71 C-201/13, ratkaisun kohdat 34 ja 35.
72 Kollisiotilanteita käsitellään tarkemmin jäljempänä kohdassa 4.2 Perusoikeuksien tarkastelumalli.
73 C-201/13, ratkaisun kohta 30.
74 Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdassa ”[k]ielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulu-miseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sel-laiseen seikkaan.”
75 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohdat 27-30.
osatekijöinä.”76 Komission kannanotosta käy ilmi parodian, karikatyyrin ja pastissin käsit-teellinen erotteleminen, jota julkisasiamies ei tässä tapauksessa pidä relevanttina.77,78 Sekä parodia, karikatyyri että pastissi kuuluvat samaan kategoriaan tietoyhteiskuntadirektiivissä.
Julkisasiamies on ratkaisuehdotuksessaan vertaillut parodialle yleiskielessä annettua määri-telmää espanjaksi, ranskaksi, saksaksi ja hollanniksi.79 Kyseinen vertailu osoittaa parodian erilaiset määritelmät ja tarpeen sille, että parodia käsitteenä tulisi ymmärtää yhdenmukaisesti EU:n jäsenvaltioissa. Julkisasiamies erottaa parodiasta kaksi osaa: rakenteelliset piirteet ja toiminnalliset piirteet.80 Rakenteellisesti julkisasiamies katsoo parodian olevan samanaikai-sesti sekä luomus että jäljennös, tarkentaen sen olevan ”- - aina enemmän tai vähemmän jäljennös, koska kyseessä tekijän teos, joka ei koskaan vastaa täysin alkuperäistä. Parodia päinvastoin lainaa osatekijöitä aikaisemman tekijän teoksesta (riippumatta siitä, oliko tämä teos puolestaan täysin omaperäinen vai ei), ja nimenomaan nämä lainatut osatekijät eivät ole lähtökohtaisesti toissijaisia tai epäolennaisia vaan päinvastoin olennaisia teoksen merkityk-selle”.81
Parodian toiminnalliset piirteet julkisasiamies jakaa kolmeen osaan: kohteeseen, vaikutuk-seen ja sisältöön. Parodioinnin kohteena voi olla joko alkuperäinen teos tai täysin eri kohde.82,83 Kyseessä olevan tapauksen osalta jälkiperäisteoksen tekijän ei katsottane paro-dioivan alkuperäistä teosta, vaan tekijän tarkoituksena on ollut käyttää alkuperäisteoksen elementtejä poliittisessa karikatyyrissä. Kohteena on siis muu kohde kuin alkuperäinen teos.
76 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 41.
77 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 46: ” Tietyssä yksittäistapauksessa tekijän tietyn teoksen lukeminen tietyn käsitteen tai jonkin toisen käsitteen piiriin saattaisi johtaa käsitteiden konfliktiin, jos ei kat-sottaisi, että kyse voi olla useammasta käsitteestä samanaikaisesti. Näin ollen ei ole mielestäni tarpeen käsitellä tätä eroa enempää, sillä viime kädessä kaikilla näillä käsitteillä on siinä mielessä sama vaikutus, että ne ovat poikkeus sen alkuperäisen teoksen tekijän oikeudesta, joka näkyy tavalla tai toisella ikään kuin johdannaisessa teoksessa.”
78 Esim. Iso-Britannian hallitus on parodia-poikkeuksen osalta todennut, että parodia, karikatyyri ja pastissi jakavat saman toimintaperiaatteen ja vaikka niiden välillä on nyanssieroja ja erilaisia painotuksia, teos saattaa sisältää elementtejä kaikista kolmesta. Ohta 2014, s. 12.
79 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 47.
80 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 48.
81 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 50.
82 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 61.
83Ohta käyttää tässä yhteydessä käsitettä ”weapon parody” (parodia aseena) tarkoittaen sitä, että parodian kohteena on joku tai jokin muu kuin alkuperäinen teos, jota parodioivassa teoksessa hyödynnetään. Ohta 2014, s. 11.
