Nuorten syrjäytyminen

Nuoruus on yhteiskunnallisesti vielä melko nuori käsite, joka syntyi omaksi elämänvaiheekseen koulutusyhteiskunnan rakentumisen myötä. Nykyisin nuoruus on elämänvaihe lapsuuden ja aikuisuuden välissä, jolloin ei vielä tarvitse olla vastuussa omasta toimeentulosta tai olla täysivaltainen yhteiskunnan jäsen, mutta ei olla enää lapsia. Tällöin valmistaudutaan aikuisuuteen, tehdään tärkeitä elämää koskevia valintoja kuten koulutuspaikan suhteen. Nuoruus alkaa nykyään varhaisemmin, ihmiset kehittyvät niin sosiaalisesti kuin fyysisesti aikaisemmin. Nuoruus on pidentynyt koulutuksen pitkittyessä sekä siksi, että nykyisin ihmisten elämänurat ovat aikaisempaa monimuotoisempia ja sattumanvaraisempia. Ensimmäinen työpaikka tai lapsen saaminen aikuisuuden määrittäjänä siirtää monen osalta nuoruutta pitkälle kolmatta vuosikymmentä. He ovat itsetietoisempia ja nuorilla on enemmän mahdollisuuksia ja tilaa kehittää itseään sellaiseksi kuin haluavat, poiketen myös valtavirrasta. Nuoret tarvitsevat yhä globaalimmaksi ja monimutkaisemmaksi muuttuvassa maailmassa tukea.

Koulutus- ja työelämävalintoihin tukea ja neuvoja antavat koulujen opinto-ohjaajat, mutta nämä eivät tavoita enää myöhemmässä ikävaiheessa olevia nuoria ja tällöin vastuu siirtyy nuorisotyön ja sosiaalityön kentälle. Nuorisolain mukaan nuorisotyötä tehdään alle 29-vuotiaiden kanssa.⁴

Nuorten syrjäytymisestä on viime vuosina kirjoitettu ja keskusteltu paljon. Käsitteenä syrjäytyminen on monisyinen ja vaikea määritellä tarkasti. Sitä käytetään arkikielessä, tutkimuksissa, ja erilaisissa hankkeissa. Syrjäytyminen tapahtuu vähitellen ja siihen liittyy huono-osaisuuden kasaantumista, sekä sosiaalisten, kulttuuristen ja poliittisten toimintojen ulkopuolelle joutumista. Köyhyys tai pienituloisuus ovat monesti prosessin liikkeelle sysääviä asioita, joiden myötä ihminen ajautuu huono-osaisuuden kierteeseen.⁵ Syrjäytyminen ei kuitenkaan ole ihmisen ominaisuus, yhteiskunnan

4 Pohjola 2009, 23, 26; Puuronen 2006, 11; Cieslik & Simpson 2013, 3–6.

5 Vuokkila-Oikkonen 2010, 4; Harkko & Lehikoinen & Lehto & Ala-Kauhaluoma 2016, 16; Helne 2003, 7;

Morgan et.al 2007, 479–482.

6

prosessit syrjäyttävät ihmistä ja siksi olisikin tarpeen puhua syrjäyttämisestä enemmänkin kuin syrjäytymisestä.⁶

Taantuman aikana nuorten työttömyysaste on noussut. Työttömiä vähemmälle huomiolle ovat kuitenkin jääneet ne nuoret, jotka eivät kuulu työssäkäyntitilastojen luokkiin: työssä, työttömiä, koulutuksessa, eläkkeellä tai varusmiehinä oleviin. Nämä nuoret katoavat jonnekin ulkopuolelle, mistä heitä ei tavoita, toteaa Myrskylä tutkimuksessaan nuorista työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. Myrskylän tutkimuksen painopisteenä ovat ”muut ulkopuolella olevat”. Ulkopuolinen ryhmä ei ole heterogeeninen, eivätkä kaikki tuohon ryhmään kuuluvat ole syrjäytymisvaarassa. ⁷ Myrskylä painottaa, että syrjäytyneiden ydinryhmä, ”muut ulkopuolella olevat”, on löydettävä nopeasti. Näiden ”hukkuneiden” nuorten auttaminen on paljon työttömiä nuoria vaikeampaa. Työttömiä voidaan ohjata työllistymistoimenpiteiden piiriin, mutta hukkuneita ei tavoiteta. ⁸

