Paul Olssonin vuonna 1925 tekemästä Havulinnan puutarhasuunnitelmasta näkyy, miten Havulinnan sisäpihan ytimen muodostaa arkkitehtoninen joskaan ei rakennukseen nähden symmetrisesti sijoittunut kuvioistutus. Havulinnan julkisivun edusta koostuu puistokäytävistä, istutusryhmistä sekä nurmikentis- tä .8 AAOy.
Havulinnan alkuvaiheita, jolloin puutarha on vasta tekeillä. Suuren puutarhan valmistuminen vei vuosia.
Kävelytie johtaa talolle, ja tien ympärillä olevat pellot ovat vielä luonnontilassa. Talon edessä symmetrisesti kasvavat männyt ovat melko matalia. Puiden kasva
minen korkeiksi muutti sittemmin Havulinnan ja sen ympäristön mittasuhteita. Rinne on jo terassoitu, mutta kepit molemmin puolin kävelytietä kertovat keskeneräisyydestä. Myöhemmin rinteen yläosaan ra
kentuu komea puutarha, jonka kruunaa 1920-luvulla valkoinen köynnöskasvien koristama pergola. SatM.
Havulinnan viihtyisää sisäpihaa. Puutarha-arkkitehti Paul Olssonin suunnittelutyölle ominainen upotettu puu
tarha sopii polveilevaan maastoon ja luo puutarhalle vivahteikkaan ilmeen. Upotetulla puutarhalla tarkoitetaan maastoon kaivettua symmetristä alaa, jota reunustavat kukkaistutukset. Ylätasanteella sijaitsevat penkit houkut- televat istumaan ja nauttimaan puutarhan loistosta keväästä syksyyn. Valkoiset penkit on sijoitettu symmetrisesti toisiinsa ja puutarhan muihin elementteihin nähden. Mäntymetsän siimekseen rakennettu puutarha kertoo pe- rustamisajankohdan eli 1900-luvun alun ihanteista. Muotopuutarha ja havumetsät muodostivat selkeän kontrastin toisiinsa nähden. 1930-luvulta alkaneen funktionalismin aikana ihmisen ja rakentamisen suhde luontoon muuttuu vapaammaksi ja muotopuutarhojen aika väistyy. Männyt kasvavat ainakin näennäisen vapaasti talon ympärillä, kun taas muotopuutarha on täydellisesti ihmisen muokkaamaa. SatM.
Havulinnan edessä oleva pergola edustaa 1920-luvun puutarhatyyliä. Se muodostaa keveydessään kontrastin kansallisromanttiselle, hieman ankaralle Havulinnalle. Pergola on rakennettu näkyvästi terassoidun puutarhan yläosaan. Sen kautta on kuljettu kohti päärakennusta. Käytäviä reunustavat istutusrivit, pensaat ja puut, ja alueen keskiosa on nurmikenttää. Pergolan keskiosa sijoittuu tarkalleen nurmikentän keskelle ja kävelijälle aukeaa sym
metrinen näkymä hoidettuun puistoon. Toisen maailmansodan jälkeen Havulinnan edessä olevalle nurmikentälle istutettiin omenapuita. Tällä vältettiin asutuslautakunnan suunnitelma alueen muuttamisesta asuintonteiksi.
SatM.
Bengt Schalinin suunnittelupiirros vuodelta 1922, joka pääpiirteissään vastaa ensimmäistä vuoden 1916 suunnit- telupiirrosta. Piirroksesta näkyy, että pääkonttoriin haluttiin luoda barokkityylinen muotopuutarha. Keskeistä suunnitelmassa on pääkonttorin ja vastapäisten virkailija-asuntojen väliin jäävä symmetrinen puutarha suihku- lähteineen ja parterreineen. Arkkitehtien Valter ja Ivar Thomén suunnittelemat virkailija-asunnot eli Huvilat 1 ja 2 on sommiteltu barokin tyylisuunnan mukaisesti vastapäätä päärakennusta. Kaunis väripiirros esittelee puutar
ha-arkkitehdin näkemyksen siitä, millainen suuryrityksen puutarhan tulisi olla. 1910-luvun puutarhalehdissä kes
kusteltiin onko muotopuutarha vai vapaamuotoinen puutarha parempi . Schalin on suunnitelmassaan ratkaissut ongelman käyttämällä molempia tapoja. Rakennuksen kanssa suorassa linjassa on symmetrinen muotopuutarha, kun taas molemmilla sivustoilla ja ulompana on kaarevia käytäviä sekä metsänomaisia, joskin istutettuja ja tark
kaan suunniteltuja puita ja pensaita. Punaiset neliöt ovat rakennuksia, jotka suunnitelman piirtämisen aikaan ovat sijainneet paikoillaan.
