Kirsi-Marja Niinimaa
pro gradu -tutkielma sosiaalityö Yhteiskuntatieteiden laitos Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto
syyskuu 2018
LASTENSUOJELUN SOSIAALITYÖN TOIMINTAMAHDOLLISUUDET
VIERAANNUTTAMISKYSYMYKSISSÄ
- lastensuojelun menettelytavat ja interventiokeinot
lapsen suojelemiseksi
i Tiivistelmä
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO
Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Yksikkö
Yhteiskuntatieteiden laitos
Tekijä
Kirsi-Marja Niinimaa
Ohjaajat
Yliopistonlehtori Taru Kekoni Yliopistonlehtori Kaarina Mönkkönen Työn nimi
Lastensuojelun sosiaalityön toimintamahdollisuudet vieraannuttamiskysymyksissä - lastensuojelun menettelytavat ja interventiokeinot lapsen suojelemiseksi
Pääaine
sosiaalityö Työn laji pro gradu -tutkielma Aika syyskuu 2018 Sivuja 94
Tiivistelmä
Lapsen vanhemmasta vieraannuttaminen on toimintaa, jossa toinen vanhempi pyrkii vie- raannuttamaan lapsen tämän toisesta vanhemmasta. Vieraannuttamista voidaan selittää vie- raannuttajavanhemman mielenterveydellisellä häiriöllä ja kostonhalulla. Olennaista lisäksi on, että lapsen suhde kohdevanhempaan on ollut aikaisemmin hyvä ja normaali, eikä van- hempi ole aiheuttanut omalla toiminnallaan lapsen vieraantumista. Sen seurauksena sekä lapsen että toisen vanhemman elämä muuttuu, heidän keskinäinen suhteensa vaurioituu ja kummallekin tahollaan voi tästä seurata moninaisia ongelmia ja vaikeuksia, jotka saattavat kestää läpi elämän. Niin lasten kuin aikuistenkin itsemurhia on raportoitu. Vieraannuttami- nen on vakavaa henkistä väkivaltaa.
Tämä pro gradu -tutkielma on teoreettinen tutkimus, jonka toteutus oli mahdollinen vain yh- distämällä sekä oikeustieteellistä että yhteiskuntatieteellistä metodologiaa. Tutkimuksen ta- voitteena oli selvittää, mitä erityisesti lastensuojelulla olisi näissä tilanteissa tehtävissä. Teo- reettinen viitekehys rakentuu vieraannuttamisen määrittelystä, kontekstisidonnaisen instituu- tiojärjestelmän sekä sosiaalityön arvo- ja tietoperustan esittelystä, institutionaalisen näkökul- man ollessa keskiössä. Tutkimus vastaa tutkimuskysymyksiin koskien vieraannuttamista- pausten arviointia, soveltuvia interventiokeinoja ja menettelytapojen vaikutuksia lapsiin sekä lasten asemaan. Roy Bhaskarin teoreettisen tiedontuotannon malleja soveltaen oli mahdol- lista esittää erilaiset, vaihtoehtoiset menettelytavat lastensuojeluntarpeen arviointiin.
Lastensuojeluntarpeen arvioinnissa ja asiakassuhteen aikana ei ole yhtenäisiä toimintakäy- täntöjä ja tämän vuoksi lasten ja perheiden tilanteita arvioidaan eri tavoin eri sosiaalitoimen yksiköissä, ja edelleen jatkotyöskentelyssä on vaihtelua. Tuloksena voi olla lapsen sijoitta- minen sijaishuoltoon ja huostaanotto tai lapsi voi jäädä ilman lastensuojelun asiakkuutta, ni- menomaan jos vieraannuttamista ei arvioida lasta vahingoittavaksi ja lapsen turvallista kas- vua ja kehitystä haittaavaksi. Oikean intervention valinta on merkittävää lapsen ja koko per- heen kannalta. Lainsäädännöllä ja säädösten tulkinnalla on olennainen merkitys, ja analyysi toi esille useita menettelyllisiä erityiskysymyksiä ja ongelmakohtia. Tutkimus paljasti las- tensuojelun ja sijaishuollon vaikeuksia vastata vieraannutettujen lasten erityistarpeisiin.
Avainsanat:
vieraannuttaminen, vieraannuttamisoireyhtymä (PAS), lastensuojelu, sosiaalityö, arviointi, interventio, kriitti- nen realismi, lastensuojelulainsäädäntö
ii Abstract
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Faculty
Faculty of Social Sciences and Business Studies DepartmentDepartment of Social Sciences
Author
Kirsi-Marja Niinimaa
Supervisor
University Lecturer Taru Kekoni University Lecturer Kaarina Mönkkönen Title
The possibilities of child welfare social work on parental alienation issues - child protection procedures and intervention measures to protect the child
Main subject
Social Work
Level
Master’s Thesis
Date
September 2018
Number of pages
94
Abstract
Parental alienation is action, where another parent aspires to alienate the child from the other parent. It can be explained by the alienating parent’s mental disturbance and vindictiveness.
It is also essential that the relationship between the child and the target parent has been good and normal in the past, and the parent has not caused the child's alienation by his/her own actions. As a result, the life of both the child and the other parent changes, their mutual rela- tionship will be damaged, and both can be followed by a variety of problems and difficulties that may endure life. Both suicides of children and adults have been reported. Parental alien- ation is a serious form of mental violence.
This Master’s thesis is a theoretical and juridical research, the implementation of which was possible only by combining both jurisprudence and social science methodology. The aim of the study was to find out especially the child protection procedures in these situations. The theoretical framework is based on the definition of parental alienation, the context-specific institutional system and the presentation of the value and knowledge base of social work, with an institutional perspective being centered. The study responds to research questions regarding the assessment of alienation cases, appropriate intervention measures and the ef- fects of the procedures on children and the position of children. Using the models of produc- tion of theoretical knowledge by Roy Bhaskar, it was possible to present the different, alter- native procedures for assessment in child welfare.
There are no consistent practices in the assessment of the child welfare needs nor during the customer relationship, and therefore the situations are assessed differently in different social services units and there are also variations in further working. The result may be placing a child in foster care and taking care of a child or the child can be left without child welfare, especially if the alienation is not assessed as damaging to a child and a child's safe growth and development. Choosing the right intervention is important for the child and for the whole family. Legislation and the interpretation of legislation are essential, and the analysis highlighted a number of procedural specific issues and problem points. The research re- vealed the difficulties faced by child welfare and foster care to respond to the special needs of the alienated children.
Key words:
parental alienation, parental alienation syndrome (PAS), child welfare, social work, assessment, intervention, critical realism, child welfare legislation
iii SISÄLLYS:
1 Johdanto ... 1
2 Tutkimustehtävä ja tarkennetut tutkimuskysymykset ... 4
3 Tutkimuksen metodologiset valinnat ja eettisyys ... 6
3.1 Kriittinen realismi tieteenfilosofisena orientaationa ... 6
3.2 Teoreettinen tutkimus ... 7
3.2.1 Metodina lainoppi ... 9
3.2.2 Teoreettisen tiedontuotannon mallit ... 11
3.3 Tutkimusetiikka ja luotettavuuden arviointi ... 13
4 Sosiaalityön ammatillisen perustan osatekijöitä ... 15
4.1 Sosiaalityön arvot ja eettisyys ... 15
4.2 Sosiaalityön tiedonmuodostus ... 16
4.3 Ammatillinen asiantuntijuus ... 17
5 Vieraannuttaminen ... 18
5.1 Lapsen vanhemmasta vieraannuttaminen ja PAS-oireyhtymä ... 18
5.1.1 PAS-oireyhtymän kehittyminen ... 20
5.1.2 Vieraannuttamisen eri vaikeusasteet ja kriteeristö ... 22
5.2 Näkökulmia vieraannuttamiseen ... 23
5.2.1 Vieraannuttamisen vaikutukset aiemman tutkimustiedon perusteella ... 26
5.2.2 Vieraannuttaminen väkivaltakontekstissa ... 29
5.2.3 Vieraannuttaminen lastensuojelukysymyksenä ... 32
5.3 Interventiot vieraannuttamistapausten ratkaisemiseksi USA:ssa ... 33
5.4 Vieraannuttaminen Suomen lainsäädännössä: lakialoitteita ja kirjallisia kysymyksiä .. 38
6 Lapsi asiakkaana: prosessinäkökulma ... 43
6.1 Lapsen etu ja oikeusturva ... 43
6.1.1 Lapsiperheiden palvelut erotilanteissa ... 45
6.2 Perheoikeudellinen toimintaympäristö ... 46
6.2.1 Lastenvalvojan palvelut ... 46
6.2.2 Lapsen huolto- ja/tai tapaamisasia tuomioistuimessa ... 48
6.2.3 Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpano ... 50
6.3 Lastensuojelun toimintaympäristö ... 53
6.3.1. Arviointi lastensuojelussa ... 57
6.3.2 Lastensuojelun avohuollon asiakkuus ... 58
6.3.3 Kiireellinen sijoitus ... 59
6.3.4 Huostaanotto ja sijaishuolto ... 60
iv
6.3.5 Hallintotuomioistuinmenettelyistä lastensuojeluasiassa ... 63
7 Tulokset ... 64
7.1 Lastensuojelun sosiaalityön lähtökohdat vieraannuttamistapauksissa ... 64
7.2 Tiedonmuodostus ... 66
7.3 Vaihtoehtoiset työskentelytavat ... 68
7.4 Arviointi ja interventiokynnys ... 71
7.5 Erityiskysymyksiä lastensuojeluun ja sijaishuoltoon liittyen ... 75
7.5.1 Vieraannutettavan lapsen kuuleminen ja osallisuus ... 78
7.5.2 Lapsen oikeus yhteydenpitoon ... 79
7.5.3 Perheen jälleenyhdistämisen velvoite ... 80
8 Johtopäätökset ja pohdinta ... 82
9. Jatkotutkimuksen tarve ... 84
LÄHTEET ... 86
1
1 Johdanto
Tutkielman tarkoitus on kartoittaa lastensuojelun toimintamahdollisuuksia, menettelytapoja ja interventiokeinoja vieraannuttamistapauksissa. Vieraannuttaminen ymmärretään useim- miten eronneiden vanhempien väliseksi riidaksi tai vuorovaikutusongelmaksi, jossa toinen vanhempi pyrkii vieraannuttamaan lapsen tämän toisesta vanhemmasta. Vieraannuttamista tapahtuu myös jo ennen vanhempien varsinaista eroa, sekä tilanteissa, joissa vanhemmat ei- vät ole asuneet yhdessä. Taustalla olevat tilanteet voivat siis poiketa toisistaan suuresti. Tär- keimpänä yhteisenä tekijänä voidaan kuitenkin pitää toisen vanhemman tarpeesta lähtevää lapsen elämän täydellistä hallintaa siten, ettei lapselle ole mahdollista säilyttää aikaisempaa myönteistä suhdetta toiseen vanhempaansa. Vieraannuttamisesta on vallalla myös vääriä olettamuksia, eikä siitä välttämättä edes puhuta eroauttamiseen tai väkivaltaan liittyvissä koulutustilaisuuksissa, kokemukseni mukaan. Gardnerin (1999) mukaan on aivan olennaista erottaa todellinen vieraannuttaminen tapauksista, joissa vanhempi kaltoinkohtelee lastaan ja syyttää suojelevaa vanhempaa vieraannuttajaksi, samoin kuin vieraannuttajan erottelu tavan- omaisesta kaltoinkohtelevasta vanhemmasta (PAS vs. bona fide abuse-neglect1) on tärkeää.
