”Olen saanut olla nostamassa syrjäytynyttä ylös”
Diakoniatyö syrjäytyneiden nuorten tukena
Itä-Suomen Yliopisto, teologian osasto Läntinen teologia
Pro gradu –tutkielma, syyskuu 2017 Käytännöllinen teologia
Milla Huttunen
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta
Filosofinen tiedekunta Osasto
Teologian osasto, Läntinen teologia Tekijä
Huttunen, Milla Raakel Työn nimi
”Olen saanut olla nostamassa syrjäytynyttä ylös”. Diakoniatyö syrjäytyneiden nuorten tukena.
Pääaine Työn laji Päivämäärä Sivumäärä
Käytännöllinen teologia Pro gradu -tutkielma x 1.9.2017 94
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä
Vuonna 2011 syrjäytyneitä 15–29-vuotiaita nuoria oli noin viisi prosenttia kaikista sen ikäisistä nuorista. Nuorten syrjäytyminen onkin ollut pinnalla nyt etenkin hallituksen nuorisotakuun myötä. Nuorisotakuu takaa jokaiselle alle 25- vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle työ-, työkokeilu-, opiskelu-, työpaja-, tai kuntoutuspaikan viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Koulutustakuu taas takaa jokaiselle peruskoulun päättäneelle koulutuspaikan lukiossa, ammatillisessa oppilaitoksessa, oppisopimuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin.
Nuorten hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin on kiinnitetty enemmän huomiota, esimerkiksi vuonna 2006 voimaan tullutta nuorisolakia on muokattu vuoden 2017 alussa. Nuorisolailla taataan jokaiselle nuorelle mahdollisuus ammattilaiseen nuoristyöhön sekä moniammatillisuuden kehittämiseen nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan vuoden 2013 Diakoniabarometriin vastanneiden diakoniatyöntekijöiden näkemyksiä nuorten syrjäytymisen vaikutuksista heidän työhönsä. Diakoniatyöntekijät vastasivat useisiin heidän työhönsä liittyviin kysymyksiin, joista yksi käsitteli nuorten syrjäytymisen näkymistä heidän työssään. Kysymykseen nuorten syrjäytymisestä vastasi 87 prosenttia kyselyyn vastanneista diakoniatyöntekijöistä. Heistä valtaosa koki nuorten syrjäytymisen näkyvän työssään ainakin jossain määrin. Diakoniatyöntekijät kertoivat vastauksissaan niistä ongelmista, joiden takia nuoret ovat hakeutuneet
diakoniatyön piiriin sekä erilaisista yhteistyömahdollisuuksista eri auttajatahojen kanssa.
Diakoniatyöntekijöiden mukaan syrjäytyneillä nuorilla on monenlaisia haasteita: talouden monimuotoisia ongelmia,
kouluttautumattomuutta, työttömyyttä, päihteiden liiallista käyttöä, mielenterveysongelmia, sosiaalisia ongelmia, sekä huono- osaisuuden kasaantumista ja syrjäytymisen ylisukupolvistumista. Merkittävimpiä näistä haasteista diakoniatyöntekijöiden mielestä olivat työttömyys ja kouluttautumattomuus, sekä näistä johtuvat taloudelliset ongelmat. Henkilökohtaisen talouden ongelmat olivat todella monimuotoisia, riittämättömästä toimeentulosta taitamattomuuteen hoitaa raha-asioita ja
velkakierteisiin joutumista. Nämä tekijät sekä syrjäyttävät nuoria että johtuvat mahdollisesti jo syrjäytyneen nuoren huono- osaisuudesta. Diakoniatyöllä on suuri haaste olla näiden nuorten tukena.
Diakonityöntekijöitä, kuten myös valtion päättäjiä, huolettaa nuorten toimettomuus, jonka seurauksena nuorten kiinnittyminen yhteiskuntaan heikkenee ja pitkittyy. Nuorten kiinnittämisessä tarvitaan usean eri ammattilaisen tietoa ja taitoa. Diakonityöntekijät kertoivat yhteistyökokemuksistaan nuorisotyön, erityisesti etsivän nuoristyön kanssa, sekä kunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden, kuten sosiaalitoimiston, Kelan, TE-keskuksen, ja nuorten tieto- ja neuvontapalvelujen kanssa.
Diakoniatyöntekijät kertoivat moniammatillisuuden tarpeesta nuorten auttamisen tehostamiseksi ja mahdollistamiseksi.
Vastauksissa kerrottiin, että yhteistyötä on jo tehty, mutta yhteistyölle olisi vieläkin enemmän tarvetta, tai että sitä ei tehdä tarpeeksi.
Nuoret eivät ole suurin diakoniatyön asiakasryhmä, ja heidän ongelmansa ovat aikuis- ja vanhusväestöön verrattuna hieman erilaiset. Talouden ja terveyden tuomien haasteiden lisäksi nuorten elämänvaiheeseen kuuluu monenlaisten muutosten kokeminen ja isojen tulevaisuuteen liittyvien päätösten tekeminen. Koulutukseen hakeminen ja pääseminen ei ole kaikille itsestään selvyys, sillä ongelmia nuorille aiheuttaa esimerkiksi riittävän tuen puuttuminen. Diakoniatyön tehtävänä yhdessä nuorisotyön kanssa on tukea nuoria heidän elämänsä käännekohdissa ja ohjata oikeanlaisten auttajien luokse. Diakoniatyöllä on myös haaste kaventaa kuilua hyvinvoivien ja huono-osaisten nuorten välillä ja pyrkiä luomaan kaikille yhtäläiset
mahdollisuudet luoda hyvä tulevaisuus.
Avainsanat
diakoniatyö, nuorten syrjäytyminen, nuorisotyö, sosiaalityö, työttömyys, sosiologia, huono-osaisuus
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Faculty
Philosophical Faculty School
School of Theology, Western Theology Author
Huttunen, Milla Raakel Title
“I’ve been privileged to help juvenile get on their feet” – Diaconal work against juvenile exclusion
Main subject Level Date Number of pages
Practical Theology Pro gradu -tutkielma x 1.9.2017 94
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Abstract
In 2011 about five percent of all the juvenile between the ages of 15 to 29 were socially excluded. Juvenile exclusion has been lately on the topics especially because of the Youth Guarantee program in Finland. This program promises to deliver a job, work trial, study place, workshop or a rehabilitation place within three months of unemployment to every 25 year old or a 30 year old newly graduated person. On the other hand the Schooling Guarantee program guarantees every
comprehensive school graduate a training position in high school, vocational school, apprenticeship, workshop,
rehabilitation or otherwise. In general, there’s been paid more attention to the well-being and possibilities of the youth. For instance the Youth Law that became effective in 2006 has been reworked at the beginning of 2017. It assures a possibility for every young to a professional youth work and it ensures the development of a multi-professional system to support the youth.
In this Master’s Degree thesis we’re looking at the answers of the Diaconia Barometer 2013 to find out how juvenile exclusion impacts on diaconia workers’ jobs. The diaconia workers answered several questions related to their work in which one of the questions covered on how the juvenile exclusion appears in their daily work. This particular question was answered by 87 percent of the diaconia workers in this study. The most of them felt that the juvenile exclusion can at least somewhat be seen in their work, describing the issues and problems that youth seek out to solve and telling about different collaboration possibilities with several other aide quarters.
The diaconia workers’ impression is that the youth have many challenges in their life including complex financial problems, being uneducated or without a job, dealing with an immoderate substance use, having mental issues and social difficulties or being unprivileged and cross-generationally socially excluded. According to the diaconia workers the foremost of these challenges are unemployment, being uneducated and the financial difficulties that follow the two. In particular the financial difficulties were very versatile from inadequate livelihood to incompetence in financial matters leading to a circle of debt.
These factors both edge out the youth and may be the source-problem of a ready-excluded person’s disadvantage. The diaconal work has a great challenge being there for these youth.
The diaconia workers alongside the state-policy-makers are worried about the idleness of the youth that prolongs and aggravates their adhesion to the society. This adhesion requires the proficiency and knowledge of several various
professionals. The diaconia workers share their experiences about the youth work, detective youth work in particular as well as the collaboration with the state’s social and health services such as the Social Services, Social Insurance Institution, The TE Office and the Youth Information and Counselling Service. The diaconia workers tell about the necessity of the multi- professionalism to enable and enhance the aiding of the youth. The answers of the barometer give that collaboration has been made with these parties but that it’s still not enough and more work needs to be done.
The youth aren’t the biggest clientele in welfare work and their problems differ compared to the adults and the elderly. In addition to the challenges in finance and health, the youth undergo and witness various changes in their life having to make important decisions about their future. Applying and receiving an education isn’t the self-evident truth to everyone though.
For instance the lack of an adequate help aimed for the youth is one to blame. The diaconal work’s mission alongside the youth work is to support the youth in significant turning points in their lives and guide them to the suitable helpers. The diaconal work also battles to narrow the gap between the privileged and the unprivileged youth hoping to create them equal chances for making themselves a good future.
