Maarit Grah n, Kati Kangas & Sanna Salonen
Ky l ä m a i s e m a 1 6 0 0 - j a 1 7 0 0 -l u v u i l l a
1600- ja 1700-lukujen vaihteesta säilyneet kartat kertovat, miltä kylät näyttivät. Tosin vain Noor
markun, Finpyyn ja Lassilan kylistä on säilynyt näin vanhoja karttoja. Söörmarkusta on kartta vasta 1700-luvun lopusta. Kartoista näkyy, kuin
ka monta taloa kylässä oli ja missä ne sijaitsivat.
Niistä ilmenee myös vanhaa paikannimistöä ja tielinjoja sekä maan laatu. Noormarkun vanhin
säilynyt kartta on Lassilan kartta vuodelta 1685.
Se piirrettiin rajatarkastusta ja kylän verotuksen korjaamista varten, ja siinä näkyvät Savon, Antti
lan ja Naperoisen talot. 1
Vuodelta 1698 peräisin olevassa Finpyyn kar
tassa näkyvät Noormarkunjoki, sen ylittävä silta sekä myllykylä. Finpyyn ryhmäkylä sijaitsi joki- varressajoen eteläpuolella ja ulottui joesta hieman yli nykyisen Laviantien. Finpyyssä oli tuolloin kuusi taloa, joista kaksi oli autioina. Talot oli-
Yksityiskohta Lassilan kartasta vuodelta 1685.
Kartassa näkyvät 1.
Matti Heikinpojan talo (Savo), 2. Antti Joose- pinpojan talo (Anttila), 3. Jaakko Prusinpojan talo (Naperoinen).2
vat kaksi Keitingiä, Kahari, kaksi autiotilaa sekä Noormarkun rusthollin aputila, jota tuolloin piti
vät Anna Diurklos ja majuri von Hirscheit.
Ensimmäinen kartta Noormarkun kylästä on vuodelta 1726. Sen mukaan Noormarkussa oli tuolloin kuusi taloa, yksi talo vähemmän kuin vuoden 1540 maakirjassa. Lassilassa ja Finpyyssä talomäärät olivat karttojen mukaan samat kuin vuoden 1540 maakirjassa. Noormarkun kartta kuvaa kylän tilannetta viisi vuotta isonvihan päät
tymisen jälkeen. Siinä saattaa näkyä pitkän venä- läismiehityksen aiheuttamaa väestökatoa.
Noormarkun kylän maisema oli 1720-lu- vulla hyvin erilainen kuin 2000-luvulla. 1720- luvulla talot sijaitsivat joen ja nykyisen valtatie 23:n välisellä kaistaleella ryhmäkylämuodostel- massa. Toisella puolen jokea oh toinen saman
lainen kylä, Finpyy. Vaikka Noormarkun alueen kylistä laaditut kartat ovat 1600-ja 1700-luvuilta, on todennäköistä, että kylät olivat jonkin aikaa ennen karttojen laatimista ja niiden laatimisen jälkeen aina isojakoon saakka tällaisia ryhmäkyliä.
Maanviljelyksessä käytössä ollut sarkajakojärjes- telmä merkitsi sitä, että talojen viljelykset olivat hajallaan ja erillään itse talosta.
Miltä kylä sitten näytti? Ei pidä kuvitella, että talot ovat näyttäneet siltä, millaisiksi ne karttaan on piirretty. Karttojen taloja ei ole piirretty maas
tossa sijainneiden rakennusten mallien mukaan, vaan ne ovat pikemminkin kaavamaisesti esitet
tyjä merkkejä, jotka kertovat katsojalle, että kysei
sellä paikalla on talo.
Kylä koostui talonpoikaistaloista, joihin kuu
lui useita rakennuksia. Rakennukset muodosti
vat luultavasti usein umpipihan, joka jakaantui asuntopuoleen eli miespihaan ja talouspuoleen eli karjapihaan. Miespiha ja karjapiha oli tapana
Yksityiskohta Finpyyn kartasta vuodelta 1698. Kar
tan talot ovat numeroittain: 14. Rusthollin aputila, 20. Gabriel Keitingin tila, 33. Juho Keitingin tila, 38.
Heikki Kaharin tila, 45. Kyröläisen autiotila, 49. Autio
tila, joka ollut ylimuistoisista ajoista autio. Joen toisel
la puolella näkyy Noormarkun kartano.3
erottaa toisistaan pihan poikki kulkevalla hir- siaidalla. Pihaan kuljettiin portista. Tavallisesti taloon kuului ainakin kymmenkunta rakennus
ta. Lassilan Pentti Laurinpojalla oli vuonna 1635 mies- ja karjapihassaan yhteensä 17 rakennusta.
Rakennuksiin kuului pirtti, pakari, tupa, sauna, talli, navetta, latoja keittokota. Tupia ja navetoita saattoi pihapiirissä olla useampia.4
Voimme kuvitella kurkistavamme vaikkapa Söörmarkun Heikki Tuomaanpojan taloon 1600- luvun lopulla. Heikki Tuomaanpojan talossa oli
Noormarkun kylää vuonna 1726. Talot on merkitty kirjaimin. A) Rustholli, omistaja Saara Qwist, B) Ol
lila, C) Tommila, D) Simula, E) Wrang, F) Kleemola.
Kartassa näkyvät myös rantatien varressa oleva saar- natupa ”Normarcks Prädik stuga” sekä Noormarkun kosken myllyt.5
vuonna 1698 miespihassaan tupa, jossa oli lei
vinuuni (”baakugn”). Uuni oli ulospäinlämpiävä, koska talossa mainitaan olleen savupiippu (”skårs- ten”). Pihassa oli lisäksi sauna (”baadstuga”) ja pirtti (”pörte”). Talli sijaitsi myös miespihassa,
ja siinä oli hyvä tuohikatto. Asuinrakennuksis
sa puolestaan mainitaan olleen vanha tuohikat
to (”gamble näfwertaak”). Karjapihassa oli aitta (”wisthuus”), riihi (”rija”), lato (”laada”) ja navetta (”fäähuus”), joissa kaikissa oli asiakirjain mukaan kehno katto. 6 Rakennusten seinissä ei ollut maa
lia. Pihalla risteili talon töissä syntyneitä polkuja.
Varakkaimmat talonpojat rakensivat savupii- pullisia huoneita jo 1500-luvun Satakunnassa.
Tapa yleistyi Länsi-Suomessa seuraavien vuosisa
tojen aikana siten, että 1800-luvulla savupirtit ja savutuvat olivat melkein hävinneet.7
Noormarkussakin osa ihmisistä asui varmasti savupirteissä vielä 1600-luvun lopulla. Alueella oli kuitenkin tuohon aikaan myös rakennuksia, joissa oli savupiippu. Vuoden 1726 Noormarkun
kylän kartassa kaikkiin taloihin on piirretty savu
piiput, mutta tämä ei tarkoita sitä, että sellainen olisi vielä ollut joka talossa.
Tuli oli 1600-luvun talonpoikaistaloissa jat
kuvasti läsnä sekä hyvänä renkinä että huonona isäntänä. Valaistus, lämmitys ja ruuanvalmistus vaativat jatkuvaa tulen käsittelyä. Se aiheutti mo
nenlaisia vaaratilanteita. Tulipalot olivat yleisiä.
Jos tuohikatto pääsi roihahtamaan tuleen, jäi teh
täväksi enää raivata rauniot ja pystyttää uusi ra
kennus. Hengenvaara vaani myös aivan arkisissa tulen käsittelyä vaativissa askareissa. Esimerkiksi vuonna 1638 sattui Noormarkun kylässä traagi
nen onnettomuus, kun pieni lapsi sai surmansa poltettuaan itsensä padassa. Lapsi oli mennyt keittiöön ”köket”, jolla ilmeisesti tarkoitetaan keittokotaa tai leivintupaa. Lapsen äiti oli ollut toisessa rakennuksessa töitänsä tekemässä ja isä pellolla töissä, eikä kukaan ollut huomannut lasta keittiössä ennen kuin sieltä kuului itkua.8 Tällöin oli jo liian myöhäistä pelastaa uhria.
Paritupa
1 6 0 0 -l u v u n l o p p u p u o l e l t a l ä h t i e n Suomessa yleistyi symmetrinen paritupa. Länsisuo
malaisissa talonpoikaistaloissa se oli 1700-luvulla yleinen talotyyppi. Paritupa muodostui nimensä mukaisesti kahdesta tuvasta, joita yhdisti porstua eli eteinen. Eteisen perällä oli yleensä vielä yksi kamari. Herraskartanoitaja pappiloita laajennettiin 1600-ja 1700-luvuilla rakentamalla parkuvan toiseen päähän tai molempiin päihin päätykamarit. Tämä raken
nustapa yleistyi länsisuomalaisten talonpoikien keskuudessa 1700-luvun lopulla. Läntisellä Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Hämeessä ja Satakunnassa parkuvan toisesta puolesta kehittyi leivintupa eli pakari, jossa voitiin leipoa, laittaa ruokaa ja suorittaa muita askareita.
