Lastensuojelun sijaishuollon vaikuttavuus : tavoitteet ja niihin vastaaminen lastensuojelun sijaishuollossa ja jälkihuollossa

(1)

LASTENSUOJELUN SIJAISHUOLLON VAIKUTTAVUUS Tavoitteet ja niihin vastaaminen lastensuojelun sijaishuollossa ja

jälkihuollossa

Marika Neuvonen Pro gradu -tutkielma Sosiaalityö

Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteiden laitos Lokakuu 2016

(2)

NEUVONEN MARIKA: LASTENSUOJELUN SIJAISHUOLLON VAIKUTTA- VUUS. Tavoitteet ja niihin vastaaminen lastensuojelun sijaishuollossa ja jälkihuollossa Pro gradu -tutkielma, 66 sivua, 2 liitettä (6 sivua)

Tutkielman ohjaajat: Professori Riitta Vornanen, Yliopistonlehtori Taru Kekoni Lokakuu 2016_________________________________________________________

Avainsanat: lastensuojelu, vaikuttavuus, sijaishuolto, jälkihuolto, nuoret

Tutkimus käsittelee itäsuomalaisen kaupungin lastensuojelun sijaishuollon laitossijoituksia. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä on, mitä tavoitteita lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityöntekijät, lastensuojelulaitosten henkilökunta sekä nuoret perheineen ovat asettaneet 15-vuotiaina huostaan otettujen nuorten sijaishuollon laitossijoituksille ja jälkihuollolle asiakirjojen perusteella. Toisena tutkimuskysymyksenä on, miten lastensuojelun sijaishuollon laitossijoitukset ja jälkihuolto ovat vastanneet niille kirjattui- hin tavoitteisiin. Tutkimus on toteutettu analysoimalla viiden 15-vuotiaana huostaan otetun nuoren laitossijoitusten asiakirjoja. Nuoret ovat eräänä tiettynä vuonna 1990- luvulla syntyneitä. Tutkittavia asiakirjoja ovat lastensuojelulaitoksissa tehdyt nuorten hoito- ja kasvatussuunnitelmat ja kuukausiraportit sekä lastensuojelun sosiaalityönte- kijöiden sijaishuollon ja jälkihuollon aikana kirjaamat lastensuojelun päätökset ja asiakassuunnitelmat. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja tutkimuksen tuloksia on analysoitu sisällönanalyysin rinnalla kvantifiointia ja taulukointia hyödyntäen.

Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on lastensuojelutyön vaikuttavuus, joka kulkee teemana tutkimuksen läpi. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään aiempia lastensuojelutyön vaikuttavuuteen liittyviä tutkimuksia. Lisäksi tutkimuksessa kerrotaan huostaanotosta, sijaishuollosta, jälkihuollosta, asiakassuunnitelmasta ja lastensuojelulaitoksissa tehtä- västä työstä.

Nuorten laitossijoituksille asetetut tavoitteet liittyvät opiskeluun, työelämään, nuorten kavereihin ja muuhun sosiaaliseen verkostoon. Lisäksi tavoitteet käsittelevät nuorten arkea sen eri muodoissa, kotilomia ja yhteistyötä perheen kanssa, nuorten terveyttä ja käyttäytymistä, sekä laitossijoitusten jatkumista ja nuorten itsenäistymistä. Lastensuoje- lun laitossijoituksille asetettuja tavoitteita on kaikkien nuorten osalta yhteenlaskettuna 211 kappaletta. 58 %:a asetetuista tavoitteista on saavutettu kokonaan ja 29 %:a tavoitteista on saavutettu osittain. 4 %:a laitossijoituksille asetetuista tavoitteista ei ole saavutettu ollenkaan ja 9 %:sta tavoitteista ei selviä, ovatko ne saavutettu. Laitossijoituksille asetetut tavoitteet ovat olleet pääosin realistisia ja toteutettavissa olevia. Jatkotutkimus- ehdotuksena samankaltaisen tutkimuksen voisi toteuttaa jonkin toisen kaupungin asiakirjojen pohjalta ja vertailla, päädytäänkö tutkimuksessa vastaavanlaisiin tuloksiin, kuin mihin tässä tutkimuksessa on päädytty.

(3)

Department of Social Sciences, Social work

NEUVONEN MARIKA: THE EFFECTIVENESS OF FOSTER CARE FOR YOUNG PEOPLE. Targets Set for Foster and After-Care and How They Are Achieved.

Master's thesis, 66 pages, 2 appendices (6 pages)

Advisors: Professor Riitta Vornanen, University Lecturer Taru Kekoni October 2016_________________________________________________________

Keywords: child protection, effectiveness, foster care, after-care, young people

This study examines cases in which young people at the age of 15 have been taken into residential care in an Eastern Finnish town. The study aims to answer two research questions. The first is to identify what targets various actors have for the residential care and leaving care of young people. The actors include foster care social workers in child protection services, personnel in residential child care institutions and the young people themselves and their families. The second is how foster care in residential care institutions and leaving care has achieved the targets set on them.

The method of my study is qualitative and uses content analyses research techniques to analyse the material. It uses also quantification and tabulation in the analysis. The material consists of residential care documents of five adolescents born at a certain year in the 1990s who have been taken into residential care at the age of 15. Documents that are analysed include care and education plans, monthly reports of the adolescent’s treatment in residential childcare institutions and child protection decisions and client plans that the social workers of the child protection services have recorded during the foster care and after-care.

Further, effectiveness of child protection work is the underlying leading thought for the paper. The literature review discusses past research on this issue. The paper defines terms related to of taking into care of children, foster care, after-care and client plans as regards their definition in child protection law. It also discusses more generally several aspects of work in child protection institutions. The targets that have been set on residential care of young people are connected to their studying, working life, friends and other parts of social network of the adolescents. They also relate to the young people’s everyday life, health and behaviour, co-operation with the family, home leaves and their duration in institutional care and the development of independence of the young people.

All in all, there are 211 targets that have been set on child protection residential care.

My analysis reveals that in the material, 58% of the targets were achieved completely, in 29% only partly and in 4% the targets were not fulfilled at all. Furthermore, in 9% of the cases it was ambiguous whether the targets were achieved. Research results indicate that the targets are for the most part realistic and realizable. Therefore I suggest that in further studies, the researchers could conduct same kind of study as presented in this paper using the documents of another city and compare those research results with the results of this study.

(4)

1 JOHDANTO ... 3

2 LASTENSUOJELUTYÖN VAIKUTTAVUUS ... 6

2.1 Vaikuttavuus sosiaalityössä ... 6

2.2 Vaikuttavuus lastensuojelutyössä ... 8

2.3 Lastensuojelun vaikuttavuuden tutkimus ... 11

3 LASTENSUOJELU JA SIJAISHUOLTO ... 15

3.1 Lastensuojeluasiakkuuden taustatekijöitä ... 15

3.2 Lastensuojelulaitos ja lastensuojelun päätöksenteko ... 19

3.2.1 Lastensuojelulaitos sijaishuollon muotona ... 19

3.2.2 Lastensuojelun asiakassuunnitelma, jälkihuoltosuunnitelma sekä hoito- ja kasvatussuunnitelma ... 24

3.3 Lainsäädäntö lastensuojelun sijoitusten taustalla ... 25

3.3.1 Lastensuojelun avohuollon tukitoimet ... 25

3.3.2 Huostaanotto ... 26

3.3.3 Jälkihuolto ... 28

4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ... 31

4.1 Tutkimustehtävä ja tarkennetut tutkimuskysymykset ... 31

4.2 Tutkimuksen toteuttaminen ... 32

4.3 Tutkimuksen analyysimenetelmä ... 33

4.4 Tutkimusaineisto ja aineiston analysointi ... 35

4.5 Eettiset kysymykset ... 38

5 LASTENSUOJELUN LAITOSSIJOITUSTEN JA JÄLKIHUOLLON TAVOITTEET JA NIIDEN TOTEUTUMINEN ... 41

5.1 Laitossijoituksille ja jälkihuollolle asetetut tavoitteet ... 41

5.1.1 Opiskelu ja työelämä ... 41

5.1.2 Kaverit ja muu sosiaalinen verkosto ... 42

5.1.3 Arki ... 43

5.1.4 Kotilomat ja yhteistyö perheen kanssa ... 46

5.1.5 Terveys ... 46

5.1.6 Käyttäytyminen... 47 5.1.7 Laitossijoituksen ja jälkihuollon jatkuminen ja itsenäistyminen 48

(5)

5.3 Tavoitteiden toteutumisesta raportointi asiakirjoissa ... 53 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA ... 57 LÄHTEET ... 61 LIITTEET ...

LIITE 1 AINEISTON ANALYYSIN OTTEITA ...

LIITE 2 TUTKIMUSLUPA ...

TAULUKOT

TAULUKKO 1 Tutkimusaineisto ... 37 TAULUKKO 2 Laitossijoituksille ja jälkihuollolle asetettujen tavoitteiden

saavuttaminen ... 50

(6)

1 JOHDANTO

Tämä tutkimus käsittelee lastensuojelun sijaishuollon laitossijoituksia ja jälkihuoltoa.

Tutkimuksen kohderyhmänä ovat 15-vuotiaina huostaan otetut nuoret, jotka on sijoitettu lastensuojelulaitoksiin. Tutkittavat nuoret ovat sijoitushetkellä monin tavoin käänne- kohdassa. He ovat yläasteikäisiä nuoria, joiden on haettava yhdeksännen luokan kevääl- lä oppilaitoksiin. Jos elämäntilanne on haasteellinen, voi huostaanotto niin ratkaisevassa iässä auttaa heitä tekemään hyviä valintoja itsensä kannalta tulevaisuuden suhteen. To- sin siinä vaiheessa voi olla vaikea muuttaa elämänsuuntaa, jos esimerkiksi koulumenes- tys on heikko useiden vuosien laiminlyöntien seurauksena. Tutkimuksen viisi nuorta edustavat molempia sukupuolia ja he ovat syntyneet 1990-luvulla. Tutkimus osoittaa, millaisia tavoitteita lastensuojelun laitossijoituksille ja jälkihuollolle on asetettu asiakirjojen perusteella näiden nuorten kohdalla ja miten tavoitteisiin on päästy. Asiakirjat koskevat nuoria, joiden huostaanotto ja lastensuojelun jälkihuolto ovat jo päättyneet.

Tutkimusaihe liittyy lastensuojelun vaikuttavuuden aihepiiriin.

