Mitä voi tehdä parodian nimissä? : Parodia tekijänoikeuden rajoitusperusteena

(1)

Mitä voi tehdä parodian nimissä?

– Parodia tekijänoikeuden rajoitusperusteena

Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos

Pro gradu –tutkielma ja seminaari, siviilioikeus

9.1.2018

Tekijä: Hanna Salmela 250909 Ohjaaja: Katja Lindroos

(2)

Tiivistelmä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö

Oikeustieteiden laitos

Tekijä

Hanna Salmela

Työn nimi

Mitä voi tehdä parodian nimissä? – Parodia tekijänoikeuden rajoitusperusteena

Pääaine

Siviilioikeus

Työn laji

Pro gradu -tutkielma

Aika

9.1.2018

Sivuja

XIII–62

Tiivistelmä

Tämä pro gradu – tutkielma tarkastelee parodian tekijänoikeudellista asemaa Suomessa. Suo- messa tekijänoikeuslakiin ei ole kirjoitettu erityistä säännöstä parodiasta, vaan oikeuskirjallisuudessa parodiaa on perinteisesti tarkasteltu tekijänoikeuslain 4.2 §:n mukaisena vapaana muun- nelmana. Vaikka parodian toisaalta voidaankin perustellusti katsoa kuuluvan vapaan muunnelman piiriin, käytännössä tämä tulkinta on ongelmallinen parodian monimuotoisuuden vuoksi.

Vapaa muunnelma ei kuulu tekijänoikeuslain 2 luvun mukaisiin tekijänoikeusrajoituksiin, joihin parodian puolestaan voitaisiin katsoa kuuluvan kansainvälisten sopimusten ja EU-lainsäädännön perusteella. Lisäksi parodian ideana on saattaa alkuperäisteos arvostelun kohteeksi. Parodioi- vassa teoksessa voi siis olla huomattaviakin määriä lainauksia alkuperäisteoksesta. Tämä herät- tää kysymyksen siitä milloin parodian tarkoituksen edellyttämä lainausmäärä on ylittynyt siten, että kyseessä onkin oikeudenloukkaus alkuperäisteoksen liiallisen kopioinnin perusteella. Missä menee sallitun ja kielletyn parodian raja ja mitä ylipäätänsä voidaan tehdä parodian nimissä?

Parodialle ei ole olemassa virallista juridista määritelmää, sillä parodia on hyvin pitkälti aikaan, paikkaan, kulttuuriin ja sen traditioihin sidottu käsite. Sen vuoksi tutkielma pyrkii omalta osaltaan hahmottamaan ja ymmärtämään parodian tekijänoikeudellista asemaa ja parodia-käsitteen määritelmää seuraavien neljän suuremman kokonaisuuden kautta: kansainvälinen ja eurooppalainen tekijänoikeuskehys, tekijänoikeuden ja taiteen välinen problematiikka, tekijän moraaliset oikeudet ja perusoikeusnäkökulma parodiaan.

Avainsanat: parodia, tekijänoikeus, tekijänoikeuslaki, tietoyhteiskuntadirektiivi, sitaattioikeus, moraaliset oikeudet, taide, laiton taide, tekijänoikeusparodia, tavaramerkkiparodia, sananvapaus

(3)

SISÄLLYS

LÄHTEET... III LYHENNELUETTELO ... IX LIITTEET ... XII

1 JOHDANTO ... 1

1.1 Tutkielman tausta ja tutkielman kannalta oleelliset käsitteet ... 1

1.2 Tutkimuskysymys ... 3

1.3 Tutkimusmetodi ja aiheen rajaus... 4

1.4 Tutkielman rakenne ... 4

2 SUOMALAISEN TEKIJÄNOIKEUSLAINSÄÄDÄNNÖN KANSAINVÄLINEN ULOTTUVUUS ... 7

2.1 Pohjoismaiden tekijänoikeuslainsäädännöt ... 7

2.2 Kansainvälinen tekijänoikeuskehys ... 8

2.3 Eurooppalainen tekijänoikeuskehys parodian näkökulmasta ... 12

2.3.1 Parodian kulttuurisidonnainen luonne ... 14

2.3.2 Euroopan unionin tuomioistuimen kannanottoja parodiaan ... 15

3 TEKIJÄNOIKEUDELLISIA HUOMIOITA PARODIAAN ... 23

3.1 Parodian oikeuttaminen ... 23

3.1.1 Tekijänoikeuslaissa säädetyt yksittäiset rajoitukset, erityisesti sitaattioikeus ... 23

3.1.2 Parodian asema ... 25

3.1.3 Tekijänoikeusneuvoston lausunnot parodiasta ... 28

3.1.4 Moraalisten oikeuksien suhde parodiaan ... 35

3.2.Taide ja tekijänoikeus... 42

3.2.1 Laiton taide ja muut uudet taidesuuntaukset ... 43

3.2.2 Tekijänoikeusparodia ja tavaramerkkiparodia taiteessa ... 45

4 PERUSOIKEUSNÄKÖKULMA PARODIAAN ... 49

4.1 Parodia digitaalisessa käyttöympäristössä ... 49

4.2 Perusoikeuksien tarkastelumalli ... 49

4.3 Sananvapauden ja tekijänoikeuden suhde ... 53

5 YHTEENVETO JA PÄÄTELMÄT ... 58

(4)

LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Bruun, Niklas: Mikko Mallikas huumekauppiaana, Sallitun parodian rajat ja tekijänoikeus.

IPRinfo 1/2006.

Fergusson, Ian F: The World Trade Organization: Background and Issues. CRS Report for Congress. Congressional Research Service 2007.

Ficks, Erik: Om det icke-existerande eller harmoniserade parodiundantaget i svensk upphovs- rätt. Nordiskt immateriellt rättsskydd 2015.

Gommers, Carina: The autonomous concept of parody and conflicting fundamental rights: a balancing act. Journal of Intellectual Property Law & Practice 2014, Vol. 9, No. 12, s. 968- 970.

Grönros, Eija-Riitta:

- Kielitoimiston sanakirja: A-K. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 170.

3. uudistettu painos. Helsinki 2012, s. 469.

- Kielitoimiston sanakirja: L-R. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 170.

3. uudistettu painos. Helsinki 2012, s. 459.

- Suomen kielen perussanakirja: 3.osa, S-Ö. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 140. Helsinki 2006, s. 33.

Haarala, Risto: Suomen kielen perussanakirja: 2.osa, L-R. Kotimaisten kielten tutkimuskes- kuksen julkaisuja 55. Helsinki 2001, s. 424.

Haarmann, Pirkko-Liisa: Tekijänoikeus ja lähioikeudet. 3.uudistettu painos. Jyväskylä 2005.

Haarmann, Pirkko-Liisa – Mansala, Marja-Leena: Immateriaalioikeuden perusteet. Helsinki 2012.

Harenko, Kristiina – Niiranen, Valtteri – Tarkela, Pekka:

- Tekijänoikeus. 2.uudistettu painos. Liettua 2016.

- Tekijänoikeus – kommentaari ja käsikirja. Helsinki 2006.

Hietanen, Herkko: Pelleily sallittu? – Parodia tekijänoikeuden rajoituksena. Defensor Legis N.o 1/2009.

Hoikka, Mikko: Sananvapaus Euroopan unionin oikeudessa. Vammala 2009.

Huuskonen, Mikko: Teoskynnys – eräitä rajanvetotilanteita erityisesti lyhyiden ilmaisujen suo- jan osalta. Teoksessa Sorvari Katariina (toim.): Tekijänoikeusneuvosto 25 vuotta. Helsinki 2011.

(5)

Jacques, Sabine: A Parody Exception: Why Trade Mark Owners Should Get the Joke. Intel- lectual Property Review 2016, 38(8) s. 471-481.

Karo, Marko – Lavapuro, Juha – Mylly, Tuomas: Tekemisen vapaus. Luovuuden ehdot ja te- kijänoikeus. Helsinki 2007.

Knoph, Ragnar: Åndsretten. Oslo 1936.

Kotila, Olli: Respektioikeus ja eräät digitaalisen käyttöympäristön piirteet. Teoksessa Rainer Oesch, Hanna Heiskanen, Outi Hyyrynen (toim.): Tekijänoikeus ja digitaalitalous. Helsinki 2009.

Kur, Annette: Intellectual property rights in a fair world trade system, proposals for reform of TRIPS. Cheltenhem 2011, s. 278.

Leppämäki, Laura: Tekijänoikeuden oikeuttaminen. Jyväskylä 2006.

Mylly, Tuomas: Tekijänoikeuden ideologiat ja myytit. Lakimies 2/2004, s. 228-254.

Neuvonen, Riku: Eurooppalaisen sananvapauden ideaali ja todellisuus. Teoksessa Päivi Tii- likka (toim.): Sananvapaus puntarissa. Viestintäoikeuden vuosikirja 2013. Helsinki 2014.

Norrgård, Marcus: Tekijänoikeusneuvosto: nyt ja tulevaisuudessa. Teoksessa Sorvari Kata- riina (toim.): Tekijänoikeusneuvosto 25 vuotta. Helsinki 2011.