Parituvan viimeiseen kehitysvaiheeseen kuului erillinen keittiö, joka yleistyi 1800-luvun toisella puoliskolla. Keittiöksi erotettiin yleensä väliseinällä tuvan tulisijan puoleinen osa.9
Sarkajaostaisojakoon
Vuonna 1757 Suomessa annettiin ensimmäinen asetus isojaosta. Tästä alkoi vuosikymmeniä kes
tänyt maanjakotoimitus, jossa kylien maat jaet
tiin uudelleen talojen kesken. Isojaon tavoitteena oli lopettaa sarkajaosta aiheutunut vainiopakko sekä koota kunkin talon hajallaan olevat tiluk
set yhtenäisemmiksi kokonaisuuksiksi. Isojaon nimitys tuleekin ajatuksesta, jonka mukaan sar
kojen sijasta kullekin talolle oli jaettava isoja loh
koja. Isojaon avulla pyrittiin myös purkamaan metsä-, laidun- ja takamaiden yhteisomistus sekä lisäämään uudistusasutusta. Uudisasutuk
sen avulla kruunu sai uusia veronmaksajia. Iso
jako toi pysyviä muutoksia agraariyhteiskunnas- sa vallinneisiin omistussuhteisiin sekä maatalou
den ja elinkeinojen harjoittamismuotoihin. Sa
malla isojako myös muokkasi kylämaisemaa. 10 Noormarkun alueella isojako käynnistettiin ensimmäiseksi Finpyyn kylässä vuonna 1774.
Valtaosa Noormarkun kylien tiluksista oli jaettu 1810-lukuun mennessä.
Isojaossa maanmittarit olivat paljon vartijoi
na, sillä heidän tehtäviinsä kuului määrittää ky
lien ja jakokuntien rajat ja pinta-alat sekä järvien, jokien, mäkien, kallioiden ja teiden viemä, käyt
töön soveltumaton tila. Tilojen pelto- ja niitty- alat oli myös laskettava, samoin metsät ja erä
maat. Selviytyäkseen tehtävistään maanmittarin tuli hallita monia taitoja. Maanmittarilta vaadit
tiin erityisesti matemaattisia ja trigonometrisia taitoja. Yleismaantiede, mittakaavat, perspek
tiivioppi ja kompassin käyttö tuli myös hallita.
Maanmittarin tuli myös olla perillä maanlaeista sekä maanmittausta koskevista säännöksistä. 11
Monilla maanmittareilla oli myös hyvä piirus
tustaito, sillä useimmat vanhat kartat muistutta
vat lähinnä taideteoksia.
Talonpojat suhtautuivat usein epäluuloisesti maanmittareihin. Suurin syy lienee ollut muu
toksen pelko. Epävarmuuden tunne johtui myös talonpoikien pelosta kruunun ja säätyläisten mah
tia kohtaan. Epäluuloa lisäsi monen maanmittarin huono tai puuttuva suomen kielen taito. Joskus maanmittariin saatettiin suhtautua jopa niin epä
luuloisesti, että kukaan ei ollut halukas antamaan hänelle yösijaa tai avustamaan maanjaon toimeen
panossa. Epäluulo oli toisinaan aiheellistaen, sillä maanmittari saattoi joskus käyttää hyväkseen ta
lonpoikien hyväuskoisuutta. Talonpojat saattoivat myös painostaa maanmittaria, koska he pelkäsivät jäävänsä jakotilanteessa huonommalle osalle. Sik
si talonpojat usein tahtoivat peltonsa monena kap
paleena eri puolilta kylävainiota. Maanmittarin tavoitteena oli kuitenkin saada viljelykset yhteen tai mahdollisimman harvaan lohkoon. 12
Isojaon suorittamiseen oli ryhdyttävä, jos yksikin talollinen sitä vaati. Niissä pitäjissä ja maakunnissa, joissa maanmittarit suorittivat maaveron13 suuruuden tarkistamiseksi tarvitta
via verollepanomittauksia, oli tilukset pantava jakoon, vaikka kukaan ei olisi sitä vaatinutkaan.
Peltolohkojen lukumäärää rajoitettiin määräyk
sin, joista ensimmäiset annettiin vuonna 1775.
Määräysten mukaan peltolohkoja sai olla enin
tään neljä. Vuonna 1775 isojakoon liitettiin myös liikamaan erottaminen. Tämä tarkoitti sitä, että kun jakokunnan maat oli jaettu taloille, voitiin yli jääneelle kruununmaalle perustaa uudistiloja.
Isojaossa uudistilojen muodostamisen yhteydessä myös monesta torpasta tuli uudistila. 14
Ennen kuin maita voitiin jakaa, oli selvitettä
vä kylien tai jakokuntien väliset rajat. Jakokunta saattoi käsittää yhden tai useamman kylän tai ky
län ohella osan toisesta kylästä. Jos kylä oli liian laaja käsiteltäväksi isojaossa yhtenäisenä, kylän alue voitiin jakaa jakokuntiin, joissa isojako toi
mitettiin kussakin erikseen. Kun rajat oli merkit
ty maastoon ja kartoille, maa-alueet mitattiin ja jyvitettiin eli jaettiin hyvyysluokkiin maalaadun
Osa Finpyyn kylän taloille jaetuista pelloista vuonna 1774. Asiakirjaan on merkitty kunkin peltoalan jyvi- tysluokka, mitatut maat sekä maiden jyvitetty arvo.
Paras pelto oli 6 jyvän (kornet) maata, seuraavat 5, 4 ½ ja 4 jyvän maita. 13
mukaan. Maanomistajat ratkaisivat, minkä ar
voista kukin alue oli kylän tai jakokunnan muihin viljelyksiin verrattuna. Huonoa maata sai enem
män kuin hyvää maata. Savimaa, jossa oli mukana
savisekoitteista multaa, oli parasta. Kehno maa oli santamultaa sekä santaa, jossa oli vähän multaa mukana. Kuiva santa oli huonointa m aata.16
Tilusten jyvitystä koskevat säädökset tarken
tuivat vähitellen. Vuoden 1775 isojakoasetukses- sa jyvitysmääräyksiä selvennettiin. Määräysten mukaan jokainen tiluslaji oli jyvitettävä erikseen.
Parhaan maan arvo oli kuusi jyvää. Muut maala
jit saivat arvonsa parhaaseen maahan verrattuna.
Kussakin tiluslajissa muunnettiin tilukset kuuden jyvän maaksi kertomalla kuvion ala murtoluvulla.
Esimerkiksi 2 tynnyrinalaa17 5-jyväistä maata vas
taa muunnettuna 5/6 x 2 ta = 1 ta 21 2/6 vanhaa kapanalaa. 18
Vuoden 1775 isojakoasetusten mukaan taloille määrättiin manttaalia kohti 600 - 1 200 tynnyrin
alaa (= noin 300-600 hehtaaria) maata maan laa
dun mukaan. Mukaan ei laskettu järviä, vuoria ja arvottomia nevoja. Todellisuudessa määrät vaihte
livat alueittain olosuhteiden mukaan. Pohjoisessa tilusmäärät olivat huomattavasti suuremmat kuin Etelä-Suomessa. Ennen isojaon aloittamista oli lisäksi vielä määriteltävä peruste, jonka mukaan laskettiin kunkin maanomistajan osuuden suu
ruus. Manttaalin ohella jakoperusteena käytettiin aluksi maaveroa, tavallisesti sen perusteena ollut
ta äyrilukua. Tämä äyriluku ei kuitenkaan usein vastannut verollepanon jälkeen muuttuneita to
dellisia pelto-ja niittyaloja. Vuonna 1782 peltojen ja niittyjen sekä manttaalimetsien jakoperusteek
si tulikin tilusten nautinta. Isojaon toimeenpano aloitettiin pelloista ja niityistä. Pellot ja niityt jaet
tiin tavallisesti vanhan nautinnan mukaan ja met
sä manttaalilukujen osoittamassa suhteessa niin, että huonoa maata ja metsää sai enemmän kuin hyvää. Metsät jaettiin vasta myöhemmin, joskus
vasta vuosikymmenten kuluttua. Jaot saattoivat jäädä epätasaisiksi ja epäjohdonmukaisiksi. Vuon
na 1807 säädettiinkin, että kaikki jakokunnan maat oli jaettava samalla kertaa. 19
Tilat saivat metsää pääasiassa yhtenä tai kahte
na lohkona. Metsät jaettiin tavallisesti pitkittäisi
nä kotitiluksilta takamaalle20 ulottuvina palstoina.
