Ohkolan sairaala 1961-1994 · DIGI

• l a l :f«

^{4 'A}

^>fiVi

^'A

JTIE

Ohkolan sairaala

1961^- 1994

Marja-Leena Vitikka

Ohkolan sairaala

1961-1994

Kaikki oikeudet pidätetään. ^Tämän julkaisun jäljentäminen^ilmantekijän kirjallista^lu- paapainamalla, monistamalla, äänittämällä^taimuulla ^{tavoin on}tekijänoikeuslainmu-

kaisestikielletty.

® Marja-Leena Vitikka

Toimittanut Marja-LeenaVitikka

Kustantaja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä

Taitto EsaAhonen

ISBN ISSN

952-9679-12-2 1235-144 X

Painopaikka GummerusKirjapaino Oy Jyväskylä 1996

Sisällys

Prologi 9

1.Sairaalan perustaminen ¹¹

2.ElmaRoutalinnan aika ²⁷

3.EinarLuukkosen aika ⁵⁹

4. Antti Hemmin aika ⁷⁷

5.Lopettamisen vaiheet ⁹⁹

Epilogi 115

Liitteet

A.Haastatellut 125

18.

Kirjallista materiaalia lähettäneet ¹²⁵

C.Lahjoitukset museoon 126

D. Painetut lähteet ¹²⁶

E.Valokuvat 127

F. Liittovaltuustonpuheenjohtajat 127

G. Liittovaltuuston jäsenet ¹²⁷

H.Liittohallituksenpuheenjohtajat ¹²⁹

I. Liittohallituksen jäsenet ¹²⁹

J. Pitkäaikaisettyöntekijät ¹³⁰

Lukijalle

Ensimmäinen potilasosasto henkilökuntilleen oli ^siirretty Kellokosken ^sairaalaan ja

seuraavat odottivat ^vuoroaan. Rakennus oli jäämässä tyhjilleen eikä näkyvissä ollut

uuttakäyttöä.^Kunnat olivat hakeneet pois hoidettavansa, jotkasiirrettäisiin vanhain- koteihin tai muualle.Työntekijöillä^oli mahdollisuusjatkaa jokoKellokosken sairaalas-

satai toisaallasairaanhoitopiirin alueella. Näiden muutostenaiheuttamasta kivusta syn- tyi tarve saada sairaalanvaiheet kansienväliin, kunnianosoituksena Ohkolan^työnteki-

jöille,potilaille, omaisille jaluottamusmiehille.

Olen elänyt sairaalan vaiheita lapsesta ^asti: pihapiirissä sentunnelmissa^leikkien, työs- kennellen eri tehtävissä kesäsijaisena janyt aikuisena dokumentteja tutkien, henkilö- kuntaa haastatellen. Mielessäni Ohkola säilyy hyvien ^ihmistenyhteisönä. Raskaalle ja aliarvostetulletyölle asetettiin korkeita inhimillisiä päämääriä, pyrittiin järkeviinpää- töksiin jahaluttiinpotilaiden parasta.

Tämä ^teos ei ole historiantutkimus. ^Tässä historiikissa ihmiset ja dokumentitsaavat

kertoa javalottaa Ohkolassa ^elettyä elämää ja tehtyä ^työtä monilla tasoilla: Iloa ja^su- rua, arkea jatyön keventämiseksi viljeltyähuumoria. Samalla ^{ne tulevat} kuvanneeksi kolmessa vuosikymmenessä tapahtunutta mielisairaanhoidon kehitystä sekä ^ennen

muuta "Ohkolanhenkeä”.

Työnvalmistumiseenontarvittu ^monenihmisenapua. Kiitoskaikille "historiankirjoit- tajille” yhteistyöstä jakaikille teille, jotkaolette olleetapuna monissa eri työvaiheissa.

Erityisen ^suuri kiitos kuuluu ^{ylilääkäriIlkka} Taipaleelle. Hän näki Ohkolan historii- kin kirjoittamisen niintärkeänä,että se myöstoteutui.

Työn edistymistä ^{on seurannut} Ohkolan sairaalanhistoriikkitoimikunta, johon^kuu- luivat:ylilääkäri ^IlkkaTaipale, ylihoitaja^Aino Mäkeläinen, osastonhoitajatBirgit Kor-

te jaRaija^Ryynänen, mielenterveyshoitajatKari Suuronen jaIlkka Raitasuo sekä kun- nallisneuvos Jorma

Jokinen.

Kellokoskellasyksyllä ¹⁹⁹⁶

Marja-LeenaVitikka

9

Prologi

”Ohkola” ^-osa Kellokosken

kylän

elämää

Keravanjoen rannalle, kosken partaalle muodostui 1600-luvulla kahdesta rälssitilasta Kellokosken kartano. Laajat ²⁵⁰⁰ hehtaarin maa-alueet ulottuivat osittain Mäntsälän puolelle. Kyläyhteisö alkoikehittyäkartanon ympärille 1700-luvun puolivälin jälkeen.

Kartanossa olimylly ja saha, jotka^toimivat maa-alueen läpi ^virtaavan nykyisenKera- vanjoen vesivoimalla. Torppareiksi hankittiin Ruotsista Smoolannista jaItä-Götan- maalta 14 perhettä, yhteensä 80 henkeä. Kellokoskella oli ruotsinkielisiä sekäyläluo- kassa^ettätorppareissa, myöhemminmyös työväestössä.Kylänkasvu ja kehitys ^vahvis- tui, kun kosken partaalle perustettiin kartanon ruukki ^vuonna 1795.Rautaruukki ja kartano erotettiin toisistaan vuonna 1865.Tehdastoiminta jatkuilähes 190vuotta, teh- taalla oli vuosien mittaan 200-400työntekijää. ^Toiminta loppuivuonna 1979 jaosake- yhtiö Fiskars vuokrasi kiinteistötpienyrittäjille. Nykyään tehdasalueellatoimii useita erialojen yrityksiä.

