - 230 50 - 280 60 - 460 NA2
Kaukolämpö Höyry Sähkö
756 247 473
667 322 579
520 186 582
560 - 750 110 - 250 330 - 650 NA3
Kaukolämpö Höyry Sähkö
797 193 469
710 177 412
907 290 582
560 - 750 110 - 250 330 - 650 Yhteensä
Kaukolämpö Höyry Sähkö
1 598 481 1 012
1 441 562 1 186
1 496 532 1 362
1 350 - 1 600 500 - 600 890 - 1 620 NA1:n käyttö lisääntyy jonkin verran. Yksiköllä korvataan Turku Energia Oy:n Linnankadun laitokselta poistettu 100 MW:n kivihii- likattila. Myös yksikön sähköntuotantokapasiteettia tarvitaan ajoit- tain.
Prosessit
Laitoksen jokaisessa yksikössä on polttoaineteholtaan 315 MW:n suuruinen Sulzer-läpivirtauskattila. Jokaisella yksiköllä on oma höy- ryprosessi sekä omat höyryturbiinit, generaattorit, syöttövesipumput ja apulaitteet.
Yksiköitä käytetään peruskuorman tuottamiseen. Varakattiloina toi- mivista neljästä sähkökäyttöisestä kattilasta kahta käytetään höyryn ja kahta kaukolämmön tuotannossa.
NA2:lla ja NA3:lla voidaan tuottaa samanaikaisesti kaukolämpöä ja höyryä 185 MW:n ja sähköä 70 – 80 MW:n teholla. NA2 voi ilman lämpökuormia tuottaa lauhdesähköä 120 MW:n teholla. Syksystä 2004 lähtien tämä on mahdollista myös NA3:lla, kun yksikön turbiinin matalapaineosaan asennetaan siivistö. NA1:llä voidaan tuottaa sa- manaikaisesti kaukolämpöä 40 MW:n, höyryä 60 MW:n ja sähköä 65 MW:n teholla. Lauhdesähköä kattilalla pystytään tuottamaan ilman lämpökuormia 125 MW.
Kivihiili johdetaan hiilikentältä murskaimeen ja sen jälkeen hihnakul- jettimella hiilisiiloihin ja edelleen hiilimyllyihin, joissa hiili jauhetaan pölyksi. Kivihiili ja siihen sekoitettu biopolttoaine johdetaan palotilan nurkkiin sijoitetuille polttimille palamisilmaan sekoitettuna. Jalosta- mokaasu tulee voimalaitokselle maanpäällisessä putkessa suoraan Fortum Oil Oy:n jalostamolta.
Palamisprosesseissa vapautuva lämpö höyrystää kattilan seinämien putkistoissa kiertävän veden. Muodostuva höyry johdetaan turbiiniin.
Se pyörittää generaattoria, jonka tuottama sähkö siirretään muunta- jan kautta verkkoon. Kaukolämpöä saadaan turbiinin välipaineosasta lämmönsiirtimeen johdetun höyryn lämmittäessä kaukolämpöveden.
Teollisuushöyry otetaan turbiinin välipaineosalta. Höyryä käyttävien teollisuuslaitosten prosesseista palautetaan höyryä vastaava määrä kuumaa vettä voimalaitokselle.
Turbiinin läpi virrannut höyry jäähdytetään vedeksi pumppaamalla lauhduttimen putkiston läpi vettä. Laitoksella on suora vesistöjäähdy- tys, jossa käytettävä vesi johdetaan laitokselle Naantalinlahdelta.
Vettä käytetään lauhduttimien lisäksi generaattorin, turbiinin ja katti- lan apulaitteiden jäähdyttämiseen.
Hiilikattilan tulipesän pohjalle putoava kuona (pohjatuhka) jäähdyte- tään merivedellä kuonakaukalossa. Sähkösuodattimiin jäävä lento- tuhka siirretään paineilmalla tuhkasiiloon.
Polttoaineet
Noin 95 % laitoksen energiantuotannosta tuotetaan kivihiilellä. Hiilen lisäksi NA2:ssa ja NA3:ssa käytetään polttoaineena viereiseltä For- tum Oil Oy:n öljynjalostamolta saatavaa jalostamokaasua sekä bio- polttoainetta. Kattiloiden kylmäkäynnistyksissä käytetään kevyttä polttoöljyä. Muutoin kivihiilikattiloiden alasajoissa ja käynnistyksissä käytetään yleensä raskasta polttoöljyä. Sähkökattiloiden energialäh- teenä on sähkö.
Polttoaineiden kulutus (t/a) vuosina 2001 - 2003 sekä vuonna 2004 ja sen jälkeen (arvio):
v. 2001 v. 2002 v. 2003 v. 2004->
Kivihiili 527 000 575 000 658 000 636 000 - 648 000 Raskas
polttoöljy 2 050 2 890 4 140 3 600 Kevyt
polttoöljy 210 190 340 260 Jalostamo-
kaasu 6 780 13 900 12 700 7 600 Biopoltto-
aine 31 000 15 300 0 0 - 1 500 Yhteensä
(TJ/a) 13 600 15 400 17 400 16 400
Laitoksessa on vi§ime vuosina poltettu hiiltä, jonka rikkipitoisuus on ollut selvästi alle 1 paino-%. Hiilen tuhkapitoisuus on ollut 10-15 pai- no-%. Laitoksella käytettävän raskaan polttoöljyn rikkipitoisuus on enintään 2,5 paino-% ja kevyen polttoöljyn rikkipitoisuus enintään 0,10 paino-%.
Jalostamokaasu sisältää mm. raakaöljytislauksen ja keveiden tuot- teiden tislauskolonnien ylimenokaasuja sekä rikinpoistoyksiköiden, krakkausvaiheiden ja aromaattienpoistoyksiköiden polttokaasuja.
Kaasussa on lähinnä kevyitä hiilivetyjä (etaani, metaani, butaani), vetyä sekä pieniä pitoisuuksia typpeä, happea, hiilidioksidia ja hä- kää. Rikkivetyä kaasussa on ollut 0,1 - 0,4 mooli-%. Kaasussa ei ole muita rikkiyhdisteitä.
Biopolttoaine on puhdasta sahanpurua tai mahdollisesti haketta, joka poltetaan kivihiilen seassa. Polttoaineen käyttöä on viime vuosina ra- joittanut sen saatavuus.
Raskas polttoöljy pumpataan yleensä öljynjalostamolta voimalaitok- sen öljysäiliöihin ja niistä edelleen kattiloihin. Kevyt polttoöljy ja jois- sain tapauksissa myös raskas polttoöljy tuodaan laitokselle maantie- kuljetuksina säiliöautoilla.
Veden hankinta ja käsittely
Laitokselle johdetaan merestä jäähdytysvettä keskimäärin 170 milj.
m3/a. Veden virtaama on ollut vuosina 1998 - 2002 laitoksen käynnin aikana keskimäärin 6,4 m3/s ja suurimmillaan 10,5 m3/s.
Laitokselle johdettava jäähdytysvesi puhdistetaan vedenottotunnelin suulla olevalla karkeavälpällä (väli 85 mm) sekä voimalaitoksella si- jaitsevilla hienovälpällä (väli 25 mm) ja ketjukorisuodattimilla (reiät
1 mm2). Ketjukorisuodattimille kertyneet roskat ja kalat huuhdellaan puhdistetulla merivedellä lattiakanavia pitkin erotuskaivoon, jossa roskat ja vesi erottuvat toisistaan. Osa kaloista pääsee järjestelmän läpi takaisin mereen.
Fouling-eliöiden (simpukat, merirokko, levärupi, runkopolyypit) kiin- nittymistä jäähdytysvesijärjestelmään ehkäistään jäähdytysveden kloorauksella, jolla on saatu varmistettua häiriötön jäähdytysveden saanti. Klooraus tapahtuu syöttämällä jäähdytysveden joukkoon klooria noin 60 kg/h painesäiliöstä. Klooraus ajoittuu syksyyn ja kes- tää noin viikon ympärivuorokautisesti.
Prosessiveden valmistus
Kattiloiden höyryprosessissa kiertävä suolaton prosessivesi valmis- tetaan vesijohtovedestä ioninvaihtotekniikalla suolanpoistolaitoksel- la. Laitos käsittää kaksi rinnakkain kytkettyä linjaa, joissa kummas- sakin on humussuodatin, kationinvaihdin, heikko anioninvaihdin, vahva anioninvaihdin ja sekaioninvaihdin. Kummankin sarjan puhdis- tusteho on 50 m3/h. Vesijohtovettä on vuosina 1998 – 2002 käytetty prosessiveden valmistukseen ja talousvetenä keskimäärin 240 000 m3/a.
Voimalaitoksen toimiessa täydellä teholla toinen suolanpoistolinja on yleensä käytössä ja toista elvytetään. Elvytys tapahtuu rikkihapolla, natriumhydroksidilla ja natriumkloridilla. Ioninvaihtimet on elvytetty keskimäärin 108 kertaa ja humussuodattimet keskimäärin 13 kertaa vuodessa.
