Vieraannuttamista ei ole kirjattu suomalaisiin säädöksiin sellaisenaan. Aihe on ollut esillä eri kansanedustajien tekemien kirjallisten kysymysten johdosta. Eduskunnassa on ollut li-säksi käsiteltävänä kaksi lakialoitetta liittyen vieraannuttamiseen (LA 27/2012 ja LA 28/2012). Lakialoitteessa 27/2012 esitettiin vieraannuttamiskiellon sisällyttämistä lakiin lap-sen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Lakialoite 28/2012 puolestaan koski rikoslain 25 luvun muuttamista siten, että tapaamisoikeuden tahallinen estäminen olisi tullut rangaistavaksi.
Kumpikaan aloitteista ei johtanut lakimuutokseen, vaikka erityisesti jälkimmäinen sai taak-seen runsaasti kansanedustajia yli puoluerajojen. Lakialoitteita kohtaan esitettiin julkisuu-dessa myös kritiikkiä. Niiden katsottiin voivan jopa pahentaa lapsen tilannetta, mikäli van-hempi tuomittaisiin rangaistukseen. 2012 esitettiin seuraava kirjallinen kysymys:
’’Onko hallitus valmis valmistelemaan lakia lapsen vieraannuttamisen kriminalisoi-miseksi ja mihin muihin sovitteluhankkeiden ulkopuolisiin toimenpiteisiin hallitus ai-koo ryhtyä suojellakseen lapsia vieraannuttamiselta nykyistä paremmin?’’ (KK 494/2012 vp).
Oikeusministeri Henriksson tuo vastauksessaan esille kriminalisointiin liittyviä ongelmia, esimerkiksi näyttökysymyksiin liittyen. Vastauksessa kerrotaan vieraannuttamisen käsitte-lemisestä viranomaisessa, ja kuinka tuomareiden ja sosiaalityöntekijöiden koulutus tuo val-miuksia tähän:
’’ Lapsen edun mukaisen ratkaisun löytämiseksi on tärkeää, että perheasioita hoitavat viranomaiset osaavat havaita vieraannuttamisen ja mahdollisesti myös sen taustalla olevat syyt. Tuomareiden ja sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa annetaan valmiuk-sia näihin tilanteisiin.’’ (Henriksson, KK 494/2012 vp.).
Ministeri ilmaisi kantansa myös oikeusministeriön tiedotteessa (2013), jonka mukaan huol-toriitojen sovittelua tulisi kehittää ja sitä kautta pyrkiä ratkaisemaan vaikeita riitoja. Osa eduskunnan puhemiehelle osoitetuista kirjallisista kysymyksistä liittyy vieraannuttamiseen
39
ja mainittujen lakialoitteiden sisältöön (KK 319/2014; KK 476/2014). Jälkimmäisessä kysy-myksessä on kritisoitu Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän toteuttamissuunnitelmaa vuo-sille 2014 – 2019, koska siinä ei mainita lainkaan vieraannuttamista. Oikeusministerille esi-tettiin seuraava kysymys:
’’Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta lapsen ja etävanhemman vieraannuttami-nen ilmiönä tunnustetaan lastensuojelutyötä tekevien ihmisten keskuudessa, kuten muukin väkivalta ja
miten hallitus aikoo turvata etävanhemman ja lapsen oikeudet samalla tavoin yhden-vertaisesti kuin se on turvaamassa lähivanhemman ja lapsen väliset oikeudet?’’ (KK 476/2014 vp.)
Vastauksessaan oikeusministeri viittaa lastensuojelun työntekijöiden mahdollisuuteen käyt-tää oppaanaan internetistä löytyvää Lastensuojelun käsikirjaa, sekä kertoo viranomaisten saavan koulutusta. Hän myös korostaa tiedon jakamisen merkitystä lapsen ja vanhempien välisille suhteille eron jälkeen. Lisäksi on tuotu esille vieraannuttamiskiellon sisältyvän ny-kyiseen lapsenhuoltolakiin, koska laki itsessään velvoittaa toimimaan lapsen edun mukai-sesti.
