2.3 Eurooppalainen tekijänoikeuskehys parodian näkökulmasta
2.3.2 Euroopan unionin tuomioistuimen kannanottoja parodiaan
Euroopan unionin immateriaalioikeuteen sisältyy asetusten ja direktiivien lisäksi perussopi-muksen ja Euroopan unionin tuomioistuimen sitä koskevien jäsenvaltioiden sitovat ratkai-sut.63 Kansallisella tuomioistuimella on sen soveltaessa direktiivipohjaista lainsäädäntöä mahdollisuus pyytää Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua siitä miten di-rektiiviä tulisi tulkita.64 Ylin kansallinen tuomioistuin, jonka ratkaisuun ei voi hakea muu-tosta, on tietyissä tilanteissa velvollinen pyytämään ennakkoratkaisua.65
62 StGB:n 86a § alkuperäisenä tekstinä:
Ӥ 86a Verwenden von Kennzeichen verfassungswidriger Organisationen
(1) Mit Freiheitsstrafe bis zu drei Jahren oder mit Geldstrafe wird bestraft, wer 1. im Inland Kennzeichen einer der in § 86 Abs. 1 Nr. 1, 2 und 4 bezeichneten Parteien oder Vereinigungen verbreitet oder öffentlich, in einer Versammlung oder in von ihm verbreiteten Schriften (§ 11 Abs. 3) verwendet oder
2. Gegenstände, die derartige Kennzeichen darstellen oder enthalten, zur Verbreitung oder Verwendung im Inland oder Ausland in der in Nummer 1 bezeichneten Art und Weise herstellt, vorrätig hält, einführt oder ausführt.
(2) 1Kennzeichen im Sinne des Absatzes 1 sind namentlich Fahnen, Abzeichen, Uniformstücke, Parolen und Grußformen. 2Den in Satz 1 genannten Kennzeichen stehen solche gleich, die ihnen zum Verwechseln ähnlich sind.“
63 Haarmann – Mansala 2012, s. 33.
64 Haarmann – Mansala 2012, s. 33.
65 SEUT Art. 267, kohta 3: ”Jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsi-teltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.”
Euroopan unionin tuomioistuin on käsitellyt parodiaa antamassaan ennakkoratkaisussa C-201/13 Deckmyn v. Vandersteen.66 Tapaus koski tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 mo-mentin k-kohdan tulkintaa eli teosten käyttöä karikatyyrissä, parodiassa tai pastississa. Tämä ratkaisu on merkittävä, sillä se täsmentää parodian juridista määritelmää.
Tapauksessa oli kyse kalenterista, jonka kansilehti muistutti Willebrord Vandersteenin vuonna 1961 tekemän Suske en Wiske -sarjakuva-albumin kannessa olevaa piirrosta.67 Gen-tin kaupungin uudenvuoden juhlissa 2011 jaettiin kalentereita, jotka Deckmyn, Belgian ää-rioikeistopuolueen jäsen, oli julkaissut.
Alkuperäisteoksessa valkoiseen kaapuun pukeutunut henkilö esittää kirjan päähenkilöä. Hän lentää propellilla väkijoukon yläpuolella heittäen heille rahaa. Ihmiset näyttävät keräävän innokkaina kolikoita kadulta. Jälkiperäisteos eroaa osittain alkuperäisestä työstä. Suske en Wiske -sarjakuvan päähenkilö on korvattu Ghentin pormestarilla, Daniël Termontilla. Por-mestari on myös pukeutunut valkoiseen kaapuun ja hän lentää ilmassa heittäen rahaa ihmi-sille. Pormestari käyttää Belgian lippua vyönään. Ihmisryhmä, joka kolikoita kerää, on pu-keutunut kaapuihin ja he ovat tummaihoisia.