Keywords
diaconal work, diaconia work, ecclesiastic welfare work, juvenile exclusion, youth work, social work, unemployment, sociology, unprivileged
1
SISÄLLYS
SISÄLLYS ... 1
1. JOHDANTO ... 3
2. TUTKIMUKSEN TAUSTA ... 5
2.1. Nuorten syrjäytyminen ... 5
2.2. Diakonia ... 10
2.3. Aikaisempi tutkimus ... 15
3. TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN ... 19
3.1. Tutkimustehtävä ja -metodi ... 19
3.2. Tutkimusaineisto ... 20
3.3. Aineiston analyysi ... 21
3.4. Tulosten luotettavuus ... 21
4. SYRJÄYTYNEIDEN NUORTEN ONGELMAT DIAKONIATYÖNTEKIJÖIDEN NÄKÖKULMASTA ... 23
4.1. Taloudelliset ongelmat ... 24
4.1.1. Taloudellinen auttaminen ... 25
4.1.2. Nuorten velkaantuminen ... 30
4.1.3. Taloudellinen ohjaus ... 31
4.2. Kouluttautumattomuus ja työttömyys ... 32
4.3. Sosiaaliset ongelmat ... 38
4.4. Päihteet... 40
4.5. Mielenterveyshäiriöt ... 44
4.6. Diakonia-asiakuuden ja ongelmien ylisukupolvistuminen ... 55
4.7. Moniongelmaisuus ... 58
5. SYRJÄYTYNEIDEN NUORTEN AUTTAMISTAHOT ... 60
5.1. Diakoniatyön erikoislaatuisuus ... 60
5.2. Moniammatillinen yhteistyö... 65
5.3. Diakoniatyöntekijöiden yhteistyö nuorten ohjaus- ja palveluverkoston kanssa ... 67
5.3.1. Yhteistyö nuorisotyön kanssa ... 68
5.3.2. Yhteistyö tieto- ja palveluverkoston kanssa ... 72
5.3.3. Moniammatillisen työn tarpeellisuus ... 75
6. JOHTOPÄÄTÖKSET ... 78
7. LÄHDE- JA KIRJALLISUUSLUETTELO ... 82
2
7.1. Lähteet ... 82
7.1.1. Tutkimusaineisto ... 82
7.1.2. Muut lähteet ... 82
7.2. Kirjallisuus ... 83
3
1. JOHDANTO
Nuorten syrjäytyminen on ollut pinnalla niin poliittisessa kuin muussakin julkisessa keskustelussa viimeistään siitä asti, kun Jyrki Kataisen hallitus teki aloitteen nuorten syrjäytymisen ehkäisyksi ja työryhmä nuorisotakuun suunnittelemiseksi perustettiin syksyllä 2011. Nuorten syrjäytymisestä on kirjoitettu useita raportteja ja selvityksiä, etenkin vuosikymmenen alussa. Näistä eniten käytetty on Pekka Myrskylän EVA:lle tekemä tutkimus syrjäytyneistä nuorista, jonka mukaan ulkopuolisia nuoria on noin viisi prosenttia kaikista sen ikäisistä nuorista.1
Nuoret kärsivät monenlaisista ongelmista jotka johtuvat siitä, että ovat tipahtaneet pois yhteiskunnan piiristä. He eivät joko ole päässeet kouluun, töihin tai he eivät ole edes hakeneet kumpaakaan. Tästä seuraa, että nämä nuoret ovat hukassa ja ensisijaisen avun tavoittamattomissa. Nuorta, joka on kotonaan, yksin ja kaikesta ulkopuolella, jolla ei ole tukiverkkoa on miltei mahdoton löytää ja auttaa. Diakoniatyö ja etenkin erityisnuorisotyön etsivä nuorisotyö on tällaisen nuoren auttamisessa hyvä mahdollisuus, mutta yksinään eivät hekään voi nuorta nostaa pois syrjäytymisen kierteestä.
Nuorten auttamiseen tarvitaan herkkyyttä, lujuutta ja tuntemusta nuorten elämästä.
Monet nuorten valinnoista ovat sellaisia, mitkä tuntuvat vääriltä, etenkin edellisten sukupolvien mukaan. Välivuosi tai -vuodet, hengailun ja vapaa-ajan arvostaminen työn ja koulunkäynnin kustannuksella voivat olla sellaisia valintoja, joita nuorta ohjaava työntekijä ei hyväksy. Kuitenkin ollakseen nuoren tukena, häntä auttavalta taholta vaaditaan tuomitsemattomuutta ja hyväksyvää asennetta. Nuori on saattanut pettyä useisiin häntä ohjanneisiin ja tukeneisiin aikuisiin, joten luottamuksen rakentaminen ja tukeminen ovat erityisen tärkeää nuoren auttamisen mahdollistamiseksi. Sillä vapaa- ajalla ja hengailulla ei voi elättää itseään ja yksin oleminen, ilman tukiverkkoja voi syrjäyttää pahastikin kaikenlaisesta elämästä.
Diakonia on kirkon työmuodoista se, jolla on mahdollisuus toimia joustavasti ja haasteisiin nopeasti tarttuen. Julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon vaikeudet rahoituksen kanssa varmistaa sen, että työtä ja haasteita ei diakoniatyöltä puutu.
Diakoniatyön vaikeutena sen sijaan on paikantaa haasteiden joukosta ne jotka ovat
1 Myrskylä 2012.
4
oikeasti diakonityön perustehtävän mukaisesti äärimmäisen avun tarpeessa. 2 Nuoret jotka eivät ole koulussa, työssä tai muussa työllistämistä edistävän toiminnan piirissä ovat vailla näistä saatavaa tukea. Näitä nuoria on siis diakoniatyönkin etsittävä ja autettava parhaansa mukaan.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyön näkökulmasta nuoria ja erityisesti syrjäytyneitä nuoria ei ole tutkittu juurikaan. Diakonian suurimman asiakasryhmän ollessa 30-64 vuotiaat3, ja nuorten näkyminen nimenomaan nuorisotoiminnassa on liittänyt nuorten tutkimuksen nuorisotyön puolelle. Nuorisodiakonialle, ja nimenomaan nuorten aikuistenkin näkökulmasta tehdylle diakoniantutkimukselle on siis aihetta.
Tässä tutkielmassa käsittelen diakoniantyöntekijöiden avoimia vastauksia nuorten syrjäytymistä koskevaan kysymykseen vuoden 2013 diakoniabarometrissa. Olen jakanut vastaukset karkeasti kahteen ryhmään, niihin ongelmiin, joiden kanssa nuoret ovat diakoniatyön piiriin tulleet sekä nuorten auttamisen tapoihin moniammatillisessa yhteistyössä.
2 Helin & Hiilamo & Jokela 2010, 132.
3 Kirkon tilastollinen vuosikirja 2015, 85.
5
2. TUTKIMUKSEN TAUSTA
2.1. Nuorten syrjäytyminen
Nuoruus on yhteiskunnallisesti vielä melko nuori käsite, joka syntyi omaksi elämänvaiheekseen koulutusyhteiskunnan rakentumisen myötä. Nykyisin nuoruus on elämänvaihe lapsuuden ja aikuisuuden välissä, jolloin ei vielä tarvitse olla vastuussa omasta toimeentulosta tai olla täysivaltainen yhteiskunnan jäsen, mutta ei olla enää lapsia. Tällöin valmistaudutaan aikuisuuteen, tehdään tärkeitä elämää koskevia valintoja kuten koulutuspaikan suhteen. Nuoruus alkaa nykyään varhaisemmin, ihmiset kehittyvät niin sosiaalisesti kuin fyysisesti aikaisemmin. Nuoruus on pidentynyt koulutuksen pitkittyessä sekä siksi, että nykyisin ihmisten elämänurat ovat aikaisempaa monimuotoisempia ja sattumanvaraisempia. Ensimmäinen työpaikka tai lapsen saaminen aikuisuuden määrittäjänä siirtää monen osalta nuoruutta pitkälle kolmatta vuosikymmentä. He ovat itsetietoisempia ja nuorilla on enemmän mahdollisuuksia ja tilaa kehittää itseään sellaiseksi kuin haluavat, poiketen myös valtavirrasta. Nuoret tarvitsevat yhä globaalimmaksi ja monimutkaisemmaksi muuttuvassa maailmassa tukea.
Koulutus- ja työelämävalintoihin tukea ja neuvoja antavat koulujen opinto-ohjaajat, mutta nämä eivät tavoita enää myöhemmässä ikävaiheessa olevia nuoria ja tällöin vastuu siirtyy nuorisotyön ja sosiaalityön kentälle. Nuorisolain mukaan nuorisotyötä tehdään alle 29-vuotiaiden kanssa.4
Nuorten syrjäytymisestä on viime vuosina kirjoitettu ja keskusteltu paljon. Käsitteenä syrjäytyminen on monisyinen ja vaikea määritellä tarkasti. Sitä käytetään arkikielessä, tutkimuksissa, ja erilaisissa hankkeissa. Syrjäytyminen tapahtuu vähitellen ja siihen liittyy huono-osaisuuden kasaantumista, sekä sosiaalisten, kulttuuristen ja poliittisten toimintojen ulkopuolelle joutumista. Köyhyys tai pienituloisuus ovat monesti prosessin liikkeelle sysääviä asioita, joiden myötä ihminen ajautuu huono-osaisuuden kierteeseen.5 Syrjäytyminen ei kuitenkaan ole ihmisen ominaisuus, yhteiskunnan
4 Pohjola 2009, 23, 26; Puuronen 2006, 11; Cieslik & Simpson 2013, 3–6.
5 Vuokkila-Oikkonen 2010, 4; Harkko & Lehikoinen & Lehto & Ala-Kauhaluoma 2016, 16; Helne 2003, 7;
Morgan et.al 2007, 479–482.
