3.1 Parodian oikeuttaminen
3.1.4 Moraalisten oikeuksien suhde parodiaan
Teoksen muuttamista voidaan tarkastella sekä taloudellisten että moraalisten oikeuksien nä-kökulmasta, sillä tekijän teokseen liittyvät oikeudet voidaan jakaa moraalisiin ja taloudelli-siin oikeuktaloudelli-siin.144 Moraalisten oikeuksien suojaamista voidaan pitää yleisesti hyvänä asiana, sillä ”- - yleisön voidaan olettaa haluavan tietää, keiden tekemistä teoksista on kysymys, ja yleisön intressissä lienee myös, ettei teoksia saateta julkisuuteen loukkaavassa muo-dossa.”145
Angloamerikkalainen tekijänoikeus korostaa taloudellisia oikeuksia, kun taas mannereu-rooppalaisessa tekijänoikeudessa korostuvat alkuperäisen tekijän moraaliset oikeudet.146 Angloamerikkalaisissa oikeusjärjestelmissä moraaliset oikeudet ovat samalla tavoin luovu-tettavissa toiselle kuin taloudelliset oikeudet, kun taas mannereurooppalaisissa oikeusjärjes-telmissä korostuu moraalisten oikeuksien lähtökohtainen luovuttamattomuus.147
Moraaliset oikeudet eivät kuulu tietoyhteiskuntadirektiivin soveltamisalaan, vaan oikeuden-haltijoiden moraalisia oikeuksia sovelletaan kansallisen lainsäädännön, kirjallisten ja taiteel-listen teosten suojaamista koskevan Bernin yleissopimuksen, WIPOn tekijänoikeussopi-muksen ja WIPOn esitys- ja äänitesopitekijänoikeussopi-muksen määräysten mukaan.148 Tekijänoikeuden mahdollista loukkausta arvioitaessa nämä TekOikL:n 2 ja 3 §:issä säädetyt oikeudet (talou-delliset ja moraaliset oikeudet) on käsiteltävä toisistaan erillään.149
144 Tässä yhteydessä tekijän taloudelliset oikeudet jäävät tarkastelun ulkopuolelle.
145 Haarmann 2005, s. 138.
146 Leppämäki 2006, s. 74.
147 Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 75.
148 Tietoyhteiskuntadirektiivin 2001/29/EY johdanto-osan 19 perustelukappale.
149 Sorvari 2007, s. 337: ”On mahdollista, että teosta muutetaan niin, että sekä taloudellisia että moraalisia oikeuksia loukataan, tai että muutokset eivät loukkaa tekijän taloudellisia oikeuksia mutta rikkovat tämän mo-raalisia oikeuksia tai päinvastoin.”
TekOikL:n 3 §:ssä on säädetty tekijän moraalisista oikeuksista.150 Moraalisten oikeuksien merkityksessä on teostyyppikohtaisia eroja.151 Mitä vahvempi henkilökohtainen side teki-jällä on teokseensa, sitä korostuneempana moraalisten oikeuksien merkitystä voidaan pitää.
Moraalisiksi oikeuksiksi katsotaan perinteisen käsityksen mukaan isyysoikeus (droit à la paternité), respektioikeus (droit au respect), luoksepääsyoikeus (droit d’àcces) ja katumis-oikeus (droit de repentir, droit de modifier).152 Kyseinen pykälä puolestaan käsittää ainoas-taan isyysoikeuden (1 mom.) ja respektioikeuden (2 mom.) määritelmät. Luoksepääsyoi-keutta eikä katumisoiLuoksepääsyoi-keutta ole säännelty ko. lainkohdassa.
Moraalisten oikeuksien osalta on hyvä muistaa, ettei niiden katsota siirtyvän automaattisesti tekijän luovuttaessa tekijänoikeudet toiselle taholle. Tätä näkemystä tukee sekä TekOikL:n 3.3 § että samaisen lain 27.1 §, jossa säädetään, että ”[T]ekijänoikeus voidaan, 3 §:n sään-nöksistä johtuvin rajoituksin, luovuttaa kokonaan tai osittain.” Yleensä moraaliset oikeudet jäävät kuitenkin teoksen tekijälle.