Parodialla pyritään tiettyyn vaikutukseen siten, että teos ilmentää pilaa, komiikkaa tai vit-siä.84 Sisällön osalta julkisasiamies lausuu seuraavaa: ”Koska alkuperäistä teosta käytetään tämän manipuloinnin keinoin sellaisen poliittisen viestin välittämiseen, jota teoksen oikeu-denhaltijat eivät täysin oikeutetusti voi jakaa eivätkä tosiasiallisesti jaa, tulee esiin viime kädessä kysymys siitä, onko riidan ratkaisevan tuomioistuimen otettava mukaan arvioin-tiinsa, joka koskee väitettyä ”parodiaa” koskevaa poikkeusta, edellä mainitun poliittisen viestin sisältö.”85 Parodian sisältöä peilataan nimenomaan suhteessa perusoikeuksiin ja nii-den vaikutukseen.
Verrattuna unionin tuomioistuimen antamaan ennakkoratkaisuun, julkisasiamiehen ratkai-suehdotuksessa painottuu enemmän perusoikeuksien merkitys parodian käsitettä tulkitta-essa. Parodian käsitettä tulkittaessa perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdan syrjintäkiellon lisäksi on tärkeää ottaa huomioon seuraavat perusoikeudet: ihmisarvo (1 artikla), sananva-paus ja tiedonvälityksen vasananva-paus (11 artikla), taiteen ja tutkimuksen vasananva-paus (13 artikla), omis-tusoikeus (17 artikla) ja kulttuurinen, uskonnollinen ja kielellinen monimuotoisuus (22 ar-tikla).86 Euroopan komissio tukee sitä tarkoitusta, jonka lainsäätäjä on antanut tietoyhteis-kuntadirektiiville ja katsoo, että erityisesti immateriaalioikeuksia ja ilmaisunvapautta on kunnioitettava ja ko. direktiiviä tulee tulkita niiden mukaan.87,88 Julkisasiamiehen ratkai-suehdotuksesta käy ilmi, että parodian käsitettä tulkittaessa ”- - yleisen tuomioistuimen on nojauduttava Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuihin perusoikeuksiin ja pun-nittava niitä asianmukaisesti keskenään tapauksissa, joissa tapaukseen liittyvät olosuhteet sitä edellyttävät.”89
Unionin tuomioistuimen antama Deckmyn – ratkaisu on merkittävä mm. siinä mielessä, että parodia määritellään unionin oikeuden itsenäiseksi käsitteeksi. Unionin tuomioistuin
84 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 68. Julkisasiamies esittää retorisen kysymyksen siitä
”kuinka paljon komiikkaa voi sisältyä tiettyyn keskiaikaisia ritariromaaneja koskevaan parodiaan?” Tällä ky-symyksellä hän viittaa tragikomiikkaan, parodian liioittelemiseen ja siihen missä määrin vakavista aiheista voi vitsailla.
85 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 72.
86 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 73.
87 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 75.
88 ”Ehdotettu yhdenmukaistaminen edistää sisämarkkinoiden neljän vapauden toteuttamista ja liittyy erityisesti niiden oikeudellisten perusperiaatteiden noudattamisen, jotka koskevat omaisuutta, henkinen omaisuus mu-kaan lukien, sekä ilmaisunvapautta ja yleistä etua.” Tietoyhteiskuntadirektiivin 2001/29/EY johdanto-osan 3.
perustelukappale.
89 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 88.
mensi, ettei parodia-poikkeuksen vapaaehtoisuus - eli se onko poikkeus vahvistettu kansal-lisella tasolla vai ei - kumoa parodian asemaa unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä.90 Tämän voidaan katsoa olevan askel kohti jäsenvaltioiden tekijänoikeuslakien harmonisoin-tia EU-tasolla ja siten kohti yhtenäisempää eurooppalaista tekijänoikeuslakia.91
Eleonora Rosatin artikkelin otsikko ”CJEU rules on notion of parody (but it will not be funny for national courts)”92 on osuva. Unionin tuomioistuimen ratkaisu Deckmyn – tapauk-sessa jättää nimittäin paljon asioita kansallisten tuomioistuinten ratkaistavaksi. Ratkaisu ei anna vastauksia tärkeisiin kysymyksiin siitä mitä ”hyvän tavan mukainen käyttö” tarkoittaa parodian osalta ja siitä millainen merkitys alkuperäisteoksen tekijän moraalisille oikeuksille annetaan parodiatapauksissa ja millä tavalla kolmivaihetesti liittyy parodian arvioimiseen.