Sosiaalityö kuuluu julkiseen palvelujärjestelmään, ja sillä on selontekovelvollisuus asi- akkaitaan, organisaatioitaan, päättäjiä ja veronmaksajia kohtaan. Selontekovelvollisuu- teen liitetään sosiaalityön vaikuttavuus ja kustannustehokkuus sekä prosessien lä- pinäkyvyys ja näyttöperusteisuuden lisääminen. (Juhila 2009, 296.) Lastensuojelutyöltä odotetaan vaikuttavuutta. Työssä onnistumiset jäävät helposti sivuun, kun keskittymi- nen menee uusien esiin tulevien ongelmien ratkaisuun. On vaikeaa osoittaa, kuinka lastensuojelun toimet vaikuttavat yksittäisten lasten hyvinvointiin. Tulee kuitenkin pystyä määrittelemään, mitä lastensuojelutyössä onnistuminen pitää sisällään ja millaisten prosessien tuloksena lasten elämässä on tapahtunut merkittävää muutosta parempaan suun- taan. Lastensuojelun käytännön työssä kertyvän tiedon muokkaaminen ja vieminen asiakastyön tasolta eteenpäin voi olla yksi keino vaikuttaa. Se lisää lastensuojelun it- seymmärrystä ja edistää työn kehittämistä. (Ritala-Koskinen 2003, 103–104.)

Lastensuojelutoimien tarve kertoo koko yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin tilasta (Saarikallio-Torp ym. 2010, 260). Lastensuojelu on palvelujärjestelmässä viimesijaises- sa asemassa. Muut toimijat voivat siirtää vastuun itseltään tekemällä lastensuojeluilmoi-

(7)

tuksen. Lastensuojelusta asiakkaiden asioita ei siirretä enää muille tahoille, vaan ne rat- kaistaan lastensuojelutyön piirissä. (Heino 2014, 287.) Lastensuojelun asiakasmäärät ovat olleet kasvussa ja ilmiölle on etsitty selittäviä tekijöitä. Syitä kasvuun voi löytää yhteiskunnan palvelujärjestelmistä, toimintakulttuureista, rakenteista ja ilmapiiristä.

Lainsäädännön muutokset, yhteiskunnalliset murrokset ja eriarvoisuus voivat lisätä lastensuojelun tarvetta. Lastensuojelu pyrkii tasaamaan eriarvoisuutta. Ihmisten konkreet- tinen auttaminen lisää heidän voimavarojaan. Kun lastensuojelun asiakasperheet saavat potentiaalinsa käyttöön, perheenjäsenet voivat paremmin ja lastensuojelun tarve vähe- nee. (Bardy & Heino 2013, 14.) Lastensuojelun sijaishuollon vaikuttavuuden tutkiminen on tärkeää. Sijaishuoltoon laitetaan suuret määrät rahaa. Noin 85 prosenttia lastensuojelun kustannuksista syntyy sijaishuollosta. Suurin osa kustannuksista aiheutuu lai- tosmaisesta hoidosta, kun taas perhehoidon kustannukset ovat merkittävästi laitoshoidon kustannuksia matalampia. (Narikka 2004, 46.) Laitos- ja perhehoidon kustannukset ovat olleet vuonna 2012 619 miljoonaa euroa ja lastensuojelun kustannukset avohuollossa noin 236 miljoonaa euroa (Hanhinen & Rintala 2012, 1).

Sijoitettujen lasten määrä on lisääntynyt. Vuonna 1995 heitä on ollut 0,8 prosenttia kaikista alle 18 -vuotiaista. Vuonna 2012 heitä on ollut jo 1,4 prosenttia, joten lisäys on hyvin suuri. (Heino 2014, 293.) Lastensuojelun asiakasmäärän kasvussa on huolestutta- vaa huono-osaisuuden ja syrjäytymisen siirtyminen sukupolvelta toiselle (Saarikallio- Torp ym. 2010, 237). On inhimilliseltä kannalta tärkeä tietää, saavatko sijaishuoltoon sijoitetut lapset tarvitsemansa avun laitossijoitusten aikana. Kunnissa kootaan vuosittain numeerisia tietoja lastensuojelutyöstä, kuten huostaanottojen ja kiireellisten sijoitusten lukumääristä sekä avohuollon tukitoimista tai lastensuojelun toimista aiheutuneista kustannuksista. (Ritala-Koskinen 2003, 103–104.) Lapsia tulee vuosittain enemmän lastensuojelun asiakkaiksi kuin heitä poistuu asiakkuudesta. Sen myötä lastensuojelun työ- määrä kasvaa ja työpaineet lisääntyvät. Lastensuojelun avohuollon asiakasmäärissä on havaittu suuria eroja yhtä työntekijää kohden. Asiakasmäärät vaihtelevat ja yksittäisellä työntekijällä voi olla 7–90 asiakasta. Asiakaskunta on muuttunut haastavammaksi ajan myötä ja asiakkuudet pitkäikäisemmiksi. (Heino 2014.)

Kuntien päätöksenteossa pidetään lastensuojelun resurssitarpeita koskevaa tietoa tär- keänä. Harvoin uutisoidaan hyvin tehdystä lastensuojelutyöstä, jossa lapsille on luotu hyvän kasvun edellytykset ja turvallinen arkielämä. Onnistuneiden lastensuojelun toi-

(8)

mien tutkiminen on tärkeää, jotta saadaan selville, mikä vie lapsen ja nuoren asiaa eteenpäin lastensuojelutyössä. (Ritala-Koskinen 2003, 103–104.) Huostaanoton seurauksena nuori muuttaa kotoaan uuteen kasvuympäristöön. Se voi olla laitosmainen tai sitten hyvin perheenomainen sijoituspaikka. Hän kohtaa siellä uusia lapsia ja aikuisia ja hakee heidän joukostaan oman paikkansa yhteisössä. Nuoren elämä voi muotoutua hyvin monenlaiseksi huostaanoton jälkeen. Nuorten elämänpolut ja tarpeet ovat hyvin erilaisia. Jollekin peruskoulun päästötodistuksen saaminen voi merkitä onnistumista. Eri- laisten terveyspalveluiden käyttökään ei kerro pelkästään nuoren syrjäytymisestä, vaan se voi kertoa siitä, että hän saa apua ongelmiinsa. (Heino ym. 2013, 51, 68.) Se, mil- laiseksi nuoren sijoitus lastensuojelulaitoksessa muodostuu ja miten se vaikuttaa hänen myöhempään elämäänsä, on yhteiskunnallisesti, inhimillisesti ja taloudellisesti merkit- tävä asia. On olennaista tietää, miten haavoittuvassa asemassa olevia nuoria autetaan parhaiten. Kysymys on jatkuvasti ajankohtainen, ja se vaatii yhteiskunnalta lisää resurs- seja. (Känkänen 2013, 272.)

Sijaishuollon merkitys yksittäiselle nuorelle vaihtelee nuoresta ja hänen elämäntilan- teestaan riippuen. Jos halutaan tutkia sijaishuollon merkitsevyyttä, voidaan kysyä nuo- relta lastensuojelusijoituksen mielekkyydestä. Voidaan myös arvioida, miten sijoitus vaikuttaa nuoren käyttäytymiseen. (Pösö 2004, 204.) Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten lastensuojelun laitossijoitukset ja jälkihuolto vastaavat niille asetettuihin tavoitteisiin. Tutkimus on tehty itäsuomalaisen kaupungin lastensuojelun sijaishuoltoon, ja aihe on kentän tarpeista lähtöisin. Asiakirjatutkimuksen aineisto on saatu kaupungin lastensuojelun asiakirjoista.

Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on lastensuojelutyön vaikuttavuus, joka kulkee teemana tutkimuksen läpi. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään aiempia lastensuojelutyön vaikuttavuuteen liittyviä tutkimuksia. Siinä määritellään myös huostaanoton, sijaishuollon, jälkihuollon ja asiakassuunnitelman termejä sekä hoito- ja kasvatussuunnitelman käsitettä. Katsaus sisältää tietoa lastensuojeluasiakkuuden taustatekijöistä sekä työstä lastensuojelulaitoksessa. Tutkimusaiheeksi on valittu lastensuojelun sijaishuolto, koska tutkijalla on työkokemusta lastensuojelulaitoksissa tehtävästä työstä. Omaa ammattitai- toa on haluttu hyödyntää myös tutkimuksellisesti. Lastensuojelun asiakirjat ovat kiin- nostavaa tutkimusaineistoa, sillä niitä ei ole kirjoitettu tutkimuskäyttöön, ja ne sisältävät työntekijöiden kirjaamia tapahtumia elävästä elämästä.

(9)

2 LASTENSUOJELUTYÖN VAIKUTTAVUUS

2.1 Vaikuttavuus sosiaalityössä

Vaikuttavuus on moniulotteista ja keskeistä sosiaalityössä. Jotta päästään vaikuttavaan sosiaalityöhön, on asetettava tavoite, jolla saadaan tuotettua muutos ongelmallisissa tilanteissa. Ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi on tehtävä interventioita, joilla saadaan ongelmatilanteet ratkaistuiksi. Sosiaalityön vaikuttavuus on terminä epäselvä, ja sen voi ymmärtää monella eri tavalla. Vaikuttavuus voi olla yhteiskunnallisella tasolla tai yksi- lötasolla olevaa vaikuttavuutta. Se voi olla myös palvelujärjestelmän, sen organisaation tai organisaatiossa toteutetun työn vaikuttavuutta. Vaikuttavuus voi olla palveluiden ta- loudellisuutta tai tuottavuutta. Se voi liittyä toiminnan laatuun, ihmisten kokemaan tyy- tyväisyyteen tai kokemuksiin. (Pohjola 2012, 9–11.) Sosiaalialan ammattilaisia kehote- taan vaikuttavaan työhön, ja jokaisen ammattilaisen tulisi ymmärtää, mitä vaikuttava toiminta tarkoittaa juuri hänen työssään. Työyhteisöjen tulisi toteuttaa sellaisia ammatil- lisia käytäntöjä, jotka ovat vaikuttavia ja joissa arviointi on osana arkista toimintaa. (Ra- javaara 2007, 15.) Tulevaisuuden sosiaalityössä ei pystytä toteuttamaan alan yhteiskun- nallista tehtävää, jos arviointia ja vaikuttavuuden arviointia ei oteta yhdeksi työn osa- alueeksi (Paasio 2003, 1).

Koska vaikuttavuuden käsitteellä on eri tasoja ja ulottuvuuksia, on vaikea vastata näihin kaikkiin tasoihin samalla käsitteellä. Kun puhutaan vaikuttavuudesta organisaatioiden ja työnteon näkökulmasta, voidaan puhua laadusta, hyvistä käytännöistä, hyödyllisyydestä tai toimivuudesta. Taloudellisella tasolla puhutaan tehokkuudesta, palveluiden oikeasta kohdentamisesta ja investoinneista. Asiakastasolla puhuttaessa käsitteeseen sisältyvät tyytyväisyys, hyvät seuraukset ja yksilölle tuotettu hyvä. (Pohjola 2012, 9–11.) Tässä tutkimuksessa tutkitaan lastensuojelutyön vaikuttavuutta asiakastasolla. Tutkimus sel- vittää lastensuojelun asiakirjojen kautta nuorten laitossijoituksille ja jälkihuollolle asetettuja tavoitteita ja niiden toteutumista.