6
prosessit syrjäyttävät ihmistä ja siksi olisikin tarpeen puhua syrjäyttämisestä enemmänkin kuin syrjäytymisestä.6
Taantuman aikana nuorten työttömyysaste on noussut. Työttömiä vähemmälle huomiolle ovat kuitenkin jääneet ne nuoret, jotka eivät kuulu työssäkäyntitilastojen luokkiin: työssä, työttömiä, koulutuksessa, eläkkeellä tai varusmiehinä oleviin. Nämä nuoret katoavat jonnekin ulkopuolelle, mistä heitä ei tavoita, toteaa Myrskylä tutkimuksessaan nuorista työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. Myrskylän tutkimuksen painopisteenä ovat ”muut ulkopuolella olevat”. Ulkopuolinen ryhmä ei ole heterogeeninen, eivätkä kaikki tuohon ryhmään kuuluvat ole syrjäytymisvaarassa. 7 Myrskylä painottaa, että syrjäytyneiden ydinryhmä, ”muut ulkopuolella olevat”, on löydettävä nopeasti. Näiden ”hukkuneiden” nuorten auttaminen on paljon työttömiä nuoria vaikeampaa. Työttömiä voidaan ohjata työllistymistoimenpiteiden piiriin, mutta hukkuneita ei tavoiteta. 8
Julkisessa keskustelussa syrjäytymisellä tarkoitetaan hyvinvointijärjestelmän ulkopuolella olemista. Kaikkia koulutuksen tai työelämän ulkopuolella olevia nuoria ei voi kuitenkaan sanoa syrjäytyneiksi. Pääsykokeisiin lukeminen tai tarkoituksellinen välivuosi ennen opiskeluja on nuoren omien arvojen mukaan toimimista. Syrjäytynyt nuori saattaa lähemmin tarkasteltuna olla tavallinen nuori, jolla on omat voimavarat ja ihmissuhteet. Ulkopuolella oleviin kuuluvat myös ne, jotka hoitavat kotona omia lapsiaan tai vanhempiaan9. Toisaalta syrjäytyneen, ulkopuolisen nuoren elämässä voi olla ahdinkoa, perheväkivaltaa ja päihteitä. Syrjäytymisestä voidaan puhua vasta silloin, kun nuorelta puuttuu tulevaisuuden kiintopiste ja nuori on haluton tai kyvytön tarttumaan tarjottuun toimintaan. 10
Myrskylä luokittelee syrjäytyneiksi sellaiset työvoiman ja opiskelun ulkopuoliset nuoret, joilla ei ole peruskoulun lisäksi muuta koulutusta. Vuonna 2010 syrjäytyneitä 15–29-vuotiaita nuoria oli yhteensä noin 51 300. Tämä on noin viisi prosenttia kaikista sen ikäisistä nuorista. Työttömiä työnhakijoita on 18 800 ja muita työvoiman ulkopuolisia oli 32 500. Syrjäytymisen keskiössä ovat ne nuoret, jotka eivät ole rekisteröityneet edes työttömiksi työnhakijoiksi. He eivät näy missään tilastoissa, eikä heistä tiedetä ketä he ovat tai mitä he tekevät. Ulkopuolisten nuorten paikantamisella on
6 Isola &Suominen 2016, 54.
7 Myrskylä 2011, 9.
8 Myrskylä 2012, 15.
9 Myrskylä 2011, 9.
10 Kivelä & Ahola 2007, 18; Palola 2012, 312.
7
kiire. Ensisijainen keino ehkäistä syrjäytymistä ja nostaa nuoret takaisin työmarkkinoille on koulutus. Noin 80 prosenttia ulkopuolisiksi tai työttömiksi päätyneistä nuorista ei suorita perustutkintoa korkeampaa tutkintoa. Mitä kauemmin nuori on syrjäytynyt, sitä pienempi todennäköisyys on jatkokoulutukselle. 11
Kiilakoski tuo esiin toisen näkökulman koulutuslähtöiseen syrjäytymisen ehkäisyn. Hän kirjoittaa Nuorisotakuun arki ja politiikkaa esseekokoelmassa otsikolla Kahdenlaisia ja kolmenlaisia ihmisiä, että nuorisotakuun lähtökohtainen näkemys määritellä syrjäytymien vain koulutuksen tai työn puutteeseen on osoitus nuorisopolitiikan mekanisoivasta vaikutuksesta. Nuoret ovat luokiteltu ja dokumentoitu yksilöiksi, jotka on helppo asettaa saman poliittisen katseen alle. Nuoret ovat joutuneet tämän kapean katseen alle, joka perustuu tilastolliseen päättelyyn. Määritelmät ja käsitteet pitää purkaa, jotta voidaan tuoda esiin niiden pohjalle jäävät kulttuuriset taustat.
Syrjäytymisen määrittely vain työttömyyden ja koulutuksen ulkopuolisiin nuoriin johtaa siihen, että heidän auttamisessaan keskitytään tukemaan nuorten siirtymistä koulutuksen, työllisyyden tai kuntoutuksen piiriin. Muut syrjäyttävät rakenteet ja mekanismit jäävät huomiotta. Nuorten ryhmäsuhteet, kokemukset, sosiaalinen verkosto, elämäntilanne ja elämäntapa jäävät tarkastelun ulkopuolelle. 12
Syrjäytyminen on erityisesti nuorten miesten ongelma. Vuonna 2010 kaksi kolmasosaa syrjäytyneistä nuorista oli miehiä. Suurin syrjäytymisvaara on vieraskielisillä vain perusasteen varassa olevilla nuorilla miehillä, heistä syrjäytyneitä oli vuonna 2010 kolmannes. Syrjäytyneistä nuorista lähes neljännes on maahanmuuttajia. Heillä on kantaväestöön nähden vaikeampi päästä Suomen koulutus- tai työmarkkinoille.13
Syrjäytyminen voi olla periytyvää. Nyt syrjäytyneiden nuorten vanhemmista noin puolet ovat itsekin ulkopuolisia tai työttömiä. Kotiolojen heikkous jättää lapsen selviytymään ilman taloudellista tai muutakaan tukea. Vanhempien koulutustaso vaikuttaa myös nuoreen. Syrjäytyneiden nuorten isistä noin puolella on vain peruskouluasteen tutkinto ja äideistä 85 prosentilla on ainoastaan perusasteen tai keskiasteen koulutus. 14 Koulutuksen lisäksi sosiaaliset ongelmat voivat olla periytyviä.
Sosiaaliset ongelmat ja heikot kasvuolot ovat yhteydessä lapsen kehitykseen.
Vanhempien mielenterveyden häiriöt ja päihteiden runsas käyttö muodostavat yhden
11 Myrskylä 2012, 2–3.
12 Kiilakoski 2014, 25.
13 Myrskylä 2012, 3–4
14 Myrskylä 2012, 7.
8
keskeisimmän ketjun väestön syrjäytymisen ja psyykkisen sairastamisen taustalle.
Etenkin vanhempien vuorovaikutus- ja toimintakyvyn ongelmat vaikuttavat lapseen.15 Nuorisobarometri 2012 toteaa nuorten ikäryhmässä huonojen elintapojen ja terveyskäyttäytymisen kasaantuvan niille, joilla menee jo muutenkin huonosti. Hyvässä sosioekonomisessa asemassa olevat nuoret tupakoivat vähemmän, juovat itsensä humalaan harvemmin, ruokatottumukset ovat lähempänä suosituksia ja he harrastavat enemmän liikuntaa kuin muut. Vain perusasteen koulutuksen saaneiden ryhmään kasautuu runsaasti terveysongelmia. Toimeentulo-ongelmista kertovilla oli muita nuoria enemmän psykososiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. Huono- ja hyväosaisuuden kertyminen nähdään prosessiluontoisena, johon sisältyy monia eri vaiheita. Prosessi on ylisukupolvinen ja näyttää, että kodin sosiaalinen perintö välittyy nuoren elämään.16 Syrjäytyminen tapahtuu vähitellen ja sen syntyprosessi on monisyinen. Syrjäytymisen ehkäisynkin on siis tapahduttava monella eri tasolla. Yksilöä ja perhettä tulee tukea, samoin kuin yhteiskunnan tasolla syrjäyttävien rakanteiden täytyy purkautua ja nuoria osallistavia rakenteita tulee luoda lisää. Yhteiskunnan kahtiajakautuminen näkyy lasten ja nuorten syrjäytymisessä. On niitä, joilla on mahdollisuus, kyky, tieto ja taito hyödyntää yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia ja niitä, joilla nämä ovat heikompia.