Rosati nostaa esille kysymyksen siitä miten ja millä tasolla (kansallinen vai EU-taso) ”huu-mori tai pilailu” tulisi arvioida.93 Rosatin mukaan on myös epäselvää miten parodia käsit-teenä voi samanaikaisesti viitata olemassa olevaan teokseen poiketen siitä havaittavissa ole-valla taole-valla ja olla huumorin tai pilailun ilmentymä ilman että parodian alkuperäinen luonne tulee säännöksessä sovellettavaksi.94,95
Euroopan unionin tuomioistuimen antaman ratkaisun mukaan säännöksessä ei siis sovelleta parodian alkuperäistä luonnetta yhtenä parodian arviointiperusteena. Vaikka Suomen ja Ruotsin tekijänoikeuslainsäädännöt ovatkin hyvin yhtenäiset ratkaisussa annettujen paro-dian tulkintaperiaatteiden kanssa, niin eräs huomio jonka Ficks on ottanut esille, on nimen-omaan parodian alkuperäinen luonne.96 Sekä ruotsalaisessa että suomalaisessa tekijänoi-keuslaissa ei ole erityistä säännöstä parodiasta yksinoikeuden rajoitusperusteena. Parodioi-van työn on kuitenkin samalla tavalla kuin muiden teosten täytettävä omaperäisyyden ja it-senäisyyden kriteerit ja yllettävä teostasoon, jotta se saa TekOikL:n mukaista suojaa. Euroo-pan unionin tuomioistuimen ratkaisu puolestaan ei edellytä parodialta alkuperäistä luonnetta, kun taas suomalaisesta ja ruotsalaisesta oikeuskäytännöstä ilmenee parodian
90 C-201/13, ratkaisun kohta 16: ”Tätä tulkintaa ei kumoa direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan k alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen vapaaehtoisuus. Tulkinta, jonka mukaan jäsenvaltioilla, jotka ovat vahvistaneet tällai-sen poikkeuktällai-sen, olisi vapaus täsmentää tällai-sen osatekijät siten, että ne eivät olisi yhdenmukaistettuja vaan voisi-vat vaihdella jäsenvaltiosta toiseen, olisi vastoin kyseisen direktiivin tavoitetta.”
91 Gommers 2014, s. 970.
92 Otsikon suomennos: Euroopan unionin tuomioistuin antaa ratkaisun parodian käsitteestä (mutta se ei tule olemaan hauskaa kansallisille tuomioistuimille).
93 Rosati 2015, s. 82.
94 Rosati 2015, s. 82.
95 C-201/13, ratkaisun kohta 33.
96 Ficks 2015, s. 325.
den ja itsenäisyyden kriteerit parodia-käsitettä tulkittaessa. Siten aiemmat kansallisten tuo-mioistuinten antamat ratkaisut eivät ole yhtenäisiä Deckmyn – ratkaisun kanssa. Tämä luo epävarmuutta teosten arviointiperusteisiin.97 Ficks itse kannattaa parodian sisällyttämistä yksinoikeuden rajoittamisperusteena Ruotsin tekijänoikeuslakiin.98
Kansallisten tuomioistuinten tulee parodia-poikkeusta soveltaessaan ottaa huomioon julki-sasiamiehen antamassa ratkaisuehdotuksessa esitetyt parodian erilaiset ominaispiirteet.99 Gommers katsoo, että parodian toiminnalliset piirteet tulevat luultavasti olemaan kaikista vaikeimpia arvioida.100 Jonkun asian tai ihmisen ivaaminen on perusoikeuden, sananvapau-den, käyttöä.101 Toisaalta sananvapauden käyttö voi olla samanaikaisesti ristiriidassa useiden muiden perusoikeuksien kanssa, jolloin kansallisen tuomioistuimen on punnittava näitä pe-rusoikeuksia keskenään ja otettava huomioon yksittäisen tapauksen faktapremissit ja nor-mipremissit.
97 Ficks 2015, s. 325: ”Ett sådant system riskerar att skapa oklarhet kring den allmänna bedömningen av vad som utgör nya och självständiga verk enligt svensk rätt.”