Sosiaalityön vaikuttavuus ei ole niin yksioikoista, että se voidaan tulkita selkeästi panos-tuotos -näkökulmasta. Jokainen tilanne on ainutlaatuinen, ja siihen vaikuttavat mo-

(10)

net tekijät, kuten olosuhteet, ympäröivä yhteisö ja ympäristö, erilaiset prosessit ja rakenteet. Usein eri vaikuttavuuden osa-alueita ei ole mahdollista eristää toisistaan ja mitata niitä erillisinä. Mittaamisen sijaan vaikuttavuutta voi kuvailla erilaisina vaikutuksina.

Myös asiakastilanteissa asiakkaan elämään vaikuttavat hyvin monenlaiset osatekijät, jolloin vaikutustekijöiden sijasta voidaan analysoida tilannevaikuttavuutta ja kokonais- vaikuttavuutta. (Pohjola 2012, 12–13.)

Sosiaalityön vaikuttavuus on sitä, mikä toimii sosiaalityössä. Tähän antavat vastauksia sosiaalityön hyvät käytännöt, jotka avaavat vaikuttavuuden tutkimusta. Kun sosiaali- työssä havaittuja hyviä käytäntöjä levitetään laajempaan käyttöön ja muihin asiayhteyk- siin, voidaan saada uusia näkökulmia käytäntöjen siirtämisen mahdollisuuksista ja rajoi- tuksista. Sosiaalityön käytännöt ja tutkimus ovat tärkeitä yhdistää, koska pelkkien hy- vien käytäntöjen kuvailu ei yksistään riitä. On hyvä huomioida, että usein vaikuttavuutta arvioidaan jonkin toiminnan jälkeen havaittavana vaikutuksena. Kuitenkin sosiaalityös- sä on keskeistä ennakoida vaikuttavuutta etukäteen. Ennakointi on tärkeää suunnitelmal- lisessa työssä. Jotta voidaan ennakoida vaikuttavuutta, tarvitaan laajaa tutkimustietoon pohjautuvaa tietoperustaa. (Pohjola 2012, 19–20, 25–26.)

Hyvä lastensuojelukäytäntö ottaa huomioon laadunhallinnan perusperiaatteet, lait, ase- tukset ja suositukset, kokemusperäisen tiedon hyvistä ratkaisuista ja tavoista toimia sekä tutkimustiedon ja näytön menetelmien vaikuttavuudesta. Se huomioi myös sosiaalityön ja työntekijöiden näkemykset, päätöksentekijöiden vaatimukset ja odotukset, palvelun tilaajan asettamat vaatimukset, omaisten ja lähiyhteisön näkökulman sekä ennen kaikkea nuoren tarpeet, odotukset ja käsitykset hyvästä työn laadusta. (Rousu & Holma 1999, 8.) Vaikuttavuuden arviointi on keskeistä organisaation toiminnan ohjauksessa ja johtamisessa. Se on myös kehittämisen edellytys. Arviointi toimii osana asiakas- ja poti- lastyötä ja on osana ammatillista käytäntöä. Vaikuttavuuden arviointi toimii tulevaisuudessa sosiaalialan menestyksen keskeisenä edellytyksenä. Erityisesti sellaisen toiminnan arviointi on eettisesti tärkeää, jossa ollaan vastuussa ihmisten hyvinvoinnista. (Rousu 2007, 132.)

(11)

2.2 Vaikuttavuus lastensuojelutyössä

Lastensuojelutyön tuloksellisuuden arviointia voidaan perustella selontekovelvoitteella asiakkaita kohtaan. On tärkeää, että nuoret ja perheet saavat sellaista apua, mitä he tar- vitsevat. Kun asiakkailta kerätään palautetta tehdystä työstä, voidaan palautteen avulla kehittää toimintaa paremmaksi. Arviointi lisää myös toiminnan uskottavuutta asiakkaiden silmissä. Lisäksi työntekijöiden on arvioitava oman toimintansa tuloksia. Työn tulisi perustua päteväksi osoitettuihin työmenetelmiin. Työn sisällön ja vaikutusten arviointi toimii oman osaamisen kehittämisen työkaluna. Kunnallinen lastensuojelu on tilivel- vollinen toiminnastaan palveluiden maksajille eli kuntalaisille. Kansalaisten tulee pys- tyä luottamaan siihen, että heidän rahoillaan järjestetyt palvelut tuottavat asiakkaille nii- tä hyötyjä, joita tavoitellaan. Tavoiteltavaa lastensuojelutyössä voi olla nuoren elämänti- lanteen koheneminen ja hänen terveytensä edistyminen sen kautta, että hänellä on turvallinen kasvuympäristö, jossa kasvaa ja kehittyä. (Rousu 2007, 133.)

Lastensuojelupalvelujen laadun tärkeänä tekijänä on tehdä toiminnasta mahdollisimman läpinäkyvää ja avointa. Asiakaslähtöistä palveluotetta lisäävät lastensuojelutyön sisällön ja tavoitteiden esiin tuominen. (Rousu 1999, 16.) Lastensuojelutehtäviä hoitavilla orga- nisaatioilla ja yksittäisillä työntekijöillä on velvollisuus järjestää lapsille ja heidän per- heilleen riittävästi tukea ja apua elämän eri tilanteissa. Ne tuottavat räätälöityjä palvelu- ja, jotka soveltuvat asiakkaiden elämäntilanteisiin. Lastensuojelun työntekijöiden tär- keimpänä tehtävänä on lasten edun turvaaminen. Jotta tähän tehtävään voidaan vastata, on työntekijöillä oltava hyvä tietopohja lasten ja nuorten kehitysvaiheista ja heidän ke- hityksensä riskitekijöistä. Palvelujärjestelmän on oltava tarpeeksi laaja, jotta se pystyy vastaamaan perheiden hyvin erilaisiin yksilöllisiin tarpeisiin. (Rousu 2007, 20.)

Lastensuojeluprosessia ja sen vaikuttavuutta voi arvioida sen mukaan, miten nuori ja hänen perheensä ne kokevat, miten ne toteuttavat nuoren etua ja miten lainmukaisia ne ovat. Nuoren ja hänen perheensä kokemukset lastensuojelutyöstä muodostuvat prosessin kuluessa. Lastensuojelutyö on hyvin jännitteistä, ja varsinkin huostaanottoprosessis- sa ristiriidoilta ei voi aina välttyä. Tilanne vie kaikkien siihen osallisina olevien voima- varoja, ja kriisitilanteessa ihminen ei toimi normaalilla tavalla. Osuessaan kohdalle krii- si kaventaa ihmisen vastaanottokykyä, ja hän ei välttämättä vastaanota kaikkea saa- maansa tietoa. Siksi työntekijän on tärkeä varmistua eri tavoin, että tärkeät tiedot mene-

(12)

vät hänen asiakkailleen perille. Onnistumisesta haastavissa lastensuojelun tilanteissa kertovat asiakkaiden kokemukset työntekijöiden suhtautumisesta heihin. Hyvän palvelun mittarina toimii tunne siitä, että työntekijä ottaa tilanteen vakavasti ja kohtelee asi- akkaitaan kunnioittavasti. (Taskinen 2010, 173–175.)

Myös nuoren tilanteessa tapahtuvat muutokset toimivat lastensuojelun tuloksellisuuden mittarina. Nuorelle tehtävien toimenpiteiden tulee olla hänen etunsa mukaisia. Työn onnistumisesta voi kertoa lyhyellä aikavälillä nuoren rauhoittuminen, koulunkäyntiky- vyn paraneminen ja oireiden lievittyminen. Pitkällä aikavälillä onnistumisen voi nähdä nuoren kasvuna tasapainoiseksi ihmiseksi, joka kykenee ylläpitämään läheisiä ihmissuhteita ja elämään itsenäistä elämää. Jotta lastensuojelutyö voi onnistua, sen on oltava lainmukaista. Sekä nuorta että hänen huoltajiaan on kuultava ja heidät on otettava mukaan päätöksentekoon nuorta koskevissa asioissa. Lastensuojelun asiakirjojen on täytet- tävä lakien asettamat vaatimukset ja asianomaisilla on oltava yleensä oikeus tutustua niihin. Myös lakisääteisiä aikarajoja on noudatettava kaikissa lastensuojelun toimissa.

(Taskinen 2010, 173–174.)

Lastensuojelun tuloksellisuutta on vaikea arvioida ja on myös katsottu, että tuloksellisuuden termi ei sovi lastensuojeluun. Sen rinnalla onkin käytetty onnistumisen käsitettä esimerkiksi asiakastyön onnistumisen yhteydessä. Organisaatiossa on tärkeää tuottaa tietoa, joka liittyy asiakkaiden kokemuksiin saamistaan palveluista, asiakasprosessien toimivuuteen, henkilöstön osaamiseen ja kustannus- ja asiakasvaikuttavuuteen. Kun organisaation tuloksellisuutta arvioidaan, sitä voidaan myös arvioinnin tulosten perusteella kehittää ja sen myötä päästä tulevaisuudessa parempaan lopputulokseen. Hyvä palveluiden laatu vaikuttaa ennen kaikkea asiakkaisiin eli tässä tapauksessa nuoriin ja heidän perheisiinsä. Lapsen etu on työssä johtava toimintaperiaate ja sen toteutumiseen tulee pyrkiä kaikessa lastensuojelutyössä. (Rousu 2007, 21, 25.)

Lastensuojelusijoitusten onnistumisia tukevia seikkoja on listattu. Pösö toteaa Roger Bullockin (2001) mukaan, että nuorten pääasiallisten kokemusten tulee kertoa siitä, että he ovat saaneet lastensuojelulaitoksessa asuessaan jotain sellaista myönteistä, jota he eivät olisi omassa kodissaan asuessaan saaneet. Nuorilla tulee olla kokemus, että laitoksen henkilökunta huolehtii heistä. Nuorten tulee saada selviä taitoja sijoitusten aikana, jotka voivat liittyä koulutukseen ja arkielämän taitoihin. Sijoitusten tulee vastata myös

(13)

nuorten henkilökohtaisiin tarpeisiin. Nämä hyvän sijaishuollon ominaisuudet ovat hyvin arkisia, mutta myös samalla arvokkaita asioita, jotka ovat jokaisen ihmisen elämässä tärkeitä. (Pösö 2004, 210–211.)