Koulutus- ja työmarkkinoiden epävarmuus tai näistä putoaminen johtaa myös riippuvuuteen sosiaaliturvajärjestelmästä. Riskit kertyvät yksilölle ja yhteiskunnan sisäiset erot tulevat näkyviin yksilöiden välisenä eriarvoisuutena. Syrjäytymisen ehkäisyssä on erityisen tärkeää paikantaa sosiaalisten ongelmien ylisukupolvista etenemistä.17
Nuorten aikuisten asemaan on nyt kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Nuorten syrjäytymisen torjuminen on pinnalla politiikassa, kuten esimerkiksi Jyrki Kataisen hallituksen nuorten yhteiskuntatakuu. Takuun tarkoituksena on, että jokaiselle alle 25- vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikkaa viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi jäämisestä. Vuonna 2012 tavoitteena oli, että vuonna 2016 nuorten palveluverkosto toimii.18
15 Kestilä & Heino &Solantaus 2011.
16 Myllyniemi 2012, 47–48.
17 Kestilä & Heino & Solantaus 2011.
18 Palola 2012, 310.
9
Hallituksen ”kärkihanke 6: Nuorisotakuuta yhteisötakuun suuntaan” tavoitteena on tukea nuorten elämänhallintaa, opintopolkujen rakentumista ja työllistymistä. Hanke pyrkii tuloksiin neljällä toimenpiteellä, joista ensimmäisen tarkoitus on kehittää nuorisotakuusta malli, jossa tukea tarvitseva nuori on yhden tahon vastuulla. Samalla vahvistetaan etsivää nuorisotyötä. Eri toimijoiden yhteistyötä nuorten tukemisessa syvennetään. Toisen toimenpiteen tarkoitus on taata kaikille peruskoulun päättäville koulutuspaikka. Joustava perusopetus tähtää 7–9 luokilla koulupudokkaiden ehkäisemiseen. Kolmas toimenpide on vahvistaa nuorten sosiaali- ja terveyspalveluita, mielenterveyspalveluita ja taata kuntoutuspaikat. Neljäs toimenpide vahvistaa työnetsijätoimintaa ja kehittää nuorten palkkatukea ja Sanssi-korttia työntekoon kannustavampaan suuntaan. 19
Syrjäytyneen nuoren kiinnittäminen takaisin hänet syrjäyttäneeseen yhteiskuntaan tapahtuu pikkuhiljaa. Tapoja ja keinoja on monia. Nuorisotakuu takaa nuorelle työ-, työkokeilu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi ilmoittautumisesta. Nuorisotakuun nettisivuilla kannustetaan nuorta olemaan aktiivinen ja käyttämään kaikki nuorisotakuun mahdollisuudet hyväkseen.20 Koulupaikka ei kaikille nuorille sovi, joten koulutustakuu takaa nuorelle myös mahdollisuuden oppisopimuskoulutukseen21 tai erilaisiin työpajatoimintoihin22, tukien täten nuoren kouluttautumista ja työllistymistä.
Nuorisotakuun koulutus- ja työmarkkinakeskeisyys on saanut osakseen kritiikkiä.
Kiilakosken mukaan nuorisotakuun vahvapuoli on se, että siinä on nostettu nuorten tilanne poliittiseen keskusteluun, mutta puutteita siinäkin on. Syrjäytymiskeskusteluissa syrjäytyminen on ennen nähty monisyisempänä ja laajempana prosessina, kuin vain koulu- ja työmarkkinoilta puuttumisena. Syrjäytymistä voi tapahtua monella kentällä, myös yksityiselämässä. Työelämässä läsnä oleva ihminen saattaa olla syrjäytynyt muussa elämässään. Kun taas vastaavasti työtön saattaa olla vahvasti läsnä muilla elämän alueillaan. Koulunsa kesken jättäneitä nuoria tulisi tukea muutenkin kuin vain tuuppaamalla seuraavaan koulupaikkaa. Koulun keskeyttämisen syyt ja yksityiselämän syrjäyttävien rakenteiden huomioiminen ovat nuoren kokonaisvaltaista tukemista.23
19 Kärkihanke 6.
20 Nuorisotakuu 2017.
21 Oppisopimuskoulutus 2017.
22 Nuorten työpajat 2017.
23 Kiilakoski 2014, 24–25.
10
2.2. Diakonia
Jeesus jätti tehtävän seuraajilleen, apostoleille ja sittemmin kristilliselle kirkolle.
Lähimmäisenrakkaus on sekä Jeesuksen julistuksen ja toiminnan keskeinen motiivi. Se näkyy Uuden testamentin teksteissä, niin evankeliumeissa kuin apostolien kirjeissäkin.
Jeesuksen toiminta ja julistus kertoi siitä, miten Jumala rakastaa ihmisiä ja miten Jumala tahtoo ihmisten rakastava toinen toisiaan. Jeesus koki tehtäväkseen palvella ja auttaa ihmisiä.24 Diakoninen toiminta pyrkii toteuttamaan tätä Jeesuksen antamaa käskyä ja esimerkkiä.
Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkkolaki esittelee ja määrittelee kirkon tehtävän seuraavalla tavalla.
Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisen rakkauden toteuttamiseksi. 25
Laissa määritellään myös mitä tehtävän toteuttamien on käytännössä.
Toteuttaakseen kirkon tehtävää seurakunta huolehtii jumalanpalvelusten pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyöstä sekä muista kristilliseen sanomaan perustuvista julistus- ja palvelutehtävistä.26
Kirkkojärjestys tarkentaa mitä laissa määrätty diakonia on:
Seurakunnan ja sen jäsenten tulee harjoittaa diakoniaa, jonka tarkoituksena on kristilliseen rakkauteen perustuva avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta.27
Diakonia-sana on arkikielessä vähemmän käytetty sana, mutta kirkolliseen kieleen se on jo varsin vakiintunut. Diakonia-sana on korvannut aiemmin käytetyt määreet, kuten rakkaudenpalvelu, kristillis-sosiaalinen toiminta tai kirkon sosiaalinen toiminta.
Diakonia-sanaa käytettään nykyään monimuotoisesti ja sen merkitys on laaja.
Vaikeuksissa olevan ihmisen kokonaisvaltainen auttaminen on Suomen evankelis-
24 Kuusimäki 2012, 21.
25Kirkkolaki 1993, luku 1, 2 §.
26 Kirkkolaki 1993 luku 4, 1 §.
27 Kirkkojärjestys 1993 luku 4, 3 §.
11
luterilaisen kirkon näkemys diakoniatyöstä. 28 Kirkkolaki ja kirkkojärjestys osoittavat, että diakonia on sekä käsitteenä että työmuotona vakiintunut osa Suomen evankelis- luterilaisen kirkon toimintaa ja teologianharjoitusta. Myös ekumeenisessa keskustelussa nähdään diakonia yhtenä merkittävänä osana kirkon missiota.29
Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen sekä koko luomakunta on Jumalan luoma ja siksi arvokas ja tärkeä. Ihminen on kokonaisuus, johon kuuluvat ruumis, henki ja sielu. Nämä ovat erottamattomasti osa ihmistä. Tämän takia kaikki ihmisen elämän osa- alueet ovat yhtä arvokkaita. Kristillinen ihmiskäsitys onkin kaiken auttamisen perusta diakoniatyössä. Auttajan käsitys ihmisestä vaikuttaa siihen, kuinka hän kohtaa apua tarvitsevan ihmisen. Kristillisen käsityksen mukaan ketään apua tarvitsevaa ei saa jättää auttamatta ja ulkopuoliseksi.30 Vastuu heikosta merkitsee sitä, että huolehdimme erityisesti lapsista ja nuorista sekä henkisen paineen alla elävistä, niin Suomessa kuin ulkomailla. 31
Kirkon toiminta on toimimista julkisen sektorin ja kolmannen sektorin rajapinnalla.
Kirkon ylläpitämä väestökirjanpito, vihkimisoikeus ja veronkanto oikeus ovat julkisen puolen viranomaistehtäviä, kun taas toiminnallinen puoli, kuten diakonia ja sen aineellisen avustamisen puoli on kolmannen sektorin kaltaista toimintaa. Toiminta on epävirallista mutta erittäin laajaa sosiaali- ja terveystyötä. Diakonialaitokset ja -järjestöt kuuluvat taas sitäkin selkeämmin osaksi kolmatta sektoria. 32
Luterilaisissa seurakunnissa diakoniatyö on hyvin väljästi normitettua, sillä seurakunnat ovat toiminnan ja talouden kannalta itsenäisiä. Kirkkolain mukaisesti seurakunnassa on oltava diakonianvirka, mutta siihen, miten tätä virkaa hoidetaan, ei ole ulkoapäin tulevia tarkkoja määräyksiä. Diakoniasta tulee siis seurakunnassa toimivien viranhaltijoiden näköinen.33 Kirkon strategioissa on kirkon yhtenäisiä linjanvetoja, joiden toivotaan ohjaavan kirkon työtä, kuten myös diakoniatyötä. Kirkkohallituksen Diakonian ja yhteiskuntatyön yksikkö (KDY) vastaa diakoniantyön suuntaviivoista sekä diakoniaan ja yhteiskuntatyöhön liittyvien yhteiskuntasuhteiden hoitamisesta. KDY vastaa myös
28 Kuusimäki 2012, 12.
29Kuusimäki 2012, 13.