98 Ficks 2015, s. 325: ”Dessutom är det med denna lösning inte tillräckligt tydligt att svensk rätt överhuvudtaget ger ett undantag från ensamrätten för parodier. Precis som att 4 § 2 st. URL ursprungligen infördes i ”tydlighe-tens intresse”, talar nu samma intresse starkt för införandet av ett uttryckligt parodiundantag i lagen.”
99 Gommers 2014, s. 970.
100 Gommers 2014, s. 970: ”The most difficult assessment will probably remain the functional characteristic of the contenct of the parody.”
101 Gommers 2014, s. 970.
3 TEKIJÄNOIKEUDELLISIA HUOMIOITA PARODIAAN
3.1 Parodian oikeuttaminen
Parodian katsotaan yleisen käytännön mukaan olevan validi peruste rajoittaa tekijän yksin-oikeutta teokseen. Parodian oikeutus voidaan yhtäältä katsoa tulevan TekOikL:n 2 luvussa säädetyn yksittäisen rajoituksen, sitaattioikeuden, perusteella. Toisaalta oikeuskirjallisuus, muiden pohjoismaiden oikeuskäytäntö ja tekijänoikeusneuvoston antamat lausunnot hah-mottavat parodian asemaa ja ne toimivat omilta osiltaan parodian oikeuttamisperusteina.
Seuraavat kappaleet antavat tietoa parodian tämänhetkisestä tekijänoikeudellisesta asemasta Suomessa, mikä ei ole täysin ongelmaton ja ehdotuksen siitä, mitä voitaisiin tehdä toisin.
3.1.1 Tekijänoikeuslaissa säädetyt yksittäiset rajoitukset, erityisesti sitaattioikeus
Tekijänoikeuden lähtökohta on tekijän yksinoikeus luomaansa teokseen. Tätä lähtökohtaa on katsottu tarkoituksenmukaisesti rajoittaa erilaisten opetukseen, tutkimukseen, sivistystoi-meen liittyvien syiden samoin kuin sosiaalisten ja yhteiskunnallisten intressien vuoksi. Kyse on tekijän ja teoksen käyttäjän oikeuksien välisen suhteen määrittämisestä.102 Tekijän mää-räysvalta on pääsääntö, jonka vuoksi rajoitussäännökset ovat poikkeuksia ja niitä on tulkit-tava suppeasti.103,104
TekOikL:n 2 luvussa on määritelty tarkemmin tekijän yksinoikeuden rajoitukset. Rajoitukset voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään: täysiin rajoituksiin ja lisensseihin.105 Täydet oi-keuden rajoitukset mahdollistavat teoksen käyttämisen ilman tekijän lupaa ja ilman käyttö-korvausta.106 Seuraavaksi tarkastellaan tutkielman aiheen kannalta relevanttia täyden oikeu-den rajoitusta eli sitaattioikeutta. Bruunin mielestä joissakin tapauksissa parodian sallitta-vuus voi perustua sitaattioikeuteen.107
102 Näin toteaa Haarmann: ”On tullut tavaksi puhua nimenomaan tekijänoikeuden rajoituksista, vaikka itseasi-assa kysymys on tekijänoikeuden rajojen, ulottuvuuden määrittämisestä.” Haarmann 2005, s. 154.
103 ”Kun tekijän valta määrätä teoksestaan periaatteellisesti on yksinoikeus, ovat edellä mainitut rajoitukset poikkeuksia pääsäännöstä ja niitä koskevia määräyksiä on sen vuoksi tulkittava ahtaasti.” KM 1953:5, s. 53.
104 Rajoitussäännösten tulkinnassa on huomioitava edellisessä luvussa käsitelty kolmen kohdan testi.
105 Pakko- ja sopimuslisenssit kuuluvat lisenssijärjestelmän piiriin eikä niitä tässä yhteydessä tarkastella sen tarkemmin.
106 Harenko – Niiranen – Tarkela 2006, s. 80.
107 Bruun IPRinfo (1/2006).
Sitaattioikeus eli lainausoikeus on yksi keskeisimpiä tekijän yksinoikeuden rajoitusperus-teita. TekOikL:n 22 §:n mukaan ”[j]ulkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.” Sitaattien sallittavuutta ei ole si-dottu tiettyyn teoslajiin, vaan periaatteessa lainauksia voidaan ottaa kaikenlaisista teoksista.
