3.2. Taide ja tekijänoikeus
3.2.2 Tekijänoikeusparodia ja tavaramerkkiparodia taiteessa
Jani Leinosen teoksia voidaan tarkastella sekä tekijänoikeuden että tavaramerkkioikeuden näkökulmasta. TavaraML 6.2 § antaa tavaramerkin haltijalle oikeuden kieltää sekaantumis-vaaran perusteella toinen tavaramerkki, joka koskee samoja tai samankaltaisia tavaroita ja jos olisi todennäköistä, että keskivertokuluttaja voisi sekoittaa tavaramerkit toisiinsa. Kysei-sellä kielto-oikeudella on taloudellinen aspekti, koska samalla alalla olevat tavaramerkit, jotka muistuttavat toisiaan, ovat itseasiassa toistensa kilpailijoita.
Jos otetaan esimerkiksi Raisio Oyj:n Eloveena-tavaramerkki ja Jani Leinosen teos, jossa on muokattu Eloveena-tyttöä, voidaan todeta, ettei tavaramerkkejä käytetä samalla alalla. Rai-sio Oyj:n Eloveena-tavaramerkki on käytössä elintarvikealalla, kun taas Jani Leinonen on käyttänyt tavaramerkkiä taiteellisessa tarkoituksessa. Toki tässä yhteydessä on huomioitava, ettei kyse ole kahdesta eri tavaramerkistä, vaan yhdestä tavaramerkistä, jota on hyödynnetty taiteen tekemisessä.
Se, että tavaramerkkioikeuden suoja on rajattu tavaramerkin käyttöön elinkeinotoiminnassa, tarjoaa mielenkiintoisen kysymyksen tavaramerkin käytön tarkoituksesta. Nimike ”käyttä-minen elinkeinotoiminnassa” viittaa kaupalliseen tarkoitukseen, jossa tavaramerkin haltija saa taloudellista hyötyä. Pitkänen pohtii sitä ”- - toteutuuko edellytys elinkeinotoiminnassa tapahtuvasta käytöstä myös taiteellista tarkoitusta ilmentävien merkkien osalta”.200 Tällöin
198 https://www.youtube.com/watch?v=wcBuRSzCbM8.
199 Vaikka tapaukseen liittyy parodioivia elementtejä, tapausta on käsitelty erityisesti petoksen ja väärennöksen osalta.
200 Pitkänen 2016, s. 151.
on tehtävä kokonaisarviointi tavaramerkin käyttötarkoituksesta. Pitkäsen mukaan ”[m]itä läheisemmin kyse on tuotteen myynnin edistämisestä ja mitä vähemmän informatiivisesta tai taiteellisesta tarkoituksesta, sitä todennäköisemmin tavaramerkin käyttö kuuluu tavara-merkin haltijan yksinoikeuden piiriin”.201
Rajanveto tavaramerkin käytöstä elinkeinotoiminnassa ja yksityistarkoituksessa voi olla hankalaa. Taiteen kohdalla taiteilija ei välttämättä saa mitään taloudellista hyötyä julkaistes-saan teoksen, jossa on hyödynnetty tavaramerkkejä. Taiteilijalla on taiteellinen tarkoitus tehdä teos. Toisaalta kuuluisat taiteilijat voivat saada vastaavanlaisista teoksista taloudellista hyötyä ja näkyvyyttä. Tällöin voidaan katsoa, että teoksella on sekä taiteellinen että kaupal-linen tarkoitus.
Teos voi kuulua useampaan immateriaalioikeuden suojan piiriin ja siksi on tärkeää selvittää mitä suojaa teos voi saada. Suomessa ei ole säädetty tavaramerkkioikeuden ja tekijänoikeu-den välisestä suhteesta, vaan asiaa on tarkasteltu pitkälti pohjoismaisessa oikeuskirjallisuu-dessa.202 Tekijänoikeuden ja tavaramerkkioikeuden päällekkäisyystilanteiden lisääntymistä voidaan selittää usealla tekijällä. Viime vuosikymmenen aikana sekä tavaramerkki-että te-kijänoikeussuoja ovat molemmat laajentuneet. Ilmiötä selittää teollisuusmaiden enenevä tie-toisuus immateriaalioikeuksien hyödyntämisestä taloudellisessa mielessä. Tietie-toisuus on kas-vanut myös kansainvälisen TRIPS-sopimuksen myötä, sillä se asettaa korkeammat suoja-vaatimukset ja on sitä edeltäneitä sopimuksia laaja-alaisempi. Lisäksi EU-tasolla on haluttu edistää vapaata kauppaa unionin alueella harmonisoimalla yhdenmukaisia immateriaalioi-keusnormeja.203
Toisin kuin tekijänoikeutta koskevassa tietoyhteiskuntadirektiivissä, tavaramerkkidirektii-vissä204 ei ole erityistä parodia-poikkeusta tavaramerkin haltijan yksinoikeuden rajoitta-miseksi. Tavaramerkkiparodiaa, kuten myös tekijänoikeusparodiaa on hankala määritellä.