Vandersteen katsoi Deckmynin loukanneen hänen tekijänoikeuttaan julkaisemalla jälkipe-räisteoksen, joka sisälsi syrjivän kannanoton eikä täyttänyt parodian vaatimuksia. Deckmyn puolestaan piti teostaan poliittisena karikatyyrina, osana parodian soveltamisalaa. Alin tuo-mioistuin totesi jälkiperäisteoksen loukkaavaan alkuperäisen teoksen tekijänoikeuksia ja määräsi levityskiellon kalenterille. Molemmat osapuolet valittivat tuomiosta Hof van beroep te Brussel, Belgian muutoksenhakutuomioistuimeen.
Koska kyse oli EU-oikeuden tulkinnasta, Hof van beroep te Brussel esitti seuraavat kolme ennakkoratkaisukysymystä unionin tuomioistuimelle:
”1) Onko parodian käsite unionin oikeuden itsenäinen käsite?
2) Mikäli näin on, onko parodian täytettävä seuraavat edellytykset tai tunnusmerkit:
- sillä on oltava sille ominainen alkuperäinen luonne (omaperäisyys)
- sen on oltava muodoltaan sellainen, että parodiaa ei voida kohtuudella yhdistää alkupe-räisen teoksen tekijään
66 C-201/13, Johan Deckmyn and Vrijheidsfonds VZW v. Helena Vandersteen, Christiane Vandersteen, Liliana Vandersteen, Isabelle Vandersteen, Rita Dupont, Amoras II CVOH, WPG Uitgevers België, (2014).
67 Ks. Liitteet, kuva 1 alkuperäisestä työstä ja jälkiperäisteoksesta.
- sillä on oltava huumori- tai pilailutarkoitus riippumatta siitä, kohdistuuko tällä tavoin ilmaistu mahdollinen kritiikki alkuperäiseen teokseen tai johonkin muuhun asiaan tai henkilöön
- parodian kohteena olevan teoksen lähde on mainittava?
3) Onko teoksen täytettävä vielä muita edellytyksiä tai tunnusmerkkejä, jotta se voidaan määritellä parodiaksi?”68
Ensimmäisen kysymyksen osalta unionin tuomioistuin totesi parodian olevan unionin oikeu-den itsenäinen käsite, jota on tulkittava yhoikeu-denmukaisella tavalla. Parodian käsite, joskin il-man määritelmää, on kirjattu tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 momentin k-kohtaan.
Viittausta ei ole tehty mihinkään kansalliseen lainsäädäntöön, joten tästä syystä parodian voidaan katsoa olevan nimenomaan unionin oikeuden käsite.
Toisen kysymyksen osalta unionin tuomioistuin totesi, että parodia on ”---vakiintuneen oi-keuskäytännön mukaan määritettävä sen tavanomaisen merkityksen mukaan, joka sillä on yleiskielessä, ottamalla samalla huomioon asiayhteys, jossa sitä käytetään, ja sen lainsää-dännön tavoitteet, johon se kuuluu”69. Tietoyhteiskuntadirektiivi ei sisällä tiettyjä edelly-tyksiä eikä tunnusmerkkejä parodialle, joka kuitenkin tuomioistuimen ratkaisun mukaan on unionin oikeuden käsite. Sen vuoksi on välttämätöntä, että käsitteelle annetaan tulkintaohje.
Yleiskielen antama merkitys parodialle on melko kapea-alainen, joten merkittävää tässä rat-kaisussa on se, että unionin tuomioistuin tarkensi parodian määritelmää ja tunnusmerkkejä seuraavin sanoin: ”Direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan k alakohtaa on tulkittava siten, että parodian keskeisinä tunnusmerkkeinä ovat se, että siinä yhtäältä viitataan olemassa ole-vaan teokseen mutta poiketaan siitä havaittavissa olevalla tavalla ja toisaalta se on huumorin tai pilailun ilmentymä. Kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun parodian käsitteeseen ei so-velleta edellytyksiä, joiden mukaan parodialla on oltava sille ominainen alkuperäinen luonne sen lisäksi, että siinä poiketaan havaittavissa olevalla tavalla parodian kohteena olevasta al-kuperäisestä teoksesta, se on voitava kohtuudella yhdistää muuhun henkilöön kuin alkupe-räisen teoksen tekijään, sen kohteena on oltava alkuperäinen teos tai siinä on mainittava pa-rodian kohteena olevan teoksen lähde.”70