Päärakennuksen sijainti joen partaalla rajaa etualan puutarha-alueen melko pieneksi. Päärakennukselle johtavan lehtipuukuj anteen molemmin puolin on piirretty vapaamuotoisempi ja mutkittelevampi alue. Paikan julkisesta leimasta johtuen maisemapuisto ei ole samalla tavalla rakentunut kuin Isotalon takaa alkava ja joelle jatkuva käve- lypuisto. Pääkonttorin ympäristö on julkista käyttöä varten suunniteltuja se näkyy myös suunnitelmassa.
Ruukin alueelle suunniteltiin rakennettavaksi myös hotelli vuonna 1916. 10 Hotellia ei kuitenkaan koskaan raken
nettu, sitä vastoin pääkonttoria vastapäätä sijaitsevat virkamiesasunnot ovat edelleen paikoillaan. AAOy.
Vuonna 1919 pääkonttorin katolta tai tornista otettu kuva pääkonttorille johtavan Piilitien suuntaan. Näkymä avautuu uljaana kohti noormarkkulaista kylämaisemaa aivan kuin Versailles tai muu eurooppalainen kuninkaal
linen puisto. Piilitien molemmin puolin olevat virkamiestalot sijaitsevat symmetrisesti toisiaan vastapäätä. Myös puutarhassa on noudatettu ankaran symmetristä sommittelua. Penkit ovat täsmälleen oikeissa paikoissaan, sa
moin pyöreiksi leikatut puut. Kulkua ohjaavat keskelle käytäviä rakennetut valkoiset aidat. Myös virkamiestalojen pihoilla vallitsee käytävien ja istutusten yhtenäisyys.
Näkymä lehtipuiden reunustamalta Piilitieltä on ollut hevospelillä tai autolla kuljettaessa ylevä, sillä perspektiivi pääkonttoriin on koko ajan suora ja tien varressa olevat talot muodostavat ehyen kokonaisuuden. Piilitien merki
tyksen voi olettaa korostuneen aikana,jolloin auto oli uusi keksintöjä sen mukanaan tuoma uusi maisemankatso- mistapa haluttiin hyödyntää. Aiemmin Piilitietä reunustivat lehtipuurivit, jolloin ajomatka on ollut vieläkin vai
kuttavampi kuin nykyisin. Pääkonttorin muotopuutarhan suihkulähteeltä alkava jono muodostaa virkamiesasun- tojen kehystämän akselimuodostelman. Finska Trädgårdsodlaren kertoo vuoden 1916 numerossaan " kahdeksankul
maisen pensasaidan rajaaman suihkulähteen ja sen jatkeena olevan 50 senttimetrin syvyyteen upotetun puutarhan muodostavan puutarhan ytimen” ". Schalinin tyylipuhdas 1910-lukua edustava suunnitelma upotettuine puutarhoineen sopi erinomaisesti A.
Ahlström Osakeyhtiön julkisimman tilan kehykseksi. SatM.
Villa Mairea vuonna 1961 kuvattuna alaviistosta käsin, jolloin kaunis pensasryhmä tulee etualalle. Kuvasta ei pysty päättelemään kuvausajankohtaa, sillä julkisivu näyttää nykyisin lähes samanlaiselta. Rakennus istuu hyvin metsäiseen maastoon ja peittyy havupuiden varjoon. Sekä Havulinna että Villa Mairea avaavat julkisivun yleisölle, mutta yksityiset pihat talojen takana on varattu omaan suojaisaan oleskeluun. Modernin puutarhan viehätys on muuntuvuudessa ja siinä että ilmettä voidaan helposti vaihdella ilman että puutarhan tyyli oleellisesti muuttuisi.
Puutarhatyylien historiassa funktionalistisella puutarhalla ei ole samanlaista vakiintunutta kaavaa kuin muoto- puutarhalla tai arkkitehtonisella tyylillä. Omistaja voi muuttaa puutarhaa melko vapaasti. NA.