Useimmiten sitaatit ovat kuitenkin kirjasitaatteja.
Jotta siteeraajan katsotaan menetelleen ”hyvän tavan mukaisesti”, on vetoomusfunktion täy-tyttävä. Vetoomusfunktiolla tarkoitetaan sitä, että oman teoksen ja siteerattavan teoksen vä-lillä on oltava asiallinen ja perusteltu yhteys.108 Siteerausoikeuden hyvän tavan mukainen käyttö ilmenee myös TekOikL:n 11 §:n yleisistä säännöksistä, joiden mukaan tekijän nimi ja lähde on mainittava. Teosta ei myöskään saa ilman tekijän suostumusta muuttaa enempää kuin sallittu siteeraaminen vaatii. Lain sanamuoto ”tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa”
puolestaan viittaa siihen, että siteerausoikeuden sallittu laajuus arvioidaan tapauskohtaisesti.
Teos, joka koostuu pelkästään sitaateista, ei täytä vetoomusfunktiota. Tietyissä tilanteissa hyvinkin pitkien sitaattien käyttäminen on sallittua. Toisaalta sitaatti ei saa myöskään olla niin lyhyt, että se asiayhteydestä irrotettuaan antaisi väärän vaikutelman alkuperäisestä kat-kelmasta.
Siteerausoikeus mahdollistaa lainausten ottamisen julkistetusta teoksesta hyvän tavan mu-kaisesti ja tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Lainauksilla on oltava asiallinen ja pe-rusteltu yhteys teokseen, jossa niitä käytetään. Seuraavasta Norjan korkeimman oikeuden ratkaisusta käy ilmi vetoomusfunktion toteutumatta jääminen:
Norjan korkein oikeus on 25.03.2010 antamassaan ratkaisussa HR-2010-00527-A (sak nr. 2009/1905) arvioinut esittävän taiteilijan suojan laajuutta ja siteerausoikeutta. Nor-jalainen TV- ja radioasema NRK esitti parodioivan koosteen eri elokuvakohtauksista.
Kooste sisälsi 10 sekunnin mittaisen kohtauksen elokuvasta ”Brent av Frost”, josta 2 sekuntia käsitti alastoman naisnäyttelijän kuvaamisen. Naisnäyttelijä ei hyväksynyt, että kyseinen kohtaus oli irrotettu alkuperäisestä kontekstista ja haastoi TV -ja radioaseman oikeuteen. Korkein oikeus myönsi asiassa valitusluvan ja otti asian käsittelyyn.
Perusteluissaan korkein oikeus viittasi Norjan tekijänoikeuslain109 42 §:ään, joka koskee esittävien taiteilijoiden suojaa. Se totesi, ettei teoskynnyksen ylittymistä vaadita, vaan esittävän taiteilijan suoja aktualisoituu näyttelijän esittäessä teoksen.
108 Harenko – Niiranen – Tarkela 2006, s. 694.
109 Lov om opphavsrett til åndsverk m.v. (åndsverkloven). LOV-1961-05-12-2.
Siteerausoikeuden osalta korkein oikeus katsoi NRK:lla olleen oikeuden näyttää sek-sikohtaus. Alastonkohtauksen ei kuitenkaan luokiteltu olevan osa parodiaa eikä NRK:lla ollut asiallista perustetta sille miksi ko. kohtaus oli sisällytetty koosteeseen.
Tuomarienemmistön mielestä alastonkohtauksen sisällyttäminen koosteeseen ei vastan-nut tarkoitusta. Eriävän mielipiteen antaneen tuomarin mielestä myös alastonkohtaus
kuuluu siteerausoikeuden piiriin.
Voisi kuvitella, että Suomessa vastaavanlaisessa tapauksessa päädyttäisiin samaan lopputu-lokseen tuomarienemmistön kanssa. Alastonkohtauksen esittäminen parodiamielessä ilman perustetta kohtauksen valinnalle on todennäköisemmin hyvän tavan vastaista kuin sallittua.
