Il
R E P O S A A R E N H I S T O R I A A VUODE S T A 1 8 0 9 LÄHTI EN
Kirjoittanut OS K. P U L K K I N E N
K i r k k o h e r r a
I. R E P O S A A R E N A L U E J A N I M I
Esityksessämme tarkoitetaan Reposaarella koko sitä aluetta, joka nykyään muodostaa Reposaaren seurakunnan. Siilien kuuluu, kuten edellä on mainittu, paitsi itse Reposaarta eli pääluotoa joukko asuttuja ja asumattomia luotoja. Asutut luodot ovat seuraavat:
Tahkoluoto, nykyisin maatunut kiinni pääluotoon, Parkkiluoto, Katavakari (Ketarakari), Tarhakari, Heinosenkari, Kellarikari, (Lautakari), Yohlakari, Ripakari (Rimpikari), Iso Katava ynnä sen yhdysosat Kaiho, Koivu ja Leppäkarit, edelleen Betlehem, Vähä Katava, jonka yhdysosat ovat Kimpa ja Gåshaga, sitten Tuomikari (Loulu), Taukokari, Pihlavakari, Valakkakari (nyk. Toivosen kari, ehkä entinen Ristiluoto), Keltiäiskari, Katava, Ilonen, Sumppu- kari, Pormestarinkari, Tattarikari, Isopaakari ja siihen liittyvä Kalakari, Vääräkari, Lammasnokankari, Keskipaakari (Leipurin- luoto), Putkikari ja Iso Arvekari. Asumattomista luodoista ovat huomattavimmat Leppä- eli Sahakarit (Ahlholmarna), Kappelin
luoto, Tarhakari, Kaijankari, Kalkkikari (ent. Käkikari), Proomikari (ent. Rantakari) ja Hohänterikari. K oko tämä alue on jo ammoin kuulunut Ulvilan ja myöhemmin Porin kaupunkiin.
Pääluodon Reposaaren nimen tapaamme ensi kerran historialli
sissa asiakirjoissa Olaus Magnuksen kartassa vuodelta 1539 muo
dossa Refze ja sitten Juhana herttuan 8. 3. 1558 Ulvilan porvareille antamassa etuoikeuskirjeessä, jossa se on muodossa Reffzöö. Porin porvarien 19. 9. 1564 Erik X IV :lle lähettämässä kirjelmässä käy
tetään muotoa Repsöö ja Erik X IV antamassa etuoikeuskirjeessä 10. 12. 1564 muotoa Räfzöö. Vielä esiintyy neljäskin muoto, sillä
Juhana III:n 24. 3. 1576 antamassa etuoikeuskirjeessä käytetään nimeä Eäffzöö.1 (Ks. I ss. 7, 10, 12, 15, 20 ja 28-29).
Ensinmainitut muodot tuovat mieleen saksankielen Reff-sanan, joka merkitsee reivi, mutta kun saaren ruotsinkielisen nimen muo
doksi on nähtävästi hyvin aikaisin vakiintunut muoto Räfsö eikä Refsö, niin on ajateltu nimen lähinnä merkitsevän repo- eli kettu- saarta. Reposaari-muotoa lienee ensi kerran käyttänyt Porin alkeis
koulun kollega A. W. Lindgren v. 1864 julkaisemassaan kirjassa
»Kuvaelmia Suomen maakunnista».2 Yleisempään käyttöön se tuli 1870-luvulla, jolloin m. m. »Satakunta»-lehti3 alkoi sitä käyttää.
Sitä ennen käytettiin muotoja Räpsiö, Räpsöö, Repsöö, Räpsyy ja ehkä vielä muitakin.4
Reposaari on kuitenkin väärä suomennos, sillä saaren nimenä täytyy pitää muotoa Refsö, sillä saarihan on ilmeinen rannan suun
nassa oleva kiviriutta, eikä Räfsö, Kettu- eli Reposaari. Professori J. J. Mikkola huomauttaa tutkielmassaan »Reposaaren nimestä»,6 että itäsuomalainen repo ketunnimenä on aivan vieras Porin seudun kielenkäytössä eikä ole minkäänlaista luonnollista aihetta mainitun
laiseen nimeen. Sen sijaan riutta- eli särkkä-nimellä on luonnollinen selityksensä, sillä Reposaaren pääluoto on syntynyt ja muodostunut merestä vähitellen kohoaville kallioriutoille, joille ristiaallokko vuosisatojen vieriessä kokosi kiviä ja soraa multakerroksen alus
taksi, jotta kasvullisuus saattoi versoa ja levittäytyä sen pinnalle yhä suuremmalle alalle.
Saaren suomenkielisenä nimenä tulisi siis olla Särkkä- eli oikeam
min Riuttasaari.
II. R E P O S A A R E N A S U T U S O L O T
V V . 1 8 0 9 — 1 8 7 0
1. R E P O S A A R E N A S U T U S
1700-luvun lopulla Reposaaressa alkanut asutus ja meriliikenne pääsivät vain hyvin hitaasti kehittymään. Merkantilismi kahlehti kaupankäynnin vapautta ja Napoleonin sodat aiheuttivat suuren taka-iskun maamme merenkululle, kunnes vv. 1808— 1809 sota tyrehdytti ulkomaankaupan melkein kokonaan.6
Reposaaren asutus pysyi senvuoksi kauan aikaa varsin vähäi
senä. Mutta ennenkuin siitä kerromme enemmän, on meidän mai
nittava, että vielä 1810 käytiin kiistaa Reposaaren omistusoikeu
desta. Huhtik. 2 p. 1810 pidettiin Reposaaressa maanmittaus- toimitus, jossa kartoitettiin kaikki kaupungille kuuluvat saaret, torpat ja kalastuspaikat. Tilaisuudessa olivat läsnä kruunun asia
miehenä nimismies Kristian Sillberg, Porin kaupungin, Söörmarkun, Lyttylän rustitilan, Kellahden ja Lampaluodon edustajat sekä luutnantti John E. von Schantz. Porin kaupungin edustajat kaup
pias Rosnell y. m. nimesivät kaupungille kuuluvat saaret ja kalastus
paikat ja pyysivät niiden merkitsemistä karttaan, mutta Sillberg ja von Schantz väittivät, että kaupungin edustajain nimeämät luo
dot ja kalastuspaikat, paitsi Reposaari ja Tahkoluoto, kuuluvat kruunulle. Tilalliset Erik ja Henrik Lampaluoto puolestaan väittivät, että Kimpa ( = Kimppa), Iso ja Vähä Katava, Iso Leppäkari, Hanhi- kari (Gåshagen) ja Kuusikari (Kuuskari) kuuluivat heille, vaikka kaupunki oli heidän tietämättään ja luvattaan niitä käyttänyt.
Kaupungin asiamiehet esittivät puolestaan oikeaksi todistetun jäi-*
jennöksen kuninkaallisen kamarikollegion 16 p. tammik. 1756 antamasta saaria koskevasta vuokrakirjasta, jossa ei kylläkään mainita niitä saaria, joista nyt on ollut kysymys, mutta joita kau
punki on hallinnut mainitun kirjan perusteella. Lampaluotojen väitteeseen kaupungin edustajat ilmoittivat, etteivät heidän mai
nitsemansa luodot maksaneet veroa Lampaluodolle. Maanmittaus- toimituksen tulos olikin, että Porin kaupungin edustajain nimeä
mät saaret, karit ja kalapaikat merkittiin karttaan Porin kaupun
gille kuuluviksi.7
Vaikka näin Reposaari, Tahkoluoto y. m. luodot virallisesti katsottiin Porin kaupunkiin kunluviksi, niin ne seurakunnallisesti jäivät kuulumaan Ahlaisten kappeliseurakuntaan. Reposaarenkin harvat asukkaat kuuluivat 1800-luvun alkupuolella Ahlaisten kir
konkirjoihin ja muiden luotojen asukkaat aina v. 1895 alkuun, jo l
loin Tahkoluodon y. m. saarien asukkaat ottivat muuttokirjansa Ahlaisista Porin kaupunkiseurakuntaan. Reposaaren seurakunnan nykyisen alueen asema Porin kaupunkiin nähden oli suurimman osan viime vuosisataa varsin omituinen, suorastaan ainutlaatuinen.
Oikeudellisesti ja hallinnollisesti kuuluivat saaret Porin kaupunkiin, jonka manttaalikirjoihin asukkaat merkittiin8 ja jonne he maksoivat veronsa, mutta kirkollisesti asukkaat kuuluivat Ahlaisten seura kuntaan.
Reposaaren seurakunnan nykyisen alueen väestö oli v. 1808.
Ahlaisten kirkonkirjojen mukaan Seuraava:
Reposaari: satamavouti Johan Malmqvist, synt. 7. 10. 1744;
vaimo: Liisa (tai Maria), os. Hasselberg, synt. 18. 8.
1757;
tr: Anna, synt. 5. 12. 1781;
poika: Johan Erik, synt. 17. 3. 1787;
poika: Karl Fredrik, synt. 22. 12. 1793;
tr: Maija Lena, synt. 30. 4. 1797.
Tahkoluoto: torppari Erik Halsberg, synt. 14. 12. 1766;
vaimo: Anna Greta Henrikint., synt. 18. 9. 1771;
poika: Johan, synt. 20. 8. 1792;
tr: Ulrika, synt. 13. 4. 1798;
tr: Maija Liisa, synt. 8. 6. 1805;
torppari: Erik Juhonp. Holmström, synt. 29. 4. 1762;
vaimo: Liisa, os. Henriksson, synt. 23. 7. 1772;
tr: Maija Stiina, synt. 29. 9. 1795;
poika: Erik, synt. 29. 4. 1799;
tr: Anna Liisa, synt. 29. 1. 1801;
tr: Sofia Albertiina, synt. 21. 12. 1803;
tr: Kustaava, synt. 6. 7. 1807;
piika: Maija Juhontytär, synt. 8. 2. 1767;
renki: Henrik Henriksson, synt. 11. 7. 1774;
isännän veli: Johan Juhonp,, synt. 17. 7. 1759;
vaimo: Liisa Juhont., synt. 15. 2. 1754;
isännän sisaren tytär: Anna Kaisa Ulrikantytär, synt.