Kartanon maita myytiinvuosisadan alussa^valtiolle, minkä seurauksenakyläyhteisöön muodostui lähes200itsenäistä maatilaa.Kartanon päärakennuksessa aloitti "mielisairas- hoitola” vuonna 1915. Tehtaan^rinnalle mielisairaalastakehittyi tärkeätyönantaja ky- läyhteisössä.Kellokosken eli Marieforsin rautaruukki ^onmaisemallisesti maammeyh- tenäisimpiä jakauneimpia rautateollisuuden muistomerkkejä. Ruukin rakennukset

ovat pääosin 1800-luvun lopulta ja1900-luvunalkupuolelta, muttatehdasalueen raken-

ne on lähes^sama kuin jo1800-luvun alussa. Sairaala-alueen voi nähdä läpileikkauksena 1910-1980 -lukujensairaala-arkkitehtuurista. Kellokoskelta ^löytyy myös edelleen kau- nista perinteistämaalaismaisemaa.

Ohkolan sairaala sijaitsee ^{n. 10}km Järvenpäästä ja 18km Mäntsälästä Vanhan Valta- tien varrella keskisellä Uudellamaalla. Sairaalan rakennukset on sijoitettu suojaiselle etelärinteelle. Osastoilta pohjoiseen katsottaessa päiväsalit ikäänkuin jatkuisivatmän-

tyisessä kalliorinteessä jaetelään katsoessa näkee ylimmiltä potilasosastoilta kauas yli kylän. Matkaa ^{on vainn.} 1 kmKellokosken sairaalaan ja kylän keskustaan. Ohkolan sairaala sijaitseeMäntsälän kunnan puolella, ^aivan Tuusulanrajalla, mutta on silti^osa Kellokosken kylää. Nimensä sairaala saikuitenkin läheisen ^Ohkolan kylän mukaan,

jonnematkaaon 5km.

Ohkolan sairaalan valmistuessa muodostui Kellokoskestayksi maammesuurimpia sai- raalakeskuksia: 320-paikkaisen Ohkolan sairaalan sekä620-paikkaisenKellokosken sai- raalan lisäksi 75potilasta olilähiseudulla perhehoidossa. Potilasmäärä kohosi ^{siten toi-}

selle tuhannelle.

Vuonna 1995 ruukin alueentäyttäessä 200 vuotta oli Kellokosken sairaalan perustami-

sestakulunut 80 vuotta. Samana vuonnaOhkolan sairaalatyhjennettiin. Kanssakäymi-

nen ja^eläminensairaalan potilaiden kanssa^on siten ollutmonille kellokoskelaisilleper- heilletuttua jaläheistä ^jouseansukupolven ajan.Kellokosken sairaalan perhehoito on toiminut jovuodesta ^1932, jatämä on osaltaan^{tuonut ihmisten}erilaisuudenhyvin ^lä- hellekyläläisiä.Kaikkikylänkaupat, posti, pankit japarturitovatolleetainapotilaiden käytössä. Näissä paikoissa heitä palvellaan vuosien kokemuksella. Poikkeuksellinen asiakaskunta ^on synnyttänyt poikkeuksellista palvelualan osaamista, josta pääsevät osalliseksikaikkikyläläiset.Esim. seuraavasti:

"Osuuspankintiskillä^onpankkiryöstö käynnissä.Ryöstäjä vaatiäänekkäästirahoja,

mutta pankkivirkailija sanoo ettei anna.Kylässä koko ikänsä asuneenahän ^on jo lapsuudenkodissaan tottunutperhehoitopotilaisiin ja tunnistaa

■

^{ryöstäjän’ sairaalan}

asukiksi. Virkailija neuvoo rosvoa rauhallisella ^ja määrätietoisella äänellä poistu-

maan. Tämä lähtee niskoitellen ulos^japotkaisee mennessäänpankin ovenpieltä.^” Vuonna 1996pizzeria-pub EssalamissaKellokoskella istuu”karvalakkipuolella” kyläläi- siä japotilaita juomassa keskiolutta, noutoasiakkaatjonottavat pizzojaanviedäkseen^ne kotiin. Iltaisin orkesteri soittaatanssimusiikkia, joskus^ontarjollanapatanssiakin. Kaik- ki sulassa^sovussa ja yhteishengessä. Koko Suomessa ei liene monta muutakuppilaa,

jossavapaaehtoisesti jatietäen istutaan samaanpöytään kaljalle mielisairaalan potilaan kanssa.

11

1. Sairaalan perustaminen

Vuoden 1952 mielisairaslaki

Vuonna ¹⁹⁵²hyväksytyssämielisairaslaissa mielisairaanhoidonjärjestäminentuli ^ensi- sijaisesti kuntien tehtäväksi. Sitä varten maa jaettiinmielisairaanhuoltopiireihin, joiden rajat valtioneuvosto vahvisti lääninhallitustenesityksistä.^Kun huoltopiiriin kuului use-

ampia kuntia, huolehti mielisairaanhoidosta uuden lain mukaan näidenkuntien ^muo- dostama kuintainliitto.^Edellinenmielisairaslaki oli vuodelta^1939.

