Repliikkejä ja muistoja Ohkolan näyttämöiltä sadan vuoden ajalta · DIGI

■

Repliikkejä ^ja muistoja

Repliikkejä ja muistoja

Ohkolan näyttämöiltä sadan vuoden ^ajalta

Toimittanut Karita Laisi

OHKOLAN NUORISOSEURA 2000

Repliikkejä ja muistoja

Ohkolan näyttämöiltä sadan vuoden^ajalta

Toimituskunta

Martti^Blåfield,TuulaBlåfield,Olli Hannula, Arvo Ikonen, Karita Laisi, Mikko Nieminen seuran puheenjohtajana

Etukannen kuva:

Kolme iloista rosvoa vuodelta 1988 on saatuonnelliseen päätökseen. Sohvi-neiti (Irma Simolin),pikku Kamomilla (Laura Törhönen) jaKasper (Seija-Liisa Peltoranta) loppukoh- tauksessa.

Takakannen kuvat:

Kolme iloistarosvoa,Kari ^Suuronen,Seija-Liisa Peltoranta, Martti^Blåfield,takaa kurkis- tavatVesa Lehmonen jaLeena Törhönen

Ville Torvinen ja Sanni Pursiainen Shakespearen näytelmässä^Kesäyön uni.

Tapio Rantanen ja Olli Hannula,Kesäyön uni.

Kansien kuvat Pentti

Johansson

Etukannen sisäpuoli: Nuorisoseuran talon piirustukset Takakannensisäpuoli: Ote tilikirjasta v. 1912-1934.

ISBN 952-91-2763-4

Painettu Karisto Oy:nkirjapainossa, Hämeenlinna 2000

Lukijalle

Kirjan

Repliikkejä ja muistoja

Ohkolan

näyttämöiltä

sadan vuoden

ajalta toimittaminen ^on ollut jännittävä

matka

^syvälle

Ohkolan

menneisyyteen, yhteiseen muistiin.

Oman paikkakunnan

^{historian tun-} teminen

kiinnittää ihmisen

paikkaan ja rakentaa identiteettiä,

sekä

^yksi-

lön

^omaaettä yhteistä. Menneisyyden tunteminen antaa

välineet

tämän

hetken

ymmärtämiseen ja

luo mahdollisuuksia

toimimiseen tulevaisuu-

dessa. Toivottavasti

^tämäkirja, repliikkeineen jamuistoineen, avaa muis- tin sopukoita ja^nostaaesiin asioita, jotka^jo

melkein olivat

unohtuneet.

Kiitos kirjoittajille. Lämmin kiitos Olavi Aunolalle, Lea Hannulalle, TuoviLeinolle, Elli ja Oiva Pohjoselle, Esteri Sikiölle,Katri ja

Veikko Säi-

jälälle,

Jaakko Tapperille, Pertti

Tuomiselle,

Jouko

^{Vainiolle, sekä}

^monille

muille

vanhoille

ohkolalaisille, jotkaovat

avuliaastikertoneet lapsuutensa

januoruutensa tarinoita,^näyttäneet

valokuviaan edesmenneistä

^sukulai- sistaan, näytelmistä, talkoista ja juhlahetkistä.

Kiitos myös nuoremmille, jotkaovat

muistelleetkokemuksiaan Ohko- lan

nuorisoseuran näytelmissä jaantaneet

panoksensa

tämänkirjan syn- tymiselle.

Tositarinatovat jännittäviä. Mitä

kaukaisempi

tarina, sitä kiehtovampi se on. Toivon, että tämä tunne välittyy

nuoremmille

lukijoille ja innostaa heitä edelleen kyselemään ja

kuuntelemaan. Meille

^on

vielä mahdollista saada

^tietää

minkälainen

kylämme oliennen, miten siellä asuttiin, mitä siellä

tehtiin...

^Ajatelkaa,

siellä

näyteltiin!

Ohkolan

Mäkituvassa, syyskuussa 2000 Karita Laisi

Sisällysluettelo

Karita Laisi

Prologi 8

Ritva

Lindfors

Aitan hämärässä kesäaamuun herätessäni muistelen 17 Karita Laisi

Ohkolan

Työväentalo

23

Irma Simolin

Koko

^perheen

teatteriharrastus 26

Tuula

Blåfield

Seuratalosta

ja

talkoista 29

Ohkolan kesäteatteri

... mitä

siellä Ohkolassa touhutaan

⁴⁸

Arvo Ikonen

Omakohtaisia muisteloita

Öljymäen

kesäteatterin

historiasta 1954-1999 50

Karita Laisi

Ohkolan

teatterin ja

Olli Hannulan

yhteinen

elämä 1955-2000 58

Olli Hannula

Muisteloita

59

Hannu Niklander

Kievarikäyntejä ja

murteiden taistelua 64

Laura ja Karita

keskustelevat Ohkolan

teatterista 67 Karita Laisi

Lasten

teatteria

^tosissaan

72

Tuula Blåfield

Tuhkimosta

Pessiin ja Illusiaan

Ohkolan Nuorisoseuran

lasten-

ja nuortennäytelmistä 75 Karita Laisi

Epilogi

109

Arvo

Ikonen

Ohkolan Nuorisoseuran

^esittämät

näytelmät

1953-2000

¹¹²

Lähteet

114

Karita Laisi

Prologi

Ohkolassa oli 1800-luvun lopussa

useita kansansivistysaatteita,

ku

tenmuuallakin Suomessa. Yhteiskunnallista

heräämistä 1860

^{ja 70-}

luvuilla

seurasi eri tyyppisten

kansallisten liikkeiden muodostuminen.

Syntyi suomenkielinen lehdistö, kansankirjastoliike, lukuyhdistyksiä ja -seuroja

sekä kansakoululaitos.

Kansankirjastoliikkeettä seurannut

kansa- koulu vaikutti olennaisesti

^uusienkulttuuriryhmien kehittymiseen, ^jotka

"saattoivat

muodostua

raittiusyhdistyksen, nuorisoseuran taimuunedis- tysseuran kantajoukoksi”,

Jaakko

Numminen kirjoittaa

Suomen

^nuoriso- seuraliikkeen historiassa.

Ohkolassa kansakoulu aloitti

toimintansa syyskuun

7.

^pnä

1891

saman vuoden maaliskuussa pidetyn kokouksen tuloksena. Koulua käytiin aluksi Kyrölässä jav. 1893 eteenpäin uudessa

koulurakennuksessa.

Oppilaita oli

37, joiden

ikä vaihteli 8-18

^vuoteen.

Lisäksi

nuorisoseuraa edelsiraittiusseura, jonka aatesisältö ja vähin-

täänkin

^jäsenkunta

oli

samansuuntainen kuin nuorisoseuran.

Ohkolan

Raittiusyhdistys "Eteenpäin” mainitaan toimivana seuranaRaittiuden ys-

tävien äänenkannattajassa "Kylväjässä”v.

1904.

Yhdistys toimi vielä

20-lu- vullakin.

Ohkolassa

^{oli vielä}

1900

alussa "lukutupa”, joka

tilasi

lehtiä luettavaksi mm.Koti ja

Yhteiskunta sekä

^Helsingin

Kaiku.

Kylästä löytyi 1900-luvun alussamyös työväenliikkeen kulttuuri- ja si- vistystyö.

Ohkolan

Työväenyhdistys perustettiin^v. 1905,toimintaa ^saat- toi

olla

^{joennensitä,}itse työväentalo

valmistui

^v.

1909.

Nuorisoseura-aate perustui suomen kielen ja kulttuurin harrastami- seen,

tutkimiseen

ja

arvostuksen

nostamiseen ja

kansannuorison

sivistyk-

senkohottamiseen, joka

kuten koko

^aikakin,

koettiin

erittäin isänmaalli-

seksi.

Työväenyhdistyksen tavoite

oli

^{työväestön} sivistyksen

kohottami-

nen,

koulutus-

^ja

harrastusmahdollisuuksien luominen

työväestölle

sekä

tietysti sosialismin ^sanoman

levittäminen.

^Vuonna

1905

työväenyhdistys lahjoitti arpajaisvoittovarat

Ohkolan kansakoululle

köyhien

lasten

^vaatet-

tamiseksi.

^Nuoren

taloudellis-sosiaalinen

^asema vaikutti usein siihen kumpaan yhdistykseen

hän

liittyi. Moni jäsen saattoi

olla

varsinaisesta

puolue ja järjestöpolitiikasta,^jopa

aatesisällöstä

^hyvintietämätön, kuten

ihmiset tänäkin

päivänä. Toisaalta oli myös niitä, jotka

uskoivat sosialis-

min ^nousuun.

Ohkolan

työväenyhdistys ja nuorisoseura tekivät samantapaista toi- mintaa ja luultavasti siten kilpailivat jäsenistä,

iltamien

katsojista, näytte- lijöistä. Yhteistyötäkin oli, nuorisoseura

vuokrasi

työväentalon

7.8.1910.

