Sananvapauden merkitystä tietoyhteiskunnassa pidetään nykyään niin korostuneena, että
”[t]oisinaan tällä perusteella on kyseenalaistettu koko nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä”.231 Tosin tekijänoikeuden ei voida nähdä rajoittavan sananvapauden ydintä eli oikeutta oman mielipiteen ilmaisemiseen, sillä tekijänoikeus suojaa vain teoksen ilmaisumuotoa eikä sen sisällä piilevää informaatiota.232
Sananvapaus on merkittävä perusoikeus, joka mahdollistaa kaikenlaisen keskustelun yhteis-kunnassa ilman sensuuria. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa säädetään sa-nanvapaudesta ja tiedonvälityksen vapaudesta. Sen mukaan
”1. Jokaisella on oikeus sananvapauteen. Tämä oikeus sisältää mielipiteenvapauden sekä vapauden vastaanottaa ja levittää tietoja tai ajatuksia viranomaisten siihen puuttu-matta ja alueellisista rajoista riippupuuttu-matta.
2. Tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta kunnioitetaan.”233
Suomen perustuslain 12:1 § :ssä säädetään sananvapaudesta. PL 12:1 §:n mukaan jokaisella on ”oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.” Tosin muut perusoikeudet voivat rajoittaa tätä oikeutta ja kollisioti-lanteissa perusoikeuksia tulee punnita keskenään.
229 Hoikan mukaan pääsääntönä on, että ”perusvapauksia voidaan unionin oikeudessa rajoittaa silloin, kun se on sananvapauden vuoksi välttämätöntä”. Hoikka 2009, s. 167. Toisaalta eikö samanlaista logiikkaa voisi käyt-tää myös muihin perusvapauksiin?
230 Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artikla käsittää syrjintäkiellon.
231 Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 3.
232 Harenko – Niiranen – Tarkela 2016, s. 3.
233 Euroopan unionin perusoikeuskirja (2012). EUVL C 326, 26.10.2012, s. 398.
Sananvapaus on turvattu EU:n jäsenvaltioiden perustuslaeissa.234 Neuvosen mukaan olen-naisimmat erot valtioiden välillä ilmenevät siinä mitä perustuslakia alempi lainsäädäntö sa-noo ja mitä se kieltää tai sallii.235 Esimerkkeinä Neuvonen mainitsee seuraavien valtioiden lainsäädännöt: ”Unkarissa on kiellettyä puolustaa natsien tai kommunistihallinnon rikoksia.
Juutalaisten kansanmurhan vähättelyn kielto on monissa maissa. Turkissa on kiellettyä mai-nita niin sanottua Armenian kansanmurhaa, Ranskassa oli lähellä, että kyseisen kansanmur-han kieltämisestä olisi tullut rikollista.”236
Hoikka toteaa sananvapauden olevan ”-- huomattavan vaikeasti täsmennettävissä oleva oi-keus, jonka suojasisältö on vahvasti sidottu aikaan ja paikkaan, viestintämuotojen kehityk-seen ja jäsenvaltioiden kansallisiin oikeuskulttuureihin”.237 Samanlainen päätelmä on mah-dollista tehdä myös parodian osalta, sillä se, mikä koetaan sallituksi parodiaksi, riippuu jä-senvaltiosta. Moni asia, kuten jäsenvaltion historia, kulttuuri ja tavat vaikuttavat parodian sallittavuuteen.
Vaikka toisaalta tekijänoikeuden voidaan pääsääntöisesti tukevan sananvapautta, etenkin pa-rodian osalta voi syntyä kollisiotilanne, jossa vastakkain ovat tekijänoikeus ja sananvapaus.
Tällainen tilanne voi aktualisoitua silloin, kun tekijä käyttää toisen tekijän alkuperäisteosta oman teoksesta luomiseen parodioivalla tavalla ja alkuperäisteoksen tekijä haluaa suojata omaa työtään. Siinä missä jälkiperäisteoksen tekijä vetoaa sananvapauteen ja uuteen, itse-näiseen teokseen joka nauttii teossuojaa, alkuperäisteoksen tekijä puolestaan vetoaa esim.
omaisuudensuojaan, tekijänoikeuteen, sitaattioikeuden ylittämiseen tai moraalisten ja talou-dellisten oikeuksien loukkaamiseen.