30 Rättyä 2012, 81.
31 Kantanen 2002, 149.
32 Helin & Hiilamo & Jokela 2010, 12.
33 Helin & Hiilamo & Jokela 2010, 12.
12
Kirkon diakoniarahaston toiminnasta sekä diakonian työalojen ajankohtaisista kysymyksistä ja niihin liittyvistä koulutuksista. 34
Diakoniatyöntekijän luokse voi mennä keskustelemaan kaikenlaisista asioista.
Keskeisin auttamisen keino diakoniatyöntekijöillä on keskusteluavun tarjoaminen.
Vaikeassa elämäntilanteessa ihminen voi kokea toivottomuutta. Kuka vain voi tarvita ulkopuolista auttajaa, kun on tunne, että omat kyvyt eivät riitä eikä luota, että itse pärjää. Auttajan tehtävänä on kulkea rinnalla ja tukea asiakasta elämäntilanteessaan.
Diakoniatyöntekijän tehtävänä on toivon välittäminen ja mielikuvan antaminen paremmasta tulevaisuudesta. Toivo liittyy moniin keskeisiin ihmisen pärjäämisen osa- alueisiin. Itsetunto, onnistumisen kokemus, elämäntarkoitus ja merkityksen löytäminen, haasteisiin tarttumisen rohkeus, sekä tunne että arjessa pärjää, liittyvät toivoon. Toivon tunteen voi menettää vaikeassa elämäntilanteessa. Nuori voi koulutuksen puutteessa, työttömyydessä, sairastuessa tai ylivelkaantuessa kadottaa halun ajatella tai ylläpitää toivoa. Diakoniatyöntekijän tehtävänä tällaisessa tilanteessa on ylläpitää toivon mahdollisuutta ja kannatella sitä, kunnes ihmisellä on itsellään voimavaroja ja halua nähdä toivon mahdollisuus omassa elämässään. Toivoon tarvitaan nähdyksi tulemisen kokemusta. Sitä, että ihminen nähdään kaikkine haavoineen ja rosoineen, mutta arvokkaana ja rakastettuna. 35
Diakoniatyön asiakasprosessi alkaa siten, että asiakas ottaa yhteyttä diakoniatyöntekijään. Tämä voi tapahtua joko puhelimella, tekstiviestillä tai tulemalla suoraan diakoniatyön päivystykseen, mikäli sellainen on seurakunnassa tarjolla.
Asiakkaan prosessi on alkanut jo silloin, kun hän on tiedostanut tarvitsevansa apua.
Yhteyttä voi ottaa myös asiakkaan omainen tai viranomainen, jolloin diakoniatyöntekijä ottaa yhteyttä asiakkaaseen. Diakoniatyöntekijä varaa asiakkaalle ajan ja sopii tapaamiselle paikan, joka voi olla diakoniatyöntekijän vastaanottotila, erillinen keskusteluhuone tai se voi olla asiakkaan koti tai jokin muu sopivaksi katsottu paikka.
Diakoniatyöntekijä pyytää asiakasta ottamaan mukaansa tarvittavat asiapaperit, kuten toimeentulotukipäätöksen ja kartoittaa samalla asiakkaan muita avunlähteitä. Mikäli seurakunnassa on käytössä asiakastietojärjestelmä, niin työntekijä katsoo, onko tuleva asiakas mahdollisesti käynyt jo aiemmin diakoniavastaanotolla. Ensimmäiselle tapaamiselle diakoniatyöntekijä varaa riittävästi aikaa, jotta työntekijä saa tarpeellisen käsityksen asiakkaan elämäntilanteesta. Työntekijä pyrkii selvittämään asiakkaan
34 Helin & Hiilamo & Jokela 2010, 36.
35 Rättyä 2012, 89-90.
13
tilanteen ja jaksamisen, miten tilanteeseen on ajauduttu, mitä toimenpiteitä on jo tehty ja kenen kanssa. Diakoniatyöntekijä kuuntelee asiakasta, esittää tarkentavia kysymyksiä ja muodostaa siten oman tilannearvion. Hän myös kertoo asiakkaalle, mitkä ovat diakoniatyön auttamisen mahdollisuudet.36
Asiakkaan ollessa taloudellisen avun tarpeessa, diakonian viranhaltija tekee hänelle talousselvityksen mukaan tuotujen papereiden ja asiakkaan kertoman perusteella.
Asiakas saa ruoka-apua, osto-osoituksen tai hänelle aletaan valmistella isompaa avustushakemusta. Jos taas asiakas on diakoniatyöntekijän luona halunaan selvitellä elämänkriisiä, selvittää diakoniatyöntekijä ensiksi kriisin syyt. Kriisiä selvitellessä diakoniatyöntekijä selvittää myös asiakkaan saamat muut avunlähteet ja yhteistyökumppanit. Keskustelun lisäksi diakoniatyössä mukana voi olla hengellisiä ainesosia, kuten rukousta, jos asiakas niin haluaa.37 Ratkaisuja asiakkaan ongelmiin ei diakonian viranhaltija anna suoraan, vaan niitä pyritään etsimään yhdessä. Tavoitteena on asiakkaan omat oivallukset elämänsä suhteen, oman elämänhallinnan ja omatoimisuuden parantamien sekä muutoksen ja itsenäisyyden tukeminen asiakkaan omien voimavarojen avulla. 38
Diakoniatyön taloudellisessa avustamisessa asiakkaat tavataan ja kohdataan henkilökohtaisesti. Ensiksi selvitetään asiakkaan mahdollisuudet yhteiskunnan tarjoamiin tukiin ja vasta sitten katsotaan, myönnetäänkö hänelle seurakunnan avustusta. Diakoniatyön vahvuus on ihmisten kokonaisvaltaisessa kohtaamisessa.
Ihmistä autetaan sekä hänen taloudellisessa tilanteessaan, mutta myös kuunnellaan hänen henkistä hätää ja annetaan mahdollisuus keskustella myös hengellisistä asioista.
Diakoniatyö, jota on myös kutsuttu kirkon sosiaalityöksi, on kuitenkin vain epävirallista sosiaalityötä ja sen tehtävä on paikata yhteiskunnan turvaverkon aukkoja. 39
Sosiaaliturvajärjestelmän monimutkaisuus ajaa ihmiset ”luukulta luukulle”. Kaikilla ei ole tähän joko osaamista tai energiaa, joten heiltä voi jäädä saamatta osa heille kuuluvista kunnan tarjoamista sosiaalietuuksista. Kirkon diakoniatyöntekijät toimivat tässä asiassa asiakkaansa ”asianajajina” ja selvittävät yhdessä asiakkaan kanssa, mihin hän on oikeutettu ja kuinka tukia haetaan. 40 Harkinnanvaraisten tukien hakemisessa diakoniatyöntekijästä on yleensä apua. Diakoniatyöntekijä on silloin asiakkaansa
36 Jokela 2011, 94–95.
37 Jokela 2011, 124.
38 Helin & Hiilamo & Jokela 2010, 42.
39 Kuusimäki 2012, 41–42.
40 Kuusimäki 2012, 41–42.
14
puolestapuhuja. Diakonian viranhaltija katsoo asiaa ammattilaisena asiakkaan näkökulmasta selvittäen tilanteen taustoja asiakkaan eduksi. 41
Ammatillisten hyvinvointipalveluiden tuottaminen sopii paremmin diakonialaitoksille ja –järjestöille, yhtenä esimerkkinä nuorten kanssa toimivasta palvelusta on Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos palvelut. Laitokset ja järjestöt pystyvät hoitamaan vaativammat ammatilliset hyvinvointipalvelut, ja seurakuntadiakonia pystyy keskittymään hädän ääripään etsimiseen ja vapaaehtoistoiminnan vahvistamiseen. 42 Diakoniatyöntekijät tekevät työtä sekä yksilöiden että perheiden kanssa. Yksilöitä kohdataan joko vastaanotolla tai kotikäynneillä. Puhelimitse tai sähköpostilla käytävät keskustelut ovat myös lisääntyneet. Sairaalassa ja laitoksissa tavatut ihmiset ovat myös yksilöiden kohtaamista. Diakoniatyöntekijät kokevat ammatilliset valmiudet vahvana yksilötyössä, vaikka se vaatiikin jatkuvaa oman ammattitaidon päivittämistä ja yhteistyötä paikkakunnan sosiaali- ja terveystoimen henkilökunnan kanssa. 43
Juntusen tekemän haastattelututkimuksen mukaan diakoniatyön asiakaskunta on nuorentunut 1990-luvulta ja kehitys on jatkunut samanlaisena useissa kaupungeissa tutkimuksen tekovuosiin asti. Alle 30-vuotiailla näyttäisi olevan yhdistävänä tekijänä heidän elämänhallinnan puutteesta johtuvat taloudelliset ongelmat. 44
Diakoniatyöntekijöillä on oltava herkkyyttä kuunnella ja huomata asiakkaansa spirituaalisia tarpeita ja hengellisyyttä. Yksilöllisyyttä korostavassa yhteiskunnassa voidaan ajatella, että hengellisyys ja henkisyys ovat jokaisen henkilökohtainen asia.