Kirjallisessa kysymyksessä 360/2016 viitataan tekeillä olevaan lapsenhuoltolain uudistuk-seen, ja kysytään, miten siinä otetaan vieraannuttaminen huomioon. Kansanedustaja Eerola nostaa naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan torjunnan ja Istanbulin sopimuksen esille kirjallisessa kysymyksessä 471/2016. Siinä todetaan: ’’Kiireellinen sijoitus ei käytännön ko-kemusten mukaan kuulu lastensuojelun aseisiin edes vieraannuttamistilanteessa, vaikka so-siaali- ja terveysministeriö määritteli myös henkisen väkivallan ja kaltoinkohtelun kiireelli-sen sijoitukkiireelli-sen edellytyksiksi vuoden 2016 alusta.’’, ja kysytään asianomaiselta ministeriltä:
’’Onko vieraannuttaminen ja huoltokiusaaminen henkistä väkivaltaa, joka oikeuttaa lapsen kiireelliseen sijoitukseen ja
pitääkö Suomen toimia Istanbulin sopimuksen velvoittamana tämänkaltaisen väkival-lan ehkäisemiseksi ja poistamiseksi, väkivalväkival-lan uhrien suojelemiseksi ja väkivalväkival-lante- väkivallante-kijöiden edesvastuuseen saattamiseksi? ’’ (KK 471/2016 vp.)
Vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen (471/2016) perhe- ja peruspalveluministeri Re-hula esittää lastensuojelulain mukaiset kiireellisen sijoituksen perusteet, ja kuinka ’’1.1.2016 alkaen kiireellisen sijoituksen edellytykset ovat samat kuin velvollisuudessa ottaa lapsi huos-taan ja järjestää hänelle sijaishuolto. Lastensuojelulaki ei määrittele henkistä väkivaltaa tai
40
kaltoinkohtelua. Lapsen kiireellisen sijoituksen päätös ja perustelut ovat aina yksilökohtai-sia.’’. Lisäksi vastauksessa kerrotaan hallituksen lapsi- ja perhepalvelujen kärkihankkeen eräästä tavoitteesta, yhteistyövanhemmuudesta. Istanbulin sopimuksesta todetaan sen katta-van henkisen väkivallan: ’’Istanbulin sopimuksen 3 artiklan b kohdan mukaan perheväki-valta tarkoittaa kaikkia perheen tai kodin sisäisiä tai toistensa entisten tai nykyisten puoli-soiden tai kumppanien välisiä ruumiillisen, seksuaalisen, henkisen tai taloudellisen väkival-lan tekoja riippumatta siitä, asuuko väkivalväkival-lantekijä tai onko hän asunut samassa asunnossa uhrin kanssa.’’ Lopuksi vastauksessa esitetään, että ’’kirjallisessa kysymyksessä tarkoitettu vieraannuttaminen ja huoltokiusaaminen saattaa joissakin tilanteissa olla henkistä väkivaltaa siinä merkityksessä kuin edellä on kuvattu. Tämä vaatii kuitenkin tapauskohtaista arviointia, eikä kysymykseen voida ottaa yleistä kantaa.’’. (KKV 471/2016 vp.)
Eduskunnan puhemiehelle on jätetty myös vuonna 2017 kirjallinen kysymys vieraannutta-misasiassa (KK 283/2017 vp). Siinä kysytään, miten vieraannuttamista käsitellään lasten-suojelussa. Kysymys:
’’Tuleeko lastensuojelun selvittää, onko kysymyksessä vieraannuttaminen, jos asiasta tehdään lastensuojeluilmoitus,
jos vieraannuttamisen selvittäminen ei kuulu lastensuojelulle, niin kenelle se kuuluu ja
mitä oikeuksia/velvollisuuksia on lastensuojelulla, jos vanhempi pyrkii estämään lap-sen mielipiteen selvittämilap-sen? ’’ (KK 283/2017 vp.)