Vieraannuttamista on nimitetty myös vanhemman asenneongelmaksi tai mielenterveydelli- seen häiriöön verrattavissa olevaksi tilaksi (Hannuniemi 2007; 2016), jossa voi olla kos- toelementtejä2 sekä perheensisäisen sosiaalisen systeemin häiriöksi (Sinkkonen 2018, 467).
Vieraannuttamisen ja erityisesti lapsen vanhemmastaan vieraannuttamisen oireyhtymän (PAS) käsitteeseen on liittynyt eri tieteenalojen tai tutkijoiden kesken kiistanalaisuutta – asi- asta on käyty runsaasti keskustelua, josta osa on voimakkaasti ad hominem -tyyppistä argu- mentointia3. PAS:a on kritisoitu teoriaksi, joka ei täyttäisi tieteellisyyden kriteerejä, ja kuinka seuraukset lapsen elämään vaikuttavien päätösten myötä voisivat olla ’’armottomia lapselle ja äidille’’, mikäli ne tehtäisiin jonkin teorian pohjalta (Lager 2003, 906-907). Yhtä hyvin voitaisiin kuitenkin esittää vastaava pelko sen johdosta, että lapsen vanhemmasta vie- raannuttamista ei osata ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä, tai jos vieraannuttaminen on ymmärretty roskatieteeksi4 ja siksi sen uhrina olevat henkilöt jäävät vaille apua.
1 Bona fide abuse-neglect tarkoittaa pahoinpitelyä/kaltoinkohtelua tarkoituksettomasti. Ks. Gardner 1999.
2 Vrt. Medeian syndrooma (Esim. Hannuniemi 2007, 9; Sarmet 2016). Tällä viitataan kreikkalaiseen taruun Medeiasta, joka tappoi omat lapsensa kostaakseen isälle, joka oli hylännyt hänet. Lapset uhrataan oman itsek- kään päämäärän saavuttamiseksi.
3 Ks. esim. Hannuniemi 2008; 2016 ja Lager 2003; 2008; 2009)
4 Ks. Lager 2003
2
Vieraannuttamistapauksiin tai muihin vaikeisiin ns. high conflict -huoltoriitoihin ei ole ole- massa selkeitä toimintaohjeistuksia tai vakiintuneita käytäntöjä. Erilaiset lapsen huolto- ja tapaamisriidat kuormittavat merkittävästi niin tuomioistuimia kuin lastensuojeluakin. Ajan- tasaista tutkimustietoa ei ole siitä, miten tällaisia tilanteita käsitellään viranomaisissa eri paikkakunnilla, mutta perussääntönä voidaan pitää sitä, että lapsen tilanteeseen puututaan vain, mikäli se katsotaan lapsen edun niin vaatiessa aivan välttämättömäksi, ja esimerkiksi huostaanotto lastensuojelullisena interventiona on vasta aivan viimesijainen. Tuomioistuin voi ratkaista lapsen asian vanhemman hakemuksen johdosta ja ilman lastensuojelun läsnä- oloa, mutta kuitenkin lapsen edun mukaisen ratkaisun tekemiseksi on sen hankittava riittävät selvitykset. Sekä tuomioistuimen että lastensuojelun on kyettävä arvioimaan hankkimiensa selvitysten pohjalta lapsen edun mukainen ratkaisu. Päätöksenteko edellyttää tekijältään am- mattitaitoa ja asiantuntemusta, usein myös kykyä hyödyntää toisen ammattialan asiantunti- juutta. Osaamista voidaan ylläpitää esimerkiksi lisäkoulutuksen turvin, tai sitä tukee jatkuva perehtyminen ajantasaiseen tutkimustietoon. Vieraannuttamisesta tarvitaan lisää tutkimusta, varsinkin tiedekuntien väliset rajat ylittävää tutkimusta, jotta saadaan riittävän asiantuntijuu- den saavuttamiseksi välttämätöntä tietoa.
Olen kandidaatintutkielmassani tutkinut interventioita vieraannuttamistapauksissa USA:ssa.
Suomen ja Yhdysvaltojen yhteiskunnallisten järjestelmien eroavaisuuksien takia ei Suo- messa vastaavien menettelyjen toteuttaminen voi olla mahdollista. Myös maiden lastensuo- jelu toimii eri tavoin, mutta kummassakin valtiossa voidaan vieraannuttamistapauksia käsi- tellä oikeusasteissa ilman, että lastensuojelu on millään tavalla mukana. Kandidaatintutkiel- maan tekemäni teoriaosa lapsen vanhemmasta vieraannuttamisen oireyhtymästä ja tuloslu- vut ovat osin siirrettävissä tähän työhön. Tässä tutkielmassa olen kiinnostunut erityisesti las- tensuojelun osallisuudesta ja toimijuudesta lapsen vieraannuttamiskysymyksissä. Sosiaali- työn ammatillisen perustan osa-alueista nostan esille arvot ja eettisyyden sekä tiedonmuo- dostuksen ja asiantuntijuuden. Näiden lisäksi teoreettinen viitekehys rakentuu vieraannutta- misen käsitteestä sekä lapsen asiakkuuden eri perspektiiveistä, prosessinäkökulmasta. Vie- raannuttaminen kytkeytyy usein riitaan lapsen huoltajuudesta ja/tai tapaamisoikeudesta – to- sin ei välttämättä. Tämän johdosta on kuitenkin aiheellista kirjoittaa auki myös perheoikeu- delliset menettelyt, vaikka lastensuojelulla ei näissä olekaan automaattisesti osaa. Tutkiel- massa tarkastellaan myös lapsen oikeuksia ja osallisuutta sekä käytössä olevien oikeussuo- jatoimien merkitystä, erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamien ratkaisujen valossa.
3
Tutkimus on teoreettinen tutkimus, jonka tieteenfilosofinen orientaatio ja osin myös tutki- musmetodi on kriittisen realistinen. Kriittisen realismin ohella on tutkimus metodiltaan oi- keusdogmaattinen eli lainopillinen, sikäli kun tutkimuksessa tarkastellaan voimassa olevaa oikeutta, oikeudenkäyttöä ja säännöksiä. Tutkimus tarkastelee lastensuojelun sosiaalityön toimijuutta lainsäädännön asettamissa raameissa. Koska tutkimus on luonteeltaan teoreetti- nen, ei mukana ole empiiristä tutkimusaineistoa. Nähdäkseni pelkkä kirjallisuuskatsaus ei olisi ollut metodiltaan riittävä keino löytää vastauksia asettamiini tutkimuskysymyksiin.
Keskeisenä tiedon intressinä ovat vieraannuttamisen ja lastensuojelun sosiaalityön teoriape- rustan synteesin kautta esille paljastuvat interventiomahdollisuudet. Tutkimuksen avulla voidaan löytää mahdollisia ratkaisu- ja toimintamalleja ja vertailla tehtävien ratkaisujen vai- kutuksia asiakasprosessiin. Vieraannuttamisen, lapsioikeuden ja sosiaalityön tietoperustaa jäsennellään kahta eri teoreettista metodia hyödyntäen. Roy Bhaskarin kehittämiä teoreetti- sia malleja sovelletaan ja havainnollistetaan niiden kautta sekä arviointityöskentelyä lapsen asiassa että lapsen prosessuaalista asemaa.
Tutkimuksen tekeminen aiheesta on yhteiskunnallisesti perusteltua ja ajankohtaista. Tervey- den ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan vieraannuttamistapauksista tarvitaan yleistet- tävissä olevaa tutkimustietoa5. Lastensuojelulla on merkittävä lain suoma harkintavallan käytön mahdollisuus, joten yhteneväisten toimintaohjeiden luominen ja työkäytäntöjen ke- hittäminen kysymyksessä olevien tilanteiden hoitamiseksi olisi välttämätöntä lapsen oikeus- turvan kannalta. Lisäksi parhaillaan on käynnissä sosiaali- ja terveysministeriön johtama lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma, LAPE-hanke, jonka tavoitteena on uudistaa lasten, nuorten ja perheiden tarvitsemia palveluja6. Palvelujen kehittämisessä on tärkeää tunnistaa lasten ja perheiden moninaiset tarpeet. Mikäli tarvittavia palveluja tai hoitokeinoja ei ole saatavilla, jäävät myös lastensuojelun interventiokeinot puutteellisiksi ja riittämättömiksi, eivätkä voi vastata lasten ja perheiden tarpeisiin optimaalisesti. Lastensuojelun työtehtävien toteuttamiseksi tarvitaan monitieteellistä näkökulmaa ja ymmärrystä. Tutkimus nostaa esiin niin lastensuojelun asiakkuuden kynnyskysymyksiä kuin sisällöllisen työskentelyn ydinky- symyksiä sekä tuottaa ymmärrystä vieraannuttamisesta lastensuojelullisena ongelmana.
5 THL:n uutinen 2.3.2016.
6 Esim. suunnitteilla olevat OT-keskusten palvelut (THL, työpaperi 26/2017, 100).
4
2 Tutkimustehtävä ja tarkennetut tutkimuskysymykset
Tutkimustehtävänä on selvittää millä tavoin lastensuojelu toimii vieraannuttamistapauk- sissa. Huoltoriidat kuormittavat lastensuojelua yleisesti, ja tämän tutkimuksen yhtenä tavoit- teena on saada tietoa, millä tavoin lastensuojelun keinoin voitaisiin vaikuttaa ja suojella lasta, erityisesti tilanteissa, joissa lasta vieraannutetaan toisesta vanhemmastaan, yleensä toi- sen vanhemman toimesta. Joskus lapsenhuoltoprosessi kulkee rinnan lastensuojeluprosessin kanssa, ja toisinaan huoltoriitaa käyvät vanhemmat vetävät tarkoituksellisesti lastensuojelun mukaan, saadakseen itselleen tukea tai jopa etulyöntiaseman prosessissa. Vieraannuttamis- väite voi olla heitetty ilmaan ilman, että kyse kuitenkaan olisi vieraannuttamisesta. Vieraan- nuttaminen on käsitteenä kiistanalainen ja monelle tuntematon. Kuitenkaan tämän työn teh- tävänä ei ole kyseenalaistaa käsitettä, vaan lähtökohtana on, että vieraannuttaminen on to- dellista ja siihen tulee suhtautua vakavasti, traumanäkökulma huomioiden.