Sekä sananvapauden että tekijänoikeuden voidaan nähdä edistävän yksilön itseilmaisua ja luovaa työtä. Lisäksi sananvapaus on osittain sisällytetty tekijänoikeusjärjestelmään.238,239 Sananvapautta ja tekijänoikeutta ei tulisikaan nähdä vastakkaisina, kilpailevina instrument-teina.240
234 Neuvonen 2014, s. 30.
235 Neuvonen 2014, s. 30.
236 Neuvonen 2014, s.30.
237 Hoikka 2009, s. 1.
238 Oesch 2005, s. 365.
239 Esimerkkejä sananvapauden sisäänrakennuttamisesta tekijänoikeusjärjestelmään ovat sitaatti (TekOikL 22
§) ja ajankohtaiskirjoitus (TekOikL 23 §).
240 Oesch 2005, s. 375.
Hoikka suhtautuu kuitenkin kriittisemmin tekijänoikeuden ja sananvapauden väliseen suh-teeseen.241 Hän katsoo, että ”[t]ekijänoikeus on mielletty ennen kaikkea ja jopa yksinomaan luovan työn kannustimena, joka tukee vapaata viestintäprosessia ja sananvapautta, eikä sen rajoittavia vaikutuksia jokaisen mahdollisuuksiin tallentaa, välittää, muokata ja hyväksikäyt-tää vastaanottamaansa informaatiota ole kriittisesti arvioitu sananvapausrajoituksina”.242 Konfliktit sananvapauden ja tekijänoikeuden välillä nousevat esille yleensä silloin, kun oi-keudenomistaja käyttää asemaansa estääkseen jälkiperäisteoksen julkaisemisen.243 Leppä-mäen mielestä ristiriita sananvapauden ja tekijänoikeuden välillä ilmenee, koska ”[k]ansain-väliset, laajenevat tekijänoikeusmarkkinat houkuttelevat tekijänoikeuden omistajia vaati-maan yhä tiukempaa ja pidempiaikaista tekijänoikeutta”, mutta samalla ”- - tekijänoikeuden on myös nähty rajoittavan sananvapautta, koska se käsitetään perinteisesti omaisuutena, jo-hon vedotaan”.244
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa 13/2007 on todettu tekijänoikeuden nauttivan omai-suuden suojaa.245 Konkreettisella tasolla omaisuuden suoja käsittää yksilön omistamat ai-neelliset esineet, mutta suojaa on sittemmin ulotettu koskemaan aineettomia esineitä. Omai-suuden suoja tukee tekijänoikeudellista lähtökohtaa tekijän yksinoikeudesta määrätä teok-sesta. Suojan piiriin kuuluvat tekijän taloudelliset oikeudet varallisuusoikeuksina.246 Parodia ei luonteensa vuoksi sovellu tavallisiin markkinamekanismeihin, sillä olisi absurdia ajatella, että oikeudenomistaja myisi parodiateoksen tekijälle luvan muokata alkuperäisteosta pilk-kaavalla tavalla.247
Tekijänoikeuden ja sananvapauden välistä problematiikkaa käsittelee Euroopan unionin tuo-mioistuimen antama ennakkoratkaisu nk. Laserdisken - tapauksessa248:
241 Hoikan mielestä sananvapauden asema on vahvistunut eivätkä immateriaalioikeudet ole olleet vastavuoroi-sessa kehityksessä osallisina. Näiden tasapainottamiseksi tarvitaan unionin oikeuden säännösmuutoksia tai nii-den tulkintoja muuttavia perusoikeusratkaisuja. Hoikka 2009, s. 226.
242 Hoikka 2009, s. 225-226.
243 Kur 2011, s. 278.
244 Leppämäki 2006, s. 83-84.
245 PeVL 12/2007, s. 2: ”Ehdotettu laki on merkityksellinen perustuslain 15 §:ssä turvattua omaisuudensuojaa nauttivien varallisuusarvoisiin immateriaalioikeuksiin liittyvän tekijänoikeuden kannalta.”
246 Harenko – Niiranen – Tarkela 2006, s. 3.
247 Hietanen 2009, s. 149.
248 C-479/04.
Tanskan kansallinen tuomioistuin pyysi ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta siitä, miten direktiivin 2001/29/EY40 (tietoyhteiskuntadirektiivi) 4 artiklan toista koh-taa tulisi tulkita. Ko. lainkohta koskee levitysoikeuden sammumista.249
Laserdisken oli tanskalaisyhtiö, joka maahantoi elokuvateosten kappaleita muista EU-maista ja kolmansista EU-maista ja myi kappaleita yksityisille henkilöille. Osa kolmansista maista peräisin olevista maahantuoduista elokuvateosten kappaleista oli sellaisia, joita ei olisi muuten ollut saatavilla Tanskassa eikä muissa EU-maissa. Laserdisken katsoi tietoyhteiskuntadirektiivin 4 artiklan toisen kohdan olevan vastoin Euroopan ihmisoi-keussopimuksen250 10 artiklaa koskevaa sananvapautta, koska se evää kansalaisilta oi-keuden vastaanottaa tietoa.