Metsäpalstoista saattoi tulla hankalasti käytettäviä, kun jaossa oli useita osapuolia. Toinen vaihtoehto oli sijoittaa metsälohkot poikittaissuuntaan niin, että jokaiselta tilalta oli keskimäärin yhtä pitkä matka niiden kahdelle metsäkappaleelle. Näin saatiin metsien käyttöä helpommaksi.21
Vasta, kun kaikki mittaukset ja jyvitykset oli suoritettu ja jakoperusteet määrätty, aloitettiin varsinainen maiden jakaminen. Isojaon toimitus saattoi kestää useita vuosia tai jopa vuosikymme
niä. Maiden jakaminen tasapuolisesti ei ollut yk
sinkertaistama usein isojakotoimituksiin liittyikin valituksia ja oikeudenkäyntejä, kun maanomistajat eivät olleet tyytyväisiä jaon lopputulokseen. Van
hat isojakokartat ja niiden selvitykset kertovat lä
hinnä silloisista tiloista, tilojen rajoista sekä kylien muotoutumisesta. Isojaon synnyttämien mehe
vien riitojen ja oikeudenkäyntien selvittäminen edellyttäisi lukuisten oikeudenkäyntiasiakirjojen tutkimista. Antero Perttula on selvittänyt teokses
saan (2003) y.Lassila- Kläsmark. Kylän juurethyvin yksityiskohtaisesti Lassilan kylän isojaon etene
mistä ja jakoon liittyneitä oikeudenkäyntejä. Iso
jako tuskin sujui yhdessäkään Noormarkun ky
lässä ilman vastusta tai riitoja. Perttulan kuvaamat Lassilan kylän tapahtumat ovat erinomainen esi
merkki siitä, miten hankalaa isojaon oikeudenmu
kainen toimittaminen saattoi olla ja miten isojako synnytti vastustusta maanomistajien keskuudessa.
Isojaon alussa talojen paikkoihin ja tonttien uu
delleenjärjestelyyn ei kiinnitetty huomiota. Eten
kin suurissa kylissä oli kuitenkin vaikeuksia saada pellot ja niityt sijoitettua tonttien läheisyyteen.
Vuonna 1775 isojakoasetuksessa edellytettiin, että mikäli tonttialue oli ahdas, oli tehtävä ulosmuut- toja. Niitä kuitenkin vastustettiin yleensä jyrkästi, sillä ne aiheuttivat kustannuksia ja vaivannäköä.
Ryhmäkylissä asuminen oli lisäksi kiinteä osa pe
rinteistä elämänmuotoa. Ulosmuutot lisääntyivät, kun maanjako-oikeudet saivat lisää valtuuksia päättää tonttien siirtämisestä. Myös halukkuus ulosmuuttoihin kasvoi 1700-luvun lopussa, sillä tontin siirto avarammalle paikalle omien peltojen lähelle houkutteli.22
Finpyynmaatjaetaanja Harjakangas saa uudistiloja
Finpyyn kylässä annettiin määräys isojaon järjeste
lyistä 10. lokakuuta 1774. Kylässä oli isojaon alkaes
sa Kaapelin verotila sekä Vähä-Keitingin, Heikki
län, Uotilan, Svensbackan eli Svänssilän, Iso-Kei- tingin, Kuurin ja Kaharin kruununtilat. Kaapelin verotila ja Iso-Keitingin kruununtila oli jaettu kahtia, joten yhteensä kylässä oli kymmenen tilaa.
Kaapelin verotilan puoliskoja pitivät hallussaan veljekset Juho ja Jaakko Kaapeli. Kruununtiloista Vähä-Keitingin omisti Juho Vähä-Keitinki, Heik
kilää asui Juho Heikkilä, Uotilaa asui talonpoika Matti Uotila, Svänssilän omisti talonpoika Kustaa Svänssilä, kahtia jaetun Iso-Keitingin puoliskoista toisen omisti Jaakko Iso-Keitinki ja toista puol
ta asui Heikki Iso-Keitinki, Kuurin omisti Juho Kuuri sekä Kaharia asui Aabraham Kahari.23
Ensimmäisenä Finpyyssä jaettiin kylän koti
pellot ja niityt. Peltojen jakoon sisällytettiin myös pihat ja kotitontit sekä humalatarhat. Nämä luo
kiteltiin 5 jyvän arvoisiksi. Tila, jolla oli suurempi tontti, sai vähemmän peltoa ja päinvastoin. Niityt luokiteltiin sen mukaan, kuinka monta kesäkuor- maa (=lass) heinää saatiin yhdeltä tynnyrinalalta.
Paras niitty tuotti 3 kuormaa tynnyrinalalta ja huonoin 2/10 kuormaa. Finpyyssä jaettavia ko
tipeltoja oli 54 tynnyrinalaa ja 5 kapanalaa sekä niittyjä 56 tynnyrinalaa 14 kapanalaa.24
Finpyyn kylätie kulki Kaapelien, Heikkilän sekä Kuurin tilojen välistä. Kuurin jälkeen olivat Uotila, Isokeitingit sekä Svänssilä. Vainioita Fin
pyyssä oli kolme, ja vainiot oli aidattu. Ensimmäi
nen oli lähes maantielle ulottuva ja joen rannasta alkava kylätien halkoma Myllyvainio. Sitä seurasi Nyänginvainio. Makkaravainio oli puolestaan ti
laryhmän toisella puolella vastapäätä kahta edellä mainittua toinen reuna jokea mukaillen. Vaini
on reuna ei kuitenkaan ulottunut aivan jokeen saakka.25
Isojaossa Vähäkeitinki sai Myllyvainiosta pi
simmän reunan länteen ja maantielle. Puuttu
van lohkon tila sai täydentää Nyänginvainiosta.
Vähäkeitinki sai myös Nyänginvainiosta ennen varsinaista lohkoaan pelloista pois jätetyn, kel
vottoman, kuivaa santamaata olleen kappaleen.
Kaapelin tilat saivat alimman sivun kylätieltä, joka johti poispäin kylästä maantielle päin ja jokea vastaan. Nyänginvainiosta he saivat maa
ta lähes Vähäkeitingin tilan osuudelle saakka.
Heikkilän tila sai Myllyvainiosta itäisen sivun kylätieltä ja Makkaravainiosta toisen lohkonsa.
Uotila sai lähes Kuurin tilalle ulottuvan lohkon Myllyvainiosta sekä kauimmaisen osan kylän
Talo Veroa Omistaja/asukas Peltoa Niittyä A Vähäkeitingin
kruununtalo
1 äyri Orn. talonpoika
Johan Lillkeiting (Vähäkeitinki)
3: 31 3/10 3: 16 38/45
B Puolikas Kaapelin verotalosta
3/4 äyriä Om . talonpoika Johan Gabel
(Kaapeli)
2: 24 9/80 2: 2 3/4
C Puolikas Kaapelin verotalosta
3/4 äyriä Om . talonpoika Jacob Gabel
(Kaapeli)
2: 20 3/10 2: 16 33/36
D H e ik k i®
kruununtalo
2 äyriä Asukas Johan
Heikilä
6: 20 7/8 8: 7 19/30
E Uotilan
kruununtalo
2 äyriä Asukas talonpoika Matts Uotila
6: 20 15/16 7: 20 13/30 F Svänssilän
kruununtalo
1 äyri 12 p Om . talonpoika Gustaf Swensbacka (Svänssilä)
4: 31 11/20 5: 5 7/30
G Puolikas
Isokeitingin kruununtalosta
1 äyri 18 p Om . talonpoika Jacob Storgeting (Isokeitinki)
5 :2 6 3/8 4: 7/60
H Puolikas
Isokeitingin kruununtalosta
1 äyri 18 p Asukas talonpoika Henrich Storgeting (Isokeitinki)
6: 2 1/2 4: 7/60
I Kuurin
kruununtalo
1 äyri 21 p Om . talonpoika Johan Kuri (Kuuri)
6: 7 2/3 8: 17 8/9
VI Kaharin
kruununtalo
2 äyriä 12 p Asukas talonpoika Abraham Kahari
8: 11 508/1000 10: 20 17/30
keskuksesta poispäin Makkaravainiosta. Mak- karavainiossa kylätie halkaisi Uotilan lohkon kahtia. Svänssilän tila sai lohkon Myllyvainiosta ja toisena lohkona läheltä pihaansa alun Mak
karavainiosta. Isokeitingin koko tila sai lohkon Myllyvainiosta ja toisen lohkon Makkaravaini
osta jopa lähes Svänssilään saakka. Kuurin tila sai Myllyvainiosta lohkon lähes Isokeitingille saakka ja toisen lohkon Nyängivainiosta. Kähä
rin tila sai puolestaan viimeisen lohkon Mylly- vainiosta sekä lohkon Nyängivainiosta Kaapelin ja Kuurin tilojen lohkojen välissä.26
Finpyyn isojako vuonna 1774, kotipellot ja niityt.2 Ensimmäisen jaon aikana jakoperusteena oli äyriluku.
Huonompaa maata jaettiin enemmän kuin hyvää eli mitä pienemmät luvut, sitä paremmasta maasta on kyse. Esimerkiksi Vähäkeitingin kruununtalo sai pel
toa 3 tynnyrinalaa 31 3/10 kapanalaa ja niittyä 3 tynny
rinalaa 16 38/45 kapanalaa.