68 C-201/13, ratkaisun kohta 13.
69 C-201/13, ratkaisun kohta 19.
70 C-201/13, ratkaisun kohta 33.
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen arvioidessa kuuluuko jälkiperäisteos parodian soveltamisalaan ja täyttääkö se parodian tunnusmerkit, sen on myös otettava huomioon oi-keudenmukainen tasapaino alkuperäisteoksen tekijän oikeuksien ja jälkiperäisteoksen teki-jän ilmaisunvapauden välillä.71 Kyse on toisilleen vastakkaisista oikeuksista – tilanteesta, jossa oikeudet ovat kollisiossa.72 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tulee myös arvioida, sisältyykö jälkiperäisteokseen syrjivä viesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdan mukaan.73,74 Sallittuna parodiana ei voida pitää teosta, joka sisältää syrjivän viestin.
Julkisasiamiehen Pedro Cruz Villalón antama ratkaisuehdotus on unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisua perustellumpi ja kattavampi. Julkisasiamies täsmensi, ettei unionin tuo-mioistuimelle ole esitetty kysymystä moraalisista oikeuksista, kolmivaihetestistä eikä siitä, mitä ”hyvän tavan mukainen” käyttö parodian osalta tarkoittaa.75 Nämä kysymykset kuulu-vat kansallisen tuomioistuimen arvioitaviksi.
Ensimmäinen kysymyksen osalta julkisasiamies yhtyy unionin tuomioistuimen vastaukseen parodiasta unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä ja sen perusteluihin. Julkisasiamies huo-mauttaa, että Euroopan komissio ”- - pyrkii tulkitsemaan parodian käsitettä siten, että ky-seessä on direktiivillä suojatun teoksen jäljitelmä, joka ei ole karikatyyri eikä pastissi ja joka ilmaisee huumori- tai pilailutarkoituksen. Komissio toteaa erityisesti, ettei mikään Hof van beroepin toisessa kysymyksessään ehdottamista ominaisuuksista ole käsitteen määritelmän välttämätön osatekijä, vaikka se myöntää, että huumorilla ja pilailulla on erityinen merkitys
71 C-201/13, ratkaisun kohdat 34 ja 35.
72 Kollisiotilanteita käsitellään tarkemmin jäljempänä kohdassa 4.2 Perusoikeuksien tarkastelumalli.
73 C-201/13, ratkaisun kohta 30.
74 Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdassa ”[k]ielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulu-miseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sel-laiseen seikkaan.”
75 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohdat 27-30.
osatekijöinä.”76 Komission kannanotosta käy ilmi parodian, karikatyyrin ja pastissin käsit-teellinen erotteleminen, jota julkisasiamies ei tässä tapauksessa pidä relevanttina.77,78 Sekä parodia, karikatyyri että pastissi kuuluvat samaan kategoriaan tietoyhteiskuntadirektiivissä.