Moraaliset oikeudet ovat lähtökohtaisesti luovuttamattomia ja ne suojaavat tekijäpersoo-naa.153 Tämä tarkoittaa sitä, että jos tekijä myy teoksen toiselle, moraaliset oikeudet pysyvät tekijällä itsellään. Tekijänoikeuslain valmistelutöistä ilmenee, että moraaliset oikeudet ovat tarkoitettu lähtökohtaisesti luovuttamattomiksi: ”Tekijä ei niin ollen saattaisi laillisesti aini-aaksi tai kaikissa suhteissa luopua oikeudestaan esiintyä teoksensa luojana tai suojasta sen muuttamista vastaan. Tiettyä tilaisuutta tai teoksen määrätynlaista käyttämistä varten hän sitä vastoin voisi määrätä tekijänoikeudestaan myös sanotuin tavoin.”154 Moraalisten
150 TekOikL 3 §: ”Kun teosta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii.
Teosta älköön muutettako tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla, äl-köönkä sitä myöskään saatettako yleisön saataviin tekijää sanotuin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhtey-dessä.
Oikeudesta, joka tekijällä on tämän pykälän mukaan, hän voi sitovasti luopua vain mikäli kysymyksessä on laadultaan ja laajuudeltaan rajoitettu teoksen käyttäminen.”
151 ”Taiteellisissa teoksissa moraalisten oikeuksien merkitys on usein korostunut. Vakavahenkinen musiikki voi ilmentää tekijänsä syvimpiä ideologioita, myös kantaa ottavat kirjoitukset voivat olla voimakkaasti sidok-sissa tekijän arvomaailmaan ja ideologiaan. Sen sijaan funktionaalisten teosten, kuten tietokoneohjelmien, osalta moraalisten oikeuksien merkitys on yleensä vähäinen. Tarkoitus on, että ohjelma voi konekielisten käs-kyjen mukaisesti toteuttaa tiettyjä toimintoja. Ohjelmistoja luodaan useimmiten työsuhteessa työntekijöiden työtehtävinä, eivätkä ohjelmistot henkilöidy tekijöihinsä, vaan pikemminkin siihen yritykseen, joka on inves-toinneillaan mahdollistanut ohjelmistotuotannon”. Näin Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 72.
152 Karo – Lavapuro – Mylly 2007, s. 19-20.
153 Haarmann 2005, s. 139: ”Käytännössä haamukirjoittajat luopuvat kaikista moraalisista oikeuksistaan.”
154 KM 1953:5, s. 49.
sien kokonaisluovutusta ei voida katsoa lainsäätäjän tarkoitukseksi, vaan moraaliset oikeu-det voidaan poikkeuksellisesti rajoitetuissa tilanteissa, esim. sovittu käyttö, luovuttaa toi-selle.155
Leppämäen asettama kysymys ”Mikä sitten oikeuttaa tekijän luovuttamaan työnsä omistus-oikeuden, mutta pitämään silti itsellään oikeuden saman teoksen uusintamiseen?”156 on mie-lenkiintoinen. Leppämäki viittaa hegeliläiseen teoriaan, jonka mukaan teos on henkisen tuo-tannon tulos, johon tekijällä säilyy ilmaisutapa.157 Ilmaisun ja idean erottaminen on olen-naista: ”- - idea on kaikkien vapaassa käytössä, ja ilmaisu on tekijänoikeuden alainen osa.
Nykyään tosin tunnustetaan erottelun tekemisen vaikeus niiden välillä erityisesti nykytaiteen sekä tietokoneohjelmistojen kohdalla”158. Täysin ongelmatonta ilmaisun ja idean erottami-nen ei siis ole.
Isyysoikeus eli oikeus tulla tunnustetuksi teoksen tekijänä edellyttää, että tekijän nimi on mainittava hyvän tavan mukaisesti, kun teoksesta valmistetaan kappaleita tai se saatetaan yleisön saataviin. Se, mikä katsotaan hyvän tavan mukaiseksi nimen ilmoittamiseksi, vaih-telee teostyyppien välillä. Varsinaisen nimen sijasta voidaan ilmoittaa tekijän taiteilijanimi tai jopa jättää nimi kokonaan ilmoittamatta, jos tekijä näin tahtoo.159 Olennaista on kunni-oittaa tekijän antamaa tahdonilmaisua.