Lauhteenpuhdistus
Höyryprosessissa kiertävä vesi puhdistetaan ulkopuolisilta höyryn- käyttäjiltä tulevista epäpuhtauksista sekä korroosion ja lauhdutinvuo- tojen aiheuttamat epäpuhtaudet lauhteenpuhdistuslaitoksella. Laitos käsittää kaksi samanlaista rinnankytkettyä sarjaa, joissa kum- massakin on precoat-suodatin (mekaaninen suodatus), kationin- vaihdin ja sekaioninvaihdin. Kummankin sarjan puhdistuskapasiteetti on 400 m3/h.
Precoat-suodattimille tehdään massanvaihto painehäviön tullessa lii- an suureksi. Suodattimiin kiinnittyvä rauta (magnetiitti) poistetaan sit- ruunahapolla. Happoa käytetään noin 500 kg/a.
Kationinvaihtimet elvytetään rikkihapolla ja sekaioninvaihtimet rikki- hapolla ja natriumhydroksidilla. Kationinvaihtimet elvytetään keski- määrin 14 - 15 kertaa ja sekaioninvaihtimet 8 - 9 kertaa vuodessa.
Elvytystiheys määräytyy lauhteen likaisuuden mukaan.
Tuotantokatkokset
Laitoksella on vuosittain 10-15 tuotantokatkosta. Pitkän tuotantokat- koksen aikana kattilan vesi-höyryprosessi täytetään vedellä, johon on lisätty ammoniakkia ja hydratsiinia korroosion estämiseksi. Kemi- kaalipitoisuudet ovat sellaisia, että yksikkö voidaan käynnistää säi- löntäliuoksella. Kuumetessaan hydratsiini hajoaa lämmön ja hapen vaikutuksesta typeksi ja ammoniakiksi. Ylimääräiset kemikaalit pää- tyvät lauhteenpuhdistuslaitokselle. Muutoin kattiloiden vesikemia hoidetaan ammoniakilla.
Peittaukset
Peittaus on vesi- ja höyrykierron sisäpuolinen kemiallinen puhdistus.
Peittaus voi olla tarpeen kattilan lämmönsiirtokyvyn heiketessä mer- kittävästi prosessiveden epäpuhtauspitoisuuksien kohotessa liian suuriksi, esimerkiksi suuren putkistoremontin jälkeen tai käyttö- häiriön aiheuttaman likaantumisen takia taikka liian paksun magne- tiittikerroksen poistamiseksi. Peittausprosessi käsittää vesihuuhtelui- ta, teollisuusemäksillä tapahtuvan rasvanpoiston, happokäsittelyjä sekä neutralointeja ja passivointeja. Puhdistuksen jälkeen putkiston teräspinnoille muodostuu suojaava magnetiittikalvo. Peittauksia teh- dään laitoksella muutama kerta kymmenessä vuodessa.
Polttoaineiden varastointi
Laitoksella käytettävä kivihiili tuodaan meritse satamaan, josta se sii- rretään laitoskiinteistöllä sijaitsevalle 7 ha:n suuruiselle hiilikentälle.
Kenttä on rakennettu osittain kallionkohoumalle perustetulle murske- pohjalle. Kentältä kivihiili työnnetään syöttösuppiloon ja sieltä edel- leen hihnakuljettimella hiilisiiloihin.
Raskas polttoöljy varastoidaan kahdessa tilavuudeltaan 700 m3:n suuruisessa öljysäiliössä ja kevyt polttoöljy 100 m3:n suuruisessa säiliössä. Polttoöljysäiliöt ovat 1-vaippasäiliöitä ja ne on sijoitettu yh- teiseen 1 700 m3:n suuruiseen suoja-altaaseen, jonka seinämät on ruiskubetonia ja pohja asfalttia.
Biopolttoaine tuodaan laitokselle maanteitse kuorma-autoilla. Kuor- mat tyhjennetään hiilikentälle, josta polttoaine siirretään yhdessä hii- len kanssa kattilaan.
Tuhkamäen entinen läjitysalue
Voimalaitoksen tuhkia on läjitetty vuoteen 1995 asti laitoksen koillis- puolella sijaitsevalle Tuhkamäen alueelle. Vuodesta 2002 aluetta on käytetty pelkästään jätteiden välivarastointiin. Vuoden 2007 aikana alue poistetaan lopullisesti käytöstä ja peitetään valtioneuvoston kaatopaikkoja koskevan päätöksen (861/1997) mukaisesti.
Tuhkamäen kaatopaikkaa, sen poistamista käytöstä ja tarkkailua koskevat Lounais-Suomen ympäristökeskuksen antamat erilliset ympäristölupapäätökset.
Kemikaalien käyttö ja varastointi
Laitoksella harjoitetaan asetuksessa (59/1999) tarkoitettua vaarallis- ten kemikaalien laajamittaista teollista varastointia ja käyttöä. Kemi- kaaleja käytetään etenkin vesien käsittelyssä ja rikinpoistolaitoksella.
Vesilaitoksella sijaitsevat rikkihapon ja lipeän varastosäiliöt on sijoi- tettu erillisiin keraamisesti pinnoitettuihin altaisiin, jotka on viemäröity neutralointi-altaaseen (158 m3), joka toimii samalla säiliöiden suoja- altaana. Varastosäiliöiden pinnankorkeutta seurataan säännöllisesti.
Säiliöiden seinämävahvuus mitataan määrävuosin.
Rikkihappo ja lipeä tuodaan laitokselle säiliöautoilla, jotka puretaan kemikaalisäiliöihin. Purkupaikka on muuntajatasolla vesilaitoksen lä- heisyydessä. Purkupaikan liitosventtiilien alla on suoja-alusta, jolle valuvat kemikaalit päätyvät neutralointialtaaseen. Säiliöautoilla on alueella 30 km/h nopeusrajoitus, ja laitosalue, jolla säiliöautot liikku- vat, on kokonaisuudessaan asfaltoitu ja viemäröity sadevesiviemäri- en kautta selkeytysaltaaseen.
Rikinpoistolaitoksella varastoitavien vaarallisten kemikaalien säiliöt on sijoitettu suoja-altaisiin ja venttiiliryhmän alla on keräilykaukalo.
Rikinpoistolaitoksella ei ole ulkopuolelle johtavaa viemäröintiä, vaan lattialle valunut kemikaali ja vuotovedet kerätään lattiakourun kautta pumppukaivoon ja pumpataan uudelleen käyttöön.
Ammoniakki ja hydratsiini varastoidaan lukittavassa hallissa. Kemi- kaalien säilytyspaikka on varustettu suoja-altaalla.
Klooria varastoidaan laitoksella pelkästään kloorausten aikana noin viikon vuodessa. Varastointi tapahtuu erillisessä varastossa, 1 000 kg:n kaasusäiliöissä.
Muuntaja-alueen muuntajat on sijoitettu suoja-alustoille ja yhteiseen suoja-altaaseen, joka on viemäröity vesitilavuudeltaan 85 m3:n öl- jynerottimeen. Erotin on varustettu öljynilmaisimella.
Voimalaitoksella käsiteltävät terveydelle ja ympäristölle vaaralliset kemikaalit ja palavat nesteet sekä niiden tyypilliset määrät ilmenevät seuraavasta taulukosta.
Kemikaali Luokitus Suurin varasto
Käyttö- määrä Ammoniakkivesi (25 %) Xi 1,3 t 4 800 l/a
Hydratsiini (35 %) T
(carc. c. 3)
2,3 t 1,5 t/a Lipeä (natriumhydroksidi) C 45 t 184 t/a
Rikkihappo C 55 t 127 t/a
Sitruunahappo Xi 0,5 t 0,25 t/pesu
Laboratoriokemikaalit F, C, Xi, Xn 0,2 t
Kloori T, N 6 t 60 kg/h
Dieselöljy Xn 8 m3 75 m3/a
Erikoisbensiini F, Xn 1 m3 500 l/a
Raskas polttoöljy T 1 400 3 3 000 m3/a
Kevyt polttoöljy Xn 100 m3 200 m3/a
Turbiini- ja generaattoriöljyt 3x16 m 3 12 m3/a
Muuntajaöljyt Xn 174 t
Kalsiumhydroksidi Xi 10 m3 20 t/a
TMT 15 (2,4,6-trimerkapto-triat- siini-trinatriumsuolan vesiliuos, 15
%)
Xi 4,8 t 7,3 t/a
PIX105 (ferrisulfaatti 38–42 %, rikkihappo, ferrosulfaatti, mangaanisulfaatti)
C 4,8 t 14 t/a
Suolahappo (33 %) C 1,4 t 1 t/a
Superfloc A130 vedenkäsittelypo- lymeeri (sis. polyakrylaattia)
0,12 t 0,9 t/a
Paras käyttökelpoinen tekniikka
Laitos on ollut tuotantokäytössä yli 40 vuotta. Lämmön ja sähkön yhteistuotanto otettiin käyttöön 1980-luvun alkupuolella ja 1990-lu- vun alussa toteutettiin mittava ilmansuojeluohjelma. Tällöin mm. aloi- tettiin typenoksidien vähentäminen yksikön NA2 kattilan polttotek- nisillä muutoksilla, uusittiin yksikön NA3 sähkösuodatin sekä otettiin käyttöön uusi savupiippu ja rikinpoistolaitos.