Villa Mairea - modernin yksityispuutarhan luonne Funktionalistiseen tyyliin rakennettu Villa Mai
rea valmistui juuri talvisodan kynnyksellä. Ark
kitehti Alvar Aalto ja hänen puolisonsa olivat ystävystyneet läheisesti taidetta ja muotoilua har
rastavan nuoren pääjohtajaparin H arryjä Maire Gullichsenin kanssa. Tästä ystävyydestä syntyi yksi merkittävimmistä suomalaisista asuinraken
nuksista. 12
Villa Mairean suojaisa sisäpiha uima-altaineen on yksityisessä käytössä, ja siksi se on vähemmän tunnettu puutarhana. Alueen muista, aiemmin suunnitelluista puutarhoista se poikkeaa huo
mattavasti, sillä se ei edusta muoto- eikä maise- mapuutarhaihannetta. Funktionalismiin liittyvä luonnon, rakennusten ja pihan yhteenkuuluvuus on saanut uusia ulottuvuuksia Villa Maireas
sa. Aallon alun perin suunnittelema piha-alue jatkoi rakennuksen linjauksia ja tyyliä. 1960-lu- vulla puutarhasuunnittelija Maj-Lis Rosenbröijer uudisti puutarhaa ajan tyylin mukaisesti vaihtaen muun muassa uima-altaan reunoilla kasvavat kas
vit pienilehtisiin lajikkeisiin 13
Va l l a n m a is e m a
Maisema voi olla varallisuuden ja vallankäytön symboli. Puutarhoja ja puistoja onkin rakennet
tu juuri vaurauden ja tyylitajun ilmentämisek
si. Puutarhasuunnitteluun on vaikutteita haettu Euroopasta ja suomalaisista kartanopuutarhois- ta, ja puutarhojen suunnittelijoiksi on palkattu osaavimmat ja nimekkäimmät tekijät. Omistajien henkilökohtainen kiinnostus ympäristöön on vaikuttanut maiseman muotoutumiseen.
Noor-Villa Mairea ja sen suojaisa sisäpiha muodostavat ehjän kokonaisuuden sekä toisiinsa että ympäröivään metsäluontoon nähden. Takana oleva metsä tarjoaa luonnollisen taustan puutarhan puille ja kasveille, eikä kontrasti näiden välillä ole liian suuri. Kuva: Outi Lähteenlahti 2007.
markun ruukkialueen maisemaa on rakennettu tietoisesti vuosikymmeniä. Ruukin puutarha- ja puistoalueiden loistokkuudella on kerrottu me
nestyvän liikeyrityksen ja Ahlströmin suvun vau
raudesta.
Puutarhan koolla, monimuotoisuudella ja tyylillisillä piirteillä on voitu ilmentää muitakin arvoja. Muotivirtausten tunteminen, uusien ideoi
den käyttöönottoja modernien ajatusten vaatimi
en muokkausten ripeä toteuttaminen puutarhassa ovat rinnasteisia nykyihmisen teknologiaa
tunte-Ruukkialueen yleispiirros 1930-luvulta. Piirros on Karl Lindahlin käsialaa. Vasemmalta lähtevä pitkä lehtipuuku- janne johtaa Isotalon lähistölle kahta eri kävelyreittiä. Kujalta erkanee haara Havulinnaa samoin kuin Villa Mai
rean tulevaa rakennuspaikkaa kohti. Tummiksi merkityt rakennukset esittävät kivirakennuksia ja punaisella mer
kityt puisia. Piirroksen mukaan pääkonttorin ympäristö on laajin ja komein. Havulinnan terassoitu eli maaston mukaisesti rinteeseen sijoittuva puutarha ei näy piirroskuvassa yhtä selvästi. Työväenasuntojen ympärillä on puita ja avointa nurmi- tai niittyalaa, joskin Isotalon takana kaareutuvat käytävät yhdistävät asunnot osittain puutarha
maisesti suunniteltuun maisemaan. AAOy.
maa kiinnostusta kohtaan. Puutarhataide on ollut merkki vauraudesta sen vaatimien suurten inves
tointien ansiosta.
Rakennusten ympärille sijoitetut puutarhat ovat myös rajanneet yksityistä ja julkista tilaa.