Ensimmäinen nuorisoseura oli^perustettu

Kauhavalla

^{v. 1881,}

Uudella-

maalla ensimmäinen perustettiin^{vasta v.}

1892 Vihtiin.

^{Mäntsäläänperus-} tettiin

Uudenmaan

toinen nuorisoseura myöhemmin samana

keväänä

SylviaWinqvistin

aloitteesta.

Ohkolaan

nuorisoseura-ajatusta yritettiin

tuoda

^mm.

Mäntsälän

^seu- rasta, joka

halusi

^järjestää

esitelmätilaisuuden Ohkolan koululle

joskus

vuoden 1895 tienoilla. Koulutoimikunta

ei kuitenkaan

uskaltanut

^vas-

taanottaa tilaisuutta, luultavasti pelosta

esivaltaa kohtaan.

^{Venäjän ja} Suomen

suhteissa oli

^jo

1890-luvulla ilmassa

jonkinlaista jännitettä. Ky-

lässä

tiettävästi

puhuttiin

nuoriseuran perustamisen hyödystä vuosina

1896

ja -97 neiti

Aleksandra Ulriksnäshn aloitteesta

^mutta

puhe

ei johta- nut seuran perustamiseen

vielä silloin.

^{Lopulta v. 1899}

Ohkolan

^nuoriso-

seuran

perustamiskokouksen

kutsui

koolle

nti

Helvi

(Helfrid) Siutila,^ky-

län kansakoulun

opettaja ja

ensimmäiseksi

puheenjohtajaksi valittiin hä- nen

miehensä Herman

^Siutila.

Jäseniksi

^kirjautui

välittömästi 39 henki-

löä, saman

vuoden

lopussa jäseniä

oli

^jo

60. Ohkolan

nuorisoseura perus- tettiin

aluksi Mäntsälän

nuorisoseuran alajaostonamutta seoli pian joit- senäinen yhdistys.

Ohkolan

nuorisoseura perustettiin innostavana ajankohtana. Kun

Mäntsälässä

^pidettiin

kesäkuun 25.

pnä

1898 Uudenmaan

edistysseuro-

jen keskusjohdon perustavakokous, jossa

Mäntsälän

nuorisoseura

oli

^hy- vin

esillä

ja Hyvinkäällä

pidettiin

suuri edistysseurojen soitto- ja laulujuh- la v. 1899,

voidaan

sanoa, että

Ohkolan

nuorisoseura perustettiin uus-

maalaisen

nuorisoseurainnon aallonharjalla. Kansansivistysaate ja ^-työ, olivat käynnissä

kaikkialla

erilaisissa

liikkeissä

ja järjestöissä.Laulu, soitto

sekä voimisteluharrastuksia

^pyrittiin

edistämään. Suomenkielisiä

^näytel- miä yritettiin löytää kirjoituskilpailujenkautta, näytelmäharrastus

oli kai- kin

puolin suosittu.

Lisäksi

^vuonna

1895 Wihtori Peltonen alias Johannes

Linnankoski

perusti Porvoossa

suomenkielisen

Uusimaa-lehden, jota sit- ten Ohkolassakin luettiin.

Suomalaisuuden

osoittaminen

oli tärkeätä. Wihtori

^{Peltosen, nuoriso-} seuratoiminnan innostajan

aloitteesta

^{oli perustettu}

Suomalaisuuden

Liitto, ^joka

kannusti sukunimien

suomentamiseen. Ylioppilaat perustivat

nimenmuutoskomitean

v. 1906, joka piti toimistoaanylioppilastalolla.Ni- miä suomennettiin kymmeniä

tuhansia. Ohkolassa

Ahlbergistä

tuli Aho-

kallio

^taiLeino, LindgrenistäKesämaa ja

Tapperista

Tapiola.

Elmeri Hemmilä oli

oman

aikansa aktiivinen

^vastuun-

kantaja.

Valfrid ^Ahokallio

^toimi

välskärinä Ohkolassa.

Alkuvuosien toiminta

Ohkolan

nuorisoseuran ensimmäisiä toimintamuotoja ajan hengen ^ja nuorisoseura-aatteen

mukaan

^oli

"itsekasvatusharrastustoiminta”

^eli

luen-

tokurssien järjestäminen ja

lukemisharrastuksen kehittäminen.

^Ensim- mäisinä vuosina toiminta

oli

^{vilkasta, mm.}

luentokurssien

kerrotaan ol- leen suosittuja,

kunnes vaikeuksia alkoi ilmaantua.

Nuorisoseura

oli osallistunut

^kylän

kansakoulun

tarpeiston ja pihan parantamiseen, mutta siitä huolimatta siltä

kiellettiin kokoontuminen kansakoululla

vuonna

1906.

^Tämän jälkeen

nuorisoseuralaisetkokoontui-

vat

kodeissa.

"Suurlakon

^jälkeiset

vuodet

toivat

takatalven.

Sosialistiagitaattorit

kek-

sivät nuorisoseuran

porvarilliseksi kehottaen

työväestöjäseniä eroamaan

ja liittymään kaikinpuolin vapaaseen työväenyhdistykseen.

Puheet

^vai- kuttivat, jäsenmäärä

aleni vähitellen lukuisien

joukkoeroamisien

vuoksi puolella

ja saavutti huippunsa^v. 1909, jolloin nuorisoseuran jäsenluette- loon merkittiin ainoastaan ^-

10 henkilöä. Kokoukset

harvenivat, toiminta

oli

^lamassa,

kaikki merkit

osoittivat

lopun alkua.

^{Ne olivat}

surullisia

^nuo

vuodet.

Moni jo epäillen painoi päänsä ajatellessaan,

kuinka alkuaikoi-

naan niin ripeän seuran

lopultakin

käy.

Mutta mahtoi

^sentään

noiden

kymmenen rinnassa olla vankka usko

tuleviin

parempiin aikoihin,

valoi-

sampiin päiviin,

sillä

ei

vielä kertaakaan ollut

kysymystä ^{seuran toimin-} nan

lakkauttamisesta. Ja ^kun

^tämäpieni joukko iltaisin istui joissakin talo- jen ahtaissa tuvissa miettimässä keinoja seuran jäsenmäärän

kartuttami- seksi

ja toiminnan elvyttämiseksi,

herätettiin

^näissä

kokouksissa

^kerran

olosuhteisiin

nähden rohkea tuuma: nuorisoseuralle on saatava oma talo.”

Näin

^kirjoittaa

nimimerkki

^E.H.,

luultavasti

^{Elmeri Hemmilä, Mäki-} Hemmilän nuori isäntä ja nuorisoseuran puheenjohtaja v. 1911-1912, myöhemmin myös

kunnallislautakunnan

puheenjohtaja.

"Oma

koti” saatiin ja jäsenmäärä kasvoi

25 mieheen

ja

20

^{naiseen v.}

1912. Toiminta

vilkastui

uusien jäsenien^myötä,

vaikka velkataakasta

^pu-

hutaankin vielä

useissa seuraavissa vuosikertomuksissa.

Ohkolan

Nuorisoseura

oli heti

alkajaisiksiperustanut kirjaston ja sen

haltuun oli

^{annettu jo}

olemassa oleva

pieni kyläkirjasto. Toimeliaat ^nuo- ret olivat

aloittaneet

kirjaston laajentamisen, jota

rahoitettiin iltamista

saatavilla tuotoilla. Aluksi

^kirjoja

oli

^merkitty

100 nidettä.

^Vuonna

1912

kirjoja

ilmoitettiin

olevan jo 287. Lainauksia tehtiin sinä^vuonna 160,

lai-

naajia oli 95. Kirjaston käyttö yleistyi nopeasti, ^v.

1915 lainausten luku- määräksi

^{on merkitty}

360. Seurassa oli

myös laulukunta, johon

kuului

²¹ henkeä ja

ompeluseura,

johon

kuului 25

henkeä. Näytelmiä

tehtiin kol-

me,

lisäksi

järjestettiin

kahdet

^{juhlat tai}

iltamat.

Vuonna

1915

perustettiin voimailuseura, johon

kuului

¹⁰

voimisteli-

jaa.

Seuratalon

pihaan, talonpäätyyn

tehtiin

urheilukenttä, jota talkoilla siivottiin ja pidettiin

kunnossa. Urheilukentällä oli

kuularinki, pituushyp- pypaikka, kenties siinä saattoi palloilla tai jopa hypätä korkeutta. Liikun-

taharrastuksen oli

tuonutkylään _tätäennen

urheiluseura

^{Veli, joka}

oli

^v.

1907

perustettu Sääksjärvelle ja

sieltä

levinnyt

muihin

^kyliin,myös

Ohko- laan.

Sen

innokkaista

urheilijoista tiedämme mm.

Valfrid Ahokallion.

Suosittu

urheilupaikkaVähäkylän

nuoremmille

pojille

oli

Uuden-Pirjolan piha, jonne

oli

rakennettu korkeushyppytelineetkin. Lyhyet

matkat

^juos- tiin

Arolan

^tiellä,

kuulan

työntö ja pituushyppy suoritettiin pihamaalla.