16. 2. 1793;
torppari: Henrik Henriksson, synt. 11. 9. 1767;
vaimo: Maria Tuomaant., synt. 21. 9. 1765;
poika: Henrik, synt. 4. 5. 1787;
tr: Anna Stiina, synt. 16. 2. 1790;
tr: Maria, synt. 4. 11. 1792;
poika: Juhana, synt. 29. 3. 1797;
tr: Kaisa, synt. 21. 9. 1799;
tr: Liisa, synt. 31. 7. 1802;
poika: Erik Salomon, synt. 16. 5. 1805;
sisar: Eeva Henrikintytär, synt. 23. 7. 1776;
tr: Fredrika Eevantytär, synt. 17. 7. 1805.
Kirkonkirjani mukaan oli Reposaaren asukasluku v. 1809 13 mp. ja 21 np. eli yhteensä 34 henkeä.
V. 1809 manttaalikirjan mukaan oh Reposaaren y. m. luotojen asukasmäärä samoin 34 henkeä. Manttaalikirjassa mainitaan seu
raavat perheet: torppari Henrik Tahkoluoto ( = Henrik Henriks
son) 9 henkeä, torppari Erik Johansson ( = Erik Holmström) 9 henkeä, kalastaja Johan Nordlund Vähästä Kata vasta ( = Johan Juhonp.) 3 henkeä, Johan Malmqvist 6 henkeä ja Erik Thomasson (otaksuttavasti: sama kuin Erik Halsberg, sillä molemmilla on vaimo Anna) 7 henkeä.
Reposaaren varsinaisena asukkaana 1800-luvun alkupuolella oli siis vain satamavouti, jollainen siellä asui jo 1780-luvulla. Silloin oh ensimmäisenä satamavoutina Juhana Lönnblad. V. 1815 siirtyi Reposaareen asumaan myös luotsi, jona oli satamavouti Malmqvistin poika Johan Erik. Luotsien varsinaisina asuntopaikkoina ja myös jonkinlaisina luotsiasemina olivat Tyltty, Anttoora, Lampaluoto ja Bastuskeri.9 V. 1820 tuli satamavoudiksi Isak Isakinp. Nordström, sillä Malmqvist kuoli 18. 1. 1820. Mainittuna vuonna asuivat Repo- saaressa seuraavat perheet: satamavouti Johan Malmqvistin perhe, johon kuului myös vävyn Kustaa Rydbergin perhe, yht. 8 henkeä, satamavouti Isak Nordströmin ja hänen veljensä Erik Nordströmin perheet, 11 henkeä ja kruununluotsi Johan Erik Malmqvistin perhe, 4 henkeä. Yhteensä siis 23 henkeä. Tahkoluodossa asuivat ennen mainittujen ja heidän poikiensa perheet ja palvelijat, yhteensä 38 henkeä. Isossa Katavassa asui torppari Edvard Sjöström ja hänen vaimonsa Loviisa Erikint. Heidän kirjoihinsa on merkitty kaksi piikaa Augustiina Mariantytär ja Kaisa Jaakontytär. K oko asu
kasmäärä oli siis kirkonkirjojen mukaan 22 henkeä.
Y. 1830 oh kirkonkirjojen mukaan asukkaita 43 mp. ja 44 np., yhteensä 87 henkeä, kun taas manttaalikirjojen mukaan oh v. 1830 40 ja v. 1831 77 henkeä.
Vv. 1835— 41 kirkonkirjassa Ahlaisissa ei ole enää muita Repo- saaren luodon asukkaita kuin merimies Efraim Wacklin, s. 1777, entinen varusmestari Gustaf Spåre, s. 1779 ja kulkurimies Augustinus W axbom, s. 1779. Seuraavassa kirkonkirjassa tavataan vielä samat henkilöt sekä hsäksi torppari Jakob Matinp. Lagerström perheineen.
Wacklin kuoh 11. 3. 1847 ja Spåre 12. 12. 1845. Vv. 1849— 55 kirkon
kirjassa on jälellä enää vain W axbom, siüä Lagerström muutti
kirjansa Porin seurakuntaan v. 1851. W axbom kuoli 4. 7. 1862, jonka jälkeen ei Reposaaren luodon asukkaita merkitty Ahlaisten, vaan Porin kirkonkirjaan.10 Muiden luotojen asukkaat siirrettiin Porin kirkonkirjaan osa v. 1894 ja suurin osa v. 1895. Siirto ei tapahtunut minkään korkeamman viranomaisen määräyksestä, vaan siten, että asukkaat ottivat muuttokirjansa Ahtiaisista Porin seurakuntaan. Mainittakoon tässä vv. 1849— 1855 kirkonkirjassa oleva maininta, että Porin kaupunkiin kuuluvissa saarissa asuu 83 henkeä.11 Manttaalikirjan mukaan asui mainituilla luodoilla v.
1849 108 ja myös v. 1855 samoin 108 henkeä. Erotus aiheutuu Reposaaren Pääluodon asukkaista, joita ei enää merkitty Ahlaisten kirkonkirjaan.
Tahkoluoto on ollut asuttu ainakin jo 1700-luvun keskivaiheilta lähtien.12 Se kuului Porin pormestarin palkkaetuihin, sillä hän sai Tahkoluodosta veroa vuosittain 10 tynnyriä silakoita, 16 leiviskää suomukalaa, 13 leiviskää voita ja 6 teuraslammasta.13 Tahkoluodon asukkaat olivat paikoillaan pysyviä. Torpat siirtyivät vanhemmilta lapsille tai muille sukulaisille. Esimerkiksi Erik Holmströmin veli Johan ja tämän vaimo, jotka olivat lapsettomia, testamenttasivat omaisuutensa veljensä pojalle Erik Erikinp. Holmströmille. Testa
mentti vahvistettiin oikeudessa 31. 1. 1820.
V. 1823 teki raatimies Sourander ehdotuksen, että Tahko- luodon verot luovutettaisiin maistraatin sihteerin palkaksi ja että pormestari, niin kauan kuin hän nauttii saaren etuja, maksaisi sihteerin palkan. Pormestari luonnollisesti vastusti ehdotusta eikä sitä hyväksyttykään. Asia oli uudelleen esillä 25. 9. 1844, jolloin Tahkoluodon mainitaan vieläkin kuuluvan pormestarin palkka
etuihin.14
Reposaaren luodon viljelysmaat kuuluivat satamavoudin palkka
etuihin, mutta v. 1827 alkupuolella päätettiin ne vuokrata. Vuokra- huutokauppa pidettiin 12 p. jouluk. 1827, jolloin korkeimman tarjouksen 401 seteliruplaa teki kauppias Gustaf Sourander. Por
vari Aron Indreniuksen tarjous oh 400 ja porvari Otto Jakob Sohl- strömin 351 ruplaa. Souranderin tarjous tuli hyväksytyksi.
Vuokrasopimus oli hyvin yksityiskohtainen ja oh siinä 13 pykälää. Vuokra-aika oli 25 p:stä maalisk. 1827 25 p:ään maalisk.
1832 ja vuokra oh maksettava kaksi kertaa vuodessa. Vuokraaja sai käytettäväkseen kaupungin rakentamat asuinhuoneet tarpeel
lisine ulkorakennuksineen ja kaikki Reposaaressa olevat viljelys
maat. Jos hän halusi raivata uutta peltoa, oh hänen anottava siihen lupa maistraatilta ja kaupungin vanhimmilta. Vuokraaja sai yksin
oikeuden harjoittaa elinkeinoa Reposaaressa. Samoin hänellä oh lupa harjoittaa silakanpyyntiä ja muuta kalastusta, kun ei vain loukannut porvariston ja kala-apajien vuokraajien oikeuksia. Vuok
raajan tuh varata vierashuone vuoteineen sekä ruokaa ja juomaa saareha liikkuville porvareille ja matkustajille. Poltto- ja koti
tarvepuista oh tarkat määräykset. Lisäksi oh vuokrakirjassa eräitä muita ohjeita.15
Sourander ei itse viljellyt saarta, vaan v. 1828 mainitaan Repo- saaren vuokraajana Fredrik Forsell. Hän ei näyttänyt oheen aivan nuhteeton elämäntavoiltaan, sillä viskaah J. H. Eklöf syytti häntä ja hänen vaimoaan Matti Höckertin ilmiannon perusteella paloviinan valmistuksesta kiellettynä aikana ja sen myynnistä rukouspäivänä.
Asia oh esillä raastuvanoikeudessa 24 p. heinäk. 1830. Todistajat ilmoittivat nähneensä Forselhn saunassa viinapannun käynnissä ja Liisa Forselhn myyneen viinaa toisena rukouspäivänä 9 p. tou
kok.16 Muudan todistaja ilmoitti lisäksi, että Liisa Forsell oh m yy
nyt viinaa muinakin pyhäpäivinä. Vaimo tuomittiinkin paloviinan valmistuksesta luvattomana aikana 21 hopearupl. 60 kop. ja palo
viinan myynnistä 4 hopearupl. 80 kop. sakkoihin. Paloviinan val
mistuksesta tuomittu sakko oh suoritettava vaimon ja hänen mie
hensä omaisuudella sekä sen jäännös ja sapattirikoksen sakko muu
tettava vastaavaksi vesileipärangaistukseksi, elleivät he kyenneet sakkoa maksamaan.17
Vuokra-ajan loputtua annettiin Reposaari uudelleen vuokralle huutokaupalla, joka pidettiin 20. 2. 1832. Vuokra-aika alkoi 25 p.
maahsk. ja kesti 10 vuotta. Viljelyksiin ja laitumeen nähden ohvat vuokraehdot samat kuin ennenkin. Rakennukset oh jätettävä
vuokra-ajan loputtua yhtä hyvässä kunnossa kuin ne olivat vastaan
otettaessa. Korjaukset sai vuokraaja teettää omalla kustannuk
sellaan. Poltto- ja rakennuspuiksi oh käytettävä ensi sijassa tuulen kaatamia puita. Muuanne ei vuokraaja saanut puita kuljettaa.