Puutarhat koettiin symbolisesti taloon ja sen in
tiimiin piiriin kuuluvaksi. Täten oli helpompi osoittaa ulkopuolisille alueiden ja kulkemisen rajat. Vallastalojen ja työväen asuntojen sijainnin suhde toisiinsa on vaihdellut alueella eri aikoina.
Kaikki ruukkialueen rakennukset ja niiden ym
päristöt toteuttavat kuitenkin vallan maiseman teemaa ja muodostavat yhdessä kiehtovat maise
mallisen kokonaisuuden.
Mu u t t u v a r j j u k i n p u i s t o
Kulttuurimaisema elää ja kehittyy ihmisen vaiku
tuksesta. Se ikään kuin hengittää samassa rytmis
sä ja edustaa ulospäin ihmisten tarkoituksellista toimintaa ja aikeita. Ihmisen vaikutus maisemaan on suuri. Maiseman pienetkin muutokset voivat ratkaisevasti vaikuttaa alueen yleisilmeeseen. Esi
merkiksi puukujanteen poistaminen kulkuväyläl
tä näkyy kauas ja vaikuttaa näkymälinjojen muu
toksen takia olennaisesti maisemakokonaisuuteen.
Puuston harventaminen taas on näkyvä merkki maisemassa tapahtuvista muutoksista. Nämä muutokset koetaan radikaaleina ja peruuttamat
tomina, sillä maisema on osa meitä ja muistiam
me. Maiseman oletetaan pysyvän muuttumatto
mana, sellaisena kuin se esimerkiksi lapsuudessa nähtiin.
Kulttuurimaiseman käyttötarkoituksen muu
tokset voivat vaikuttaa paljon alueen ulkoiseen
Isotalon ympäristö muodostaa tutkimuksellisesti mie
lenkiintoisen pihapiirin. Päärakennuksen rakentami
nen lähelle tuotantolaitoksia edusti 1800-luvun lopun ajattelua. Työntekijöiden toimia oli helpompi valvoa läheltä. Toisaalta kontrasti suurellisen talon ja pienten työväenasuntojen välillä muodostui silmiinpistäväksi.
Isotalon puutarhan etuosa edusti yhtiön julkista puolta, pääsisäänkäyntiä perheen kotiin ja samalla raja-aitaa yhtiön tuotantorakennuksiin ja arkitoimin- toihin. Isotalon julkinen puoli oli erotettu matalalla pensasaidalla pihan toisella puolella sijainneista hu
viloista. Nurmikentän reunustama pensasaita suojasi pihan yksityiseksi, vaikkei näkösuojaa muodostukaan.
Pensasaita rajasi myös sitä vierustavan kävelytien jul
kiseen ja yksityiseen alueeseen, joten kulkemisen rajat oli näin selkeästi määritelty. Näkyvyys ja suunniteltu ylellisyys olivat omiaan pitämään ulkopuoliset pois puistokäytäviltä, eikä erillisiä aitarakennelmia tarvit
tu. SatM.
ilmeeseen. Taloudelliset tekijät ovat usein syy
nä siihen että puutarhat yksipuolistuvat. Hoito
toimet kertovat ajalle ominaisista arvostuksista.
Vuosikymmenien aikana syntynyttä maisemaa ei voi ylläpitää muuttumattomana yhteiskunnassa tapahtuvien sosiaalisten muutosten vuoksi. Y h teiskunnan tasa-arvoistuminen on muuttanut kulttuurimaisemia. Puutarhojen näkökulmasta
Pääkonttori edusti yhtiötä ulospäin ja antoi selkeän viitteen yrityksen asemasta ja varallisuudesta. Sisäpihan puo
leinen puistosuunnitelma korosti barokkimaisen rakennuksen selkeitä linjoja. Pääkonttori on ollut yhtiön julkisin rakennus, mikä näkyy puiston yksityiskohtien valinnassa. Suihkulähde sekä symmetrisesti sijoitellut pensasraken- nelmat ovat tarjonneet näkymiä niin ikkunasta katseltuna kuin ympäristössä kuljettaessa. AAOy.
Herrasväen soutelua Noormarkunjoella 1900-luvun alussa. Isotalon yksityisellä puolella sijainneet uimalaituri ja venevalkama olivat aikanaan tärkeitä vapaa-ajanviettopaikkoja. Maisemien katselu veneestä oli ajalle tyypillinen herrasväen vapaa-ajanviettotapa. Urheilu tuli muotiin vasta myöhemmin. Souturetket eivät suuntautuneet kauas vaan lähietäisyydelle. Maisemia ihailtiin myös korkeilta paikoilta, kuten kukkulan laelta. Kuvassa näkyvää Isota
lon venevalkamaa tai uimahuonetta ei enää ole. Uimahuone hävitettiin jo 1920-luvulla. SatM.