Oesch, Rainer: Tekijänoikeudet ja perusoikeusnäkökulma. Lakimies 3/2005, s. 351-376.

Ohta, Tom: The parody problem: what does the future hold? Intellectual Property Magazine 6- 7/2014, s. 11-12.

Pitkänen, Anu: Tavaramerkkioikeuden ja tekijänoikeuden kaksoissuoja. Helsinki 2016.

Raitio, Juha: Oikeusvarmuus ja oikeusvoima eurooppaoikeudessa. Defensor Legis N:o 4/2012, s. 403-418.

Rosati, Eleonora: CJEU rules on notion of parody (but it will not be funny for national courts).

Journal of Intellectual Property Law & Practice 2015, Vol. 10, No. 2, s. 80-82.

Senftleben, Martin – Angelopoulos, Christina – Frosio, Giancarlo – Moscon, Valentina –Pe- guera, Miquel – Rognstad, Ole Andreas: The Recommendation on Measures to Safeguard Fun- damental Rights and the Open Internet in the Framework of the EU Copyright Reform.

17.10.2017. Saatavana osoitteesta: [https://ssrn.com/abstract=3054967] (9.1.2018) Sormunen, Petra: Parodiaa brändin kustannuksella. IPRinfo 4/2012.

(6)

Sorvari, Katariina:

- Riisuttu mies: teoksen muuttamisesta taloudellisena ja moraalisena oikeutena. Teok- sessa Saarnilehto Ari (toim.): Sopimus, vastuu, velvoite. Turun yliopiston oikeustie- teellisen tiedekunnan julkaisuja. Turku 2007, s. 335-345.

- Tekijänoikeuden loukkaus. Juva 2007.

Sundberg, Nils H.: Selostuksia ja tiedonantoja korkeimman oikeuden ratkaisuista vuonna 1971.

Helsinki 1972, s. 103-105.

VIRALLISLÄHTEET

EU

KOM(2016) 593, lopull. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tekijänoikeu- desta digitaalisilla sisämarkkinoilla.

Euroopan unionin perusoikeuskirja (2012). EUVL C 326, 26.10.2012, s. 391–407.

Suomi

KM 1953:5: Ehdotus laiksi tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin. Helsinki 1953.

SopS 5/1995: Maailman kauppajärjestön perustamissopimus.

PeVL 13/2007 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 68/2007 vp) laiksi kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

Ruotsi

SOU 1956:25: Upphovsmannarätt till litterära och konstnärliga verk.

INTERNET-LÄHTEET

Electronic Frontier Finland ry: Helsingin hovioikeus: Tehokas parodia ei ole parodiaa.

Lehdistötiedote 15.4.2011.

[http://effi.org/julkaisut/tiedotteet/lehdistotiedote-2011-04-15.html] (9.1.2018) Kopiosto: Kopiosto tekijänoikeusjärjestön internetsivut.

[http://www.kopiosto.fi/kopiosto/fi_FI/] (9.1.2018) Le Gorafi: Le Figaro-uutissivustoa parodioiva sivusto.

[http://www.legorafi.fr] (9.1.2018)

(7)

WIPO: Maailman henkisen omaisuuden järjestön internetsivut.

[http://www.wipo.int/about-wipo/en/] (9.1.2018) WTO: Maailman kauppajärjestön internetsivut.

[https://www.wto.org/english/thewto_e/whatis_e/tif_e/org6_e.htm] (9.1.2018) Nordpresse: Sudpresse-uutissivustoa parodioiva sivusto.

[http://nordpresse.be/] (9.1.2018) Taiteilija Jani Leinosen internetsivut.

[http://janileinonen.com/fi/] (9.1.2018) Taiteilija Jani Leinosen McDonald’s video.

[http://www.youtube.com/watch?v=wcBuRSzCbM8] (9.1.2018)

KUVAMATERIAALI

Kuvat alkuperäisteoksesta ja jälkiperäisteoksesta C-201/13 Deckmyn v. Vandersteen.

[https://www.actualitte.com/article/bd-manga-comics/belgique-la-parodie-ne-peut-contenir- de-message-discriminatoire/51085] (9.1.2018)

Valokuva Bjarne Melgaardin maalauksesta. Puppy Orgy Adic Party – näyttely, Galerie Fors- blom 2015. © Jussi Tiainen.

[https://news.artnet.com/app/news-upload/2015/04/BMEL_018-256x256.jpg] (9.1.2018) Kuva Miina Äkkijyrkän vuonna 2007 Marimekolle suunnittelemasta Kevätjuhla- kuosista.

[https://www.finnstyle.com/kevatjuhla-green.html] (9.1.2018)

OIKEUSTAPAUKSET

Euroopan unionin tuomioistuin

C-201/13 Johan Deckmyn and Vrijheidsfonds VZW v Helena Vandersteen, Christiane Van- dersteen, Liliana Vandersteen, Isabelle Vandersteen, Rita Dupont, Amoras II CVOH, WPG Uitgevers België EU:C:2014:2132

C-479/04 Laserdisken ApS v Kulturministeriet EU:C:2006:549

C-112/00 Eugen Schmidberger, Internationale Transporte und Planzüge v Republik Österreich EU:C:2003:333

(8)

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset

C-2013/13 Johan Deckmyn ja Vrijheidsfonds VZW v Helena Vandersteen, Christiane Vanders- teen, Liliana Vandersteen, Isabelle Vandersteen, Rita Dupont, Amoras II CVOH ja WPG Uit- gevers België EU:C:2014:2132. Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Villalón 22.5.2014.

Suomi

Korkein oikeus KKO 1967 II 10 KKO 1971 II 44

Hovioikeudet

Helsingin HO 15.4.2011 t. 1157

Käräjäoikeudet

Helsingin KO 21.6.2012 t. 5208

Tekijänoikeusneuvoston lausunnot

TN 2017:4 (Maalausten tekijänoikeus ja parodia)

TN 2010:3 (Tekijänoikeus internetsivuston sisältöön ja sisällön käyttö parodiassa) TN 2010:2 (Laulun säkeen suoja)

TN 2009:2 (Logojen käyttö parodiassa)

TN 2007:18 (Tekijänoikeus piirrokseen ja logoon) TN 2006:18 (Tekijänoikeus logoon)

TN 2001:12 (Oikeus Puhdas Elämä Lapselle – tunnukseen)

TN 2001:4 (Tekijänoikeus diaarikaavaan, arkistokaavaan ja arkistointiohjeisiin) TN 2000:1 (Tekijänoikeus pallopelin säännöstöön ja pelin tunnuksiin)

TN 1994:21 (Moraaliset oikeudet, loukkaus, taideteos, postikortti)

(9)

Ruotsi

Korkein oikeus HD T 4739-04

Norja

Korkein oikeus

Høgsteretts dom, 25.03.2010, HR-2010-00527-A, (sak nr. 2009/1905)

(10)

LYHENNELUETTELO

Bernin yleissopimus Berne Convention for the Protection of Literary and Artistic Works of September 9, 1886; kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskeva Bernin yleissopimus

CJEU Court of Justice of the European Union, Euroopan

unionin tuomioistuin

Effi Electronic Frontier Finland ry

ECHR Convention for the Protection of Human Rights and

Fundamental Freedoms 1953; yleissopimus ihmisoi- keuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroo- pan ihmisoikeussopimus)

EU Euroopan unioni

esim. esimerkiksi

GATT-sopimus General Agreement on Tariffs and Trade 1947. Tul- leja ja kaupankäyntiä koskeva yleissopimus

HD högsta domstolen, Ruotsin korkein oikeus

HO hovioikeus

KKO korkein oikeus

KO käräjäoikeus

KOM komission ehdotus

ko. kyseessä oleva

ks. katso

mm. muun muassa

Hof van beroep te Brussel Belgian muutoksenhakutuomioistuin

nk. niin kutsuttu

NRK Norsk rikskringkasting AS, norjalainen TV- ja radio-

asema

ophavsretsloven Lov om ophavsretten til litterære og kunstneriske værker 1961:158. Tanskan tekijänoikeuslaki

(11)

Pariisin yleissopimus Paris Convention for the Protection of Industrial Pro- perty of March 20, 1883; teollisoikeuden suojelemista koskeva Pariisin yleissopimus

PeVL perustuslakivaliokunnan lausunto

PL Suomen perustuslaki 731/1999

Ranskan tekijänoikeuslaki Loi n°57-298 du 11 mars 1957 sur la propriété littéraire et artistique

SEUT Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen

konsolidoitu toisinto, EUVL, N:o C 83, 30.3.2010, s.