Korkeimman tarjouksen 321 riikintalaria teki kirkonisännöit
sijä Henrik Lindqvist, mutta satamavouti Johan Adolf Söderman lupautui maksamaan saman vuokran ja esitti takaajikseen kauppiaat
¾Pehr Anton Moliisin ja Frans Anton Tamlanderin. Satamahalli- .ftuksen jäsenet ja läsnäolleet laivanvarustajat ehdottivat Söder- /mania vuokraajaksi, koska hän jo toimensa vuoksi asui saarella ja Ároska hän talossaan voisi pitää vieraskotia matkustajille. Söder- :jn an saikin vuokraoikeuden.18
0 Tästä maistraatin päätöksestä valitti entinen vuokraaja Forsell .-lääninhallitukseen. Kun maistraatti 28. 3. 1832 päätti pysyä ennen
■^tehdyssä päätöksessään,19 hylkäsi lääninhallitus valituksen.
Helmik. 7 p. 1842 pidetyssä huutokaupassa teki korkeimman ta r jo u k s e n 110 ruplaa vahtimestari Sandberg, mutta saari vuokrat- gjtiin 10 vuodeksi Södermanin leskelle, jonka tarjous oh 100 ruplaa.
c£;V:sta 1847 lähtien oh saaren vuokraajana kuitenkin laivurinvaimo .^Karoliina Öhman ja v:sta 1851 satamavouti Tuomas Forsell.20 sSÖhman maksoi vuokraa 60, mutta ForseU vain 30 ruplaa. Vieras- kodin eh hotellin pito annettiin nyttemmin vuokralle eri henkilölle.
Ensimmäisenä hotellin vuokraajana 1. 1. 1846 oh ravintoloitsija Fredrik Kekoni, paikallisena sijaisenaan laivurinvaimo Karoliina Öhman, ja v:sta 1852 kapteeni Strömberg.
V. 1861 alusta tuh Reposaaren vuokraajaksi Johan Simon Ves
terlund, joka onkin viimeinen Reposaaren vuokraaja. Hän sai edelleen viljellä kaikkia muita peltoja ja niittyjä paitsi Pappila (Prästgården)-nimistä perunapalstaa, joka kuului hotellinpitäjälle, sekä Ahlholmaa (Leppäluotoa) ja n. s. Bastutäppania eh Sauna- peltoa, jotka kuuluivat satamavoudihe. Vuokra oh 70 hopearupl.
25 kop. Pidetyssä tarkastuksessa todettiin asuinhuoneet jonkin verran ränsistyneiksi. Vesterlund lupautui tekemään tarvittavat korjaukset 105 hopearuplasta 37 1/3 kopekasta, jota vastaan kuitat-
täisiin 1 1/2 vuoden vuokrasumma. Maistraatti hyväksyi tämän 13. 2. 1861.21
Kun kymmenen vuotta myöhemmin 12. 10. 1870 pidetyssä huutokaupassa ei tehty yhtään vuokratarjousta, lupautui Vester
lund edelleen vuokraamaan saaren 200 mk vuosimaksusta. Vuokra
ehdot olivat suunnilleen samat kuin ennenkin. Sellainen lisäys kui
tenkin oh, että jos Vesterlund haluaa rakentaa itselleen oman asuin
huoneen, antakoon satamahallitus siihen luvan ehdolla, että vuokra
ajan kuluttua on rakennus siirrettävä pois, ellei sen lunastushinnasta tule sopimusta.22
Tämän jälkeen ei Reposaarta enää vuokrattu, vaan kaupungin
valtuusto päätti 11. 11. 1880, että pelto- ja niittymaat jätetään v.
1881 alusta laidunmaaksi ja että Vesterlundin luona pidetään lähtö- katselmus. Siinä määrättiin Vesterlund maksamaan hävitetystä riihestä ja aidoista 200 markkaa. Hänelle vuokrattiin asuintontti 15 markasta vuodessa sekä laiduntamisoikeus lehmälle ja hevoselle 15 markasta kumpaakin eläintä kohti.23
Liikenteen vilkastuessa 1830-luvulla alkoi Reposaaren luodon vakinaisten asukkaiden lukumäärä hiljalleen lisääntyä. V. 1835 manttaalikirjassa mainitaan merimies Efraim Wacklin, kalastaja Vilhelm Vesterholm ja porvari Mickel Bredström. Seuraavan vuoden kirjassa ovat satamavouti Johan Söderman, joka oh ollut toimessa jo v:sta 1830, ja luotsi Johan Malmqvist, joka asui eräinä vuosina luodoissa. Ensimmäinen tulhvirkaihja mainitaan vasta v. 1839, nim.
ylimääräinen tulliviskaali Sven Dahlström. Paakariluoto merkitään manttaalikirjaan ensi kerran v. 1844 ja sen asukkaana tähöin oh kalastaja Johan Grönblom.
1840-luvun manttaalikirjoissa ovat jo eräät tullivirkaihjät merkityt Reposaaren vakinaisiksi asukkaiksi. Niitä ohvat yli
määräinen tulliviskaali S. A. Dahlström, tullipäällysmies Jakob Fredrik Brusén ja tuhivahtimestari Isak Lindholm. Tulli virkaih jät muuten vaihtuivat usein. Muissa luodoissa asukkaat ohvat hyvin paikoihaan olevia. Samat perheet asuivat samoissa asunnoissaan kymmeniä vuosia, kuten Tahkoluodossa Halsbergin, Holmströmin,
Stenroosin, Söderlundin, Malmqvistin ja Limnellin sekä Vähä Katavassa Sjögrenin, Nordströmin ja Malmqvistin suvut ja perheet.
Itämainen sota vaikutti sen, että melkein kaikki Reposaaressa asuvat perheet muuttivat pois useaksi vuodeksi. V. 1856 asui täällä vain satamavouti Tuomas Forsell24 ja Seuraavana vuonna lisäksi tullipäällysmies Vilhelm Nordblad, molemmat perhehieen. Sodan päätyttyä alkoi väkiluku taas lisääntyä, joskin hitaasti. Kun perheet tuohon aikaan tavallisesti olivat suuria, merkitsi yhdenkin perheen muuttaminen huomattavaa muutosta puoleen tai toiseen. Vuoteen 1880, jolloin Reposaaren sahan virkailijat ja työläiset merkitään ensi kerran manttaalikirjaan, muodostavat saaren asujamiston yleensä seuraavat virkailijat ja ammattilaiset: satamavouti, tulli
virkailijat, saaren vuokraaja, luotsit, mittaajat, merimiehet, eräät laivatarpeiden ja ruokatavarani kauppiaat j. n. e. Ensimmäinen sekatavarakauppias oli Gustaf Görmansky v:sta 1862 alkaen. Pian ilmestyi saareen muitakin kauppiaita, kuten Johan Björkman v.
1872, Gustaf Sandberg v. 1873 ja Hugo Wahlroos v. 1875.
Edellä on ollut puhe vain saaren vakinaisista asukkaista. Sil
loin kun saaren varvilla oli käynnissä laivojen rakennus ja kun kesäisin vallitsi vilkas laivaliikenne, kokoontui tärme suuri määrä erilaista työväkeä tai kesälomaansa viettävää porvaristoa. Tällainen tilapäinen asujamisto saattoi kohota tuhanteen tai puoleentoista- tuhanteen henkeen parhaimpina aikoina. Silloin oh pakko tyytyä asumaan hyvin ahtaissa tiloissa tai suorastaan ulkorakennuksissa, sillä asuntoja oh vähän ja nekin pieniä.
2. M U I D E N L U O T O J E N A S U T U S
Kuten jo mainittiin, kuuluivat Tahkoluodon verot pormestarin palkkaetuihin. Mutta kun v. 1845 hyväksytyn uuden palkkasään
nön mukaan maaverot jäivät pois,25 oh Tahkoluodon torpparien vuokrasuhteet järjestettävä uudelleen. Kaupungin vanhimmat asettivat 17. 3. 1845 toimikunnan ottamaan selvää Tahko- y. m.
luotojen rakennuksista ja viljelysmaista. Tämä toimikunta, johon kuuluivat kauppiaat Fr. Petrell, C. J. Nummelin ja F. J. Bäckman, kävi tullipäällysmies J. F. Brusénin, vahtimestari J. E. Södermanin ja satamavouti Frans Wilhelm Soltinin ollessa todistajina pitämässä kysymyksessä olevissa luodoissa katselmuskokouksen.26 Vuokraajat Erik Halsberg, Erik Holmström ja Henrik Stenroos ilmoittivat, ettei heillä ollut mitään kirjallista sopimusta pormestarin kanssa, vaan he olivat suullisen sopimuksen perusteella maksaneet veronsa äskettäin kuolleelle pormestari Kustaa Henrik Ignatiukselle seuraa
vasti: Halsberg ja Stenroos 3 1/2 leiviskää voita, 4 leiv. suolattua haukea, 3 tynnyriä silakoita ja puolitoista lammasta sekä Holm ström 7 leiv. voita, 8 leiv. suolattua haukea, 6 tynnyriä silakoita ja 3 lammasta. Paakariluodon vuokraajan Johan Grönholmin vero oh 1 leiv. voita ja 1 tynn. silakoita. Halsberg, Grönholm ja Stenroos olivat jo maksaneet vuokransa pormestarin kuolinpesän hoitajille raatimies Cedersteinille ja pastori Ignatiukselle, mutta Holmströmillä oli vielä maksamatta 4 leiv. voita ja 3 tynn. silakoita.