Ismo Lumijärvi on kehittänyt lastensuojelun laatupäiville lastensuojelun tuloksellisuus- ketjun, jossa osaavan henkilöstön työn kautta syntyy onnistunut lastensuojelun asiakas- prosessi, jonka avulla voidaan saavuttaa tuloksellinen lastensuojelutyö. Henkilöstön ai- kaansaannoskykyyn vaikuttavat riittävä henkilöstön määrä, osaaminen ja koulutus, mo- tivaatio, tyytyväisyys työhön sekä työn kuormittavuus. Lastensuojelun prosessin suju- vuuden ja taloudellisuuden osatekijöitä ovat hoidon suunnitelmallisuus ja aikataulutus, kohtuulliset kustannukset, laitospaikkojen käyttöaste sekä työntekijämäärän suhde hoi- dettaviin ottaen huomioon nuorten hoidettavuustaso. Lastensuojelutyön laatuun vaikuttaa henkilökunnan tuen hyvä saatavuus ja se että työntekijät ovat luotettavia ja asiantun- tevia työssään. Myös tiedonkulku, toimiva yhteistyö ja hyvä suhde asiakkaiden ja työn- tekijöiden välillä vaikuttavat työn laatuun. Lastensuojelutyön vaikuttavuuteen liittyvät henkilökunnan ja asiakkaiden käsitykset hoidon onnistumisesta, nuorten tilanteen myönteiset muutokset ja hoitoon jonottavien määrä. Hoidon onnistumiseen liittyy tuen saanti, elämäntilanteiden selkiytyminen, itsekontrollin kehittyminen, ongelmien vähen- tyminen, häiriötilanteiden korjautuminen sekä nuoren kasvuympäristön turvallisuus.

(Rousu 2007, 156.)

Lastensuojelun ammattilaiset tekevät parhaansa auttaakseen ja ymmärtääkseen nuoria ja heidän perheitään. Lastensuojelutyö on tunteisiin vetoavaa työtä. Lasten turvallisuus ja hyvinvointi vetoavat useampien aikuisten tunteisiin. Työskentely aikuisten kanssa, jotka mahdollisesti aiheuttavat lapsille vahinkoa, on latautunutta, ja työssä käsitellään monenlaisia tunteita aina vihasta ahdistukseen, huoliin ja pelkoon. Tunteilla on kuitenkin posi- tiivinen vaikutus ammatillisessa päätöksenteossa, ja intuitiivinen päättely auttaa meitä ymmärtämään, mitä toinen ihminen tuntee ja ajattelee. Tunne auttaa työntekijää kiinnit- tämään huomionsa olennaisiin seikkoihin ja jättämään vähemmän tärkeät seikat vä- hemmälle huomiolle. Sekä intuitiivista että rationaalista ajattelua tarvitaan, jotta pysty- tään oikeudenmukaiseen päätöksentekoon lastensuojelussa. (Munro 2008, 7–8, 12–13, 27.)

(14)

2.3 Lastensuojelun vaikuttavuuden tutkimus

Lastensuojelun vaikuttavuutta on tarkasteltu monin eri tavoin. Tutkimusten perusteella voi todeta, että huostaanotot lisäävät nuorten terveyttä ja hyvinvointia. On vaikea sanoa yksiselitteisesti, mikä on lastensuojelutyön rooli lasten välisten hyvinvointierojen ka- ventajana ja mikä on lastensuojelun vaikuttavuutta kussakin yksittäisessä asiakasta- pauksessa. Lastensuojelu voi tasata eriarvoisuutta nuorten lähtökohtien välillä ja huostaanotto toimia monen nuoren pelastuksena. (Heino 2014, 303.)

Seuraavaksi esitellään joitakin lastensuojelun vaikuttavuuteen liittyviä tutkimuksia. So- siaalialan osaamiskeskus Pikassos Oy on tutkinut lastensuojelun onnistumisia Osaava lastensuojelu -projektin yhtenä osa-alueena. Kirjassa Sosiaalityö ja vaikuttaminen Rita- la-Koskinen (2003) kirjoittaa viiden lastensuojelupolun onnistumisista. Hänen mukaansa onnistuneessa lastensuojelun asiakkuudessa on lapsen kannalta katsottuna turvallisia ja muutoin hyviä ihmissuhteita, jotka säilyvät ajan kuluessa. Onnistunut asiakkuus pitää sisällään henkistä ja fyysistä huolenpitoa, arkirutiineista huolehtimista ja rajojen aset- tamista. Kun nämä asiat ovat toteutuneet, ne ovat merkkinä myös työntekijälle, että teh- dyllä työllä on positiivisia vaikutuksia nuorten elämässä. Lastensuojelutyön onnistumi- sissa on kyse tavallisuuden saavuttamisesta. Silloin on kyse yksinkertaisista asioista, jotka liittyvät tavalliseen elämään ja elämänhallintaan. Näiden yksinkertaisten asioiden saavuttaminen voi kuitenkin olla merkittävä harppaus nuorten elämässä. Kirjassa rapor- toidut asiakaskertomukset ovat sisällöltään erilaisia ja onnistuminen saattaa olla sitä, että huostaanotto on purettu ja lapsi pystyy asumaan taas oman vanhempansa luona.

Onnistumista kuvaa myös tarina, jossa teinityttö on sijoitettu sijaisperheeseen, josta kä- sin hän pitää yhteyttä omaan alkoholista vapautuneeseen äitiinsä. Onnistumisesta kertoo hyvinvoivan puolivuotiaan vauvan tilanne, kun hänen äitinsä on saanut jo raskausaikana tarpeellista tukea vanhemmuuteensa ja kykenee sen vuoksi huolehtimaan vauvastaan ja tarjoamaan hänelle turvallisen vuorovaikutussuhteen ja hyvän hoidon. (Ritala-Koskinen 2003, 110–113, 123.)

Tuija Eronen (2013) on tutkinut huostaan otettujen lasten tilanteita kirjassaan Viisi vuotta huostaanotosta. Seurantatutkimus huostaan otettujen lasten institutionaalisista poluista. Eronen on selvittänyt, mitä muutoksia huostaan otettujen lasten elämässä on tapahtunut huostaanoton jälkeen ja millaisia prosesseja huostaanotto ja sijaishuolto ovat

(15)

käynnistäneet. Tutkimuksen aineistona on lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden seuran- ta-aineisto 97 lastensuojelun asiakastapauksesta sekä kaksi sosiaalityöntekijöiden ryh- mähaastattelua. Aineistoa on analysoitu sekä määrällisillä että laadullisilla menetelmil- lä. Tutkimuksen tuloksista selviää, että huostaan otetuista lapsista ei voida puhua yhte- näisenä ryhmänä, vaan lasten elämänpolut ovat yksilöllisiä. Tutkimuksen perusteella vain 11 tutkituista lapsista on palannut kotiin ja huostaanotto on purettu. Näistäkin lapsista kolme on otettu uudelleen huostaan. Tämä kertoo siitä, että huostaanotto kestää useimmiten siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. 86 prosentilla tutkittavista lapsista sijaishuolto on vastannut hyvin heidän tarpeisiinsa ja luonut heidän elämäänsä turvallisuutta. Tutkimuksen mukaan työskentely huostaan otetun lapsen kanssa on yksi- lökohtaista työtä, jossa samat lainalaisuudet eivät päde kaikilla lapsilla, vaan jokainen lapsi on huomioitava omana yksilöllisenä itsenään. (Eronen 2013, 9–10.)

Miia Pitkänen (2008) on tutkinut alle 18-vuotiaiden lasten huostaanoton lopettamista lisensiaatintutkimuksessaan Yhteiseen elämään – Huostassapidon lopettaminen lastensuojelun toimenpiteenä. Pitkäsen tutkimusaineistona ovat olleet 71 lapsen huostassapidon lopettamispäätökset ja syventävänä aineistona lapselle asiakastietojärjestelmään tehdyt muistiinpanokirjaukset. Pitkäsen laadullisen tutkimuksen tuloksena selviää, että huostassapito päättyy yleisimmin jonkin lapsen kasvuoloihin vaikuttavan positiivisen muutoksen seurauksena. Syyt huostaanoton purkautumiselle löytyvät vanhempien ja lasten arkielämän tekijöistä. (Pitkänen 2008, 9, 43, 130.)

Stakes (nykyisin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) on tutkinut vuonna 2008 lastensuojelun toimia poimimalla lastensuojelurekisteristä tietoja kaikista vuonna 1982–1991 syntyneistä lapsista, jotka ovat olleet huostaan otettuina vuosina 1991–2006. Tutkittavia on ollut 12 668 kappaletta. Tutkimusaineistosta selviävät sijoitettujen lasten ikä ja su- kupuoli sekä tietoja lastensuojelun sijoituksista (päivämäärät, juridiset perusteet, sijoituspaikka). Tiedot on yhdistetty Tilastokeskuksen ylläpitämän työssäkäyntirekisterin tietoihin. Näitä tietoja ovat opiskelu syyskuussa, korkein suoritettu tutkinto, perhetyyp- pi- ja perheasema sekä henkilön pääasiallinen toiminta. Näin on saatu kattava tutkimusaineisto, jossa on sekä perhehoitoon (41 %) että laitoshoitoon (38 %) sijoitettuja lapsia.

Sijoitusmuodosta toiseen sijoitettuja on tutkimusjoukossa 17 % ja tuettuun asumiseen tai omaan kotiin sijoitettuja 4 %. Tutkimuksen tuloksissa mainitaan, että huostaan otetuista parhaiten kiinnittyvät yhteiskuntaan tytöt, jotka on huostaan otettu 0–12-vuotiaina

(16)

ja sijoitettu perhehoitoon. Huonoiten selviytyvät laitoshoidossa tai useissa eri sijoitus- paikoissa olleet pojat, jotka on huostaan otettu 13–17-vuotiaina. (Heino & Johnson 2010, 272–273, 285.)

Pohjoismaissa kiinnostus lastensuojelun vaikuttavuuden tutkimiseen on lisääntynyt viime aikoina. Tarja Heino ja Marianne Johnson (2010) ovat tehneet katsauksen ulko- maiseen tutkimukseen. Tanskassa on tutkittu sosiaalisen perimän vaikutusta väestön koulutukseen, työmarkkinoihin ja toimeentuloon. Vaikka sosiaalisesti kuormittuneissa perheissä kasvaneiden nuorten lähtökohdat ovat huonot, osa heistä selviytyy lopulta hyvin. Myös osalle niistä nuorista, joilla ei ole vastaavia sosiaalisia riskitekijöitä, tulee teini-iässä ongelmia. Lisäpanos huono-osaisten perheiden kuormittavuutta vähentäviin tekijöihin kaventaa eriarvoisuutta ja vaikuttaa huonoissa oloissa kasvavien nuorten olo- suhteisiin positiivisesti. (Heino & Johnson 2010, 270.)

Tarja Heinon ja Marianne Johnsonin (2010) mukaan Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa on tehty rekisteritutkimuksia lastensuojelun asiakkaina olleiden nuorten selviytymisestä myöhemmällä iällä. Tutkimusten pohjalta selvisi, että huostassa olleet nuoret ovat jää- neet koulutukseltaan muita heikommalle tasolle ja heillä on ollut muita suurempi to- dennäköisyys joutua työttömäksi tai työvoiman ulkopuolelle. He sairastuvat muita useammin psyykkisesti, kuolevat muita aiemmin ja saavat ensimmäisen lapsensa ikäisiään nuorempina. Ruotsalaisessa tutkimuksissa keskitytään teini-iässä sijoitettuihin nuoriin.