Talon

pojat Lauri ja Aleksi olivatmyös nuorisoseuralaisia. Lauri toimi

sih-

teerinä v.

1913-1914

^ja

Aleksi

puheenjohtajana v.

1923-1924.

Uudenmaan

Nuorisoseuran Muistojulkaisussa vuodelta

1916

^on

tilas- totiedot Uudenmaan

nuorisoseurojen

vuosikertomuksista.

Nuorisoseu- ramme ensimmäiset jäsenet

olivat ilmeisen innokkaita

^ja

aktiivisia

nuoria

sillä

vuonna

1915

johtokunta

ehti kokoontua

ainoastaan kerran, _{sen si-} jaan muita

kokouksia

ja perheiltoja

oli

^13,muita

iltamia

^ja juhlia

oli kuusi sekä

näytelmäesityksiä olimyös

kuusi. Sinä

vuonna ei järjestetty luento- kursseja _mutta

uudelleen

perustettuun

laulukuntaan kuului 18

^jäsentä,

seuraavana vuonna

20. Seuralehti ”Uusi

Kiuru” ilmestyi muutamia kerto- ja.

Jäsenmäärä

^v.

1915 oli 25

^{miestä ja}

15

^naista.

Pikkujoulut Nuorisoseuran

talolla

¹⁹¹

5.

Kuvan otti Arvi

Ahokallio

itselaukaisijalla.

(Istuu ^kyykyssä

edessä

). Haita- ria soittava

nuorukainen

on

Harald

^{Hurme, joka usein}

soitteli iltamissa.

Elli

Tapper, myöh. Tapiola

Saima Ahokallio (aviol. Lok- ka) oli mukana

näytelmätoi- minnassa

kunnes

^meni

Hel- sinkiin töihin

^ja

avioliittoon.

Kuva v. 1914.

Samassa Muistojulkaisussa

nuorisoseuralaisia kehotetaan

^muista-

maan, että^” liikkeellä, joka ei nojaudu

aikansa

ja ympäristönsä tarpeisiin, ei ole elämisen mahdollisuutta, oikeudesta puhumattakaan.”

”

Päämäärän

voi saavuttaa mm.

seuraavilla seikoilla:

1. Esitelmät ja luennot tieteen ja yhteiskuntaelämän eri

aloilta.

2. Keskustelut taloudellisista

ja sivistyksellisistä kysymyksistä.

3.

Äidinkielemme jaetupäässä oman puhekielemme puhdistaminen

muukalaisuuksista

^y.m.

surkeista rikkaruohoista.

4.

Kotiopinnot eri aloilla.

5. Kotiseutututkimus

ja -keräily: runoja, taikoja, tapoja, historiaa,van- hoja esineitä j.n.e.

6.

Laulu-, soitto-, ^puhe-y.m. harjoitukset. ^”

Useissa

kirjoituksissa terotettiin

liikkeen sitoutumattomuutta puoluepoli- tiikkaan.

Sisällissodan puhkeaminen

muutti

Ohkolan

nuorten

elämää molem-

min puolin. Järjettömät

väkivaltaisuudet kohdistuivat

sekä punaisiin että

valkoisiin. Helmikuussa 1918

parin päivän

aikana

sai surmansa seitsemän nuorisoseuran toiminnassa

mukana

ollutta: mm. Elmeri Hemmilä mur-

hattiin

^Porvoossa,

Valfrid

ja Arvi

Ahokallio sekä Lauri

^Pirjola

Mäntsäläs-

sä.

Näyttelijöitä

Näytelmien

tekeminen oli

Nuorisoseuran

keskeistä

toimintaa jo

alusta

saakka,niitä harjoiteltiinmontavuodessa, näyttelijöitä oli siis paljon. Sai- ma

Ahokallio

(aviol. Lokka),

Valfridin

^sisar,

oli

näytellyt nuoruusvuosi- naanOhkolassa ja mielellään kertoili muistojaan sukulaislapsille. Aila Lei- nokertoo, _että

Saima vielä vanhanakin muisteli

näyttelijätovereitaan ja erityisesti

Elmeri

^{Hemmilää, jota}

oli

^pitänyt

poikkeuksellisen

hyvänä.

Sai-

ma

kehui

^usein,

kuinka halukkaita

^{nuoria riitti,}

vaativiinkin

^näytelmiin löytyi aina sopivat näyttelijät.

Teatteriharrastusta

^pyrittiin

kehittämään lukemalla

teatteriaiheisia kirjoja.

Saimakin oli hankkinut itselleen Kaarle Halmeen

Seuranäyttämöoppaan (työväenyhdistyksiä, Nuorisoseuroja, Raittiusseuroja ym.iltamatoimitsijoita varten)

vuodelta

^{1911, jossa}

oli

^yk-

sityiskohtaiset ohjeet hyvän näytelmäesityksen

laatimiseen sekä Jalmari

Hahlin

Nykyajan näytelmäkirjailijoita,

vuodelta 1908.

Myös kirjastoon ti- lattiin teatteriaiheisia kirjoja.

Nuorisoseuralaisia ehkä

^v.

1915-1916. Edestä vasemmal-

ta: eitunnistettu,Lepo Hem-

milä

^, Arvo Liljavirta, Yrjö Tapper, EineAhokallio,

Oiva

Varjoranta. Muita:

Keskellä

Ester

Grönroos

(hattu), ^Katri

Ahokallio

^{ja Anna}

Hemmilä.

Takana: Eino Grönroos

(ruset- ti),

Elmeri Hemmilä

^ja

Paavo

Hemmilä.

Tilikirja v. 1912-1934

Nuorisoseuran arkistoista löytyneestä

vanhasta

tilikirjasta voi

tarkastella

seuran toimintaa ja

tehdä

joitakin päätelmiä senelämästä

ensimmäisellä

kymmenluvulla, josta ei juuri muita dokumentteja

ole

^säilynyt.

Vuonna

1912

järjestettiin

kahdet

^{iltamat,heinäkuun 14.pnä} ja joulukuun

29.

^pnä,josta jälkimmäisestä "puhdasta

voittoa”

^{on merkitty}

354

^mk

35

p.

Jä-

senmaksuja kertyi sinä vuonna 14

mk 50

p. Tarvittavaa

tuloa

talon rakentami- seen karttui pääasiallisestikolmella erisäästökirjalahjoituksellaja K.

Ahokalli-

on, O. Alangon, E.

Hemmilän sekä O.

Niemisen velkakirjoilla.

Menopuolella

näkyvät työmiehen palkka, kivityöt,

hirsien

veisto,

hir-

ret, päreet, lukkoja, lasia jne.

Rakennusmestari

^A.

Salmiselle

^on

maksettu

"useammassa

erässä” 5840 mk 95

p. Tilintarkastajina olivat toimineet

Onni

Nieminen ja Hanna Varjoranta.

Vuonna

1913

järjestettiin

viidet iltamat. Vuokraa tilaisuuksistaan

^mak- soivat Pelastusarmeija, Lähetysjuhlat,

lisäksi

^{tulojaon tuonut mm.}

Suo-

malaisen puolueen puhuja

sekä

ridasjärveläisten

iltamat.

Meno-puolella näkyvätmm.

velan

^{korkojen maksu,} tontin vahvistuskirjat, palovakuutus,

Uusimaan

^lasku

sekä

näytelmäkirjojen

hankinta.

Taloudellisesti

^tuottavia

tapahtumia

^on

talossa

paljon. Omia iltamia järjestetään neljä-viisivuodessa, lisäksi taloa

vuokrataan kerran

^pari

ulko- puolisille.

Vakiintuneet juhlat ovat kesäjuhlat ja vuosijuhla, jotka ovat myös

taloudellisesti

tuottavia tapahtumia.

Lokakuussa 1916 vuokraa

^on

maksanut sirkusseurue

^ja

elokuussa 1917

^näytettiin

eläviä kuvia.Vuonna

1918 hankittiin Suomen lippu.

Sosiaalihallitukselle

^osoitetun kirjeenallekirjoitukset.

Toiminta 20-luvulla

Toiminta

oli

^jälleen

vilkasta

^vuosina

1919-1925.

Näytelmien ja

iltamien

tuottaminen

oli

^keskeistä,

sillä maksettiin

talovelkaa, jatkuvia korjauksia

ja vakuutusmaksuja

sekä

tietysti toiminnan kuluja.

Yksi,

luultavasti iltamissa

esitetty näytelmä,

oli TR ^Voikosken

^kirjoit-

tamanyksinäytöksinen pila ”Me emme menenaimisiin”, jossa olivatmu-

kana

sen ajan nuoria

aktiivisia

^naisia: Elli Tapiola, Irene Kataja ja Elli

Falk.

Näytelmätarpeistolle, peruukeille jamuille, määrättiin hoitaja, jona v.