Vuosittain tuhansien käräjäoikeuksissa vireillä olevien lapsenhuoltoasioiden tutkiminen pro gradu -tutkielman puitteissa ei ole mahdollista. Myöskään hallinto-oikeusmenettelyjen tai sosiaalihuollon asiakasasiakirjojen tutkiminen ei tässä yhteydessä ole toteutettavissa. Tässä tutkimuksessa yksittäisiä tapauksia käsitellään ainoastaan tieteellisen kirjallisuuden ja oi- keustapausten kautta, empiiristä aineistoa ei ole lainkaan. Toteuttamalla tutkimus teoreetti- sena tutkimuksena, on tutkimuskohteesta pyrkimys hahmottaa käsitteellisiä malleja, selityk- siä ja rakenteita pääasiassa aiemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Näin saadaan tietoa lasta koskevien prosessien ja käytäntöjen teoriasta sekä lastensuojelun menettelytavoista.
Käytännön ratkaisujen on oltava oikeudellisesti perusteltuja ja kestäviä, ja tähän liittyy olen- naisesti sosiaalityöntekijän ammattitaito. Tutkimus sijoittuu yhteiskuntatieteisiin, tarkentuen sosiaalityöhön ja lastensuojeluun, omaksuen myös lainopillista lastensuojelu- ja perheoikeu- den tulkintaa.
Tarkemmat tutkimuskysymykset ovat:
1) Kuinka lastensuojelussa voidaan arvioida ja käsitellä tilanteita, joihin liittyy epäily lapsen vieraannuttamisesta?
2) Minkälaiset interventiot voivat tulla kysymykseen vieraannuttamistapauksissa?
3) Miten vaihtoehtoiset menettelytavat voivat vaikuttaa lapsen asemaan?
5
Työn eräänä tavoitteena on löytää mahdollisia solmu- tai ongelmakohtia lasten ja lapsiper- heiden vaikeissa tilanteissa, jotka saattavat kuormittaa hoitamattomina heitä vuosia. Niiden paikallistaminen voisi auttaa paitsi ratkaisemaan tapauksia, myös hoitamaan tapauksia en- tistä paremmin sekä ennaltaehkäisemään tilanteiden pahenemista entisestään. Eräs tavoite on selittää mekanismeja asiakasprosesseissa ja edelleen tehdä näkyväksi mekanismien vai- kutuksia. Vieraannutettujen lasten hoitamiseksi tarvitaan myös muiden ammattiryhmien osaamista, ei pelkästään lastensuojelun. Varsinaisessa vieraannuttamistilanteiden hoidossa interventioiden osana tai jälkeen tarvittaisiin sosiaalityön asiantuntemuksen ohella erityisesti lastenpsykiatrista asiantuntijuutta. Sosiaalityön keskeisiä teorioita ja ammatillisen perustan historiaa sivutaan vain kevyesti, koska keskiössä on sosiaalityö tarkoin säänneltynä viran- omaistoimintana lastensuojeluinstituutiossa. Historiallinen aspekti on merkityksellinen, kun lastensuojelu käsitetään osana yhteiskunnan systeemiä. Historiallinen kehitys osaltaan mää- rittää nykytilannetta, ja nykyisyyttä on kenties helpompi hahmottaa historian tuntemuksen kautta.
6
3 Tutkimuksen metodologiset valinnat ja eettisyys
3.1 Kriittinen realismi tieteenfilosofisena orientaationa
Tämän tutkimuksen tieteenfilosofinen orientaatio on kriittisen realistinen. Realismi sopii hy- vin sosiaalityön tutkimukseen, ja realismiin läheisesti liitettävissä oleva teoreettisuus yh- dessä kriittisyyden kanssa mahdollistavat eettisesti asemoituneen tietoperustan. Kuuselan (2006, 11) mukaan kriittisen realismin edustajien tavoitteena on ollut sosiaalitieteiden onto- logisten ja epistemologisten kysymysten nostaminen keskusteluun. Kriittisen realismin al- kuunpanijaksi nimetyn Roy Bhaskarin kehittämän teorian keskeisiä lähtökohtia sekä totuu- den ja tietämisen kysymyksiä sosiaalityön kontekstissa ovat tutkineet esimerkiksi Pekkari- nen ja Tapola-Haapala (2009) ja Mäntysaari (2009). Kriittinen realismi tarjoaa sosiaalityölle kokonaisvaltaisen filosofian tiedosta, tietämisestä ja todellisuudesta. Empiirisesti havaitta- vien ilmiöiden lisäksi niiden ulkopuolista maailmaa voidaan tutkia ja havainnollistaa erilais- ten teorioiden avulla. Nämä tulkinnat on perusteltava rationaalisesti. (Pekkarinen & Tapola- Haapala 2009, 184-185.) Tiedon tuottamisen kysymykset ovat sosiaalityössä keskeisiä niin käytännössä kuin tutkimuksessakin. Käsillä olevasta sosiaalisesta ongelmasta on kyettävä hahmottamaan sen luonne, sekä selvittämään mahdollisesti mistä ilmiö on saanut alkunsa, mikä ylläpitää sitä ja miten siihen voidaan vaikuttaa. Kriittisen realismin näkökulmasta tar- kasteltuna ei ilmiön kuvaileminen riitä, vaan lisäksi on esitettävä ilmiön olemassaoloa kos- kevia kysymyksiä siten, että järjestelmän rakenteet ja erilaiset mekanismit sekä toimijat ote- taan huomioon. Ilmiöön liittyvän sosiaalisen kontekstin lisäksi on huomioitava sen tila- ja aikasidonnaisuus (emt., 194). Teoreettiset ja käytännön tiedonintressit usein eroavat pää- määriltään toisistaan, teoreettisen tiedontuotannon hakiessa ilmiön ymmärtämystä ja selityk- siä, pyrkii käytännön sosiaalityö ilmiön tunnistamisen kautta konkreettisiin ratkaisuihin (emt.). Näin tiede voi parhaimmillaan toimia asiakkaan ja koko yhteiskunnan hyödyksi.
Yhteiskunnallisten ja kulttuuristen rakenteiden tunnistaminen on keskeisessä asemassa kriit- tiseen realismiin tukeutuvassa tutkimusprosessissa (Pekkarinen & Tapola-Haapala 2009, 199). Roy Bhaskar on kehittänyt kriittisen realismin teorian vaihtoehdoksi positivistiselle ajattelulle. Siinä sitoudutaan näkemykseen, että tieteellisen tutkimuksen kohteet ovat ole- massa niitä koskevasta tiedosta riippumatta. Mutta kun yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tuottama tieto välitetään sen kohteena oleville ihmisille tai muille toimijoille, voi tämä tieto muokata vallitsevaa todellisuutta kausaalisesti (Kaidesoja 2009, 55-56). Bhaskarin mukaan
7
maailman katsotaan koostuvan kolmesta alasta: reaalista, aktuaalisesta ja empiirisestä. Re- aalisella tarkoitetaan kaikkea sitä, mikä on olemassa havainnoista tai ymmärryksestä riippu- matta. Maailmassa on rakenteita ja voimia, jotka voivat olla joko havaittavissa tai piilossa.
Ymmärrämme siis ihmisestä riippumattoman ulkoisen maailman olevan olemassa. Reaali- sen alan mekanismit laukaisevat tapahtumia aktuaalisella alalla. Empiirinen ala puolestaan koostuu havainnoista ja kokemuksista. (ks. Töttö 2005, 253-254; Pekkarinen & Tapola-Haa- pala 2009, 187-188.) Avoimissa järjestelmissä, kutein yhteiskunnassa, toisiinsa vaikuttavia mekanismeja on monia, eikä tapahtumien ennustaminen ole mahdollista, mutta selittäminen jälkikäteen kausaalisten mekanismien avulla sen sijaan on (Töttö 2005, 255). Kriittiseen rea- lismiin sisältyy useita ontologisia alakäsitteitä, joita ei tämän tutkimuksen puitteissa ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaistakaan käsitellä. Kuitenkin kriittisen realismin mukai- sia näkemyksiä voi soveltaa eri tavoin, kuten metateoriana, metodologisten ratkaisujen ke- hittelyssä (Kuusela 2006, 13). Kriittinen realismi tarjoaa myös Mäntysaaren (2006, 160) mu- kaan välineitä sosiaalityön interventioiden tutkimiseen. Myöskin sosiaalityön vaikutusten arviointi tai analyysi niin meta- kuin mikrotasoilla on mahdollista (emt.). Kuitenkaan täs- mällisten tulevaisuutta koskevien ennusteiden tekeminen ei ole sosiaalisessa maailmassa mahdollista, mutta sen sijaan voidaan pyrkiä tekemään erilaisia tendenssejä näkyväksi (Pek- karinen & Tapola-Haapala 2009, 189).
3.2 Teoreettinen tutkimus
Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalihuollolle, erityisesti lastensuojeluviranomaiselle kuulu- via ja soveltuvia mahdollisia menettelytapoja, ongelmakeskeisellä ja kriittisellä lähestymis- tavalla. Kun tarkastelun kohteena ovat menettelytavat, merkitsee se käytännössä näkökul- man prosessikeskeisyyttä. Siten tutkimuksen keskiössä ovat lapsiasiakkaan asema ja oikeu- det, jolloin siihen liittyy vahvasti viranomaistyöskentelylle asetetut asiantuntijuuden vaati- mukset. Kun käytännön työssä pyrkimyksenä on löytää lapsen asiaan lapsen edun mukainen ratkaisu, tilanteen selvittelyn ja arvioinnin tuloksena, on tämän tutkimuksen pyrkimyksenä analysoida olennaiset käsitteet yksityiskohtaisesti sekä selvittää asian ratkaisemiseen liitty- vät seikat, ja tällä tavoin tehdä näkyväksi menettelyllisiä prosesseja ja konkreettisia toimin- tamahdollisuuksia kysymyksessä olevissa tilanteissa. Lainsäädäntö sekä säädösten sovelta- minen ja tulkinta ohjaavat käytännön työskentelyä lastensuojelussa merkittävästi, joten pe- rusteltua on tuoda mukaan lainsäädäntöä ja lain esitöitä, mikä osaltaan tekee tutkimuksesta
8
oikeusdogmaattisen eli lainopillisen, sen kuvatessa käytössä olevaa oikeudenkäyttöä. Lap- sen prosessuaalista asemaa tarkasteltaessa on olennaista, miten prosessi asemoituu teoriaan, ja tällöin ei olisi riittävää tarkastella tutkimusaihetta pelkästään puhtaasti yhteiskunta- tai sosiaalitieteellisistä lähtökohdista käsin, koska toiminta-areena on sidoksissa oikeusjärjes- tykseen ja -normistoon.