Finpyyssä isojakotoimitus kesti yli 20 vuotta, ja se saatiin päätökseen vasta vuonna 1798. Viimei
seksi Finpyyssä jaettiin ulkomaat ja metsämaat. Tä
män jaon yhteydessä tilat saivat myös uusia peltoja ja niittyjä. Isojakoasiakirjoissa mainittava Mattilan verotila on aikaisempi Vähäkeitingin tila. Finpyyn
Finpyyn kylän kotitilukset vuoden 1774 isojakokartas
sa. Kylän talot ovat A) Vähä-Keitinki, B) Juho Kaape
lin tila, C) Jaakko Kaapelin tila, D) Heikkilä, E) Uoti
la, F) Svänssilä, G) Jaakko Iso-Keitingin tila, H) Heik
ki Iso-Keitingin tila, J)Kuuri ja K) Kahari. Kuvassa näkyvä maantie tulee vasemmalta Lampuodinsillalta ja jatkuu Harjakankaan suuntaan. Isojakokartan mu
kaan Finpyyn kylän asutus näyttäisi säilyneen ryhmä- kylä-tyyppisenä ja samalla kohtaa kuin aikaisemmin.
Taloja kuitenkin siirreltiin myöhemmin lähemmäs viljelysmaita.28
asukkaat olivat ostaneet tilojaan perinnöksi sitten edellisen jaon, sillä tässä vaiheessa osa kylän kruu- nuntaloista oli muuttunut verotaloiksi.29
Finpyyn ulkoniittyjen ja metsämaiden jaon yhteydessä muodostettiin Harjakankaalle seitse
män uudistilaa, jotka kuuluivat Kaharin, Vähä-
Keitingin eli Mattilan, Iso-Keitingin, Kaapelin, Kuurin ja Svänssilän tiloihin. Uotilalla ja Heik
kilällä oli yhteinen uudistila. Uudistilojen maat olivat lähinnä kivikkoista maata ja metsää, soita sekä lampia.30
Sööflmarkussa Ylikyläja Alikylä
Söörmarkun Ylikylässä isojako alkoi vuonna 1780. Vuonna 1540 Söörmarkussa oli ollut vain seitsemän taloa, mutta tilaluku oli kasvanut Söör
markun Ylikylässä 1700-luvun alussa, kun Kar
tanon rustholli jaettiin neljään osaan ja Ingema
rin augmenttitila puolitettiin. Isojakoasiakirjojen
Talo Veroa Uusia peltoja Uusia niittyjä Metsää ja viljelysmaata
Mattilan verotalo 1/6 maut. 6: 6 1/32 39: 7 14/64 148:411/32
B Puolikas Kaapelin verotaloa
1/8 mant. 5 :4 15/16 37: 15 9/16 116: 24 3/4
C Puolikas Kaapelin verotaloa
1/8 mant. 7: 22 3/16 38: 19 5/8 102: 65 9/32
D Heikkilän verotalo 1/3 mant. 4: 11 7/32 46: 25 29/64 350: 30 27/64
E Uotilan kruununtalo 1/3 mant. 4: 20 15/16 38: 2 15/32 361: 21 3/16
F Svänssilän verotalo 1/4 mant. 8: 12 1/8 40: 20 15/32 244: 22 3/4
G Isokeitingin kruununtalo 7/24 mant. 3: 9 1/2 34: 15 15/32 287: 3 5/32
H Isokeitingin verotalo 7/24 mant. 4: 31 5/8 29: 15 1/8 296: 29 1/2
I Kuurin verotalo 1/3 mant. 4: 1 25/32 44: 3 47/64 354: 4 13/16
K Kaharin verotalo 5/12 mant. 5 :2 9 58: 24 31/64 407: 5 17/64
Uudistilat:
N .l Uotilan ja Heikkilän uudistalo
2/3 mant. yhteensä 798: 31 135/1000 N .2 Kaharin talolle kuuluva
uudistalo
1/3 mant. yhteensä 399: 15 566/1000 N .3 Vähäkeitingin tai Mattilan
talon uudistalo
1/6 mant yhteensä
199: 23 783/1000 N .4 Isokeitingin talolle
kuuluva uudistalo
1/2 mant. yhteensä 599: 7 350/1000 N . 5 Kaapelin talon uudistalo 1/4 mant. yhteensä
299: 19 675/1000 N .6 Svänssilän talon uudistalo 1/4 mant yhteensä
299: 19 675/1000 N.7 Kuurin talon uudistalo 1/3 mant. yhteensä
399: 15 566/1000
Finpyyn isojako vuosina 1796-1798. Metsämaat, ulkoniityt sekä uudet pellot. Jaon perusteena oli tässä vaiheessa manttaali. Taulukossa ovat mukana myös Harjakankaan uudistilat ja niille jaetut maat (yhteenlaskettu arvo).
mukaan Ylikylässä oli vuonna 1780 yhdeksän ti
laa; Kihlakallion verotila, Eliaksen verotila, Vallin verotila, neljään osaan jaettu Kartanon rustholli sekä kahtia jaettu Ingemarin verotila.32
Ensimmäiseksi Ylikylässä jaettiin kotipellot vuonna 1780. Maanmittarina toimi Jean Åhman.
Jokainen tila sai kotipeltoja vanhan nautinnan mukaan. Kaiken kaikkiaan isojaon toimitus kesti
Ylikylässä 1790-luvun alkuun saakka. Jaettavaa maata kylässä oli lähes 4395 tynnyrinalaa, josta metsää ja viljelyskelpoista maata oli noin 3510 tynnyrinalaa ja peltoja noin 650 tynnyrinalaa.
Manttaalia kohti määrättiin maata jaettavaksi 435 tynnyrinalaa 28 3/4 kapanalaa maan laadun mu
kaan. Pienemmän manttaalin talot saivat maata vastaavassa suhteessa. Viimeiseksi kylän taloille
jaettiin manttaalien suhteessa vielä liikamaata (öfverloppsjord), yhteensä noin 362 tynnyrinalaa.
Ylikylässä isojako saatiin liikamaiden jaon jälkeen lopullisesti päätökseen vuonna 1793. Ylikylän tilajaot olivat tapahtuneet jo 1700-luvun alussa, eikä isojako synnyttänyt kylään uudistiloja. Y li
kylän kylämaisema säilyi siis isojaon jälkeenkin melko entisenlaisena.33
Söörmarkun Alikylässä isojako käynnistyi puolestaan vuonna 1783, ja maanmittarina toimi jälleen Jean Ahman. Myös Alikylässä mitattiin ja jaettiin ensin kotipellot, joihin oli laskettu kaali
maat ja humalatarhat. Kotipellot jaettiin vanhan nautinnan mukaan. Lisäksi jaettavana oli metsiä
noin 1176 tynnyrinalaa, uusia peltoja noin 76 tynnyrinalaa ja niittyjä noin 320 tynnyrinalaa.
Kruunulle jääväksi liikamaan osuudeksi mer
kittiin noin 1063 tynnyrinalaa. Jakoperusteeksi määrättiin, että Tyykilän kersantintila sai maata 2/3 uutta manttaalia kohti 162 tynnyrinalaa 15 4/25 kapanalaa. Muut tilat saivat maata vastaavas
sa suhteessa manttaaliluvun mukaan. Alikylän isojako saatiin päätökseen vuonna 1795.34
Alikylässä oli isojaon alkaessa seitsemän ti
laa: Tyykilän kersantintila, kahtia jaettu Kuurin verotila, kahtia jaettu Mäen augmenttiverotila sekä kahtia jaettu Prakan kruununtila. Tyykilän kersantintila kuului Adam Weissmanille. Kuu-
Tinnus Talo Veroa Omistaj a/asu kas Peltoa Niittyä Metsää ja
viljelysmaata
Liikamaat V 1/4 Kartanon
rusthollista 1/4 manttaalia
Talonpoika Johan Ericsson Lind
10:20 73/80 47:29 1/2 328: 29 1/6 31: 2 1/2 1/4 Kartanon
rusthollista 1/4 manttaalia
Talonpoika Jöran (Yrjö) Jöransson Lind
9: 9 7/124 50: 16 1/2 319: 25 1/4 31: 2 1/2
- 1/4 Kartanon rusthollista
1/4 manttaalia
Talonpoika Eprahaim Gustafsson (Kartano)
10: 8 23/96 60: 22 276: 4 1/8 31:2 1/2 1/4 Kartanon
rusthollista 1/4 manttaalia
Talonpoika Johan Gustafsson (Kartano)
10: 9 41/44 63: 14 1/2 290: 14 3/4 31:2 1/2 Kihlakallion
verotalo
5/12 manttaalia
Herra kamariherra Johan Nordström
17: 10 53/84 67:5 560: 15 1/2 51: 25 1/2 Eliaksen
verotalo
5/12 manttaalia
Leskirouva Widberg ja kirkkoherra Eprahaim Carenius
12: 20 1/4 92:2 9 525: 20 5/6 51: 25 1/2
.T Ingemarin
verotalon puolikas
3/8 manttaalia
Talonpoika Johan Gustafsson
11: 6 11/30 61: 26 1/2 423: 5 1/2 46: 19 1/2
i Ingemarin
verotalon puolikas
3/8 manttaalia
Talonpoika Anders Andersson
11: 21 77/240 61: 19 1/2 404: 1 1/4 46: 19 1/2
Wallin verotalo 1/3 manttaalia
Talonpoika Gustaf Gustafsson
9: 14 3/32 43: 21 1/2 380: 31 5/12 41: 14
Söörmarkun Ylikylän isojako vuosina 1780-1793.35
Söörmarkun Ylikylän kotitilukset 1780 mitatulla isojakokartalla. Kuvas
sa näkyy Pohjanmaan maantie siltoi
neen ja sen varrella Ylikylän talojen tontteja merkittynä kirjaimin A -E .3fi
rin tilojen puoliskoja omistivat talonpojat Heikki Kuuri ja Mikko Kuuri. Mäen augmenttiverotila kuului Lyttylän rustholliin, ja sen omisti rouva vapaaherratar Ensköldh. Tilan toista puoliskoa asui lampuoti Antti Mäki ja toista puolta Samuel Mäki. Prakan kruununtilan puoliskoja asuivat ta
lonpojat Matti Praka sekä talonpoika Heikki Ma
tinpoika. Isojakotoimituksen kestäessä valtaosa Alikylän tilojen asukkaista ehti vaihtua. Kruunul
le jääneelle liikamaalle ei isojaon yhteydessä pe
rustettu uudistiloja.37
Isojakokartat ovat ensimmäiset säilyneet kartat Söörmarkun kyläalueesta, ja siksi kylän luonnetta voidaan tarkastella vasta 1700-lopulta lähtien. Y h teensä Söörmarkun Alikylässä ja Ylikylässä oli 16 taloa. Talot muodostivat monta asutuskeskittymää, jotka sijoittuivat peltoalueesta erottuville kannaksil
le molemmin puolin pohjoiseen johtavaa kylätietä.