47

SopS Suomen säädöskokoelman sopimussarja

SOU statens offentliga utredningar, Ruotsin hallituksen

mietintö

StGB Strafgesetzbuch 1998. Saksan rikoslaki

Tavaramerkkidirektiivi Ensimmäinen neuvoston direktiivi 89/104/ETY, annettu 21. päivänä joulukuuta 1988, jäsenvaltioiden ta- varamerkkilainsäädännön lähentämisestä, EYVL N:o L 040, 11.2.1989

TavaraML tavaramerkkilaki 7/1964

TekOikL tekijänoikeuslaki 404/1961

Tietoyhteiskuntadirektiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY, annettu 22.päivänä toukokuuta 2001, te- kijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa, EYVL N:o L 167/10, 22.6.2001

tm. tai muuta

TN tekijänoikeusneuvosto

TRIPS-sopimus Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights 1993. Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen liitteessä 1C oleva teollis -ja te- kijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus

ts. toisin sanoen

(12)

UCC Universal Copyright Convention 1952. Yleismaail- mallinen tekijänoikeussopimus

UN United Nations, Yhdistyneet kansakunnat

UNESCO United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization, Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö

URL Lag om upphovsrätt till litterära och konstnärliga

verk 1960:729. Ruotsin tekijänoikeuslaki

USA United States of America. Yhdysvallat

vrt. vertaa

WCT WIPO Copyright Treaty 1996. WIPOn tekijänoikeus-

sopimus

WIPO World Intellectual Property Organization, maailman

henkisen omaisuuden järjestö

WPPT WIPO Performances and Phonograms Treaty 1996.

WIPOn esitys- ja äänitesopimus

WTO World Trade Organisation, maailman kauppajärjestö

ÅVL Lov om opphavsrett til åndsverk m.v. (åndsverklo-

ven) 1961. Norjan tekijänoikeuslaki

(13)

LIITTEET

Kuva 1. Alkuperäinen työ ja jälkiperäisteos (C-201/13)

Vasemmalla olevassa kuvassa on belgialaisen sarjakuvataiteilija Willebrord Vandersteenin vuonna 1961 tekemän Suske en Wiske – sarjakuva-albumin kansikuvapiirros.

Oikealla on Johan Deckmynin julkaiseman kalenterin kansikuva. Kalentereita jaettiin Ghentin kaupun- gin uudenvuoden vastaanotolla vuonna 2011.

(14)

Kuva 2. Alkuperäinen työ ja jälkiperäisteos (TN 2017:4)

Vasemmalla olevassa kuvassa on taiteilija Miina Äkkijyrkän vuonna 2007 Marimekolle suunnittelema Kevätjuhla-kuosi.

Oikealla on valokuva norjalaisen taiteilijan Bjarne Melgaardin maalauksesta. Puppy Orgy Adic Party – näyttely, Galerie Forsblom 2015. © Jussi Tiainen.

(15)

1 JOHDANTO

1.1 Tutkielman tausta ja tutkielman kannalta oleelliset käsitteet

Immateriaalioikeuksilla, joihin tekijänoikeus lukeutuu, on entistä korostuneempi merkitys teknologiayhteiskunnassa. Mylly katsoo, että ”[j]uuri tekijänoikeudesta (ja immateriaalioi- keuksista yleisemminkin) on tulossa informaatioajan merkittävä vallankäytön väline, joka määrittää paitsi yksittäisiä oikeuksia, myös koko informaatiojärjestelmän ja digitaalisen kulttuurin perustavaa laatua olevia parametreja.”¹ Ihminen kohtaa tiedostamattaan valtavan määrän tekijänoikeuden suojan piiriin kuuluvia teoksia joka päivä. Uuden sarjakuvan, mu- siikkilevyn, James Bond - elokuvan takana on joku, joka on luonut kyseisen teoksen – tekijä.

Vanha sananlasku ”kunnia sille, jolle se kuuluu” kiteyttää hyvin tekijänoikeusnormistosta kumpuavan ajatuksen tekijän kunnioittamisesta.²

Tekijänoikeuslailla (TekOikL, 8.7.1961/404) voidaankin katsoa olevan kahdenlainen funk- tio. Toisaalta sen tarkoituksena on edistää luovaa työtä yhteiskunnassa tunnustamalla teki- jälle yksinoikeus teokseensa. Teoksen lisäksi tekijänoikeus suojaa tekijän varallisuus- ja per- soonaallisuusoikeudellisia komponentteja.³ Tekijän yksinoikeus ei ole kuitenkaan absoluut- tinen, sillä TekOikL:n toinen luku määrittelee tekijänoikeuden rajoitukset ja säännökset so- pimuslisenssistä. Tekijän yksinoikeutta teokseen on katsottu tarpeelliseksi rajoittaa yleisen edun vuoksi. Lain toisena tarkoituksena voidaan siten nähdä yleinen intressi tekijänoikeu- della suojattujen teosten lailliseen käyttämiseen.

Tekijänoikeus suojaa ainoastaan teoksen ilmaisumuotoa, johon tekijä on henkisen luomis- työnsä seurauksena teoksensa saattanut.⁴ Ideat, ajatukset, teemat ja periaatteet eivät kuulu suojan piiriin. Tämä ajatusmalli on ymmärrettävä, sillä mikään teos ei synny tyhjiössä. Tai- teilijat saavat inspiraatiota heitä ympäröivästä maailmasta. He ottavat usein vaikutteita muiden teoksista.

1 Mylly 2004, s. 232-233.

2 Sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan ”tekijänoikeuslaki” korostaa tekijän oikeutta. Iso-Britanniassa vas- taava laki tunnetaan nimellä ”copyright law” eli oikeus kopioida. Tekijän yksinoikeus teokseen ja toisen teoksen käyttäminen on totuttu tekijänoikeudessa näkemään vastakkaisina näkökulmina.

3 ”Tekijänoikeuden varallisuusoikeudellisia komponentteja kutsutaan tavallisesti tekijän taloudellisiksi oikeuksiksi ja persoonallisuusoikeudellisia komponentteja tekijän moraalisiksi oikeuksiksi.” Haarmann 2005, s. 110.

4 Esim. kirjallisen teoksen ja kuvataiteen suojan määräytymisestä: ”Kirjallisen teoksen osalta suoja kohdistuu vain niihin sanavalintoihin, joilla tekijä on ajatuksensa, ideansa tai tietonsa ilmaissut. Kuvataiteen osalta suoja kohdistuu niihin väri-, tekniikka- ja muihin valintoihin, joilla tekijä on teoksensa luonut.” Harenko – Niiranen –Tarkela 2006, s. 15.

(16)

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee oikeudellisesta näkökulmasta tilanteita, joissa tekijä on ottanut vaikutteita toisen tekemästä työstä ja luonut alkuperäisteosta parodioivan teoksen.

Parodiaan liittyy monia tekijänoikeudellisia kysymyksiä, joihin tutkielma pyrkii osaltaan vastaamaan.

Tekijällä tarkoitetaan TekOikL:n 1.1 §:n mukaisesti sitä henkilöä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen. Teoksen tekijällä on tekijänoikeus luomaansa teokseen.⁵ Teoksen tekijänä ei voida pitää oikeushenkilöä, vaan kyseessä on aina luonnollinen henkilö.⁶ Te- kOikL ei ole asettanut muita vaatimuksia tekijälle. Tämä tarkoittaa sitä, ettei tekijän tarvitse olla esim. taidealan ammattilainen tai edes täysi-ikäinen.

Teos on henkisen luomistyön tulos. Nauttiakseen tekijänoikeussuojaa, teoksen on yllettävä teostasoon. Teos saavuttaa teostason olleessaan tarpeeksi itsenäinen ja omaperäinen.

Jälkiperäisteos on teos, joka pohjautuu jo olemassa olevaan teokseen. Tekijänoikeuslain mu- kaisesti jälkiperäisteoksia ovat muunnelma (TekOikL 4 §), käännös (TekOikL 4 §) ja ko- koomateos (TekOikL 5 §).

Parodia on kirjallisuuden laji tai tuote, jossa jokin yleisesti tunnettu aihe tai teos tehdään naurunalaiseksi sen ominaispiirteitä ivallisesti mukailemalla.⁷ Karikatyyri eli pilapiirros korostaa henkilön tm. luonteenomaisia piirteitä.⁸ Pastissi on ”toisen ajan t. taiteilijan tyyliä tahallisesti jäljittelevä (us. parodinen) taideteos”.⁹ Nämä edellä olevat kolme määritelmää parodialle, karikatyyrille ja pastissille ovat Kotimaisten kielten keskuksessa laaditun suomen yleiskielen sanakirjan mukaisia määritelmiä. Käsitteille ei ole annettu juridisia määritelmiä, minkä vuoksi pro gradu -tutkielmani pyrkii hahmottamaan parodian oikeudellista asemaa ja merkitystä tekijänoikeuskontekstissa.

5 TekOikL 1.1§: ”Sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen, olkoonpa se kaunokirjallinen tahi selittävä kirjallinen tai suullinen esitys, sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, valo- kuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuote taikka ilmet- köönpä se muulla tavalla. (24.3.1995/446).” Luettelo teostyypeistä ei ole tyhjentävä, mikä käy ilmi sanamuo- dosta ”taikka ilmetköönpä se muulla tavalla”.

6 Yrityksen työntekijä, joka on henkisen luomistyönsä tuloksena aikaansaanut teoksen, voi tosin sopimuksen nojalla siirtää tekijänoikeudet yritykselle.