1922

^{toimi SigneYrjölä.}

Juhlia

järjestämään määrättiin aina

toimikun-

ta,

lisäksi niille valittiin

^emännätja isännät.

Johtokunta

oli itsenäisyyden alusta ollut

ilmeisen

^{toimelias, sepiti}

oh-

jelmallisia

kuukausikokouksiaan ahkerasti

^eri

puolilla

^kylää:

Milloin

^Lassi- lassa, Anttilassa,

Juholassa

^jne.

Vuosi

1921 oli sikäli

merkityksekäs, että

Ohkolan

Nuorisoseura hyväk- syttiin viimeinyhdistysrekisteriin.

Se oli

^lähettänyt

ilmoituksen

^yhdistys- rekisteriin Sosiaalihallitukselle jo joulukuussa

1919

^mutta

Elli

^Tapiolan

nimen väärin kirjoittamisen tähden,

Tapiolasta oli kaavakkeeseen tullut-

kin Tapper, ilmoitus hylättiin

ensimmäisellä

kierroksella. Johtokunta, jo-

hon kuului

Yrjö Tapper(esimies), Irene Kataja (sihteeri),

Elli Tapiola, Kal-

leGrönroos,^Lepo Lindroos, PenttiAllonen,Arvo Liljavirta, Konsta Aho- kallio(rahastonhoitaja) ja Saima

Ahokallion tilalta silloinen

osuuskaupan kaupan hoitaja, ^Hugo Virtanen, kirjoitti

Sosiaalihallitukselle selvittäen

virheensä japyytäenuudelleen käsittelyä.

PenttiAllonen, nuorisoseuran puuhamies

monella saralla.

Pentti

Allonen

^ja

Ester

^Grön-

Roos menivät naimisiin v.

1925.

Yrjö Tapper eisuomentanut

sukunimeään.

Uusi nuoriseura perhe syntyi

Ohkolaan

^hänen

avioiduttuaan

^Signe Yrjölän

kanssa.

Vuonna

1921 Ohkolan

nuorisoseura vastaanotti myös ensimmäisen

kunnanavustuksensa

lainakirjastoon,

150 mk.

Lainakirjoja

hankittiin lisää

kahdessa erässä 227 mk

80

^p. ja284,75 mk, näytelmäkirjoihin kului sinä vuonna

28 mk.

Kirjastonhoitajana toimivat Ingrid

Lehtonen

^{ja Meeri}

Ke-

sämaa. Samana vuonna päätettiin jälleen käynnistää seuralehti ”Uusi

Kiuru”

ilmestymään joka toinen

kuukausi.

^Lehden

toimituskuntaan

"määrättiin” Ester Grönroos,^Eini Ahokallio,

Oiva

Varjoranta, Lepo Hem-

milä

^ja

varalle

Yrjö Tapper

sekä Hanna

Pirjola. Kotiopinnot päätettiin käynnistää

hankkimalla

^kirja

Suomensukuiset kansat

^{japyytämällä opet-} taja Kilpinen opettamaan.

Seuran

toiminta alkoi hiljentyä

20-luvun loppupuolella. Intoa

^puhku-

vat nuoretkasvoivataikuisiksi, menivät naimisiin tai muuttivat pois. Pöy- täkirjoista selviää, että puheenjohtajia oli vaikea

saada

^ja

muutamaksi vuodeksi tulee

^{tapa,ettäsyyskokous}

valitsikin

vain johtokunnan, joka

kes- kuudestaan valitsi

puheenjohtajan.

Johtokunnan ^kokouksia

oli harvoin

eikä

toimintaa ollut kuten edellisinä vuosina. Katon korjaamisesta,

kami-

nan

vaihtamisesta

ja sähköjen

laittamisesta puhuttiin

ja sovittiin usein.

Vuosikymmentenvaihteessa toiminta virkistyi jälleen. Mittavat korja- ukset saatiin

vihdoin

suoritettua.

Nuorisoseura”uran” 1930-luvulla teki-

vät mm. MeeriKesämaa,

Oiva

Hannula,Lauri Vainio,Knut Aaltonen ^ra- hastonhoitajana ja Saima

Allonen huvitoimikunnassa.

Nuorisoseuran

pöytäkirjatosoittavat seuraavan vuosikymmen olevanyhdistystoiminnal-

le

ominaista

aaltoliikettä:

Muutamia vuosia tiivistä toimintaa, ^{jonka jäl-} keen ^on hiljaisempaa. Johtokuntatyössä

pitkään olleet

jäsenet vaihtuvat yhtäaikaisesti nuorempiin, jotka hekin kohtamuuttavat pois kylästä,

kuka

naimisiin, kuka työhön tai

opiskelemaan.

Kolmekymmenluku ^on

koko maailman mittakaavassa

^muutosten

aikaa.

^Kenties

koko

nuorisoseura^aat- teineen tuntui kuluneelta ja

vanhanaikaiselta.

Toimintaa^onkylässä yllin kyllin 1930-luvulla,yhdistyksiä on jos jon-

kinlaisia

^ja

talo

^on

ahkerassa

käytössä. Ohkolan nuorisoseuran

vuosiker-

tomus

1935-36kertoo vuoden olleen vilkkaan. Omien

^juhlienja

iltami-

en

lisäksi iltamia

järjestivät

Ohkolan

Lotat,

Ohkolan

Maamiesseura, Ohkolan Maatalousnaiset ja

Ohkolan

Tarkastusyhdistys.

Lisäksi oli vielä

Pukkilan

raittiusseuran

vierailuiltama. Seuraava toimintavuosi

^{on kui-}

tenkin

hiljainen, ei pidetty

kuukausikokouksia eikä

mitään sisäistä

oh-

jelmaa.

Muut

yhdistykset

kuten Ohkolan

^{Lotat ja}Suojeluskunta,

Ohko-

lan

Maamiesseura,

Maatalousnaiset

ja Tarkastusyhdistys pitivät ilta- miaan.

Esteri Sikiö

^{ent.Nieminen,} nuorisoseuranpuheenjohtaja

jatkosodan

aikana.

Ohkolan

nuorisoseuran ensimmäisiä puheenjohtajia

1899-01 ins. Herman

Siutila 1924-25 hra

Arvo Liljavirta

1901-02 hra Kaarlo

^Alen

1925-26 hra Usko Grönroos

1902-05 hra

Emil

^Nieminen

1926-28 hra

Lauri Säteri

1905-06

nti

Ida Viksten 1928-29

hra Väinö Vilja

1906-08

nti Hanna Varjoranta

1929-31

^{hra Väinö}

Hannula

hra Onni

Nieminen

^1931-32 Erkki Vikström

1908-11 1931-32 Erkki Vikström

hra

^Elmeri

Hemmilä 1932-33

^Väinö

Hannula hra Valfrid Ahokallio 1933-35 Oiva

^Hannula hra

Oiva

^Varjoranta

1935-36 Aatto

^Säijälä 1911-12

1912-15

1916 1935-36 Aatto

^Säijälä

1919-20 hra Yrjö Tapper

1936-37 Olavi Aalto

1920-23 hra Pentti

Allonen

1937-38 Lauri Nieminen

1923-24

^hra

Aleksi

^Pirjola 1938-40 Tauno

Rantala

Johan

^Kyrölä

^{(Tapiola) Seuran-} talon

tontin lahjoittaja.

Ritva Lindfors

Aitan hämärässä kesäaamuun herätessäni muistelen...

yy~\

/Teidän muistoillamme

^{on niin}

kuin linnuilla

^omatmuuttotiensä,

J_VJLkeväimeen,

kesään,

lapsuuden

maahan”.

Näin

^kirjoitti

V.A.

^Kos-

kenniemi. Sehän

^on

toden

^totta.

Jo

^varhain

nuoruudessani

ajatukseni ihmettelivät, ^{mitä on Nuoriso-} seura,

olihan

vaarini sisar

Alexandra Ulriksnäs

^{jo vuonna}

1896

^tehnyt aloitteenseuran perustamisesta

Ohkolaan.

Mummuni

Aina Maria Riiskilä kertoi ajastaan

nuoruudessaan

^myös- kin viime

vuosisadan

lopulta, jolloinkylän^{nuoret jo}

olivat

esittäneet kesä- aikaan Minna

Canthin Murtovarkautta

^Mäkelän

ladossa. Vielä

^tämän

vuosisadan keskipaikkeillakin

^{hän hyvin}

vanhana lateli pitkiä

^rimpsuja

repliikeistään.

Ihmettelin,

ihastelin. Siihen

aikaanhan ei

ollut

seurataloa,

joten

kesäteatteritoiminta

oli jo silloin virinnyt

kuin

^itsestään.