Yksityishenkilöiden sananvapauden rajoittamisen lisäksi, Laserdisken vetosi samaisen lainkohdan rajoittavan tekijänoikeuksien haltijoiden vapautta levittää ajatuksiaan. Tuo-mioistuin ei pitänyt tekijän sananvapauden rajoitusta perusteltuna, sillä levitysoikeus sammuu direktiivin mukaan vain sillä edellytyksellä, mikäli tekijänoikeuden haltija an-taa suostumuksensa omistusoikeuden siirtoon.
Hoikka puoltaa tuomioistuimen ratkaisua, sillä ”[vaikka] tällainen tulkinta luonnollisestikin sivuuttaa ongelmat varsinaisen tekijän ja teoksia markkinoivan tekijänoikeuksien haltijan sopimussuhteen mahdollisista vaikutuksista tosiasialliseen sananvapauteen, sitä voidaan jo tekijän yksityisautonomian ja siviilioikeudellisten yleisten oppien näkökulmasta pitää varsin perusteltuna.”251 Mielenkiintoista tässä tuomioistuimen ratkaisussa on tekijänoikeuden hal-tijan sananvapaus. Elokuvien maahantuonti palveli yleisön oikeutta vastaanottaa tietoa, mutta samalla ”- - se toisaalta rajoitti tekijänoikeuden haltijoiden mahdollisuutta päättää te-osten tuomisesta alueellisille markkinoille ja siten heidän oikeuksiaan hyödyntää teoksi-aan”252. Se kuinka vahvana tekijänoikeus näyttäytyy vaikuttaa tekijöiden motivaatioon luoda jotakin uutta ja sitä kautta tekijöiden sananvapauteen.253 Sananvapaus kuuluu jokaiselle, niin tekijälle kuin yleisöllekin.
249 Direktiivi 2001/29/EY, 4 artikla 2.kohta: ” Levitysoikeus ei sammu yhteisössä teoksen alkuperäiskappaleen tai sen kopioiden osalta, paitsi kun on kyseessä yhteisössä tapahtuva kohteen ensimmäinen myynti tai muu omistusoikeuden siirto, jonka oikeudenhaltija suorittaa itse tai joka suoritetaan hänen suostumuksellaan.”
250 Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelemiseksi (ECHR).
251 Hoikka 2009, s. 227.
252 Hoikka 2009, s. 228.
253 Hoikka 2009, s. 228.
Parodian oikeutuksen osalta suurin merkitys on perustuslaissa tunnustetulla sananvapau-della. Sananvapaus oikeuttaa parodioimaan myös arkaluontoisista asioista. Sallitun ja kiel-letyn parodian välisen eron määrittäminen on hankalaa, eikä sitä oikeastaan ole käsitelty suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa. Toisaalta liian henkilökohtaisuuksiin menevä louk-kaava parodiointi voitaisiin tulkita kielletyksi, etenkin silloin kun varsinaista parodiatarkoi-tusta ei pystyttäisi vakuuttavalla tavalla todistamaan. Kun parodia ei ole aitoa parodiaa tai kun sallitun parodian rajat ylittyvät, mahdollinen tekijänoikeuden loukkaus tulee arvioita-vaksi.
5 YHTEENVETO JA PÄÄTELMÄT
Suomen tekijänoikeuslaki ei nykyisellään vastaa digiajan tuomiin tekijänoikeudellisiin on-gelmiin. Yhteiskunnan digitalisoitumisen myötä käyttäjät voivat välittää ja jakaa tiedostoja välittömästi internetissä. Parodian asema sosiaalisessa mediassa on enenevissä määrin kas-vava. Alkuperäisiä teoksia muokataan verkossa ja niistä tehdään parodiateoksia esim. kuvan- tai äänimuokkauksen avulla. Monissa tilanteissa tekijänoikeudet sivuutetaan tai ei edes tie-dosteta sitä, että tekijänoikeuksia on mahdollisesti loukattu.254 Internetistä löytyvä materiaali käsitetään usein siten, että se on kaikkien vapaassa käytössä ja muokattavissa, vaikka todel-lisuudessa asia ei olisikaan näin.