Voimalaitoksen käyttö, kunnossapito, sähkön ja lämmön yhteistuo- tanto, savukaasujen puhdistus ja vahinkotilanteisiin varautuminen edustavat laitoksen ikä huomioon ottaen parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Hankinnoissa on käytetty hankintahetkellä yleisesti saa- tavilla ollutta uusinta tekniikkaa.
Yksiköiden NA2 ja NA3 savukaasuista erotetaan rikkidioksidia te- hokkaasti märkämenetelmään perustuvassa rikinpoistolaitoksessa.
Laitoksen käytettävyys on ollut hyvä ja asetetut päästörajat on alitet- tu selvästi. Esimerkiksi vuonna 2003 yksiköiden NA2 ja NA3 rikkidi- oksidin ominaispäästö oli noin 120 mg/MJ rajan ollessa 230 mg/MJ.
Yksikön NA1 kattilassa poltetaan hiiltä, jonka rikkipitoisuus on enin- tään 390 mg/MJ.
Kaikkien yksiköiden savukaasujen hiukkaspitoisuutta vähennetään sähkösuodattimilla, joilla saavutetaan yli 99 %:n erotusaste.
NA1:llä ei rajoiteta typenoksidipäästöjä. NA2:lla ja NA3:lla typenok- sidipäästöjä rajoitetaan palamisilman vaiheistuksella. NA3:lla on li- säksi low-Nox-polttimet. Yksiköiden NA2 ja NA3 piipunkorkeus 134 m sekä yksikön NA1 piipunkorkeus 82 m ovat savukaasujen laime- nemisen kannalta riittäviä.
Tuhkat ja rikinpoistojätteet toimitetaan ensisijaisesti hyötykäyttöön.
Pohjatuhkaa ja sähkösuodattimelta erotettua lentotuhkaa on hyö- dynnetty maarakentamisessa ja betoniteollisuudessa. Rikinpoistolai- toksella syntyvä kipsi on toimitettu rakennuslevyteollisuuden raaka- aineeksi.
Voimalaitoksen viemärijärjestelmä on toteutettu rakentamisajankoh- dan viranomaisohjeita noudattaen ja sitä on ajanmukaistettu tarpeen vaatiessa. Happamet ja emäksiset jätevedet kerätään ja neutraloi- daan, minkä jälkeen jätevedet johdetaan mereen. Mahdollisesti öl- jyyntyvistä jätevesistä poistetaan öljy öljynerottimissa ennen mereen johtamista. Öljynerottimet on varustettu öljyntunnistimilla, joista tulee hälytys voimalaitoksen valvomoon, jossa on ympärivuorokautinen päivystys.
Energiatehokkuus
Laitos on toiminut 1980-luvun alusta lähtien sähkön ja lämmön/höy- ryn yhteistuotantolaitoksena, minkä seurauksena laitoksen hyötysuh- de on noussut 66 - 78 %:iin, kun se lauhdelaitoksilla jää noin 40
%:iin. Hyötysuhteen parantamismahdollisuudet on järjestelmällisesti kartoitettu ja toteutettu. Laitoksen tehokkaan energiantuotannon keskeinen tavoite on vastapainesähkön tuotannon maksimointi. Lai- tosta pyritään ajamaan kussakin tilanteessa parhaalla hyötysuhteel- la.
Hakija on vuonna 1997 liittynyt Finergyn, Sky:n, Senerin ja KTM:n väliseen voimalaitosalan energiansäästösopimukseen, jonka tavoit- teena on edistää sähkön erillistuotannon sekä sähkön ja lämmön yh- teistuotannon tehostamista. Hakija on sopimuksessa sitoutunut laa- timaan energiansäästösuunnitelman ja toteuttamaan siinä määritellyt toimenpiteet sekä raportoimaan niistä Finergylle.
Energiansäästösopimukseen liittyen laitoksella on toteutettu useita toimenpiteitä, joiden avulla laitoksen energiatehokkuutta on saatu li- sättyä. Laitoksella on esimerkiksi otettu käyttöön tuotannon opti- mointijärjestelmä, aloitettu kunto- ja suorituskykykatselmusten teko sekä paluulauhteiden lämmön talteenotto.
Laitoksen energiatehokkuutta parantaa myös lämpöakku, jonka avulla on saatu vähennettyä lauhdesähkön tuotantoa ja öljykäyttöis- ten varalämpölaitosten käyttöä. EXIS-prosessinseurantajärjestelmän
avulla seurataan prosessien taloudellisuutta. Lisäksi laitoksella on TSS-suunnittelu- ja seurantajärjestelmä.
Ympäristöjärjestelmät
Fortum Power and Heat Oy/Heatillä on ISO14001 -standardin mu- kainen sertifioitu ympäristöjohtamisjärjestelmä. Naantalin voimalai- toksella on toimintajärjestelmä, joka perustuu ISO 9002 –laatu- standardiin, ISO 14001 -ympäristöstandardiin ja BS 8800 –turvalli- suusstandardiin. Järjestelmää ei ole sertifioitu.
LAITOKSEN YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN Savukaasut ja niiden käsittely
Yksiköiden NA2 ja NA3 savukaasut johdetaan omien sähkösuodat- timien ja yksiköiden yhteisen rikinpoistolaitoksen kautta maanpinnas- ta 134 metriä korkeaan piippuun. Rikinpoistolaitokselta savukaasu johdetaan yhteistä hormia pitkin piipun alaosaan, josta savukaasut voidaan johtaa joko yhden tai kahden hormin kautta ulkoilmaan. Mo- lemmat yksiköt on varustettu palamisilman vaiheistuksella ja yksikkö NA3 low-NOx-polttimilla. Sähkösuodattimien erotusaste on yli 99,5
%.
NA1:n savukaasut johdetaan sähkösuodattimen ja 82 metriä korke- an piipun kautta ulkoilmaan. Sähkösuodattimien erotusaste on yli 99,5 %.
Rikinpoistolaitos
NA2:n ja NA3:n savukaasuista poistetaan rikkidioksidia myötävirta- periaatteella toimivalla, märkämenetelmään perustuvalla rikinpoisto- laitoksella (FLS-Miljö). Savukaasun sekaan johdetaan jauhettua kalkkikiveä (CaCO3), joka reagoi savukaasun sisältämän rikkidioksi- din kanssa muodostaen kipsiä (CaSO4). Pesulietettä kierrätetään ri- kinpoistoprosessissa, kunnes lietteen haitta-ainepitoisuus (yleensä kloridipitoisuus) kohoaa liian suureksi. Rikinpoistoprosessista pois- tettava liete pestään ja kuivataan. Kiintoaines (rikinpoistokipsi) joh- detaan kipsisiiloon ja kuivauksessa erottuva vesi rikinpoistolaitoksen jätevedenkäsittelylaitokselle.
Päästöt ilmaan
Rikkidioksidi
Voimalaitoksen rikkidioksidipäästöt vuosina 1999 - 2003 sekä tuo- tantoennusteen perusteella arvioidut päästöt tulevina vuosina on esi- tetty seuraavassa taulukossa.
Laitoksen rikkidioksidipäästöt vuosina 2001 – 2003 (t/a) ja arvio päästöstä tulevina vuosina:
v. 2001 v. 2002 v. 2003 Ennuste
NA1 266 766 819 690*)
NA2 918 572 838 1 540
NA3 867 562 976 1 540
Yhteensä 2 050 1 900 2 630 3 770
mg/MJ (ka.) 150 127 152 230
*) NA1:n päästö vastaa vuoden 2008 tilannetta
Laitoksen rikinpoistolaitos on toiminut suunnitellusti ja asetetut pääs- törajat on alitettu. Laitoksen rikkidioksidipäästöt ovat olleet viime vuosina pieniä, koska saatavilla on ollut vähärikkistä hiiltä.
Ennustetta laskettaessa on oletettu, että voimalaitoksen SO2-pääs- tön vuosikeskiarvo on enintään 230 mg/MJ.