Nuoruuden innostuksen

siivittämiä aikoja^{isäni Lepo}

Hemmilä

muis- teli,

kuinka Mattilan talossa

nykyisen pajan

kohdalla

esitettiin näytelmiä ennen

seuratalon

rakentamista. Kerran

oli

^esitys

ollut

meneillään salin perällä,

kun sisälle oli

^astunut

kaksi

miestä. Toinen oli mennyt suoraan näyttämölle ^jatäyteen ääneenkysynyt esiintyjiltä,että

mihinkäs

sinä^sen minun pirtukanisterini

oikein panitkaan. Vuosisadan

alussa Nuorisoseu- ran

lisäksi

kylään

oli

perustettu ^myös Raittiusseura, jonka jäseniä

olivat

olleet samatkylän nuoret.

Raittiusseuran kesäjuhla

oli ollut

Haapasaaren

Yli-Ollilan talossa. Juh-

lapuhujaksi

oli

kutsuttu itse ^seuran puheenjohtaja, ^mutta

hän

ei saapu- nutkaan puhettaan pitämään.

Kotimatkallaan

juhlaväkilöysi hänet

sillan- korvasta vadelmapensaikosta umpihumalassa

polkupyöränsä vierestä.

Näiden huvittavien tapausten

aikoihin oli

^jo

alettu rakentaa

seurataloa, johon tontin

oli

lahjoittanut Kyrölän eno, niin

kuin

äitini tiesi kertoa.

Hän,

Johan ^Tapiola,

entinen Kyrölä,

oli Ida

^Lovisa

Ulriksnäsin

^{ja Olga} Maria Kesämaan

veli

^{ja Kyrölän}

talo oli

ollut siihen aikaann.

300 ha

pin-

ta-alaltaan.

Kesäjuhla. Kuva otettu

talon

päädystä ensimmäisen pääsi- säänkäynnin vieressä.

Lepo

Hemmilä

,

innokas nuorisoseuralainen.

Rakennushirret tulivat

lahjoituksinakylän

taloista

ja talkootyö

oli

^ollut

valtavaa.

Vastuunkantajana

oli

toiminut rakennusmestari Salminen, ^joka asui Kylä-Hemmilässä

koko rakentamisen

^ajan.

Seuratalon valmistuttua hän maalasi

puurakenteiseen esirippuun Maamme-kirjasta malliksi otta- mansakuvan Väinämöisen soitto. Kaaressa suuren

kalevalaisen maalauk-

senyläpuolella kiersi

teksti: Hän

jätti

kantelon

jälelle, laulutsuuret

lapsil- lensa. Seuratalon

ensimmäinen lattia tervattiin, terva

kaadettiin

^ämpäris-

tä

lattialle

^{ja se}

levitettiin

harjoilla. Vintissä

oli ollut

^iso

pukuvarasto

^ja paljon kirjallista tuotantoa, kirjoja ja ^seuran toimittamat lehdet Kiuru

sekä

myöhäisempi Uusi-Kiuru. Ne

tulivat poltetuiksi lämmikkeeksi

^toisen

maailmansodan

^{aikaan, jolloin}

talossa oli

majoitettuna venäläisiäsotavan- keja.

Joskus 80-luvulla

^vintin

siivoustalkoissa

Haapasaaren

Olavi oli

^löytä-

nyt rakennusmestari

Salmisen seuratalosta maalaaman taulun huono- kuntoisena

ja pyysi minua restauroimaan ^sen. Nyt setaas on

seuratalon seinällä

muistuttamassa talon

alkuperäisolosta.

Vielä

lisää isänikertomaa,

kuinka

^{Yrjölän Hannan,} Grönroosin Este- rin,

Hannulan

Viljon, Liljavirran Arvon, Varjorannan Oivan,

Lassilan lik-

kojenym.

silloisten

^nuorten

kanssa olivat kunnialla

^vieneet

läpi

suuriakin

kuuluisia

^näytelmiä,

kuten

Minna

Canthin

Anna-Liisa ja

Thomasin

Charleyn tätiym.

Mäki-Hemmilän

nuori isäntä

Elmeri Hemmilä oli ollut

ohjaajana ja vetäjänä. Nämä nuoret

olivat

jo siihen aikaan tehneet mm.

koneen,

millä

saivat aikaan taustaääniä. Harmi vaan, ettei näistä ajoista ole jäänyt parempaa

kertomusta

^kirjoihin

eikä kansiin.

Nuorisoseurain- nosta

kertoo

^{myös se,}

kuinka Grönroosin

Kalle ja isäni

kävivät reellä

^Por- naisissa näytelmiä katsomassa ja

reki tietenkin kaatui kotimatkalla

^umpi- hangessa,

kun

^tiet

olivat tukossa.

^Myös

suksilla he olivat

käyneet aina

Uusi

nuorisoseurantalo koko komeudessaan.

Anna Tapper.

Anna-Sofia

Tapperin, 11

lapsen

yksinhuol- tajan tytär, joka

osallistui

näytelmätoimintaan

kunnes

naimisiinmentyäänmuutti pois. Kuva otettu

kotitalon

Lassilan

pihasta, jostaon näköyhteys

seuratalolle.

Eino

^{ja Ester}

Grönroos.

Musikaaliset sisarukset

^esiin- tyivät paljon

Ohkolassa

^ja

lähiseuduilla.

^Ester

kävi Tuusulan

kansanopiston ja

suhde

opistoon säilyi useita vuosia,Einosta

tuli

^Helsingin

kaupunginorkesterin^ensi-

viulisti.

Asikkalan

Vääksyssä asti iltamissa. Isäni mentyä naimisiin ja siirryttyä pois keskikylältä

1927 häntä oli vielä

pyydetty jatkamaan näyttelemistä, muttakieltäytymisensä syyksi

hän

^oli

leikillään

sanonut, ettei vaimopääs- tä.

Oli ollut kansalaissodan

^{aika, joka}

oli

vähentänyt ja pahoin rasittanut kylän nuorisoa. Tämän jälkeen oli toiminta

ollut

hiljaisempaa, Suojelus-

kunta oli

pitänyt hiihto- ja ampumakilpailuja

seuratalon

^maastossa

sekä

Lotta-järjestöllä

oli ollut

arpajaisia. Tuli sota-ajat, jolloin taas nuorisoa poistui Isänmaan

vapauden puolesta. Sotien välissä

^ja

sodan

^jälkeen

Maa-

miesseura toimi

innokkaasti

pitäen

iltamia

^ja myös latotansseja ympäri kylää. Hevosjalostusyhdistys niin

ikään

järjesti kilvanajoja ja päälle

oli

^tie-

tenkin oltava iltamat seuratalossa.

Hevoskilpailut

olivat

^hyisessä

talvisääs-

säKeravanjärvellä ja

kesällä Jaakkolan

^lakeella

Koliinilta

mäntypuskille.

Muistelen,

kuinka välirauhan aikaan

^{ikäpolveninuoret} saimme harjoi-

teltua

esityskuntoon satunäytelmän

Tuhkimo.

Pääosissa muistan siinä

ol-

leen HannulanPirkon,Rautasuon

Sirkun

ja

Tuomisen

^Irman.

Sotien

^jäl-

keen

^esitimme

talviaikaan

yleensä tapaninpäivänä

iltamien

^yhteydessä

kuvaelmia

ja näytelmiä, kuten

Uotilan

Talosta ja^torpasta sekä Suutarin saunalauantai. Neme ohjasimme itse

porukalla,

samoin kuin

kuvaelmat

Mustalaisleiri,

Tizan rannoilta

^ja

Meksikon

pikajuna, joissa

Jorma Juselius oli

säestäjänä. Näihin aikoihin

olin

^jo

alkanut kantaa

^{vastuutapuvustami-}

sesta. Harjoitukset pidettiin

vanhassa

kylmillään

olleessa

^{salissa, jossa oli}

lämmittämässä huoneen

^{kokoon verrattunavain pieni}

kamiina seinustal-

la. Sitä

alettiin lämmittää

vasta harjoitustenalussa, jossilloinkaan,

eikä

^se aina

edes

^vetänyt.

Kesäiset

näytelmät esitimme jokakerta paljaat jalat pa- lellen ja hengitys huurussa ensin alkuun, mutta kyllä

kolmannessa

^näy-

töksessä

jo posket punoittivat javarpaat

lämpisivät.

Esityskertoja pidet- tiin

silloin

vain yksi. Näitä edellä kuulemiani ja

kokemiani

^aikoja

kelailin

mielessäni peltotöitä

tehdessä

^ja

iltaisin käsitöitä

kirjaillessa. ^Ajattelin,

että jos joskus

vielä

pääsisi näyttelemään.

Oli

pysähtyneisyyden

aika.

Tuli vuosi

1953

ja kylään muutti

palavasieluinen

opettaja Arvo

Ikonen

Anja vaimonsa

kanssa.

He liittyivät

heti

^kylän

rientoihin.

^Kaiken

aikaa

Arvo

kaavaili

mielessään kesänäytelmän käynnistämistä.

Seuran

^puheen-

johtajana

oli tuolloin

Liljavirran

Jaakko

^{ja minä}

olin sihteerinä.