Tutkimuksessa yhdistyvät teoreettisen ja käytännöllisen työskentelykentän mekanismit sekä prosessien sisällölliset analyysit. Tärkeää on tavoittaa se, mistä prosesseissa on kysymys ja minkälaiseen ratkaisuun prosesseilla pyritään. Voidaan todeta, että lasta koskevien proses- sien tavoitteena on aina lapsen edun mukainen ratkaisu ja toiminta perustuu voimassa ole- vaan lainsäädäntöön siten, että kansainväliset ihmisoikeussopimukset huomioidaan. Tätä toimintaa tulee voida palauttaa käytännön tasolle ja edelleen eritellä toimintaa ohjaavat tai rajoittavat puitteet. Ratkaisukäytäntö pitää sisällään vaatimuksen perusteiden riittävään ar- gumentointiin. Asiakastyössä tehdään kaiken aikaa eri tasoisia päätöksiä ja ratkaisuja, ja kunkin asiakkaan asiaa tarkastellaan yksilökohtaisesti. Jokainen menettely tulisi voida pe- rustella huolellisesti, myös sellainen, josta ei tehdä erillistä valituskelpoista päätöstä. Viran- omaistoiminnan tulee myös olla hyvän hallinnon periaatteiden7mukaista, ja asianosaisilla on oikeus saada asiansa käsitellyksi viivytyksettä. Toiminnan on oltava tarkoituksenmukaista ja kohtuullista, ja luottamuksensuojan periaatteen mukaisesti kansalaisen pitää voida luottaa viranomaistoiminnan oikeellisuuteen. On ymmärrettävää, ettei asiakkaan tai työntekijän- kään ole mahdollista välttämättä ennakoida jonkin menettelyn tuloksia, mutta jo tieto oikeu- denmukaisten käytäntöjen ja riittävän asiantuntijuuden olemassaolosta on omiaan luomaan luottamusta. Työntekijän osaamisen ja tietämyksen ajantasaisuus on olennaista asiakastyön onnistumisessa, ja tässä on tutkimustiedolla tärkeä osa. Tällaisen käytännön tavoitteen kä- sittämisen kautta on löydettävissä vastauksia tämän tutkimuksen tutkimuskysymyksiin. Kui- tenkaan kysymyksessä ei ole sosiaalityön käytäntötutkimus.
Vieraannuttaminen käsitellään ilmiönä, jota peilataan sekä yleisestä että lastensuojeluun kyt- keytyvästä näkökulmasta ja edelleen lastensuojelun menettelytapoja tarkastellaan sekä ylei- sesti että vieraannuttamiseen suhteuttaen. Lapsioikeudellisen toimintaympäristön kuvailu on tässä yhteydessä tarpeen, ja tässä yhteydessä avataan myös instituutioiden historiallista taus-
7 Hyvän hallinnon periaatteet hallintolain 434/2003 6 §:n mukaisesti: Viranomaisen on kohdeltava hallin- nossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoi- tuksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään näh- den. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.
9
taa. Lastensuojelun eri toimintatavoille voidaan rakentaa selityksiä oikeuskäytäntöön ja sää- döksiin nojaten. Lastensuojeluun liittyvät myös sosiaalityön ammatillinen arvo- ja tietope- rusta, joihin voidaan ajatella sosiaalityön asiantuntijuuden perustuvan. Mielenkiinto kohdis- tuu siten myös käytännön työssä tarvittavan tiedon rakentumiseen ja vieraannuttamisen mu- kana tuleviin erityispiirteisiin ja tunnistamisen vaikeuteen. Lainopin ohella tutkimuksessa jäsennellään asiakasprosessia pragmaattisella lähestymistavalla, soveltaen kriittisen realis- min teoriaan perustuvia tiedontuotannon malleja.
Tutkimuskysymyksiin haetaan vastauksia tutkimuksen pääkäsitteiden (Kuvio 1.) kautta.
KUVIO 1. Tutkimuksen pääkäsitteistö
Sosiaalityön asiantuntijuutta ja ammatillista perustaa esitellään sosiaalityön arvojen ja eetti- syyden sekä tietoperustan kautta, mutta sosiaalityön teoriaperusta jätetään tämän työn ulko- puolelle. Vieraannuttaminen ilmiönä käsitellään aiheeseen syventyen, mutta kuitenkin las- tensuojelukontekstissa. Lainsäädäntö ja toimintaympäristö on otettu mukaan siinä määrin kuin on tutkimuksen kannalta tarkoituksenmukaista, ottaen huomioon limittäisten prosessien tavanomaisuus.
3.2.1 Metodina lainoppi
Lainoppi eli oikeusdogmatiikka on ehkä merkittävin oikeustieteiden erityisala. Perinteisesti sen tehtäväksi on määritelty oikeussääntöjen sisältöjen selvittäminen eli tulkinta ja oikeus- säännösten systematisointi. Näistä tulkintaa voidaan nimittää käytännölliseksi eli praktiseksi ja systematisointia puolestaan lainopin teoreettiseksi ulottuvuudeksi. (Aarnio 1997, 36-37.) Lainoppia voidaan nimittää oikeudellisia tekstejä tutkivaksi tulkintatieteeksi, jonka metodit ovat tulkinnan menetelmiä (Hirvonen 2011, 36). Lainoppi pyrkii tulkinnallaan selvittämään,
Sosiaalityön ammatillinen osaaminen
ja tieto
Vieraannuttaminen
ilmiönä Lainsäädäntö ja
toimintaympäristö
10
selventämään, täsmentämään ja ilmaisemaan oikeusnormin merkityssisällön (emt.). Laki- teksti ja säädökset pitävät sisällään merkityksiä, jotka ilmaisevat normeja. Tulkittaessa laki- tekstiä joudutaan tekemään perusteltuja valintoja merkitysten ja normien välillä (Aarnio 2011, 39). Oikeuslähde puolestaan on peruste, joka tekee normista tai sitä koskevasta kan- nanotosta oikeudellisen (emt., 65). Oikeuslähteet jaetaan yleensä vahvasti velvoittaviin, hei- kosti velvoittaviin ja sallittuihin oikeuslähteisiin. Vahvasti velvoittavia ovat kansallisen oi- keuden ulkopuoliset normistot, kuten eurooppaoikeuden sitovat osat, Euroopan ihmisoikeus- sopimuksen normit, EY-tuomioistuimen tietyt prejudikaatit eli ennakkoratkaisut sekä Eu- roopan Ihmisoikeustuomioistuimen tietyt prejudikaatit. Myös kansallisen oikeuden normis- tot ovat vahvasti velvoittavia oikeuslähteitä. Tähän listaan kuuluvat Suomen perustuslain perusoikeudet, lait ja lakien nojalla annetut alemmanasteiset normit, kansallisen oikeuden osaksi saatetut kansainväliset sopimukset sekä systeemiperusteet. Heikosti velvoittavia ovat ns. lainsäätäjän tarkoitus sekä kansallisen oikeuskäytännön ennakkoratkaisut. Sallittuja läh- teitä ovat muun muassa eettiset ja moraaliset perusteet, yleiset oikeusperiaatteet ja käytän- nölliset argumentit. (Aarnio 2011, 68-69.) Lainkäytössä tai sen enempää lainopillisessa tut- kimuksessakaan ei ole yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua joka tilanteeseen (emt., 94).
Lainopin ymmärretään tavallisesti kuvaavan voimassaolevaa oikeutta – niin tässäkin tutki- muksessa, mutta vaihtoehtoisen tai kriittisen lainopin lähtökohdista. Tällöin se ei pelkästään objektiivisesti kuvaa voimassaolevaa oikeutta, vaan sen tulkinnat ja systematisoinnit ovat normatiivisia kannanottoja oikeuden merkityssisällöstä (Hirvonen 2011, 50). Yhteiskunnal- liset tekijät on myös otettava huomioon ja tiedostettava tieteellisessä tulkinta-, punninta- ja systematisointitoiminnassa (emt.). Kankaan (1998, 316) mukaan lainoppi on muuttunut säännöstöä systematisoivasta ja tulkitsevasta tuomarin aputieteestä yhteiskuntakritiikiksi 1970-luvun alussa – tällöin juuri lapsen oikeudellista asemaa koskevaa lainsäädäntöä alettiin uudistaa. Lainsäädäntö osaltaan ohjaa kaikkea viranomaistoimintaa, mutta lainsäädännön tu- lee tarvittaessa muuttua vastaamaan niitä tarpeita, mitä muuttuvassa yhteiskunnassa ilmenee.
Valjakka (2016, 10) nostaa väitöskirjassaan Vain lakiko lasta suojelee? esille lainsäädännön merkitystä yhteiskunnallisena sääntelyn välineenä. Lainsäätäjän mahdollisuudet ongelmien ratkaisijana ovat rajalliset, eikä lakiuudistuksilla tai lainmuutoksilla aina saavuteta niille ase- tettuja odotuksia (emt.). Tässä työssä mielenkiinto kohdistuu ennen kaikkea säännösten tul- kintakysymyksiin sekä tulkinnasta seuraaviin vaikutuksiin.
11 3.2.2 Teoreettisen tiedontuotannon mallit
Tutkimuskysymyksiin vastaaminen edellyttää asiaankuuluvien käsitteiden järjestämistä ja hahmottamista. Ajatusrakennelmia on mahdollista pyrkiä selventämään konkreettisten ku- vien avulla. Tätä varten aloin hahmotella mallia, jossa olisi mahdollista yhdistää vieraannut- taminen siihen liittyvine erityispiirteineen lastensuojelutyöhön. Huomasin, että tässä yhtey- dessä olisi mahdollista soveltaa Roy Bhaskarin rakentamia malleja, joista Pekkarinen ja Ta- pola-Haapala ovat esittäneet kuviot (2009), mutta sellaisenaan ne eivät riittäisi kattamaan koko kysymyksessä olevaa käsitekenttää. Niitä on mahdollista soveltaa kuitenkin apuväli- neenä. Bhaskarin kahdesta erilaisesta teoreettisesta selitysmallista toinen (DREI-malli) so- veltuu hyvin juuri sosiaalisten ilmiöiden selittämiseen ja tutkimiseen ja toinen (RRRE-malli) sopii käytännön ongelmien selvittämiseen (Pekkarinen & Tapola-Haapala 2009).