7 Haarala 2001, s. 424.

8 Grönros 2012, s. 469.

9 Grönros 2012, s. 459.

(17)

1.2 Tutkimuskysymys

Lähden tutkielmassani liikkeelle siitä olettamasta, että parodian katsotaan olevan validi pe- ruste rajoittaa tekijän yksinomaista määräämisvaltaa teokseen. Tutkimuskysymykseni on:

Mikä on parodian tekijänoikeudellinen asema Suomessa? Suomessa tekijänoikeuslakiin ei ole kirjoitettu erityistä säännöstä parodiasta, vaan oikeuskirjallisuudessa parodiaa on perinteisesti tarkasteltu TekOikL:n 4 §:n valossa:

”4 § Teoksen muuntelu ja muuttaminen (22.5.2015/607)

Sillä, joka on kääntänyt teoksen tai muunnellut sitä tahi saattanut sen muuhun kirjallisuus- tai taidelajiin, on tekijänoikeus teokseen tässä muodossa, mutta hänellä ei ole oikeutta määrätä siitä tavalla, joka loukkaa tekijänoikeutta alkuperäisteokseen.

Jos joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, ei hänen tekijänoikeutensa riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen.”

Parodian katsotaan nimenomaan olevan TekOikL:n 4.2 §:n mukainen vapaa muunnelma.

Vapaa muunnelma on uusi ja itsenäinen teos, jonka joku on saanut aikaan alkuperäisteosta vapaasti muuttaen. Koska teos luokitellaan uudeksi ja itsenäiseksi, uuden teoksen tekijän tekijänoikeus ei riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen. Vaikka parodian toisaalta voidaankin perustellusti katsoa kuuluvan vapaan muunnelman piiriin, käytännössä tämä tulkinta on ongelmallinen parodian monimuotoisuuden vuoksi. Vapaa muunnelma ei kuulu Te- kOikL:n 2 luvun mukaisiin tekijänoikeuden rajoituksiin, joihin parodian puolestaan voitaisiin katsoa kuuluvan kansainvälisten sopimusten ja EU-lainsäädännön perusteella.

Lisäksi parodian ideana on saattaa alkuperäisteos arvostelun kohteeksi. Parodioivassa teoksessa voi siis olla huomattaviakin määriä lainauksia alkuperäisteoksesta. Tämä herättää kysymyksen siitä milloin parodian tarkoituksen edellyttämä lainausmäärä on ylittynyt siten, että kyseessä onkin oikeudenloukkaus alkuperäisteoksen liiallisen kopioinnin perusteella.¹⁰ Missä menee sallitun ja kielletyn parodian välinen raja? Tutkielma pyrkii hahmottamaan parodian tekijänoikeudellista asemaa Suomessa tarkastelemalla mm. edellä esitettyjä kysy- myksiä.

10 Hietanen käyttää tässä yhteydessä termiä sisäänrakennettu ristiriita, joka parodiassa teosmuotona on. Hieta- nen 2009, s. 152.

(18)

1.3 Tutkimusmetodi ja aiheen rajaus

Tutkielmassa selvitetään oikeusdogmaattisella metodilla voimassa olevan oikeuden kanta parodiaan tekijänoikeuden rajoitusperusteena. Koska parodian tekijänoikeudellinen asema on suhteellisen spesifi aihe eikä Suomen TekOikL:ssa ole nimenomaista säännöstä parodiasta, tutkielma tarkastelee parodian oikeudellista asemaa analogisen laintulkinnan kautta.

Olennaista on myös ymmärtää tekijänoikeudet laajemmassa mittakaavassa kuin pelkästään Suomen tasolla. Euroopan unionin lainsäädäntö on keskeinen osa kansallista tekijänoikeutta koskevaa lainsäädäntöä. Suomalaisen tekijänoikeuslain kehittymiseen on vaikuttanut EU:n lainsäädännön lisäksi erityisesti muiden pohjoismaiden immateriaalioikeudellisen lainsää- dännön samanaikainen kehittyminen. Pohjoismaiden tekijänoikeuslait sisältävät paljon yh- täläisyyksiä, jonka johdosta tutkielmassa hyödynnetään oikeusvertailua eräänä tutkimusme- todina. Tarkastelun kohteina ovat lähinnä ruotsalainen ja norjalainen oikeuskäytäntö.

Tämä tutkielma keskittyy TekOikL:n 2 luvussa säädettyihin yksittäisiin rajoituksiin, joihin parodian voitaisiin perustellusti katsoa kuuluvan. Samaisen luvun sopimuslisenssijärjes- telmä jää tarkastelun ulkopuolelle, koska se perustuu käyttölupien kollektiiviseen hankkimi- seen eikä näin ollen liity aiheeseen. Tutkielma rajautuu tekijän moraalisten oikeuksien tar- kasteluun eikä taloudellisia oikeuksia tulla käsittelemään muutamaa viittausta lukuun otta- matta. Parodioivan teoksen ei nimittäin katsota kilpailevan alkuperäisen teoksen kanssa ja näin ollen tarvetta alkuperäisen teoksen tekijän taloudellisten oikeuksien suojaamiselle ei ole.¹¹

1.4 Tutkielman rakenne

Pro gradu -tutkielmani lähestyy parodiaa lähtökohtaisesti neljän suuremman kokonaisuuden kautta, jotta lukija saa kattavan kuvan parodian tekijänoikeudellisesta asemasta ja myös kä- sitteen tulkinnan hankaluudesta. Toinen luku ”Suomalaisen tekijänoikeuslainsäädännön kansainvälinen ulottuvuus” tarjoaa katsauksen siihen, millaisia yhtymäkohtia Suomen teki- jänoikeuslailla on muihin pohjoismaisiin tekijänoikeuslakeihin ja EU-lainsäädäntöön näh- den tutkielman aiheen kannalta. EU-lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten painotus

11 Sorvari 2007, s. 179.

(19)

tekijänoikeudellisissa kysymyksissä on merkittävä, mikä ilmenee myös tutkielmasta. Erityi- sesti unionin tuomioistuimen antama ennakkoratkaisu Deckmyn – tapauksessa¹² on merki- tyksellinen parodia – käsitteen tulkinnan näkökulmasta.

Tutkielman kolmas luku ”Tekijänoikeudellisia huomioita parodiaan” käsittää sekä parodian oikeuttamista koskevan osan että taiteen ja tekijänoikeuden välisen problematiikan. Parodian oikeuttamista kuvataan yhtäältä tekijänoikeuslain 2 luvussa ilmenevien rajoitusten, erityisesti sitaattioikeuden kautta ja toisaalta parodian tämänhetkistä asemaa valotetaan tutkielmassa myös muiden oikeuttamisperusteiden ja tekijänoikeusneuvoston antamien lausunto- jen kautta. Tekijänoikeusneuvoston antamat lausunnot ja niistä ilmenevät ristiriitaisuudet osoittavat miten vaikea käsitettä on tulkita.¹³

Tekijänoikeusneuvoston lausunnot johdattavat seuraavaan aiheeseen, taiteen ja tekijänoi- keuden väliseen suhteeseen, mikä ei myöskään ole helposti hahmottuva kokonaisuus. On kuitenkin tärkeää ymmärtää näiden kahden välinen riippuvuussuhde toisiinsa ja se seikka, että molemmat – niin taide kuin tekijänoikeus - ovat omaan aikaansa sidottuja ja ne muok- kautuvat vallitsevan ajan ja olosuhteiden mukana. Nykyinen tekijänoikeuslaki ei tunnista uusia taiteen muotoja. Uusien taidemuotojen osalta tarkastelun kohteena on erityisesti laiton taide, joka ilmentää kriittistä taidetta. Laittoman taiteen yhtenä tehtävänä voidaan nähdä se, että laiton taide pyrkii tarkoituksellisesti rikkomaan tekijänoikeuksia kyseenalaistaen sallitun ja kielletyn rajat. Tutkielma tarkastelee laitonta taidetta tekijänoikeudellisesta näkökul- masta, mutta on hyvä huomioida ettei laiton taide rajaudu pelkästään tekijänoikeudellisiin seikkoihin.¹⁴ Mitä kaikkea voidaan ylipäätänsä tehdä taiteen nimissä? Kuten jäljempänä huomataan, laiton taide voi sisältää parodioivia elementtejä ja toisaalta tietynlaista oikeu- tusta laittoman taiteen tekemiseen voidaan hakea vetoamalla teoksen parodiatarkoitukseen ja yhteiskunnalliseen kritiikkiin. Kolmannessa luvussa käsitellään myös alkuperäisteoksen tekijän moraalisia oikeuksia suhteessa parodioivaan jälkiperäisteokseen.

Neljäs kokonaisuus muodostuu neljännen luvun ”Perusoikeusnäkökulma parodiaan” tee- masta. Parodiaa tarkastellaan perusoikeuksien kautta. Parodian oikeutuksen osalta suurin merkitys on perustuslaissa (11.6.1993/731, PL) tunnustetulla sananvapaudella. Tarkastelun

12 C-201/13

13 Ks. TN 2009:2, TN 2010:3 ja TN 2017:4.

14 Laiton taide on käsitteenä laaja eikä mitenkään yksiselitteinen. Kaikissa tilanteissa ei ole kyse tekijänoikeuk- sien tarkoituksellisesta rikkomisesta. Laittoman taiteen piiriin voidaan luokitella luvattomat graffitit. Vrt. lu- valliset graffitit. Vaikka kyseessä olisi luvaton graffiti (graffiti on maalattu kiellettyyn paikkaan), graffitin te- kijällä saattaa silti olla tekijänoikeus graffitiin, mikäli teos nauttii TekOikL:n mukaista teossuojaa.