Katselmustoimikunta antoi määräyksen, että yllämainittujen vuokralaisten on muutettava pois Seuraavan marrask. 1 p:nä, koska viljelykset annetaan vuokralle huutokaupalla. Kokouksessa 19. 4.
kaupungin vanhimmat ehdottivat, että myös Iso ja Vähä Katava annettaisiin uudelleen vuokralle 15 vuodeksi v. 1846 alusta.27
Samana vuonna kesäk. 13 p. pitivät jo mainitut henkilöt uuden tarkastuksen Tahkoluodossa ja antoivat yksityiskohtaisen selos
tuksen luotojen viljelyksistä ja rakennuksista. Pöytäkirjasta käy ensinnä selville, että Tahkoluotoa ja sen ympärillä olevia saaria ja luotoja sanotaan yhteisellä nimellä WetensJcären, johon kuuluviksi lueteltiin seuraavat saaret ja luodot:28 Tahkoluoto apajineen, Tarha- kari apajineen, Tärnikari, Kallioholm, Kumbeli klippa, Kajan kari, Hylki Riuta, Sanda kari, Y li Bagari (metsää), Bagari (asukas, nuottakunnat ja metsää), Kuiva Bagari apajineen, Arvi Kari, Kuskari, Kappelin kari niittyineen, Pormestarin kari, Ilonen, Housukarin Raklit29 ja Vohlakari. Tahkoluodossa olivat seu
raavat viljelmät:
Metsää aitaustarpeiksi ja jossain määrin polttopuiksi, ennen ollut enemmän;
Laidun 10 lehmälle ja 5 hevoselle;
Niittyjä:
Karja Sundi, 2 ladonalaa latoineen;
Köylynen, 1 Kivisundi, 3 Yasika kari, 5 Barkholme, 2 Räyhä Sundi, 2 Kappehn kari, 4
Peltoja:
» » sekä lato lehdeksiä varten;
» »
» »
» »
» »
» »
Tocke,30 Iso keto, Iso keto,
20 kapanalaa;
12 »
15 »
Uusi Pelto, 30 »
K ivi Sundi, 2 peltoa, 50 »
» » vähä pelto 6 » Taka-pelto (Peldo), 35 » Hasia-pelto,
Karja Sundi Peldo,
» » »
» » »
Koto-pelto, Ranta-pelto, Tocke (Tokee), Susilahti,
15 »
15 »
15 »
15 »
55 »
9 »
10 »
12 »
eli yhteensä 10 tynn. 14 kapanalaa, kaikki hyvin viljeltyinä ja aidattuina.
Paakariluodossa oli 17 kapanalaa viljeltyä maata, asuinraken
nuksessa tupa eteisineen ja ulkohuonerakennuksessa kaksi huonetta.
Metsä oh muinoin ollut hyvä, mutta nyt suureksi osaksi hävitetty;
kuitenkin oh vielä metsää polttopuiksi Tahkoluodonkin asukkaille.
Tahkoluodossa oli kaksi asuinhuonetta eteisineen kolmea ruoka
kuntaa varten, keittiö, navetta, lammasläävä, lato ja talli kullekin ruokakunnalle sekä vanha riihi latoineen ja luuvineen ja uusi v.
1841 rakennettu riihi samoin latoineen ja luuvineen, 6 aittaa, 2 ruoka-aittaa ja tuulimylly. Söderlundin leskellä oh kolmiosainen asuin- ja ulkohuonerakennus ja sauna. Kalastaja Grönroosilla oli asuinhuone saman katon alla kuin Söderlundilla. Leski Ulrika Limnell omisti vuosi sitten rakennetun tuvan eteisineen. Kala- aittoja oh rannoilla yhteensä seitsemän. Asukkaita oli Tahkoluo
dossa torppari Erik Halsbergin perheessä 12, kalastajan leski Söder
lundin perheessä 5, torppari Erik Holmströmin perheessä 11, Henrik Stenroosin 7, Ulrika Limnellin 5 sekä Paakariluodossa kalastaja Johan Grönblomin perheessä 7 eli yhteensä 47 henkeä. Nämä per
heet olivat täällä asuneet polvesta polveen v:sta 1745. Nykyiset asukkaat oikeutettiin muuttaessaan viemään pois tuuhmyllyn, uuden riihen latoineen ja luuvineen ja Limnellin, tuvan eteisineen.
Katselmusmiehet ehdottivat, että vastainen Vuokra-aika olisi 25 vuotta. Kaupunginvanhimmat ehdottivat samaa ja sen lisäksi, että huutokauppa pidettäisiin 5. 7. ja että entiset asukkaat suorit
taisivat jälellä olevalta ajalta vuokransa pormestarin kuolinpesälle.31 Pidetyssä huutokaupassa tarjosi porvari Aron Indrenius 117 ruplaa vuodessa, mutta sitä ei hyväksytty. Ilman huutokauppaa vuokrat
tiin nyt Tahkoluoto entisille torppareille Erik Holmströmille, Erik Halsbergille ja Henrik Stenroosille. Ensinmainitun maksama vuokra oli 75 ja toisten 37: 50 hopearuplaa vuodessa. V. 1870 heinäk. 26 p.
uudistivat entiset vuokraajat sopimuksensa 25 vuodeksi, kuitenkin niin, että Erik Holmströmin osa jaettiin kahtia hänen poikansa Erikin ja hänen vävynsä Erik Söderlundin kanssa ja että Henrik Stenroosin osa tuli hänen leskensä Karoliina Stenroosin nimelle. Yhteinen vuokrasumma oh 600 markkaa eli sama kuin ennenkin, kun vuokra
maksu määrättiin maksettavaksi Suomen rahassa.
Eräät entiset Tahkoluodon asukkaat olivat uudesta vuokra- järjestelystä huolimatta jääneet asumaan luotoon, vaikka heillä ei ollut siihen lupaa. Kaupunginviskaali Jakob Holmberg nosti
syytteen luvattomasta asumisesta kalastajan leski Anna Grön- qvistiä sekä kalastajia Michel Söderlundia ja Michel Limnelliä vas
taan. Maistraatti päättikin 1. 3. 1858, että heidän on muutettava luodolta ja vietävä rakentamansa huoneetkin pois. Ja elleivät siirrä, niin siirretään ne heidän kustannuksellaan.
Vähä Katava oh asuttu jo v. 1809, jolloin siellä asui kalastaja Johan Nordlund vaimonsa ja yhden lapsensa kanssa. Syksyllä 1818 anoi porvari Johan Jakopinp. Nummelius, että saari vuokrat
taisiin hänelle ja hänen vaimolleen eliniäksi. Hän lupasi viljellä saarta, hoitaa merimerkit Reposaaren salmissa ja maksaa vuokraa 3 1/2 hopearuplaa vuodessa. Saari vuokrattiinkin hänelle maini
tuilla ehdoilla, mutta ei tiedetä hänen asuneen siellä. Heinäk. 13 p.
1845 vuokrasivat Vähä Katavan 25 vuodeksi torpparit Erik Nord
ström32 ja Johan Sjögren 25 ruplan 25 kop. vuotuisesta vuokrasta ja siitä lähtien ovat Sjögrenit pääasiassa asuneet Vähä Katavassa.
Johan Sjögren oli asunut Vähä Katavassa ainakin jo v. 1834.
Iso Katava oh vuosisadan alussa laidunmaana. Marrask. 16 p.
1811 teki luutnantti Jakob Tuder (Tudeer), joka tänä aikana oh kämnärioikeuden puheenjohtajana, valituksen maistraatille, että eräät talonpojat tekivät Isossa Katavassa ja Koivussa (Koivukarissa) paljon pahaa harjoittamalla siellä metsänhakkausta ja laidunta
mista. Hän lupasi vuokrata saaret 25 ruplan vuosivuokrasta 15 vuodeksi sekä viljellä niitä, rakentaa torpan ja hoitaa metsää. Saa
ret vuokrattiin hänelle v. 1812 alusta ehdolla, että niiden rannoilla saivat edeheen kalastaa ne, joiha ennestään oh kalastajaoikeus, mutta vuokraa jakin sai kalastaa ja pitää saarten rannoilla veneitä.
Heinäk. 21 p. 1828 pidetyssä huutokaupassa vuokrasi Tuder edeheen mainitut saaret 193 rupi. vuosivuokrasta, mutta sürsi vuokra
oikeutensa torppari Edvard Sjöströmihe, joka jo ennestään asui Tuderin rakentamassa Ison Katavan torpassa. Manttaalikirjaan merkittiin Ison Katavan asukas ensi kerran v. 1829. Sjöström oh muuttanut Isoon Katavaan Tahkoluodosta. V. 1838 vuokrasi Ison Katavan porvari Aron Indrenius 225 ruplasta,33 mutta hän otti alivuokralaiseksi Josef Halsbergin, joka samana vuonna muutti
Isoon Katavaan. Siitä lähtien on mainittu suku asunut Isossa Katavassa.
Y. 1829 mainitaan ensi kerran Pihlavaluodon asukas, torppari Johan Mattsson, hänen vaimonsa Greta ja sisarensa Ulla. Mies oh kuuro ja raihnainen, Ulla mielisairas ja vain vaimo terve.
3. R E P O S A A R E N R A K E N N U S O L O T
Mitä asuinrakennuksia oh olemassa jo v. 1809, on vaikea saada tarkoin selville. Tahko- y. m. luodoissa olivat ainakin niiden asun
not, jotka mainitaan manttaahkirjassa, mutta Reposaaressa oh asianlaita toisin. Porilaisten kalasaunoja ja muita m ajoja oh ole
massa jo vanhoilta ajoilta.34 1700-luvun lopulla perustettu laituri on varmasti antanut aiheen erinäisten rakennusten rakentamiseen.
Tarvittiinhan majoitushuoneita työväestöä ja vartiohuoneet satama
voutia, tullia ja luotseja varten. Vanhimmat ihmiset kertovat, että sahan, kauppias Oramaan talon ja n. s. »Kristallipalatsin» paikoilla oh ohut harmaita pieniä töhejä, jotka olivat hyvin vanhoja, ehkä edel
liseltä vuosisadalta. Nykyisen Satamakadun varreha on Reposaaren useimmat vanhimmat asuinrakennukset. Entisessä satamakonttorin talossa pitäisi eräiden rakennusosien olla peräisin 1700-luvulta.
Vanhimmat asuinrakennukset olivat luonnollisesti pieniä ja vaatimattomia, vain yhden huoneen eli tuvan tai tuvan ja keittiön, joskus hsäksi kamarin käsittäviä mökkejä. Reposaaren vuokraajan talossa oh ylimääräinen kamari luodolla vierailevia matkustajia varten. Se oh saaren ensimmäinen vieraskoti eli »hotelli».
Makasiinit ohvat joko kaupungin tai yksityisten kauppiaiden.
N iin oh esim. kauppias Fredrik Björkmanilla 1810-luvulla Repo- saaressa kaksi makasiinia, joista toisen arvo pesäluettelon mukaan oh 100 ja toisen 10 hopearuplaa.35 Makasiinit oh rakennettu enim
mäkseen suolan säilyttämistä varten. Satamassa vielä v. 1934 säi
lyneet, mutta sittemmin puretut pari vanhaa kaupungin makasiinia ohvat todennäköisesti 1700-luvulla rakennettuja suolamakasiineja.