^Arvo

kertoi meille

ajatuksensa. ^Ei meitä,

eikä

^ketään

muitakaan

näyttelijöistä tarvin- nutkahta kertaa pyytää

mukaan

ohjatun kesänäytelmän virittämiseen. In- nostusta löytyi yllin kyllin. Harjoitukset

aloitimme

hyvissä ajoin

kevättal- vella 1956 koululla.

Lumien lähdettyä etsimme joukolla kylältä esityspaik- kaa japäädyimmeKylä-Hemmilän pihaan.

Ulkopihalta

löytyi

pitkä riihira- kennus

^näyttämön

vasemmaksi seinustaksi. Katoksen

alle ripustettiin

kei-

nu.Edessä olinavettalato, johon

rakennettiinkuisti

^ja

ikkuna.

Tämä toimi

oikealla sivustalla olevan

^hirsisen,

moniruutuikkunaisen

^navetan

kanssa

Koskenlaskijan morsian.

OhjausArvo

Ikonen.

^Ritva

Hemmilä

ja

Olavi Annola.

Valok. Olavi

Mäkeläinen.

päärakennuksena

ja pelakuut

kukkivat ikkunoilla

valkoisten verhojen välis- sä.Pihapiiriin kuului myöslehmäaitaus

lehmineen. Tässähän olikin

^Roini-

lan talo

^Minna

Canthin

^{näytelmään}

Roinilan talossa. Minä

sain kunnian

olla

^Annanosassa

Ohkolan

ensimmäisessä kesäteatteriesityksessä jaArvo, ohjaaja,

oli

Maunona toisessa pääroolissa. Näytelmässäon monta muuta isoa roolia, mutta

kaikkiin niihin

ja pienempiinkin saatiin juuri sopivat esiintyjät. Katsomona oli

loivasti

viettävä rinne heinäpeltoa, joka riittävän

kokoinen suurellekin

katsojajoukolle, josta tosin meillä ei vielä siinä vai-

heessa

ollut aavistustakaan. Arvo,

Jaakko

^{ja minä}

^kolmisin

^jouduimme

kantamaan

suuren vastuun myös monista käytännön asioista,

puvustuk-

sesta,

mainostuksesta

^ym. onnistumisen edellytyksistä.

Koskenlaskijan morsian Öljymäellä^v.

1960.

^Ohj.

Arvo Ikonen.

^KariAllonen,

Lea Lehtonen. Valok. Olavi Mäke-

läinen.

Kevät

oli kaunis

ja harjoitukset ^sujuivat.

Juhannuksena

ensi-illassa, juuriennen ensimmäistä esitystä saimme

ihmeeksemme

^{ja suunnatto-}

maksi iloksemme

^navetan

ikkunoista salaa katsellen

^{todeta, ettäkatsoja-} joukko

olikin valtava. Se

kannusti meitä yrittämäänparastamme.

Suomen

keskikesänjuhlan

ilta ilman

^ja

tunnelman

^puolesta

oli

^mitä

loistavin

^ja

kat-

somo

eli

näyttelijöiden kanssa, ^{sen tunsi.}

Kiitokset

^ja

arvostelut olivat

hämmästyttäviä. Näin

olimme

yhteistuumin saaneet

kauan näihin

^päi- viin

saakka

^jatkuneen

kesäteatteritoiminnan

^käyntiin.

Seuraavana

^{vuonna jatkoimme}varta vasten

kesäteatteriksi rakennetul-

la Öljymäellä

Pakkalan

^{Tukkijoen kanssa, jossa sain}

olla Katrina

ja

Arvo Turkkana. Kolmas

kesänäytelmäni oli Topiaksen Isännän Ääni, jossa

olin

kaupunkilaisrouvana ja

Olavi Aunola herrana. Sitten

^{seurasi Syvänteen} Koskenlaskijan morsian, ^jossa

kolmas

naispääosani Hannana ja tukkilais-

Anttina _taas Aunolan

Olavi.

Niin

ikään katsomossa tarkkaili

^eräs

toinenkin Olavi,.

Kun sitten Isännän Ääni

alkoivaikuttaa täällä

^{kotona, jatkoinkin}

uudelleen

^vasta

lastemme

^var-

tuttua ja tultua isänsä

kanssa

^{näytelmiinym. toimintaan}

mukaan. Kaikki-

aan

olen

^tehnytpuvustaja-maskeeraajan^työtä 21 eri näytelmään sisä- ja ul-

kotiloissa.

Viimeisin oli Aleksis jaAuroora, johonkirjoittajaksi pyysin Han- nu

Niklanderin

ja ohjaajaksi Laura

Pape-Buttlerin,

molemmat

Hemmilän

suvusta. Nykyään

olen

^taustallapitäjähermanskana^hengessä

mukana.

Onnea

aina eteenpäin nykyisille ja

uusille sukupolville

nuorisoseura- toiminnassa

sekä

^neuvoksi;

Tutkikaa

^mennyttäkunnioituksella, niin saat- teinnostusta, virikkeitä ja

tukea omalle elämällenne

^aina

muisteluhetkiin

saakka.

Karita Laisi

Ohkolan Työväentalo

tse rakennus ei

ollut

suuruutensa ja kuuluisuutensa

päivinäkään kovin mahtava. Sokkelin

^mukaan

sillä oli

pituutta 17 metriä ja

leve-

yttä 14 metriä.

Talo

^ei

ollut

^aivan

suorakaiteen

^muotoinen,

sillä oli ”ulosvetonsa”.

^Pin-

ta-alaa sillä

^oli

kaikki

^tilatyhteenlaskien ²²⁰

neliömetriä. Juhlasali

^näyttä-

möineen

oli

^{120neliötä”,}Pertti Tuominen kirjoittaa

tallenteessa

^v.

1988.

Työväentalo

oli

alunperin Virran perheen

mökki

Nummisten tien ^var- ressa Vähäkylässä mutta

perhe purki

^ja

rakensi

^sen

vuosisadan

^{alussa lä-}

hemmäksi

keskikylää,

Mäki-Anttilan maille.

”... Etsittäessä työväentalolle ^sopivaa,

keskeistä paikkaa

tarjoutui Virta myymään oman

mökkinsä. Sitä

laajentamalla kohoaisi

Ohkolalle

^mainio järjestötalo.

Vuokramaalla

^seisovan

mökin

^kaupalle

oli

^{tietysti saatava}

myös maanomistajan lupa.

Mäki-Anttilan

isännäksi oli juuri

tullut

^Harjun maanviljelyskoulusta valmistunut

Valfrid

^Ahokallio, joka suostui omista-

janvaihdokseen. Myöhemmin

kun kävi

^{selville, ettei}

tontilla

^sijainneen Virran

kaivaman kaivon

vesi riittänyt

alkuunkaan

työväeniltamien

veden-

tarpeeseen,

Ahokallio

antoi

luvan uuden kaivon kaivamiseen

^hänenpuo-

lelleen

tontinrajaa. Virta sopi myöskaupanteon yhteydessä, että

hänestä tuli

työväentalonvahtimestari ja niin

muodoin hän

^sai

perheineen

edel- leenasua entisessä mökissään, jokanyt uppoutui

tavallaan

uuden talon sisään. Työväenyhdistys^rakensi

suurelta

osin talkootyönä

mökin

^yhtey-

teen juhlasalin,näyttämön ja eteisen.

Vanhasta

^osasta

tuli ravintolahuo-

ne ja

asuinhuone vahtimestarin

asunnoksi”, kertoo Pertti Tuominen.

Myös

Elli

^ja

Oiva

Pohjonen muistavat miten vahtimestarin keittiö ^muut- tui

iltamissaravintolaksi. Talon

tapahtumista

he

muistavat erityisesti

ilta-

mat, näytelmät ja tanssit, joissa soitti Imatra

orkesteri:

Ilmari Mäkinen ja Martti

Mankinen

^haitaria, Niilo Salmi ja Risto

Mäkinen vuorottelivat

rummuissa ja Yrjö

Mankinen

^soitti

viulua.

Vappujuhlat japikkujoulu

olivat

perinteisiä

talolla

järjestettäviä juhlia.

Vappujuhlatalkoivat kellokoskelaisten ja

ohkolalaisten tapaamisella

^Hyö- kännummenmäellä, josta

lähdettiintakaisin Ohkolan talolle

^juhlaan.

Juh-

Sokkelipiirroksen

mittakaava 1:175.

Piirtäjä

Onni Pelto-

nen.

Sisärakennelmat Elmeri

^Tuomisen

arvion ja muistaman

mukaan,

piirustukses-

tapuuuttuuparvi.

Talo rakennettiin

vuosina

1908-1909

^ja

sen

valmistettua

vietettiin avajaisjuh-

lat. Talon vihki

Oskari Tokoi.

OHKOLAN TYÖVÄENTALON POHJAPIIRROS

lissa

soitti Kellokosken torvisoittokunta. Pikkujouluissa

vieraili

^{pukki jaka}

enlapsille sitä mitä

oli

^saatu

kasaan.