KUVIO 2. Tieteen teoreettinen tiedontuontanto, DREI-malli8
DREI-malli olisi suhteellisen vaivattomasti kytkettävissä vieraannuttamisen tapaisen ilmiön tutkimiseen. Ilmiö kuvaillaan ja sen jälkeen eritellään sen rakenne sekä karsitaan vaihtoeh- toiset selitysmallit pois. Mekanismien tunnistamisosio sopisi vieraannuttamistekniikoihin ja ilmiön kytköksiin henkilöiden elämään ja elämäntilanteeseen. Malliin ei kuitenkaan sellai- senaan saa mahtumaan lastensuojelun osallisuutta, vaan siinä keskityttäisiin vain itse ilmi- öön ja sen problematisointiin. Lisäksi ajatukseni oli hyödyntää mallia lastensuojelun asia-
8 Bhaskar 1978, 125; 1979, 165; 1986, 68, ref. Pekkarinen & Tapola-Haapala 2009, 195.
Kuvailu (Description) Rakenteen purkaminen (Retroduction)
Selitysmallien karsiminen (Elimination)
Mekanismien tunnistaminen (Identification)
Tutkimustulosten löytäminen
12
kasprosessiin kuuluvan arviointityöskentelyn jäsentelemiseen, eikä itse tyytyä pelkkään vie- raannuttamisilmiön kuvaamiseen. Kaidesoja (2013, 63) on esittänyt kritiikkiä DREI-mallia kohtaan, koska se ei ota huomioon selittävien prosessien käytännönläheisiä aspekteja. Käy- tännön ratkaisuja haettaessa Bhaskarin toinen malli, RRRE-malli (Kuvio 3.), on käytäntöön suuntautunut. Tällöin sosiaalityö ja interventiot voisivat tulla mukaan Rakenteen purkami- nen -osiossa, ja selitysmallien karsiminen tarkoittaisi ennemminkin työskentelyvaihtoehto- jen karsimista, jolloin jäljelle jäisi sopiva mahdollinen. Käytännön teoreettisen tiedontuotan- non malli ei kuitenkaan vaikuta täysin sopivan tämän tutkimuksen tarpeisiin, selittämiseksi tarvittavan sisällön tuottamisen puutteen takia. Kaidesoja pitää mallia puutteellisena, muun ohella koska malli ei tarjoa riittäviä välineitä kysymyksessä olevien mekanismien selittä- miseksi (emt., 64). RRRE-mallin avulla voisi olla mahdollista purkaa ja paljastaa sosiaalis- ten ilmiöiden osatekijöitä (Pekkarinen ja Tapola-Haapala 2011, 197).
KUVIO 3. Käytännön teoreettinen tiedontuotanto, RRRE-malli9
Ajatukseni on vertailla toisilleen vaihtoehtoisia työskentelyorientaatioita käytännön asiakas- prosessin kautta ja Bhaskarin malleja soveltaen, tehden siten näkyväksi avoimen systeemin mekanismeja. Tähän tarkoitukseen olen soveltanut malleja varsin vapaasti, ja yhdistänyt ne tämän tutkimuksen aihepiiriin sopiviksi (Kuvio 4.). Ilmiö kuvaillaan ja eritellään, tunniste- taan mekanismit, jolloin toimintaympäristön ja työskentelyalueen kautta lopulta on rationaa- linen ratkaisu löydettävissä.
9 Bhaskar 1978, 125; 1979, 165, ref. Pekkarinen & Tapola-Haapala 2009, 198.
Erittely (Resolution) Teoreettinen kuvailu
(Rediscription) Rakenteen purkaminen (Retroduction)
Selitysmallien karsiminen (Elimination)
Rationaalisen ratkaisun löytäminen
13
KUVIO 4. Yhteensovitettu malli Roy Bhaskarin teoreettisen tiedontuotannon mallien poh- jalta.
Tällä tavoin tulevat näkyväksi erilaiset, toisilleen vaihtoehtoiset menettelytavat ja niiden vai- kutus lapsen ja perheen tilanteen käsittelyyn ja siihen suhteuttaen lapsen asemaan. Sovellet- tua mallia käyttäen on mahdollista tarkastella lähemmin teoreettisia, vaihtoehtoisia toimin- tatapoja ja -käytäntöjä asiakastyön prosesseissa, tässä yhteydessä juuri vieraannuttamis- tai huoltoriitakontekstissa. Tuloksena voidaan saada näkyviin eri tasojen läpi etenevien proses- sien lopputulokset tai ne asiaintilat, joihin prosessin myötä edetään. Kuvion 4. malli on Bhaskarin malleista sovellettu yhdistelmä, johon on sisällytetty olennaisimmat käsitteet lap- sen asiakasprosessissa vieraannuttamiskysymyksissä. Siinä tuotu malli teoreettisesta tiedon- tuotannosta lastensuojelun kontekstiin, ja mallia voidaan soveltaa käytännönläheisellä ta- valla. Tällöin mukaan tulee toimintaympäristö eli käytännön toiminnan areena. Lastensuo- jelukysymyksiä arvioitaessa ja ratkaisuja haettaessa on lapsen edun arviointi olennainen, ja se sisältyy kaikkeen lasten parissa tapahtuvaan työskentelyyn. Arviointi ja työskentely täh- täävät lapsen näkökulman huomioon ottavaan kokonaisvaltaiseen näkemykseen lapsen suo- jelun tarpeesta omassa tilanteessaan.
3.3 Tutkimusetiikka ja luotettavuuden arviointi
Tämän tutkimuksen ollessa teoreettinen, jäävät tutkimuseettiset kysymykset ja ongelman- asettelut vähäisiksi. Teoreettisessa tutkimuksessa tutkimusaihetta käsitellään ajatusrakennel- mien kautta, jolloin tutkijan ajattelulla on erityinen merkitys tutkimuksenteossa. Sosiaalitut- kimus voi olla aikaisempaan tutkimukseen perustuvaa ja tutkijan omaan aivotoimintaan pe- rustuvaa teoreettista analyysia ja/tai empiiristä analyysia, joka perustuu mittaustuloksiin
Kuvailu ja erittely Mekanismien
tunnistaminen Toimintaympäristö
Arviointi/työskentely Rationaalisen ratkaisun löytäminen
14
ja/tai tekstiaineistoon (Töttö 2005, 10). Tutkijan tekemät valinnat ovat merkittävässä osassa ja vaikuttavat osaltaan myös tutkimuksen ja tulosten luotettavuuteen. Tuomen (2007) mu- kaan yksittäisen tutkimuksen etiikka ei ole vain tutkijan vaan koko tiedeyhteisön ja tutki- musta hyödyntävän yhteisön asia. Eettiset kannat vaikuttavat tutkijan tieteellisessä työssään tekemiin ratkaisuihin, kun taas toisaalta tutkimuksen tulokset voivat vaikuttaa tehtäviin eet- tisiin ratkaisuihin (Tuomi 2007, 143). Näin tutkimuksen ja etiikan yhteys on kaksisuuntai- nen.
Tutkijan oma mielenkiinto tutkimuksensa aiheeseen voi synnyttää tutkimusintressin, ja mie- lenkiinnon säilyminen tutkimuksen tekemisen aikana myös edesauttaa tutkimuksen valmis- tumista. On tärkeää pyrkiä käsittelemään tutkimuskohdetta objektiivisesti, jotta siitä syntyy mahdollisimman totuudenmukainen käsitys. Olen tätä aihetta käsitellessäni kiinnittänyt eri- tyistä huomiota siihen, että esimerkiksi vieraannuttamista kuvaillessani tai määritellessäni pitäydyn täysin aikaisemmassa tutkimustiedossa, ja varon ottamasta mukaan mahdollisia omia kokemuksia työelämästä tai muualtakaan. Kohtaamani tapaukset ja tilanteet ovat osal- taan vaikuttaneet siihen, että kiinnostukseni vieraannuttamista kohtaan on herännyt ja säily- nyt. Koen aiheen tutkimisen erittäin tärkeäksi. Kokemukset myös laajentavat tietämystä ai- heesta kokemusperäisenä tietona, mutta samanaikaisesti kuitenkin riski kokijan objektiivi- suuden heikentymiseen kasvaa. Kiinnittämällä huomiota omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin sekä riittävällä reflektoinnilla voidaan vaikuttaa siihen, etteivät omat kokemukset tai mieli- kuvat muodosta estettä luotettavan tutkimuksen tekemiselle. Myöskään kriittisen realismin mukainen tieteenfilosofinen orientaatio ei juuri anna sijaa kokemuksellisuuden kautta raken- tuvalle todellisuudelle – sellainen kuuluu sosiaaliseen konstruktionismiin.
Tutkimuseettisistä syistä olen joutunut rajaamaan tämän tutkimuksen ulkopuolelle myös sel- laisia suomalaisia oikeustapauksia, joista minulla itselläni on ollut tietoa enemmän kuin mitä julkisista oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee. Asiakirjat ovat samalla tavoin julkisia kuin mainitut EIT:n ratkaisut, mutta eettisyysdilemma ei aiheudu siitä. Jälkimmäiset löytyvät in- ternetistä siten, että hakusanoja asettamalla voi saada haettuja ratkaisuja. Suomalaisia rat- kaisuja on saatavilla internetissä vähän. Korkeimman oikeuden ratkaisuja julkaistaan, mutta hovioikeuksien ratkaisuista suurin osa jää julkaisematta – hovioikeuksien kansliat luovutta- vat asiakirjoja, mutta hakutoimintoja ei ole. Mikäli haluttaisiin tutkia asiakirjojen perusteella vieraannuttamistapauksia, pitäisi ne seuloa manuaalisesti suuresta, kaikki annetut ratkaisut sisältävästä asiakirjajoukosta.
15
4 Sosiaalityön ammatillisen perustan osatekijöitä
4.1 Sosiaalityön arvot ja eettisyys
Arvojen ja etiikan filosofinen perusta toimii sosiaalityön lähtökohtana tieteenalana ja pro- fessiona. Arvot tieteellisen ja ammatillisen toiminnan taustalla eivät ole neutraaleja, vaan tehdyt valinnat on voitava perustella kestävästi. Sosiaalityöllä on hyvinvointityönä eettinen velvoite tunnistaa ja tehdä näkyväksi ajankohtaisia yhteiskunnallisia prosesseja ja ilmiöitä, jotka uhkaavat yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen hyvinvointia. (Pehkonen ja Väänänen- Fomin 2011, 7-8.) Sosiaalityön eri osa-alueilla kohdataan eettistä harkintaa vaativia tilanteita (emt.). Niemelän (2011) mukaan etiikan kysymykset edellyttävät arvojen, normien ja toi- minnan analyysia. Etiikka liittyy inhimilliseen toimintaan – oli se sitten hyvää tai pahaa, oikeaa tai väärää. Arvot puolestaan viittaavat päämääriin tai periaatteisiin. Normeilla tarkoi- tetaan sääntöjä, velvollisuuksia ja pakollisia toimintoja, liittyen menettelytapoihin ja keinoi- hin. (Niemelä 2011, 15.) Riippumatta henkilökohtaisista arvoista, on ammattilaisella eettisiä ja moraalisia velvoitteita työnsä hoitamiseksi (yhteiskunnan arvojen ja eettisten normien mu- kaisesti). Sosiaalityöntekijän työ perustuu myös normien noudattamiseen sekä teorioiden ja menetelmien käyttämiseen ammatillisessa toiminnassaan. Työssä edellytetään ammattikun- nan tietojen, taitojen ja etiikan yhteensovittamista, ja valmiudet tähän saadaan koulutuksen perusteella. (Emt., 21.)
