K önttäri oli paljon k ä y t e t t y käräjätalona, ja kolm asti sen suojissa va littiin Jyväskylän tuomiokunnan edustaja sä ä ty v a ltio p ä iv ille talonpoikaissäätyyn, vuosina 1866 D 1899..
Kuvan vaalea rakennus on käräjätalo.
aylällä siitä puhuttiin. Kertoipa m inulle kum m ituksesta Aaltion {littakin. Se tapahtui hämärässä kellarissa, keväällä 1960, kun olim m e siem enperunaa valkkaam assa. N aapurin A sserikin kertoi tietävänsä, että Könttä- rin käräjätuvassa kum m ittelee. O ven narinaa ja valitusta on kuultu, sam oin askelia asum attom alta vintiltä. Kahleet kilisevät syyspim eällä ja läm pim ään tupaan saattaa tulla y h tä k k iä jäinen tuuli niin kuin Siperian ovea raotettai
siin, vaikka ulkona on helle. Kertoipa hän vielä vaaleaan kolttuun pukeutuneesta paim entytöstä, joka näyttäytyy Suola- hen aukeella ja kävelee kohd en Könttä- riä. Tytön oli kuulem m a surm annut eräs kunnoton lukkari, joka asusti aikoinaan Könttärillä. Juttunsa vakuu deksi Asseri kertoi M urham äen ja M urhaniityntien saaneen nim ensä tapauksesta.
K uulem ani jutut eivät m inua pelotta
neet, olinhan tarkistellut isältäni asioi
den taustoja ja saanut selkoa kum m itus- tarinoiden synnystä. H änen m ukaansa suurin osa juttuja oli jännitystä ja ajankulua. Tarinat syntyivät am m attiva
lehtelijoiden aivoissa ja paisuivat pitkin kylää kierrellessään. Isäni kertoi usein m yös luonnonoikkujen, tuulen, säiden- vaihtelun, lepakoiden ja rakennusten om ien äänien aiheuttavan luuloja kum mittelusta. Könttärin kum m ituksen hän kertoi olevan kansanperinteessä liikkuva tarina, joka on saanut alkunsa m ahdol
lisesti jonkun Könttärin käräjätuvassa tuom itun henkilön hairahtuneesta m ie
likuvituksesta.
Mutta, mutta... entäpä se kellojen soit
taja Juhannusiltana 1960 ?
30
Könttärin rannassa vietettiin leppoisaa Juhannusaattoiltaa ja valm isteltiin kok
koa syttym ään. A altion Airan ja Erkin perhe ja m uutakin väkeä katseli kuinka tuli alkoi ahnaasti n uolla risuja ja vanhaa veneenpuolikasta, jotka alkoivat leim uta ja lämmittää.
Rannalle ryytynyt v en e paloi kuin soihtu ja tervan lem u leijui kokolta.
Sam assa alkoi kellonkilkatus kuulua pihapiiristä, klin-kling... Rauhallisesti ja tutulla tavalla navetanharjalla oleva kello kilkatti. Väki kuunteli ja katseli pihapiiriin. Kello rämähti soim aan aivan hulvattom an kiihkeästi, niin kuin jolla
kin olisi hengenhätä tai tulesta varoitettaisiin.
S e m e n t i n h a r m a a navetanpääty näkyi selvästi rannalla oli
joille. Kello heilahteli kiivaasti ja kilkatus halkoi ilmaa. K ellonsoit
tajaa vain ei näkynyt...
Ihm etellen siinä väki kat
seli toisiaan ja lähti sitten nousem aan rinnettä kohd en pihapiiriä. V äen lähestyessä kello vaikeni. Pihapiiriin tullessaan väen säi käytti taas kellon riehaantuva kilka
tus. Se loppui kui
tenkin kuin veitsellä leikaten ja kellonnaru vain heilui navetan seinustalla... Soitta
jaa ei ollut, eikä sitä kukaan nähnyt...
lam ana iltana, tuntia m yöhem m in Töyrysi H arm aakorven sauna,
^Jukojärvellä. Veljekset Pentti ja Onni siellä löylyssä ähisivät. Löylyn lom assa O nni kertoi Pentille, että taas on ruvennut Könttärillä kum m ittelem aan.
Aikansa väiteltyään kum m ituksista ja niid en olem assaolosta, kertoi O nni salai
suuden, jonka vain hän tiesi:
Navettarakennuksen harjalla
" kummituskello "
Onni oli Könttärin ohi ajellessaan nähnyt väen rannalla kokkopuuhissa ja aikonut itsekin rantaan poiketa.
Polkupyöräänsä navetanpäätyyn lai- tellessaan hän huom asi kellonarun silm äinsä edessä ja sai päähänsä tehdä hullun kepposen tutulle talonväelle.
Pyörässä oli onki ja siimaa. N op easti irtosi siim a ongenvavasta. Siima kiinni kellonnaruun ja siitä alas maanrajaan.
Perustuksessa oli sopiva kivenkulm a, josta siim a sai u u d en vetosuunnan. Onni vei polkupyöränsä U u d en - Könttärin postilaatikon luokse ja palasi kum m it
telem aan Könttärin vellikellon kanssa.
Pelto-ojassa ison kiven takana makasi kellonsoittaja ja kiusasi soitollaan talonväkeä. L oppusoiton jälkeen terävä nykäisy siim asta ja siim an kanssa ojanpohjaa m yöten kar
kuun ...
euraavana päivänä O nni palasi Jukojär- veltä ja kuinka ollakaan, Könttärin karja oli m aantiellä talon kohdalla. Sähköpaim enen lanka oli katkennut ja elikot parveilivat tiellä.
N op easti Onni m eni ja katkaisi O lli-paim enesta virran, ajoi karjan takai
sin laitum elle ja korjasi langan. Sam assa siihen ehätti autollaan Aaltion Erkki, jolle selvisi karjan karkuyritys. Pyöränsä päälle noustessaan Onni kysyi, että onkos täällä ruvennut kum m ittelem aan, kun karja on noin säikkyä. Erkki-isäntä katsoi kum m issaan poikaa ja m uisti varm asti eili
sen kokem uksen. Poika oli jo pyöränsä selässä ja huikkasi m ennessään: " Taitaa se kum m itus olla kaksijalkainen ja aika tuttukin, eilen se teki pahojaan ja tänään auttoi karjan tarhaan..."
Teksti ja kuvat Onni Haapala
31