Kunnalliset mielisairaanhoitolaitoksetjaettiinvaltionavun saamistavartenkahteenryh- mään; A- jaB -luokkaan. A-luokkaan kuuluivat keskusmielisairaalat janiihin ^verratta-

vat laitokset,kuntaasB-luokkaan luettiinmuutkunnallisetmielisairaalat, kunnallisko- tienmielisairasosastot sekä kunnalliset mielisairaanhoitokodit.B-luokan sairaaloihintu-

li sijoittaa "sellaisiahelposti hoidettavia, itselleen tai muille vaarattomia mielisairaita, jotkaeivät ^tarvitse erikoishoitoaja joiden sijoittaminenperhehoitoonei sairauden laa- dun vuoksi ole asianmukaista^taimuustasyystämahdollista”.

Tämän uuden mielisairaskin velvoitukset jasen suomat mahdollisuudet johtivatmieli- sairaanhoitolaitoksenlaajenemiseen,B-sairaalaverkoston rakentamiseen sekä itsenäisten B-sairaaloitaylläpitäneiden kuntainliittojen syntyyn.

Ohkolan sairaalan kuntainliitto

Uudenmaan lääninhallitus kutsui koolle ^itäisen Uudenmaan kuntien edustajat huhti- kuun 8. päivänä 1954käsittelemään B-sairaalakysymystä. Tässä kokouksessa valittiin maaherra ^Mekin ehdotuksestatoimikunta, jokasaitehtäväkseen valmistella B-sairaalan perustamiseen liittyviä kysymyksiä, hankkia selvityksiä asiasta jatehdä tarvittavat esitykset.

Tähän Itä-Uudenmaan B-mielisairaalatoimikuntaan valittiin jäseniksi maanviljelijä^Oi-

va Metsä-Simola Hausjärveltä, kauppalanjohtaja Jorma^Tuominen Hyvinkäältä, kaup- palanlääkäri V. Laine-Ylijoki Järvenpäästä, maanviljelijäPekka Siren Mäntsälästä sekä maanviljelijäKalle Tavakka Orimattilasta.

Toimikunta valitsi puheenjohtajakseen Laine-Ylijoen jatoimikunnan sihteerinä ^oli aluksi ekonomi Veikko Lehtonen Maalaiskuntien liitosta sekämyöhemmin talouspääl- likköAntero HyytinenKellokosken sairaalasta.Kun myösläntiselle Uudellemaalle oli valittu vastaavanlainentoimikunta,katsottiinkin aiheelliseksi pitää toimikuntienyhtei- siä kokouksia.

Näiden kuntien edustajat päättivät (18. 11. 1954) äänestyksen jälkeenperustaa yhden sairaalan Kellokosken sairaalanläheisyyteen jatoisen läntiselle alueelle. Kunnille lähe-

tetyn tiedustelun tuloksena ilmoitti ^seitsemänkuntaa haluavansaliittyä läntiseen kun- tainliittoonjavaratayhteensä ¹⁰⁹paikkaa. Itäiseen B-sairaalakuntainliittoon halusi liit- tyä 19kuntaa ja^varata yhteensä ³⁰¹ paikkaa. Kumpikin toimikunta päätti ^nyt jatkaa työskentelyäomalla alueellaan.

B-sairaalakuntainliittoon jäseniksiilmoittautuivat ^seuraavat kunnat: Artjärvi, Askola, Hausjärvi, Helsingin maalaiskunta, Hyvinkään kaupunki, Hyvinkään kunta, Järven-

pään kauppala, Karkkilan kauppala, Keravan kauppala, Loppi, Myrskylä, Mäntsälä, Nurmijärvi, Orimattila, Pornainen, Pukkila, Pyhäjärvi,Riihimäen kaupunki sekä Tuu- sula. Kuntainliiton perustavakokous pidettiin ^{1. 10.} 1955.

Pyhäjärven kunta liitettiin 1.1.1969 lukien Karkkilan kauppalaan kuten myös Hyvin- kään maalaiskuntaHyvinkään kaupunkiin. Helsingin maalaiskunta muuttui Vantaan kauppalaksi 1.1.1972.

13

Tonttia

ryhdytään

etsimään 'Virallisestisaatettiin maa-asiapäätökseen”

Orimattilan, Mäntsälän jaTuusulan kunnat sekä^{Järvenpään}kauppala olivat ilmoitta-

neet toimikunnalle olevansa halukkaita lahjoittamaan tulevalle sairaalalle tarvittavat maa-alueet. Näistä toimikuntapyysi kirjalliset tarjoukset ^jakokoontui 10.2.1955käsit- telemään^niitä.

Alustavassa käsittelyssä karsiutui pois Orimattilan kunnan tarjous, koska kyseiselle maa-alueelle rakennettu sairaala olisi sijainnut ^liian kaukana A-sairaalasta. Tämä olisi ollutvastoin kuntien edustajakokouksenenemmistön kantaa. Jäljelle jääneilläkunnilla olitarjolla useampiakin mahdollisiarakennusalueita, joihintoimikunta^tutustui paikan päällä.

Tutustumiskäynnin jälkeentodettiin sopivimmiksi:

1. Tuusulan kunnan tarjoamat^Peltomäen ja^Suvannontilat, joidenkamuodosta-

manalueenetäisyysKellokosken sairaalasta oli^noin 1,2km. Kyseessä oliny-

kyisenKorkeamäen vedenottamonympäröimäalue jatkuenInkilän asuma-alueeseen.