Nuorilla on viisinkertainen riski päätyä nuorina aikuisina psykiatriseen hoitoon tai yrit- tää itsemurhaa. He myös joutuvat tapaturmiin kolminkertaisesti useammin kuin ikäisen- sä, ja heillä on viisinkertainen riski jäädä koulutuksessa peruskoulutasolle. Huomatta- van suurella osalla näistä nuorista heidän jompikumpi tai molemmat vanhemmat kuolevat ennen kuin nuoret täyttävät 18 vuotta. Kuolemat liittyvät muita kuolemia useammin päihteisiin tai väkivaltaan tai ovat itsemurhia. Riski tulla raskaaksi teini-iässä on näillä nuorilla ikäisiään suurempi. (Heino & Johnson 2010, 270.)

Laura Kestilä (2010) työryhmineen on kirjoittanut ruotsalaistutkimuksista, joiden mukaan pitkäkään sijoitus ei välttämättä lisää myöhempää pärjäämistä merkittävästi. Toi- saalta sijoituksen keskeytymisellä on havaittu olevan kielteisiä vaikutuksia myöhem- pään selviytymiseen nähden. Käyttäytymishäiriöiden vuoksi sijoitetuilla on huomatta- via eroja muuhun ikäryhmään nähden elämän eri osa-alueilla. Heillä on korkea ennen-

(17)

aikainen kuolleisuus, suurempi mahdollisuus rikolliseen toimintaan, useampia sairaala- jaksoja mielenterveysongelmien perusteella, matalampi koulutustaso ja useammin tei- nivanhemmuutta. Myös muista syistä sijoitetut nuoret pärjäävät tutkimusten mukaan ikäryhmäänsä huonommin, mutta tulokset ovat paremmat kuin käyttäytymishäiriöisillä nuorilla. (Kestilä ym. 2012, 615.)

Tarja Heinon ja Marianne Johnsonin (2010) mukaan norjalaisessa seurantatutkimukses- sa on tutkittu, ketkä lastensuojeluasiakkaina olleista henkilöistä ovat pärjänneet parhaiten elämässään. Korkeamman koulutustason ovat saavuttaneet naiset, naimisissa olevat ja ne, joiden vanhemmat eivät ole saaneet toimeentulotukea. Myös jälkihuoltoa saaneet nuoret ovat saaneet muita nuoria paremman koulutuksen. Kansainvälisissä tutkimuksissa toistuvat samankaltaiset havainnot, jotka koskevat huostaan otettujen nuorten ja hei- dän perheidensä huono-osaisuutta, haavoittuvuutta ja interventioiden vähäisiä vaikutuksia. Eri maissa on erilaisia käytäntöjä lastensuojelussa, joten tutkimukset eivät aina ole vertailukelpoisia. Suomalainen ikäkohorttitutkimus on osoittanut, että riskioloissa kasvaneiden nuorten selviytymisessä ovat auttaneet pysyvät ja turvalliset suhteet aikuisiin ja harrastukset, joista he ovat saaneet lisää itseluottamusta. (Heino & Johnson 2010, 271.) Myös onnistumisen kokemukset, mahdollisuudet koulutukseen, tulevaisuuden toivo ja usko omaan pärjäämiseen edistävät nuorten selviytymistä (Taskinen 2010, 174).

Englantilainen professori Eileen Munro on tutkinut vaikuttavan lastensuojelutyön peri- aatteita. Hänen mukaansa vaikuttavan lastensuojelun tulee olla lapsikeskeistä, jolloin nuori nähdään yksilönä, jolla on oikeus osallistua päätöksentekoon häntä koskevissa asioissa ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Nuoren paras kasvuympäristö on hänen oma kotinsa. Jos nuoren biologiset vanhemmat kohtelevat häntä kaltoin, on nuorella oikeus suojeluun. Nuoren ja hänen perheensä auttaminen tehdään yhteistyössä perheen kanssa. Mahdollisimman varhainen apu on parasta, mitä nuorelle voi tarjota. Se suojaa nuorta haitallisilta kokemuksilta ja parantaa työn lopputuloksia. Nuorten tarpeet ja olosuhteet voivat vaihdella, ja siksi heille tulee tarjota monimuotoisia palveluita, sekä vii- meisimpään tutkimukseen perustuvaa ammatillista osaamista. Epävarmuustekijät ja riskit ovat lastensuojelutyön piirteitä. Riskien hallitseminen vähentää, muttei poista niitä.

Menestyksellisen lastensuojelutyön mittarina toimii se, että lapsi saa tehokkaita, tarpeisiinsa vastaavia palveluita. (Munro 2011, 23.)

(18)

3 LASTENSUOJELU JA SIJAISHUOLTO

3.1 Lastensuojeluasiakkuuden taustatekijöitä

Lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen tai nuoren perhe poikkeaa muista suomalaisis- ta perheistä jonkin verran. Hänen perheessään on useammin yksi kuin kaksi vanhempaa ja hänellä on keskimäärin huomattavasti enemmän sisaruksia kuin tavallisella suoma- laislapsella. Lastensuojelun asiakasperheissä on lasten huolenpitoon ja kasvatukseen liittyvien ongelmien lisäksi usein yksinhuoltajuutta, uusperheyttä, asumista vuokra- asunnossa ja työttömyyttä, täydellistä työelämähistorian puuttumista ja monisukupolvis- ta asiakkuutta. (Kitinoja 2005, 60–61.) Asiakasperheet ovat usein kokeneet monia elä- mänmuutoksia tullessaan lastensuojelun asiakkuuteen. Perherakenteiden, asuinpaikan sekä kasvuympäristön (koulut ja päivähoitoryhmät) muutokset ovat hankaloittaneet lasten ystävyyssuhteiden ylläpitämistä. (Heino 2013, 95.)

Sijaishuollolla tarkoitetaan ”huostaan otetun, kiireellisesti sijoitetun tai…väliaikaismääräyksen nojalla sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella” (LSL 417/2007, § 49). Huostaan otettu lapsi tai nuori voidaan si- joittaa perhehoitoon, perhekotiin tai lastensuojelulaitokseen. Perhehoidossa lapsi asuu sijaisvanhempien kodissa. Sijaisvanhemmat käyvät sijaisperhevalmennuksen, mutta heiltä ei edellytetä ammatillista koulutusta. Ammatilliset perhekodit sijoittuvat perhehoidon ja laitoshoidon välille. Ne tarjoavat lapsille kodinomaisen ympäristön, jossa on myös ammatillisesti koulutettuja kasvattajia. Ainakin toisella perhekotivanhemmalla tulee olla vähintään opistotason ammatillinen koulutus. Lastensuojelulaitoksia ovat vas- taanottoyksiköt, arviointiyksiköt, perhetukikeskukset, pienryhmäkodit, nuorisokodit ja koulukodit. (Laakso 2013, 7–8.) Koulukodit ovat erikoistuneet sellaisiin nuoriin, joiden käytöstä on pidetty ongelmallisena. Koulukodissa koulunkäynnillä on keskeinen osuus ja koulukodit sijoittuvatkin osaksi koulutusjärjestelmää. (Pösö ym. 2004, 9.) Erityisen huolenpidon yksiköt on perustettu erityistä hoivaa ja huolenpitoa vaativille lapsille ja nuorille. Yksiköissä on tavallista lastensuojelulaitosta enemmän henkilökuntaa yhtä nuorta kohden ja nuorten hoito tapahtuu suljetussa tilassa. Tällaisiin yksiköihin sijoitetaan nuoria, joilla on omasta käyttäytymisestä johtuvia vakavia ongelmia kuten rikos-

(19)

kierre, voimakasta päihteiden käyttöä tai muuta käytöstä, joka vaarantaa vakavasti hei- dän terveytensä. Erityisen huolenpidon piiriin sijoitetaan nuori siinä tapauksessa, kun sijaishuoltoa ei voida muutoin järjestää ja terveydenhuolto ei pysty vastaamaan nuoren tilanteeseen. (Tarvainen & Kekoni 2015, 175–177.)

Tampereen seudulla on tehty selvitys siitä, mikä on yleisin huostaanottoon johtanut yk- sittäinen syy. Yleisimpänä syynä huostaanottoon on ollut tutkimuksen mukaan riittämä- tön vanhemmuus ja seuraavaksi yleisimpänä vanhempien päihteidenkäyttö. Muita syitä ovat ristiriidat perheissä, lapsen mielenterveys- tai päihdeongelmat sekä itsetuhoinen käytös ja perheväkivalta. (Laakso 2009, 37.) Hiitolan ja Heinosen (2009) mukaan huostaanoton syy liittyy useimmiten lapsen tai nuoren äitiin. Suurin yksittäinen äitiin liittyvä syy on äidin alkoholinkäyttö. Huostaanottojen taustalla on kuitenkin useampia kuin yksi syy. Äitien suuri osuus selittyy sillä, että äidit ovat huomattavasti isää useammin lapsen lähivanhempia ja äitien ollessa yksinhuoltajina isä on useammin kokonaan poissa lapsen elämästä. Suurin isään liittyvä yksittäinen syy on isän väkivaltaisuus. Myös mielenterveyden ongelmat ovat merkittävä syy huostaanottojen taustalla. (Hiitola & Heinonen 2009, 46–47, 64.)

Huostaanottojen taustalla voi olla raskaudenaikaisia tekijöitä, kuten äidin tupakointia ja alkoholinkäyttöä. Nämä tekijät aiheuttavat kehityksellisiä ongelmia, mutta ne kertovat myös riskitekijöiden kasaantumisesta. Päihteiden käyttö kertoo usein heikommista elin- oloista. (Pekkarinen ym. 2012, 39.) Sijoitettujen lasten vanhemmilla on huomattavasti enemmän työkyvyttömyyteen johtaneita mielenterveysongelmia kuin kaikilla lasten vanhemmilla. Vanhempien terveys- ja työkyvyn ongelmat ovat huomattavan yleisiä ja monimutkaisia. Kattavilla palveluilla ja tarpeeksi suurella toimeentuloturvalla huos- taanottoja voitaisiin estää. (Saarikallio-Torp ym. 2010, 254, 258, 260.)

Tutkimuksessa esitellyn rekisteritutkimuksen mukaan vain joka kymmenennen lapsen huostaanotto pitää sisällään yhden sijoitusmuodon, kun taas puolella huostaan otetuista on ollut vähintään neljä eri lastensuojelun sijoitusta. Teini-ikäisinä huostaan otettujen sijoitustaival on saattanut olla hyvin katkonainen sisältäen useita kotiutuksia ja sijoituspaikan muutoksia verrattuna vauvaikäisinä huostaan otettuihin lapsiin. (Heino ym.