Talo Veroa Omistaja/Asukas Peltoa Ulkopeltoja Niittyä Metsää Joutomaat Tyykilä
kersantin puustelli
2/3 mant.
Kornetti Adolph Erland Jordand
18: 19 9/16 1: 2 29/40 82 371: 18 7/20 73: 10
Puolikas Kuurin verotalosta
1/3 mant.
Talonpoika Petter Henricsson
6: 5 1/2 2 :7 1/10 43: 22 5/12 181: 11 15/16 37: 29
Puolikas Kuurin verotalosta
1/3 mant.
Talonpoika Mickell Jacobsson
6: 18 5/8 1: 13 2/5 50: 26 5/8 185:24 55: 91/2
Puolikas Mäen augmentista
1/4 mant.
Asukas lampuoti Anders Andersson (Mäki)
7: 24 1: 25 614/1000 33: 26 1/8 139: 31 11/16 38: 15 1/2
Puolikas Mäen augmentista
1/4 mant.
Asukas lampuoti Johan Johansson
7: 23 1/2 1: 13 13/40 35: 26 7/8 107: 9 85/1000
27: 19 1/2 Puolikas Prakan
kruununtalosta 5/24 mant.
Lautamies Daniel Praka (Mattsson)
6: 9 1/2 1: 11 5/16 37: 24 3/4 95: 23 8/15 36: 2 1/4 Puolikas Prakan
kruununtalosta 5/24 ma nt.
Talonpoika Matts Johansson
6: 8 1/4 1:22 11/40 37: 13 17/24 95: 5 18/25 27: 29 1/4
Söörmarkun Alikylän isojako vuosina 1783-1795.38
Mutkitteleva tie jakoi kylän kahtia. Ali-ja Ylikylän muodostama raittikylä ja sen vanhat rakennukset ovat säilyneet hyvin 2000-luvulle saakka.
Lassila - perusteellinen isojakojauudistilat
Lassilassa isojako aloitettiin vuonna 1786, ja se saatiin lopullisesti päätökseen vasta vuonna 1815 sen jälkeen, kun isojako oli vuonna 1806 uusittu kokonaan. Lassilan kylässä isojako aiheutti paljon vastusta ja riitoja. Vastustus oli ymmärrettävää.
Isojako merkitsi kylän kantatiloille menetyksiä, sillä kantatilat joutuivat luopumaan suuresta osas
ta entisiä maitaan uudistilojen hyväksi. Toisaalta isojakoja uudistilat loivat perustaa kylän tulevalle kehitykselle.39
Isojaon käynnistyessä Lassilassa oli kolme kantatilaa, Anttila, Naperoinen-Perttula, Isosa- vo-Vähäsavo sekä Harjun uudistila. Isojaon ai
kana kylään muodostui viides tila, kun Isosavo ja Vähäsavo erotettiin eri tiloiksi. Kaikki Lassilan tilat olivat aluksi kruununtiloja. Ensimmäisenä Lassilassakin mitattiin ja jaettiin kotipellot. Pelto
jen jaon jälkeen kantatilat päättivät ostaa talonsa perinnöksi. Anttilan ja Savon talot onnistuivatkin tässä yrityksessä syksyllä 1790. Naperoinen-Pert
tula puolestaan taisteli asian puolesta useita vuosia Herrgårdin kartanoa vastaan, sillä kartanon omis
tajat olivat sitä mieltä, että heillä oli omistusoikeus kyseiseen tilaan. Herrgårdin omistajat ilmoittivat, että heillä oli oikeus ostaa Naperoisen tila, koska tila oli toiminut Herrgårdin augmenttina. Kor
netti Weissman jopa ilmoitti suoraan, ettei talossa asuvalle Erkki Heikinpojalle olisi mitään väliä, jos kartano ostaisi tilan, sillä hänestä tulisi vain karta-
Söörmarkun Alikylän kotitilukset 1783 mitatulla isojakokartalla. Talojen tontit on merkitty kirjaimin A -G .40
non lampuoti. Onneksi Erkki oli saanut jo vuotta aiemmin yhdistys- ja vakuuskirjan, joka takasi hänelle perinnöksiosto-oikeuden. Lopulta vuon
na 1797 Naperoinen-Perttulan isäntä Erkki Hei
kinpoika sai ostettua talon perinnöksi. 41 Ilman vakuuskirjaa tila oli varmasti siirtynyt kartanon
omistukseen, jollei isännällä olisi heti ollut varaa maksaa pyydettyä summaa.
Vuonna 1797 maaherra toimitti ohjeen iso
jaon toimittamiseksi. Ohjeessa lueteltiin kaikki kylän hyötymaat sekä joutomaat. Ohjeessa myös määrättiin, että manttaaliin sisällytettiin 1 200 Talo
Omistaja/asukas
Peltoa Niittyä Viljelyskelpoista
maata
Metsää Kantatilat:
A Naperoinen-Perttula Eric Perttula
12: 28 7/12 76: 5 27/35 132: 8 1/2 392: 16 45/64 B Anttila
Eric Andersson
16: 31 114/1000 64: 7 15/32 93: 15 1/8 396: 3 45/64 C Vähäsavo
Fredric Mattsson
13: 30 7/8 60: 13 29/32 108: 3/4 394: 19 17/24 D Isosavo eli Heikkilä
Anders Josefsson
12: 8 24/32 101:7 3/16 142: 16 13/24 380: 12 25/28
E Harju
Eric Henricsson I larju
8: 15 3/8 44: 4 7/20 28: 16 518: 23 27/40
Uudistilat: Maat yhteensä
Kynäsniemi, Heikki Jaakonpoika Kynäsniemi
627: 3/12 Jokiainen, ei asukasta 498: 9 55/120
Koivisto, Antti Juhaninpoika Koivulevo
487: 7 7/10 Isoviita, Matti I Ieikinpoika
Isoviita
496: 28 7/10 Lehmälevo, ei asukasta 500: 9 1/5 Korkeakoski, ei asukasta 496: 1 131/500 Rajasalo, ei asukasta 500: 9 1/5 Isokallio, ei asukasta 500: 9 1/5 Tenho, Abraham Tenho 456: 25 9/20 Raski, ei asukasta 501:24 548/1000 Kytölevo, ei asukasta 594: 6 199/1000 Heiäng, Iisakki Jaakonpoika
Heiäng
589: 22 7/10 Murtomäki, ei asukasta 807: 20 2/5 Passilahti, Erkki Linmark 786: 30 382/1000 Saunakoski, ei asukasta 1010: 21 639/1000
Lassilan kylän talot ja niiden tilukset vuoden 1809 isojaon jälkeen.42 Pinta-alat on ilmoitettu ilman vesialueita ja joutomaita. Uudistilojen maat on ilmoitettu yhteissummana.
tynnyrinalaa. Ylitsejaavalle kruunun liikamaalle tuli perustaa 14 uudistilaa. Kyläläiset eivät hyväk
syneet tätä päätöstä, vaan vaativat 1 500 tynnyrin
alaa manttaalille. Lassilalaisten anomus kuitenkin hylättiin. Kyläläiset valittivat myös monista muis
ta jakoon liittyneistä yksityiskohdista. Maanmit
tari Jaakob Gabriel Sacklén oli esimerkiksi eksy
nyt mitatessaan liikamaita ja vetäessään rajalinjaa
Lassilan kylän kotitilukset vuosina 1786-1806 mita
tulla isojakokartalla. Talojen tontit on merkitty suu
raakkosin A-D, torppien ym. tontteja pienaakkosin.
Kartalla näkyvät myös venehuoneen ja myllyn tontit.
Harjun tila sekä muut uudistilat eivät näy kotitilusten kartalla.43
Laitilaa ja Kairilaa vastaan. Maanmittari Sacklén ei muutenkaan ollut suosiossa, sillä hän oli las
kuttanut kyläläisiltä liikaa maiden lohkomisesta.