Taiteen näkökulmasta tekijänoikeuslainsäädäntö on osittain ongelmallinen. Kuten aiemmin on käynyt ilmi, tekijänoikeusneuvoston jäsenet eivät koostu taiteen ammattilaisista, vaan juridiikan asiantuntijoista. Tämä herättää kysymyksen siitä kuka on oikea henkilö arvioi-maan mitä taide on – taiteen ammattilainen vai juridiikan ammattilainen vai kenties molem-mat yhdessä? Tekijänoikeusneuvoston antamolem-mat lausunnot eivät liity pelkästään taiteeseen, vaan lausuntoja on annettu mitä erinäisimmistä asioista. Se, ettei teoksilla ole tiettyä esteet-tisen laadun vaatimusta on johtanut siihen, että teokseksi voidaan nykyään luokitella sellaisia teoksia, joilla ei ole mitään tekemistä taiteen kanssa.255
Toisaalta taide on jatkuvassa muutostilassa eikä tekijänoikeuslaki ole pysynyt sen perässä uusien taidemuotojen osalta. Etenkin laiton taide taidemuotona kyseenalaistaa yhteiskunnan normit ja säännöt. Laiton taide rikkoo tarkoituksella tekijänoikeuden rajoja. Laiton taide il-mentää usein parodioivia piirteitä ja taiteen tekijä voikin vedota siihen, että on halunnut saat-taa tietyn yhteiskunnallisen epäkohdan esille parodian ja laittoman taiteen keinoin.
Yleisesti katsoen lain uudistamiselle on tarvetta. Parodian osalta olisi suotavaa, että sen te-kijänoikeudellista asemaa vahvistettaisiin sisällyttämällä teoksen käyttö karikatyyrissä, pa-rodiassa tai pastississa tekijänoikeuslain 2 luvun rajoitussäännöksiin niin, että se koskisi kaikkia teoslajeja. Vaikka parodia esiintyy erilaisena eri teoslajeissa, parodia – lausekkeen tulee koskea kaikkia teoslajeja. Liian ahdas tulkinta, joka sulkisi toiset teoslajit parodioinnin ulkopuolelle, ei olisi mielekästä. Tekijänoikeuslainsäädännössä ei pidä olla kaiken kattavaa
254 Näin myös Harenko – Niiranen – Tarkela 2006, s. 4. Digitalisoitumisen myötä tekijänoikeus on ”- - alettu mieltää public domain – tyyppiseksi isännättömäksi hyödykkeeksi, jonka käytön tulisi olla rajoittamatonta tai ainakin helppoa.”
255 Leppämäki kannattaa esteettisen laadun vaatimista teoksilta. Leppämäki 2006, s. 30.
määritelmää parodiasta, vaan pikemminkin maininta siitä, että tekijän yksinoikeuden rajoit-taminen käyttämällä teosta parodiassa, karikatyyrissä ja pastississa on sallittua.
Parodian oikeuttamisperusteeksi tekijänoikeuden rajoitussäännöksenä ei tulevaisuudessa riittäne toteaminen, että teosten käyttämistä parodiatarkoituksessa on perinteisesti pidetty sallittuna.256 Parodian sisällyttäminen tekijänoikeuslain 2 luvun rajoitussäännöksiin vastaisi myös tietoyhteiskuntadirektiivin tarkoitusta yhdenmukaistaa jäsenmaiden tekijänoikeuslain-säädäntöjä. Jos parodia sisällytettäisiin tekijänoikeuslakiin, sen tekijänoikeudellinen asema tulevaisuudessa ei ainakaan heikkenisi. Tämä myös osaltaan edistäisi oikeusvarmuutta ja lain ennakoitavuutta.257 Tekijänoikeusparodian ja tavaramerkkiparodian yhtenäisten piirtei-den ja sen seikan, että parodioiva teos voi sisältää sekä tekijänoikeudellisia että tavaramerk-kioikeudellisia elementtejä, johdosta olisi loogista sisällyttää vastaavanlainen yksinoikeuden rajoitus myös tavaramerkkilakiin (7/1964, TavaraML).