Ammattietiikka ohjaa ammatillista toimintaa ja siihen liittyviä valintoja ja ratkaisuja (Talen- tia 2017, 6). Talentian ammattieettisessä ohjeistuksessa todetaan, etteivät eettinen keskus- telu, harkinta ja päätöksenteko ole vain yksittäisen työntekijän harteilla, vaan pohdintaan ja ratkaisuntekoon on koko työyhteisön ja organisaation osallistuttava (emt., 8). Tämä lausuma on mielestäni kritiikille altis, koska varsinkin lastensuojelutyössä vastuusosiaalityöntekijän harteilla on kokonaisvaltaisesti vastuu asiakaslapsen tilanteesta. Tämä vastuu vie tilanteen tullen työntekijän tuomioistuimeen vastaamaan omassa työssään tehdyistä valinnoista. Ris- tiriitaisten ja vaikeiden tilanteiden parissa työskennellessä jää sosiaalityöntekijä yksin, mi- käli ei saa riittävää tukea ja yhteisöllistä keskustelua (Pehkonen & Väänänen-Fomin 2011, 7). Kuvailtu tilanne sisältää riskin eettisestä kuormittumisesta, mitä saattaa seurata työnteki- jän kyynistyminen ja luovuttaminen ammatillisissa tai tutkimuksellisissa tavoitteissa (emt., 7-8). Yhteiskunnallinen keskustelu eettisistä arvoista ja yleisesti hyväksytyistä toimintata- voista on tärkeää, ja keskustelu osaltaan voi toimia sosiaalityön professiota vahvistavana tekijänä.
16
Sosiaalityöntekijä noudattaa työssään paitsi sosiaalialan ammattieettisiä arvoja ja periaat- teita, myös kansainvälisin sopimuksin turvattuja ihmisoikeuksia. Sosiaalialan ammattieetti- sistä velvollisuuksista on säädetty ammattihenkilölaissa (817/2015)10, jonka tarkoituksena on edistää asiakasturvallisuutta sekä sosiaalihuollon asiakkaan oikeutta laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun.
4.2 Sosiaalityön tiedonmuodostus
Sosiaalityön tieto on yksi sen peruslähtökohdista. Tieteellinen tutkimus ja sitä tekevät insti- tuutiot osaltaan pyrkivät vaikuttamaan ammattikunnan ja muiden toimijoiden ohella sosiaa- lityön perustana olevan tiedon määrittymiseen (Raunio 2009, 121). Raunion mukaan tutki- muksen tuottama tieto on jännitteisessä suhteessa käytännön työn kautta saatuun tietoon, ja jännitteitä aiheuttaa myös tieteellisen tutkimuksen vaatimukset reflektiivisen, vuorovaikut- teisen tiedonmuodostuksen omaksumisesta (emt.). Tiedonmuodostuksen kautta syntyy am- matinharjoittamisessa tarvittavaa tietoa.
Ammatilliselle toiminnalle merkityksellistä tietoa ja tiedon lajeja on jäsennellyt Julie Drury- Hudson (1999) tutkimuksessaan koskien lastensuojelun päätöksentekoa. Tämä jäsentely on laajalle levinnyt sosiaalityön tietoa koskevissa kirjoissa ja kirjoituksissa. Tutkimuksen tu- loksina saatiin kiinnostavia havaintoja teoreettisen, empiirisen ja prosessuaalisen tiedon käy- töstä. Drury-Hudsonin mukaan tulokset osoittavat, että aloittelevilla sosiaalityöntekijöillä ei yleensä ole selkeää käsitystä tekijöistä, jotka liittyvät lasten huonoon hoitoon. Vaikka heillä on pinnallinen tietoisuus riskinarvioinnin käsitteestä, heillä ei ole kykyä punnita asianmu- kaisia tekijöitä ja soveltaa tätä käytäntöön (Drury-Hudson 1999, abstrakti). Tämä tieto osal- taan korostaa sosiaalityön tiedon tärkeyttä ja myös kokemuksellisen tiedon merkitystä tie- donmuodostuksessa.
Aikanaan tehtyjen ratkaisujen ymmärtäminen on tärkeää myös itse lapselle, joka aikuistut- tuaan kiinnostuu menneisyydestään ja tutustuu omiin asiakasasiakirjoihinsa. Lastensuojelun dokumenteista tulisi näkyä, millä tavoin käytännön työssä on tehty valintoja, ja minkälaisia
10 L817/2015 4 §: Sosiaalihuollon ammattihenkilön ammatillisen toiminnan päämääränä on sosiaalisen toi- mintakyvyn, yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen ja hyvinvoin- nin lisääminen.
Sosiaalihuollon ammattihenkilön velvollisuutena on noudattaa ammattitoiminnassaan, mitä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista sekä asiakastietojen käsittelystä säädetään.
17
näkökulmia eri osapuolet ovat esittäneet. Sosiaalityön tietämisen ja tiedon muodostamisen tulisi olla tietoista toimintaa, tietämisen näkyväksi tekemistä ja salatun tietämisen minimoin- tia. Sosiaalityöntekijät joutuvat työssään ottamaan vastaan argumentaatiota, joka on ristirii- dassa tai yhteensopimatonta aiemman argumentaation kanssa. Tulkinnan tekeminen näky- väksi on tärkeää punnittaessa erilaisia tietoja, osana tiedonmuodostusta (Kääriäinen 2007, 265.)
4.3 Ammatillinen asiantuntijuus
Sosiaalityön asiantuntijuuden ytimenä on Anneli Pohjolan (2018) mukaan sosiaalisen asi- antuntijuus, perustuen sosiaalisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä koskevien teorioiden so- veltamiseen sekä tutkimustiedon hyödyntämiseen käytännön työn eri osa-alueilla. Sosiaalis- ten ongelmien arvioiminen ja yhteiskunnallinen tunnistaminen on osaamisessa keskeistä.
Sosiaalisen asiantuntijuuden perustana toimivat sosiaalityön arvot, eettiset periaatteet, oi- keudenmukaisuus, vastuullisuus sekä kriittinen toimijuus. Pohjola ulottaa sosiaalityön ee- toksen asiakastyön pintaa laajemmalle, yhteiskunnallisen vastuun myötä. (Pohjola 2018, 286.) Osittain samansuuntaiseen määrittelyyn on aiemmin tutkimuksessaan päätynyt Anita Sipilä (2011), jonka mukaan sosiaalityön asiantuntijuus koostuu ammattitiedosta, -taidosta ja eettisistä toimintaperiaatteista. Tieto yhteiskunnallista asioista sekä psyykkiseen ja fyysi- seen terveyteen vaikuttavista tekijöistä on Sipilän tutkimuksen mukaan korostunutta. Sosi- aalityöntekijöillä on lisäksi psykososiaalista tietoa sekä oikeudellista asiantuntijatietoa. (Si- pilä 2011, abstrakti.) Sipilän tutkimuksessa tärkeimmäksi taitokokonaisuudeksi sosiaali- työntekijät olivat itse arvioineet taidon toimia neutraalina ongelmatilanteita jäsentävänä asi- antuntijana (emt.).
Sosiaalityön teoriaperusta on myös osa asiantuntijuutta, mutta tässä tutkielmassa ei voida perehtyä sosiaalityön teorioihin tarkemmin, eikä niiden esitteleminenkään ole tarkoituksen- mukaista. Tarkoitus ei ole ohittaa tai väheksyä teoriaperustan merkitystä, vaan kysymys on tutkimuksen rajaamisesta ja sen kannalta olennaisimpiin kysymyksiin ja käsitteisiin tarttu- misesta. Sen sijaan osana sosiaalityön ammatillisuutta ja asiantuntijuutta on erityisesti tämän tutkielman kohdalla tärkeää nostaa esiin sosiaalityöntekijän kyky kohdata ja käsitellä väki- valtaa ja siihen kytkeytyviä teorioita osana ammatillista osaamistaan ja asiantuntijuuttaan.
18
5 Vieraannuttaminen
5.1 Lapsen vanhemmasta vieraannuttaminen ja PAS-oireyhtymä
Parental alienation syndrome (PAS) tarkoittaa vanhemmasta vieraannuttamisen oireyhty- mää. Tässä yhteydessä puhutaan oireyhtymästä ja myös diagnoosista, vaikka PAS ei vielä ole kansainvälisessä tautiluokituksessa. Ilmiö ei ole uusi, ja käsite alkaa vähitellen olla tun- nettu Suomessakin. Hannuniemen mukaan kysymyksessä on useimmiten vanhemman mie- lenterveydellinen häiriö, jonka vaikutukset kohdistuvat lapseen ja lapsen toiseen vanhem- paan (Hannuniemi 2007, 7). On arvioitu, ettei vieraannuttamistapauksissa voida saavuttaa juuri hyötyä sovittelun avulla, koska vieraannuttava vanhempi ei ole halukas muuttamaan toimintatapojaan, koska kokee niiden olevan oikeita, jopa välttämättömiä (Hannuniemi, 2016). Vanhempi voi myös mieltää toimivansa lapsen edun erityisenä suojelijana (Warshak, 2015). Vieraannuttaminen voi olla kovin vaikeasti havaittavissa, ja tyypilliset sana vastaan sana -tilanteet voivat hämmentää ammattilaisia, ja tilanteen selvittäminen on hankalaa. Vie- raannuttaminen voidaan käsittää väkivallan muodoksi, jossa vieraannuttava vanhempi lasta välikappaleena käyttäen pyrkii tuhoamaan toisen vanhemman vanhemmuuden ja entuudes- taan hyvän suhteen lapseensa. Prosessin seurauksena sekä lapsi että vieraannutettu vanhempi kärsivät. Onnistuneen vieraannuttamisen tuloksena lapselle syntyy ns. vanhemmasta vie- raannuttamisen oireyhtymä (PAS, parental alienation syndrome).