Tavaramerkkiparodian voisi yhden määritelmän mukaan käsittää tavaramerkillä suojatun merkin jäljitelmänä, joka humoristisella tai kritisoivalla tavalla tuo esille tavaramerkkiin ki-teytyvät arvot.205 Se on mukaelma olemassa olevasta, yleensä kuuluisasta, merkistä, mutta samanaikaisesti sen on erotuttava siitä joko vääristymänä tai oltava täysin eri kontekstissa,
201 Pitkänen 2016, s. 153.
202 Pitkänen 2016, s. 37.
203 Pitkänen 2016, s. 43.
204 Ensimmäinen neuvoston direktiivi 89/104/ETY, annettu 21. päivänä joulukuuta 1988, jäsenvaltioiden tava-ramerkkilainsäädännön lähentämisestä.
205 Jacques 2016, s. 471.
jotta se tunnistettaisiin uudeksi merkiksi.206 Parodian tunnuspiirteet, jotka on esitelty teki-jänoikeutta koskevassa Deckmyn – ratkaisussa, soveltuisivat myös tavaramerkkeihin.207 Si-ten tekijänoikeusparodian ja tavaramerkkiparodian määritelmät voisivat olla jollei yhSi-tenäiset niin ainakin samansuuntaiset.
Sormusen kirjoittama artikkeli ”Parodiaa brändin kustannuksella” sisältää määritelmän ai-don ja epäaiai-don parodian erosta. Sen mukaan ”[a]ito parodia ei yleensä johda oikeudenlouk-kaukseen vaan sillä on selkeästi oma viestinsä eli parodiatarkoituksensa. Se ei ole sekoitet-tavissa tai kilpaile alkuperäisen teoksen kanssa päinvastoin kuin epäaito parodia, jolla ei ole omaa viestiä ja joka aiheuttaa todellista sekaannusvaaraa kuluttajille. Epäaito parodia voi myös pyrkiä hyötymään kilpailijan maineesta ilman, että aiheutuu sekaantumisvaaraa. Kum-massakin parodian lajissa loukkaus voi tulla kyseeseen vesittymissuojasääntelyn perusteella, mutta aidossa tämä on kuitenkin poikkeuksellista.”208
Se, missä tarkoituksessa parodiaa oikeasti käytetään, voi osoittautua hankalaksi selvittää.
Epäaito parodia voi aktualisoitua tilanteissa, joissa parodian käyttö ei pelkästään tuo yhteis-kunnan epäkohtia esille kritisoivaan sävyyn, vaan jälkiperäisteoksen tekijä saa taloudellista hyötyä uudesta teoksesta. Todellista sekaantumisvaaraa kuluttajille ei siis pidetä ehdotto-mana kriteerinä epäaidon parodian tunnusmerkistön täyttymisessä. Sormunen katsoo tavara-merkkiparodian olevan ”--todennäköisemmin sallittua, mitä enemmän siinä on kyse taiteel-lisesta tai informatiivisesta tarkoituksesta. Tilanne on kuitenkin toinen, jos parodiaa tehdään myynnin edistämiseksi.”209
Jani Leinosen kohdalla kyse on taiteellisesta, informatiivisesta ja kaupallisesta tarkoituk-sesta. Ero parodian arvioinnissa ilmenee sen käyttötarkoituktarkoituk-sesta. Käytetäänkö parodiaa he-rättämään kriittistä yhteiskunnallista keskustelua jostakin aiheesta vai onko parodia tekijän keino ansaita taloudellista hyötyä tunnetun yrityksen tai muun tahon kustannuksella? Puh-taasti kritisoiva keskustelua herättävä parodia lienee demokraattisessa yhteiskunnassa sa-nanvapausperiaatteen mukaisesti hyväksyttävämpää kuin jälkimmäinen peruste, joka
vai-kuttaa yritysten kilpailu- ja toimintakykyyn.
206 Jacques 2016, s. 471.
207 Jacques 2016, s. 480.
208 Sormunen IPRinfo 4/2012.
209 Sormunen IPRinfo 4/2012.
Tuomioistuimet ovat taipuvaisempia hyväksymään parodioivan teoksen sananvapauteen pe-rustuen silloin, kun kyseessä on poliittinen tai muuten julkinen intressi eikä kyse ole talou-dellisista intresseistä.210
210 Näin Jacques 2016, s. 479.