(20)

kohteena ei ole pelkästään kansallinen oikeus, vaan sananvapauden ja parodian välistä suh- detta tarkastellaan läheisemmin myös unionin oikeuden kautta. Uuteen valmisteilla olevaan tekijänoikeusdirektiiviin¹⁵, joka pyrkii vastaamaan digitaalisen ympäristön asettamiin haas- teisiin, on otettu kantaa nimenomaan perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta.¹⁶

15 KOM(2016) 593, lopull. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla.

16 Senftleben ym. 2017.

(21)

2 SUOMALAISEN TEKIJÄNOIKEUSLAINSÄÄDÄNNÖN KANSAIN- VÄLINEN ULOTTUVUUS

2.1 Pohjoismaiden tekijänoikeuslainsäädännöt

Suomessa tekijänoikeuslainsäädännön muuttamista oli ehdotettu sekä valtiosäätyjen kokouksissa vuonna 1897 että lainvalmistelukunnassa vuosina 1905 ja 1920, mutta siitä huoli- matta varsinaiset lainsäädäntötoimet käynnistyivät vasta vuonna 1927 professori E.N. Setä- län laatiman lakiesityksen laki tekijänoikeudesta henkisiin tuotteisiin pohjalta.¹⁷

Nykyinen tekijänoikeuslakimme on vuodelta 1961. Lain alkuperäinen nimi oli laki tekijän- oikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin. Pohjoismaiden tekijänoikeuslait olivat aluksi yhdenmukaisia, sillä ne valmisteltiin yhteistyössä Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan te- kijänoikeuskomiteoiden kanssa.^18,19Tekijänoikeuslain lisäksi samana vuonna annettiin laki oikeudesta valokuvaan, joka myös valmisteltiin pohjoismaiden yhteistyön avustuksella.²⁰ Merkittävin uudistus lakeihin olivat tekijänoikeuden lähioikeudet.²¹ Komiteanmietinnön 1953:5 mukaan lähioikeuksien piiriin ja nykyisen TekOikL:n 5 lukuun katsotaan ”--[j]oukko sellaisia suorituksia ja töitä koskevia suojasääntöjä, joita tosin ei voida pitää kirjallisina eikä taiteellisina teoksina varsinaisessa mielessä, mutta jotka kuitenkin ovat tuollaisten teosten kaltaisia siinä määrin, että on pidetty tarpeellisena antaa niiden valmistajille jonkinlainen tekijänoikeudellinen suoja”²². Esimerkkejä lähioikeuksista ovat esittävän taiteilijan (Te- kOikL 45 §) ja ääni-ja kuvatallenteiden tuottajien (TekOikL 46 § ja 46a §) suojat.

1970-luvulta lähtien tekijänoikeuslakiin on tehty muutoksia teknologian kehityksen myötä.²³ Vuonna 1961 tekijänoikeuslain kanssa samanaikaisesti annettu laki oikeudesta valokuvaan kumottiin vuonna 1995. Valokuviin liittyviä oikeuksia koskevat säännökset sisällytettiin tuolloin tekijänoikeuslakiin.²⁴

17 Haarmann 2005, s. 8.

18 Haarmann 2005, s. 8-9.

19 Norjan tekijänoikeuslaki: Lov om opphavsrett til åndsverk m.v. (åndsverkloven) 1961.

Ruotsin tekijänoikeuslaki: Lag om upphovsrätt till litterära och konstnärliga verk 1960:729.

Tanskan tekijänoikeuslaki: Lov om ophavsretten til litterære og kunstneriske værker 1961:158.

20 Haarmann 2005, s. 8.

21 Haarmann 2005, s. 8.

22 KM 1953:5, s. 76-77.

23 Haarmann 2005, s. 9.

24 Haarmann 2005, s. 9.

(22)

Suomen tekijänoikeuslaki on alun perin 1960-luvun alussa ollut hyvin samankaltainen muiden pohjoismaiden kuten Ruotsin, Norjan ja Tanskan tekijänoikeuslainsäädäntöjen kanssa, mutta ajan ja erityisesti eriaikaisten ratifiointivaiheiden myötä lainsäädännöt ovat tietyiltä osin eriytyneet toisistaan.

Parodian tekijänoikeudellisen aseman hahmottamisen kannalta pohjoismaiset tekijänoikeus- lainsäädännöt eivät eroa toisistaan merkittävissä määrin ja sen vuoksi tutkimuksessa esiin- tyvä pohjoismaisten oikeustapausten esittely on perusteltua. Suomessa parodian tekijänoi- keudellista asemaa on käsitelty oikeuskirjallisuudessa ja argumentoinnin tukena on usein nimenomaan käytetty muiden pohjoismaiden oikeuskäytäntöä.²⁵

Kun tarkastellaan suomalaista tekijänoikeuslainsäädäntöä, entistä enenevissä määrin tulee kiinnittää kuitenkin huomiota EU-lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin, jotka omalta osaltaan harmonisoivat ja yhdenmukaistavat jäsenvaltioiden immateriaalioikeuksiin liittyvää lainsäädäntöä.

2.2 Kansainvälinen tekijänoikeuskehys

1800-luvulla immateriaalioikeuksien suojaaminen oli hyvin valtiokohtaista ja vasta 1900- luvulla kasvava kansainvälinen kaupankäynti sai valtiot kiinnostumaan ylikansallisesta, valtioiden rajat ylittävästä sääntelystä.²⁶ Taustalla vallitsevana ajatuksena oli, että ”- - yhteis- työstä kiinnostuneiden valtioiden tulisi myöntää toisten hankkeessa mukana olevien kansalaisille sama suoja kuin omille kansalaisilleen.”²⁷ Seuraavaksi käsiteltävät immateriaalioi- keuksia (erityisesti tekijänoikeutta) koskevat yleissopimukset eivät dualististen järjestel- mämme mukaan ole suoraan sovellettavissa Suomessa, vaan valtion tulee lainsäädäntötoi- min saattaa konvention määräykset sovellettaviksi.²⁸ Monissa keski-Euroopan maissa, joissa noudatetaan monistista järjestelmää, yleissopimukset ovat suoraan sovellettavissa.²⁹

Immateriaalioikeuden alalla kaksi merkittävää konventiota, joita maailman henkisen omaisuuden järjestö (WIPO) hallinnoi, ovat Pariisin yleissopimus (1883) ja Bernin yleissopimus

25 Esim. Bruun 2006: ”Mikko Mallikas huumekauppiaana – sallitun parodian rajat ja tekijänoikeus”

26 Haarmann – Mansala 2012, s. 22.

27 Haarmann – Mansala 2012, s. 22-23.

(23)

(1886).³⁰ WIPO on YK:n alainen järjestö.³¹ Se perustettiin vuonna 1967, jolloin allekirjoitettiin maailman kauppajärjestön perustamissopimus.³² Nykyisin sen piiriin kuuluu 191 so- pimusvaltiota.³³ WIPO:n tarkoituksena on johtaa tasapainoisen ja tehokkaan kansainvälisen immateriaalioikeusalan kehitystä mahdollistaen innovaatioiden ja luovuuden hyödyntämi- sen kaikille.³⁴

Teollisoikeuden suojelemista koskevan Pariisin yleissopimuksen ensimmäisen artiklan toisen kohdan mukaan ”[t]eollisoikeuden suojelu kohdistuu patentteihin, hyödyllisyysmallei- hin, teollismalleihin, tehtaan- tai kauppamerkkeihin, palvelumerkkeihin, toiminimiin, alku- perää osoittaviin merkintöihin tai nimityksiin sekä vilpillisen kilpailun ehkäisemiseen”. Te- kijänoikeus jää Pariisin yleissopimuksen ulkopuolelle.

Kirjallisten ja taiteellisen teosten suojaamista koskeva Bernin yleissopimus käsittää tekijän- oikeuden. Bernin yleissopimus sisältää kaksi tärkeää periaatetta: kansallisen kohtelun periaatteen ja vähimmäissuojan periaatteen. Kansallisen kohtelun periaate takaa samat oikeudet sekä toisen sopimusvaltion teoksille että oman maan teoksille.³⁵ Siten toisen sopimusvaltion teokset eivät ole tietyn sopimusvaltion kansallisia teoksia huonommassa asemassa, vaan molemmat nauttivat samantasoista suojaa.³⁶ Vähimmäissuojan periaatteella puolestaan varmis- tetaan se, että sopimusvaltion on noudatettava yleissopimuksessa asetettua suojaa ja täten taattava kyseinen suojataso toisen sopimukseen liittyneen valtion kansalaisille.³⁷

Tekijänoikeuden rajoitussäännösten, joihin parodia EU-lainsäädännön, kansainvälisten sopimusten ja oikeuskirjallisuuden perusteella katsotaan myös sisältyvän, tulkinnassa on huo- mioitava Bernin yleissopimuksessa esitetty kolmen kohdan testi (9 artiklan 2 kohta). Bernin yleissopimuksen kolmen kohdan testi koskee pelkästään teosten toisintamista, ts. kappalei- den valmistamista, mutta myöhemmin testiä on laajennettu koskemaan tekijän kaikkia taloudellisia oikeuksia.³⁸ Tällaisena tekijän kaikkia taloudellisia oikeuksia koskevana kolmen

30 Suomi allekirjoitti Pariisin yleissopimuksen vuonna 1921 ja Bernin yleissopimuksen vuonna 1928.

31 Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 10.