2013, 55.) Lapsuudenperheen kokemuksilla on pitkäkestoisia vaikutuksia lapsen kykyi- hin, kognitiivisiin taitoihin ja muihin ominaisuuksiin. Nuoret voivat tulla lastensuojelu-

(20)

toimien piiriin liian myöhäisessä vaiheessa. Silloin ongelmat ovat jo vakavia ja niitä on liian paljon. Itsenäistymisvaiheessa monet riskit tulevat tosiksi ja nuori voi kohdata suuria haasteita itsenäistyessään lastensuojelulaitoksesta. (Kestilä ym. 2012, 600.)

Sijoitetut nuoret ovat kohdanneet huonoja olosuhteita ja epäsuotuisia tekijöitä, jotka liit- tyvät heidän vanhempiensa käyttäytymiseen ja elinympäristöön. Kuitenkin myös muutoksia ylisukupolvisuudessa on havaittu. Joka kymmenes huostaan otettu nuori koulut- tautuu vanhempiansa pidemmälle ja joka viides huostaan otettu ei ole ollut erikoissai- raanhoidon palvelujen piirissä, vaikka heidän vanhempansa olivat psykiatrista hoitoa tarvinneetkin. (Heino ym. 2013, 56–57.) Huostaanoton perusteena toimii harvemmin mikään yksittäinen syy. Sen sijaan nuorten ja perheiden tilanteissa on kyse ongelmien kimpusta. Ongelmat ovat kietoutuneet toisiinsa, eikä kyse ole välttämättä moniongel- maisuudesta. Kun puhutaan huostaan otetuista nuorista, on hyvä muistaa, että he kai- paavat läheisyyttä, hyväksyntää ja sitä, että heidän omat vahvuutensa otetaan huomioon.

(Laakso 2013, 15.) Erosen (2013) tutkimuksen mukaan huostaanotto on vähentänyt nuoren elämää kuormittaneita ongelmia. Huono kohtelu, hoivan puutteet, koulunkäyn- nin laiminlyönti ja päihteiden käyttö ovat vähentyneet ja nuoren terveydentila on kohen- tunut huostaanoton myötä. Sosiaalityöntekijät arvioivat, että 86 %:lla nuorista tilanne on parantunut huostaanottoa edeltäneeseen aikaan verrattuna. Huostaanotto ei kuitenkaan poista kaikkia nuorten ongelmia. Suhde vanhempiin voi säilyä monin tavoin haasteelli- sena ja uusiakin kuormittavia tekijöitä, kuten läheisen kuolema, voi ilmaantua. Sijoitettu nuori tarvitsee monenlaista yksilöllistä tukea sijoituksen aikana sekä sijoituspaikasta että muilta tukiverkostoilta. (Heino ym. 2013, 59–60.)

Englantilaisen tutkimuksen mukaan lasten sijoittamisen syitä perheen ulkopuolelle ovat fyysinen pahoinpitely, seksuaalinen hyväksikäyttö, henkinen väkivalta, laiminlyönnit ja muut syyt, jotka estävät vanhempia hoitamasta heidän velvollisuuksiaan vanhempina.

Päätyminen sijaishuoltoon on yleistä lapsilla, joiden perheissä on köyhyyttä, työttö- myyttä ja yksinhuoltajuutta. (Jones ym. 2011, 614.) Lapset tulevat epävakaista oloista, joissa on vaikeita perhesuhteita ja ristiriitoja. Myös erilaiset stressitekijät, kuten alkoho- li- ja huumeongelmat, mielenterveysongelmat ja heikko sosiaalinen verkosto, vaikeutta- vat perhe-elämää. (Walter & Petr 2008, 3.) Kroatiassa lasten kodin ulkopuolisen sijoittamisen kriteerinä on hänen henkisen tai fyysisen kehityksensä vaarantuminen. Vakavat pitkään jatkuneet ongelmat johtavat siellä lapsen sijaishuollon järjestämiseen. Usein ko-

(21)

din ulkopuolelle sijoitetun lapsen perheessä on köyhyyttä, työttömyyttä, alkoholismia ja moniongelmaisuutta. (Branica & Franz 2012, 21–22.) Kyproksella lapselle etsitään si- jaisperhe, jos vanhemmat eivät pysty suojelemaan lastaan ja pitämään hänestä huolta.

Sijaishuoltoon turvaudutaan siellä viimesijaisesti. Silloin lapsella on jo vakavia käyttäy- tymisen ongelmia ja muita vaikeuksia. (Panayiotopoulos 2012, 32.)

Yhdysvalloissa vanhempien varallisuus vaikuttaa siihen, sijoitetaanko lapset sijaishuoltoon vai etsitäänkö heille jotain muuta apua ongelmatilanteissa. Varakkaimpien perheiden lapset voidaan sijoittaa hyviin sisäoppilaitoksiin, joissa he asuvat kouluvuoden aikana. Jos lapsilla on mielenterveysongelmia tai käyttäytymisongelmia, apua varakkai- den vanhempien lapsille saadaan yksityisten vakuutusten turvin. Sen sijaan köyhempien perheiden lapset sijoitetaan samanlaisissa tilanteissa sijaishuollon yksiköihin, jotka on perustettu julkisella rahoituksella. Useissa tutkimuksissa on tutkittu nuorten kehitystä sijoituksen aikana ja sen jälkeen. On havaittu, että nuorten oireet kuten käyttäytymison- gelmat ja mielenterveysongelmat ovat vähentyneet selvästi sijoituksen kuluessa. Positii- visia tuloksia etenkin pidempiaikaisissa sijoituksissa on saatu silloin, kun vanhemmat ovat sitoutuneet sijoitukseen ja myös jälkihuoltoon on sitouduttu. (Little ym. 2005, 201–

203.)

Lapsia ja nuoria sijoitetaan sijaishuoltoon kodin ulkopuolelle kaikissa teollisissa ja jäl- kiteollisissa yhteiskunnissa. Kuitenkin joissakin maissa nuoria sijoitetaan kodin ulkopuolelle pääosin vain silloin, jos heillä on mielenterveysongelmia tai muita erityistarpei- ta. Taloudellisesti huonommin kehittyneissä maissa, kuten Botswanassa ja Etelä- Afrikassa on väkilukuun nähden vähän lapsia sijoitettuina sijaishuoltoon. Näiden maiden harvat sijaishuollon yksiköt on rahoitettu joko kirkon tai kansainvälisten järjestöjen turvin. Myös rikkaampien maiden sijaishuollon järjestelyissä on eroavaisuuksia. Jotkut valtiot ovat panostaneet sijaisvanhempien tukemiseen, jolloin laitoshoitoa tarvitaan vä- hemmän. (Courtney, Dolev & Gilligan 2009, 191, 193.) Englannissa valtaosa lapsista on sijoitettu perhehoitoon. Siellä on yleistä, että sijoitetut lapset asuvat tätiensä, setien- sä, sisarustensa tai isovanhempiensa luona. (Littlechild & Meffan 2012, 102.)

Suomalaisen palvelujärjestelmän erot tulevat esille muihin maihin verrattuna erilaissa palveluissa, joiden piiriin lapset siirtyvät ongelmien kasvaessa. Monissa muissa maissa pienten lasten pitkäaikainen sijoitus johtaa Suomea helpommin adoptioon sijoituksen

(22)

sijaan. Rikoksia tehneet nuoret päätyvät todennäköisesti vankilaan, kun heidät Suomes- sa ohjataan todennäköisemmin lastensuojeluyksiköihin. (Heino ym. 2013, 55.) Yhdys- valloissa, Englannissa ja Norjassa suositaan lastensuojelun sijoituksissa sijaisperheitä ja adoptiota, joka on yksi lastensuojelun vaihtoehto. Suomi, Tanska ja Saksa eivät eroa suuresti keskenään sijaishuoltomuotojen käytössä. (Laakso 2013, ref. Petrien ym. 2006, Gilbert, Parton & Skivenes 2011, 16.)

3.2 Lastensuojelulaitos ja lastensuojelun päätöksenteko

3.2.1 Lastensuojelulaitos sijaishuollon muotona

Asianmukaisen lastensuojelun edellytyksiä on listattu ihmisoikeustuomioistuimen an- tamien ratkaisujen ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean (ESOK) periaatepää- töksen perusteella. Lastensuojelun edellytyksiä huostaanotossa ovat sen asianmukaiset ja kohtuulliset edellytykset ja se, että huostaanotosta on säädetty laissa. Lapset on sijoitettava riittävän lähelle heidän vanhempiaan, jotta yhteydenpidon säilyttäminen on mahdollista. Sisarukset on pidettävä yhdessä ja perhehoidon on oltava ensisijainen sijoitusten muoto pitkissä sijoituksissa. Sijoituksissa on tähdättävä lapsen ja perheen kuntou- tukseen ja laitoshuollon yksiköiden on oltava kodinomaisia. Lasten ja nuorten tulee saada sijaishuollossa ollessaan henkistä, fyysistä, sosiaalista, koulutuksellista ja kulttuu- rillista tukea. Nuorten ja heidän lähipiirinsä yhteydenpitoa voi tukea taloudellisesti.

(Mikkola 2004, 74.)

Lastensuojelun piirissä oleville nuorille on kertynyt monenlaisia kokemuksia omasta lapsuudenkodistaan, sijaishuoltopaikoista sekä siirtymistä paikasta toiseen. Sijoituksen onnistumiseen vaikuttavat olosuhteet, joissa nuori on ollut sijoituksen eri vaiheissa sekä ennen sijoitusta. Nuoret ovat yksilöitä ja heidän henkilökohtaiset ominaisuutensa kuten ikä, kulttuuritausta ja terveydelliset tekijät vaikuttavat siihen, millaista tukea he tarvit- sevat sijoituksen aikana. Jokainen nuori tarvitsee kuitenkin korjaavia ja vahvistavia kokemuksia, arvostusta ja hänen tarpeisiinsa vastaavaa hoitoa päästäkseen irti epäluotta- muksen kokemuksista, joita hänelle on kertynyt elämänsä aikana. (Känkänen 2013, 265, 269.)

(23)

Lastensuojelulaissa säädetään lastensuojelulaitoksen henkilöstön määrästä ja koulutuk- sesta, laitoksessa hoidettavien lasten ja nuorten määrästä sekä toimitiloista (LSL 417/2007, § 58–60). Yhtä asuinyksikköä kohden tulee olla vähintään seitsemän työnte- kijää huolehtimassa enintään seitsemästä lapsesta tai nuoresta. Lastensuojelulaitoksen henkilöstöllä tulee olla sosiaalialan ammatillinen koulutus tai muu koulutus. Laitoksen johtajalta vaaditaan korkeakoulututkintoa, alan tuntemusta ja riittävää johtamistaitoa.