Julkisasiamies on ratkaisuehdotuksessaan vertaillut parodialle yleiskielessä annettua määri-telmää espanjaksi, ranskaksi, saksaksi ja hollanniksi.79 Kyseinen vertailu osoittaa parodian erilaiset määritelmät ja tarpeen sille, että parodia käsitteenä tulisi ymmärtää yhdenmukaisesti EU:n jäsenvaltioissa. Julkisasiamies erottaa parodiasta kaksi osaa: rakenteelliset piirteet ja toiminnalliset piirteet.80 Rakenteellisesti julkisasiamies katsoo parodian olevan samanaikai-sesti sekä luomus että jäljennös, tarkentaen sen olevan ”- - aina enemmän tai vähemmän jäljennös, koska kyseessä tekijän teos, joka ei koskaan vastaa täysin alkuperäistä. Parodia päinvastoin lainaa osatekijöitä aikaisemman tekijän teoksesta (riippumatta siitä, oliko tämä teos puolestaan täysin omaperäinen vai ei), ja nimenomaan nämä lainatut osatekijät eivät ole lähtökohtaisesti toissijaisia tai epäolennaisia vaan päinvastoin olennaisia teoksen merkityk-selle”.81
Parodian toiminnalliset piirteet julkisasiamies jakaa kolmeen osaan: kohteeseen, vaikutuk-seen ja sisältöön. Parodioinnin kohteena voi olla joko alkuperäinen teos tai täysin eri kohde.82,83 Kyseessä olevan tapauksen osalta jälkiperäisteoksen tekijän ei katsottane paro-dioivan alkuperäistä teosta, vaan tekijän tarkoituksena on ollut käyttää alkuperäisteoksen elementtejä poliittisessa karikatyyrissä. Kohteena on siis muu kohde kuin alkuperäinen teos.
76 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 41.
77 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 46: ” Tietyssä yksittäistapauksessa tekijän tietyn teoksen lukeminen tietyn käsitteen tai jonkin toisen käsitteen piiriin saattaisi johtaa käsitteiden konfliktiin, jos ei kat-sottaisi, että kyse voi olla useammasta käsitteestä samanaikaisesti. Näin ollen ei ole mielestäni tarpeen käsitellä tätä eroa enempää, sillä viime kädessä kaikilla näillä käsitteillä on siinä mielessä sama vaikutus, että ne ovat poikkeus sen alkuperäisen teoksen tekijän oikeudesta, joka näkyy tavalla tai toisella ikään kuin johdannaisessa teoksessa.”
78 Esim. Iso-Britannian hallitus on parodia-poikkeuksen osalta todennut, että parodia, karikatyyri ja pastissi jakavat saman toimintaperiaatteen ja vaikka niiden välillä on nyanssieroja ja erilaisia painotuksia, teos saattaa sisältää elementtejä kaikista kolmesta. Ohta 2014, s. 12.
79 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 47.
80 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 48.
81 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 50.
82 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 61.
83Ohta käyttää tässä yhteydessä käsitettä ”weapon parody” (parodia aseena) tarkoittaen sitä, että parodian kohteena on joku tai jokin muu kuin alkuperäinen teos, jota parodioivassa teoksessa hyödynnetään. Ohta 2014, s. 11.
Parodialla pyritään tiettyyn vaikutukseen siten, että teos ilmentää pilaa, komiikkaa tai vit-siä.84 Sisällön osalta julkisasiamies lausuu seuraavaa: ”Koska alkuperäistä teosta käytetään tämän manipuloinnin keinoin sellaisen poliittisen viestin välittämiseen, jota teoksen oikeu-denhaltijat eivät täysin oikeutetusti voi jakaa eivätkä tosiasiallisesti jaa, tulee esiin viime kädessä kysymys siitä, onko riidan ratkaisevan tuomioistuimen otettava mukaan arvioin-tiinsa, joka koskee väitettyä ”parodiaa” koskevaa poikkeusta, edellä mainitun poliittisen viestin sisältö.”85 Parodian sisältöä peilataan nimenomaan suhteessa perusoikeuksiin ja nii-den vaikutukseen.