32 SopS 5/1995

33 Ks. WIPOn internetsivut http://www.wipo.int/about-wipo/en/

34 ”Our mission is to lead the development of a balanced and effective international intellectual property (IP) system that enables innovation and creativity for the benefit of all.” Ks. http://www.wipo.int/about-wipo/en/

35Haarmann – Mansala 2012, s. 23.

36 Esimerkkinä kansainvälisestä kohtelusta ovat yhdysvaltalaisen Charles M. Schulzin Ressu-sarjakuvat, jotka saavat Suomessa suojaa Suomen TekOikL:n mukaisesti ja vastaavasti Jaana Kaparin suomenkielinen käännös Harry Potter ja puoliverinen prinssi -teoksesta, joka saa suojaa Yhdysvalloissa liittovaltiotason tekijänoikeus- lain mukaan. Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 9.

38 Haarmann 2005, s. 155.

(24)

kohdan testinä se on sisällytetty tietoyhteiskuntadirektiivin³⁹ 5 artiklan 5 kohtaan: ”Tämän artiklan 1,2,3 ja 4 kohdan mukaisia poikkeuksia ja rajoituksia sovelletaan vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyö- dyntämisen kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.” Kol- men kohdan testi edellyttää, että kaikki kolme kriteeriä täyttyvät: 1) kyseessä on erityista- paus, 2) teoksen hyödyntäminen ei saa olla ristiriidassa tavanomaisen hyödyntämisen kanssa ja 3) teoksen käyttö ei saa kohtuuttomasti haitata oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.

UNESCO:n hallinnoima yleismaailmallinen tekijänoikeussopimus⁴⁰ perustuu samoille peri- aatteille kuin Pariisin ja Bernin yleissopimukset, mutta sen merkitystä pidetään nykyään vä- häisenä.⁴¹ Tätä sopimusta voidaan kuitenkin pitää merkittävänä siitä syystä, että se asetti tekijänoikeudelle tietyt muotovaatimukset ja sai siten USA:n mukaan kansainväliseen teki- jänoikeudelliseen yhteistyöhön.⁴² Yleismaailmallisen tekijänoikeussopimuksen III artiklan ensimmäisen kohdan mukaan muotovaatimus täyttyy, kun julkaistussa teoksessa on seuraavat tiedot: tekijänoikeussymboli ©, oikeudenhaltijan nimi ja teoksen julkaisuvuosi.⁴³ GATT-yleissopimus, joka koski tulleja ja kaupankäyntiä, oli nk. TRIPS-sopimuksen (Ag- reement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights) edeltäjä kauppapoliitti- sella rintamalla.⁴⁴ Tekijän- ja teollisoikeuksia koskeva TRIPS-sopimus allekirjoitettiin vuonna 1993 ja samalla GATT-yleissopimuksen tilalle perustettiin Maailman kauppajärjestö (World Trade Organization, WTO).⁴⁵ Sitä ennen immateriaalioikeudet eivät kuuluneet sopimusten alaan. WTO on globaali kansainvälinen järjestö, joka keskittyy jäsenmaiden väliseen

39 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY, annettu 22.päivänä toukokuuta 2001, tekijänoi- keuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa, EYVL N:o L 167/10, 22.6.2001.

40 Universal Copyright Convention (UCC) 1952.

41 Näin Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 9.

43 Yleismaailmallisen tekijänoikeussopimuksen III artiklan 1 kohta: ”Any Contracting 'State which, under its domestic law, requires as a condition of copyright, compliance with formalities such as deposit, registration, notice, notarial certificates, payment of fees or manufacture or publication in that Contracting State, shall re- gard these requirements as satisfied with respect to all works protected in accordance with this Convention and first published outside its territory and the author of which is not one of its nationals, if from the time of the first publication all the copies of the work published with the authority of the author or other copyright proprietor bear the symbol © accompanied by the name of the copyright proprietor and the year of first publication placed in such manner and location as to give reasonable notice of claim of copyright.”

(25)

kaupankäyntiin liittyviin tekijöihin. Järjestöön kuuluu tällä hetkellä 164 jäsentä⁴⁶, jotka yh- dessä edustavat yli 95 % maailman kaupankäynnistä.⁴⁷ Suomi liittyi maailman kauppajär- jestöön vuonna 1995.

TRIPS-sopimuksessa ilmenee kansallisen kohtelun periaatteen lisäksi suosituimmuuskoh- telu. Suosituimmuuskohtelun mukaan WTO-valtion on annettava samat oikeudet, mitkä se antaa toisen WTO-valtion kansalaisille, myös kolmannen WTO-valtion kansalaisille. Tämän periaatteen myötä kahden WTO-valtion väliset keskinäiset sopimukset ovat menettäneet merkityksensä.⁴⁸

Kolmivaihetesti on sisällytetty myös TRIPS-sopimukseen. TRIPS-sopimuksen II osan artiklat 9-14 käsittävät tekijänoikeuteen ja lähioikeuksiin liittyviä määräyksiä. Kyseisen osion artikla 13 sisältää rajoitukset ja poikkeukset tekijänoikeuteen. Sen mukaan jäsenvaltiot saavat asettaa rajoituksia ja poikkeuksia yksinoikeuteen tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen normaalin käytön kanssa ja jotka eivät kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja. Näin ollen voidaan katsoa, että kyseinen kohta mahdollistaa teoksen käytön parodiatarkoituksessa yksinoikeuden rajoitusperusteena.

TRIPS-sopimusta on kritisoitu sen vuoksi, että jäsenvaltiot ovat eriarvoisissa asemissa kes- kenään. WTO:n jäsenyys hyödyttää erityisesti kehittyneitä maita ja suuria talousmahteja ke- hitysmaiden kustannuksella. Näkemykset ja tarpeet immateriaalioikeudesta ovat erilaiset ke- hittyneillä mailla ja kehitysmailla.⁴⁹ Kansainväliset sopimukset nojautuvat kansallisen kohtelun periaatteelle, mikä puolestaan johtaa siihen, että vaikka eri jäsenvaltioiden kansalaisia kohdellaankin kuin oman valtion kansalaisia, jäsenvaltioiden säännöt voivat erota toisistaan.⁵⁰ Näin ollen ”[l]opputuloksena saattaa olla epäyhtenäinen tulkinta ja epäyhtenäinen suoja.”⁵¹

46 WTO:n internetsivujen mukaan 29. heinäkuuta 2016 mennessä WTO:n jäsenluku oli 164.

47 Fergusson, Ian F 2007, s. 2.

(26)

2.3 Eurooppalainen tekijänoikeuskehys parodian näkökulmasta

Vaikka tekijänoikeutta ei ole täysin harmonisoitu EU-lainsäädännössä, voidaan kuitenkin todeta EU-lainsäädännön pitkälti muokanneen tekijänoikeuskehystä. Tähän mennessä uni- onissa on hyväksytty yhdeksän direktiiviä, jotka koskevat tekijänoikeuksia ja lähioikeuk- sia.⁵²

EU:n tekijänoikeusdirektiivien säätämä suojataso on osittain korkeampi kuin mitä kansain- välisten sopimusten edellyttämä suojataso on.⁵³ Esimerkkinä tästä ovat yksinoikeuden rajoi- tusperusteet, jotka on listattu seuraavaksi käsiteltävässä direktiivissä, kun taas kansainväli- sissä sopimuksissa, kuten TRIPS-sopimuksessa, rajoitusten ja poikkeuksien mahdollisuus on pelkästään mainittu yksilöimättä sitä mitkä rajoitukset ja poikkeukset voivat tulla kysee- seen. Direktiivi kehottaa, muttei velvoita jäsenvaltioita ottamaan listausta kansalliseen lain- säädäntöön. Näin ollen direktiivi mahdollistaa yksilöidymmät tekijän yksinoikeuden rajoi- tusperusteet.

Euroopan parlamentin ja neuvoston antaman tietoyhteiskuntadirektiivin⁵⁴ tarkoituksena on ollut yhdenmukaistaa tekijänoikeuden ja lähioikeuksien piirteitä unionin alueella edistäen oikeusvarmuutta, henkisen omaisuuden suojaa, uusia innovaatioita ja kilpailukykyä. Vuonna 2001 annettu tietoyhteiskuntadirektiivi on tullut tarpeeseen, sillä monissa EU-maissa teki- jänoikeuslainsäädäntö on ollut vanhentunutta eikä se sellaisenaan ole vastannut yhteiskun- nan digitalisoitumisen myötä syntyneisiin tekijänoikeudellisiin ongelmiin. Unionin oikeuden sui generis – luonteen myötä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien asemaa on haluttu vah- vistaa yhdenmukaistamalla niitä koskevaa lainsäädäntöä siten, ettei jäsenvaltioiden välillä olisi merkittäviä oikeudellisia eroja, jotka osaltaan rajoittaisivat mm. palveluiden ja tuottei- den vapaata liikkuvuutta.⁵⁵

53Ks. Kopioston internetsivut http://www.kopiosto.fi/kopiosto/tietoa_tekijanoikeudesta/tekijanoikeuden_pe- rusteet/fi_FI/kansainvalinen_ulottuvuus/

54 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY, annettu 22.päivänä toukokuuta 2001, tekijänoi- keuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa, EYVL N:o L 167/10, 22.6.2001.