Yksiköiden NA2 ja NA3 rikkidioksidipäästö alittaa jo nykyisellään polttoaineteholtaan vähintään 50 MW:n polttolaitosten ja kaasutur- biinien rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen rajoittamista koskevan valtioneuvoston asetuksen (1017/2002) (jäljempänä tässä päätöksessä LCP-asetus) mukaiset vuoden 2008 alussa voimaan tu- levat polttoainekohtaiset päästörajat, jotka kivihiiltä poltettaessa ovat Naantalin kullekin yksikölle noin 850 mg SO2/m3(n), joka vastaa ominaispäästöä 310 mg SO2/MJ. Laitoksen ilmansuojelua koskevan voimassaolevan päätöksen mukaisesti yksikössä NA1 käytetään hiil- tä, jonka poltosta aiheutuva rikkipäästö on enintään 390 mg S/MJ.
Vuoden 2008 alusta yksikössä NA1 käytetään hiiltä, jonka rikkipitoi- suus on niin matala, että LCP-asetuksen mukainen yksikkökohtainen päästöraja (noin 850 mg/m3(n)) saavutetaan. Em. päästörajaan päästään käyttämällä lämpöarvoltaan hyvää hiiltä, jonka rikkipitoi- suus on noin 0,4 %.
Typenoksidit
Vuosien 2001 - 2003 typenoksidipäästöt ja ennuste tyypillisen vuo- den typenoksidipäästöstä (t/a) ilmenevät seuraavasta taulukosta.
v. 2001 v. 2002 v. 2003 Ennuste
NA1 196 413 395 450
NA2 1 240 1 510 1 270 1 410
NA3 1 190 1 020 1 480 1 410
Yhteensä 2 620 2 940 3 140 3 280
mg/MJ (ka.) 192 196 181 200
Ennustetta laskettaessa on oletettu, että voimalaitoksen typenoksidi- päästön vuoden keskiarvo on 200 mg/MJ (NO2:na).
Typenoksidipäästöjen vähentämiseksi yksiköt NA2 ja NA3 on varus- tettu palamisilman vaiheistuksella sekä NA3 lisäksi low-NOx- polttimilla. Osa savukaasun typenoksideista erottuu vielä rikinpoisto- laitoksella.
Hakija on sitoutunut käyttämään yksikköä vuoden 1995 alusta lähti- en korkeintaan 15 000 huipputehotuntia valtioneuvoston päätöksen (527/1991) 2 §:n mukaisesti, mistä johtuen yksikön typenoksidi- päästöjä ei sitä koskevassa voimassa olevassa päätöksessä ole ra- joitettu. Laitoksella on suunniteltu tehtäväksi muutoksia, jotka mah- dollistavat LCP-asetuksen mukaisiin päästörajoihin pääsemisen vuo- den 2006 alusta alkaen.
Hakija on tätä varten vuonna 2003 teettänyt selvityksen NA1:n ty- penoksidipäästöjen vähentämismahdollisuuksista. Yksikölle suunni- tellaan tehtäväksi polttoteknisiä muutoksia vuoden 2005 aikana si- ten, että eri hiililaaduilla ja ajotilanteissa voidaan varmistaa, että ty- penoksidipäästö on alle 200 mg NO2/MJ vuoden 2006 alusta lähtien.
Tämä edellyttää sekä yläilmajärjestelmän että low-NOx-poltinten asentamista kattilaan. Ilman vaiheistusta päästö on 320-350 mg/MJ.
Pelkällä yläilman vaiheistuksella päästö saataisiin alenemaan tasolle 270-280 mg/MJ.
Laitoksen yksiköt kuuluvat niihin polttolaitoksiin, joita koskee valtio- neuvoston 20.11.2003 antama päätös olemassa olevien suurten polttolaitosten typenoksidipäästöjen rajoittamista koskevasta suunni- telmasta. Sen mukaan laitosten typenoksidipäästöjä vähennetään vuoden 2008 alusta lähtien noudattamalla LCP-asetuksen pääs- töraja-arvoja. Kiinteitä polttoaineita käytettäessä laitoksen yksiköiden NOx-päästöraja olisi 600 mg NO2/m3(n). Se vastaa ominaispäästöä 210 mg NO2/MJ.
Hiukkaset
Laitoksen hiukkaspäästöt (t/a) vuosina 2001 - 2003 sekä tuotantoen- nusteen perusteella arvioidut päästöt on esitetty seuraavassa tau- lukossa.
v. 2001 v. 2002 v. 2003 Ennuste
NA1 11 26 24 45
NA2 63 57 97 141
NA3 57 46 113 141
Yhteensä 131 129 235 328
mg/MJ (ka.) 10 9 14 20
Päästöennuste on arvioitu käyttäen ominaispäästöä 20 mg/MJ. Lai- toksen hiukkaspäästön vuosikeskiarvo on ollut viime vuosina selvästi päästörajaa pienempi. Sen sijaan hetkellisiä päästörajan ylityksiä on ollut ajoittain. LCP-asetuksen mukainen hiukkaspäästön raja-arvo vuoden 2008 alusta lähtien on 50 mg/m3(n), joka vastaa nykyistä päästörajaa.
Raskasmetallit
Voimalaitoksen raskasmetallipäästöt arvioidaan laitoksella tehdyn taseselvityksen tulosten perusteella.
Laitoksen raskasmetalli- ja arseenipäästöt (kg/a) ilmaan vuosina 2001- 2002:
v. 2001 v. 2002
Elohopea (Hg) 3,0 5,3
Kadmium (Cd) 1,3 1,5
Lyijy (Pb) 37,0 30,5
Arseeni (As) 8,5 22,9
Kromi (Cr) 24,9 31,2
Nikkeli (Ni) 25,2 30,6
Vanadiini (V) 37,3 46,3
Sinkki (Zn) 39,1 55,1
Kupari (Cu) 25,8 26,0
Hiilidioksidi
Taulukossa on esitetty fossiilisten polttoaineiden poltossa muodos- tuvat hiilidioksidipäästöt. Ne on laskettu polttoaineiden kulutuksen ja polttoaineiden hiilipitoisuuteen perustuvien ominaispäästökertoimien avulla.
Vuosien 2001 - 2003 hiilidioksidipäästöt ja arvio tyypillisen vuoden päästöstä, yksikkö 1 000 t/a
v. 2001 v. 2002 v. 2003 Ennuste
NA1 89 204 199 210
NA2 557 668 643 635
NA3 553 502 751 635
Yhteensä 1 198 1 375 1 593 1 480
Jätevedet ja niiden käsittely
Laitoksella muodostuu jäähdytysvesiä, lentotuhkan kuljetusvesiä se- kä prosessiveden valmistuksesta, höyryprosessista, kuonansammu-
tuksesta ja rikinpoistosta peräisin olevia jätevesiä, sosiaalijätevesiä sekä sade- ja perusvesiä.
Sosiaalijätevedet
Talous- ja sosiaalijätevedet (noin 90 m3/d) johdetaan kaupungin vie- märiin. Keittiötiloista peräisin olevat jätevedet johdetaan viemäriin rasvanerottimen kautta.
Jäähdytysveden poistokanavaan johdettavat vedet
Jäähdytysvesikanaaliin johdetaan lämmenneen jäähdytysveden li- säksi laitokselle johdettavan jäähdytysveden puhdistusjärjestelmän hienovälppien ja ketjukorisuodattimien huuhteluvedet ja roskanero- tuskaivon selkeytysvedet, neutralointialtaan vedet, lauhteenpuhdis- tuslaitoksen precoat-suodattimilta tulevat jätevedet ja laitosalueen sade- ja hulevedet. Jäähdytysvesikanaalin vedet puretaan satama- laiturin alle.
Neutralointialtaan (158 m3) kautta jäähdytysvesikanaaliin johdetaan vedenkäsittelylaitoksella suolanpoistossa syntyvät happamat ja emäksiset jätevedet sekä vedenkäsittelylaitoksen lattiavedet ja lauh- teenpuhdistuslaitoksen elvytysvedet. Altaan sisältö neutraloidaan automaattisesti pH-tasolle 5-9 ennen jätevesien johtamista jääh- dytysvesikanaaliin. Altaan kierrätys- ja tyhjennyspumpun teho on 60 m3/h.
Laitosalueen rannassa sijaitsevaan tuhka-altaaseen johdetaan meri- veden avulla pohjakuonan sammutusvedet sekä lentotuhkia mm.
tuhkasiilon ollessa poissa käytöstä (siilojärjestelmän huollot) ja lai- tosta käynnistettäessä. Lisäksi altaaseen johdetaan öljynjäähdytys- vedet, laitostilojen lattia- ja perusvedet, rikinpoistolaitoksen jätevedet sekä muut jätevedet, joihin voi joutua öljyä.
Tuhka-allas on merestä padottu allas. Patoamiseen on käytetty kivi- louhosta. Allas on vähitellen tiivistynyt voimalaitostuhkalla. Altaan pinta-ala on noin 2 230 m2, keskisyvyys noin 2 m ja tilavuus 4 500 m3. Altaan poistoputket (2 kpl) on rakennettu niin, että pinnalla kellu- va tai pohjaan laskeutuva aines ei pääse mereen. Altaaseen kertyvä tuhka ja muu kiintoaines poistetaan tarvittaessa ja toimitetaan Här- käsuon läjitysalueelle.