Jakoon liittyneet puutteet kirjattiin 1801, ja vielä samana vuonna liikamaat oli mitattu uudelleen sekä merkitty kartalle ja maastoon.44
Isojako ei vieläkään ollut ohi Lassilassa, sillä isännät eivät hyväksyneet maanmittarin jakoa, koska se oli heidän mielestänsä edelleen puutteel
linen. Valituksia käsiteltiin maanjako-oikeudessa helmikuussa 1802. Nyt oikeus katsoi, että jaossa oli todella niin paljon puutteita, että jako täytyi kumota. Kylässä piti suorittaa kokonaan uusi iso
jako, ja sen tuli toimittamaan toinen maanmitta
ri. Tilanne tuli maanmittari Sacklénille kalliiksi, sillä Sacklén velvoitettiin henkilökohtaisesti mak
samaan uuden jaon jakokustannukset. Isojakoa jatkettiin vuonna 1806, ja uutena maanmittarina toimi Christopher Bollstedt. Kantatilojen jako saatiin valmiiksi 1809, ja taloista tehtiin verotuk
sellisesti tasan samankokoisia. Talot olivat kaikki 1/2 manttaalin taloja, ja kukin talo sai jyvitysar- von mukaan maata 107 tynnyrinalaa 27,880 ka
panalaa. Ne maat, joita ei isojaossa erotettu kan
tatiloihin tai Harjun uudistilaan jäivät kruunun liikamaaksi. Lassilaan syntyi näin 15 uudistilaa, jotka olivat Kynäsniemi, Jokiainen, Koivisto, Iso- viita, Lehmälevo, Korkeakoski, Rajasalo, Isokal
lio, Tenho, Räski, Kytölevo, Heiäng, Murtomäki, Passilahti sekä Saunakoski. Uudistiloista Kynäs
niemi ja Saunakoski olivat 5/12 manttaalin tilojaja loput 1/2 manttaalin tiloja. Uudistilat saivat maa
ta 1/2 manttaalille 83 tynnyrinalaa 12 200/1000 kapanalaa ja 5/12 manttaalille 69 tynnyrinalaa 15 500/1000 kapanalaa. Isojaon myötä Lassilan talomäärä kasvoi nelinkertaiseksi. Isojako ei vielä päättynyt tähän, sillä kantatilat vaihtelivat keske
nään tiluksia parhaaksi katsomallaan tavalla. Ti
lusten vaihtoja käsiteltiin maanjako-oikeudessa
vuonna 1814, ja muutokset paalutettiin maahan tammikuussa 1815.45 Lassilan kylän maat oli vih
doin saatu jaettua.
NoOR.MAR.KKU - RUSTHOLLIN MAAT JA RATIKYLÄ
Noormarkun kylässä isojako käynnistyi vuonna 1799, ja maanmittarina toimi Georg Jean Elgh.
Mittausten ja lohkomisten loppuun saattaminen kesti lähes kymmenen vuotta, sillä isojakokartan mukaan maiden jako saatiin vahvistettua vasta vuonna 1810. 46 Isojaon aikoihin Noormarkun kylässä oli yksi merkittävä maanomistaja, Carl Constantin de Carnall, joka isännöi Noormar
kun Herrgårdia. Kylän muut tilat olivat rusthollin lampuotitiloja.
Ensimmäisenä Noormarkun kylässä mitattiin, jyvitettiin ja jaettiin kotipellot. Kylän parhaat pel
lot olivat 3 jyvän maata ja huonoimmat 1/2 jyvän maata. Peltojen jako saatiin valmiiksi kevääseen 1801 mennessä. Samana vuonna Tommilan ta
lon pellot jaettiin vielä kahden asukkaan kesken.
Lisäksi rusthollin maista luovutettiin kahdelle talonpojalle peltoa viljeltäväksi. Talonpojat olivat Jacob Jacobsson ja Matts Mattsson. Seuraavaksi mitattiin ja jyvitettiin kylän yhteiset niityt, metsät ja muut viljelyskelpoiset alueet. Niittyjä kylässä oli noin 790 tynnyrinalaa, joista taloille jaettiin noin 515 tynnyrinalaa ja loppuosa kuului rust
hollille. Metsä-ja viljelykelpoisia maita kylässä oli noin 10 025 tynnyrinalaa, joista taloille jaettiin noin 8 095 tynnyrinalaa. Noormarkun rusthol
lin yhteydessä mainitaan isojakoasiakirjoissa niin ryytimaa kuin kaalimaakin. Rusthollilla oli myös perunamaata. Kylässä oli Norbäckin peltomaassa
maata
A Noormarkun
rustholli
2/3 mant.
säteriä
Paroni Carl Constantin de Carnall
77: 28 7/24 271: 13 81/100 180: 27 1/2 1574:
26 143/1000
M Ulriikan-
koski
(rusthollin vero- osa)
1/3 mant.
(1 1/2 mant.)
de Carnall 40: 31 1/4 147: 21 26/100 90: 12 953/1000 1910: 11 53/120
B Puolikas
Simulaa
1/6 mant.
(3/8 mant.)
8: 23 7/40 34: 7 34/100 2 0 :2 8 711/1000 518:26 3/5
C Puolikas
Simulaa
1/6 mant.
(3/8 mant.)
9: 17 7/10 38: 7 83/100 20: 26 11/100 512:
14 707/1000 D Wrangin talon
puolikas
3/8 mant (1/2 mant.)
12 :8 5/8 41: 14 1/24 23: 10 598/1000 691: 4 685/1000 E Wrangin talon
puolikas
3/8 mant.
(1/2 mant.)
10: 29 7/40 41: 29 79/100 34: 16 787/1000 692:
16 282/1000 F Klemolan talon
puolikas
1/3 mant.
(1/2 mant.)
12: 20 7/20 42: 22 65/1000 27: 29 245/1000 675: 33/1000 G Klemolan talon
puolikas
1/3 mant.
(1/2 mant.)
13:2 308/1000 47: 442/1000 25: 5 794/1000 679: 19 1/3 H * Tommilan talon
puolikas
1/4 mant. 6: 11 3/8 26: 23 11/12 8: 13 631/1000 294:
16 887/1000 H + Tommilan talon
puolikas
1/4 mant. 6: 10 22: 26 706/1000 10: 18 186/1000 326: 18 12/100
I Ollilan verotalo 5/12 mant. 10: 10 3/4 40: 9 558/1000 16: 24 22/100 509: 6 464/1000
m Wiikin
uudistalo
1/3 mant. de Carnall etuosto-oikeus
20: 10 3/8 34: 61/2 460:
16 492/1000
N2 Tommi lam
min uudistalo
de Carnall etuosto-oikeus.
Asuu torppari.
13:5 5/8 45: 12 1/2 460:
16 492/1000
yhteinen sikojen ja hevosten omistajien haka. Y h teismaiden viljelymaiden jaossa jaettiin ilmeisesti myös osa yhteisestä kappalaisen ja lukkarin ryyti- ja kaalimaasta.47
Noormarkun kotitilusten karttaan Noormar
kun rusthollin säteriosan 2/3 tilukset on merkitty kirjaimella A. Rusthollin vero-osalle (M) kuulu
vat tilukset sijaitsivat Ahlaisten suunnassa hieman kauempana itse ratikylästä, joten ne eivät näy kar
tassa. Simulan kahtia jaetun tilan maat on mer-
Noormarkun kylän isojako vuosina 1799-1810. ^Asuk
kaita ei ole merkitty asiakirjoihin. Kotipeltojen jaon yhteydessä (1799-1801) käytettiin perusteena vanhaa manttaalilukua. Suluissa oleva uusi manttaaliluku otettiin käyttöön kylän yhteisiä maita jaettaessa. Jou
tomaita ei ole laskettu mukaan taulukkoon.
kitty kirjaimilla B ja C. Wrangin puolikkaat tilat löytyvät kirjaimilla D ja E. Kleemolan puolikkaat tilat puolestaan kirjaimilla G ja F. Kirjaimella I tarkoitetaan Ollilan tilaa ja H on Tommilan ti
laa. Tosin Tommilan tila sittemmin jaettiin kahtia
(H * ja H +). Kartassa näkyvillä K-ja L-kirjaimilla merkityille taloille ei asiakirjoista löydy selitystä.
Kirjaimilla A+ ja A* on karttaan merkitty säterin maista kahdelle talonpojalle viljeltäväksi luovute
tut pellot.
Kylän yhteismaiden jaon yhteydessä muo
dostettiin kaksi kruunun uudistaloa, Wiiki ja Tommilammi. Tommilammin uudistilaa asui torppari. De Carnallilla oli molempiin uudis
taloihin etuosto-oikeus. Wiikin tila on merkit
ty isojakoselvityksiin numerolla yksi (N l) ja Tommilammi numerolla kaksi (N 2). Molem
mat tilukset sijaitsivat kauempana Noormarkun kylästä Poosjärven itäpuolella aivan Pomarkun rajan tuntumassa, joten ne eivät näy kotitilusten kartassa.49
Rudanmaanja Kaitilantakamaat
Rudanmaan kylässä isojako alkoi vuonna 1796.