Hengellisyyden tukeminen ja sielunhoito ovat kuitenkin piirteitä, jotka erottavat diakoniatyön muista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Yksilötyöhön sisältyvä hengellinen tukemien ja voi olla yhdessä asiakkaan kanssa rukoilemista, tai diakoniatyöntekijä voi pyynnöstä rukoilla asiakkaan puolesta. Rukous asiakasvastaanotolla keskustelun päätteeksi voi olla luonteeltaan myös sen hetkisten asioiden kertaamista tai eräänlainen loppuyhteenveto. Diakoniatyöntekijä voi rukouksessaan tuoda käsitellyt asiat vielä kerran esiin, jolloin hän osoittaa asiakkaalle sekä sen että näin työntekijä on ne ymmärtänyt ja käsittänyt sekä, että ne ovat nyt erityisesti myös Jumalan käsissä ja tiedossa.45 Diakoniatyöntekijät voivat myös muistaa asiakkaitaan ja heidän perheitä hiljaisessa esirukouksessa. Rukoilun merkitys on tärkeä
41 Jokela 2011, 176–177.
42 Kuusimäki 2012, 47.
43 Rättyä 2012, 80.
44 Juntunen 2011 b, 16.
45 Jokela 2011, 124.
15
sekä asiakkaan, että työntekijän kannalta. Asiakkaan jumalasuhteen tukeminen ja armon välittäminen ovat hengellistä tukemista. Asiakasta voidaan lisäksi kutsua seurakunta yhteyteen ja Jumalan läheisyyteen. 46
Kirkon perhetyö tarkoittaa sitä työtä, mitä työntekijät ja vapaaehtoiset tekevät monimuotoisten perheiden parissa vahvistaakseen heidän hengellistä elämää ja seurakunta yhteyttä ja ihmisenä kasvamista. Keskeistä on ihmisen arvo, yhteys Jumalaan, toisiin ihmisiin ja seurakuntaa. Vanhemmuus nähdään lahjana ja tehtävänä.
Perhetyön tehtävänä on huomata ja ratkaista perheissä esiintyviä haasteita ja ongelmia.
Tukea tarjotaan ennen kuin haasteet kärjistyvät liiaksi. 47
Seurakunnassa nuorten parissa tehtävä diakonia on samaa kuin aikuistenkin kanssa.
Nuorten parissa tehtävää työtä tehdään kuitenkin paljon yhteistyössä nuorisotyön ja erityisnuorisotyön kanssa. Seurakunnan toiminnassa mukana olevan nuoren kuvittelisi olevan helpompaa mennä juttelemaan tutulle nuorisotyöntekijälle kuin seurakunnan diakoniatyöntekijälle, jonka hän on ehkä tavannut rippikoulun yhteydessä.
Nuorisotyönohjaajat myös tapaavat työssään diakoniatyöntekijöitä enemmän nuoria ja huomaavat täten helpommin heidän ongelmat. Yhteistyö seurakunnan sisällä eri työalojen kesken on siis erityisen tärkeää, jotta pystyttäisiin huomaamaan ja auttamaan niitä nuoria jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Nuorisotyö pystyy ohjaamaan nuorta monessa asiassa ilman diakoniatyöntekijääkin. Koulutukseen tai esimerkiksi kiusaamiseen liittyvistä asioista tai keskustelun tarpeeseen voi olla helpompi lähestyä tuttua nuorisotyönohjaajaa. Diakoniatyöntekijän erityisosaamista on kuitenkin esimerkiksi nuoren talouteen liittyvät kysymykset. Diakoniatyöntekijä osaa auttaa hoitamaan toimeentulotukiasioita eri virastojen kanssa tai antaa viimekädessä myös rahallista avustusta.
2.3. Aikaisempi tutkimus
Nuorten syrjäytymisestä on tehty vuosikymmenen vaihtumisen jälkeen paljonkin tilastollista ja laadullista tutkimusta. Nuorista on saatu sekä rekisteriaineistoa, että haastateltu niin nuoria kuin heitä auttavia palveluntarjoajia. Diakonian tutkimus nuorten näkökulmasta on vähäisempää. Uskonnollisten toimijoiden vaikutusta sellaisten nuorten
46 Rättyä 2012, 88.
47 Sutinen 2016, 57–58, 60–61.
16
jokapäiväiseen elämään, jotka ovat työttömiä tai koulutuksen ulkopuolella, on tutkittu todella vähän.48 Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetöitä on tehty nuorten erilaisista ongelmista, moni on kuitenkin nuorisotyön näkökulmasta.
Moniammatillisuudesta löysin useita opinnäytetöitä ja se vaikuttaakin tehokkaimmalta keinolta auttaa näitä syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.
Vuoden 2013 diakoniabarometrissa Diakoniatyöntekijä – rinnallakulkija ja kaatopaikka, oli avoimena kysymyksenä kysymys nuorten syrjäytymisen näkyvyydestä diakonityöntekijöiden työssä. Kysymyksen vastaukset ovat aineistona tässäkin tutkielmassa. Barometrissa on esitetty tiivisti nuorten syrjäytymisen ongelmaa ja määrää. Diakoniatyötekijät toivat vastauksissaan keskeisesti esille kuusi teemaa;
Taloudelliset ongelmat, elämänhallinnan puute, työttömyys, alkoholin ongelmakäyttö, koulutuksen puute ja moniongelmaisuus. Nuorten syrjäytyminen näkyy diakoniatyössä, mutta sen auttamismahdollisuudet yksinään ovat rajalliset. Syrjäytyneitä nuoria auttaakseen, tarvitaan laajaa monialaista yhteistyötä.49
Elina Juntunen, Henrietta Grönlund ja Heikki Hiilamon tutkimus ”Viimeisellä luukulla, tutkimus viimesijaisen sosiaaliturvan aukoista ja diakoniatyön kohdentumisesta” kertoo mitä on viimesijainen sosiaaliturva, minkälaisia ovat sitä käyttävät asiakasryhmät ja missä tilanteissa diakoniatyö on paikannut sosiaaliturvaa.
Elina Juntusen väitöskirja ”Vain hätäapua? Taloudellinen avustaminen diakoniatyön professionaalisen itseymmärryksen ilmentäjänä” käsittelee sitä, minkälaisia käsityksiä diakoniatyöntekijöillä on taloudellisesta auttamisesta. Tutkimuksessa ilmeni diakoniatyön moniulotteisuus ja spiritualiteetti osana auttamista. 50
Ulla Jokelan väitöskirja, Diakoniatyön paikka ihmisten arjessa on kysely, haastattelu sekä havannointi tutkimus diakoniatyön asiakkaista sekä diakoniatyöntekijöistä. Jokelan tutkimus käsitteli asiakkaiden kokemusta diakoniatyöstä, siitä mikä on sen paikka heidän arjessaan. Tutkimuksessa tutkittiin myös miten diakoniatyön asiakastyö muotoutuu ja miten se ilmenee hallinnossa.51
Jaakko Harkko, Tuula Lehikoinen, Sarita Lehto ja Mika Ala-Kauhaluoma ovat tehneet tutkimuksen: ”Onko osa nuorista vaarassa syrjäytyä pysyvästi? Nuorten syrjäytymisriskit ja aikuisuuteen siirtymistä tukeva palvelujärjestelmä”. Tutkimus on
48 Vähäkangas 2016, 5.
49 Kiiski 2013, 77–81.
50 Juntunen 2011 a.
51 Jokela 2011.
17
Kelan ja Sosiaali-ja terveysturvan tutkimuksia vuodelta 2016. Tutkimuksessa tarkasteltiin nuorten siirtymävaiheita aikuisuuteen heidän elämäntilanteen, palvelujärjestelmän ja toteutuneiden toimenpiteiden kautta. Tutkimus tarkastelee nuoria elämänkulun näkökulmasta. Tutkimuksen keskeinen tavoite oli tutkia etenkin niitä nuoria, jotka kuuluivat työstä syrjäytymisen riskiryhmään, tai niitä, jotka olivat seurannan päättyessä muuta väestöä huomattavasti huonomassa asemassa. Tutkimuksen mukaan niillä nuorilla, joilla oli monia syrjäytymiseen vaikuttavia riskitekijöitä, oli vaikeampi kiinnittyä koulutukseen tai työelämään. 52
Pekka Myrsylä on tehnyt EVA:lle tutkimuksen ”Hukassa – Keitä ovat syrjäytyneet nuoret”. Myskylä analysoi lähinnä tilastokeskuksen työssäkäyntitilastoja, tarkoituksenaan selvittää syrjäytyneiden nuorten (15-29 v.) ryhmän määrää ja rakennetta. Syrjäytyneiksi Myrskylä luokittelee ne nuoret, joilla ei ole peruskoulun lisäksi muuta koulutusta ja jotka ovat työvoiman ja opiskelun ulkopuolella.