Havulinnan puistossa nurmikentät ovat korvanneet monimuotoiset parterrit ja istutusryhmät. Suihkulähde muis
tuttaa entisestä loistokkuudesta. Kuva: Outi Lähteenlahti 2007.
nämä muutokset eivät aina ole olleet parannuksia, vaan aikojen kuluessa on myös menetetty paljon.
Noormarkun ruukkialueelle tehtiin 1990- luvulla uusi ajanmukainen maisemanhoitosuun
nitelma. 14 Suunnitelmassa on otettu huomioon puistoalueiden muuttunut käyttö. Mahdollisuuk
sien mukaan on pyritty säilyttämään aiempien suunnitelmien pääpiirteet. Ympäristötoimisto Oy:n laatima Havulinnaa koskeva osio säilyttää puutarhasta Paul Olssonin suunnitelman perus
periaatteet, vaikka nykyinen käyttö ja rahoitus
tilanne eivät enää mahdollista entisen kaltaista kasvilajikkeiden runsautta. Suunnitelmassa leh
ti- ja havupuiden osuus on kasvanut kukka- ja pensaslajikkeiden kustannuksella. Nurmikentät ovat korvanneet monimuotoiset parterrit ja is- tutusryhmät. Huomattavaa uusimmassa suun
nitelmassa on autopaikoituksen ja autotallien vaatiman tilan huomioon ottaminen. Pysäköin
titilaa on tarpeeseen nähden vähän, eikä joen ja konttorirakennuksen läheisyys mahdollista kovin monta laajenemissuuntaa. Kompromisseja van
han miljöön ja uuden ajan vaatimusten kesken on tehtävä jatkuvasti. Omistajat vaalivat kuitenkin perinteitä ruukkialueen maiseman yksityiskoh
dissa. Esimerkiksi ulkovalaisimiksi valitaan aina maisemaan sopivat uusvanhat valaisimet. 15
Noormarkun läpi virtaava Noormarkunjoki jakaa kunnan ja samalla ruukkialueen kahteen osaan. Yhtiön omistamien puurakenteisten huvi
latonttien rivi Laviantien varressa päättyy siihen, mistä kunnan omistama alue alkaa. Noormarkun kuntakeskus sijoittuu maantieteellisesti samalle puolelle jokea kuin yhtiön pääkonttori. Nykyisin moderni kuntarakentaminen muodostaa vahvan kontrastin A. Ahlström Osakeyhtiön omistamille
Talvisessa kuvassa näkyy, miten ennen niin runsas Isotalon yksityinen puutarha on muuttunut osaksi alueen kiinteistö-ja kunnostussuunnitelmaa. Lii
kennemerkki talon lähistöllä merkitsee samaa kuin entisaikojen istutukset ja aitaukset, eli yksityisalueelle tuloa. Ajoneuvoilla ajo on kielletty talon läheisyydessä.
Kuva: Eeva Sinerjoki 2005.
maille. Ruukinpuisto rakentui aikanaan keskelle maalaiskylää. Yhtiö myi omistamiaan maita kun
nalle toisen maailmansodan jälkeen. Noormar
kun taajaman yleisilme alkoi selkeästi muuttua 1950-luvulta alkaen, kun taas ruukinkartanon alue on lähes ennallaan.