2. Mäntsälän kunnan tarjoamaKulmalan tila, jostasairaaloidenetäisyydeksi^olisi tullutn. lkm.

3. Järvenpäänkauppalan tarjoama^alueVanhankylän kartanosta, noin 10km^etäi- syydeltäKellokosken sairaalasta.

Toimikunta oli ^jo aikaisemmin tiedustellut Kellokosken sairaalan liittohallitukselta eräidenyhteisten laitosten, kuten pesulan, korjaamoiden jamaatilanyhteiskäytön^mah- dollisuutta. Toimikunta olimyös yksimielinen siitä,ettei B-sairaalalle kannata^perustaa

omaamaatilataloutta.Työterapiankannalta olisi kuitenkin hyvä, että potilaita voitai- siin sijoittaaKellokosken sairaalan maatilalle töihin. Vastauksena tiedusteluun Kello- kosken sairaalan liittohallitus ilmoitti olevansa valmis tähän ja pitävänsä suotavana

muutakin sairaaloiden välistäyhteistoimintaa.

Kun tärkeänäpidetyn yhteistoiminnankannalta^{Järvenpään}kauppalan _tarjoamat maa-

alueet olivat liian kaukana Kellokosken sairaalasta, jäilopullinen valinta suoritettavaksi Tuusulan ja Mäntsälän kesken. Äänestyksessä toimikunnan kolme jäsentäkannatti Mäntsälän tarjousta, yksi Tuusulan jayksi pidättäytyi äänestämästä.Päätettiin ehdot-

taa, että itäisen Uudenmaan B-sairaala rakennettaisiin Mäntsälän kunnan tarjoamalle Kulmalan tilalle. Vaikka rakennuksen perustaminen arvioihinkin^hiemankalliimmaksi maapohjanepätasaisuudenvuoksi, kallistui valinta Mäntsälän kunnantarjoukseneduk- siennenkaikkea ^{siksi, että}aluerajoittui välittömästiKellokosken sairaalan alueisiinse-

kä ^siksi, ettärakennusvoitaisiin sijoittaasuojaisellemetsäiselle etelärinteelle.

Kuntien edustajakokouspäätettiin kutsua koolle 28.4.1955Kellokosken sairaalaan^rat- kaisemaan sairaalan paikka sekä ^{päättämään}kuntainliiton perustamiseen liittyvistäasi- oista. Lopullisesti _javirallisesti saatettiin maa-asia päätökseen runsaat kolme vuotta

myöhemmin, jolloinKeski-Uudenmaan B-mielisairaalan kuntainliiton liittovaltuusto kokouksessaan Kellokosken sairaalassa 19.11.1958 yksimielisesti hyväksyi Mäntsälän kunnan lahjakirjan, jolla^se luovutti korvauksetta kuntainliitolleB-sairaalanrakennus- tontiksi seuraavat määräalat:

a.Töyryläntilasta Aili ja Tuomas Katajalta ostettun. 1,4ha suuruinen määräala,

h.Kulmalan tilastaSigne ja

Jarl

Lundelliltaostettun. 11,5 hasuuruinen määräala sekä

c. Samastatilasta Kastehelmi jaVeijoTuomiseltaostettun.0,3 ha^suurui-

nen määräala.

Lahjoitetun alueenlaajuudeksituli näin ollen 13,2ha.

Liittovaltuuston puheenjohtaja Hjalmar Elomaa kiitti Mäntsälän kuntaatästä suuren- moisesta lahjoituksesta. Kuntainliiton puolesta valtuutettiin liittohallituksen puheen- johtajaUuno Laakso jaliittovaltuuston ja-hallituksen sihteeriAntero Hyytinen alle- kirjoittamaan lahjakirja.

Kunnat varaavat

potilaspaikkansa

Sairaalapaikkavarauksiatuli yhteensä 312.Koska 40potilaan _osastoa pidettiin sopivan suuruisena, päätettiin, ettärakennettavaan sairaalaan tulisi kahdeksan osastoa ja ^siten yhteensä 320 potilaspaikkaa. Sairaalan rakennusohjelman laatimisen sai tehtäväkseen 28. 4. 1955valittu ^uusi B-sairaalatoimikunta, jokatoimi myösväliaikaisena liittohalli- tuksena 1. 10. 1955lähtien. Tähänuuteentoimikuntaan kuuluivat^{edellisen, ensimmäi-}

sen B-sairaalatoimikunnan jäsentenlisäksi kamreeri A. Kupila Helsinginmaalaiskun- nasta, kauppalan sihteeri^Voitto Niemi Keravalta sekä talousneuvos ^{N. A. Rosenberg} Tuusulasta.

Suunnittelukilpailu

Kun rakennusohjelma oli valmis ja hyväksytty, päätettiin toimeenpanna suunnittelu- kilpailu jakutsua tähänkilpailuun arkkitehtitoimistot Cedercreutz ja Railo,Reino^Koi- vula sekä

Jaakko

Paatela. Kilpailun yleisohjelmaa laatimaan jakilpailua ratkaisemaan muodostettiinarvostelulautakunta, johonkuuluivat Pekka Siren, Hjalmar Elomaa, N.

A. Rosenberg, Uuno Laakso ja ^insinööri Jorma ^{Kilpi sekä} asiantuntijajäseninä

15

arkkitehditRagnar Ypyä jaRisto-Veikko Luukkonen sekä Kellokosken sairaalanyli- lääkäri Paavali Alivirta.