Tutkimusaineisto on kerätty vuonan 2010, jolloin syrjäytyneitä 15-29 vuotiaita nuoria oli yhteensä 51 341, eli noin 5% kaikista sen ikäisistä nuorista. Myrskylän mukaan tilastoissa näkymättömät, työn ja opiskelun ulkopuolella olevat nuoret ”ovat syrjäytymisongelman kova ydin.”53
Nuorten syrjäytymisestä54 on tehty paljon opinnäytteitä yliopistossa, diakonia- ammattikorkeakoulussa sekä muissa korkeakouluissa. Nuorten syrjäytymiseen liittyviä opinnäytetyön aiheita on esimerkiksi nuorisodiakonia55, syrjäytyneiden nuorten sielunhoito56, moniammatillisuus nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä57 sekä etsivä nuoristyö58. Syrjäytyneiden nuorten ongelmista, etenkin päihteiden59 kanssa on tehty useita opinnäytetöitä.
52 Harkko & Lehikoinen & Lehto & Ala-Kauhaluoma 2016, 3.
53 Myrskylä 2012, 2.
54 Esimerkiksi: Ilkko, Päivi 2010: Peruskoulun päättötodistus puuttuu – kuka mua auttaa ja tukee:
tapaustutkimus koulutuksesta syrjäytyneen nuoren palvelupolusta. (Itä-Suomen yliopisto); Juvonen, Iiris 2016: Nuorten syrjäytymisen ja epäsosiaalisen käyttäytymisen psykososiaaliset riskitekijät. (diak); Virta, Liisa 2012: Nuorten työllistyminen – nuorten omat näkemykset ja nuorten yhteiskuntatakuu. (Helsingin yliopisto).
55 Räihä, Satu 2011: Nuorisodiakonia palveluohjauksen näkökulmasta. (diak)
56 Kaisto, Sanna-Maria & Marttinen, Kristiina 2015: Syrjäytyneen sielunhoito: Syrjäytyneenä itseään pitävien kokemuksia diakoniatyön sielunhoidosta. (diak).
57 Heimonen, Tua Cecilia 2011: Moniammatilliset työryhmät nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä.
(Helsingin yliopisto).
58 Jurvonen, Laura 2016: Etsivän nuorisotyön asiakkaan olevien nuorten kokemuksia työttömyydestä ja yhteiskunnallisesta osallisuudesta. (Helsingin yliopisto).
59 Thessman, Mika 2014: Tutkimus koulupudokkaiden alkoholinkäytöstä: 16-20 vuotiaiden
koulupudokkaiden alkoholinkäytön määrä ja toistuvuus. (diak); George, Sara 2016: Nuorten päihteiden käyttö ja siihen vaikuttavat tekijät. (diak).
18
Tutkimusta on tehty paljon nuorten syrjäytymisestä ja siitä, millaiset olot nykynuorilla on. Esittelemäni tutkimukset ovat vain murto-osa siitä tutkimuskentästä, mitä aiheesta löytyy. Diakoniatyön yhteydestä nuoriin ja heidän auttamiseen tutkimusta löytyi vähemmän ja tutkimuskohteet ovat pääsääntöisesti täysi-ikäisyyden kynnyksellä, peruskoulussa tai toisen asteen koulutuksessa olevia nuoria. Tutkimuskohteena nuoret ja heidän ongelmansa on mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisy ja jo syrjäytyneiden nuorten auttaminen on merkittävä etu hyvinvointiyhteiskunnalle, joten uskon, että nuorten syrjäytymisen kysymyksiä tullaan tutkimaan vastaisuudessakin.
19
3. TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN
3.1. Tutkimustehtävä ja -metodi
Tutkielmani tehtävänä on selvittää, miten nuorten syrjäytyminen näkyy diakoniatyössä.
Nuoret eivät ole diakoniatyön suurin asiakaskunta, mutta heidän huono-osaisuutensa on kasvanut viime vuosina ja se on heijastunut myös diakoniatyönkentälle. Nuorten auttamiseen tarvitaan paljon laadukasta ja monialaista auttamista, joten diakoniatyön panoksen tutkiminen tällä kentällä on merkityksellistä.
Tutkielmani pääkysymys on seuraava:
- Kuinka nuorten syrjäytyminen ilmenee diakoniatyössä?
Tästä pääkysymyksestä on johtanut seuraavat alakysymykset:
- Millaisia ongelmia diakoniatyöntekijät ovat kohdanneet nuorilla asiakkaillaan?
- Mitä keinoja on näiden nuorten auttamiseksi?
o Miten diakoniatyön erityislaatuisuus näkyy?
o Miten diakoniatyö toimii osana moniammatillista auttamiskenttää?
Tutkimuskysymysten avulla pyrin hahmottamaan, kuinka nuorten syrjäytyminen näkyy diakoniatyössä. Minkälaisten ongelmien kanssa diakoniatyöntekijöiden asiakkaat kamppailevat ja kuinka heitä autetaan. Kuinka diakoniatyöntekijät ovat osana moniammatillista auttajaverkostoa, minkä lisän he tuovat omalla panoksellaan kunnan ja yksityisten toimijoiden kanssa tehtävään työhön syrjäytyneiden nuorten auttamisen vahvistamiseksi.
Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jossa aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla analysoidaan diakoniatyöntekijöiden nuorten syrjäytymiseen liittyviä avoimia vastauksia. Aineistolähtöisessä analyysissa aineistosta pyritään löytämään teoreettinen kokonaisuus. Aineistoa lähdetään analysoimaan puhtaalta pöydältä, ilman ennakko- odotuksia. Aineistolähtöinen tutkimus on haastava jo sen takia, että aineiston rajaus on tärkeää sen mielekkyyden vuoksi. Tutkimuksen kiinnostuksen kohde näkyy tutkimuskysymyksessä ja ainestoilla pyritään vastamaan tähän kysymykseen mahdollisimman kattavasti. 60
60 Tuomi & Sarajärvi 2009, 92
20
Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa tutkimusaineistosta luodaan teoreettinen kokonaisuus. Tätä prosessia voidaan kuvata kolmessa vaiheessa, jossa ensiksi aineistosta nostetaan esiin tutkimuskysymyksen kannalta olennainen, joka kuvataan luonnollisella kielellä. Kuvauksen jälkeen aineistosta etsitään ja nostetaan esiin merkitysten muodostamia kokonaisuuksia, jotka löytyvät sisäisen yhteenkuuluvuuden ja samanlaisuuden perusteella. Analyysissa pyritään tematisoimaan, käsitteellistämään tai narratiivisesti yleistämään esillä olevat kuvaukset. Analyysissa aineisto jaotellaan erillisiin merkityskokonaisuuksiin, jotka sitten synteesivaiheessa luodaan kokonaisuudeksi.61
3.2. Tutkimusaineisto
Tutkimusaineistonani on vuoden 2013 diakoniabarometriin vastanneiden diakoniatyöntekijöiden vastaukset avoimeen nuorten syrjäytymistä koskevaan kysymykseen. Barometrissa kysymys nuorten syrjäytymisestä oli esitetty muodossa:
Miten nuorten syrjäytyminen näkyy työssäsi?
Vuoden 2013 diakoniabarometriin vastasi kokonaisuudessaan 424 suomenkielistä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa diakoniatyössä työskentelevää työntekijää.
Kysymykseen nuorten syrjäytymisestä vastasi 380 työntekijää, joten koko diakoniabarometrin vastaajista 87 prosenttia kirjoitti nuorten syrjäytymisen näkymisestä työssään.
Merkittävästi suurin osa vastaajista kirjoitti nuorten syrjäytymisen näkyvän heidän työssään ainakin jonkin verran. Kysymykseen vastanneista diakoniatyöntekijöistä 39 kirjoitti, että nuorten syrjäytyminen ei näy tai näkyy hyvin vähän hänen työssään. Tätä perusteltiin yleisimmin siten, että nuoret eivät kuulu heidän työalaan. Osa heistä, jotka kirjoittivat, että eivät juurikaan kohtaa nuoria, mainitsivat sen, että nuoriin pitäisi panostaa enemmän. Tutkielman kannalta merkityksellisimpiä vastauksia olivat sellaiset, joissa nuorten näkyvyyttä oli kuvailtu enemmän. Osa vastauksista oli vain muutaman sanan mittaisia, ” näkyy vastaanotolla” tai ”avustusasiakkaana”. Näiden vastauksien perusteella ei pysty tekemään kovinkaan syvällisiä päätelmiä.
61 Tuomi & Sarajärvi 2009, 101–102.
21
3.3. Aineiston analyysi
Aineiston analyysissä olen käyttänyt apunani teemoittelua, jonka tarkoituksena on etsiä mitä kustakin teemasta on sanottu. Aineisto pilkotaan ja ryhmitellään tutkimuskysymyksen aihepiirin mukaan, jolloin aineistossa esiintyviä teemoja on helppo vertailla ja käsitellä. 62 Ensin jaottelin aineiston karkeasti kahteen osaan, siihen, millaisten ongelmien kanssa nuoret ovat tulleen diakoniatyöntekijän luokse sekä työntekijöiden kokemukseen yhteistyöstä muiden nuoria auttavien tahojen kanssa.