Makkarakosken partaalla 1700-ja 1800-luvul- ta saakka toimineet tuotantolaitokset ovat luoneet ruukkialueen muodon ja rakenteen. Vuosisadat ovat toisaalta muuttaneet miljöötä, toisaalta jättä
neet sen muuttumattomaksi. Tuotanto on hiipu
nut, mutta suurelta osin teolliset rakennukset ovat edelleen paikoillaan. Ruukinmaisemaa kokoavat suuret vallastalot. Isotaloja pääkonttori ovat lähes suorassa yhteydessä toisiinsa joen poikki. Kävely- sillat yhdistävät molemmat talot tuoden samalla
Pääkonttori Piilitien puolelta kuvattuna. Portin ta
kana aukeaa Bengt Schalinin 1910-ja 1920- luvuilla suunnittelema puutarha nykyasussaan. Keskellä oleva kahdeksankulmainen suihkukaivo on jäljellä, samoin suihkukaivolle johtavat porrasaskelmat. Muotoja pääkohdat ovat näkyvissä, vain yksityiskohtien kirjo puuttuu. Rautaportti itsessään on vaikuttava element
ti, joka uhmaa hyvin aikaa. Puutarha muuttuu, raken
nukset ja niiden osat säilyvät eikä valokuvaushetkeä ole helppo päätellä. Symmetrisen puutarhan piirteet eivät enää avaudu Piilitieltä tultaessa. Vasta kävely puutarhassa kertoo, mitä suunnitelman hienouksista on jäljellä. Kuva: Eeva Sinerjoki 2005.
romanttista sävyä. Toinen maisemallinen pari muodostuu Havulinnasta ja Villa Maireasta.
Kukin sukupolvi on halunnut luoda oman leimansa ruukkialueen kokonaisilmeeseen. Ra
kennustavat ja tyylit noudattavat aikakausille tyy
pillisiä piirteitä. Rakennukset ovat omaleimaisia.
Ruukin maisema näyttää harmoniselta, sillä pai
kan menneisyys näkyy ja kuuluu. Makkarakos- ken kuohunta muistuttaa ajasta, joka ei enää palaa.
Rautaruukki- ja sahatoimintaan liittyvä melu on poissa. Joki virtaa vuolaana alueen läpi, mutta sen virtaamisella ei ole samaa merkitystä kuin sata vuotta sitten. Enää voi vain kuvitella näkevänsä ruutuikkunoiden takana asuvan työläisperheen ja perheenpään astuvan kotiportaita pitkin sahalle tai pajalle päivätyöhön.
Risto Kupari
Musiikkiharrastus on Noormarkussa ollut sa
mankaltaista kuin muuallakin Satakunnassa:
kirkko ja herätysliikkeet vaikuttivat paikalliseen kansanmusiikkiin. Kansanpelimannit puolestaan olivat tärkeitä musiikillisia vaikuttajia ja kasvatta
jia 1700- ja 1800-luvuilla, ja 1900-luvulla Noor
markun musiikillista perimää rikastutti myös nuorisoseuraliikkeen, työväenyhdistysten ja rait- tiusseurojen toiminta. Paikallinen erityispiirre on ollut ruukin ja A. Ahlström Osakeyhtiön vaikutus musiikkiharrastuksiin. Yhtiöön muualta tulleet työntekijät toivat Noormarkun musiikkielämään uusia tuulahduksia erityisesti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, ja yhtiö an
toi musiikkielämälle taloudellista tukea. Paikalli
nen musiikillinen kulttuuriperintö on siirtynyt sukupolvilta toisille. Tästä on osoituksena 2000- luvulla edelleen aktiivisesti toimiva Noormarkun Torvisoittokunta.
K i r k k o ja k a n t t o r i t s u u n n a n n ä y t t ä ji n ä
Seurakunnilla on ollut keskeinen asema suo
malaisessa musiikkielämässä. Jo katolisella ajalla seurakuntalainen kuuli kirkossa laulamista. Maa
seudun musiikkielämään vaikutti erityisesti se, että pienten paikkakuntienkin kirkkoihin alettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla hankkia urkuja, joita oli käytetty Suomessa jo pitkään virsien säestyk
seen, tosin lähinnä vain suurehkoissa kaupun
geissa. Muun muassa Porin 1500-luvun lopulla rakennetussa kirkossa on arveltu olleen pienet urut jo 1600-luvulla ’. Noormarkussakin tehtiin päätös urkujen hankkimisesta kirkkoon 1860-lu- vun lopulla. Kirkon läntisen oven yläpuolelle ra
kennettiin urkulehteri vuonna 1869. Urut saatiin ruukinpatruuna Antti Ahlströmin lahjoituksena vuonna 1874, kun Noormarkusta tuli kirkkoher
rakunta. 2
Urkujen hankkiminen seurakuntiin oli usein suuri taloudellinen kysymys, sillä kappeliseura
kunnilla ei yleensä ollut varaa niihin. Soittimen hankinta tuli mahdolliseksi, kun seurakunta it
senäistyi. Noormarkun seurakunnalla ei kuiten
kaan ollut alkuvaiheessa rahaa urkujen hankin
taan, vaan se joutui ottamaan sitä varten velkaa.