Jt ¾C
. ’£fU A ~. é. Ám *JU
- *
* ^ ¾fyS¾JÄw - f r ¾ —— -^f « -ivl •>
/ & ,S^ySJ\
- ;
- y *½Li6— ,*
*. /? .'Tjf.jf
- /a . /f Jyrjt-
Ar FATTAD / fl.'Lli Má n a d m r *
Reposaaren satama. Kartta on laadittu heinäkuussa v. 1837.
Laivaliikenteen vilkastuessa ja veistämötoiminnan alettua 1820-, mutta erittäinkin 1830-luvulla alkoi rakennustoimintakin elpyä Reposaarella. Joukko kauppiaita ja liikemiehiä vietti osan kesäänsä Reposaarella ollaksensa lähempänä kauppaelämää satamassa ja nauttiaksensa raittiista meri-ilmasta.36 He rakennuttivat itselleen ja henkilökunnalleen lähelle satamaa kesäasuntoja, makasiineja ja ulkohuonerakennuksia. Kauppiailla Johan Grönfeldtillä, Johan Fredrik Bäckmanilla ja Gustaf Mauritz Fagerlundilla oli 1830- luvulla tällaiset rakennukset. Y. 1837 kartasta näemme, että Repo- saaren luodolla silloin oh karttaan merkityllä alueella vain 31 raken
nusta, joista vain harvat olivat asuinrakennuksia. Vanhimmat niistä olivat satamavoudin asunto ja Pleiki, sitten Ascholinin huvila (n:o 4/1837), rakennettu v. 1802, sitten Bäckmanin talo (n:o 11/1837), rakennettu vv. 1826— 29 välillä, joina vuosina Bäckman omisti kaksi laivaa, sitten Rosenlewin ja Souranderin vv. 1824— 29 raken
netut huoneet (n:o 3/1837), joiden omistajat olivat Reposaaren ensimmäinen vuokraaja, kauppias Gustaf Sourander ja suuri liike
mies C. F. Rosenlew; sitten Björnbergin rakennus (n:o 10/1837), jonka omistaja oli kauppias ja laivanvarustaja Carl Fredrik Björn
berg ja joka on rakennettu vv. 1826— 27; sitten Fristedtin talo (n:o 14/1837), jonka oli rakennuttanut seppä Matti Fristedt mahdollisesti vv. 1826— 29. Dahlströmin talon (n:o 5/1837) raken
nusajasta ei ole varmuutta. Näiden rakennusten rakentamiseen antoi aiheen v. 1826 Reposaaressa alullepantu vilkas laivojen raken
nustoiminta. Olivathan edellämainitut henkilöt tunnettuja kaup
piaita, laivanvarustajia ja laivojen rakennuttajia.37
Toukok. 20 p. 1837 saivat porvari Gustaf Baltzar Thurman ja laivuri Fredrik Petrell luvan yhteisesti rakentaa 15 syltä pitkän ja 4 syltä leveän rakennuksen (nyk. tontti n: o 25). Tullipäällysmies Erik Georg Nyberg rakennutti samana vuonna asuinhuoneen keit- tiöineen ja halkovajan (nyk. tontti n:o 41). Seuraavana vuonna sai tullivahtimestari Johan Petter Rostedt luvan rakentaa asuinhuo
neen (nyk. tontti n:o 31) ja v. 1839 satamavoudin leski Maria Söder
man samanlaisen luvan (nyk. tontti n: o 40). Satamahallitus myös
rakennutti näinä aikoina eräitä rakennuksia, ehkä nykyisen satama- konttorin ja hotellitalon. V. 1836 rakennettiin Reposaaren vuokraa
jalle uusi ulkohuonerakennus ja 5. 3. 1838 maistraatti vahvisti erään rakennuksen piirustukset. Kauppias Samuel Johan Brobergin konkurssiasiain selvittelyssä 10. 9. 1845 mainitaan hänen omistaneen Reposaaressa asuinhuoneen (rum och åbyggnaden).38
Nämä vanhimmat asuinrakennukset rakennettiin enimmäkseen kesäasunnoiksi. Ei pidetty vähä niiden lämpimyydestä. Uunitkin rakennettiin vain kuin näön vuoksi. Esim. kun nykyisessä merimies- lähetysaseman talossa, joka on saaren vanhimpia taloja, arvelujen mukaan rakennettu vv. 1833— 34, joku vuosi sitten ryhdyttiin purkamaan ikivanhaa uunia, huomattiinkin sen olevan rakennetun lattialankkujen päälle ilman perustusta. Huone on nähtävästi ensin ollut ilman uunia ja sitten myöhemmin on rakennettu lattian päälle uuni, joka sekään ei lämpöä pitänyt, sillä siinä ei ollut mitään lämpökanavaa, vaan suora aukko uunista ylös savupiippuun.
1830-luvulla tapahtunutta elämän vilkastumista seurasi kaksi- kymmenvuotinen tasaisen elämän kausi: esimerkiksi rakennus
toiminta 1840-luvulla oh hyvin vähäistä. Huomattavin oh kau
pungin v. 1847 laajentama hotehitalo, jossa oh 2 saha, 2 kamaria, keittiö ja eteinen sekä ulkohuonerivistö. Tullivartijäin Ad. Er.
Anderssonin ja Karl Nordqvistin talonosuudet on rakennettu luul
tavasti myös 1840-luvulla, koska ne ovat osallisina v. 1856 toimite
tussa sota vahinkojen arvioinnissa. Pienen saariyhdyskunnan elämä jatkui ilman suurempia vaihteluja vv. 1854— 55 sotaan saakka.39 Tämä sota aiheutti luonnollisesti suuren muutoksen Reposaaren elämään. Jos viholliset yleensä aikoivat käydä tervehdyskäyn
nillä Porissa, saisi Reposaari ottaa ne ensiksi vastaan. Heinäkuussa 1855 viholliset ensi kerran hikuskehvatkin Reposaaren edustalla.
Sitä ennen oh jo kuitenkin kaupungissa ryhdytty toimenpiteisiin turvahisuuden tehostamiseksi. Ensin tietenkin asetettiin komitea suunnittelemaan kaupungin puolustamista. Tähän puolustuskomi
teaan tulivat kauppiaat Albert Thurman, Johan Ferdinand Lojan- der, Claes Johan Nummelin ja Carl Gustaf Ollonqvist, värjäri Abra
ham Mauritz Renström, kaakeliuuniseppä Robert Reinhold Rosen
dahl, laivanrakentaja Aron Lindgren ja merimies Ernst Palmgren.
Tämän komitean tehtävänä näkyi ensi sijassa olleen pohtia keinoja, miten saataisiin varoja varusteluista aiheutuvien kustannuksien maksamiseen. Jo edellisenä vuonna oh järjestetty kaupungista Reposaareen n. s. optillinen lennätin. Tämän muodostivat silmän
kantaman päähän toisistaan asetetut korkeat mastot, joihin vedet
tiin yksi musta pallo, jos huomattiin jotain epäiltävää, kaksi mustaa palloa, jos oh vaara uhkaamassa, ja kolme mustaa palloa, jos oh oikein suuri vaara. Tämän lennättimen kulut tekivät 1,570 ruplaa, mikä komitean ehdotuksen mukaan oh kannettava kaupunkilaisilta.
Maksajat jaettiin viiteen luokkaan ja maksu kussakin luokassa oh 15, 7, 3, 1: 75 ja — : 30 ruplaa hengeltä. Toisten tietojen mukaan maksoi kustannukset kauppias H. J. Oldenburg yksinään.40 Mihin kaikkiin toimenpiteisiin kaupungissa ryhdyttiin, emme tässä kajoa, vaan rajoitumme puhumaan vain niistä seikoista, jotka koskevat Reposaarta. Senaatin määräyksestä rakennettiin 12 tykkivenettä, osa Reposaaren varviha. Suurimmat olivat 50 kyynärää pitkiä ja ohvat ne kaikki kapeita aluksia. Ne kulkivat purjeiha tai soutamalla ja niiden keulassa ja perässä oh tykki. Mastot voitiin tarvittaessa kaataa ja panna kannen alle. KevääUä 1854 lähetettiin niihin 825 venäläistä matruusia ja Porissa pestattün 540 soutajaa. Neljä porilaista kapteenia sai tehtäväkseen ohjata laivastoa. Yyterin selällä sitten jonkun verran miehistöä harjoitettiin ja viimein laivasto painui Turun saaristoon. Oliko tästä »Porin laivastosta» mitään hyötyä ja miten sille lopulta kävi, ei ole tietoja säilynyt. Toukok.
27 p. 1854 maistraatti määräsi asetettavaksi vahdin, joka Repo- saaressa tai Yyterin eli Uparon niemessä pitäisi silmähä vihollisen liikkeitä ja tekisi siitä heti ilmoituksen kaupunkiin. Vahdiksi lupau
tui luotsivanhin Gustaf Sandberg saaden toimestaan palkkiota 30 kop. päivältä. Samainen Sandberg teki muuten paljon kiusaa vihollisille. Etteivät viholliset aivan ilman vaikeuksia pääsisi pur
jehtimaan Poriin, poistettiin kaikki merimerkit. Viholliset kuiten
kin panivat omat merkkinsä, jotta heidän laivansa voisivat parem
min liikkua vaarallisilla vesillä. Sandberg puolestaan kävi salaa siirtelemässä näitä merimerkkejä toisiin paikkoihin ja tuotti siten suurta haittaa vihollislaivaston liikehtimiselle. Omasta puolestaan hän joutui kärsimään sen vahingon, että hänen omistamansa asuinraken
nus Reposaaren kaakkoiskäressä purettiin pois, koska se olisi ollut merimerkkinä vihollisille. Hän sai kuitenkin jo 8. 10. 1856 luvan rakentaa uuden rakennuksen Reposaaren kärkeen luotsien vartio- tuvaksi, koska täällä oli jäiden vuoksi keväisin ja syksyisin parempi pitää vartiota kuin Kallossa, jossa jo siihen aikaan oli vartiotupa.
Saiko hän vahingonkorvausta, ei ole mainittu. Kultamitalin hän kuitenkin sai valppaasta toimestaan. Sandberg kuoli 1. 5. 1879.
Kaupunkiin vievät pienemmät joenhaarat tukittiin upotta
malla niihin proomuja y. m. ja pääjoki suljettiin rautakettingillä.