Lehdistöllä on yleistä sitaattioikeutta laajempi sitaattioikeus.110 TekOikL:n 23.1 §:n mukaan
”[s]anomalehteen tai aikakauskirjaan saa toisesta sanomalehdestä tai aikakauskirjasta, jollei siinä ole jälkipainantakieltoa, ottaa uskonnollista, poliittista tai taloudellista päivänkysy-mystä koskevan kirjoituksen.” Normin sanamuodosta käy ilmi tarkoitus ja siteerausoikeuden laajuus. Jos kirjoitus ei koske uskonnollista, poliittista tai taloudellista päivänkysymystä, voidaan tehdä vastakohtaispäätelmä ja todeta, ettei kirjoitus kuulu TekOikL:n 23 §:n tarkoit-taman lainausoikeuden piiriin. Aiheen lisäksi kirjoituksen on oltava päivänkysymys eli ajan-kohtainen. Lehdistön lainausoikeus käsittää koko kirjoituksen. Tekijän nimi ja lähde on mai-nittava aina (TekOikL 23.2 §). Yllämainitut kriteerit osoittavat, ettei lehdistön sitaattioikeus mahdollista teoksen käyttöä parodiatarkoituksessa toisin kuin yleinen sitaattioikeus
joissa-kin tilanteissa mahdollistaa.
3.1.2 Parodian asema
Suomalaisesta oikeuskäytännöstä on löydettävissä vain yksi korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 1971 II 44, joka liittyy parodiaan. Mitään varmaa vastausta parodiaa koskevien oi-keustapausten vähäisyydelle ei ole. Hietanen on pohtinut voisiko asianomistajien pelko pa-rodian saamasta julkisesta huomiosta oikeudenkäynnissä olla yksi selittävä tekijä siihen miksei asiaa haluta viedä oikeuteen.111 Toisaalta monet tekijänoikeudelliset kysymykset
110 Laajaa lainausoikeutta puoltaa lehdistön tehtävä jakaa ajankohtaista tietoa. Yleensä mitään kirjoittajasta johtuvaa estettä sille, että ajankohtainen artikkeli julkaistaan toisessa sanomalehdessä tai aikakauskirjassa ei ole. Haarmann 2005, s. 193.
111 Hietanen 2009, s. 150.
kijänoikeusneuvostossa ovat sellaisia, jotka eivät ole vielä aktualisoituneet osapuolten vä-liseksi riitatilanteeksi ja joissa halutaan varmistua etukäteen tekijänoikeudellisesti sallituista ja kielletyistä toimintatavoista.112
Parodia sanana ei tosin esiinny koko ratkaisussa, vaan KKO käyttää ilmaisua ”- - saattaa toisesta teoksesta ilmenevä aatteellinen ja yhteiskunnallinen näkemys arvostelun kohteeksi - -”.113 Haarmannin mielestä seuraavaksi esiteltävässä KKO:n ratkaisussa on pikemminkin kyse satiirista114 kuin parodiasta.115,116
Ratkaisussa KKO 1971 II 44, nk. Lapualaisooppera – tapauksessa, arvioitiin oliko kir-jailija ylittänyt siteerausoikeuden rajan lainatessaan omaan teokseensa laajahkoja osia toisen teoksesta lähdeteosta mainitsematta ja ko. teoksen kirjoittaneen henkilön lupaa kysymättä. Kirjailijan tarkoituksena oli saattaa lähdeteoksessa esitetyt aatteet ja yhteis-kunta arvostelun kohteeksi. Lainauksia oli käytetty sellaisissa yhteyksissä, joissa sitaatit loivat täysin päinvastaisen ajatuksen kansanliikkeestä, eivätkä ne siten vastanneet läh-deteoksen kirjailijan esittämiä ajatuksia.
Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että kirjailija oli ottanut lainauksia lähdeteoksesta vain tarkoituksen edellyttämän määrän. Ratkaisussaan korkein oikeus kiinnitti huomiota te-osten eri kirjallisuuslajeihin ja katsoi jälkiperäisteoksen olevan uusi ja itsenäinen. Lai-naamista ei pidetty hyvän tavan vastaisena eikä tekijänoikeutta loukkaavana tekona lai-nausten käyttötavan ja kirjailijan tarkoituksen perusteella.