Euroopan unionissa ei ole yhtä yhtenäistä käsitystä sille, mikä on sallittua parodiaa ja mikä ei, vaan parodian sallittavuuden arviointi sijoittuu aina kyseessä olevan jäsenvaltion oi-keustraditioon ja -kulttuuriin. Jäsenvaltioissa, joissa pilapiirroskulttuurilla ja yhteiskunnal-listen asioiden esilletuomisella parodian kautta on pitkät perinteet, parodioinnin rajat liene-vät laajemmat, kuin maissa joissa tällaista kulttuuria ei ole. Kuten julkisasiamiehen anta-masta ratkaisuehdotuksesta Deckmyn - tapaukseen käy ilmi, parodia-käsitteen määrittämi-sessä on huomattavia eroja jäsenvaltioiden välillä.258
Unionin tuomioistuimen Deckmyn – ratkaisu on kuitenkin monessa suhteessa merkittävä as-kel kohti yhtenäisempää eurooppalaista tekijänoikeuslainsäädäntöä. Se, että parodia on unio-nin oikeuden itsenäinen käsite, edellyttää kansalliset tuomioistuimet ottamaan sekä ratkai-sussa esitetyt parodiakriteerit että julkisasiamiehen antaman ratkaisuehdotuksen huomioon parodiatapauksia käsiteltäessä. Myös ne jäsenvaltiot, jotka eivät ole ottaneet tietoyhteiskun-tadirektiivissä ilmenevää parodiaa, pastissia ja karikatyyriä koskevaa rajoituslauseketta osaksi kansallista tekijänoikeuslainsäädäntöään, ovat velvollisia huomioimaan parodia – kä-sitteen yhtenäiset tulkintaohjeet.
256 Bruun IPRinfo (1/2006).
257 Raitio 2012, s. 404. Raition mukaan yleisenä käytäntönä lain ennakoitavuudelle on se, että siihen liittyy yksittäisen tapauksen tosiasiat ja relevantti normisto.
258 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-201/13, kohta 47.
Pohjoismaiden tekijänoikeuslainsäädäntöjen osalta Deckmyn – ratkaisu kyseenalaistaa paro-dian omaperäisyysvaatimuksen. Unionin tuomioistuin totesi, ettei paroparo-dian tunnusmerkkei-hin kuulu omaperäisyysvaatimus ts. parodioivalla teoksella ei tarvitse olla sille ominaista alkuperäistä luonnetta. Suomessa ja Ruotsissa parodioivilta teoksilta on nimenomaan edel-lytetty sitä, että ne täyttävät itsenäisen ja omaperäisen teoksen vaatimukset. Nauttiakseen TekOikL:n mukaista suojaa, parodioivien teosten on yllettävä teostasoon ja oltava itsenäisiä ja omaperäisiä samalla tavalla kuin muidenkin teosten.
Jos omaperäisyys vaatimus puuttuu, tämä tarkoittaa sitä, ettei arvioinnissa huomioida objek-tiivisen mittapuun vaatimusta (olisiko joku toinen vastaavaan työhön ryhtyessään voinut päätyä samaan lopputulokseen). Parodioivan teoksen ei unionin tuomioistuimen antaman ratkaisun mukaan tarvitse täyttää omaperäisyyden vaatimusta tai se ei ainakaan ole parodian tunnusmerkki. Deckmyn - ratkaisu vaikuttaa merkittävällä tavalla kansallisten tuomioistuin-ten parodian tunnusmerkkien arviointikriteereihin. Jatkossa parodian tunnusmerkkinä ei ar-vioida sen omaperäisyyttä.
Unionin tuomioistuimelle ei Deckmyn - tapauksessa esitetty kysymystä moraalisista oikeuk-sista, kolmivaihetestistä eikä siitä, mitä ”hyvän tavan mukainen” käyttö parodian osalta tar-koittaa, joten näihin kysymyksiin ratkaisu ei ota kantaa. Parodiaa määriteltäessä nämä kolme aihetta ovat kuitenkin hyvin olennaisia. Moraalisten oikeuksien, kolmivaihetestin ja ”hyvän tavan mukainen käyttö” jää kansallisten tuomioistuinten punnittavaksi ja arvioitavaksi, mikä toivon mukaan tulevaisuudessa tarkoittaa sitä, että näihin käsitteisiin saadaan täsmällisempi ja yhtenäisempi tulkintaohje.