Luotsinmäen yläpuolelle joelle asetettiin pari lauttaa tervatynny- reineen ja muine helposti palavine aineineen, jotta ne vihollislaivan lähestyessä sytytettäisiin tuleen ja päästettäisiin solumaan vihollis- laivastoa vastaan. Kaupungin ja Reposaaren välillä oh joella tai rannoilla hihkuminen öisin ehdottomasti kielletty ja päivällä hih
kuessa tuh jokaisen pysähtyä heti vartiosotilaan huudosta. Ellei huutoa toteltu, oh vartijaha oikeus ampua kovin panoksin ja oh kulkijan oma syy, jos tuh ammutuksi.41
Vihollisen ensimmäisiä toimia Reposaaren lähistöllä oh se, että ranskalainen fregatti »D’Assas» heinäk. 17 p. 1855 anasti »Flickan»- nimisen jahdin, vangitsi miehistön ja ryösti laivan ruoka- y. m.
tavarat. Sama ranskalainen laiva pidätti myös »Aurora»-nimisen jahdin ja vangitsi siinä oheet miehet, jotka ohvat matkalla Repo- saaresta Merikarvialle. He ohvat vangittuina laivan kannen aha seitsemän päivää tietämättä ulkopuolisesta elämästä mitään. Kun heidät vihdoin kutsuttiin kannelle, huomasivat he laivan olevan ankkurissa Säpin luona. Ranskalaisessa laivassa vain koneenkäyt
täjä osasi saksaa ja jonkun sanan ruotsia. »Flickanin» laivuri Adrian Mahen osasi saksaa ja ruotsia, mutta »Auroran» miehet vain suomea. Ranskalaiset tiedustelivat, ohko Porissa sotilaita y. m.
Kuulustelujen jälkeen laskettiin molempien jahtien miehet maihin.
Kristiinassa ranskalaiset kertoivat polttaneensa pari jahtia ja puoli- valmiin kuunarin.42
Reposaaresta käskettiin kaikkien asukkaiden poistua kesällä 1855. Satamavouti Forsell läksi viimeisenä, mutta ei malttanut pysytellä jatkuvasti muualla, vaan kävi joskus Reposaaressa ja asunnossaan. Tästä hän joutui vastaamaan oikeudessa. Ulvilan piirin nimismies J. I. Sillström teki kantelun kuvernöörille Forsellia vastaan, että tämä oh seurustellut vihollisten kanssa, ei niin paljon Reposaaressa kuin muissa luodoissa. Kuvernööri tahtoi saada asiasta selvyyden ja siksi Forsell kutsuttiin maistraattiin marrask. 24 p.
1855 tekemään selvää elämästään kuluneena kesänä. Forsell selitti, että koska hän oli satamavouti, jäi hän edelleen asumaan Reposaareen toisten siirryttyä jo sieltä pois. Heinäk. 11 p. antoi maistraatin puheenjohtaja hänelle määräyksen poistua saarelta, mutta siitä huolimatta hän jäi sinne siihen asti, kunnes viholliset nousivat maihin Reposaareen. Tämä tapahtui elok. 7 päivänä.
Lähdöstään hän teki kirjallisen ilmoituksen kaupunkiin, jossa kävi 8 p., mutta palasi jo Seuraavana yönä asuntoonsa Reposaareen ja meni sieltä 9 p. aamuna Tahkoluotoon. Forsellin vaimo ja lapset olivat edelleen pysytelleet asunnossaan, kunnes heidänkin oli lopulta pakko muuttaa Tahkoluotoon ja oleilla siellä ja Lampaluodossa.
Forsell oli kuitenkin silloin tällöin käynyt Reposaaressa, mutta vihollisen siellä ollessa vain kerran. Hän oli kyllä usein tavannut vihollisia Tahkoluodossa ja Lampaluodossa, mutta kun hän ei osannut ranskaa eikä englantia, ei hän voinut heidän kysymyksiinsä vastata. Ainoastaan kerran hän joutui vastaamaan Lampaluodossa, kun englantilainen upseeri ja neljä sotilasta, joilla oh mukanaan tulkki, jota hän ei tuntenut, mutta joka sanoi olevansa kotoisin Friitalan kylästä Ulvilasta, pyysivät häneltä perunoita. Hän sanoi, ettei hänehä ole niitä, minkä jälkeen upseeri seuralaisineen palasi Reposaareen. Syyksi Reposaaressa käynteihinsä hän sanoi sen, että kun hänen hallussaan olivat saaren pehot ja nhtyt, oh hänen pakko korjata pois vuodentulo, minkä hän teki joko yksin tai renkinsä avustamana. Renki oh sittemmin huolehtinut viljan kuivaamisesta
ja puimisesta marrask. 17 päivään asti, jolloin Forsell palasi asun
toonsa, koska jo eräät toisetkin asukkaat olivat palanneet saarelle.
Forsellin selitys pantiin pöytäkirjaan ja lähetettiin kuvernöörille.
Saarella viholliset tekivät paljon ilkivaltaa. He polttivat laivat ja kaljaasit, anastivat kauppatavarat, rikkoivat asuntojen uuneja, ikkunoita ja ovia, ryöstivät lampaita j. n. e. Kaappasivat mereltä- kin muutamia aluksia. Elok. 8 p. läksivät viholliset yrittämään Poriin. Luotsinmäelle sijoittunut kaupungin nuorista herrasmie- histä kokoonpantu »punssipataljoona» teki silloin heti erikoisen sankarityön: upotti kaikki neljä kanuunaa jokeen ja paineli kiireen vilkkaa Poriin. Pormestari Claes Wahlberg oh paljon rohkeampi.
Hän meni vihollista vastaan ja sai aikaan sovinnon luovuttamaha vihollisille kaupungin ensimmäisen höyrylaivan »Sovinnon», eräitä jahteja ja muutakin omaisuutta. »Sovinnon» viholliset veivät muka
naan, mutta polttivat jahdit. Kaupunkilaiset olivat tyytymättömiä pormestarinsa menettelyyn, mutta siihen tuskin lienee ohut aihetta, sillä säilyihän kaupunki vihollisen käynniltä.
Tahkoluotolaiset joutuivat myös kärsimään paljon vihollisten täh
den, sillä nämä kävivät ryöstämässä heiltä karjaa, kaloja, viljaa, peru
noita ja veneitä sekä estivät heidän töitään. Tahkoluotolaiset eivät lähteneet kodeistaan mihinkään. Kerran viholliset ryöstivät kokonai
sen karjan ja sulkivat sen hotellin navettaan. Mutta emäntäpä ei niin vain luopunut lehmistään, vaan läksi yöllä palvelijansa kanssa etsi
mään niitä. Ja kun hän kuuli lehmien ammuvan hotellin navetassa, meni hän eräästä avoimesta luukusta navettaan ja avasi erään sisältä
päin suljetun oven ja vei karjan kotiinsa. Sotilaat sattuivat olemaan jossain huvittelemassa. Kärsimistään vahingoista Tahkoluodon ja Ison ja Vähän Katavan vuokraajat pyysivät kaupungilta apua siinä muodossa, ettei heidän tarvitsisi siltä vuodelta maksaa vuokraansa.
Maistraatti ja kaupungin vanhimmat kuitenkin hylkäsivät 19.12.1855 anomuksen, koska heidän kärsimänsä vahingot eivät olleet niin suuret kuin he olivat kuvailleet; olihan elokuussa jo paras kalastusaika ohi.
Tahkoluotolaiset eivät kuitenkaan olleet mukana siinä tilai
suudessa, missä valtion toimesta arvioitiin sodasta aiheutuneet
vahingot. Hallituksen edustajana tällaisen arvioimisen suoritti 22. 3. 1856 kreivi Vladimir Armfelt. Mainittakoon siitä Seuraavaa:
kauppias Görmanskyn vahinko 103 rupi., satamavouti Forsellin 350 r., tullivartija Gustaf Nyholmin 111 r., tullivartija Adolf Fredrik Anderssonin 91 r. 55 kop., tullivartija Karl Nordqvist in 33 r. 40 kop. ja höyrylaivan »Sovinto» 1,205 r. Viipurilainen kauppayhtiö P. Wahl & C:o menetti Reposaaressa varastoidut lankut, mutta niiden arvoa ei määritelty. Luonnollisesti eivät edelläoleviin mää
riin rajoittuneet läheskään kaikki ne vahingot, jotka aiheutuivat vihollisen käynnistä Reposaaressa ja muissa luodoissa, vaan olivat ne paljon suuremmat.
Maissa vierailleet englantilaiset ja ranskalaiset yleensä esiin
tyivät melko ystävällisesti paikallisia asukkaita kohtaan. Eivät he aina ryöstämällä ja ilmaiseksi ottaneet, vaan usein myös maksoi
vat anastamansa tavarat. Eräästäkin talosta ottivat sian ja antoi
vat palkkioksi kolme säkkiä suolaa. Lapsille he jakelivat keksejä.
Puheet, että he oksivat heittäneet teurastusjätteet erinäisiin kaivoi
hin, lienevät aiheettomia juttuja.
Kun viholliset marraskuun alkupäivinä poistuivat Reposaaren vesiltä, palasivat useat asukkaat takaisin koteihinsa ja elämä vähi
tellen palautui entisiin uomiinsa. Osa asukkaita ei kuitenkaan palannut, joten väkiluku sodan johdosta huomattavasti väheni.
Kun asukasluku vv. 1853, 1854 ja 1855 oli 101, 94 ja 108 henkeä, niin vv. 1856, 1857, 1858 ja 1859 oli vain 71, 75, 74 ja 82 henkeä.
Y. 1860 oh asukkaita kuitenkin jo 103 henkeä ja pysyi asukasluku melkein samana sahan perustamiseen asti. Kysymyksessä on Repo- saaren ja muiden luotojen vakinaisen väestön lukumäärä.
Kun v. 1861 alusta tuli Reposaaren vuokraajaksi, kuten on jo ennen mainittu, Simon Johannes Vesterlund, toimitettiin 2. 11.
1860 viljelysmaiden ja rakennuksien katselmus. Sen pitivät A. G.