Lauhteenpuhdistuslaitoksen jätevedet
Lauhteenpuhdistuslaitoksen elvytyksissä muodostuvat huuhteluve- det johdetaan neutralointialtaan kautta tuhka-altaaseen. Vesissä on elvytyskemikaaleja ja lauhteesta poistettuja epäpuhtauksia. Ka- tioninvaihdinten elvytyksessä muodostuu kerralla huuhteluvesiä noin 140 m3 sekä sekaioninvaihdinten elvytyksessä noin 180 m3.
Precoat-suodattimien massanvaihdoissa poistettava suodatinmassa (selluloosaa) huuhdellaan vedellä jäähdytysvesikanaaliin. Huuhtelu- veteen joutuu selluloosamassan lisäksi lauhteesta poistettuja epä- puhtauksia sekä raudanpoistoon käytettävä sitruunahappo. Huuhte- lussa käytetään kerrallaan vettä noin 30 m3. Huuhteluvesiä muo- dostui vuosina 1983-90 keskimäärin 1 300 m3 ja jätemassaa 2,1 t vuodessa.
Suolanpoistolaitoksen jätevedet
Suolanpoistolaitoksen ioninvaihtimien elvytys- ja huuhteluvedet joh- detaan neutralointialtaaseen. Puhtaat prosessin huuhteluvedet (noin 16 % huuhteluvesistä) johdetaan raakavesisäiliöön uudelleenkäy- tettäväksi ja loput neutralointialtaaseen. Huuhteluvesiä muodostuu noin 174 – 251 m3/d.
Elvytyksessä vapautuu käsitellystä vedestä ja elvytyskemikaaleista peräisin olevia anioneja (sulfaatit, kloridit, karbonaatit) sulfaateiksi laskettuna noin 466 – 1 030 kg/elvytys ja kationeja (natrium, magne- sium, kalsium) natriumiksi laskettuna noin 219 – 562 kg/elvytys.
Vesilaitoksen (suolanpoisto- ja lauhteenpuhdistuslaitos) lattia- ja jä- tevedeksi menevät huuhteluvedet johdetaan neutralointialtaaseen.
Prosessista peräisin olevat jätevesipäästöt
Prosessin vuotovedet johdetaan lattiakanaalien kautta pumppaamoi- hin ja niiltä tuhka-altaaseen. Altaaseen johdetaan myös ne lauhteet, joihin voi joutua öljyä tai kemikaaleja. Höyryprosessista peräisin ole- vat jatkuvat ulospuhallukset johdetaan raakavesisäiliöön.
Höyryasiakkailta tulevat paluuvedet, jotka eivät ole riittävän puhtaita palautettavaksi pääkiertoon, käytetään kaukolämpöverkon lisävete- nä tai suolanpoistolaitoksen raakavetenä tai käsitellään lauhteen- puhdistuslaitoksella.
Rikinpoistolaitoksen jätevedet
Poistettaessa vettä rikinpoistolaitokselta jäteveden virtaama on vakio (noin 10 m3/h). Hiilen ja käytettävän pesuveden kloridipitoisuus vai- kuttaa jäteveden määrään ja laatuun. Myös kattiloiden kunto ja käyt- tötapa voivat vaikuttaa jäteveden koostumukseen.
Rikinpoistoprosessin jätevedet käsitellään rikinpoistolaitoksen jäte- vedenpuhdistamolla kemiallisesti. Jäteveden happamuus säädetään kalsiumhydroksidilla, jolloin jäteveden sisältämät metallit saostuvat hydroksideina. Metalleja saostetaan seuraavassa vaiheessa edel- leen sulfideina lisäämällä veteen orgaanisia sulfideja. Tämän jälkeen veteen lisätään saostusaineita (ferrikloridia, polyelektrolyyttiä ja pH:n säätämiseksi lisää kalsiumhydroksidia). Kiintoaines (kipsi, lentotuhka
ja saostuneet metallit) erotetaan vedestä selkeyttimessä. Kirkas yli- juoksu johdetaan pH:n ja sameuden tarkistuksen jälkeen tuhka- altaaseen.
Öljyiset jätevedet
Mahdollisesti öljyyntyvistä jätevesistä poistetaan öljy öljynerottimella tai tuhka-altaan avulla ennen vesien mereen johtamista.
Öljysäiliöiden suoja-altaaseen kertynyt sadevesi poistetaan ns. vesi- tysventtiilin kautta, joka muutoin on suljettuna. Vesi, samoin kuin öl- jyn autopurkauspaikan sadevedet johdetaan öljynerottimen kautta avo-ojaa pitkin maastoon. Öljyvahingon tapahtuessa täyttöpaikalta öljynerottimeen johtavassa putkessa oleva venttiili suljetaan.
Fingrid Varavoima Oy:n kaasuturbiinilaitoksen polttoaineen purkaus- alueen sadevedet johdetaan sadevesikaivojen kautta öljynerotti- meen. Polttoaine on varastoitu kahteen 3 000 m3:n säiliöön, jotka on ympäröity betonisella suoja-altaalla. Suoja-altaan sadevesi johde- taan öljynerottimeen vesityskaivon kautta. Suoja-allas tyhjennetään sateen jälkeen altaassa olevan venttiilin kautta, joka tavallisesti on kiinni.
Öljynerottimesta lähtevässä putkessa on sulkuventtiili, joka suljetaan heti, kun öljynerottimen öljynilmaisin antaa hälytyksen. Öljynerotuk- sen jälkeen vesi johdetaan viemäriä pitkin mereen.
Muuntajien suoja-altaiden sadevedet johdetaan öljynerottimeen, joka on varustettu öljynilmaisimella. Erottimesta vedet johdetaan sade- vesiviemärin kautta mereen.
Kattilahuoneen ja konesalin alimman tason lattia- ja perusvedet ke- rätään pumppukaivoihin, joihin kertyvä vesi pumpataan tuhka-al- taaseen. Tuhka-altaaseen johdetaan myös ns. öljyvaaralliset vedet.
Sade- ja valumavedet
Voimalaitoskiinteistön hulevedet (valuma- ja suotovedet) johdetaan sadevesiviemäreitä pitkin jäähdytysvesikanaaliin. Laitosalueelta on arvioitu kertyvän sadevesiä noin 66 000 m3/a.
Peittausjätevedet
Peittausjätevedet johdetaan tuhka-altaaseen, jossa niille suoritetaan happamuudensäätö ja saostus. Peittauksista ilmoitetaan ympäristö- viranomaisille hyvissä ajoin.
Päästöt mereen
Jäähdytysvedet
Suurin osa laitokselle johdetusta jäähdytysvedestä johdetaan takai- sin mereen, eikä veden laadussa tapahdu lämpenemisen lisäksi muita muutoksia. Laitokselta mereen johdetun jäähdytys-veden määrä- ja lämpötilatiedot vuosilta 2001-2003 ilmenevät seuraavasta taulukosta.
Vuosi Jäähdytysveden määrä (m3/a)
Lämpötilan nousu
(°C) vko-keskiarvo Mereen johdettu lämpömäärä
(TJ/a)
2001 164 100 000 0,8 - 3,6 2 000
2002 181 400 000 1,0 - 7,2 3 100
2003 178 500 000 0,7 - 8,8 4 000
Tulevaisuudessa mereen johdettavan lämpökuorman on arvioitu ole- van 1 000 - 6 000 TJ/a. Tyypillisen vuoden mereen johdettava läm- pökuorma on 2 000 – 4 000 TJ.
Kloorausten aikana jäähdytysveden klooripitoisuus pyritään pitä- mään ennen lauhduttimia tasolla 0,5 – 1,0 mg/l. Käytännössä pitoi- suus on ollut 0,14 – 1,2 mg/l. Suurin todettu pitoisuus on ollut 2,4 mg/l (1984). Klooria käytetään kloorausten aikana noin 60 kg/h.
Tuhka-altaan kautta johdettavat jätevedet
Tuhka-altaan kautta mereen johdetun jäteveden määrä on ollut vuo- sina 1999 - 2003 keskimäärin 1,8 milj. m3/a. Seuraavassa taulukos- sa on esitetty altaasta vuosina 2001 – 2003 mereen johdettujen ve- sien määrä ja laatu.