Vieraannuttamisprosessi voi olla hidas, vuosien mittainen, eikä toimintaa ole helppo tunnis- taa. Vieraannuttajavanhempi voi vaikuttaa ulospäin hyvältä vanhemmalta, ja vanhempi voi myös tekeytyä toisen vanhemman uhriksi, saaden näin ammattilaisten myötätunnon itselleen (Hannuniemi, 2016). Manipuloivien vanhempien parissa työskentely on vaativaa, ja työs- kentely voi tuntua ammattilaisesta vastenmieliseltä. Jos työntekijä ei osaa tai uskalla kohdata työssä vastaan tulevaa väkivaltaa, voi asiakas jäädä tällaisessa tilanteessa vaille apua. On voitu ajatella, ettei väkivaltaa toista vanhempaa kohtaan tehnyt vanhempi olisi uhka lapsen hyvinvoinnille, varsinkaan jos lapsen ei ole todettu olleen väkivaltatilanteissa mukana. Vä- kivallan kohteena ollut vanhempi voidaan toisaalta nähdä heikkona ja puolustuskyvyttö- mänä, joka ei oman traumansa keskellä tai heikkoudessaan kykene tarjoamaan lapselle riit- tävää suojaa (Hester, 2011). Vieraannuttamisen taustalla voi olla jo avioliiton tai parisuhteen ajalla ilmennyttä henkistä väkivaltaa, joka vain on muuttanut muotoaan eron jälkeen, jatkuen omanlaisenaan terrorina lapsen toista vanhempaa kohtaan. Henkinen väkivalta on yleinen väkivallan muoto, ja se voi ilmetä esimerkiksi mitätöintinä, alistamisena, kontrollointina ja
19
uhkailuna. Marttalan (2011, 47) mukaan on tyypillistä, että lapsia käytetään apuna uhkai- lussa, esimerkiksi uhkaamalla, ettei toinen saa erossa lasten huoltajuutta tai edes tavata lap- siaan.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on tuonut julki maaliskuussa 2016, että vaikeista nk. High-conflict -huoltoriidoista sekä vieraannuttamisesta tarvitaan lisää tutkimusta. Vie- raannuttaminen on osa laajempaa high-conflict -käsitettä. High-conflict -riidoilla viitataan vanhempien väliseen, yleensä patologiseen tai komplisoituneeseen riitatilaan tai erimielisyy- teen lasta koskevissa asioissa. Riita voi merkitä pitkittynyttä oikeusprosessia, tai kysymys voi olla myös kiistasta prosessien ulkopuolella. Aina ei ole kysymys erovanhempien riite- lystä, vaan ongelma voi esiintyä missä tahansa lapsen elämänkaaren vaiheessa. On esitetty, että katkerien kiistojen taustalla olisi käsittelemättömiä eroon tai aikaisempaan parisuhtee- seen liittyviä vaikeuksia, mutta joskus tilanne saattaa eskaloitua esimerkiksi vanhemman muodostaessa uuden parisuhteen. Kysymys voi olla toisen tai kummankin vanhemman käyt- täytymisestä joko toista vanhempaa tai lasta kohtaan, tai vanhemman asenneongelmasta.
Hannuniemen tutkimuksessa 75-88 % huoltoriidoista piti sisällään vieraannuttamista (Han- nuniemi 2016, 70).
Lapsi voi vieraantua vanhemmastaan myös useiden tekijöiden seurauksena, ilman vieraan- nuttamista. Tällöin lähivanhemmalla on voinut olla todellinen, perusteltu syy olla luovutta- matta lasta tapaamaan etävanhempaansa, eikä kysymys ole aiheettomasta tai tekaistusta lä- hivanhemman pelosta tai huolesta tapaamisten onnistumisten suhteen. Etävanhempi voi myös omalla käytöksellään vaikuttaa siihen, miten mielellään lapsi tapaamiseen lähtee.
Taustalla voi olla todellistakin väkivaltaa tai kaltoinkohtelua, vrt. bona fide neglect abuse, eikä tällöin voida käyttää termiä vieraannuttaminen. Riita lapsesta voi hyvin olla käsillä myös tilanteessa, jossa toinen vanhempi on vanhemmuudessaan heikko, tai jos vanhemmalla on vanhempana toimimista haittaava päihde- tai mielenterveysongelma. Huoltoriitojen taus- talla olevat syyt voivat olla siis hyvin moninaiset, eikä ilman kunnollista tapauskohtaista tutkimista voida vetää varmoja johtopäätöksiä. Oma lukunsa ovat vanhempien väliset erilai- set vuorovaikutukselliset ongelmat sekä luottamuspula. Vieraannuttamisen ollessa kysy- myksessä, onkin tärkeää nostaa esiin se ero, mikä erottaa muista syistä ilman toista vanhem- paansa kasvaneen lapsen lapsesta, jonka toinen vanhempi on käyttämällä vieraannuttamis- tekniikoita erottanut toisesta vanhemmasta. Lapsen kehitykselle on tärkeää, millainen mie- likuva hänellä on poissa olevasta vanhemmastaan tai mistä erossa olo johtuu. Lapsi voi kes- tää pitemmänkin erossaoloajan vanhemmastaan, jos voi luottaa jälleennäkemiseen ja yhtey- den palaamiseen. Merkitystä on annettava sille, millä tavoin poissa olevasta vanhemmasta
20
lapselle puhutaan sekä millä tavoin lasta tuetaan ikävässään. Vieraannuttaminen on kuiten- kin paljon muutakin kuin lapsen pitämistä erossa toisesta vanhemmastaan.
5.1.1 PAS-oireyhtymän kehittyminen
Lapsen vieraannuttamisella toisesta vanhemmastaan (Parental alienation, PA) tarkoitetaan ilmiötä, joka toteutuessaan ja pitkälle vietynä muodostaa lapselle psykiatrisen taudinkuvan, jolloin lapsi kärsii vanhemmasta vieraannuttamisen oireyhtymästä (Parental alienation syn- drome, PAS). Kyseistä taudinkuvaa ei ole kirjattu yhdysvaltalaiseen mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmään (DSM-5), ja se on sikäli kiistanalainen, vaikka itse termi on kuitenkin käytössä useiden maiden oikeuskäytännöissä, myös Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa (EIT). PAS on tunnustettu useiden asiantuntijoiden keskuu- dessa, ja se perustuu osin toisistaan riippumattomiin havaintoihin. Amerikkalainen sosiaali- työntekijä Leona Kopetski työryhmineen on sisällyttänyt vastaavan käsitteen vanhemmuu- denarviointimalliin Coloradon osavaltiossa 1970-luvun lopulla, lastenpsykiatri Richard Gardner on esitellyt PAS:n vuonna 1985, ja myös amerikkalainen asianajajaliitto on tehnyt laajan seurantatutkimuksen amerikkalaisperheistä 1970-luvun puolivälistä 1980-luvun lo- pulle (Hannuniemi 2008, 993). Kopetskin työryhmän tutkimus käsitti noin 600 perhettä, joita tutkittiin vuosien 1975 – 1995 välisenä aikana (Ks. Kopetski, 1998). Sittemmin vieraannut- tamista on tutkittu yhä enemmän, esimerkiksi amerikkalainen psykologi Amy J. L. Baker on tutkinut lapsena vanhemmastaan vieraannutettuja aikuisia, ja on raportoinut tässä tutkimuk- sessaan viidestä erilaisesta vieraannuttamismekanismista: lapsille on puhuttu pahaa toisesta vanhemmasta, lapsille on esitetty toisen vanhemman olevan vaaraksi heille, on huijattu lap- sia ettei toinen vanhempi välittäisi heistä ja siten aiheutettu lapsille tuskaa, on vähennetty omia rakkaudenosoituksia lapsia kohtaan mikäli nämä ovat osoittaneet tunteita toista van- hempaa kohtaan sekä pyyhitty pois lasten elämästä kaikki toiseen vanhempaan viittaava mu- kaan lukien kontaktit tähän (Baker 2007, 63-82).
Vieraannuttaminen voi olla vaikeasti tunnistettavissa käytännössä, mutta suuri ongelma on, ettei sen olemassaoloa tunnusteta aina lainkaan. Gardner tiivistää vieraannuttamisen olevan kyseessä, kun lasta manipuloidaan mustamaalaamalla hyvää ja rakastavaa vanhempaa. Paitsi lapsi itse, myös lapsen ympäristö otaksuu, että lapsen toinen vanhempi on haitallinen, kel- voton ja huono ihminen. 1990-luvulta lähtien on ollut havaittavissa muutos PAS:n kohde- vanhempien sukupuolessa: kun ennen suurin osa uhreista oli miehiä, isien jäädessä paitsioon
21
lastensa elämästä, on yhä enenevässä määrin lastensa elämästä vieraannutettuja äitejä (Gard- ner, 2002). Sukupuolten välinen suhde voi hänen mukaansa olla jopa 50/50. Gardnerin mu- kaan tämä voi ainakin osittain selittyä sillä, että isät ovat alkaneet saada enemmän lastensa huoltajuuksia ja toisaalta doktrinointiin taipuvaiset isät ovat saaneet enemmän aikaa lastensa kanssa ja siten mahdollisuuden lasten ohjelmoimiseen. Gardner nostaa esiin, miten ennen on joukko lapsia kasvanut ilman isää, aiheuttaen negatiivisia vaikutuksia lasten tunne-elämän kehitykselle myöhemmin. Yksilö ei voi kehittyä terveesti, jos epäilee rakastavan vanhem- man olevankin todellisuudessa kelvoton ja paha ihminen. Enää ei voida puhua tällaisesta lapsijoukosta, koska on kasvamassa enenevä joukko lapsia, jotka ajattelevat äidin olevan kehno ja haitallinen ihminen (Gardner 2002, 200). Nämä ajatukset ja tuntemukset tuskin voivat olla vaikuttamatta tulevaisuuden ihmissuhteisiin aikuisuudessa (Ks. myös Baker, 2007 ja Ben-Ami & Baker, 2012). Mitä tulee vieraannuttajan käytökseen vieraannutettavaa vanhempaa kohtaan, sisältää käytös tyypillisiä henkisen väkivallan elementtejä, kuten uh- kailua, kontrollia, alistamista, pakottamista, vieraannutettavan vanhemman syyttelyä ja syyl- listämistä, (vieraannuttamisen) vähättelyä sekä mitätöintiä. Vieraannuttava vanhempi voi kiistää täysin, että olisi kyse vieraannuttamisesta: käytös ja puhe ovat toisiinsa nähden risti- riidassa (Gardner, 1985).
Edellä mainittujen, toiseen vanhempaan kohdistuvien, käytösmallien lisäksi on tärkeää erot- taa suoraan lapseen kohdistuva käytös, jossa myös voidaan havaita henkisen väkivallan tun- nusmerkkejä. Lapseen voi kohdistua voimakasta painetta sen suhteen millaista käytöstä lap- selta odotetaan. lapsen tulee myötäillä vieraannuttavaa vanhempaa, lasta saatetaan palkita tai rangaista sen mukaan, miten hyvin lapsi noudattaa hänelle asetettuja odotuksia. Lapselta voidaan kieltää paitsi tapaamiset etävanhemman kanssa, myös kaikki yhteydenpito toiseen vanhempaansa, tai kiellon sijasta annetaan lapsen ymmärtää, ettei yhteydenpito ole suotavaa.