Verrattuna unionin tuomioistuimen antamaan ennakkoratkaisuun, julkisasiamiehen ratkai-suehdotuksessa painottuu enemmän perusoikeuksien merkitys parodian käsitettä tulkitta-essa. Parodian käsitettä tulkittaessa perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdan syrjintäkiellon lisäksi on tärkeää ottaa huomioon seuraavat perusoikeudet: ihmisarvo (1 artikla), sananva-paus ja tiedonvälityksen vasananva-paus (11 artikla), taiteen ja tutkimuksen vasananva-paus (13 artikla), omis-tusoikeus (17 artikla) ja kulttuurinen, uskonnollinen ja kielellinen monimuotoisuus (22 ar-tikla).86 Euroopan komissio tukee sitä tarkoitusta, jonka lainsäätäjä on antanut tietoyhteis-kuntadirektiiville ja katsoo, että erityisesti immateriaalioikeuksia ja ilmaisunvapautta on kunnioitettava ja ko. direktiiviä tulee tulkita niiden mukaan.87,88 Julkisasiamiehen ratkai-suehdotuksesta käy ilmi, että parodian käsitettä tulkittaessa ”- - yleisen tuomioistuimen on nojauduttava Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuihin perusoikeuksiin ja pun-nittava niitä asianmukaisesti keskenään tapauksissa, joissa tapaukseen liittyvät olosuhteet sitä edellyttävät.”89
Unionin tuomioistuimen antama Deckmyn – ratkaisu on merkittävä mm. siinä mielessä, että parodia määritellään unionin oikeuden itsenäiseksi käsitteeksi. Unionin tuomioistuin
84 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 68. Julkisasiamies esittää retorisen kysymyksen siitä
”kuinka paljon komiikkaa voi sisältyä tiettyyn keskiaikaisia ritariromaaneja koskevaan parodiaan?” Tällä ky-symyksellä hän viittaa tragikomiikkaan, parodian liioittelemiseen ja siihen missä määrin vakavista aiheista voi vitsailla.
85 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 72.
86 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 73.
87 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 75.
88 ”Ehdotettu yhdenmukaistaminen edistää sisämarkkinoiden neljän vapauden toteuttamista ja liittyy erityisesti niiden oikeudellisten perusperiaatteiden noudattamisen, jotka koskevat omaisuutta, henkinen omaisuus mu-kaan lukien, sekä ilmaisunvapautta ja yleistä etua.” Tietoyhteiskuntadirektiivin 2001/29/EY johdanto-osan 3.
perustelukappale.
89 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 88.
mensi, ettei parodia-poikkeuksen vapaaehtoisuus - eli se onko poikkeus vahvistettu kansal-lisella tasolla vai ei - kumoa parodian asemaa unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä.90 Tämän voidaan katsoa olevan askel kohti jäsenvaltioiden tekijänoikeuslakien harmonisoin-tia EU-tasolla ja siten kohti yhtenäisempää eurooppalaista tekijänoikeuslakia.91
Eleonora Rosatin artikkelin otsikko ”CJEU rules on notion of parody (but it will not be funny for national courts)”92 on osuva. Unionin tuomioistuimen ratkaisu Deckmyn – tapauk-sessa jättää nimittäin paljon asioita kansallisten tuomioistuinten ratkaistavaksi. Ratkaisu ei anna vastauksia tärkeisiin kysymyksiin siitä mitä ”hyvän tavan mukainen käyttö” tarkoittaa parodian osalta ja siitä millainen merkitys alkuperäisteoksen tekijän moraalisille oikeuksille annetaan parodiatapauksissa ja millä tavalla kolmivaihetesti liittyy parodian arvioimiseen.