Hagner, Carl Timgren ja Gustaf Sohlström lähtijän satamavouti Forsellin ja tulijan Vesterlundin ollessa mukana. Kun katselmus- pöytäkirja omalta osaltaan valaisee silloisia viljelysoloja Reposaa
ressa, mainitsemme siitä Seuraavaa:
Reposaaren pohjoisosassa oli kaksi heinälatoa, toinen välttävässä kunnossa, toisen seinät kunnossa, mutta katto luhistunut, minkä korjaaminen tuli maksa
maan ... rupi. 10: 62 Keskipellolla oli hyvässä kunnossa oleva lato.
Raja-aita Tahkoluodon ja Reposaaren niittyjen väliltä puuttui kokonaan; oh tehtävä aitaa 175 syltä
å 30 kop., y h te e n sä ... » 52: 50 Raja-aita Reposaaren laidunmaan ja niittyjen
sekä alapellon välillä oh enemmän tai vähemmän huono; tehtävä aitaa 550 syltä, mistä kolmannen osan aidakset ja seipäät katkottiin kelpaavan uuteen aitaan, joten 183 1/3 sylen pituisen aidan teko vanhoista aidak
sista ja seipäistä laskettiin maksavan 7 1/4 kop. syleltä eh yht. 13: 29 ja 366 2/3 sylen aita 30 kop. syleltä eh
yht. 110: — ja koko aita y h te e n s ä ... » 123: 29 VarvipeUon aidan ohvat varvityöläiset tallanneet
maahan ja vieneet pois; rakennettava sitä 110 syltä å
30 kop. syleltä ... » 33: — Keskipellon aita oh aivan huono, joten se oh teh
tävä uudelleen; vanhan aidan aidaksista ja seipäistä kelpaa puolet uuteen aitaan maksaen 7 kop. syleltä eh 215 syleltä 15: 59 ja toinen puoh aitaa eh 215 syltä
å 30 kop. eh yht. 64: 50 eh koko aita y h te e n s ä ... » 80: 09 Peltoa oh n. 2 tynn. alaa ja oh se jo kauemman
aikaa ollut kesantoa, joten sen kuokkiminen tulisi
maksamaan 20 kop. kapanalalta eh yht... » 12: — Sekä valta- että laskuojat ohvat tukkeutuneet,
joten niiden uudeheen kaivaminen ottamalla huomioon
maan karuus tuhsi m aksam aan... » 20: — Nhttyjen raivaukseen katsottiin tarvittavan 10
päivää å 35 kop. päivältä, y h te e n s ä ... » 3: 50 Summa hopearupl. 335: —
Edellisestä näemme, että pellot ja niityt olivat huonossa kun
nossa. Kenties sota-aika oh niin lamauttanut vuokraajan, ettei hän ollut vaivautunut peltoja hoitamaan kunnollisesti. Korjaukset tehtiin kaupungin kustannuksella.
Rakennustoiminnassa oh sota-aika aiheuttanut pysähdyksen.
1850-luvun alkupuolella näyttää tosin rakennetun Carl Fr. Björn- bergin talo uudelleen, sillä tämän poika Anton B j örnberg laaj ensi näinä aikoina liiketoimintaansa Reposaaressa. Mutta sodan jälkeen elpyi asutustoimintakin, erittäinkin kun alettiin täällä rakentaa tykki- veneitä Venäjän valtion laskuun. Näihin aikoihin rakennettiin m. m.
nykyiset merikapteeni Axel Grandellin ja kalastaja Aron Mikael Halsbergin talot sekä entinen Isak Rosenbergin talo, joka 1884 siir
rettiin siihen, niissä nyt on kauppias Semmi Haapakan sivumyymälä.
Aikaisemmin olemme maininneet, että Porin porvarit ja kaup
piaat tulivat mielellään viettämään osan kesästään Reposaaressa.
Kenellä ei täällä ollut omaa huvilaa tai ei voinut vuokrata asuin
huonetta, sai tyytyä asumaan rakennusten, vieläpä makasiinienkin ullakoilla. Ajan tavan mukaan elettiin iloista elämää, jokainen tie
tysti varojensa mukaan ja joskus yli varojenkin. Väkijuomia käy
tettiin runsaasti, erittäinkin kotitekoinen punssi oh tähän aikaan suosittu juoma. Perhe-elämä oh erilainen eri perheissä. Vieläpä samassa talossakin elämä saattoi olla niin erilaista, että talon toinen pää sai nimen »himmelriket» ja toinen »helvetet».43
V. 1860 vaihteessa alkoivat porilaiset etsiä myös toisia kesän
viettopaikkoja, esim. Yyteriin alkoi kohota huvila toisensa jälkeen,44 mutta silti pysyi Reposaari vielä vuosikymmeniä porilaisten suo
sittuna retkeilypaikkana. Kesäisin tekivät laivat huvimatkoja Repo- saareen melkein joka sunnuntai. Erityisesti juhannuksena tultiin ihailemaan kesäistä merta. Laivat ja monet proomut ohvat täynnä matkailijoita, joiden luku saattoi nousta jopa pariin tuhanteen.
Rakennustoiminnasta 1860-luvulla ei voida mainita mitään, kun sensijaan 1870-luku aiheuttaa tässä suhteessa kuten muussakin Reposaaren elämässä täydelhsen muutoksen. Mutta siitä lähemmin toisessa yhteydessä.
4. S A A R E N V E R O T U S O L O T
Vuosisadan alussa olivat kaupungille tulevat verot jaetut Seu
raavina ryhmiin: tonttivero, maantierahat, kontingentimaksut, työläis- ja sotilasmaksut, lääkärinpalkka, ala-alkeiskoulumaksut, katulyhty- sekä kyyti- ja postihevosmaksut. Reposaarelaiset mak
soivat veroa vain lääkärinpalkkaus- ja ala-alkeiskoulurahastoihin, joten suurimman osan viime vuosisataa verot olivat reposaarelaisilla varsin vaatimattomat. Esim. v. 1828 kannettiin veroa 32 kop.
mieheltä ja 16 kop. naiselta. Maksavia henkilöitä oli silloin Repo- saaressa y. m. luodoissa 14 miestä ja 10 naista, joilta tuli veroa yhteensä 6 ruplaa 8 kopeekkaa. V. 1840 oli Tahkoluodossa 27, Vähä Katavassa 2 ja Reposaaressa vain 2 maksavaa henkeä, joilta kannettiin veroa yhteensä 4 rupi. 96 kop. V. 1847 kantokirjan mukaan oh verohepano Seuraava:
x rupi. kop.
Tahkoluoto: torppari Erik Halsberg, 6 hengeltä 1: 14
» Mickel Henriksson, 3 » — : 57
» Erik Holmström, 4 » — : 76
» Henrik Stenroos, 7 » 1: 33
kai. leski Ulla Limnell, 4 » — : 76 kalast. Johan Malmqvist, 2 » — : 38 torppari Gustaf Söderlund, 3 » — : 57 Iso Katava: vuokr. Josef Halsberg, 3 » — : 57 kalast. Carl Collander, 3 » — : 57 Vähä Katava: luotsi Erik Malmqvist, 3 » — : 57
vuokr. Erik Nordström, 4 » — : 76
» Johan Sjögren, 4 » — : 76
merimies Karl Malmqvist, 2 » — : 38
Paakari: kalast. Johan Grönblom, 4 » — : 76
Reposaari: päällysmies: Johan Brusin, 5 » — : 95 satamavouti Frans Soitin, 3 » — : 57 vahtimestari Johan Söderman, 1 » — : 19 talonpoika Jakob Lagerström, 2 » — : 38
V. 1850 saatiin veroa 67 hengeltä 12 rupi. 73 kop. V. 1860 oli mak
savia henkilöitä vähemmän, nim. vain 58 henkeä, jotka maksoivat veroa 19 rupi. 14 kop. eli 33 kop. hengeltä. 1870-luvun alkupuolella maksoivat reposaarelaiset lääkärinpalkkausrahastoon 1 mk. 20 p.
ja ala-alkeiskoulurahastoon 50 p. hengeltä, joten esim. viisihenkinen perhe maksoi veroa kaupungille 8 mk 50 p., mistä 6 p. perittiin kui
tista jonkinlaisena kantopalkkana.45
5. R E P O S A A R E N M E T S Ä N H O I T O
Reposaaren asutusolojen kehitystä kuvatessamme emme saa unohtaa mainita erästä Reposaaren asutukselle tärkeätä tekijää:
Reposaaren metsää. Saaren asutushan on keskittynyt sen mante- reenpuoleiselle rannalle, jossa se on suojattu tuimiltakin tuulilta.
Ainoastaan idän vihureilla on jonkinlainen mahdollisuus koetella asuntojen lämpimyyttä ja näyttää oikkujansa Reposaaren asutulla alueella, mutta muilta tuulilta on asutuskeskus suojattu. Metsä, joka on suurimmaksi osaksi kuusikkoa, suojaa saaren erinomaisesti etelä-, lounais-, länsi- ja luodetuulia vastaan, jotka saattavat väliin ottaa saaren suuremmoisella voimalla syleilyynsä. Saaren länsi
rannikolla avautuu näet yli 200 km. laajuinen ulappa, jonka yli puhaltaessaan tuuli saa esteettömästi heittäytyä saaren kimppuun kuin jättiläisraivotar. Valtavina vyöryvät vaahtopäiset hyökyaallot saaren kivikkorantoja ja kallioita vastaan. Silloin kuuluu lakkaa
maton pauhu ja jyminä, suolainen merivesi pärskyy korkealle ilmaan tai kauas maalle ja saari aivankuin värisee kunnioituksesta mahta
van elementin edessä.
Tästä syystä on saaremme metsää suojattu ja hoidettu kuin parasta ystävää kaikkia sen vihollisia vastaan, jotta se jatkuvasti saisi täyttää arvokkaan tehtävänsä saaren suojaajana ja antaa sen ohella tilaisuuden nauttia luonnonkauneudesta. Ei satamavouti eikä saaren vuokraaja saaneet käyttää kasvavaa metsää puutar- peensa tyydyttämiseksi. Tarkoin on myös vartioitu, ettei kukaan
ole saanut sitä raiskata eikä aiheuttaa metsäpaloa. Aikaisemmin tyydyttiin vain metsän varjelemiseen, mutta myöhemmin on opittu ymmärtämään, että metsäkin tarvitsee järjestelmällistä hoitoa.