Ote perhe- ja peruspalveluministeri Rehulan vastauksesta:
’’ Sosiaalityöntekijä arvioi, onko palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä selvitettävä lastensuojelun tarve. Kun lastensuojeluilmoitus on tehty vieraannuttamisesta, edellyt-tää palvelutarpeen arviointi tilanteen selvittämistä ja arvioimista. Lastensuojelun tar-peen selvittämisestä tehtävästä yhteenvedosta on käytävä ilmi selvityksen sisältö, käy-tetyt menetelmät ja tehtyjen havaintojen kuvaus. Siihen on oltava kirjattuna myös lap-sen tai nuoren, vanhempien ja työntekijöiden näkemys tilanteesta. Yhteenvedossa so-siaalityöntekijä ottaa kantaa siihen, täyttyvätkö lastensuojelun asiakkuuden kriteerit perustellusti.’’ (KKV 283/2017 vp.)
Vastauksessa tuodaan esiin lastensuojelulaissa säädetty lapsen osallisuus ja kuinka lapsen toivomukset ja mielipide tulee selvittää ja ottaa huomioon lastensuojelua toteutettaessa, sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijän velvollisuus valvoa lapsen edun toteutumista, avustamaan lasta puhevallan käytössä ja tarvittaessa ohjaamaan lapsi oikeusavun piiriin tai huolehtimaan
41
edunvalvojan hakemisesta. Myös velvollisuus tavata lasta kahdenkeskisesti riittävän usein on tuotu esille. Lisäksi vastauksessa kerrotaan lyhyesti lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan ratkaisun täytäntöönpanoprosessin vireillepanosta ja kulusta. Lopuksi kerrotaan hallituksen käynnistämästä lapsi- ja perhepalvelujen muutoshankkeesta, jonka tarkoituksena on uudistaa lasten ja perheiden tarvitsemia palveluja vastaamaan entistä paremmin tarvetta.
Yhtenä tärkeänä tavoitteena on muun muassa korjaavien palveluiden tarpeen ja lasten huol-tajuuskiistojen vähentäminen. Lasten ja perheiden palveluita kehitetään hankkeessa moni-puolisesti muun muassa vahvistamalla vanhemmuuden tukea, kehittämällä erotilanteen pal-veluita ennaltaehkäisevään, sovinnollisuutta tukevaan suuntaan sekä uudistamalla lastensuo-jelua asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Kaikkein vaativinta erityisosaamista ja erikoistu-mista edellyttävät lasten, nuorten ja perheiden palvelut on tarkoitus koota viidelle yhteistyö-alueelle perustettaviin osaamis- ja tukikeskuksiin. Osaamis- ja tukikeskuksiin on tarkoitus sijoittua muun muassa vaativinta osaamista edellyttävät eropalvelut. (KKV 283/2017 vp.) KK 20/2018 puolestaan on suora kysymys lastensuojelun puuttumisesta vieraannuttamiseen:
’’Millä tavalla, minkä ja kenen tekemän ohjeen/materiaalin mukaisesti sosiaaliviran-omaisia on koulutettu tunnistamaan vieraannuttaminen,
millä tavalla, minkä ja kenen tekemän ohjeen/materiaalin mukaisesti tuomareita on koulutettu tunnistamaan vieraannuttaminen ja
jos varsinaista ohjetta/materiaalia/koulutusta ei ole olemassa, niin aiotaanko nämä tehdä ja kenen tehtäviin se kuuluu?’’ (KK 20/2018 vp.)