Tekijänoikeusneuvoston antamassa lausunnossa TN 1994:21 oli kyse isyysoikeuden loukkauksesta. Neuvosto totesi, että taideteoksesta valmistetussa postikortissa tuli il-moittaa TekOikL:n 3.1 §:n hyvän tavan mukaisesti tekijän ja taideteoksen nimi, kun postikorttia levitettiin yleisön saataviin.
Joissakin tilanteissa nimen ilmoittamatta jättäminen katsotaan hyvän tavan mukaiseksi käyt-täytymiseksi, esim. hautajaisissa tai jumalanpalveluksessa.160 Mainosalalla on myös yleistä, ettei mainoksen yksittäisiä tekijöitä ilmoiteta mainoksen yhteydessä.161
Tekijänneuvoston antamassa lausunnossa TN 2010:2 tarkasteltiin lyhyiden ilmaisujen suojaa. A oli vuonna 1969 tehnyt suomenkielisen käännöksen ruotsinkieliseen ”Peppi
155 Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 75.
156 Leppämäki 2006, s. 78.
157 Leppämäki 2006, s. 78.
158 Leppämäki 2006, s. 78.
159 Harenko – Niiranen – Tarkela 2006, s. 49.
160 Haarmann 2005, s. 143.
161 Haarmann 2005, s. 143.
Pitkätossu” – sävelteokseen. Käännös on hyvin tunnettu Suomessa eri-ikäisten ihmisten keskuudessa. Ikea Oy (jäljempänä Ikea) oli käyttänyt ilmaisua ”Heikun keikun” omassa huonekalujen ja kodin tavaroiden mainoskampanjassaan, joka oli julkaistu Helsingin sanomissa. Lisäksi Ikea oli käyttänyt kampanjansa yhteydessä mainoslausetta ”Ikea on vinksinvonksin ja hinnat eikunkeikun”. Ikea ei ollut kysynyt A:lta lupaa käännöksen käyttöön eikä A:n nimeä oltu mainittu missään. Ikea katsoi ilmaisujen olevan suomen yleiskieltä ja tavanomaisia sanontoja.
Lyhyitä ilmaisuja ei ole pääsääntöisesti katsottu kuuluvan TekOikL:ssa suojattujen te-osten joukkoon.162 Tekijänoikeusneuvosto totesi, että yksittäisen sanan pitäisi edustaa poikkeuksellisen korkeaa omaperäisyyden ja itsenäisyyden tasoa, jotta se voisi saada suojaa kirjallisena teoksena. Olennaista tässä tapauksessa oli se, että ilmaisuja oli käy-tetty yhdessä, jolloin tekijänoikeusneuvosto katsoi kyseisen säkeen olevan tekijänoikeu-della suojattu. Tekijänoikeusneuvosto perusteli kantaansa seuraavasti:”[i]lmaisujen käyttäminen yhtäaikaisesti luo selvemmän rinnastuksen käännöstekstiin. - - Kyseessä on lyhyehkö laulun säe, jossa esiintyy kaksi sanaliittoa, jotka luovat rytmisen vaikutel-man. Lausetta on pidettävä itsenäisenä ja omaperäisenä. Kuka tahansa vastaavaan työ-hön ryhtyessään ei päätyisi samaan lopputulokseen.”163
Tekijänoikeusneuvosto katsoi, ettei mainoskäyttö sinänsä tarkoita vielä moraalisten oi-keuksien loukkaamista ja että mainosalalla on yleistä, ettei tekijän nimeä mainita. Neu-vosto totesi, että ”[a]lan tavalla ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole merkitystä, sillä te-osta on käytetty ilman lupaa eikä tekijällä ole ollut tilaisuutta arvioida teoksen käyttöä myöskään isyysoikeuden näkökulmasta. Koska tekijän nimeä ei ole mainittu, on siis taloudellisten oikeuksien lisäksi tässä tapauksessa loukattu myös TekijäL 3 §:n mu-kaista isyysoikeutta.”164
Respektioikeus kieltää teoksen muuttamisen tavalla, joka loukkaa tekijän kunniaa tai per-soonaa.165 Respektioikeuden sisältö on yhteiskunnan sen hetkisistä vallitsevista arvoista ja arvostuksista riippuvainen.166 Mahdollinen tekijänoikeuden loukkaus arvioidaan pääasialli-sesti objektiivisen mittapuun mukaan ts. tarkastelun keskiössä ei ole tekijän subjektiivinen
162 Huuskonen 2011, s. 115: ”Pitkä sarja torjuvaa lausuntokäytäntöä sai siten seurakseen lausunnon, jossa suoja edellytysten nähtiin täyttyneen. Lausunto oli yksimielinen.”