Julkisessa keskustelussa syrjäytymisellä tarkoitetaan hyvinvointijärjestelmän ulkopuolella olemista. Kaikkia koulutuksen tai työelämän ulkopuolella olevia nuoria ei voi kuitenkaan sanoa syrjäytyneiksi. Pääsykokeisiin lukeminen tai tarkoituksellinen välivuosi ennen opiskeluja on nuoren omien arvojen mukaan toimimista. Syrjäytynyt nuori saattaa lähemmin tarkasteltuna olla tavallinen nuori, jolla on omat voimavarat ja ihmissuhteet. Ulkopuolella oleviin kuuluvat myös ne, jotka hoitavat kotona omia lapsiaan tai vanhempiaan⁹. Toisaalta syrjäytyneen, ulkopuolisen nuoren elämässä voi olla ahdinkoa, perheväkivaltaa ja päihteitä. Syrjäytymisestä voidaan puhua vasta silloin, kun nuorelta puuttuu tulevaisuuden kiintopiste ja nuori on haluton tai kyvytön tarttumaan tarjottuun toimintaan. ¹⁰

Myrskylä luokittelee syrjäytyneiksi sellaiset työvoiman ja opiskelun ulkopuoliset nuoret, joilla ei ole peruskoulun lisäksi muuta koulutusta. Vuonna 2010 syrjäytyneitä 15–29-vuotiaita nuoria oli yhteensä noin 51 300. Tämä on noin viisi prosenttia kaikista sen ikäisistä nuorista. Työttömiä työnhakijoita on 18 800 ja muita työvoiman ulkopuolisia oli 32 500. Syrjäytymisen keskiössä ovat ne nuoret, jotka eivät ole rekisteröityneet edes työttömiksi työnhakijoiksi. He eivät näy missään tilastoissa, eikä heistä tiedetä ketä he ovat tai mitä he tekevät. Ulkopuolisten nuorten paikantamisella on

6 Isola &Suominen 2016, 54.

7 Myrskylä 2011, 9.

8 Myrskylä 2012, 15.

9 Myrskylä 2011, 9.

10 Kivelä & Ahola 2007, 18; Palola 2012, 312.

7

kiire. Ensisijainen keino ehkäistä syrjäytymistä ja nostaa nuoret takaisin työmarkkinoille on koulutus. Noin 80 prosenttia ulkopuolisiksi tai työttömiksi päätyneistä nuorista ei suorita perustutkintoa korkeampaa tutkintoa. Mitä kauemmin nuori on syrjäytynyt, sitä pienempi todennäköisyys on jatkokoulutukselle. ¹¹

Kiilakoski tuo esiin toisen näkökulman koulutuslähtöiseen syrjäytymisen ehkäisyn. Hän kirjoittaa Nuorisotakuun arki ja politiikkaa esseekokoelmassa otsikolla Kahdenlaisia ja kolmenlaisia ihmisiä, että nuorisotakuun lähtökohtainen näkemys määritellä syrjäytymien vain koulutuksen tai työn puutteeseen on osoitus nuorisopolitiikan mekanisoivasta vaikutuksesta. Nuoret ovat luokiteltu ja dokumentoitu yksilöiksi, jotka on helppo asettaa saman poliittisen katseen alle. Nuoret ovat joutuneet tämän kapean katseen alle, joka perustuu tilastolliseen päättelyyn. Määritelmät ja käsitteet pitää purkaa, jotta voidaan tuoda esiin niiden pohjalle jäävät kulttuuriset taustat.