Arvostelupöytäkirjassaan 30. ^{4. 1956} lautakuntatoteaakilpailun yleistason olleen kor- kean jaratkaisujen erilaisiajamielenkiintoisia.Lisäksi kuitenkin huomautetaan^etteivät kilpailijat olleetkäyttäneet hyväkseen suojaisenrinnemaaston tarjoamiamahdollisuuk-

sia,vaanrakennukset oli ehdotuksissayleensä sijoitettuavonaiselle jatuuliselle peltoau- kealle. Ehdotustenyksityiskohtaisentarkastelun jälkeenasiasta äänestettyään lautakun-

ta päätti, että parhaaksi ehdotukseksi oli katsottava nimimerkki ‘Bell Rapids’, ^jonka olivat laatineet arkkitehditJonasCedercreutz ja HelgeRailo. Toisellesijallevalitsi lau- takunta arkkitehti

Jaakko

Paatelan ehdotuksen‘Lepetit caporal’.

Koska kumpikaan ehdotus ei sellaisenaantyydyttänyt arvostelulautakuntaaeikä B-sai- raalatoimikunnan(väliaikainen liittohallitus) jäseniä,päätettiin kutsukilpailussa ensim- mäiselle jatoiselle sijalletulleilta arkkitehtitoimistoilta^pyytääuudet ehdotukset silläni- menomaisellavaatimuksella, että koko rakennuskompleksi ^on sijoitettava^rinnemaas-

toon.Lopullisen valinnan piti sittentapahtua näin saatujen ehdotusten välillä. Näin ei kuitenkaankäynyt, sillä arkkitehtien kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeenosoittau- tui, että arkkitehdit Cedercreutz jaRailo olivat valmiit suunnittelemaan koko sairaalan uudelleenrinnemaastoon täysinliittohallituksentoivomusten mukaanedellyttäen, että he saisivat myös tehtäväkseen lopullisen sairaalasuunnittelun. Toisellesijalleäänestetty arkkitehti Paatela puolestaan oli valmis suunnittelemaan sairaalan uudelleen^rinnemaas-

toon ilman ehtoja. ^Näin ollen liittohallitus päätti kesäkuussa 1956 antaa sairaalasuun- nittelun tehtäväksiarkkitehtitoimistolle, jokasiis joalunperin oli kilpailun voittanut.

Arkkitehdit Cedercreuz ja^Railo ovatsuunnitelleetyhdessä ^mm.

Juurikkaniemen

^B-sai-

raalan ^Keuruulla,Koskeanalan sairaalan Törnävällä, Keski-Suomen keskussairaalan ja Keski-Suomen sairaanhoito-oppilaitoksen Jyväskylässä. Myöhemmin arkkitehtiHelge Railo suunnitteli ^mm.Päijät-Hämeen keskussairaalan, ^Raision ja^Forssan aluesairaalat, Mäntsälänkehitysvammakeskuksen sekäuseitaterveyskeskuksia. Arkkitehti Jonas^Ce- dercreutzin tunnetuimpia^töitä ovatMaarianhaminassa^sijatseva merihistoriallinen^mu-

seo jahotelli Nautica-Club jaSuomen suurlähetystöBrasiliassa.

Sairaalanrakentaminen

"Alkukangertelee”

Sisäministeriö vaati tehtäväksi melko suuria muutoksia sairaalan piirustuksiin ennen-

kuin se oli valmishyväksymään sairaalan valtionapusuunnitelman. Ministeriön mieles-

tä sairaalarakennusta olisupistettava ^{niin, ettei} potilaskerroksissa kerrosala potilaspaik- kaa kohti saanutolla 14

m ²

^{suurempi. Myös}lääkintöhallitusoli lausunnossaan_puuttu-

nutpotilastiloihin, muttasenhuomautus koski ^vainhuoneidenkokoa.Rakennusohjel-

massa oli määrätty kolmen hengen potilashuoneet suurimmiksi, kun ^taas

lääkintöhallitus suositteli kuuden hengen huoneita. ^Tästä suosituksesta huolimatta päätti liittohallitus pitääkiinni aikaisemmista suunnitelmistaan jarajoittaa yhden poti- lashuoneen asukasluvuksi enintään^kolme, mikä siihen aikaan oliaivanmodernia.

Toinenrakennustöitä vaikeuttanuttekijä oli valtionavustusten viivästyminen. Sisäasi- ainministeriö^{tosin hyväksyi}sairaalan rakentamisen valtion avustuksia koskevaanyleis- suunnitelmaan jo^vuonna 1957, mutta siten, että valtion ^osuus suoritettaisiin vuosina

1961 ^- 1964. Tällöin päätettiin tiedustella jäsenkuntien kunnanhallituksilta, olivatko kunnat halukkaita rahoittamaan rakennuskustannukset kokonaisuudessaan ^vai oliko rakennustöiden aloittamistasiirrettävä,kunnes valtio maksaisi^{oman osuutensa.}

Vastauksena tähän tiedusteluun ilmoitti ¹¹ jäsenkuntaahaluavansa siirtää rakennustöi- den aloittamista vähintäänyhdellä vuodella kun taas 7kuntaa olisisuostunutrahoitta-

maanmyös valtion osuuden ja^sitenaloittamaanrakennustyöt jo ^1958. Tämän perus- teella päätettiin rakennustöiden aloittamista^{siirtäävuodella,} ellei rahoitusta ^saataisi jär-

jestymäänmuulla tavoin. ^Vaikka lainansaantimahdollisuudet^tuohon aikaan olivathy- vin huonot, onnistuivat^{Laakso, Siren} ja Hyytinen kuitenkin ^saamaan lainalupauksia valtion osuutta vastaavalle erälle eli ¹²⁰ milj. markalle. Liittovaltuuston kokouksessa 19. 11. ¹⁹⁵⁸käytiin asiastavilkaskeskustelu, jonka jälkeenpäätettiin aloittaa sairaalan rakennustyöt keväällä ^1959.Liittovaltuustonpuheenjohtaja jakaksi valtuuston jäsentä

ilmoittivat^eriävänmielipiteensä päätöksen johdosta.