Velanmaksun järjestelyt olivat aika ajoin esillä kunnallisissa kokouksissa.
”Marraskuun 22 p:nä 1875 on taasen esillä seura
kunnallinen asia: U rv u in rakennusvelan mak
saminen’. Maksajaksi ja velkakirjan tekijäksi va
littiin jahtifouti’ Frans Mellin. Velka oli 187 mk, jolle erälle siis velkakirja tehtiin.” 3
Urkujen yleistyminen vaikutti seurakuntalaisten musiikilliseen ajattelutapaan kahdella tavalla. Toi
saalta instrumentin säestys tuki ja kehitti heidän musikaalisuuttaan, toisaalta seurakuntalaisille syntyi kaavamainen käsitys uskonnollisten laulu
jen oikeasta esittämistavasta, sillä urkujen myötä kirkkomusiikin hallitsevimmaksi elementiksi
tuli säestys 4. Kirkkomusiikki kehittyi ja yhden
mukaistui vähitellen säestyksettä laulettavista kirkkosävellajeissa kulkevista virsistä moniääni
siin duuri-ja molliasteikoita seuraaviin sävelmiin.
Muutos vaikutti myös maalliseen musiikkiin ja yksipuolisti ihmisten käsitystä kauniista musiikis
ta. Nuottikirjoituksen yleistyminen, kansakoulu
jen musiikkioppi, kuorolaulun yleistyminen ja soittokuntaharrastus rajoittivat yksilökohtaista melodian, rytmin ja sanojen muunteluvapautta.
Ihanteeksi muodostui täsmällisesti yhtä aikaa al
kava ja loppuva lauluja soitanta.5
Noormarkusta virsikirjaan päätynyt sävelmä on melodialtaan ja rytmiltään tyypillinen tuon ajan sävelmä. Sävelmässä vaihteli tahtijako 2 - ja 3 -jakeisen rytmin välillä (5/4 ja 4/4). Lisäksi sävelmä kulki fryygisen asteikon6 mukaisessa kirkkosävel- lajissa. Moniäänisen musiikin yleistyminen
1880-Noormarkusta on tallennettu virsitoisinto , jonka sävelmä julkaistiin ensimmäisen kerran vuoden 1886 virsikirjassa ja joka on edelleen vuonna 1986 julkais
tussa virsikirjassa. Evankelisluterilaisen seurakunnan virsikirja.
MSI 45/1&6/424
Toisinto H o o m tn u e rA .M s r a m i 1886
*
r r * L ri
fi» I J J. LJ J
10
• J
w + W1
mi
r r
w \r r
~M M♦
W M 71
-¾M---f---1
w T — 0 & J1
0-luvun lopun jälkeen muutti sävelkäsitystä yksin
kertaisempaan suuntaan, jolloin kirkkosävellajien käyttö väheni ja sävelmien tahtilajimerkinnät ei
vät enää vaihdelleet.
Virsikirjaan asti toisintoja päätyi vain harvois
ta satakuntalaisista pitäjistä, Noormarkustakin vain tämä yksi sävelmä, joskin tallennettuja hen
gellisiä sävelmiä 1800-luvun lopulta tunnetaan useita. Muun muassa vasta 15-vuotias nuori mu
siikintutkija Mikael Nyberg8 tallensi vuonna 1886 keräysmatkoillaan Noormarkusta sävelmiä, joista suuri osa oli Halullisten sielujen hengellisiä lauluja -teoksessa9 aiemmin julkaistuja sävelmiä tai arkki-
virsitoisintoja.
Kanttorit osallistuivat kuntien musiikkielä
mään opettamalla seurakuntalaisille uusia lauluja ja sävelmiä. He vaikuttivat virsi-ja musiikkivalin-
nollaan myös seurakuntalaisten musiikkikäsityk
seen. Koulutuksen saaneet kanttorit olivat pienis
sä maaseutukunnissa lähes ainoita, jotka osasivat lukea ja kirjoittaa nuotteja. Niinpä he tekivät kunnissa monipuolistaja tärkeää sivistystyötä. He toimivat myös laulun-ja soitonopettajina sekä an
toivat yleissivistävää opetusta. Työstä maksettava palkka ei ollut kovinkaan suuri, minkä johdosta kanttoreille myönnettiin erivapauksia esimerkiksi verojen maksusta.