Päästöt tuhka-altaan kautta mereen vuosina 2001-2003:
v. 2001 v. 2002 v. 2003 Jäteveden määrä (m3/a) 1 786 000 1 833 000 1 813 000
Kiintoaine, t/a 29 26 13
As, kg/a 2,0 1,6 2,7
Hg, kg/a 0,18 0,18 1,04
Cd, kg/a 0,09 0,18 0,09
Cr, kg/a 2,7 2,8 3,4
Cu, kg/a 16 19 18
Pb, kg/a 0,9 0,9 1,8
Ni, kg/a 31 32 36
V, kg/a 4,5 4,6 4,5
Fe, kg/a 250 477 304
Zn, kg/a 29 34 32
Mo, kg/a 5,6 3,4 2,7
TOC, kg/a 9 300 9 300 10 200
Mineraaliöljyt, kg/a 89 122 91
Jos tuhka-altaan päästöt laskettaisiin nettoperiaatteella, vähentämäl- lä päästöistä meriveden mukana laitokselle tuleva osuus, useiden parametrien (kupari, nikkeli, vanadiini, molybdeeni ja mineraaliöljyt) nettovaikutus olisi nolla. Kiintoaineen, kadmiumin, kromin, lyijyn, raudan ja sinkin osalta nettovaikutus on negatiivinen. Muiden para- metrien nettovaikutus on oleellisesti pienempi kuin taulukossa on esitetty. Päästöt on arvioitu laitoksella neljä kertaa vuodessa tehtävi- en vesianalyysien perusteella. Altaan sisällön haitta-ainepitoisuuden ollessa määritysrajan alapuolella, on päästön oletettu olevan 50 % määritysrajasta.
Jätteet ja jätehuollon järjestäminen laitoksella
Voimalaitoksen merkittävimmät jätejakeet ovat lentotuhka, pohjakuo- na ja rikinpoistokipsi. Lisäksi toiminnassa jää jätteeksi esimerkiksi erilaisia lietteitä, pakkausjätteitä, laitoksen kunnossapidosta peräisin olevia jätteitä ja yhdyskuntajätteitä.
Vuosina 1998 – 2003 laitoksella syntyneet jätteet ja niiden käsittely.
Jätenimike Tunnus Määrä (t/a) Vastaanottaja /
Sijoituspaikka Lentotuhka 10 01 02 53 100 - 94000 Hyötykäyttö/Härkäsuo Pohjatuhka 10 01 01 8 400 - 17 700 Hyötykäyttö/Härkäsuo Rikinpoistokipsi 10 01 05 5 900 - 16 400 Hyötykäyttö/Härkäsuo Suodatinkakku 10 01 19 230 - 530 t Härkäsuo tai
Poltto kivihiilikattilassa Rauta- ja teräsromu 20 01 40 72 - 227 Stena-Metalliyhtymä Oy Metallijäte 20 01 40 0,6 - 1,26 Stena-Metalliyhtymä Oy Paperijäte 20 01 01 8,3 - 22,9 Lassila&Tikanoja
Paperinkeräys Oy Pahvijäte 20 01 01 0,86 - 6,12 Lassila&Tikanoja Lasijäte 20 01 02 0,87 - 1,44 Lassila&Tikanoja Muut jätteet (mm. hiekkapu-
hallus-, keskusimuri- ja teolli- suusjäte)
20 01 99 0 - 62 Isosuon jäteasema
Sekalainen talous- ja yritysjäte
20 03 01 32 - 191 Isosuon jäteasema Yhdyskuntajäte 20 03 01 4,3 - 50 Isosuon jäteasema Sakokaivolietteet 20 03 04 0,7 - 53 Isosuon jäteasema Rasvanerotuskaivojen
lietteet
20 03 06 0 - 2,3 Isosuon jäteasema
*Öljynerotuskaivolietteet 13 05 03 0 - 3 Isosuon jäteasema
Asbestimassat* 17 06 05 0 - 3,6 Isosuon jäteasema
Voiteluöljyjäte* 13 02 08 5,2 - 9,35 Oy Ekokem Ab Kirkkaat jäteöljyt* 13 01 13 0 - 3,8 Poltto kivihiilikattilassa
tai Ekokem Oy Tyhjät öljytynnyrit* 20 01 40 0 - 37 kpl Onni Forsell Oy Jäähdytysnestejäte* 13 03 08 0 - 0,2 Oy Ekokem Ab Öljyinen huoltojäte* 13 02 08 2,2 - 5,0 Oy Ekokem Ab Rasvanpoistoliuotin* 14 06 05 0 - 3,132 Oy Ekokem Ab
Silikageeli* 16 05 08 0,09 - 0,24 Oy Ekokem Ab
Aerosolipullot* 16 05 08 0,2 - 0,08 Oy Ekokem Ab
Kondensaattorit* 13 08 99 0 - 0,14 Oy Ekokem Ab
Kylmälaitteet, elektroniikka* 20 01 35 0 - 1,65 Oy Ekokem Ab
Akkuromu* 16 06 05 1,3 - 4,3 Oy Ekokem Ab
Loiste- ja elohopealamput* 20 01 21 0,03 - 0,33 Oy Ekokem Ab
Paristot* 16 06 05 0,05 - 0,1 Oy Ekokem Ab
Orgaaniset liuottimet ja liuotinseokset*
14 06 03 0 - 4,8 Oy Ekokem Ab Kemikaalijätteet* 16 05 06 0,003 - 2,6 Oy Ekokem Ab Maali- ja lakkajätteet* 08 01 11 0,1 - 1,4 Oy Ekokem Ab Muut ongelmajätteet* 16 05 09 0 - 0,2 Oy Ekokem Ab
* Ongelmajäte
Energiantuotannon jätteet
Laitoksen toiminnassa syntyy lentotuhkaa 53 100 – 94 000 t/a, poh- jatuhkaa 8 400 – 17 700 t/a ja rikinpoistokipsiä 5 900 – 16 400 t/a.
Näiden määrä riippuu pitkälti energiantuotannon määrästä. Poltetta- essa koostumukseltaan tunnettua polttoainetta, energiantuo- tannossa syntyvien jätteiden ominaisuudet eivät juurikaan vaihtele.
Jätteiden hyödyntämismahdollisuudet pyritään turvaamaan laitok- sella mm. ohjaamalla palamisprosesseja niin, että tuhkat ja rikin- poistokipsi pysyvät mahdollisimman tasalaatuisina ja hyödyntämis- kelpoisina. Tuhkan sisältämän palamattoman hiilen osuus pyritään pitämään alle 5 painoprosentin.
Pohjatuhka voidaan välivarastoida Tuhkamäellä ja toimitetaan sieltä edelleen hyötykäyttöön tai Härkäsuon läjitysalueelle. Tuhkamäellä pohjatuhka on pidetty muista jätteistä erillään, jotta tuhkan hyödyn- täminen olisi mahdollista. Sähkösuodattimeen jäävä lentotuhka siir- retään paineilmalla tuhkasiiloon, jossa tuhka pysyy kuivana. Siilon avulla tuhkan kausiluonteista kysyntää saadaan tasattua. Lentotuh- kan kysyntä on suurinta kesällä, mutta suurin osa tuhkasta syntyy talvella. Rikinpoistolaitoksen prosessista poistettava kipsi varastoi- daan siilossa.
Lentotuhkan varastointiin käytettäviä siiloja huollettaessa, kivihiilikat- tiloita käynnistettäessä ja eräissä muissa poikkeuksellisissa tilanteis- sa lentotuhka johdetaan meriveden avulla tuhka-altaaseen.
Fortum Power and Heat Oy/Heatin tutkimus- ja kehitystoiminnassa on pitkään panostettu sivutuotteiden hyödyntämisen edistämiseen.
Sivutuotteiden käyttökohteet ja tuhkan teknisistä ominaisuuksista tai ympäristökelpoisuudesta johtuvat käyttörajoitukset tunnetaan. Lisäk- si on kartoitettu uusia asiakkaita ja hyödyntämiskohteita sekä tehty yhteistyötä tutkimuslaitosten ja viranomaisten kanssa.
Tuhkat
Tuhkia on hyödynnetty lähinnä rakennusaineteollisuudessa betonin lisäaineena ja maarakentamisessa. Vuosina 1998 - 2002 lentotuh- kasta hyödynnettiin 24 - 87 % ja pohjatuhkasta 40 - 100 %.
Kivihiilen poltossa syntyvä lentotuhka sisältää pääasiassa piidioksi- dia, alumiinitrioksidia ja rautatrioksidia. Lisäksi tuhkassa on kalsi-um- , magnesium-, natrium- ja kaliumyhdisteitä, rikkiä (sulfaatti, sulfiitti) ja klorideja sekä pieniä määriä metalleja. Tuhka vastaa raekooltaan (4 - 400 µm) silttiä tai savea. Lentotuhka läpäisee huonosti vettä (K ≈ 1 x 10-8 m/s).
Pohjatuhka sisältää yleensä hieman enemmän piitä ja vähemmän raskasmetalleja kuin lentotuhka. Tuhkasta liukenee lähinnä suoloja, esim. sulfaatteja ja klorideja. Tuhkan vesiliuos on emäksinen, minkä
takia etenkin metallit ovat liuoksessa niukkaliukoisia. Liukoisuusko- keiden perusteella tuhkasta liukenee metalleista eniten molybdeeniä sekä jonkin verran kromia, kuparia ja vanadiinia. Pohjatuhkassa on liukoisia yhdisteitä huomattavasti vähemmän kuin lentotuhkassa.