163 TN 2010:2, s. 4.
164 TN 2010:2, s. 5.
165 Esimerkkejä tekijän kunniaa loukkaavasta muuttamisesta on Haarmannin mukaan kirjallisen teoksen jul-kaiseminen typistettynä versiona tai ala-arvoisena käännöksenä tai uskonnollisen sävellysteoksen muuttaminen iskelmäksi. Haarmann 2005, s. 144.
166 Kotila 2009, s. 134.
näkemys siitä, että hänen moraalisia oikeuksiaan olisi loukattu.167 Tekijän subjektiivinen nä-kemys otetaan kuitenkin huomioon osana kokonaisarviointia, joka käsittää teoksen luonteen, teoksesta ilmenevän ideologian ja tarkoitusperät ja sen tavanmukaisen käyttötavan ja -yh-teyden.168 Merkitystä on myös sillä, edustaako muutettu teos eri teoslajia kuin alkuperäinen teos.169
Ruotsin korkeimman oikeuden ratkaisussa HD T 4739-04 oli kyse teoksen muuntelusta parodiatarkoituksessa ja sen arvioinnista oliko tekijän moraalisia oikeuksia loukattu.
Nk. Alfons Åberg – tapauksessa parodian kohteeksi joutui kirjailija Gunilla Bergströmin lastenkirjoista tuttu hahmo Alfons Åberg, Suomen Mikko Mallikas. Parodia sai alkunsa siitä, että nimi Alfons tarkoittaa tanskan kielellä ”parittajaa”. Ruotsin Radio esitti ohjel-majakson, joka loi kuuntelijalle päinvastaisen mielikuvan hahmosta. Ohjelmassa Mikko Mallikas esitettiin parittajana ja huumekauppiaana. Muun materiaalin lisäksi ohjel-massa käytettiin kirjasta poimittuja repliikkejä ja soitettiin nimikkohahmon elokuvista tunnettua musiikkia.
Kirjailija katsoi moraalisten oikeuksiensa tulleen loukatuksi, koska hänen teoksensa osia oli esitetty tekijän kannalta loukkaavassa muodossa. Suomen TekOikL:n 3.2 §:n mukaan ”[t]eosta älköön muutettako tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaa-tuisuutta loukkaavalla tavalla, älköönkä sitä myöskään saatettako yleisön saataviin te-kijää sanotuin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.” Ruotsin korkein oikeus katsoi, ettei tekijän moraalisia oikeuksia oltu loukattu. Ohjelma pikemminkin loukkasi rehtinä ja tunnollisena pidettyä hahmoa.
Bruun on artikkelissaan pohtinut sallitun parodian rajoja ja analysoinut ko. tapausta. Ruotsin korkeimman oikeuden tuomarit äänestivät päätöksestä ja ”[e]nemmistön mukaan teosten muuntelua parodiatarkoituksessa on perinteisesti pidetty sallittuna, ja tällöin voidaan myös
167 Harenko – Niiranen – Tarkela 2006, s. 52.
168 Harenko – Niiranen – Tarkela 2006, s. 52.
169 Kotila 2009, s. 134. Kotila antaa tässä yhteydessä esimerkin, että ”- - parodiat ja ivamukaelmat ovat lähtö-kohtaisesti sallittuja.” Parodia ei kuitenkaan ole teoslaji, kuten valokuvateos tai kaunokirjallinen esitys. Sekä valokuvateos että kaunokirjallinen teos voivat sisältää parodiaa, mutta parodiaa itsessään ei pitäisi luokitella teoslajiksi.
varsin laajasti käyttää alkuperäisteosta sanasta sanaan”170,171,172. Vähemmistöön jääneet tuo-marit pitivät teosta muunnelmana, kun taas enemmistö katsoi teoksen olevan uusi ja itsenäi-nen. Tekijän moraalisia oikeuksia ei kuitenkaan oltu loukattu.