Satamahallituksen puheenjohtaja Gustaf Sohlström, joka on paljon toiminut Reposaaren hyväksi, esitti 11 p. helmik. 1861 ehdotuksen, että Reposaaren metsästä saataisiin hakata 200 kuusta uuden lai
turin rakentamista varten. Ostettuina oksivat tukit tulleet maksa
maan 25 kop. syleltä. Anomukseen sisältyi myös metsänhoidollinen tarkoitus.
Ennenkuin maistraatti jätti asian kaupungin vanhinten pää
tettäväksi, toimitti metsänhoitaja J. R. Lundsten helmikuussa 1861 Reposaaren metsän tarkastuksen. Tarkastusldrjelmä on päivätty 19 p. helmikuuta ja mainitaan siinä, että tarkastus on toimitettu metsänhoidollisessa tarkoituksessa, jotta yli-ikäiset puut tulisivat korjatuksi pois j. n. e. Hakkauksia ei oltu viime vuosina metsässä toimitettu. Maanlaatu on hiekka- ja mukulakivipohjaista hiekka- multaa, paikka on osaksi tuoretta, osaksi vesiperäistä, eräät paikat soitten vajottamat; vallitseva puulaji on kuusi, mäntyjä on joitakin, lehtipuita ei juuri ollenkaan, vaikka vanhojen ihmisten tietämän mukaan oli niitä muinoin ollut enemmän. Oli olemassa suuri määrä lahosydämisiä, kuivalatvaisia tai toukkien syömiä kuusia, oh osaksi lahoutuneita ja osaksi kuivuneita puita, joiden laajalle ulottuvat oksat varjostavat nuorempaa metsää ja estävät sen kasvua. Hakkuu- kelpoinen metsä on 100— 145-vuotista ja hyväkasvuinen metsä 20—
50-vuotista. Hakkuukelpoista metsää on tynynrinalaa kohti: 26 kpl. järeämpään rakennusaineeseen kuuluvaa puuta määrältään 570 kuutiojalkaa (noin 22 kuutioj. puuta kohti), pienempää, aidak
siksi soveltuvaa metsää 140 runkoa eli 925 kuutiojalkaa (noin 6 1/2 kuutioj. puuta kohti) eli yhteensä 166 runkoa, vastaten 1,495 kuu
tiojalan puumäärää tynnyrinalalta. Saari on n. 270 tynnyrinal.
suuruinen, josta metsää on n. 200 tynn.ai. Vanhat ja vahingoittu
neet kuuset oh hakattava pois. Hakkuukelpoisia suurempia puita oh yhteensä 5,200 runkoa tehden puumäärältään n. 114,400 kuu
tiojalkaa ja vastaten 1,700 syltä halkoja. Kun metsä on myös
merimerkkinä merenkulkijoille, ei pitäisi laiminlyödä sellaisten toi
menpiteiden laajentamista, että tuulenkaatamat ja muut tulenarat puut korjataan pian pois, erittäinkin kun laiva varvi sijaitsee lähellä metsää. Metsänhoidosta aiheutuvat menot korvaa tulevaisuudessa saatu hyöty.
Kaupungin vanhimmat päättivät 23. 2. toimituttaa metsän puhdistushakkuun ja valitsivat sitä valvomaan kauppiaat Carl Fredrik Juseliuksen ja Daniel Viktor Widbomin. Puita ei m yyty pystyyn, vaan hakkautettiin ensin erinäisiksi puutavaroiksi, jotka myytiin huutokaupalla kesäk. 8 p. 1861. Täten myytiin seuraavat puu erät: 6 7/l2 tus. 14 jal. 9 x 3 tuum. kuusilankkuja, 3/4 tus.
14 jal. 9 x 1 1/2 tuum. kuusilautoja, 4 tus. 14 jal. pintalautoja, 26 kpl. kuusitukkeja yht. 122 x/2 syltä, 605 syltä kuusihalkoja, 2,006 paria terotettuja aidanseipäitä ja 78 kpl. airopuita. Lankut maksoi
vat 3 rupi. 75 kop. tusina, lautaerä 1 rupi. 10 kop., pinnat 46 kop.
tusina, tukit 13 kop. syleltä, halot syleltä 1 rupi. 35 kop. laiturille vedettynä ja 1 rupi. 15 kop. metsässä, seipäät 1 kop. parilta ja airo- puut 17— 21 kop. kappaleelta. Huutosumma teki yhteensä 789
rupi. 34 1/i kop. hopeassa. Sellaiset olivat siis puiden hinnat siihen aikaan Reposaaressa. Ostajina olivat kauppayhtiö Carlsson &
Timgren, kauppiaat Carl Martin, Johan Gustaf Holmberg, Fredrik Petrell, Gustaf Sohlström y. m.
Seuraavana talvena toimitettiin vielä metsänhakkuuta ja saa
tiin tukkeja 233 kappaletta sekä jokin määrä halkoja ja seipäitä.
Heinäk. 19 p. 1862 tarjottiin ne myytäväksi huutokaupalla, mutta ainoastaan tukeista tarjosi kauppias Carl Martin yhteensä 152 rupi.
39 kop. hopeassa. Haloista ja seipäistä ei tehty mitään tarjousta.
Niiden myynti jätettiin kauppiaiden Juseliuksen ja W idbomin huo
leksi ja tuli haloista saada vähintään rupla syleltä. Kuusi vuotta myöhemmin tehtiin taas Reposaaren metsästä 94 syltä halkoja.46
III. R E P O S A A R I P O R I N U L K O S A T A M A N A VV.
1 8 0 9 - 1 8 7 01. M E R I L I I K E N T E E N V A I K E U K S I A
Vuosisadan vaihteessa olivat liikesuhteet kehnot. Vallanku
moussodat vaikuttivat yleiseen merenkulkuun ja kaupankäyntiin ehkäisevästi. V. 1801 sattunut Porin palo ja vv. 1808— 1809 sota lamauttivat porilaisten kauppiaiden ja porvarien yritteliäisyyden pitkiksi ajoiksi.
Vuoden 1808— 1809 sota ei kylläkään näy millään tavalla välit
tömästi koskettaneen Reposaarta. Olivathan sotatapahtumat Poris
sakin verraten vähäiset. Maalisk. 18 p. 1808 marssivat venäläiset varustuksia vailla olevaan kaupunkiin, josta Klingsporin joukot olivat edellisenä iltana poistuneet, ja ottivat sen haltuunsa. Toukok.
22 p. vannoi porvaristo kirkossa uskollisuuden- ja kuuliaisuuden- valan keisarille.47 Siinä tärkeimmät »sotatoimet» Porissa.
Välillisesti kuitenkin sodan vaikutukset olivat melko huomatta
vat, erittäinkin meriliikenteeseen ja kauppaan nähden. Merilii
kenne tyrehtyi melkein kokonaan ja kaupungin kotonaolevat laivat otettiin takavarikkoon venäläisiä kuljetuksia varten. Kun merilii
kenne muodostaa Reposaaren kehityksen ja elämän oleellisimman osan, niin oli luonnollista, että elämä Reposaaressa Suomen sodan jälkeen oh varsin hiljaista. Siihen vaikuttivat lisäksi, kuten jo vii
tattiin, muutkin syyt kuin Suomen sota. Jo edellisen vuosisadan lopulla käydyt suuret vallankumoussodat Euroopassa olivat vaikut
taneet ehkäisevästi kaupankäyntiin niinkin syrjäisessä kaupungissa kuin Porissa. Kaupungin kauppalaivoja joutui milloin minkin sota
joukon saaliiksi, niin että kaupungin kauppalaivastosta tähän aikaan katosivat kaikki laivan nimeä kantavat alukset.48
Aivan olematonta ei meriliikenne sentään ollut, mutta harjoi
tettiin sitä vain pikku aluksilla, kaljaaseilla y. m. Tukholman ja muiden Itämeren satamain välillä. Maistraatin pöytäkirjassa 23. 10.
1809 kerrotaan, miten »Utter»-nimisen kaljaasin laivuri Eevert Wilhelm Reilander tahtoi maksaa tullimaksunsa venäläisessä rahassa, mutta tullipäällikkö vaati ne maksettavaksi ruotsalaisessa rahassa. V. 1810 mainitaan Maria Elisabet, Fredrik ja David Björk
manille kuuluneen seuraavat alukset: kaljaasi »Svanen», kreijari
»Nordstjärna», kaljaasi »Opperon», laiva »Neptunus», priki »Barthold Rudolph», vene »David» ja kaljaasi »Maja Lisa». Tammikuussa 1812 mainitaan »Nordstjärnan» tulleen Räävelistä Poriin ruis- ja paloviinalastissa.
Huolimatta meriliikenteen lamakaudesta Reposaari joutui näi- näkin aikoina olemaan joskus kauttakulkusatamana, jopa hätä- satamanakin. Kun Reposaari sijaitsee aivan aavan meren äärellä, voivat sen edustalla ja lähistöllä raivoavat myrskyt aiheuttaa hel
posti haaksirikkoja, jos laivat eivät ehdi ajoissa saaren tarjoamaan suojapaikkaan. Mainittakoon eräitä esimerkkejä. Syysk. 12 p.
1810 purjehti laivuri Jacob Sourander Vaasasta Tukholmaan ja oh pakotettu kovan tuulen vuoksi poikkeamaan Reposaareen. Tästä äkämystyi eräs Johan Prytz-niminen pursimies eli puosu ja läksi Reposaaressa pois laivasta omin lupinsa erään Selinin laivaan.
Prytzin mielestä ei ollut pakko poiketa Reposaareen. Asiasta syntyi oikeusjuttu ja Prytz pakotettiin palvelemaan edelleen Souranderin laivassa.49 Samoin poikkesi 17. 6. 1811 Reposaareen epäsuotuisan tuulen tähden Karlskronasta kotoisin oleva kaljaasi »Freden», joka oli suolalastissa matkalla Sundsvalliin.
Reposaaren rannat ovat saaneet olla monen haaksirikon todis
tajina. Niinpä purjehti v. 1812 kapteeni Frantz Wallenstrålen kuunari »Norden» (65 lästinen)50 laivuri Dittmerin johdolla Tuk
holmasta Reposaareen, jonka edustalle saapui 26 p. marrask, n.
kl. 5 ip. Pimeän tähden oli laivan pakko ankkuroida yöksi salmen