17

2.4.1959 aloitetutrakennustyöt ^saatiin harjaan 27. 11. 1959. Rakennusten lopullinen

vastaanotto urakoitsijoiltatapahtui seuraavanvuoden lopussa 29.12.1960.Lääkäriasun- tola valmistuimyöhemmin 26.10.1961. Samana vuonnaKellokosken ja Ohkolan ^sai- raalan yhteinen⁵⁰⁰

m 3 vesitorni

^{saatiin valmiiksija}aloitettiinyhteisen jätevedenpuh-

distamonrakentaminen.

”Ja ^{dynamiitti paukkui”}

Kellokoskelaiset ^Veijo jaKastehelmi Tuominen olivat ^ostaneet omakotitalon rakenta- mistavarten tontinLundelleilta. Yhdenkesän he ehtivät raivata tonttiarakennustyötä

varten, ennenkuin Mäntsälän kunta halusikin ^{ostaa tuon} tontin sairaalaavarten. Tuo- misetlöysivätuuden^tontin ja^{isäntä sai}pestin sairaalanrakennustyömaalta.

VeijoTuominen oli mukanabetonivalujen japutkikanaalien teossa. Hänenmukaansa työmaallavallitsihyvä^henki jatyötätehtiin reippaasti jatarvittaessayömyöhään. Mo-

netkellokoskelaiset^muistavatrakennustöiden alkamisen^{kovasta dynamiitin}paukkees-

ta. Sitä tarvituinkin paljonkallioiseen rinteeseen. Kun ^ns. lääkäritalonperustuksia ^ru-

vettiin ampumaan, joutui Tuominen laturin määräyksestä käymään parikymmentä metriä työmaan alapuolella sijainneessaRintelän talossa kehottamassa asukkaita poistu-

maanrakennuksesta ja siirtymäänkauemmaksi ampumisen ^ajaksi. Niin^{sitten kävikin,}

että sylinkokoinen kivenjärkäle ^{lensi väen} kauhistukseksi keskelle Rintelän kukkapenkkiä.

Hyvästäyhteisymmärryksestä jatöidennopeastaedistymisestä kirjoitti Keski-Uusimaa -lehti ^4.12.59. Urakoitsijan puolesta puhui harjannostajaisissa ^27.11.59 rakennusliike Laatubetoni ^Oy:n toimitusjohtaja Kalle Helminen kiittäen kaikkia rakennustöihin osallistuneita.

Juhlaan

oli kokoontunut työmaan noin 180-henkinentyöntekijäjoukko.

Helminenkatsoi ^suurenkunnian kuuluvan ^erityisenammattitaitoiselletyövoimalle.

Laatubetoni _Oy:nkirvesmiesporukassa sai töitä lahtelainen^ToivoAhokas. ^Hänkertoo työstään jasuhteestaan Ohkolan sairaalaan;

"Sen aikuinen kirvesmiehen työ oli esimerkiksi laudoitustyötä betonivalua ^varten, elementeistäeirakennuksiatehty. Haalarit, naulapussi, kirves, saha, vasara, vatupas- si, mitta jatimpurinkynä kuuluivat työvarustukseen. Saha^piti viilata^{iltaisin terä-} väksi. Työrupeaman ajan asuttiinkellokoskelaisissa perheissä muidenrakennustyön- tekijöiden kanssa ^{ja syötiin} työmaaruokalassa. Viikonloppuisin matkattiin ^kotiin Lahteen. Kellokosken mielisairaalanläheisyys^ei oudoksuttanut, vaanpotilaita liik-

kui raitilla kuten muitakin ihmisiä.

Ohkolan sairaalantyörupeama saatiinpäätökseen jatyöt jatkuivattoisaalla. ^Seuraa-

vankerran olin Ohkolan sairaalassa,kun tyttäreni Marja-Leena, nykyisinKellokos- ken sairaalansosiaalityöntekijä, täytti 21 vuotta. Hänen ensimmäinentyöpaikkansa

oli Ohkolan sairaalamielisairaanhoitajakoulun jälkeen.Hän oli^siisjo^toisenpolven työntekijä Ohkolassa. Söimme vaimoni Taimin kanssa sairaalan ruokasalissa ja sit-

tenjoimmeMarja-LeenanasunnollaB-tornisssa syntymäpäiväkahvit.^”

Hankkeen toteuttajat

Sairaalan rakennustekniset lujuuslaskelmat^laati Insinööritoimisto^Magnus Malmberg.

Sähkötyöt suunnitteli Insinööritoimisto Risto Mäenpää. Konetekniset suunnitelmat laati EKONO javesihuollonsuunnitteli Insinööritoimisto Vesto Oy sekä myöhem-

mässävaiheessa InsinööritoimistoMaa jaVesi Oy.

Rakennustekniset ^työt urakoi Rakennustoimisto Laatubetoni Oy Helsingistä. Sähkö- tekniset työt suoritti Are Oy Jyväskylästä, lämpö- jasaniteettiteknisettyötRadiator Oy Helsingistä ja ilmastointityöt^SuomenPuhallintehdasHelsingistä.Lääkäriasuntolan rakensi rakennustoimistoA.Rostila Hyvinkäältä.

Sairaalan keittiölaitteet toimitti^{Oy Metava} Ab. Huonekalujenym. irtaimiston toimi- tukset jakaantuivatparinkymmenen^eriyrityksen osalle.