Lastensuojelulain mukaan lapsen yksityisyyttä on kunnioitettava ja hänelle on mahdol- listettava oma huone. Lisäksi laitoksessa on oltava riittävät harrastustilat ja kodinomai- set yhteiset tilat. Lapsen omien yksilöllisten tarpeiden mukaan hänelle on annettava mahdollisuus harrastaa ja hänen koulunkäyntiään on tuettava. (Räty 2007, 323–327.) Yksityiset palveluntuottajat tuottavat suurimman osan lastensuojelun sijaishuollon palveluista. Vuonna 2007 Suomessa on ollut 384 yksityistä lastensuojelulaitosta ja 184 ammatillista perhehoitoluvalla toimivaa perhekotia. Lastensuojelun laitoshuollon toimi- paikoista suurin osa on ollut yksityisiä toimijoita. (Heino 2013, 91.) Kodin ulkopuolelle on sijoitettu vuonna 2014 yhteensä 17 958 lasta ja nuorta, joista huostaan otettuja on ollut 10 675. Huostaan otetuista lapsista yli puolet on sijoitettu sijaisperheisiin. Sijoite- tuista poikia on ollut 53 % ja tyttöjä 47 %. Kaikista sijoitetuista lapsista ja nuorista perhehoidossa on ollut 38 %, ammatillisessa perhekotihoidossa 12 %, laitoshuollossa 39 % ja muussa huollossa 11 %. (Kuoppala & Säkkinen 2015, 1, 6–7.)

Nuorelle järjestetään laitoshoito, jos hänen hoitoaan ei pystytä järjestämään perhehoidossa tai muualla (LSL 417/2007, § 50). Vuonna 2012 lastensuojelulakiin on tullut muutos, jonka mukaisesti sijaishuoltoon sijoitettava lapsi tai nuori tulee sijoittaa ensisijaisesti perhehoitoon (Kuoppala & Säkkinen 2015, 7). Sijaishuollon lähtökohtana on, että se on väliaikaista ja nuori palaa ennemmin tai myöhemmin takaisin omaan kotiinsa.

Tämä voi johtaa useisiin sijoituksiin, jolloin kotona asumista voidaan välillä kokeilla ja päätyä epäonnistumisten jälkeen uusiin laitossijoituksiin. Näiden myötä nuori voi joutua sijoituskierteeseen. (Pösö 2004, 202–204.) Nuorten sijaishuollosta saatujen kokemusten perusteella saadaan tietoa siitä, onko sijaishuollosta ollut nuorille etua suhteutettuna siihen, että heille olisi järjestetty avohuollon tukitoimia. Jos ilmenee, että sijaishuoltopaikka ei ole nuoren edun mukainen, tulee sijaishuoltopaikka muuttaa tai sijaishuolto lak- kauttaa. (Aer 2012, 93.) Nuoren asioista vastaava sosiaalityöntekijä pitää yhteyttä sekä nuoreen että sijaishuoltopaikan henkilöstöön. Hän ei ole kuitenkaan mukana sijaishuol-

(24)

topaikan arjessa eikä hän voi varmuudella tietää, miten nuorta kohdellaan sijaishuoltopaikassa. Sijaishuoltopaikkojen arjen käytännöt, toimintatavat ja henkilöstö voivat muuttua. Aiemmin nuorten tarpeita vastaavasta sijaishuoltopaikasta voikin muodostua sellainen, jossa nuoria kohdellaan huonosti. On tärkeää, että nuori tietää, kuka hänen työntekijänsä on ja että työntekijä on tavoitettavissa. Luottamus nuoren ja hänen työn- tekijänsä välillä tukevat sitä, että nuori uskaltaa kertoa työntekijälle, jos häntä kohdellaan huonosti. (Laakso 2013, 100–102.)

Sijaishuolto on sisällöltään monimuotoisempi, kuin sen lain antama määritelmä antaa ymmärtää. Siihen kuuluu lasten elinympäristö ja monisisältöinen ammatillinen toiminta.

Sijaishuolto on yksi palvelujärjestelmän muodoista. Sijaishuolto voi tarkoittaa lapselle tai nuorelle muutaman viikon tai useiden vuosien asumista kodin ulkopuolella. Jotkut lapset asuvat sijaishuollossa lähes koko lapsuutensa ajan täysi-ikäisyyteen saakka. Si- jaishuollon tavoitteena on nuoren arjen mahdollistaminen. Siihen kuuluvat huolenpidon lisäksi nuoren ihmissuhdeverkoston rakentaminen ja ylläpitäminen. Sijaishuolto voi olla myös hoidollista ja kuntouttavaa. Lastensuojelulaitoksiin sijoitetulla nuorella voi olla esimerkiksi psykososiaalisia ongelmia, jolloin laitoshoito tarjoaa apua myös näihin on- gelmiin. Lastensuojelulaitokset ovat profiloituneet tarjoamaan erisisältöisiä palveluita toiminnallisesti tai asiakasryhmittäin, jolloin nuoren sijoitusvaiheessa voidaan arvioida, millainen yksikkö sopii parhaiten hänen tarpeisiinsa. (Pösö 2004, 202–203, 206–207.) Yksilöllinen, vaihtoehtoisia mahdollisuuksia tarjoava sijaishuolto antaa nuorille hyvät mahdollisuudet selviytyä elämän haasteista (Heino ym. 2013, 66). Lastensuojelulaitos- ten vuorokausihinnoissa on eroavaisuuksia. Englantilaisen tutkimuksen mukaan hinta ei suoraan kerro palvelun laadusta ja kalliimmat laitokset eivät tuota automaattisesti pa- rempia tuloksia nuorten hoidossa. Muut tekijät sen sijaan voivat vaikuttaa sijoitusten tuloksiin. Niitä ovat esimerkiksi laitosten käyttämät työmenetelmät ja työntekijöiden osaaminen. (Hicks ym. 2009, 839.) Suomessakin työntekijöiden osaaminen ja työmene- telmät kertovat enemmän lastensuojelulaitosten laadusta kuin pelkkä hinta.

Lastensuojelulaitosten tarkoituksena on tarjota nuorille lastensuojelulain puitteissa arki- päiväistä hoivaa, huolenpitoa ja kasvatusta. Kasvatukseen kuuluu myös nuorten rajoittaminen ja sanktiot ei-hyväksyttävästä käytöksestä. Laitosten arki on strukturoitua, ja se rakentuu jokapäiväisten rutiinien, koulunkäynnin, vapaa-ajan vieton sekä säännöllisten kotilomien ympärille. Nuorille on laadittu yleensä yksilölliset hoito- ja kasvatussuunni-

(25)

telmat, joita laitosten arjessa toteutetaan. Arjessa on lastensuojeluyksiköissä suunnitellut rakenteet ja järjestys, erilaista toimintaa sekä myös nuorten seurantaa ja kontrollointia.

(Hoikkala 2011, 247.)

Laitosmuotoisena järjestettävässä sijaishuollossa voidaan käyttää lastensuojelulain sää- tämiä sijaishuollon rajoituksia. Niitä ovat yhteydenpidon rajoittaminen, aineiden ja esi- neiden haltuunotto, henkilöntarkastus ja henkilön katsastus, omaisuuden ja lähetysten tarkastaminen sekä lähetysten luovuttamatta jättäminen, kiinnipitäminen, liikkumisva- pauden rajoittaminen, eristäminen ja erityinen huolenpito. (LSL 417/2007, § 62–71.) Kotikasvatukseen verrattavia sääntöjä ja ohjeistuksia voi olla sekä lastensuojelulaitoksissa että perhehoidossa. Tällaisia tavanomaisia sääntöjä ovat esimerkiksi kotiintuloajat, vierailuajat ja nukkumaanmenoajat. (Aer 2012, 115.)

Elämä lastensuojelulaitoksessa voi olla nuorelle raskasta. Hänen on asuttava vanhem- mistaan erossa, joskin yhteydenpito vanhempiin on yleensä mahdollista. Englantilaisen tutkimuksen mukaan yhteydenpidosta vanhempien kanssa sijaishuollon aikana voi olla nuorelle hyötyä. Yhteydenpito sukulaisiin vähentää sijoituksen pituutta, ja se helpottaa muuttoa takaisin kotiin. Se ei kuitenkaan lisää välttämättä nuoren hyvinvointia. Sen sijaan muut sijaishuollossa asuvat lapset ja nuoret sekä laitosten henkilökunta voivat helpottaa nuorten sijoitusta. Nuorten kokemusten mukaan suhteet sijaishuoltopaikkojen nuoriin ja laitosten henkilökuntaan ovat auttaneet eniten ja ne ovat olleet parhaita kokemuksia sijoitusten aikana. Toisten nuorten seura on nähty suojaavana tekijänä eri tutkimuksissa, mutta toisaalta se on voinut tuoda uusiakin riskitekijöitä nuorten elämään, kuten kiusaamista tai seksuaalista hyväksikäyttöä. (Little ym. 2005, 202–203.) Lasten- suojelulaitos voi tarjota nuorelle paikan, johon hän voi juurtua ja jossa hänestä välite- tään ja huolehditaan. Lastensuojelulaitoksessa nuoret saavat olla rauhassa paikassa, jossa ei tarvitse pelätä ja jossa he voivat nukkua levollisesti. (Törrönen 1999, 19.)

Lastensuojeluyksiköissä on erilaisia käytäntöjä, mutta usein jonkinlaiset kokoukset tai palaverit kuuluvat yksikköjen toimintaan. Lapsille ja aikuisille järjestetään yhteisiä ko- tikokouksia, joissa päätetään arkisista asioista. Aikuisille järjestetään työnohjauksia, joissa käsitellään työnohjaajan johdolla erilaisia käytäntöjä tai arjen tilanteita. Asiakas- suunnitelmapalaveri on lastensuojelulain säätämä, sijaishuollossa yleisesti käytetty työmuoto, ja sitä toteutetaan kaikissa lastensuojelulaitoksissa. Palavereissa on laitoksen

(26)

henkilökuntaa, nuoren vanhemmat tai jompikumpi heistä, nuoren asioista vastaava sosi- aalityöntekijä sekä nuori itse. (Kouvonen 2011, 215–216.)

Sijaishuoltopaikan valinnan kriteereinä ovat Laakson (2013) mukaan pysyvyys ja lapsen yksilölliset tarpeet. Pysyvyys liittyy omien läheissuhteiden, sijaishuoltopaikan, nuoren asioita hoitavien työntekijöiden ja arkeen liittyvien palvelujen pysyvyyteen. Varsinkin nuorten kohdalla tapahtuu sijoitusten katkeamisia. Sijaishuoltopaikkojen muutokset tai laitossijoituksen katkeaminen eivät ole välttämättä merkkejä siitä, että sijaishuoltopaikan valinta olisi epäonnistunut. Nuoren elämässä ja sijaishuoltopaikassa voi tapahtua sellaisia asioita, joiden johdosta sijaishuoltopaikka ei enää vastaa nuoren tarpeisiin.