Rosati nostaa esille kysymyksen siitä miten ja millä tasolla (kansallinen vai EU-taso) ”huu-mori tai pilailu” tulisi arvioida.93 Rosatin mukaan on myös epäselvää miten parodia käsit-teenä voi samanaikaisesti viitata olemassa olevaan teokseen poiketen siitä havaittavissa ole-valla taole-valla ja olla huumorin tai pilailun ilmentymä ilman että parodian alkuperäinen luonne tulee säännöksessä sovellettavaksi.94,95
Euroopan unionin tuomioistuimen antaman ratkaisun mukaan säännöksessä ei siis sovelleta parodian alkuperäistä luonnetta yhtenä parodian arviointiperusteena. Vaikka Suomen ja Ruotsin tekijänoikeuslainsäädännöt ovatkin hyvin yhtenäiset ratkaisussa annettujen paro-dian tulkintaperiaatteiden kanssa, niin eräs huomio jonka Ficks on ottanut esille, on nimen-omaan parodian alkuperäinen luonne.96 Sekä ruotsalaisessa että suomalaisessa tekijänoi-keuslaissa ei ole erityistä säännöstä parodiasta yksinoikeuden rajoitusperusteena. Parodioi-van työn on kuitenkin samalla tavalla kuin muiden teosten täytettävä omaperäisyyden ja it-senäisyyden kriteerit ja yllettävä teostasoon, jotta se saa TekOikL:n mukaista suojaa. Euroo-pan unionin tuomioistuimen ratkaisu puolestaan ei edellytä parodialta alkuperäistä luonnetta, kun taas suomalaisesta ja ruotsalaisesta oikeuskäytännöstä ilmenee parodian
90 C-201/13, ratkaisun kohta 16: ”Tätä tulkintaa ei kumoa direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan k alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen vapaaehtoisuus. Tulkinta, jonka mukaan jäsenvaltioilla, jotka ovat vahvistaneet tällai-sen poikkeuktällai-sen, olisi vapaus täsmentää tällai-sen osatekijät siten, että ne eivät olisi yhdenmukaistettuja vaan voisi-vat vaihdella jäsenvaltiosta toiseen, olisi vastoin kyseisen direktiivin tavoitetta.”
91 Gommers 2014, s. 970.
92 Otsikon suomennos: Euroopan unionin tuomioistuin antaa ratkaisun parodian käsitteestä (mutta se ei tule olemaan hauskaa kansallisille tuomioistuimille).
93 Rosati 2015, s. 82.
94 Rosati 2015, s. 82.
95 C-201/13, ratkaisun kohta 33.
96 Ficks 2015, s. 325.
den ja itsenäisyyden kriteerit parodia-käsitettä tulkittaessa. Siten aiemmat kansallisten tuo-mioistuinten antamat ratkaisut eivät ole yhtenäisiä Deckmyn – ratkaisun kanssa. Tämä luo epävarmuutta teosten arviointiperusteisiin.97 Ficks itse kannattaa parodian sisällyttämistä yksinoikeuden rajoittamisperusteena Ruotsin tekijänoikeuslakiin.98
Kansallisten tuomioistuinten tulee parodia-poikkeusta soveltaessaan ottaa huomioon julki-sasiamiehen antamassa ratkaisuehdotuksessa esitetyt parodian erilaiset ominaispiirteet.99 Gommers katsoo, että parodian toiminnalliset piirteet tulevat luultavasti olemaan kaikista vaikeimpia arvioida.100 Jonkun asian tai ihmisen ivaaminen on perusoikeuden, sananvapau-den, käyttöä.101 Toisaalta sananvapauden käyttö voi olla samanaikaisesti ristiriidassa useiden muiden perusoikeuksien kanssa, jolloin kansallisen tuomioistuimen on punnittava näitä pe-rusoikeuksia keskenään ja otettava huomioon yksittäisen tapauksen faktapremissit ja nor-mipremissit.
97 Ficks 2015, s. 325: ”Ett sådant system riskerar att skapa oklarhet kring den allmänna bedömningen av vad som utgör nya och självständiga verk enligt svensk rätt.”
98 Ficks 2015, s. 325: ”Dessutom är det med denna lösning inte tillräckligt tydligt att svensk rätt överhuvudtaget ger ett undantag från ensamrätten för parodier. Precis som att 4 § 2 st. URL ursprungligen infördes i ”tydlighe-tens intresse”, talar nu samma intresse starkt för införandet av ett uttryckligt parodiundantag i lagen.”
99 Gommers 2014, s. 970.
100 Gommers 2014, s. 970: ”The most difficult assessment will probably remain the functional characteristic of the contenct of the parody.”
101 Gommers 2014, s. 970.