Parodiaa on perinteisesti tarkasteltu TekOikL:n 4.2 §:n mukaisena teoksen vapaana muutta-misena. Teoksen vapaasta muuttamisesta on kyse silloin, kun olemassa olevaa teosta käyte-tään ”uuden teoksen luomisen lähtökohtana, esikuvana tai tausta-aineistona”.117 Parodia on tietynlainen muunnelma teoksesta. Tosin sen tarkoitus eroaa kuitenkin muunnelmasta siten, että siinä missä alkuperäisteosta kunnioittamalla tehdään käännös tai teos muutetaan eri tai-demuotoon, parodian tarkoituksena on saattaa alkuperäisteos arvostelun kohteeksi. Koska
112 Norrgård 2011, s. 88.
113 Sundberg 1972, s. 103.
114 Satiiri sisältää kahdenlaisen määritelmän (Grönros 2006, s. 33):
”1. pilkkaruno, -romaani, -näytelmä tms. Terävä poliittinen satiiri. Swiftin satiiri Gulliverin retket.
2. pilkka, iva, sukkela ilkeys. Teoksen pureva satiiri. Satiirin mestari.”
115 Haarmann 2005, s. 67.
116 Tämän pro gradu -tutkielman yhteydessä kysymys, siitä kumpaa tyylikeinoa ratkaisu edustaa, on jokseenkin irrelevantti. Joka tapauksessa mm. Hietanen on käsitellyt tapausta parodiaa koskevassa artikkelissaan ja teki-jänoikeusneuvosto on antamassaan lausunnossa TN 2010:3 (Tekijänoikeus internetsivuston sisältöön ja sisäl-lön käyttö parodiassa) viitannut tapaukseen. Ks. Hietanen 2009, s. 150-151.
117 Harenko – Niiranen – Tarkela 2006, s. 668.
tekijällä on oikeus määrätä teoksesta niin muuttumattomana kuin muutetussakin muodossa, muunnelman tekemiseen tarvitaan alkuperäisen tekijän suostumus.118 Toisin kuin muun-nelma, olemassa olevan teoksen vapaa muuttaminen ei edellytä alkuperäisen tekijän suostu-musta. Tämä on ymmärrettävää, sillä luvan saaminen toisen teoksen käyttämiseen paro-diatarkoituksessa lienee hankalaa.
Parodian tulkitseminen TekOikL:n 4.2 §:n vapaasti muutettuna teoksena ei kuitenkaan ole riittävää, sillä kyseinen säännös ei ota huomioon parodian monimuotoisuutta.119 Oikeuskir-jallisuudessa korostuu vahvasti puoltava kanta karikatyyria, parodiaa ja pastissia koskevan rajoitussäännöksen sisällyttämisestä TekOikL:n 2 lukuun.120 Parodian sisällyttäminen rajoi-tussäännöksenä TekOikL:iin selventäisi parodian asemaa eikä jatkossa parodian oikeutta-misperusteena pidettäisi sitä, että ”- - tämän tyyppinen teosten käyttö on perinteisesti ollut sallittua”121.
Keskusteltaessa siitä, onko parodian sisällyttäminen rajoitussäännöksenä TekOikL:iin tar-peen vai ei, esille nousevat positiiviset seuraukset. Parodia, joka on jo perinteisen, vakiintu-neen käytännön mukaan sallittua, saisi itselleen vakiintuneemman, selkeämmän aseman. Itse en näe mitään negatiivista seurausta sille, että parodialla olisi oma pykälänsä tekijänoikeus-laissa. Päinvastoin, parodian, karikatyyrin ja pastissin sisällyttäminen Suomen tekijänoi-keuslakiin vastaisi monen muun EU-jäsenvaltion tekijänoikeuslakia, sillä tietoyhteiskunta-direktiivi kehottaa jäsenvaltioita lisäämään kyseisen rajoituksen kansallisiin tekijänoikeus-lakeihin.
Parodia ei ole absoluuttinen käsite, eikä sitä sen vuoksi tulisikaan liian tarkasti määritellä lainsäädännössä. Parodia näyttäytyy erilaisena eri teoslajeissa ja sen vuoksi määritelmän liian ahdas tulkitseminen voisi rajata parodia-poikkeuksen vain tiettyihin teoslajeihin. Te-kOikL:n 1.1 § sisältää tekijänoikeuden kohteen ja kuten lain sanamuodosta käy ilmi, luettelo teostyypeistä ole tyhjentävä. Parodian tunnusmerkkejä arvioitaessa kansallinen tuomioistuin on kiinnittänyt arvioinnissaan huomiota alkuperäisteoksen ja jälkiperäisteoksen erilajisuu-teen ja siihen, että ne esiintyvät eri konteksteissa. Tämä on ollut yksi olennainen kriteeri,
118 Alkuperäisen tekijän suostumus tarvitaan myös kokoomateoksiin. TekOikL 5 §: ”Sillä, joka yhdistelemällä teoksia tai teoksen osia on aikaansaanut kirjallisen tai taiteellisen kokoomateoksen, on siihen tekijänoikeus, mutta hänen oikeutensa ei rajoita oikeutta ensiksi mainittuihin teoksiin.”