Noormarkussa ensimmäiseksi urkujen soit
tajaksi tuli maisteri Juho Fredrik Ollinen (1839- 1916), joka oli korkeasti oppinut ja erittäin soit- totaitoinen mies. Ollinen toimi seurakunnan kanttorin töiden ohella kiertokoulun opettajana ja edisti merkittävästi myös kunnan maallista musiikkiharrastusta. Hän oli innokas kansanpe
rinteen tallentaja, soittokuntaharrastaja ja Noor
markun soittokunnan ensimmäinen
kapellimes-Kanttori-urkuri Juho Fredrik Ollinen (1839-1916) oli Noormarkun soittokunnan ensimmäinen johtaja.
Noormarkun Torvisoittokuntayhdistyksen kokoelmat.
tari. Lisäksi hän toimi muun muassa Kotikielen Seuran10 jäsenenä ja jopa oppikirjan tekijänä. Van
hoilla päivillään Ollinen työskenteli myös kun
nan vapaaehtoisena kirjastonhoitajana. 11 Kanttori Ollinen sai vuoden 1876 kuntakokouksen päätök
sen mukaan verohuojennuksen vastineeksi teke
mästään kunnallisesta sivistystyöstä.
”Erilaiset ’takseeraukset’ suoritettiin kuntakoko
uksissa. Niinpä lokakuun 16 p:nä 1876 merkitään pöytäkirjaan: Vesimyllyt ja urvuin soittaja vapau
tetaan vaivaishoitoa koskevasta taksoituksesta’.”—
-”Perusteluna ’urvuin soittajan’ vapauttamiseen mainitaan: ’Urvuin soittaja Ollinen on rasitettu kunnan palveluksessa’.” 12
Kirkko ja kunta tekivät yhteistyötä kuntalaisten sivistämiseksi. Elinvoimaisesti toimiva seurakun
ta oli eduksi myös kunnalle. Tästä syystä kunta huolehti siitä, että seurakunnan taloudellinen ase
ma pysyi vakaana.
”Maaliskuun 20 p:nä 1899 kunta jälleen osoittaa myönteistä holhooja-asennettaan seurakuntaa kohtaan, kun kuntakokous päättää ’myydä 50 hehtoolia rukiita urkurahaston hyväksi’.” 13
Kunnan musiikillisesta kehittämisestä vastasi
vat 1800-luvulla yksinomaan kirkko ja kanttorit.
Vasta 1800-luvun lopusta lähtien kansakoulujär- jestelmä, soittokuntaharrastus sekä nuoriso-, rait
tius- ja työväenyhdistystoiminta alkoivat vaikut
taa kuntalaisten musiikkiharrastuksiin.
Ka n s a n l a u l u j a ja p e l im a n n ip e r.in n e t t ä
Noormarkussa kuten muuallakin Suomessa peli
mannit olivat suosittuja nurkkatanssien ja hääjuh
lien säestäjiä. Erityisesti hääsoitoissa pelimannit saattoivat joutua koetukselle, kun hääväki tanssi useita tunteja yhteen menoon, eikä pelimannin omanarvontuntoon sopinut, että samaa kappa
letta soitettaisiin useaan kertaan saman illan ai
kana. Pitkiin häätansseihin oli syynsä. 1700- ja 1800- lukujen länsisuomalaiseen hääperinteeseen kuului ns. rahapolska: kuka tahansa häävieraista sai viedä morsianta hoijakkaan eli rahapolskaan
Pelimannit olivat erityisen suosittuja hääsoittajia. Viu
lunsoittaja Vihtori Koskela ja haitarinsoittaja Frans Mäkinen toimivat pelimanneina 1900-luvun alusta vuoteen 1935. SatM.
maksamalla tanssista hääparille. Rahapolskasta sai tanssin lisäksi vastineeksi ryypyn. Kertoma- perinne tuntee Satakunnasta lukuisia tarinoita, joissa kaunis morsian sai tanssia kolmipäiväisissä
häissä itsensä pyörryksiin asti, ennen kuin raha- polskat saatiin loppumaan. Koska rahapolska oli häiden talouden kannalta tärkeä, myös kutsumat
tomat häävieraat sallittiin, mikäli he olivat valmiit
tomat häävieraat sallittiin, mikäli he olivat valmiit