Pohjatuhka vastaa raekooltaan (0,06 - 20 mm) hiekkaa tai soraa.
Tuhkan irtotiheys on 700 - 800 kg/m3 ja vedenläpäisevyys (K) 10-3 - 10-5 m/s.
Rikinpoistokipsi
Rikinpoistokipsi on kidevedellistä kipsiä (CaSO4 x 2H2O), jonka ke- miallinen koostumus vastaa lähinnä luonnonkipsiä ja rakeisuus silttiä (raekoko 1 – 40 µm). Liukoisuuskokeiden perusteella kipsistä liu- kenee sulfaatteja, klorideja ja fluorideja. Kipsi on emäksistä, ja sen sisältämät raskasmetallit ovat yleensä niukkaliukoisina yhdisteinä.
Tiivistämättömän kipsin vedenläpäisevyys (K) on 10-5 - 10-6 m/s.
Suurin osa rikinpoistokipsistä on hyödynnetty rakennuslevyteolli- suuden (Knauf-Kipso Oy) raaka-aineena. Kipsi soveltuu myös esi- merkiksi sementin lisäaineeksi. Vuosina 1998-2002 kipsistä hyödyn- nettiin 90 - 100 %. Hyötykäyttöön soveltumaton kipsi toimitetaan Härkäsuon kaatopaikalle.
Suodatinkakku
Suodatinkakku on rikinpoistolaitoksen jätevedenpuhdistuksessa syn- tyvä kuivattu liete, jossa on vaihtelevia määri kipsiä, silikaatteja, kal- siumhydroksidia ja metalleja. Kuivatun suodatinkakun kiintoainepitoi- suus on 40 - 70 % ja vedenläpäisevyys 10-8 – 10-9 m/s. Jäte vastaa lujuudeltaan kipsiä, eikä siitä läjitettynä erotu merkittäviä määriä vet- tä.
Suodatinkakku ei sovellu hyötykäyttöön, ja jäte on sijoitettu Här- käsuon kaatopaikalle tai poltettu kivihiilikattilassa, jolloin suodatin- kakun osuus polttoaineen kokonaismäärästä on erittäin pieni. Pol- tolla ei ole merkittävää vaikutusta voimalaitoksen ainevirtoihin.
Raskasmetallien erottumista rikinpoistolaitoksella sekä rikinpoisto- laitoksen jätevedenpuhdistamolla muodostuvan kuivatun lietteen (suodatinkakku) polton vaikutusta laitoksen ainetaseisiin on sel- vitetty kertaluonteisilla päästömittauksilla vuonna 1996. Selvityksen mukaan valtaosa savukaasun sisältämistä metalleista sitoutuu pö- lyhiukkasiin ja päätyy lentotuhkaan. Osa aineista (As, Hg, Pb, Cd) höyrystyy palamisprosessissa ja läpäisee sähkösuodattimen (Hg) tai adsorboituu hiukkasten pinnalle ja erottuu suodattimessa.
Höyrystyvien metallien pitoisuudet ovat kuitenkin suurimmat kaik- kein pienimmissä hiukkasissa, joiden erotusaste sähkösuodat- timessa on keskimääräistä pienempi. Rikinpoistoyksikkö vähentää myös raskasmetallipäästöjä, sillä osa höyrystyvistä metalleista tii- vistyy jäähtyessään pesurissa.
Mittausjaksolla kivihiilen ja suodatinkakun seoksen polttaminen vä- hensi etenkin kadmium-, nikkeli- ja lyijypäästöjä. Pelkkää hiiltä pol- tettaessa kadmiumpäästö oli 0,7 g/h sekä hiilen ja suodatinkakun seosta poltettaessa 0,39 g/h. Nikkelillä vastaavat päästötasot olivat 3,9 g/h ja 2,6 g/h sekä lyijyllä 12,2 g/h ja 8,5 g/h. Päästöt lisääntyivät suodatinkakkua hiilen seassa poltettaessa kromilla (0,51/0,71 g/h), elohopealla (0,51/0,71 g/h), mangaanilla (10/16 g/h) ja vanadiinilla (5,3/ 8,5 g/h). Vastaavasti suodatinkakun polttaminen lisäsi rikinpois- tolaitoksen jätevesien kadmium- (0,01/0,02 g/h), kromi- (0,54/0,72 g/h), mangaani- (12,2/14,4 g/h), nikkeli- (2,66/4,40 g/h), lyijy- (0,72/0,80 g/h ja vanadiinipäästöä (0,03/0,04 g/h). Muiden metallien päästöt eivät muuttuneet.
Lentotuhkan ja suodatinkakun kaatopaikkakelpoisuus
Lentotuhkan ja suodatinkakun kaatopaikkakelpoisuutta on selvitetty (VTT Prosessit) viimeksi vuonna 2002. Jätenäytteistä selvitettiin hait- ta-ainepitoisuuksia ja muita ominaisuuksia. Aineiden liukenemista kaatopaikkaolosuhteissa selvitettiin ravistelutestillä (CEN-standardi aprEN 12457-3). Useimpien jätteiden sisältämien haitta-aineiden liu- kenemisen todettiin olevan vähäistä. Sulfaatin, kloridin ja fluoridin liukoisuus oli kuitenkin huomattavaa (taulukot).
Lentotuhkan ja suodatinkakun kuiva-aineen haitta-ainepitoisuuksia (mg/kg) ja eräitä muita ominaisuuksia:
Lentotuhka Suodatinkakku
Kuiva-ainepitoisuus 82,5 % 84,6 %
pH 10,7 8,6
Kupari 63 37
Sinkki 150 180
Kadmium 0,62 0,77
Kromi 74 52
Elohopea 0,91 8,9
Nikkeli 94 67
Lyijy 56 46
Vanadiini 150 79
Arseeni 61 38
Molybdeeni 11 4
Alumiini 110 000 49 900
Kloridi (Cl-) 840 5 400
Fluoridi (F-) 240 16 600
Sulfaatti (SO42-) 7 500 572 000 Nitraatti (NO3-) < 400 < 400 Fosfaatti (PO43-) 7 600 527 000
Lentotuhkan ja suodatinkakun haitta-aineiden liukoisuus kahdella L/S (neste/kiinteä) -suhteella:
Liuennut ainemäärä (mg/kg)
Lentotuhka Suodatinkakku Aine
L/S 2 L/S 10 L/S 2 L/S 10 Cu < 0,02 < 0,1 0,02 0,1 Zn < 0,02 < 0,1 < 0,02 < 0,1 Cd < 0,004 < 0,02 < 0,004 < 0,02 Cr 1,5 2,0 < 0,01 < 0,05 Hg < 0,004 < 0,02 < 0,004 < 0,02 Ni < 0,02 < 0,1 < 0,02 < 0,1 Pb < 0,04 < 0,2 < 0,04 < 0,2 V 0,5 1,3 < 0,02 < 0,1 As 0,07 0,25 < 0,02 < 0,1 Mo 4,2 4,6 0,34 0,43 Al 4,4 28 < 0,4 < 2,0
Cl- 900 910 3 000 3 800
F- 1,6 5,5 42 115
SO42- 580 980 4 800 20 700
NO3- 0,8 2,3 60 76 PO43- 0,03 0,26 < 0,03 < 0,2 Selvitykseen liitetyn kaatopaikkakelpoisuuslausunnon mukaan tuhka ja suodatinkakku voidaan sijoittaa kaatopaikkoja koskevan valtio- neuvoston päätöksen (861/1997) mukaiselle tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. Kaatopaikalle sijoitettavan jätteen sulfaattipitoisuutta ei ole toistaiseksi rajoitettu. Suodatinkakun korkea sulfaattipitoisuus voi mahdollisesti estää jätteen sijoittamisen kaatopaikalle tulevai- suudessa.
Muut energiantuotannon jätteet
Kivihiiltä käsiteltäessä jätteeksi jäävä hylkyhiili murskataan mahdolli- suuksien mukaan uudelleen ja poltetaan kivihiilikattilassa. Hylkyhiili sekoitetaan hiilikentällä polttoon menevään hiileen. Jätteeksi jäävä polttoon soveltumaton hylkyhiili toimitetaan Härkäsuon läjitysalueel- le.
Jäähdytysvesipumppaamon erotuskaivoon kertyvät roskat ja kalat käsitellään sakokaivolietteenä sijoittamalla ne kaatopaikalle. Kalaa kertyy suodattimille melko vähän. Osa kaloista pääsee järjestelmän läpi takaisin mereen. Jäähdytysvesijärjestelmästä huoltojen yhtey- dessä poistettava fouling-eliöitä sisältävä liete on käytetty Tuhkamä- en maisemointiin.