Syrjäytymisen määrittely vain työttömyyden ja koulutuksen ulkopuolisiin nuoriin johtaa siihen, että heidän auttamisessaan keskitytään tukemaan nuorten siirtymistä koulutuksen, työllisyyden tai kuntoutuksen piiriin. Muut syrjäyttävät rakenteet ja mekanismit jäävät huomiotta. Nuorten ryhmäsuhteet, kokemukset, sosiaalinen verkosto, elämäntilanne ja elämäntapa jäävät tarkastelun ulkopuolelle. ¹²

Syrjäytyminen on erityisesti nuorten miesten ongelma. Vuonna 2010 kaksi kolmasosaa syrjäytyneistä nuorista oli miehiä. Suurin syrjäytymisvaara on vieraskielisillä vain perusasteen varassa olevilla nuorilla miehillä, heistä syrjäytyneitä oli vuonna 2010 kolmannes. Syrjäytyneistä nuorista lähes neljännes on maahanmuuttajia. Heillä on kantaväestöön nähden vaikeampi päästä Suomen koulutus- tai työmarkkinoille.¹³

Syrjäytyminen voi olla periytyvää. Nyt syrjäytyneiden nuorten vanhemmista noin puolet ovat itsekin ulkopuolisia tai työttömiä. Kotiolojen heikkous jättää lapsen selviytymään ilman taloudellista tai muutakaan tukea. Vanhempien koulutustaso vaikuttaa myös nuoreen. Syrjäytyneiden nuorten isistä noin puolella on vain peruskouluasteen tutkinto ja äideistä 85 prosentilla on ainoastaan perusasteen tai keskiasteen koulutus. ¹⁴ Koulutuksen lisäksi sosiaaliset ongelmat voivat olla periytyviä.

Sosiaaliset ongelmat ja heikot kasvuolot ovat yhteydessä lapsen kehitykseen.

Vanhempien mielenterveyden häiriöt ja päihteiden runsas käyttö muodostavat yhden

11 Myrskylä 2012, 2–3.

12 Kiilakoski 2014, 25.

13 Myrskylä 2012, 3–4

14 Myrskylä 2012, 7.

8

keskeisimmän ketjun väestön syrjäytymisen ja psyykkisen sairastamisen taustalle.

Etenkin vanhempien vuorovaikutus- ja toimintakyvyn ongelmat vaikuttavat lapseen.¹⁵ Nuorisobarometri 2012 toteaa nuorten ikäryhmässä huonojen elintapojen ja terveyskäyttäytymisen kasaantuvan niille, joilla menee jo muutenkin huonosti. Hyvässä sosioekonomisessa asemassa olevat nuoret tupakoivat vähemmän, juovat itsensä humalaan harvemmin, ruokatottumukset ovat lähempänä suosituksia ja he harrastavat enemmän liikuntaa kuin muut. Vain perusasteen koulutuksen saaneiden ryhmään kasautuu runsaasti terveysongelmia. Toimeentulo-ongelmista kertovilla oli muita nuoria enemmän psykososiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. Huono- ja hyväosaisuuden kertyminen nähdään prosessiluontoisena, johon sisältyy monia eri vaiheita. Prosessi on ylisukupolvinen ja näyttää, että kodin sosiaalinen perintö välittyy nuoren elämään.¹⁶ Syrjäytyminen tapahtuu vähitellen ja sen syntyprosessi on monisyinen. Syrjäytymisen ehkäisynkin on siis tapahduttava monella eri tasolla. Yksilöä ja perhettä tulee tukea, samoin kuin yhteiskunnan tasolla syrjäyttävien rakanteiden täytyy purkautua ja nuoria osallistavia rakenteita tulee luoda lisää. Yhteiskunnan kahtiajakautuminen näkyy lasten ja nuorten syrjäytymisessä. On niitä, joilla on mahdollisuus, kyky, tieto ja taito hyödyntää yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia ja niitä, joilla nämä ovat heikompia.