Nuoren yksilölliset tarpeet ohjaavat sijoituspaikan valinnassa. Niitä ovat ikä, käytös, mahdolliset neurologiset diagnoosit, päihde- ja mielenterveyden ongelmat, muu erityisen tuen tarve, terveydelliset syyt, koulunkäynti, läheissuhteet ja huostaanoton perusteet. (Laakso 2013, 21, 64.)

Lastensuojelun päätöksenteko on tilannekohtaista ja kompleksista. Jokainen tilanne on ainutlaatuinen ja siksi myös sijaishuoltopaikan valinta on tehtävä yksilöllisesti nuoren tarpeisiin vastaten. Nuori ei aina ohjaudu hänelle parhaiten soveltuvaan sijaishuolto- paikkaan. Syynä siihen voi olla, että parhaaksi arvioidussa sijaishuoltopaikassa ei ole vapaita paikkoja. Syynä voi olla myös se, että nuori tai hänen vanhempansa vastustavat tarjottua sijaishuoltopaikkaa tai suunniteltu sijaishuoltopaikka on liian lähellä tai kauka- na. (Laakso 2013, 86, 91.) Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen (2009) tutkimuksen mukaan huostaan otettu nuori on ollut usein sijoitettuna sijaishuoltoon jo ennen huostaanottoa. 29 %:lla sijoitus on kestänyt 7–12 kuukautta ennen huostaanottoa ja 27 %:lla 4–6 kuukautta. 23 % lapsista tai nuorista ei ole ollut sijoitettuna lainkaan ennen huostaanottoa. Usealla nuorella on ollut kaksi sijoituspaikkaa ennen huostaanottoa. Nämä sijoitukset on tehty kiireellisenä sijoituksena tai huostaanottona väliaikaismääräyksellä.

Suurin aiempien sijoitusten määrä ennen huostaanottoa on ollut tutkimuksen mukaan kahdeksan sijoitusta. Valtaosa lapsista ja nuorista (78 %) on sijoitettu laitokseen huostaanoton käsittelyajaksi, ja he jatkavat laitoksessa myös huostaanottopäätöksen jälkeen.

(Hiitola & Heinonen 2009, 40–41.)

(27)

3.2.2 Lastensuojelun asiakassuunnitelma, jälkihuoltosuunnitelma sekä hoito- ja kasvatussuunnitelma

Lyhytaikaiset sijoitukset ovat usein avohuollon tukitoimena tehtyjä päätöksiä, kun taas pidempiaikaiset sijoitukset perustuvat yleensä huostaanottopäätökseen. Sijoitetun nuoren kuntoutumista seurataan huoltosuunnitelmaneuvotteluissa. Lastensuojelun sosiaali- työntekijä kirjaa lastensuojeluasiakkaan tiedot asiakaskertomukseen. Se pitää sisällään kaikki asiakirjat, jotka on muodostettu lastensuojeluasiakkuuden eri vaiheissa. Asiakas- kertomuksesta löytyvät myös erilliset lausunnot ja muut vastaavat dokumentit. Asiakas- kertomus ja siihen liittyvät asiakirjat ovat salassa pidettävää tietoa. (Rousu & Holma 1999, 54, 76.)

Huostaan otetulle ja avohuollon tukitoimin sijoitetulle nuorelle laaditaan asiakassuunnitelma. Huostaan otetun nuoren suunnitelman tulee sisältää asiat, joihin sijoituksella py- ritään vaikuttamaan. Lisäksi suunnitelmasta tulee käydä ilmi sijaishuollon tavoitteet ja tarkoitus, nuoren ja hänen perheensä tuen tarve sekä palveluiden ja erityisen tuen järjes- täminen nuorelle ja hänen vanhemmilleen tai huoltajilleen. Asiakassuunnitelmaa päivi- tetään tarpeen mukaan. Se on kuitenkin tehtävä vähintään kerran vuodessa. (LSL 417/2007, § 30.) Vuonna 2014 on tehty yhteensä 32 746 lastensuojelun asiakassuunnitelmaa (Kuoppala & Säkkinen 2015, 10). Jälkihuollon piirissä olevalle nuorelle laaditaan jälkihuoltosuunnitelma. Suunnitelma sisältää jälkihuollon tarkoituksen, tavoitteet ja erityisen tuen, jotka nuorelle järjestetään. Suunnitelmaan kirjataan myös nuoren van- hemmille tai muille nuoren hoidosta vastaaville henkilöille järjestettävä tuki tai apu.

(Räty 2015, 279.)

Asiakassuunnitelmaa voidaan täydentää hoito- ja kasvatussuunnitelmalla (LSL 417/2007, § 30). Se laaditaan, jos nuori on sijoitettu laitoshuoltoon huostaan otettuna tai avohuollon tukitoimena. Hoito- ja kasvatussuunnitelmasta käy ilmi, mitä hoitoa ja huol- toa nuorelle tarjotaan sijaishuollossa. Sitä laadittaessa otetaan huomioon sijaishuollon tarkoitus ja asiakassuunnitelman tavoitteet. Hoito- ja kasvatussuunnitelma tukee nuoren huolenpitoa laitoksessa. Se on annettava tiedoksi sekä nuoren huoltajille että hänen asi- oistaan vastaavalle sosiaalityöntekijälle. (Räty 2015, 280.)

(28)

3.3 Lainsäädäntö lastensuojelun sijoitusten taustalla

3.3.1 Lastensuojelun avohuollon tukitoimet

Huostaanottoa ei aina tarvita nuoren terveyden tai kehityksen vaarannuttua. Avohuollon tukitoimilla voidaan saada aikaan nuoren edun kannalta hyviä seurauksia. Jos nuoren kehitys tai terveys on vakavasti vaarantunut, avohuollon tukitoimien riittävyys on arvioitava. (Aer 2012, 87.) Avohuollon tukitoimet voivat pitää sisällään nuoren tukiasumi- sen, toimeentulon, koulunkäynnin, harrastustoiminnan turvaamisen sekä muita tarpeel- lisia tukitoimia (Kitinoja 2005, 164).

Lastensuojelussa avohuollon tukitoimet ovat ensisijaisia, jos muita toimenpiteitä ei vaa- dita nuoren edun perusteella. Avohuollon tukitoimiin on ryhdyttävä viipymättä, jos nuori käytöksellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään tai hänen kasvuolosuhteensa eivät turvaa häntä. Avohuollon tukitoimilla tuetaan nuoren myönteistä kehitystä ja vahviste- taan hänen kasvatuksestaan vastaavien henkilöiden kykyä ja mahdollisuuksia nuoren huolenpitoon. (Saastamoinen 2010, 57–58.) Avohuollon korostaminen on perheen mer- kityksen korostamista. Silloin perhettä halutaan tukea ensisijaisesti erilaisilla tukimuo- doilla. (Hämäläinen 2012, 11.) Ne voivat painottua nuoren kanssa työskentelyyn tai vanhemmuuden sisältöihin (Pitkänen 2011, 14). Tukitoimilla on pystyttävä vaikuttamaan siten, että nuoren kehitystä vakavasti vaarantavat seikat poistuvat. Avohuollon tukitoimien käyttöä arvioidaan tulevaisuuden kannalta. Joskus nuoren tilanne on voinut kehittyä siten, ettei enää voida käyttää sellaista tukimuotoa, josta olisi aiemmassa vaiheessa ollut hyötyä. Siksi avohuollon tukitoimien oikea-aikainen ajoittaminen on tärke- ää. (Aer 2012, 87–88.)

Lastensuojelulain mukaan lapsi tai nuori voidaan sijoittaa avohuollon tukitoimin lyhyt- aikaisesti laitoshoitoon tai perhehoitoon. Avohuollon tukitoimisella sijoittamisella voidaan arvioida nuoren tarvitseman tuen tarve, kuntouttaa nuorta tai järjestää väliaikaises- ti nuoren huolenpito. Lapsi voidaan sijoittaa yksin tai sitten yhdessä vanhemman tai muun henkilön kanssa, joka vastaa hänen hoidostaan. 12 vuotta täyttäneeltä kysytään hänen suostumuksensa avohuollon sijoitukseen. (LSL 88/2010, § 37.) Kun avohuollon sijoitusta suunnitellaan, tulee ensisijaisesti ottaa huomioon sijoituksen päämääränä ole-

(29)

va perheen kuntoutuminen. Pidempiaikainen perheen ulkopuolella oleva sijoitus ei voi tässä tapauksessa olla päämääränä. Avohuollon sijoituksessa tulee ensisijaisesti sijoittaa nuori yhdessä hänen vanhempansa tai kasvatuksestaan vastaavan henkilön kanssa. Si- joitus voi liittyä myös vanhemmalle annettavaan hoitoon ja koko perhe voidaan sijoittaa esimerkiksi päihdehuoltolaitokseen tai perhekuntoutuskeskukseen. (Saastamoinen 2010, 58.) Luonnollisesti avohuollon sijoitusten syyt eivät ole yhtä vahvoja kuin huostaanoton syyt. Laissa sanotaankin, ettei nuorta voida sijoittaa avohuollon tukitoimenpiteenä, jos huostaanoton kriteerit täyttyvät. (LSL 88/2010, § 37a.) Avohuollon tukitoimena tapah- tuvan sijoituksen yhteydessä nuoren huoltajalla säilyy päätösvalta nuoren asioissa.

Avohuollon sijoituksessa ei voida soveltaa lastensuojelulain rajoitustoimenpiteitä ja nuoren ja hänen läheistensä yhteydenpitoa ei voida rajoittaa. Avohuollon sijoitus lak- kautetaan heti, jos huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt nuori niin vaativat sijoituksen ollessa vapaaehtoinen. (Saastamoinen 2010, 61.)

3.3.2 Huostaanotto

Lastensuojelutyö perustuu lastensuojelulakiin. ”Lapsi on otettava sosiaalihuollosta vas- taavan toimielimen huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos:

1) puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaaran- taa lapsen terveyttä tai kehitystä; tai

2) lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemäl- lä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään.” Ennen huostaanottoon ryhtymistä on kartoitettava, ovatko avohuollon tukitoimet mahdollisia ja nuoren edun mukaisia sekä selvitettävä, onko sijaishuolto lapsen tai nuoren tilanteessa sopiva vaihtoehto. (LSL 417/2007, § 40.) Huostaan- otto on hallinto-oikeudellinen vapaudenriistopäätös. Se on toisaalta myös lapsen oikeus.

Huostaanoton aikana lapsen tai nuoren vanhemmat vastaavat yhä lapsen huollosta ja edunvalvonnasta. (Räty 2004, 102–103.) Heillä ei ole kuitenkaan valtaa tehdä ratkaisu- ja, jotka tavallisesti kuuluisivat huoltajien päätettäviksi (Kangas 2004, 115). Huostaan- otolla puututaan perustuslaissa säädettyyn yksityiselämän ja perhe-elämän suojaan (PerL 731/1999, § 10). Kun puututaan nuoren ja huoltajan väliseen suhteeseen, puututaan samalla nuoren vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen (Aer 2012, 86).