Suolanpoistolaitoksen ja lauhteenpuhdistuslaitoksen ioninvaihdinten elvytyksissä muodostuva sakka on huuhdeltu mereen.
Ongelmajätteet
Ongelmajätteet toimitetaan Oy Ekokem Ab:lle tai muuhun jätteiden käsittelyyn oikeutettuun yritykseen käsiteltäväksi. Jätteet varastoi- daan erillisessä ongelmajätevarastossa.
Hakija on 11.10.2004 päivätyssä hakemuksen täydennyksessä il- moittanut toimittavansa jäteöljyt, joita on aiemmin poltettu laitoksen kivihiilikattiloissa, ko. jätteen käsittelyyn oikeuttavan ympäristöluvan saaneelle laitokselle käsiteltäväksi.
Voimalaitosalueella olevat öljynerotuskaivot tyhjennetään imuautolla ja öljyjae toimitetaan käsiteltäväksi laitokseen, jolla on lupa käsitellä jätteet.
Muut jätteet
Laitoksen toiminnassa syntyvät rakennus- ja purkujätteiden sekä ta- lousjätteiden sisältämät hyödynnettävissä olevat jätejakeet (paperi, pahvi, lasi, metalliromu) pyritään toimittamaan kierrätykseen. Hyöty- käyttöön soveltumattomat talous- ja teollisuusjätteet toimitetaan Tu- run Seudun Jätehuolto Oy:n Isosuon jäteasemalle.
Laitosalueen sakokaivoihin kertyvä liete toimitetaan Isosuon jätease- malle. Sakokaivot tyhjennetään imuautolla.
Päästöt maaperään
Laitoksen toiminnasta ei normaalisti aiheudu päästöjä maaperään.
Melu
Laitoksen ympäristömelu muodostuu jatkuvasta käyntiäänestä ja ly- hytkestoisesta melusta varoventtiilin toimiessa häiriötilanteissa. Ym- päristömelumittaukset on tehty viimeksi vuoden 2004 aikana. Laitok- sen käynnistysten aikaista melua (kesto 8 - 10 tuntia, yhtäjaksoinen melu 2 - 3 tuntia) mitataan myöhemmin. Lisäksi alueelle suuntautuva liikenne ja työkoneet aiheuttavat melua.
Liikenne
Naantalin voimalaitoksen toimintaan liittyviä raskaita kuljetuksia arvi- oidaan olevan noin 5 500 vuodessa. Kuljetukset tapahtuvat opastet- tua reittiä pitkin ja pääsääntöisesti klo 7-23 välisenä aikana. Kulje- tukset ovat lähinnä tuhka-, rikinpoistokipsi- ja kemikaalikuljetuksia.
Kivihiili tuodaan Naantaliin laivakuljetuksina. Osa polttoöljystä tuo- daan säiliöautoilla. Säiliöautojen purkupaikka sijaitsee öljysäiliön vie- ressä. Biopolttoaine tuodaan pääsääntöisesti perävaunullisilla kuor-
ma-autoilla ja puretaan hiilikentälle. Biopolttoainetta tuodaan voima- laitokselle 5 - 15 kertaa viikossa.
Rikkihappo ja lipeä tuodaan laitokselle säiliöautoilla, joista kemikaali puretaan varastosäiliöihin. Kalkkikiveä tuodaan laitokselle keskimää- rin 3 - 7 kertaa viikossa perävaunullisilla säiliöautoilla.
Laitoksen tuhka- ja kipsijätteet kuljetetaan laitokselta läjitettäväksi tai hyödynnettäväksi kuorma-autoilla. Viikoittain tuhkakuljetuksia on keskimäärin 80 - 90 ja kipsikuljetuksia muutama.
TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN
YVA-lain mukaisesti arvioidut vaikutukset
Ympäristövaikutusten arviointia ei ole tehty erikseen, koska laitoksen toiminta ei muutu merkittävästi.
Toiminnan vaikutukset ilman laatuun ja laskeumaan
Alueen ilmanlaatuun vaikuttavat sen omat lähteet ja kaukokulkeuma.
Turun seudulla ilman laatu on parantunut huomattavasti viime vuosi- kymmeninä. Naantalin voimalaitoksen kaukolämmön ja höyryn tuo- tannolla on ollut tähän kehitykseen merkittävä, suotuisa vaikutus.
Energiantuotannon keskittyminen ja 1990-luvulla tehdyt mittavat il- mansuojeluinvestoinnit ovat merkittävimmät toimet ilmansuojelun alalla. Turun kaupunkialueella ilman rikkidioksidipitoisuuksien vuosi- keskiarvo oli vuonna 1981 81 µg/m3, vuonna 1991 13 µg/m3 ja vuonna 1999 5 µg/m3.
Ilmanlaadun mittaukset
Laitoksen rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen vaikutuksia voidaan arvioida vertaamalla kyseisten aineiden pitoisuuksia ilman- laadun lyhytaikaispitoisuuksien terveysperusteisiin ohje- ja raja- arvoihin ja vuosipitoisuuksien luontoperusteisiin raja-arvoihin (VNp 480/1996 ja VNA 711/2001).
Ilmanlaadun tarkkailutulosten mukaan ilman rikkidioksidi- ja typenok- sidipitoisuudet sekä hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ovat lai- toksen ympäristössä pääsääntöisesti olleet selvästi ohjearvoja pie- nempiä.
Turun seudun ilmanlaadun yhteistarkkailussa on Turun Ruissalon, Raision Kaanaan ja Naantalin Karvetin mittausasemat sijoitettu seu- raamaan erityisesti Naantalin voimalaitoksen ja öljynjalostamon vai- kutusta ilmanlaatuun. Rikkidioksidin vuosipitoisuudet ovat olleet vii- me vuosina em. asemilla 1-3 µg/m3. Utön tausta-asemalla pitoisuus on ollut vastaavana aikana 0,7-1,1 µg/m3. Pitoisuudet ovat huomat- tavasti pienempiä kuin maa- ja metsätalousalueille kasvillisuusvaiku-
tusten ehkäisemiseksi annettu raja-arvo 20 µg/m3 (VNA 711/2001).
Rikkidioksidin lyhytaikaispitoisuudet, jotka voivat pistelähteiden päästöjen vaikutuksesta satunnaisesti kohota, ovat olleet ohjearvoja selvästi pienempiä.
Energiantuotanto- ja teollisuuslaitosten häiriötilanteet ovat ajoittain aiheuttaneet ilman rikkidioksidipitoisuuksien hetkellistä kohoamista.
Muutoin pitoisuudet ovat olleet erittäin pieniä. Typpidioksidin vuo- sikeskiarvo on ollut vuosina 1998-2002 Turun seudulla 19-37 µg/m3 ja Utössä 3-5 µg/m3. Hiukkaspitoisuuksien (PM10) vuosikeskiarvo on ollut 12-19 µg/m3. Typpidioksidin ja hiukkasten (PM10) pitoisuuksien vuosikeskiarvolle on terveyshaittojen ehkäisemiseksi annettu raja- arvo 40 µg/m3. Rikkidioksidin vuosikeskiarvolle ei ole annettu terve- ysperusteista raja-arvoa.
Ilman haitta-ainepitoisuuksien suurimmat ohjearvoihin verrattavat tunti- ja vuorokausipitoisuudet vuosina 2000 – 2002:
Mittausasema Tunti- ja vuorokausipitoisuudet µg/m3 (% ohjearvosta)
v. 2000 v. 2001 v. 2002 Ohje- arvo Naantali, SO2
tuntiarvo vrk-arvo Naantali, NO2
tuntiarvo vrk-arvo Naantali, PM10
vrk-arvo
38 (15 %) 17 (21 %) 80 (53 %) 42 (60 %) 72 (103 %)
42 (17 %) 16 (20 %) 132 (88%) 62 (89 %) 72 (103 %)
98 (39 %) 25 (31 %) 85 (57 %) 45 (64 %) 53 (76 %)
250 80 150 70 70 Ruissalo, SO2
tuntiarvo vrk-arvo Ruissalo, NO2
tuntiarvo vrk-arvo
22 (9 %) 8 (10 %) ei mitattu ei mitattu
36 (14 %) 10 (13 %) 60 (40 %) 36 (51 %)
139 (56 %) 20 (25 %) 64 (43 %) 37 (53 %)
250 80 150 70 Kaanaa, SO2
tuntiarvo
vrk-arvo 26 (10 %)
11 (14 %) 46 (18 %)
11 (14 %) 89 (36 %)
24 (30 %) 250 80
Tuotannon lisääntymisen seurauksena laitoksen kokonaispäästöt lisääntynevät hieman, mutta epäpuhtauksien vuosipitoisuuksien tai kokonaislaskeuman kannalta pienellä päästölisäyksellä ei ole käy- tännössä merkitystä. Tunti- ja vuorokausitasolla päästöt eivät muutu nykyiseen verrattuna.