Vastauksessaan perhe- ja peruspalveluministeri Saarikko kuvailee, mitä vieraannuttamisella yleensä tarkoitetaan. Hän toteaa, että vaikeiden erojen seuraukset voivat olla lapsille vaka-via, jopa läpi elämän kestäviä. Saarikon mukaan vieraannuttaminen tulee useimmiten esille huolto- ja tapaamisoikeusasioiden yhteydessä, jolloin lastenvalvojat ovat keskeinen näitä asioita hoitava ammattiryhmä. Vastauksessa todetaan myös, että vieraannuttaminen voi tulla esille myös lastensuojelussa. Vastauksessa kerrotaan palveluntarpeen arviointi- ja lastensuo-jeluntarpeen selvittämismenettelyistä, ja kuinka sosiaalityöntekijä ottaa perustellusti kantaa siihen, täyttyvätkö lastensuojelun asiakkuuden kriteerit. Saarikon mukaan vieraannuttami-sen havaitseminen perustuu sosiaalityöntekijän ammatilliseen osaamiseen, koulutukseen ja kokemukseen, sekä lisäksi työpaikan perehdytys- ja täydennyskoulutuskäytäntöihin ja mah-dolliseen ohjeistukseen. (KKV 20/2018 vp.) Lisäksi vastauksessa tuodaan esille jälleen LAPE-hankkeen osana tapahtuva lapsi- ja perhepalvelujen uudistaminen vastaamaan
parem-42
min lasten, nuorten ja perheiden tarpeita. Palveluja on tarkoitus kehittää esimerkiksi vahvis-tamalla vanhemmuuden tukea, kehittämällä erotilanteen palveluita ennaltaehkäisevään ja so-vinnollisuutta tukevaan suuntaan. Myös lastensuojelua kerrotaan uudistettavan asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Osaamis- ja tukikeskuksiin on tarkoitus koota kaikkein vaativinta eri-tyisosaamista ja erikoistumista edellyttävät palvelut.
Saarikon mukaan sosiaaliviranomaisille järjestetään lapsioikeudellista, eri tieteenalojen tut-kimustietoon perustuvaa ja menetelmällistä koulutusta. Koulutusta järjestetään sekä osana perusopetusta että täydennyskoulutuksena. Tietoa hyvistä työkäytänteistä ollaan aikeissa le-vittää vastauksen mukaan THL:n, oppilaitosten, osaamiskeskusten, Valviran, Aluehallinto-virastojen ja STM:n taholta. Tuomareille järjestetään lapsioikeuskoulutusta ja sovittelukou-lutusta, joissa on käsitelty vanhempien käyttäytymiseen liittyviä ongelmia. Vastauksessa mainitaan vieraannuttamisväitteen tulevan esille pitkittyneissä ja vaikeissa huoltoriidoissa.
(KKV 20/2018 vp.) Kirjallisten kysymysten vastauksista, erityisesti viimeisimpien osalta, voisi ymmärtää vieraannuttamisen olevan myös ministeritasolla ymmärretty henkiseksi vä-kivallaksi. Puuttumisen ei esitetä olevan sinänsä kiistanalaista, mutta hieman epäselväksi jää, ajatellaanko LAPE-hankkeen avulla voitavan ratkaista puuttumisen kysymykset.
Vieraannuttamisen kriminalisointi on herättänyt runsasta keskustelua eri puolilla maailmaa, ja muutamissa maissa se onkin kriminalisoitu, esimerkiksi Kolumbiassa. Erimielisyyttä on ilmennyt lähinnä siitä, miten riittävää on pyrkimys vanhempien tai yleisiin asenteisiin vai-kuttamiseen, vai tarvitaanko järeämpiä keinoja vieraannuttamisen hillitsemiseksi. Preventii-viset keinot muodostavat oman osa-alueensa aihepiirissä, ja sikäli ajatus rikosoikeudellisesta yleisestävyydestä on ymmärrettävissä. Samoin selkeän kiellon voidaan ajatella vaikuttavan ihmisen toimintaan estävästi. Varsin pitkälle kuitenkin luotetaan sovittelun ja muiden ennal-taehkäisevien palvelujen tuovan ratkaisun riitoihin. Kenties oletetaan vanhemman olevan rationaalisesti ja lapsensa edun mukaisesti ajatteleva ja toimiva olento. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain uudistamisprosessin aikana on vieraannuttaminen mainittu terminä. Niin ikään hallituksen esityksessä nostetaan vieraannuttamiseen puuttuminen tär-keäksi – toisaalta vaikuttaa siltä, että vieraannuttaminen on ymmärretty suppeasti lähinnä tapaamisoikeuden ongelmaksi sen sijaan, että se ymmärrettäisiin kokonaisvaltaisemmin lap-sen huoltajuuden ongelmatilaksi.
43