Rudanmaan tai Nandön kylän takamaat oli kui
tenkin mitattu ja jyvitetty jo pari vuotta aiemmin.
Rudanmaa mainitaan jo vuoden 1473 rajankäyn- tikartassa, mutta todennäköisesti kylän asutus- keskittymä syntyi vasta juuri isojaon yhteydessä,
Osa Noormarkun kylän kotitilusten isojakokartas- ta 1799-1801. Noormarkun kylä oli jonkin verran muuttunut vuoden 1726 jälkeen. Noormarkkuun oli muodostunut raittikylä. Noormarkun rustholli sijaitsi edelleenkin sillan vieressä. Kylän muut talot olivat nyt rivissä Ahlaistentien varrella, kun ne aiemmin olivat ryhmittyneet molemmin puolin tietä. Sarkajaon aikana viljelykset ja asuinrakennukset olivat sijainneet etäällä toisistaan. Isojaon yhteydessä asuinrakennuksia siirret
tiin lähemmäs kunkin talon uusia peltolohkoja.50
kun sinne muodostettiin neljä uudistilaa. Yhden uuden verotilan omistajaksi tuli herra asessori Beckman. Loput uudistiloista kuuluivat kruunul
le. Tiloista kahdella ei tässä vaiheessa vielä ollut asukkaita. Yhtä tiloista, lähellä Lassilan kylän ra
jaa olevaa, asui torpparina Matti Alajärvi. Isojaon yhteydessä selvitettiin myös Rudanmaan tarkem
mat rajat, mikä myös kertoo asutuksen uutuudes
ta alueella. Tiloilla ei ollut varsinaisia tilannimiä, joten niitä ei liene erotettu mistään vanhasta ta- lonpoikaistilasta. Vielä 2000-luvullakin Rudan
maassa sijaitsee Alajärvi-niminen tila, joka on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1797 lähtien.
Se on siis yksi kylän ensimmäisistä tiloista.51 Kairilan/Painonmaan kylässä oli 1700-luvun lopussa vain yksi talo, Painon/Kairilan uudis
talo, jonka omisti talonpoika Johan Markusson.
Vaikka kylässä ei ollut muita taloja, kylän maiden hallintaoikeuksista oli kiistelty jo 1600-luvulta lähtien. Karkun Kollasen ratsutilan isäntien mu
kaan kyseinen alue kuului Kollasen tilan erämai
hin. Kairilan kylän maat kartoitettiin jo melko varhain, sillä maanmittari H. Widenius toimitti peltojen ja niittyjen mittauksen vuonna 1775.
Painon/Kairilan talo oli tuolloin 1/6 manttaalin talo. Vuonna 1785 Painonmaa tuomittiin Karkun Kollasen ratsutilan omistukseen. Kylän metsät
kartoitettiin vuonna 1786 ja samalla merkittiin rajat. Laamanninoikeus kuitenkin antoi vuonna 1794 määräyksen, että Painonmaa oli kruunun aluetta. Tällöin Painonmaasta erotettiin Kollasen Karkunkylä ja Painon talo. Osa alueesta jäi jaka
mattomaksi kruunun yhteismaaksi. Painon tila sai tuolloin peltoa noin 5 tynnyrinalaa ja niittyjä 36 tynnyrinalaa. Metsiä tilaan kuului noin 200 tynnyrinalaa ja joutomaita noin 250 tynnyrinalaa.
Vuonna 1801 Painon talo sai lisää maata niin, että siitä tuli 1/2 manttaalin talo.53
Kairilan isojako toteutettiin vasta 1840-luvul- la. Lisäksi kylä jakautui kahtia Kairilan ja Harha- lan kyliksi. Kairilaan kuuluivat Painon, Humlan, Kiviniemen, Mustajoen, Särkijärven ja Painokal- lion talot. Harhahan kuuluivat Lehmijoen, Har- haluoman ja Maston talot. Kollasen Karkunkylä myytiin Antti Ahlströmille vuonna 1888. Tuol
loin alueella oli neljä torppaa, jotka oli perustettu jo vuonna 1799. Alue siirtyi myöhemmin Noor
markun pitäjään.54
Isojaon aikaan ja vielä 1900-luvun ensimmäi
sinä vuosikymmeninä Längelmäki kuului Noor
markkuun. Längelmäen kylässä isojako saatiin päätökseen vuonna 1803. Ennen isojakoa kylässä sijaitsi vain Riutan tila. Liikamaista alueelle muo
dostui kaksitoista uutta tilaa, jotka olivat Jaakola,
Talo Veroa Omistaja/asukas Metsät, niityt,
viljelysmaat
Joutomaat
1 Verouudistila 1/2 mant. Asessori Beckman 681: 19/20 296: 21
2 Kruunun uudistila 3/4 mant. Ilman asukasta 1041:10 13/20 208: 19
3 Kruunun uudistila 3/4 mant. Ilman asukasta 1134: 29 1/16 176:10
4 Kruunun uudistila 7/8 mant. Torpan asukas
Matts Alajärvi
1449: 20 1/3 378: 26
Rudanmaan isojako vuonna 1796. ' Metsiä, niittyjä ja viljelysmaita ei ole ilmoitettu erikseen, vaan kaikki on las
kettu yhteen.
Juhola, Bergqvist, Koskela, Harju, Lahdensuu, Katavakorpi, Pääharju, Pantsar, Viitaniemi, Haa
pakoski ja Korkeakoski. Tilat kuuluivat Noor
markun rusthollin omistajalle, de Carnallille. Jaa
kolaan, Harjuun ja Koskelaan hän sai 10-vuotisen verovapauden, Katavakorpeen ja Viitaniemeen 15-vuotisen ja muihin tiloihin 20-vuotisen vero
vapauden. 55 Nykyään Längelmäen kylä kuuluu Pomarkkuun.
Isojako jakylämaisema
Noormarkun maaseudulla 1770-luvulla alka
nut isojako saatiin päätökseen 1800-luvun al
kuun mennessä. Isojaon seurauksena maaseudun maanomistusolot ja kylien rakenteet selkiytyivät.
Tilojen pellot oli koottu mahdollisimman yhte
näisiksi kokonaisuuksiksi ja harvoihin lohkoihin.
Peltojen ja niittyjen lisäksi jakokuntien ja kylien metsät jaettiin talollisten kesken. Alituiset rajarii
dat vähenivät, kun omistukset vakiintuivat ja ne merkittiin kartalle sekä maastoon. Noormarkus
sa, kuten muuallakin Suomessa, maatilat saivat isojaon myötä ympärysrajansa.
Vaikka isojaon yhteydessä toimeenpantiin ulosmuuttoja, isojaon vaikutukset kylien ra- kennustiheyteen ja maaseudun maisemakuvaan vaihtelivat eri puolilla Suomea. Esimerkiksi Satakunnan, Kaakkois-Hämeen ja Itä-Uuden-
maan suurissa kylissä noin neljännes tiloista siirsi tonttinsa uusille sijoille. Monissa pienissä kylissä ulosmuuttoihin ei kuitenkaan ollut tarvetta. Sekä ulosmuuttojen että uudistilojen myötä asumatto
mille alueille alkoi vähitellen syntyä asutusta. 56 Noormarkun maaseutumaisemaa isojako muutti vaihtelevasti. Suurimmat muutokset tapahtuivat Noormarkun kylässä. Noormarkun kylä sai iso
jaon aikoihin raittikylänsä, kun talojen tontit siir
rettiin Pohjanmaalle johtavan tien varteen. Myös Finpyyn kylämaisema muuttui, sillä ainakin osa taloista siirrettiin tilusten läheisyyteen vielä 1800- luvun alkupuolella. Söörmarkun kylä säilyi isoja
ossa todennäköisesti melko entisenlaisena. Kruu
nun liikamaille ei perustettu uusia tiloja. Lassilan kylässä maanomistussuhteet muuttuivat, kun kylään syntyi paljon uusia tiloja. Finpyyn isoja
on yhteydessä myös Harjakangas sai ensimmäiset uudistilansa. Noormarkun maaseudun takamail
le, Rudanmaahan ja Kairilaan, asutusta syntyi hitaasti.
Isojaon jälkeen maatalous kehittyi, ja uudet viljelylajikkeetkin yleistyivät. Muun muassa pe
runan viljely alkoi yleistyä. Isojakokarttojen pe
rusteella näyttää siltä, että perunan viljely alkoi Noormarkussa laajemmin vasta 1700- ja 1800 -lukujen vaihteessa Herrgårdin tilalla. Vähitellen perunanviljely yleistyi myös talonpoikien pelloil
la. Lassilan talonpojat aloittivat perunan viljelyn joko aivan 1700-luvun lopussa tai 1800-luvun alussa. 57 Söörmarkun 1700-luvun lopun isojako- asiakirjoissa ei vielä mainita perunaa, mutta taloil
la oli kaali-ja hamppumaita.
Isojaon lopullista osuutta maatalouden kehi
tyksessä on kuitenkin vaikea arvioida, koska ke
hitykseen vaikuttivat myös monet muut tekijät,
Vasemmalla oleva kuva on vuodelta 1897. Raittikylän eli ratikylän tie kulkee Simulan, Erkkilän, Kleemolan, Ekqvistin, Esalan, Sulkavan ja Tommilan talojen ohi.
