Tämän tutkielman tarkoituksena on ollut tarkastella, miten diakoniatyöntekijät voivat olla syrjäytyneiden nuorten tukena ja miten nuorten syrjäytyminen näkyy diakoniatyössä. Diakoniatyöntekijöiden mukaan nuoret näkyvät heidän työssään yhä enenevässä määrin. Nuorten ongelmat tuovat haasteita diakoniatyölle ja siihen, miten diakoniatyö on mukana moniammatillisella kentällä auttamassa näitä nuoria.
Tulevaisuudessa nuorten pahaolo ja huono-osaisuus eivät tule vähenemään koulutuspaikkojen vähentyessä ja työtilanteen heikentyessä. Yksinäisten nuorten paikantaminen on haaste, niin kunnan, kuin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nuorisotyölle sekä yhä enemmän myös diakoniatyölle.
Syrjäytyneillä tai syrjäytymisvaarassa olevilla nuorilla on monenlaisia haasteita joihin diakoniatyön tulisi vastata parhaansa mukaan. Nuorilla on paljon taloudellista ahdinkoa kouluttautumattomuuden ja työttömyyden seurauksena. Myös nuorten perheiden heikko taloudellinen tilanne aiheuttaa nuorille itselleen välillisesti haasteita ja edistää syrjäytymistä entisestään. Nuoret kärsivät myös mielenterveyden häiriöistä sekä päihteiden ongelmallisesta käytöstä sekä sosiaalisista ongelmista. Tutkielmani lähtökohta syrjäytyneiden nuorten haasteisiin on varsin ongelmalähtöinen, suurin osa nuorista elää hyvää ja tasapainoista nuoruutta, johon kuuluu toki nuoruudelle tyypillisiä kiehunta- ja suvantovaiheita. Diakoniatyöntekijöiden vastaukset kertovat kuitenkin nimenomaan syrjäytyneiden nuorten tuomista haasteista ja kokemuksista diakoniatyöhön. Tulevaisuudessa kirkon parissa tehtävän nuoristyön, myös diakoniatyön haastaa nuorten eriarvoisuus ja se, kuinka nuorille kyettäisiin luomaan mahdollisimmat samanlaiset lähtökohdat, joista he voivat rakentaa omaa itsenäistä elämää.
Talouden ongelmat ovat merkittävin syrjäytyneiden nuorten haasteista. Heikko taloudellinen asema nuorilla voi johtua siitä, että he ovat joko opiskelijoita tai työttömiä. Työttömyys voi aiheuttaa pitkääkin taloudellista hätää, johon diakoniatyö voi auttaa nuoria hakemalla nuorten kanssa heille kuuluvat etuudet kunnalta. Jos etuudet eivät siltikään riitä kattamaan perustarpeita, diakoniatyöllä on mahdollista auttaa esimerkiksi ruokaostosten kanssa tai tarjoamalla edullisia lounaita seurakunnan tiloissa.
Nuorten taloutta horjuttaa myös heidän ottamansa lainat ja pikavipit, jotka voivat ajaa nuoret syväänkin taloudelliseen ahdinkoon.
79
Diakoniatyöntekijöitä, niin kuin myös valtion päättäjiä, huolestuttavat etenkin ne nuoret, jotka eivät ole suorittaneet peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Nuorten kouluttautumattomuus on merkittävin syrjäytymistä edistävä tekijä, ja siten myös keino auttaa näitä nuoria nousemaan takaisin yhteiskunnan toiminnan piiriin. Koulutuksesta pudonnut nuori on nuorisotakuun piirissä ja etsivä nuorisotyö tekee paljon työtä näiden nuorten paikantamiseksi. Diakoniatyön haaste kouluttamattomien nuorten kohtaamisessa onkin näiden nuorien pitkäaikainen tukeminen. Nuoren mahdollisuus käydä koulu loppuun paranee, jos hänellä on riittävät valmiudet ja tuki opiskeluun. Aina nuori ei saa niitä kotoaan, jolloin häntä auttavan työntekijän on tuettava häntä myös koulutuksen aikana.
Syrjäytyneiden nuorten ongelmaksi on muodostunut myös mielenterveyden häiriöt, joista diakoniatyöntekijät mainitsivat erikseen masennuksen ja ahdistuneisuuden, sekä itsetuhoisuuden. Mielenterveyden häiriöön kuuluvat aktiivisuuden- ja tarkkaavaisuuden häiriöt sekä käytöshäiriöt voivat olla helppo sekoittaa nuorten uhmakkuuteen ja huonoon käytökseen. Hoitamatta jääneenä ne vaikuttavat merkittävästi nuorten tulevaisuuteen, sillä ne voivat vaikeuttaa nuoren kouluttautumista ja siten työn saantia ja yhteiskuntaan sitoutumista. Mielenterveyden häiriöiden lisäksi myös runsas päihteiden käyttö on etenkin syrjäytyneiden nuorten ongelmana. Syrjäytyneen nuoren puutteellinen tukiverkko ei välttämättä huomaa tai kykene auttamaan nuorta. Diakoniatyölle nämä tuovat haasteeksi erilaisten häiriöiden tunnistamisen ja oikeaan hoitoon ohjaamisen.