119 Hietanen 2009, s. 148.
120 Näin Hietanen 2009, s. 155. Bruun IPRinfo (1/2006).
121 Bruun IPRinfo (1/2006).
johon tuomioistuin on viitannut. Myös jäljempänä käsiteltävistä tekijänoikeusneuvoston lau-sunnoista ilmenee sama peruste teosten erilajisuudesta ja eri kontekstista, jossa ne vaikutta-vat.
Hietasen ehdotus parodiaa koskevasta pykälästä, joka voitaisiin sisällyttää tekijänoikeusla-kiin, on seuraavanlainen:
”Parodia 22a §
Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muunnetun teoksen, jonka tarkoitus on saattaa alkuperäinen teos, teoksesta ilmenevä tekijän aate tai yhteiskunnallinen näkemys arvostelun kohteeksi. Parodian kohteena olevaa teosta saa kopioida siitä laajuudessa kuin se tarpeen parodiatarkoituksen saavuttamiseksi. Tällaisen muunnetun parodiateok-sen tekijänoikeus ei riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen.”122
Mielestäni Hietasen ehdottama pykälä on toimiva. Siitä käy ilmi parodian asema muunnet-tuna teoksena eli ts. parodioivaa teosta ei välttämättä tarvitse luokitella kokonaan uudeksi ja itsenäiseksi teokseksi. Hietanen sisällyttäisi ehdotuksen osaksi siteerausoikeutta (TekOikL 22 §), mikä on luonnollinen valinta ottaen huomioon sen, että parodiateos usein käyttää osia alkuperäisteoksesta. Sallitun siteerausoikeuden laajuus arvioidaan tapauskohtaisesti kiinnit-täen huomiota tarkoituksenmukaisuuteen. Ehdottaisin, että pykälää muokattaisiin kuitenkin siten, että se koskisi myös karikatyyriä ja pastissia tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 momentin k-kohdan mukaisesti. Vaikkakin merkitykset ovat sekoittuneet, karikatyyriä ja pastissia ei systemaattisesti tulisi luokitella parodian alalajeiksi.
3.1.3 Tekijänoikeusneuvoston lausunnot parodiasta
Tekijänoikeusneuvoston tehtävänä on antaa lausuntoja tekijänoikeuslain soveltamisesta.123 Nämä lausunnot eivät ole luonteeltaan sitovia. Tekijänoikeusneuvoston antamat lausunnot
122 Hietanen 2009, s. 155.
123 TekOikL 55 §: ”Valtioneuvosto asettaa tekijänoikeusneuvoston, jonka tehtävänä on avustaa opetusministe-riötä tekijänoikeutta koskevien asioiden käsittelyssä sekä antaa lausuntoja tämän lain soveltamisesta.
Tarkemmat säännökset tekijänoikeusneuvostosta annetaan valtioneuvoston asetuksella.”
ovat maksuttomia. Neuvoston toimivalta rajoittuu ainoastaan tekijänoikeuslain soveltami-seen, eikä se näin ollen anna lausuntoja muiden lakien soveltamisesta. Tähän mennessä te-kijänoikeusneuvosto on antanut kolme parodiaan liittyvää lausuntoa.
Lausunnossa TN 2009:2 oli kyse logojen käytöstä parodiatarkoituksessa. Lausunnon pyytänyt A oli lisännyt omille internetsivuilleen Kesko Oyj:n (jäljempänä Kesko) logoja
Lausunnossa TN 2009:2 oli kyse logojen käytöstä parodiatarkoituksessa. Lausunnon pyytänyt A oli lisännyt omille internetsivuilleen Kesko Oyj:n (jäljempänä Kesko) logoja