1900-luvun alussa talonpoikaistaloissa saattoi asua monta perhettä. Esimerkiksi kirkon vieressä sijaitse
vassa Simulassa asui kolme työläisperhettä. Talojen pihoissa oli mökkejä, joissa asui työläisiä ja pihan puo
lella oli myös sauna ja talli. Navetat ja aitat sijaitsivat kylää halkovan tien toisella puolella. 8 SatM.
Ratikylä 2000-luvulla. Kylänraitin piirteet ovat vielä tunnistettavissa, vaikka osa asuinrakennuksista ja mil
tei kaikki talousrakennukset ovat hävinneet. Kuva:
Outi Lähteenlahti 2007.
kuten edistynyt maataloustekniikka, maatalout
ta harjoittavan väestön tietämyksen tason nousu, maataloustuotteiden hintojen vaihtelu sekä väes
tönkehitys. 59
Uusjakotäydentää isojakoa
Vuonna 1848 annettiin maanmittausohjesääntö isojakoasetusten selventämiseksi ja täydentämisek
si. Säännön toimeenpanoa on kutsuttu uusjaoksi.
Säännön mukaan isojakoon oli otettava yhtä aikaa kylän kaikki tilukset ja talot. Yhden tai useamman talon oli muutettava ulos kylästä sopivaan paikkaan, jos kylällä oli ahdas tonttialue tai jos joku osa pel
tomaasta oli etäällä. Peltomaa saattoi sijaita myös niin, että sinne pääsyjä alueen viljely olisi käynyt kovin hankalaksi ilman ulosmuuttoa. Paikoilleen jäävien talojen tuli ottaa siirtoon osaa siitä saadun hyödyn mukaan. Kaikki talon tilukset tuli mah
dollisuuksien mukaan sijoittaa yhteen säännölli- senmuotoiseen palstaan. Kaikkiaan jaossa sai enin
tään kuusi palstaa, joista peltoa ja niittyä yhteensä enintään neljä palstaa sekä metsää ja takamaata yh
teensä kaksi palstaa. Uusjako yleistyi vasta vuoden 1881 jälkeen, kun sen kustannuksia oli alennettu.
Uusjako edisti vanhojen ryhmäkylien hajoamista Etelä-ja Länsi-Suomessa.60
Isojaon järjestelyjä ja täydennyksiä tehtiin Noormarkun maaseudulla pääasiallisesti 1890- luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. Las
silan kylän isojakoa täydennettiin vuonna 1895.
Rudanmaan isojakoa täydennettiin vuonna 1897.
Söörmarkun Alikylän isojakoa täydennettiin ja tiluksia mitattiin vuosina 1889-1892. Ylikylän isojakoa puolestaan täydennettiin ja tehtiin järjes
telyjä vuosina 1890-1896. Finpyyn isojaon järjes
telyjä tehtiin vuosina 1902-1907.
Alajärven tila Rudanmaassa on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1797 lähtien. Tilan rakennusryhmä muo
dostaa yhtenäisen kokonaisuuden järven rannalla viljelysmaisemassa.61 Kuva: Lauri Björkqvist. Voitto Alajärven kokoelmat.
Kati Kangas & Anna Sivula
Miten Noo rm arkun kunta perustettiin?
Vuoden 1865 kunnallisasetus laski perustan suo
malaisten maalaiskuntien itsehallinnolle. Maa
laiskuntien itsehallinto tarkoitti sitä, että talon
pojat joutuivat opettelemaan politiikan tekemisen taitoja. Asetus oli laadittu ruotsalaisen mallin mukaan, ja siinä erottiin toisistaan kirkollisten ja maallisten asioiden hoito. Kunnan hallinto ero
tettiin seurakunnan hallinnosta, ja kirkon hoi
dettavaksi jäi enää väestökirjanpito. Seurakunnan alueesta tuli maalaiskunnan alue.
Kunnan korkeimmaksi päätöksentekoelimek
si määriteltiin vuoden 1865 asetuksessa kuntako
kous. Kuntakokous tuli kutsua koolle vähintään kolmesti vuodessa. Se valitsi kunnallislautakun
nan, joka huolehti päätösten toimeenpanosta.
Kuntakokouksissa äänioikeutettuja olivat vain veronmaksajat. Palkollisilla ja vaimoilla ei ollut äänioikeutta. Yksi veroäyri oikeutti kokouksessa
yhteen ääneen, mutta yksi henkilö ei voinut käyt
tää enempää kuin kuudesosaa läsnä olevien ääni
määrästä.
Suurin osa Suomen kunnista siirtyi 1870-lu- vun puoliväliin mennessä uuteen järjestelmään.
Uusien kuntien perustamisesta päätettiin kir
konkokouksissa. Ulvilan emäkirkon yhteisessä pitäjänkokouksessa päätettiin vuonna 1865, että jokainen Ulvilaan kuulunut seurakunta muo
dostaisi itsenäisen kunnan. Päätös ei kuitenkaan johtanut toimenpiteisiin, ja vuonna 1867 yhtei
nen pitäjänkokous joutuikin toteamaan, ettei asia ollut edennyt. Pomarkun kappalainen lähti aktii
visesti ajamaan Pomarkun kunnan perustamista.
Pomarkkuun valittiin kuntakokouksen esimies, lautakunnan varaesimies ja lautakunnan esimies.
Muut kunnallishallintoon liittyvät seikat jätettiin käsiteltäväksi seurakunnan omassa kappelikoko- uksessa. Pomarkussa pidettiin ensimmäinen kun
takokous 4.2.1868.1
Noormarkku näyttää ottaneen naapuris
taan mallia. Kunnan perustamista oli luultavasti pohdittu Ulvilan pitäjää koskeneissa kokouksis
sa, vaikka Noormarkun seurakunnan pitäjänko
kousten pöytäkirjoissa ei olekaan vuosilta 1865—
1869 mitään merkintää kunnan perustamisesta. 2 Aiemmissa tutkimuksissa on oletettu, ettei Noor
markun ensimmäisen kuntakokouksen pöytäkir
ja olisi säilynyt3. Noormarkussa pidettiin luulta
vasti ensimmäinen kuntakokous 10.2.1868, ja ko
kouksen pöytäkirja on tallessa.4 Näyttää siltä, että Noormarkun kunta perustettiin naapurin mallin mukaisesti, joten tuskin Noormarkussa kutsut
tiin kuntakokoustakaan koolle aikaisemmin kuin asiassa aktiivisemmin toimineessa Pomarkussa.
Kuntien perustamiseen liittyvät käytännöt ovat ilmeisesti olleet muuallakin Suomessa epä-
Ruukkilaiset korjaavat heinää nykyisen Villa Mairean alapuolella sijainneella Myyryn lohkolla 1900-luvun alussa. Ruukinkartano oli yksi pitäjän suurimmista maatalouden harjoittajista. Ruukin pelloilla viljeltiin heinää, kauraa, ruista, ohraa, vehnää, perunaa sokeri
juurikasta ja juurikasveja. Vuoden 1995 jälkeen ruukin viljelysmaat on vuokrattu yksityisille viljelijöille. AAOy.
määräisiä. Asiasta keskusteltiin ensin useamman seurakunnan yhteisessä pitäjänkokouksessa. Pää
tös kunnan perustamisesta tehtiin yleensä oman seurakunnan kappelikokouksessa. Noormarkun kunta alkoi toimia itsehallinnollisena maalais
kuntana helmikuun 10. päivä 1868.
Maataloudestaeläminenjamuuttuva
TEKNOLOGIA
1870-luvulla Suomen maatalous elpyi 1860-luvun lopun katovuosien kriisistä. Runsaat viljasadot ja laajentuneen puutavarakaupan tuomat metsätulot auttoivat aluksi toipumista, mutta 1870-luvun puolivälissä yleinen korkeasuhdanne taipui mata
lasuhdanteeksi. Metsätulot vähenivät, kun puuta
varan kysyntä laski. Maatalous oli samaan aikaan muuttumassa. Leipäviljan viljelyllä ei 1870-luvun Suomessa näyttänyt enää olevan tulevaisuutta, sillä ulkomailta tuotiin maahan halpaa viljaa. 5 Noormarkkulaiset saivat vielä 1800-luvun lopul
la elantonsa pääasiassa maataloudesta. Viljanvilje
ly oli jo vähitellen väistymässä laajenevan karjata
louden ja metsätalouden tieltä.
Noormarkun vuosittainen viljasato oli 1900- luvun alussa noin 12 826 hehtolitraa. Omavarai
suuteen tämä tuotanto ei riittänyt. Viljaa ostettiin esimerkiksi Porista. 6 Noormarkussakin siirryt
tiin vähitellen leipäviljan viljelystä rehuviljan tuo
tantoon. Esimerkiksi vuonna 1909 Noormarkus
sa kylvettiin vähemmän ruista kuin 1900-luvun alussa. Rukiista saatu sato oli kuitenkin suurempi kuin aikaisemmin. Myös ohran ja kauran sadot olivat vuonna 1909 suurempia kuin 1900-luvun alussa.