Syrjäytymisen kierteen katkaiseminen on sekä yhteiskunnan että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyön haasteena. Diakoniatyön piiriin tulleet nuoret tulevat usein tutuista asiakasperheistä, jolloin diakoniseen perhetyöhön panostamien voisi katkaista toisen ja kolmannen polven syrjäytymistä. Lasten ja nuorten tukeminen harrastuksiin ja kouluun ennaltaehkäisee nuorten eriarvoisuutta ja mahdollista myöhempää syrjäytymistä. Perheen voimavarojen tukeminen ja rinnalla kulkeminen perheiden haasteissa on asia, johon tulee diakoniatyössä kiinnittää huomiota.
Asiakkaana ei ole vain yksi perheen jäsen, vaan tavoitteena on edistää koko perheen hyvinvointia.
Diakoniatyön luonteeseen kuuluva kuunteleva ja keskusteleva työote mahdollistaa nuoren kuulemisen ja häneen tutustumisen. Sielunhoidon mahdollisuus myös nuoren kohdalla on erityisesti sellaista auttamista, mikä erottaa diakoniatyön muista palveluntarjoajista. Vaikka Jumalasta tai uskosta ei tapaamisissa puhuttaisi, voi keskustelu silti olla sielunhoidollista, asiakkaan mieltä painavista asioista puhumista.
80
Myös kristillinen ihmiskäsitys on läsnä diakoniatyön asiakaskontakteissa.
Diakoniatyöntekijöiden vastauksissa ilmeni muutamaan otteeseen nuorten kanssa käydyt sielunhoidolliset keskustelut.
Nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan laadukasta moniammatillista työtä.
Syrjäytymisvaarassa tai jo syrjäytyneet nuoret tulee ensinnäkin löytää, jotta heitä voidaan auttaa. Tähän tarvitaan etsivää nuorisotyötä ja oppilaitosten tietämystä koulunsa keskeyttäneistä tai sitä aikovista nuorista. Sen jälkeen nuoren kanssa on luotava suhde, jossa nuorta pystyy auttamaan. Suhteen luomiselle tarvitaan aikaa ja herkkyyttä, jotta muutos, jota nuori tarvitsee, lähtee hänestä itsestään, eikä ulkoapäin pakotettuna. Kun nuoreen on tutustuttu, selviää, mitä nuoren elämän korjaamiseksi täytyy tehdä. Onko nuorella ollut ongelmaa koulunkäynnin motivaatiossa, taloudellisessa ahdingossa, työttömyydessä vai arjen hallinnassa.
Suomen palvelujärjestelmä on kattava ja se periaatteessa turvaa jokaisen perustoimeentulon. Tukien hakeminen on voi kuitenkin olla haastavaa ja uuvuttavaa, varsinkin jos on jo joutunut kulkemaa ”luukulta luukulle”. Nuoren pakottaminen koulutukseen tai työharjoitteluun, johon hänellä ei ole valmiuksia voi mahdollisesti ajaa nuoren taas jättämään toiminnan kesken. Jos nuori kohdataan vain yksi työntekijä kerrallaan, nuoren elämästä nähdään vain paloja. Yksittäisen nuoren laadukasta auttamista olisi, jos kaikki häntä tukevat tahot kokoontuisivat saman pöydän ääreen keskustelemaan nuoren kanssa hänen toiveistaan ja kertomaan, millaisia mahdollisuuksia hänellä on saatavilla. Näin ei tehtäisi turhaa, päällekkäistä työtä eri auttajatahojen kanssa, ja toimet olisivat toisiaan tukevia. Diakoniatyön luonne olla asiakkaan tukena ja asianajajana on erityisen tärkeä tällaisessa tilanteessa.
Diakoniatyöntekijöiden vastauksista ilmeni, että he arvostavat suuresti jo tehtyä yhteistyötä eri tahojen kanssa, mutta yhteistyötä tulisi tehdä vieläkin enemmän, jotta nuoria kyettäisiin auttamaan laadukkaammin.
Nuorten syrjäytyminen on ollut pinnalla niin politiikassa kuin muussakin julkisessa keskustelussa, joten sen tutkiminen myös kirkon työn näkökulmasta on tärkeää.
Tutkimuksen kentällä olisi tärkeää tuottaa tietoa mitkä rakenteet tuottavat nuorten syrjäytymistä ja miten tähän voisi puuttua jo ennaltaehkäisevästi. Kiinnostava tutkimusaihe olisi kuulla niiden nuorten ääni jotka ovat kokeneet syrjäytymistä ja saaneet avun kirkon diakoniatyöltä. Tätä kautta voisi löytyä sellaiset keinot, jotka ovat tehokkaita ja joihin kannattaa panostaa nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
81
Moniammatillisuutta on tutkittu jo varsin laajasti, mutta mielenkiintoista olisi tutkia sitä diakoniatyöntekijöiden kannalta. Millaisen lisän he voivat tuoda moniammatilliseen työyhteisöön, mitä haasteita tai etuja esimerkiksi kristillisyys tuo työhön. Toisaalta kiinnostavaa olisi tutkia nuoria auttavien diakoniatyötekijöiden asenteita nuoria kohtaan. Millaisia käsityksiä heillä on koulutuksen tai työelämän ulkopuolelle pudonneista nuorista ja mitä heidän auttamisekseen on tehty.
82