55 ”EU:n perussopimusten mukaiset perusperiaatteet tavaroiden ja palveluiden vapaasta liikkuvuudesta - - koskevat myös tekijänoikeutta ja lähioikeuksia. Oikeuksia ei saa hyödyntää tavalla, joka olisi ristiriidassa tavaroiden ja palveluiden vapaan liikkuvuuden kanssa (EU:n toimintaa koskevan sopimuksen konsolidoidun toisinnon (SEUT) 34 ja 36 artiklat (aiemman Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen konsolidoidun toisinnon 28 ja 30 artiklat).” Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 11.

(27)

Parodia on kirjattu tietoyhteiskuntadirektiivissä esitettyyn sallittujen rajoitussäännösten lu- etteloon ja näin ollen poikkeuksiin, jotka liittyvät kappaleen valmistamisen, levityksen, teosten välittämisen yleisölle ja suojatun aineiston saattamisen yleisölle koskeviin yksinoi- keuksiin. Kyseisen direktiivin 5 artiklan 3 momentin kohdasta k käy ilmi, että ”jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista 2 ja 3 artiklassa säädettyihin oikeuksiin seuraa- vissa tapauksissa: -- käyttö karikatyyrissä, parodiassa tai pastississa”. Lisäksi tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 5 kohdassa tarkennetaan, että ”[t]ämän artiklan 1,2,3 ja 4 kohdan mukaisia poikkeuksia ja rajoituksia sovelletaan vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja”.

Tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artikla koskee tekijän taloudellisten oikeuksien rajoitusta ei- vätkä nämä rajoitukset vaikuta tekijän moraalisiin oikeuksiin.⁵⁶ Näin ollen ”[v]aikka parodian tekeminen olisi sallittua lakiin sisältyvän rajoitussäännöksen nojalla ilman tekijän lu- paa, niin tällöinkään parodia ei saisi loukata tekijän moraalisia oikeuksia.”⁵⁷

Tietoyhteiskuntadirektiivi on minimidirektiivi, mikä mahdollistaa jäsenvaltiot halutessaan säätämään myös tehokkaammasta oikeudellisesta suojasta. Direktiivi kehottaa jäsenvaltioita ottamaan kansalliseen tekijänoikeuslakiinsa parodiaa koskevan rajoitussäännöksen. Mitään vaatimusta poikkeus- ja rajoitussäännösten implementoimiselle ei ole, vaan se on jokaisen jäsenvaltion päätettävissä, haluaako valtio vapaaehtoisesti sisällyttää parodiapoikkeuksen lainsäädäntöönsä sovellettavaksi. Direktiivi mahdollistaa jäsenvaltiolle oikeuden itse päättää keinot ja muodon rajoitussäännösten saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Joissa- kin jäsenvaltioissa, kuten Ranskassa, parodian käytön sallittavuus perustuu tekijänoikeus- laissa säädettyyn nimenomaiseen rajoitukseen.⁵⁸ Ranskan tekijänoikeuslain mukaan julkais- tuaan teoksen tekijä ei voi kieltää muita käyttämästä teosta parodiassa, pastississa ja karika- tyyrissä.⁵⁹

Pohjoismaissa on yleisesti katsottu alkuperäisteoksen käyttämisen parodioimistarkoituk- sessa olevan sallittua ilman nimenomaista rajoitussäännöstä tekijänoikeuslaissa. Tästä

59 Loi n°57-298 du 11 mars 1957 sur la propriété littéraire et artistique. Article 41, 4°: ” Lorsque l'oeuvre a été divulguée, l'auteur ne peut interdire la parodie, le pastiche et la caricature, compte tenu des lois du genre.”

(28)

syystä Suomen eikä Ruotsin tekijänoikeuslakeihin ole sisällytetty parodiaa koskevaa sään- nöstä. Se, ettei Suomen tekijänoikeuslaissa mainita parodiaa rajoitussäännöksenä, on ollut tietoinen valinta. Tämä käy ilmi hallituksen antamasta esityksestä HE 28/2004 vp, jossa on käsitelty tietoyhteiskuntadirektiivin edellyttämiä muutoksia kansalliseen tekijänoikeusla- kiin. Teoksen käytön karikatyyrissä, parodiassa tai pastississa osalta on todettu, ettei tällaisia

rajoituksia sisälly tekijänoikeuslakiin.⁶⁰

2.3.1 Parodian kulttuurisidonnainen luonne

Parodia on hyvin pitkälti aikaan, paikkaan, kulttuuriin ja sen traditioihin sidottu käsite. Sen vuoksi parodian rajojen määrittäminen riippuu mm. edellä mainituista tekijöistä eikä näin ollen itse parodian käsitettä voida yleisesti harmonisoida EU-tasolla.

Joissakin jäsenvaltioissa, kuten Ranskassa ja Belgiassa, parodialla on hyvin pitkät perinteet ja se on vahvasti sidoksissa valtion politiikkaan. Ranskalainen uutissivusto Le Figaro on ollut parodioinnin kohteena ja sen nimestä on muodostettu anagrammi Le Gorafi, Le Figaroa parodioiva uutissivusto. Le Gorafin sivuilla ilmoitetaan, että kaikki sivuilla esitetty tieto on virheellistä (ellei toisin todisteta) ja uutiset ovat kirjoitettu humoristisessa tarkoituksessa.

Henkilöiden ja yritysten nimien käyttö on täysin satiirista.⁶¹ Belgiassa on vastaavanlainen sivusto Nordpresse, joka parodioi Sudpresse-uutissivustoa.

Sallitun ja kielletyn parodian rajojen määrittely on vaikeaa. Se, mikä katsotaan sallituksi parodiaksi jäsenvaltiossa x, voidaan puolestaan kieltää valtiossa y. Jokaisella valtiolla on omat herkät aiheensa mm. uskonto, terrorismi, joissa parodioinnin sallittavuus voidaan ky- seenalaistaa. Parodian sallittavuuden arvioinnista vastuussa on viime kädessä kansallinen tuomioistuin. Italiassa paavin parodiointi tai Saksassa natsimerkkien käyttö parodiassa menee kielletyn parodian puolelle.

Saksan rikoslain (Strafgesetzbuch 1998, StGB) 86 § koskee propagandaa. Kyseisen lain 86 a §:ssä säädetään seuraava:

§ 86a perustuslain vastaisten organisaatioiden tunnusmerkkien käyttö

60 HE 28/2004 vp, s. 37.

61 ”Tous les articles relatés ici sont faux (jusqu’à preuve du contraire) et rédigés dans un but humoristique.

L’utilisation de noms de personnalités ou d’entreprises est ici à but purement satirique.” Ks. http://www.legorafi.fr/about/

(29)

(1) henkilö voidaan tuomita vapausrangaistukseen maksimissaan kolmeksi vuodeksi tai sakkoihin, mikäli hän:

1. Levittää kotimaassaan lakipykälän §86 kappaleessa nr. 1 kohdissa 1, 2 ja 4 mainittujen puolueiden tai yhdistysten tunnusmerkkejä, tai käyttää niitä julkisesti, kokouksissa tai levittämissään kirjoituksissa, tai

2. Kappaleessa nr. 1 listattujen tapojen mukaisesti varastoi, valmistaa, vie maasta tai tuo maahan levitettäväksi tai käytettäväksi esineitä, jotka kuvastavat tai sisältävät kyseisiä tunnusmerkkejä.

(2) kappaleen 1 mukaisia tunnusmerkkejä ovat etenkin liput/viirit, merkit, univormut, tun- nuslauseet sekä tervehdysmuodot. Virkkeessä 1 lueteltuihin tunnusmerkkeihin kuuluvat myös ne, jotka erehdyttävästi muistuttavat niitä.⁶²

2.3.2 Euroopan unionin tuomioistuimen kannanottoja parodiaan

Euroopan unionin immateriaalioikeuteen sisältyy asetusten ja direktiivien lisäksi perussopi- muksen ja Euroopan unionin tuomioistuimen sitä koskevien jäsenvaltioiden sitovat ratkai- sut.⁶³ Kansallisella tuomioistuimella on sen soveltaessa direktiivipohjaista lainsäädäntöä mahdollisuus pyytää Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua siitä miten di- rektiiviä tulisi tulkita.⁶⁴ Ylin kansallinen tuomioistuin, jonka ratkaisuun ei voi hakea muutosta, on tietyissä tilanteissa velvollinen pyytämään ennakkoratkaisua.⁶⁵

62 StGB:n 86a § alkuperäisenä tekstinä:

”§ 86a Verwenden von Kennzeichen verfassungswidriger Organisationen

(1) Mit Freiheitsstrafe bis zu drei Jahren oder mit Geldstrafe wird bestraft, wer 1. im Inland Kennzeichen einer der in § 86 Abs. 1 Nr. 1, 2 und 4 bezeichneten Parteien oder Vereinigungen verbreitet oder öffentlich, in einer Versammlung oder in von ihm verbreiteten Schriften (§ 11 Abs. 3) verwendet oder

2. Gegenstände, die derartige Kennzeichen darstellen oder enthalten, zur Verbreitung oder Verwendung im Inland oder Ausland in der in Nummer 1 bezeichneten Art und Weise herstellt, vorrätig hält, einführt oder ausführt.