Parodioiva teos yleensä loukkaa tekijän tunteita asettamalla parodian keinoin tekijän kirjal-lisen tai taiteelkirjal-lisen arvon kyseenalaiseksi. Hietasen mukaan aidon parodian ei pitäisi katsoa loukkaavan tekijän taloudellisia tai moraalisia oikeuksia.173 Moraalisten oikeuksien ja paro-dian välinen suhde on usein väärinymmärretty.174 Mitä tahansa ei ”parodian suojissa” voida kuitenkaan ilmaista, sillä vaikkei parodian katsottaisi loukkaavan tekijän respektioikeutta, sallitun rajan ylittävä parodia voi täyttää kunnianloukkauksen kriteerit.
Luoksepääsyoikeus on kirjattu TekOikL:n 52 a §:ään. Kuvataiteen teoksen tekijällä on oi-keus päästä katsotaan ja mahdollisesti kuvaamaan toiselle luovuttamaansa teoskappaletta.
Luoksepääsystä ei saa aiheutua kohtuutonta haittaa teoksen omistajalle ja se on oltava tar-peen joko tekijän taiteellisen työn kannalta tai tekijän taloudellisten oikeuksien toteutumisen vuoksi. Luoksepääsyoikeus ei koske muita teoslajeja. Esimerkiksi ”rakennustaiteen, taide-käsityön ja taideteollisuuden tuotteet sekä lain 49 a §:ssä tarkoitetut valokuvat” eivät kuulu luoksepääsyoikeuden piiriin.175 Säännöksellä on haluttu selventää luoksepääsyoikeuden laa-juutta, jotta voitaisiin välttää tekijän ja teoksen omistajan väliset intressiristiriidat.
Katumisoikeudella on kaksi määritelmää, droit de retrait ja droit de modifier. Droit de retrait eli ns. peruuttamisoikeus tarkoittaa sitä, että tekijällä on sopimussuhteessa ollessaan oikeus estää teoksen julkaiseminen muuttuneen vakaumuksen perusteella. Droit de retrait – oikeuden katsotaan kuuluvan yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden piiriin.176 Sen
170 Bruun IPRinfo (1/2006).
171 vrt. Helsingin HO 15.4.2011 t. 115.
172 Alfons Åberg – tapauksessa ja Lapualaisooppera – tapauksessa voidaan nähdä samoja piirteitä. Molemmissa tapauksissa jälkiperäisteos on saatettu eri lajiin kuin alkuperäisteos. Teosten erilajisuudella on ollut merkitystä siihen, että jälkiperäisteoksen on katsottu muunnelman sijaan olevan uusi ja itsenäinen teos. Lisäksi molem-missa tapauksissa jälkiperäisteokset ovat lainanneet verrattain laajoja osia alkuperäisteoksesta.
173 Hietanen 2009, s. 154. Näin myös Ruotsin hallituksen mietintö SOU 1956:25 s. 124, jossa todetaan ivamu-kaelmien ja parodioiden olevan vakiintuneen tavan mukaan sallittuja.
174 Hietanen katsoo, että ”[M]oraalisten oikeuksien osalta on esitetty virheellinen käsitys, jonka mukaan mo-raaliset oikeudet eivät tulisi parodian osalta kyseeseen vain koska teos on itsenäinen ja vapaasti muunneltu. Jos parodia katsotaan tekijänoikeuden rajoitukseksi ilman että se on 4.2§ mukaisesti vapaasti muunneltu, myös moraaliset oikeudet väistyvät niissäkin tapauksissa joissa teos ei ole vapaasti muunneltu.” Hietanen 2009, s.
154.