Sairaala-alueenkiinteistöt

”Säteily^-jaradiaattorilämmityksellä”

Sairaala-alueenkiinteistöihin kuuluivatvarsinainen sairaalarakennus, sen jatkeenaoleva lämpökeskus, kaksiperheettömien jakolme perheellisten viranhaltijoiden asuntolaa^se- kä lääkäriasuntola.Koko rakennuskannanyhteistilavuusoli37 113m

3.

Perheettömien asuntolassa oli asuntoja ⁶⁵ viranhaltijalle.Perheellisten asuintaloissa oli

asunto 12perheelle jalääkäriasuntola käsitti kaksi huoneistoa.

Varsinaisen sairaalarakennuksen jakoi pääporraskäytävä^ns. A- jaB-siipiin, jotkaolivat välittömästi^toistensa jatkeena.A-siiven ensimmäisessäkerroksessa sijaitsivatalunperin kansliat ja taloustoimisto, apteekki ja laboratorio, potilaskirjasto,arkisto sekä työtuvat.

B-siivessä taas sijaitsivat keittiö, ^varasto ym. aputyötiloineen. Myöhemmin siirrettiin B-siipeen myöspotilaskirjasto, sekä kotiosaston ruokailutilat. Siellä sijaitsimyös henki- lökunnanruokasali.

Pneumaattinenhissiyhdistikeittiökerroksenpohjakerrokseen, jossa sijaitsivatperkaus- huone eli "perunateatteri”, leipomo, juurikasvarasto, keittiön apuvarastot sekä ulko- töissäkäyvien potilaiden peseytymistilat. Siellä sijaitsi myös muuntoasema ja^varavoi- makonehuone. ^A-siiven kellarikerroksessa sijaitsivat ^mm. keskusvarasto japotilassau-

na. Lämpökeskuksen yhdistisairaalarakennuksenB-siipeen tunnelikäytävä.

19

Potilasosastojavarsinaisessa sairaalarakennuksessa oli kaikkiaankahdeksan, joilla^kulla- kin oli 40potilaspaikkaa. Kunkin kerroksen jakoikahteen toisiinsanähden symmetri-

seen osastoonpäivä- jaruokasali sekätarjoilukeittiö.

Kuva:osastonpäivä- jaruokasali

Kuva:

S

-

sairaalarakennus,

^A

-

perheettömien

viranhaltijoiden

asuntola,

B

-

perheettömien

viranhaltijoiden

asuntola,

myöhemmin

kotiosasta,

C

-

perheellisten

viranhaltijoiden

asuntola,

D

-

lääkäriasuntola.

A

21

Osastokerros

Avdelningsvåning

Ward

floor

1:600.

Pohjakerros

Bottenvåningen

Ground

floor 1:600.

1.

3 h

potilashuone.

2.

2 h

potilashuone.

3.

1

h

potilashuone.

4.

Eristyshuone.

5.

WC —

pesu.

6.

Pesu

—

kylpy.

7.

Varasto.

Huuhtelu.

8.

9.

Henkilökunta.

10.

Pot. vaatevarasto.

Porras. 11.

12.

Pölytysparveke.

Toimisto. 13.

14.

Tupak-

kahuone.

Päivähuone. 15.

Ruokailu. 16.

Osastokeittiö. 17.

18.

Tarjoilu.

Arkisto. 19.

20.

Potilaskirjasto.

Laboratorio. 21.

22.

Apteekki.

23. Vastaanotto.

Ylilääkäri. 24.

Lääkäri. 25.

Puhuttelu. 26.

27.

Keskus, kioski.

Pääsisääntulo. 28.

29.

Va-

rasto.

30.

Työsali.

31.

Ylihoitaja.

32.

Talouspäällikkö.

Taloustoimisto. 33. ^34.

Aula.

Henkilök. 35.

ruokasali.

Eteinen. 36.

Vaunuhalli. 37.

38.

Kanttiinipesu.

Pesu 39.

valmistus.

ja

40.

Jäähdytys.

Pääkeittiö. 41.

Esivalmistus. 42.

Emäntä. 43.

Sairaalanlämmitystapahtui ajankohdanmoderneimpien systeemienmukaan:

"Sairaalan jasiihenliittyvien asuinrakennustenlämmitystapahtuu pumppukier- toisella vesilämmityslaitoksella, sairaalarakennus säteilylämmityksellä jaasunto-

lat radiaattorilämmityksellä kattilalaitoksessa, jonka yhteinen teho ^{on 1200} Mcal/hkäytetään polttoaineena raskasta polttoöljyä ja^sen lisäksi huippukuormi- tuksen aikaan haketta. Pääkeittiön keittopadat, pikakeittimet japainekeittokaa- pit samoinkuin potilassaunan lämmityspatteristo ovat kytketyt kuumavesiverk- koon, jonkahuippulämpötila ^{on sama}kuin kattilaveden eli ¹¹⁵ astetta. (Sairaa- lan lämmitys oli alkujaan suunniteltu hoidettavaksi hakkeella, jota ympäristön metsänomistajat tuottaisivat sairaalalle.Hakelämmitysosoittautuikuitenkinhan- kalaksi, jotenöljyyn siirryttiin jovuonna 1962.Toim. ^huom.) Sairaalan pääkeit- tiö on varustettu koneellisillaetulämmitetynilman sisäänpuhallus- japoistoilma- laitteilla. Sairaalarakennuksen muista tiloista samoinkuin kerrosasuntoloista on

koneellinen ilmanpoisto.” (Ohkolan sairaalan vuosikertomus 1961)

Juhlalliset

^vihkiäiset

Hoitotyö alkoi 2.1.1961. Virallisesti sairaala vihittiin tarkoitukseensa ^saman vuoden syksyllä,lokakuun ^13.päivänä.