(2) 1Kennzeichen im Sinne des Absatzes 1 sind namentlich Fahnen, Abzeichen, Uniformstücke, Parolen und Grußformen. 2Den in Satz 1 genannten Kennzeichen stehen solche gleich, die ihnen zum Verwechseln ähnlich sind.“

65 SEUT Art. 267, kohta 3: ”Jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsi- teltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.”

(30)

Euroopan unionin tuomioistuin on käsitellyt parodiaa antamassaan ennakkoratkaisussa C- 201/13 Deckmyn v. Vandersteen.⁶⁶ Tapaus koski tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 momentin k-kohdan tulkintaa eli teosten käyttöä karikatyyrissä, parodiassa tai pastississa. Tämä ratkaisu on merkittävä, sillä se täsmentää parodian juridista määritelmää.

Tapauksessa oli kyse kalenterista, jonka kansilehti muistutti Willebrord Vandersteenin vuonna 1961 tekemän Suske en Wiske -sarjakuva-albumin kannessa olevaa piirrosta.⁶⁷ Gen- tin kaupungin uudenvuoden juhlissa 2011 jaettiin kalentereita, jotka Deckmyn, Belgian ää- rioikeistopuolueen jäsen, oli julkaissut.

Alkuperäisteoksessa valkoiseen kaapuun pukeutunut henkilö esittää kirjan päähenkilöä. Hän lentää propellilla väkijoukon yläpuolella heittäen heille rahaa. Ihmiset näyttävät keräävän innokkaina kolikoita kadulta. Jälkiperäisteos eroaa osittain alkuperäisestä työstä. Suske en Wiske -sarjakuvan päähenkilö on korvattu Ghentin pormestarilla, Daniël Termontilla. Por- mestari on myös pukeutunut valkoiseen kaapuun ja hän lentää ilmassa heittäen rahaa ihmi- sille. Pormestari käyttää Belgian lippua vyönään. Ihmisryhmä, joka kolikoita kerää, on pukeutunut kaapuihin ja he ovat tummaihoisia.

Vandersteen katsoi Deckmynin loukanneen hänen tekijänoikeuttaan julkaisemalla jälkipe- räisteoksen, joka sisälsi syrjivän kannanoton eikä täyttänyt parodian vaatimuksia. Deckmyn puolestaan piti teostaan poliittisena karikatyyrina, osana parodian soveltamisalaa. Alin tuomioistuin totesi jälkiperäisteoksen loukkaavaan alkuperäisen teoksen tekijänoikeuksia ja määräsi levityskiellon kalenterille. Molemmat osapuolet valittivat tuomiosta Hof van beroep te Brussel, Belgian muutoksenhakutuomioistuimeen.

Koska kyse oli EU-oikeuden tulkinnasta, Hof van beroep te Brussel esitti seuraavat kolme ennakkoratkaisukysymystä unionin tuomioistuimelle:

”1) Onko parodian käsite unionin oikeuden itsenäinen käsite?

2) Mikäli näin on, onko parodian täytettävä seuraavat edellytykset tai tunnusmerkit:

- sillä on oltava sille ominainen alkuperäinen luonne (omaperäisyys)

- sen on oltava muodoltaan sellainen, että parodiaa ei voida kohtuudella yhdistää alkupe- räisen teoksen tekijään

66 C-201/13, Johan Deckmyn and Vrijheidsfonds VZW v. Helena Vandersteen, Christiane Vandersteen, Liliana Vandersteen, Isabelle Vandersteen, Rita Dupont, Amoras II CVOH, WPG Uitgevers België, (2014).

67 Ks. Liitteet, kuva 1 alkuperäisestä työstä ja jälkiperäisteoksesta.

(31)

- sillä on oltava huumori- tai pilailutarkoitus riippumatta siitä, kohdistuuko tällä tavoin ilmaistu mahdollinen kritiikki alkuperäiseen teokseen tai johonkin muuhun asiaan tai henkilöön

- parodian kohteena olevan teoksen lähde on mainittava?

3) Onko teoksen täytettävä vielä muita edellytyksiä tai tunnusmerkkejä, jotta se voidaan määritellä parodiaksi?”⁶⁸

Ensimmäisen kysymyksen osalta unionin tuomioistuin totesi parodian olevan unionin oikeuden itsenäinen käsite, jota on tulkittava yhdenmukaisella tavalla. Parodian käsite, joskin ilman määritelmää, on kirjattu tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 momentin k-kohtaan.

Viittausta ei ole tehty mihinkään kansalliseen lainsäädäntöön, joten tästä syystä parodian voidaan katsoa olevan nimenomaan unionin oikeuden käsite.

Toisen kysymyksen osalta unionin tuomioistuin totesi, että parodia on ”---vakiintuneen oi- keuskäytännön mukaan määritettävä sen tavanomaisen merkityksen mukaan, joka sillä on yleiskielessä, ottamalla samalla huomioon asiayhteys, jossa sitä käytetään, ja sen lainsää- dännön tavoitteet, johon se kuuluu”⁶⁹. Tietoyhteiskuntadirektiivi ei sisällä tiettyjä edelly- tyksiä eikä tunnusmerkkejä parodialle, joka kuitenkin tuomioistuimen ratkaisun mukaan on unionin oikeuden käsite. Sen vuoksi on välttämätöntä, että käsitteelle annetaan tulkintaohje.

Yleiskielen antama merkitys parodialle on melko kapea-alainen, joten merkittävää tässä rat- kaisussa on se, että unionin tuomioistuin tarkensi parodian määritelmää ja tunnusmerkkejä seuraavin sanoin: ”Direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan k alakohtaa on tulkittava siten, että parodian keskeisinä tunnusmerkkeinä ovat se, että siinä yhtäältä viitataan olemassa olevaan teokseen mutta poiketaan siitä havaittavissa olevalla tavalla ja toisaalta se on huumorin tai pilailun ilmentymä. Kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun parodian käsitteeseen ei so- velleta edellytyksiä, joiden mukaan parodialla on oltava sille ominainen alkuperäinen luonne sen lisäksi, että siinä poiketaan havaittavissa olevalla tavalla parodian kohteena olevasta al- kuperäisestä teoksesta, se on voitava kohtuudella yhdistää muuhun henkilöön kuin alkupe- räisen teoksen tekijään, sen kohteena on oltava alkuperäinen teos tai siinä on mainittava parodian kohteena olevan teoksen lähde.”⁷⁰

68 C-201/13, ratkaisun kohta 13.

(32)

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen arvioidessa kuuluuko jälkiperäisteos parodian soveltamisalaan ja täyttääkö se parodian tunnusmerkit, sen on myös otettava huomioon oi- keudenmukainen tasapaino alkuperäisteoksen tekijän oikeuksien ja jälkiperäisteoksen teki- jän ilmaisunvapauden välillä.⁷¹ Kyse on toisilleen vastakkaisista oikeuksista – tilanteesta, jossa oikeudet ovat kollisiossa.⁷² Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tulee myös arvioida, sisältyykö jälkiperäisteokseen syrjivä viesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdan mukaan.^73,74Sallittuna parodiana ei voida pitää teosta, joka sisältää syrjivän viestin.

Julkisasiamiehen Pedro Cruz Villalón antama ratkaisuehdotus on unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisua perustellumpi ja kattavampi. Julkisasiamies täsmensi, ettei unionin tuomioistuimelle ole esitetty kysymystä moraalisista oikeuksista, kolmivaihetestistä eikä siitä, mitä ”hyvän tavan mukainen” käyttö parodian osalta tarkoittaa.⁷⁵ Nämä kysymykset kuuluvat kansallisen tuomioistuimen arvioitaviksi.

Ensimmäinen kysymyksen osalta julkisasiamies yhtyy unionin tuomioistuimen vastaukseen parodiasta unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä ja sen perusteluihin. Julkisasiamies huo- mauttaa, että Euroopan komissio ”- - pyrkii tulkitsemaan parodian käsitettä siten, että ky- seessä on direktiivillä suojatun teoksen jäljitelmä, joka ei ole karikatyyri eikä pastissi ja joka ilmaisee huumori- tai pilailutarkoituksen. Komissio toteaa erityisesti, ettei mikään Hof van beroepin toisessa kysymyksessään ehdottamista ominaisuuksista ole käsitteen määritelmän välttämätön osatekijä, vaikka se myöntää, että huumorilla ja pilailulla on erityinen merkitys

71 C-201/13, ratkaisun kohdat 34 ja 35.

72 Kollisiotilanteita käsitellään tarkemmin jäljempänä kohdassa 4.2 Perusoikeuksien tarkastelumalli.

74 Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdassa ”[k]ielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulu- miseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sel- laiseen seikkaan.”

75 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohdat 27-30.