Muutamassa vastauksessa olisi ollut ainesta molempiin teemoihin, sillä työntekijöiden kohtaamat ongelmat ovat samoja, vaikka yhteistyötaho olisi mukana.
Aineistosta löytyneet kaksi teemaa jaoin vielä tarkempiin teemoihin. Nuorten ongelmista ja työntekijän kohtaamisista löytyi seuraavat teemat: taloudelliset ongelmat, koulutukseen ja työhön liittyvät ongelmat, sosiaaliset ongelmat, päihteet, mielenterveyden ongelmat, ongelmien ylisukupolvistuminen, moniongelmaisuus sekä sielunhoito- että keskustelutilanteet. Yhteistyön teemasta nousi erilaiset yhteistyötahot, moniammatillisuuden tarve sekä, se että sitä ei tehdä tarpeeksi. Kustakin teemasta ja sen kategorioista on oma alalukunsa, jossa käsittelen tarkemmin mitä teemasta on sanottu.
Aineiston analyysin tueksi olen käyttänyt taustatietoa, mitä kyseistä teemoista on sanottu sekä tuonut teemoihin tilastotietoa muista tutkimuksista, jotta diakoniatyöntekijöiden vastaukset näkyisivät osana laajempaa kokovaisuutta ja kyseisistä teemoista saisi laajemman kuvan kuin mitä diakoniabarometrin aineiston vastaukset voivat antaa.
3.4. Tulosten luotettavuus
Vuoden 2013 diakoniabarometrin kyselyn kysymykseen nuorten syrjäytymisen näkyvyydestä työntekijöiden työssä vastasi 87 prosenttia kyselyyn vastanneista työntekijöistä. Vastausprosentti vuoden 2013 diakoniabarometrin tasolla on luotettava.
Vuoden 2013 tilastojen mukaan kirkossa oli tuolloin töissä 1403 diakonityöntekijää, jolloin diakoniabarometrin vastausprosentti on 34–37 prosentin luokassa. Kysely
62 Tuomi & Sarajärvi 2009, 92–93.
22
lähetetiin sähköisenä kyselynä sähköpostitse ja vastausaikaa annettiin kaksi viikkoa.
Barometrin toteuttajien mukaan vastausprosentti oli näihin seikkoihin nähden hyvä. 63 Edellä olevien tietojen mukaan voisi arvioida, että kysymykseen nuorten syrjäytymisestä vastasi lähes 30 prosenttia vuonna 2013 kirkossa työskentelevistä diakoniatyöntekijöistä. Kyselyyn vastanneet työntekijät työskentelevä suhteellisen tasaisesti kaikissa hiippakunnissa, joten kyselyn aineisto edustaa varsin hyvin koko Suomea.64 Diakonityöntekijöiden vastauksen kuvaavat erityisesti heidän omia kokemuksiaan ja näkemyksiään nuorten syrjäytymisestä omassa työssään.
Tutkielmassa näkyy aineistosta nousseiden työntekijöiden kokemus ja ääni tekstin lomaan sijoitettujen esimerkkien kautta. Esimerkeiksi ovat valikoituneet sellaiset vastukset, joissa työntekijä on pohtinut asiaa laajemmin ja tuonut edustavia ja uusia näkökulmia tutkielman aiheeseen. Tutkielmassa korostuu niiden työntekijöiden vastaukset, jota ovat kertoneet kokemuksiaan monisanaisemmin kuin vain kertomalla nuorten näkyvän vastaanotolla tai taloudellisen avustamisen tarpeena.
Tutkimuksen aineisto on vain yhden kysymyksen vastaukset, laajempaa ja tarkempaa tietoa voisi saada nuorten syrjäytymistä koskevalla kyselyllä diakoniatyöntekijöille.
Tutkimuksen luotettavuutta olisi lisännyt myös se, että he jotka vain totesivat nuorten käyvän vastaanotolla, olisivat kertoneet lisää minkälaisten asioiden takia ja miten he ovat nuoria auttaneet.
63 Kiiski 2013, 14; Kirkon tilastollinen vuosikirja 2013, 28.
64 Kiiski 2013, 17–18.
23
4. SYRJÄYTYNEIDEN NUORTEN ONGELMAT DIAKONIATYÖNTEKIJÖIDEN NÄKÖKULMASTA
Diakoniatyöntekijöiden vastauksista 292 kertoi siitä, miten työntekijä on kohdannut nuoria vastaanotolla erilaisten ongelmien tai huolien kanssa. Vuonna 2012 diakoniatyön asiakkaista nuoria, alle 29-vuotiaita, oli 13 prosenttia kaikista asiakkaista. Vuoteen 2015 mennessä nuoret asiakkaat ovat vähentyneet hieman, heitä on nyt 12 prosenttia kaikista diakonityön asiakkaista. Taloudelliset ongelmat ovat sekä kyselyyn vastanneiden diakoniatyöntekijöiden kuin myös tilastojenvalossa merkittävin syy mennä diakoniavastaanotolle, ihmissuhteiden sekä terveyden ja sairauden ollessa seuraavaksi yleisimmät. 65 Kuviossa 1 näkyy miten diakoniatyöntekijöiden esille tuomat asiakaskontaktien aiheet jakautuivat vastauksissa.
Kuvio 1: Diakoniatyöntekijöiden (N: 292) esille tuomat nuorten asiakaskontaktien aiheet.
Vastaanottotyö ja etenkin taloudelliset avustukset olivat merkittävin syy kohdata nuoria.
Diakonityöntekijöiden antamista vastauksista lähes kahdessasadassa mainittiin joko vastaanottotyö tai taloudellinen avustaminen nuorten kohtaamisen keinona. Nuorten ongelmat liittyivät myös koulutukseen ja työttömyyteen. Osalla oli jo koulupaikka, osa ei ollut sellaista peruskoulun jälkeen saanut tai hankkinut, osa nuorista oli keskeyttänyt
65 Kirkon tilastollinen vuosikirja 2015, 85, 87.
25 47 28
45
86
199
0 50 100 150 200 250
Moniongelmaisuus Ylisukupolvisuus Mielenterveys Päihteet Koulutuksen ja työllisyyden haasteet Taloudellinen avustaminen
vastaanotolla
Diakoniatyöntekijöiden esille tuomat nuorten
asiakaskontaktien aiheet
24
koulunsa. Päihteiden, etenkin huumeiden, lääkkeiden ja alkoholin väärinkäyttö toivat nuoria diakoniatyön pariin. Mielenterveysongelmat näkyvät aineistossa myös yhtenä merkittävänä syynä nuorten diakoniatoimistossa asioimiseen sekä mahdollisena syynä tai seurauksena syrjäytymisestä. Diakoniatyöntekijöistä osa kirjoitti miten syrjäytyneet nuoret ovat tulleet heidän tietoisuuteen asiakasvanhempien kautta tai miten he ovat kohdanneet jopa kolmannen polven syrjäytymistä. Aineistossa näkyi myös, että nuoret perheet ovat vaikeuksissa. Nuorten moniongelmaisuus ja niin sanotut sosiaaliset ongelmat näkyivät diakoniatyöntekijöiden vastauksissa.
4.1. Taloudelliset ongelmat
1990-luvun laman aikana seurakuntien diakoniatyö ja muut kolmannen sektorin auttamisen muodot kasvoivat. Taloudellisen auttamisen piti olla vain lamanaikaista hätäapua, mutta se sai kirkon työssä pysyvän roolin sosiaalisena huolenpitona.
Diakonian taloudellista apua myönnetään tilannekohtaisesti silloin, kun asiakas ei ole saanut riittävää apua muualta tai julkinen sektori toimii liian hitaasti ja asiakas joutuu kamppailemaan kohtuuttomien vaikeuksien kanssa selviytyäkseen arjesta. Asiakkaiden taloudellinen avustaminen, johon kuuluu talouden ongelmien syiden selvittäminen sekä sosiaaliturvan hakemiseen ja saamiseen liittyvät kysymykset, ovat osa diakoniatyöntekijöiden perustavaa osaamista ja merkittävä työ heidän tehtäväkentässään. 66
Kirkon diakoninen avustaminen on viimesijainen avustamisen muoto. Ensiksi kartoitetaan muut taloudellisen avustamisen keinot. Tehdään talousselvitys asiakkaan tuomien papereiden ja kertoman pohjalta. Samalla kartoitetaan myös asiakkaan muut avunlähteet ja ohjataan häntä saamaan kuuluvat palvelut. Asiakkaalta voi olla jäänyt jokin yhteiskunnan tuki saamatta, koska ei ole osannut kertoa asiaansa byrokratian kielellä. Diakoniatyöntekijä selvittää asiakkaan asioita viranomaisten kanssa ja katsoo, että asiakas saa hänelle kuuluvat lakisääteiset etuudet. Diakoniatyöntekijä on asiakkaan kirjallisella luvalla yhteydessä muihin tahoihin, kuten Kelaan, sosiaalitoimistoon ja velkojiin.67
66 Juntunen 2006, 53–56.
67 Helin, Hiilamo, Jokela 2010, 72–74.