Työväenyhdistyksentoiminta

alkoi

virkistyä jo

1920-luvun alussa. Kus-

taa

Salama

oli yhdistyksen keskeinen hahmo. Iltamat

olivat

suurimmat yleisön liikuttajat.

"Iltamien

ohjelmarakenne

noudatteli

^{joennenkapinaa}

syntynyttä kaavaa, ja samantyyppisenä ^se jatkui vielä

1930-luvullakin.

^...

Enste vetivät jonkin kappaleen

haitarilla

^{- jos}

haitaristia

ei ollut, niin mentiin suoraan tervehdyspuheeseen. ^Ennen

kapinaa

^puhui

tavallisesti

Eeberhard Laaksonen, 1920-luvulta

alkaen

tervehdyspuheen piti

Mäki-

sen

Helmi

(myöh. Aaltonen),

Mäkisen

Sanna, ^Hagelinin

Kalle

^tai joskus Kustaa Salama. Sitten saattoi_seurataruno, jonka esitti Mäkisen Sanna tai

joku _muu.

Runoa

seurasi usein kupletti, joka yleensä

laulettiin ilman

säestystä.

1920-luvulta

muistan

Kalle Nurmen

esiintyneen kuplettien lau- lajana. Mutta

oli

niitä muitakin, mm. Tuomisen

Elmeri. Tilaisuudessa

saattoi

olla

myös juhlapuhe.

Ja

^ennennäytelmäkappaletta

pidettiin väliai-

ka ja kappaleen päätyttyä

oli

tunti tanssia. Penkit kerättiin pois, lattialle veistettiin

liukkauden lisäämiseksi

steariinia kynttilän pätkistä ja tanssi

alkoi.” Näin muistelee

^Toivo

Helenius Pertti Tuomisen

kokoomassa tal- lenteessav. 1989.

Mäntsälän

kapinan jälkeen toiminta

talolla

^hiljeni.

Oiva

Pohjonen ker-

too, kuinka meni jonkin aikaa^ennen

kuin

^viitsimennä sinne. "Työväen- yhdistyksen jäsenmäärä tippui viiteen vuosina

1933

^{ja 1934”,}Kirsi Kera- vuori kirjoittaa

Mäntsälän

historiassa. Pienen hiljaiselon jälkeen

kolme-

kymmenluku

oli kuitenkin

^vilkasta,

muistelee

^Toivo

Helenius

talleentes- sa. Elo-syyskuussa

-32

esitettiin Kaarlo Halmeen Murtuneita ja sitten(ei

järjestyksessä)^Noidankosto,

Roinilan

^talossa, Nuori Luotsi ja

Sillankor-

ven emäntä.Tukkijoella

oli

esitetty joennenkapinaa. Vuonna 1935

alkoi

yhdistyksen jäsenmääräkasvaa ja toimintavilkastua, seuraava vuosi

olikin ihmeteltävän aktiviinen:

Työväenyhdistys järjesti peräti

16

^{iltamat muu-} tamien juhlien

lisäksi.

Näytelmätoiminnassa

olivat mukana

mm.^Kustaa

Salaman lapset:

^Elli, Esko, Eeva, Aino ja

Hilkka sekä Rauha

Rantakorpi, Siiri Pohjonen, Reino

Leino

ja Aira Lempinen.

Nuoret

kasvoivat

aikuisiksi, muuttivat pois, menivät naimisiin, saivat

lapsia

ja näytelmätoiminta työväentalolla alkoi hiipua. Yhdistys pysyi

kui-

tenkin hengissä, järjestäen joskus tansseja ja

iltamia. 50-luvulla

^toiminta loppui ja

talo

^jäi

ilman

käyttöä, tyhjilleen.

Vesikatto romahti

60-luvulla, talo mätäni ja sitten purettiin

70-luvulla. Innokkaita

^korjaajia

oli liian

^vä- hän, sanoo

Oiva

^Pohjonen.

Ohkolan

ja

Kellokosken

^työ- väenyhdistysten yhteinen

vappukulkue

^vuonna

1928

^on

saapunut

Ohkolan

^työväenta-

lolle.

Työväentalolla

oli aktiivis-

tanäytelmätoimintaa. Ennen

talon valmistumista

^yhdistys

kokoontui Taka-Mattilan talossa lähellä

^{Öljymäkeä, jossa}

oli

toimintaan suopeasti

suhtautuva

^isäntä.

Silloin

^jo

oli

näytelmätoimintaa,

Toivo Helenius

^on

muistellut

^äitinsä näytelleen näinä

”Mattilan vuosina”. Siihen aikaan

vappujuhlat vietettin Öljymäel-

lä, minne punaiset liput vietiin

liehumaan.

Valok. Otto

Kilpeläinen.

Irma Simolin

Koko perheen teatteriharrastus

Muistelossani

^tätäyli neljänkymmenen

vuoden

^aikaista

teatterihar-

rastusta,

muistelen

sitä

meidän

^perheen

näkökulmasta

ja erityises- ti isäni

Elmeri

^Tuomisen

kannalta.

Isäni Elmeri Tuominen(s. 1899)

teki

päiväkirjamerkintöjä

lähes

^päivit- täin

vuodesta 1922

^{vuoteen 1989,}

eli kuolemaansa saakka.Kalenterit

^ovat

lähes kaikki tallessa.

^Neovatpienikokoisia yleensä Työväen taskukirjoja ja v:sta

1933

alkaen Maatalouskalentereja.

Merkinnät

^ovatlyhyitä ^muistiin- panoja

koskien

säätä, työpaikkoja,

läheisten

^kuolemia,

lasten

^syntymiä, huutokauppoja, vierailuja yms. Näistä

kalentereista

^{käy ilmi}

Ohkolan

Työväenyhdistyksen

talossa tapahtuneet iltamat

ja näytelmäesitykset,

joissa Elmeri on ollut innokkaasti

mukana.

Vuonna 1922 esitettiin näytelmä ^”

Kultaristi”

^ja juhannuksena

pidet-

tiin kesäjuhlat, jotka

olivat

^joka

kesäinen

odotettu tapahtuma ohjelmi- neen ja urheilukilpailuineen.

Helmikuussa 1923 kuoli Elmerin

ensimmäinen vaimo Maria Sandberg ja isäni jäi

1/2-vuotiaan

pojan yksinhuoltajaksi

iäkkäiden

vanhempiensa kanssa. Sen

tähden luultavasti

^{ei vuosina}

-23

ja -24

ole

^merkintöjä työväen-

talon

toiminnasta.

Oli raskasta hoitaa sekä

vanhempiaanettä pientä lasta.

Vuonna

1925

^on kuitenkin aloitettu harjoittaa näytelmää, jossa

Elmerillä olikin ehkä

^yksi

lempirooleistaan, Molierin "Lääkäri

vastoin tahtoaan”.

Koko

^elämänsä

hän

muisti pitkät

"latinankieliset”

repliikit. Näytelmä esitet- tiin 1.1.1926,esityskertoja ei

luultavasti ollut

^muita

kuin

^tämäyksi.

Työväentalolla ^{esitettiin myös} toinen sittemmin Öljymäelläkin

nähtä-

vänäytelmä: Pohjalaisia. Kalenterissa on

7.2.1926 merkintä

^”Harjoittelen ensi

kertaa

Pohjalaisia”. Pohjalaisten harjoituksista^on useita mainintoja ja harjoituksia pidettiinmyös

koululla.

Näytelmä esitettiin

4.4.1926

^Työ-

väentalolla

^ja

18.4.1926 Ohkolan koululla. Oiva

Pohjonen, joka_myös oli

mukana

näytelmässäElli vaimonsa jatämänsisarusten

Helmin

^ja

Ilmarin

kanssa kertoo, ettänäytelmää esitettiin

lisäksi

myös

Pornaisissa

ja Hyvin-

käällä. He kertovat

^{myös, että} näytelmällä ei

ollut

varsinaista ohjaajaa

vaan,että se syntyi porukassa.

Vuonna

1927

^ontyöväentalolla

vilkasta

^toimintaa. Näytelmäharjoituk-

Pohjalaisia Öljymäellä 1

958

ohj.

Arvo Ikonen. Salttu

^ja Kaapo eli Elmeri Tuominen ja

Olli Hannula. Valok. Olavi

Mäkeläinen.

siä^on usein janäytelmiävalmistuu. Uusi vuosi

aloitettiin

^{iltamilla, johon} kuului näytelmäesitys. "Onnenveräjä” näyteltiin22. tammikuuta,päivän

kohdalle

^on isä kirjoittanut "kurssi oli

korkealla”. Saman vuoden huhti- kuussa

näyteltiin täydelle

salille "Murtovarkaus”.

Marraskuussa Elmeri solmi uuden

^avioliiton

Elli

^{Salaman,äitini}

kans-

sa.

Perhe kasvoi

jarakennustyömaat, joilla isä oli^työssä

olivat

usein kauka- nakotoa.