Edellä luvussa 3 esitetyistä oikeustapauksista ilmenee miten läheinen yhteys parodialla ja TekOikL:n 22 §:n sitaattioikeudella on toisiinsa. Parodioiva teos voi sisältää laajojakin lai-nauksia alkuperäisteoksesta loukkaamatta kuitenkaan alkuperäisteoksen tekijän tekijänoi-keutta, sillä lainauksia on lupa ottaa teoksesta tarkoituksen edellyttämä määrä. Välillä tar-koituksen edellyttämä määrä voi olla hyvinkin laaja, kun taas toisinaan lyhyempikin lainaus riittää. Jälkiperäisteoksen tekijän on tarvittaessa pystyttävä osoittamaan lainauksen tarkoi-tuksenmukaisuus.259
259 Esim. Sitaattioikeuden laajuudesta Norjan korkeimman oikeuden ratkaisu HR-2010-00527-A, jota käsitel-tiin kohdassa 3.1.1 Tekijänoikeuslaissa säädetyt yksittäiset rajoitukset, erityisesti sitaattioikeus.
Olennaista on myös ymmärtää parodian monimuotoinen luonne, joka poikkeaa muista jälki-peräisteoksista eli muunnelmasta, käännöksestä ja kokoomateoksesta. Teoksen ymmärtämi-nen ja sen arvioimiymmärtämi-nen on subjektiiviymmärtämi-nen kokemus, oli kyseessä sitten parodioiva teos tai ei.
Tarvitseeko parodian olla hauskaa ja toisaalta onko loukkaava parodia sallittua?260
Tämä kysymys on vaikea. Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 2017:4 käsitelty jälkiperäis-teos, norjalaisen taiteilijan maalaus jonka inspiraationa on ollut Marimekon Kevätjuhla-kuosi, ei välttämättä ole kaikkien ihmisten mukaan hauska parodiasta puhumattakaan. Täs-säkin tapauksessa teosten erilajisuudella ja eri käyttökontekstilla on ollut merkitystä paro-dian oikeuttamisen arvioinnissa. Teosten erilajisuudelle ei tulisi kuitenkaan antaa liikaa pai-noarvoa muiden arviointikriteerien kustannuksella.
Tekijänoikeusneuvoston antama lausunto 2010:3 Pelastakaa Pedofiilit – tapauksesta on puo-lestaan esimerkki loukkaavasta parodiasta ja aiheesta, joka luo negatiivisen mielikuvan mo-nelle ja kyseenalaistaa sen mistä aiheista on ylipäätänsä lupa parodioida. Parodian tarkoi-tuksena on toisaalta hauskuuttaa ja toisaalta nostaa jokin aihe kritiikin kohteeksi ja herättää samalla yhteiskunnallista keskustelua. Parodiatapauksia käsitellessä ei ole kyse pelkästään parodian hauskuudesta tai loukkaavuudesta, vaan myös sitaattioikeuden laajuuden arvioin-nista. Toisinaan käsittelyyn liittyy tekijänoikeuslainsäädännön lisäksi myös muu lainsää-däntö.
Oikeuskirjallisuudessa ei ole niinkään otettu kantaa siihen mikä on sallitun ja kielletyn pa-rodian välinen raja. Kielletty parodia on mielestäni sellaista, jossa jälkiperäisteosta puolus-tellaan ”parodiana”, vaikka todellisuudessa taustalla ovat muut intressit. Henkilökohtaisuuk-siin menevä loukkaava parodiointi ylittää sallitun parodian rajan ja voi täyttää kunnianlouk-kauksen piirteet. Sallittuna parodiana on pidettävä aitoa parodiaa. Aito parodia voi olla hy-vinkin loukkaavaa alkuperäistekijän mielestä, mutta silti sallittua. Viime kädessä parodian sallittavuuden ja parodian tunnusmerkkien täyttymisen arvioi kansallinen tuomioistuim.
Parodialla ja sananvapaudella on siten omat rajansa eikä mitä tahansa voida sanoa tai tehdä näiden nimissä. Rajat muodostuvat kansallisesta lainsäädännöstä, EU-lainsäädännöstä ja kansainvälisistä sopimuksista. Kollisiotilanteissa perusoikeuksia tulee punnita keskenään ja ottaa huomioon kunkin yksittäisen tapauksen tosiseikat. On hyvä muistaa, ettei
260 Ohta pohtii näitä kysymyksiä artikkelissaan. Ohta 2014, s. 11.
pautta ja tekijänoikeutta tule nähdä keskenään kilpailevina oikeuksina, jotka ovat ristirii-dassa keskenään, vaan toisiaan tukevina instrumentteina. Tätä puoltaa myös se seikka, että sananvapaus on tietyiltä osin sisällytetty tekijänoikeusjärjestelmään.