175 Haarmann 2005, s. 149.
176 Haarmann 2005, s. 151.
käyttöehdot perustuvat sopimukseen. Tekijä voi joko lunastaa teoksen tai muuten sovitulla tavalla korvata peruuttamisoikeuden käytön myötä aiheutuneet kulut.177
Droit de modifier antaa tekijälle oikeuden muokata teosta uutta painosta varten. Oikeus tehdä muutoksia ja lisäyksiä uuteen painokseen on kirjattu TekOikL:n 36 §:ään kustannussopi-muksia käsittelevien säännösten yhteyteen.
Moraaliset oikeudet ovat voimassa TekOikL:n 43 §:n mukaisen suoja-ajan eli pääsääntöi-sesti 70 vuotta tekijän kuolemasta.178 TekOikL:n 53 §:n klassikkosuoja, joka puolestaan suo-jaa yleisiä sivistyksellisiä etuja ajallisesti rajoittamattoman ajan, tulee sovellettavissa vasta tekijän kuoleman jälkeen.179, 180 Haarmannin mukaan ”[t]ietyssä mielessä voidaan säännök-sen johdosta sanoa, että tekijän moraalisten oikeuksien suoja on tehty ikuiseksi. Säännök-sessä ei kuitenkaan puhuta tekijän moraalisista oikeuksista vaan sivistyksellisistä eduista.”181 Käytännössä TekOikL:n 53 §:n mukaiseen klassikkosuojaan ja Pohjoismaissa vastaavaan säännökseen liittyviä oikeustapauksia on hyvin vähän.182 Suomalaisesta oikeuskäytännöstä löytyy vain yksi klassikkosuojaan liittyvä korkeimman oikeuden ratkaisu.
Korkeimman oikeuden antamassa ratkaisussa KKO 1967 II 10, nk. Liisa Ihmemaassa – tapauksessa, kustannusyhtiön menettelyn katsottiin loukanneen TekOikL:n 53.1 §:n mukaisia sivistyksellisiä etuja. Kustannusyhtiö oli julkaissut mukaelmia ja lyhennelmiä arvokkaina tunnetuista nuorisokirjoista jättäen ilmoittamatta siitä, että teosten kirjallista arvoa oli turmeltu. KKO piti kustannusyhtiön toimintaa sopimattomana.
Kuten ylempänä on todettu, klassikkosuojaan liittyvää pohjoismaista oikeuskäytäntöä on hy-vin niukasti saatavilla, joten tämä KKO:n ratkaisu on harhy-vinainen ja omaa laatuaan. Klas-sikkosuojaan liittyvät oikeustapaukset eivät ole yleisiä siitä huolimatta, että tunnettuja klas-sikkoteoksia varmasti hyödynnetään paljon uusien teosten luomisessa. Haarmann antaa
177 Haarmann 2005, s. 151.
178 Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 75.
179 Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 75.
180 TekOikL:n 53 §: ” Jos kirjallisen tai taiteellisen teoksen suhteen tekijän kuoltua menetellään julkisesti si-vistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla, on asetuksella määrättävällä viranomaisella valta, vaikka tekijänoikeus on lakannut tai sitä ei ole ollut, kieltää sellainen menettely.
Jos se, jota kielto koskee, on siihen tyytymätön, hän voi saattaa asian tuomioistuimen ratkaistavaksi.”
181 Haarmann 2005, s. 151.
182 Haarmann 2005, s. 153.
mahdollisen selityksen klassikkosuojaan liittyvien oikeustapausten vähäisyydelle. ”Jos Mo-zartia muunnetaan iskelmämusiikiksi tai Michelangelon töitä käytetään mainoksissa, ei ky-symys välttämättä ole siitä, että vain häviävän pieni joukko tuntisi sivistyksellisiä etuja lou-katun, vaan ehkä pikemminkin siitä, että tällaiset teokset koetaan niin vahvoiksi, että niiden katsotaan kestävän sivistymättömänkin kohtelun”, Haarmann muotoilee.183
Haarmannin kuvausta klassikkosuojan sivistyksellisten etujen loukkaamisen tietynlaisesta vaikeudesta voisi tulkita parodian osalta siten, että erittäin tunnetun teoksen – klassikon – parodiointi on tietyllä tapaa sallitumpaa ja helpompaa kuin teoksen, jonka tekijä on edelleen elossa ja hyvin tietoinen hänelle kuuluvista tekijänoikeuksistaan.