Koulutus- ja työmarkkinoiden epävarmuus tai näistä putoaminen johtaa myös riippuvuuteen sosiaaliturvajärjestelmästä. Riskit kertyvät yksilölle ja yhteiskunnan sisäiset erot tulevat näkyviin yksilöiden välisenä eriarvoisuutena. Syrjäytymisen ehkäisyssä on erityisen tärkeää paikantaa sosiaalisten ongelmien ylisukupolvista etenemistä.¹⁷

Nuorten aikuisten asemaan on nyt kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Nuorten syrjäytymisen torjuminen on pinnalla politiikassa, kuten esimerkiksi Jyrki Kataisen hallituksen nuorten yhteiskuntatakuu. Takuun tarkoituksena on, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-25-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikkaa viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi jäämisestä. Vuonna 2012 tavoitteena oli, että vuonna 2016 nuorten palveluverkosto toimii.¹⁸

15 Kestilä & Heino &Solantaus 2011.

16 Myllyniemi 2012, 47–48.

17 Kestilä & Heino & Solantaus 2011.

18 Palola 2012, 310.

9

Hallituksen ”kärkihanke 6: Nuorisotakuuta yhteisötakuun suuntaan” tavoitteena on tukea nuorten elämänhallintaa, opintopolkujen rakentumista ja työllistymistä. Hanke pyrkii tuloksiin neljällä toimenpiteellä, joista ensimmäisen tarkoitus on kehittää nuorisotakuusta malli, jossa tukea tarvitseva nuori on yhden tahon vastuulla. Samalla vahvistetaan etsivää nuorisotyötä. Eri toimijoiden yhteistyötä nuorten tukemisessa syvennetään. Toisen toimenpiteen tarkoitus on taata kaikille peruskoulun päättäville koulutuspaikka. Joustava perusopetus tähtää 7–9 luokilla koulupudokkaiden ehkäisemiseen. Kolmas toimenpide on vahvistaa nuorten sosiaali- ja terveyspalveluita, mielenterveyspalveluita ja taata kuntoutuspaikat. Neljäs toimenpide vahvistaa työnetsijätoimintaa ja kehittää nuorten palkkatukea ja Sanssi-korttia työntekoon kannustavampaan suuntaan. ¹⁹

Syrjäytyneen nuoren kiinnittäminen takaisin hänet syrjäyttäneeseen yhteiskuntaan tapahtuu pikkuhiljaa. Tapoja ja keinoja on monia. Nuorisotakuu takaa nuorelle työ-, työkokeilu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi ilmoittautumisesta. Nuorisotakuun nettisivuilla kannustetaan nuorta olemaan aktiivinen ja käyttämään kaikki nuorisotakuun mahdollisuudet hyväkseen.²⁰ Koulupaikka ei kaikille nuorille sovi, joten koulutustakuu takaa nuorelle myös mahdollisuuden oppisopimuskoulutukseen²¹ tai erilaisiin työpajatoimintoihin²², tukien täten nuoren kouluttautumista ja työllistymistä.

Nuorisotakuun koulutus- ja työmarkkinakeskeisyys on saanut osakseen kritiikkiä.

Kiilakosken mukaan nuorisotakuun vahvapuoli on se, että siinä on nostettu nuorten tilanne poliittiseen keskusteluun, mutta puutteita siinäkin on. Syrjäytymiskeskusteluissa syrjäytyminen on ennen nähty monisyisempänä ja laajempana prosessina, kuin vain koulu- ja työmarkkinoilta puuttumisena. Syrjäytymistä voi tapahtua monella kentällä, myös yksityiselämässä. Työelämässä läsnä oleva ihminen saattaa olla syrjäytynyt muussa elämässään. Kun taas vastaavasti työtön saattaa olla vahvasti läsnä muilla elämän alueillaan. Koulunsa kesken jättäneitä nuoria tulisi tukea muutenkin kuin vain tuuppaamalla seuraavaan koulupaikkaa. Koulun keskeyttämisen syyt ja yksityiselämän syrjäyttävien rakenteiden huomioiminen ovat nuoren kokonaisvaltaista tukemista.²³

19 Kärkihanke 6.

20 Nuorisotakuu 2017.

21 Oppisopimuskoulutus 2017.

22 Nuorten työpajat 2017.

23 Kiilakoski 2014, 24–25.

10