Mahdollisesti lapsi kokee ilmapiirin esimerkiksi puhelun jälkeen niin epämiellyttävänä, että katsoo parhaaksi itsekin, ettei yhteydenpitoa ole. Lapsi voi myös potea huonoa omaatuntoa, jos on ottanut yhteyttä toiseen vanhempaansa, tietäen sen olevan kiellettyä. On luonnollista, että lapsi haluaa olla lojaali sille vanhemmalleen, jonka kanssa jakaa arkensa ja viettää val- taosan ajastaan. Lapsi on täydellisen alisteisessa asemassa tähän vanhempaansa, eikä siten ole kykenevä suojaamaan omia rajojaan tai puolustamaan itseään ja oikeuksiaan. Lapsi luon- nollisesti haluaa miellyttää vanhempaansa, josta on riippuvainen. Lähivanhempi hallitsee lasta helposti jo määrällisesti isomman luonapitoajan johdosta. (Esim. Hannuniemi, 2016.)
22
Toisesta vanhemmastaan vieraannutettavaan lapseen voi kohdistua edellä kuvatun lisäksi myös muuta kontrollointia, alistamista ja oman tahdon mitätöintiä. Kun lapsen arkea halli- taan kokonaisvaltaisesti, eikä anneta tilaa toisen vanhemman fyysiselle tai henkiselle läsnä- ololle, voi lapsen kanssa muodostua symbioottinen tila, eräänlainen liittouma, jossa lapsi tulee vedetyksi mukaan vanhempansa hallitsemaan psykologiseen peliin (Hannuniemi 2007, 10). Lasta voidaan myös manipuloida vahvasti muodostamaan vanhemmastaan aikaisem- man positiivisen mielikuvan sijasta negatiivinen kuva.
5.1.2 Vieraannuttamisen eri vaikeusasteet ja kriteeristö
Gardnerin mukaan vieraannuttaminen voitaisiin tunnistaa parhaiten havainnoimalla vieraan- nuttajavanhempaa, ja tämän käyttämien vieraannuttamistekniikoiden pohjalta voitaisiin pää- tellä vieraannuttamisen vaikeusastetta: mieto, keskivaikea ja vaikea. Tätä mitattaisiin esi- merkiksi siitä, kuinka taajaan vanhempi pyrkii manipuloimaan lasta, kuinka paljon tämä te- kee poliisille tai lastensuojeluun ilmoituksia tai hakee lähestymiskieltoja. Gardner on luonut 8-osaisen kriteeristön, jota on sittemmin laajasti siteerattu tutkijoiden keskuudessa. Kritee- ristö on oireluettelo, ja Gardnerin mukaan PAS on todettavissa, kun kahdeksasta oireesta vähintään neljä toteutuu.
Vapaasti suomennettuna oireet ovat seuraavat:
o kohdevanhemman mustamaalaaminen
o heikot, mitättömät tai absurdit perustelut paheksunnalle o ambivalenssin puute (ehdottomuus)
o ’’itsenäinen ajattelija’’ -ilmiö (väittää ajattelevansa itsenäisesti)
o konfliktitilanteessa refleksinomainen tuki vieraannuttavalle vanhemmalle o syyllisyydentunnottomuus ’’vihatun’’ vanhemman mustamaalaamisesta o lainatut skenaariot (ulkoa opitut mielikuvat)
o vihamielisyyden laajentaminen ’’vihatun’’ vanhemman lähipiiriin
23
Vieraannuttamisen tunnistamisessa olennaista on, että lapsen ja kohdevanhemman välit ovat olleet hyvät tai normaalit aikaisemmin. Mitään luontevaa tai luonnollista selitystä ei löydy lapsen käytöksen muuttumiselle. Gardner on myös esittänyt kuhunkin eri vieraannuttamisen vaikeusasteeseen sopivia toimintamalleja tai suosituksia. Suositukset ja interventiot esitel- lään tarkemmin luvussa 5.3. Eri tutkijoiden kesken on eriäviä näkemyksiä niin vieraannut- tamisen mekanismista, vieraannutetun tai vieraannutettavan lapsen oireiluista kuin mahdol- lisista hoitokeinoistakin. Suhteellisen yleisesti alan asiantuntijoiden keskuudessa hyväksyt- tyä kahdeksan oireen listaa on jonkin verran muunneltu ja laajennettu (Gardner, Sauber &
Lorandos, 2006). Gardnerin korostaessa vieraannuttamisen aiheutuvan yksin vieraannutta- javanhemman toimista, on kritiikkiäkin tätä kohtaan esitetty, ja myös ymmärretty lapsen toista vanhempaa torjuvaa käyttäytymistä vanhempien eron jälkeen. Lisäksi on mainittu lä- hihuoltajuuden saamisen jälkeen kasvanut riski lapsen intensiiviseen ohjelmointiin (Schwartz 2015, 807). Vanhemmasta vieraannuttamisen oireyhtymä on kuitenkin kiistelty ja kritisoitu jo sinänsä käsitteenä ja oireyhtymänäkin (emt., 807-808).
5.2 Näkökulmia vieraannuttamiseen
Jos lapsi ei kunnolla tunne vanhempaansa, on luonnollista, että lapsi aristelee lähteä hänen mukaansa, samoin tilanteessa, jossa taustalla on lapsen todellinen kokemus väkivallasta tai jostain muusta uhkaavasta tilanteesta. On erittäin tärkeää, että tällaisissa kiistatilanteissa ul- kopuolinen taho, sosiaali- tai terveydenhuollon ammattilainen, selvittää mistä on kysymys.
Ratkaisuksi tällaisiin tilanteisiin on esitetty tapaamisten järjestämistä tuettuina tai valvot- tuina, ja tätä voi pitää hyvänä vaihtoehtona lapsen turvallisuuden takaamiseksi. Epäselvän tilanteen järjestäminen siten, että määrätään ikään kuin varmuuden vuoksi lapsen ja vanhem- man väliset tapaamiset valvotuiksi, ei voi olla kohtuullista lapsen tai tapaavan vanhemman kannalta. Tapaamisoikeus kuuluu EIS:n artiklan 8.1. mukaan perhe-elämään, ja EIT on oi- keuskäytännössään katsonut ilman perusteita määrättyjen valvottujen tapaamisten rikkovan henkilöiden perhe-elämän suojaa11. Huoltoriitojen yhteydessä tehtäviin olosuhdeselvityksiin tarvittaisiin aikuispsykiatrista osaamista lapsipsykologisen ja sosiaalityön osaamisen lisäksi, vanhempien tarkoitusperien selvittämiseksi sekä tarvittavien interventioiden määrittele- miseksi (Väyrynen 2008, 66).
11 Ks. Döring vs. Saksa 8.7.2010
24
Yhdysvalloissa, jossa vieraannuttamisen tutkimuksella on pitkähkö perinne, on reagoitu vie- raannuttamiseen lapsenhuoltoratkaisuja tehdessä yleisesti. Toisaalta julkisuudessa on ollut esillä epäilyjä vieraannuttamisen käyttämisestä aseena ja välineenä huoltoriidoissa siten, että esitetyt väitteet PAS:sta on hyväksytty ja päädytty siirtämään lapsia kunnollisilta vanhem- milta vanhemmille, jotka on tuomittu lapsiin kohdistuneista rikoksista, kun rikoksia on pi- detty lievinä vieraannuttamiseen verrattuna. Riippuen osavaltion laista, voidaan joissain ta- pauksissa vieraannuttajavanhempia määrätä saamaan terapiaa tai psykiatrista hoitoa12. Nämä vanhemmat ovat usein erilaisista persoonallisuushäiriöistä kärsiviä, ja jopa psykoottisia. He eivät tunnista itsessään olevan mitään vikaa ja uskovat omat valheensa, joten parantumisen mahdollisuudet ovat vähäiset. Mikäli vieraannuttamiseen ei puututa millään tavalla, voi vie- raannuttava vanhempi jatkaa lapsen manipulointia ja lapsen tilanne ei voi helpottua voimak- kaan painostuksen ja manipuloinnin alaisuudessa (Hannuniemi 2008, 1016). Turkat on ko- rostanut artikkelissaan ammatillisen asiantuntijuuden merkitystä vieraannuttamista arvioita- essa oikeudellisissa prosesseissa. Turkat on esittänyt 9-osaisen kriteeristön, mitä osa-alueita osaamisessa tai vaatimuksia arvioijalta tulee edellyttää, jotta voidaan luottaa siihen, että työ tulee kunnollisesti suoritetuksi, kun asiassa on esitetty väite vieraannuttamisen esiintymi- sestä (Turkat 2002, 167-170). Suosituksen mukaan arvioijan on oltava psykologi tai psyki- atri, jolta edellytetään vieraannuttamisilmiön tuntemusta, sekä uskoa ilmiön olemassaoloon, kuin myös sen ymmärrystä, että syytöksiä vieraannuttamisesta esitetään myös valheellisesti.
Lisäksi edellytetään aikuisten psykopatologian tuntemusta, kehityspsykologian tuntemusta sekä kykyä laatia ehdotus jatkohoidon suhteen ja halukkuutta vieraannuttamisasiantuntijan konsultointiin.
Pienten lasten kotiäidit saattavat toisinaan muodostaa symbioottisen, kietoutuneenkin, suh- teen lapsiinsa. Isä saattaa kokea tällöin jäävänsä sivuun lapsensa elämässä. Äidin voimakas lapseensa kohdistuva omistushalu saattaa täyttää vieraannuttamisen tunnusmerkistön, mikäli hän samanaikaisesti vaikeuttaa lapsen suhdetta isäänsä. Joskus vanhemman ja lapsen lähei- syys kehittyy lieväksi läheisriippuvuudeksi tai pahimmillaan vaikea-asteiseksi symbioosiksi (Hannuniemi 2007, 47). Kiintymyssuhteen kytkeytymisen vieraannuttamiseen on tuonut esille myös esimerkiksi Lowenstein (2010) ajatuksenaan se, että kiintymyssuhteeseen vetoa- minen on yleistä katkerissa kiistoissa, kun on tarkoitus pitää lapsi erossa toisaalla asuvasta
12 Artikkelissaan Parental Alienation Syndrome (PAS): Its Causes, Cures, Costs and Controversies (www.
majorfamilyservices.com) amerikkalainen PAS-konsultti Jayne A. Major kritisoi terapiapalveluja hyödyttö- miksi ja riittämättömiksi vieraannuttajien hoitamisessa.