Vuodesta 1932 alkaen Elmeristä

tuli maanviljelijä ja

harrastus-

toiminta siirtyikin kuin luonnostaan Maamiesseuraan,

Maatalousker-

hoon ja Tarkastusyhdistykseen.

Nuorisoseurantalolla

^pidettyjen

iltamien

ja seuran kesäjuhlien ohjelmissa Elmeri

oli mukana

^v:sta

1933

^vuoteen

1939.

^Tuli

tavaksi

^{järjestäämyös}

rekiretkiä

^eri

taloihin

sekä ravikilpailuja Keravanjärvellä ja

Metsäkulman

tiellä. Illalla pidettiin sitten

iltamat

^pal- kintojen jakoineen.

Isän

kanssa

^näyttelinsamassa näytelmässä jo^vuonna 1954,_se

oli Oiva Huovilan

ohjaama näytelmä "Olenko minä

tullut haaremiin?”

^{Tämä mer-} kitsi

teatteriharrastuksen alkua minulle

^ja

Elmerille uudestaan.

^Kun

kesä- teatteritoiminta Ohkolassa

^alkoivuonna

1956 oli Elmeri

^{isännänosassa}

"Roinilan talossa”.

^Minätaas

olin

kuiskaajana. Tukkijoella ja Pohjalaisissa

olimme

^myös

molemmat mukana.

Poikani Heikki syntyiv.

1959

^{ja minun} näyttelemiseen!

tuli

^muutaman

vuoden tauko

^mutta

Elmeri oli

^edelleen mukana monissa näytelmissä.

Pääsin mukaan

^vuonna

1967

Virtasiin ja

Lahtisiin

^ja

sillointuli

^mukaanmyöstyttäreni Eira.

Teatteriharrastus

per- heessämme kasvoi.

Mieluisia rooleja on ollut useita mutta vuonna

1983

sain toiveitteni

roolin Leena Härmän

näytelmässä

Viekää tuhkatkin

^{pesästä -}esitin

Jan-

huskaa. Olin

HelsinginKaupunginteatterissa nähnyt

Eila Pehkosen Jan- huskana

ja^se

oli ollut oikea

elämys, toivoin salaa joskus saavani esittää ^sen itse.

Ja vielä kun Janhuskan

^ystävää,

Jaakko

^{Kivistöä, esitti omaystäväni}

Martti Myllys!

Olimme

myös

mukana

^seuraavien

kesien

Ikiliikkujassa ja

Ulkosaarelai-

sissa.

Olimme

^Masan

kanssa mukana seuratalolla

esitetyissä näytelmissä

Pastori

Jussilainen,

Kolme Iloista

^{Rosvoa ja}

Pikkuaave Laban. Rosvoissa

Elmeri esitti Tornin vanhaa Topiasta ja

Pikkuaaveessa

oli mukana poikani Heikki, joka on ollut Järvenpään teatterissa

vuodesta 1985.

Vuosisata haaveita -kabareessa olimme näyttelemässä kolmessa polves- sa

kun

minun

lisäkseni mukana olivat molemmat

^lapseni

sekä

^Heikinty-

tär

Oona.

Myös Masa

oli mukana

^yhdessä

Ahti Salmisen kanssa

^ja

hänen

lapsensa

Jussi

^{jaTimo,Eiran ja}

^Heikin

^{serkut, soittivat}

orkesterissa.

^El- merion varmasti tyytyväinen,

kun koko suku

^on

mukana hänelle rakkaas-

saharrastuksessa. Olavi Mäkeläinen.

Virtaset ja

Lahtiset

^v. 1967, ohj.

Olli Hannula. Valok.

Tuula Blåfield

Seuratalosta ^ja talkoista

Jouko ^{Vainio ja} Jaakko ^Tapper muistelevat

Sopii

kysyä, missä me

ohkolalaiset

näyttelisimme,

elleivät

^uutterat

tai koolaiset

pitäisi niin

seurataloa kuin

^Öljymäen

kesäteatteria kunnossa.

Naapurimme

Jouko Vainio eli

kyläläisten

kesken Jonne ^oli

^kymmen-

vuotias perheenmuuttaessa

Ohkolaan

vuonna

1934. Jaakko

^{Tapper, joka}

on

hieman

nuorempi, syntyi

Ohkolassa 70

vuotta sitten. Molempien ^su- vussa

kulkevat nuorisoseuratouhut

^ikään

kuin luontaisetuna.

Joskus 50-luvulla Jouko oli

menossa metsätöihin,

kun

linja-autoa

odot- televa Oskari

^Ojamo pysäytti hänet ja kysyi:

"Olekkos kuullu seuratalon

tontin

tarinaa?”

Ojamon

mukaan

se löytyi

sattumalta. ”He laskivat Oskari

Alangon

kanssa

polkupyörillä

alas

Kyrölänmäkeä ja kaatuivat

pehmeässä

hiekassa. Siitä maantasosta maailmaa

katsellessaan kumppanukset huo-

masivat sopivan paikan, johon

nuorisoseurantalon

voisi rakentaa. Saman tien

he lähtivät selvittämään

asiaa läheiseen Kyrölän taloon, jonka maita

alue

silloin oli. Tontti

vaihtoikin

^{omistajaayhden}

markan kauppahinnas-

ta”,

Jouko kertoo.

Joukon

^{tytär Anna-Maija} (myöh. Kajander)

laati

vuonna

1982

seuran

sihteerinä nuorisoseurantalon

70-vuotisjuhliin lyhyen historiikin, jonka

tiedot hän oli

^{saanut mm.Paavo}

Hemmilältä

^januorisoseuranarkistosta;

Kesällä 1911 valittiin

rakennustoimikunta, jonka puheenjohtajaksi

tuli

opettaja

Oskari Alanko. Hänen

muutettuaan pois paikkakunnalta asioita

hoiti miltei

^yksinomaan

Elmeri Hemmilä.

Tontin

maantasauksen

^ja

seuratalon

nurkkakivityöt

urakoivat ohkolalai-

set

Vihtori

Segersvenni ja Tuure Roine. Syyspimeällä

nurkkakivet olivat

pystyssä ja ensimmäisen

kerran

^”

talolla

^” tanssittiin pimeässä

nurkkakivien välissä.

Varsinainen

talonrakennus aloitettiin

^seuraavan

vuoden huhtikuussa

urakkatyönä.

Rakennusmestarina oli Salminen Lahdesta

ja päärakennus-

miehinä

^Anttonen,

Emil

^Heino,

Johan ^Maunola

Hautjärveltä ja

Jalmari

Sulonen Levannolta. Dahlblom

^ja

Artturi Wallenius

^veistivät

hirret raken-

nuspaikalla. Lattialaudat, kattopanelit,

ikkunat

^ja ovet

rakennusmestari

Salminen tilasi Lahdesta

^{jane ajettiin}

hevospelillä

Järvenpäästä(rautatie- asemalta)

Ohkolaan.

Hemmilän

^Paavo

karkasi kerran pikkupoikana

ja löytyi rakennustyö- maalta miesten joukosta.

"Tuli pikkuisen

Koivuniemenherraa”,

hän oli

^ai-

kuisena muistellut Jaakko

Tapperille.

Ohkolan nuorisoseurantalon vihkiäisiä

^vietettiin

29.12.1912. Juhlia ^oli

juontamassakylän

silloinen

opettaja Lennart

Lehmusvuori.

Piano- ja viu- lusooloja esitti

Oskari Alanko. Parvella

^soitti

Mäntsälän torvisoittokunta

opettaja

Puron

^johdolla.

Yhtenä nuorimmista

soittajista

oli

12-vuotias Eino

Grönroos (myöh.

^Rautasuo), joka muutti

Ohkolaan

vuonna

1916. Juhla-

näytelmää,

Gustaf

von

Numersin

^Pastori

Jussilaista

saatiin ohjaamaan

oh-

kolalaissyntyinen

kansallisteatterin

^näyttelijä

Helvi

^Baksberg (o.s. Velin).

Seuratalo

^tai seurahuone, joksi sitämyöskutsuttiin,vaati

tietenkin

^jat- kuvaa

kohennusta. Talkoita harrastettiin

jokaisella vuosikymmenellä.

Alusta alkaen

^pidettiin

säännöllisesti

monta

kertaa vuodessa ”kuuraustal-

koita

sekä pihanpuhdistustalkoita”.

Talo oli alkuperäisessä kunnossaan

^vuoteen 1922, jolloin^se

maalattiin punamullalla viikon kestäneissä talkoissa. Edellinen

^viikko

oli

^tehty

pensse- leitä hevosen

häntäjouhista,

kuten siihen aikaan oli

^{tapana, Anna-Maija} kirjoittaa.

Katto

Talon piirustukset

^{on päivän-}

nyt

”Lahdessa Huhtikuussa 1912 O. Koisi.” Tässä salin

itäpääty näyttämöineen.

Valok. Pentti Johansson.