Juhlalliseen

tilaisuuteen oli kutsuttumm. lääkintöhalli- tuksenedustajina pääjohtajaNiilo^Pesonen jalääkintöneuvos^Leena Sibelius. ^Läsnä oli myös piispaMartti Simojoki,maaherra^Väinö Meltti puolisoineen, mielisairaanhuolto- piirienedustajat jaMaalaiskuntien liitonjohtajaAarneEskola.

Alkajaisiksi juotiinsairaalanala-aulassa tulokahvit samalla kun kuntien edustajat luo- vuttivat lahjoja vihittävälle sairaalalle. ^Tämän jälkeenkutsuvieraat tutustuivat sairaa- laanylilääkäri^ElmaRoutalinnan, ylihoitajaLeena Puustisen jatalouspäällikkö Veikko Saarelan opastuksella. Varsinainen juhlaalkoi klo ^14.

Juhlatilaksi

oli valmistettuylim- mäisen kerroksen osastojen ruokailutilatyhdistämällä ja lisänä molempien osastojen päiväsalit, joissa^istuivatmukanamyöspotilaat, parhaimpiinsa puettuina.

Liittohallituksen puheenjohtaja, kunnallisneuvos Uuno Laakso ^toivotti kutsuvieraat ym. läsnäolijattervetulleiksi Keski-Uudenmaan B-mielisairaalaan. Samalla hän ^toi julki,

ettäliittohallitus jaliittovaltuusto olivat tehneet päätöksen muuttaa vihittävän sairaalan nimen Ohkolan sairaalaksi, koska ^se sijaitsi Ohkolan kylässä jakoska ^nimi oli sopi- vampi kuin Keski-Uudenmaan B-mielisairaala. ^Ei yksin ^nimenlyhyys ollutmääräävä- nä,^vaan se, ettei ollutmitään syytätehdä^eroaA- jaB- potilaiden välillä. Kumpikin ^sai- raala joutuisi tilojensa ja taitojensa ^mukaan hoitamaan mielisairaita jamaallikon käsi- tyksenmukaan^eiollutsyytäjakaa^{näitä eri}kasteihin.

Liittohallituksen varapuheenjohtajaPekka Siren kertoi sairaalan _syntyyn liittyneistä vaiheista.

23

Yläkuva: vasemmalta arkkitehtiJonasCedercreutz, rouva Meltti,ylil. Elma Routalinna ja arkkitehti Helge Railo.

Alakuva: vasemmaltaliikunnanohj.JoukoPuustinen, ylihoitajat Lyyli Kinnunen ja Anna Pakalen, lääkintö-

neuvosLeena SibeliusjamaaherraMeltti.

LääkintöneuvosLeena Sibelius piti juhlapuheen, jossahän mm.mainitsi,ettätässätilai- suudessa ensimmäisen kerran Suomessa sairaalaa vihittäessä myös sen asukkaat saivat olla mukana.

Juhlan

musiikkipuolesta huolehti ^trio Lehtelä. ^{Sairaalan oma} mielisai- raanhoitajaSakari Mäntymaalauloi^jahäntä ^säestiVeli^Bergström.

Piispa Martti Simojokisuoritti sairaalan vihkimisen jalausui rukouksen:

"Toivotamme jarukoilemme ^menestystä ja^siunaustakaikelle hoito- ja tutkimustyöl- le,mitä tässätalossa tullaansuorittamaan. Merukoilemmetyön iloa ja työstä saata- vaa tyydytystä kaikille, jotkaerilaisissa palvelustehtävissä täällä tulevat ^toimimaan.

Merukoilemme, että tässätalossa^asuisihyvänkodin lämminja myönteinen henki^ja ettätäälläaina tunnettaisiin ja tunnustettaisiin ihmisolennon ikuisuusluonne.”

Vapaasanapäätti ohjelman, jonka jälkeen^vieraatsiirtyivätvihkiäispäivällisille.

Kuva: vasemmalta ylil. Elma Routalinna ja^rvaMeltti

27

2. Elma Routalinnan aika

Elma Routalinna (1961-

1973)

(m^sh Katri Hermunen 1966, msh ^Kerttu Pollari ^1960-1994, yh Leena Puustinen 1960-1992)

Ylilääkäri ElmaRoutalinna oli syntynyt Mäntsälässä ^1912. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksivuonna 1944. Hän toimi ensinOulun piirimielisairaalan lääkärinäja^vuo- desta1945Seinäjoenpiirimielisairaalan lääkärinä.

Jatkosodan

^{aikana hän toimi Aunuk-}

sen lastensairaalan ^{lääkärinä} jaViteleen aluelääkärinä. Routalinna ^{oli vahva} ja^voima- kas persoona. Hänhuolehti kaikista jakaikesta. Hän tunsi sairaalaelämän ^japotilaat hyvin.Päivittäin hän kiersi ^osastot,keittiön, käsityösalin ja jututtipotilaita ja^henkilö- kuntaa, kuunteli ^jakannusti.Häntapasi myöskaikki hoitoon tulevat potilaat jaheidän omaisensa.

KunRoutalinnan ystävät kuulivat hänenaloittavan työnsä Ohkolan sairaalassa^väänsi-

vät he nimen Öhkölän Pöhköläksi. ^{Tätä nimeä} usein henkilökunnankin keskuudessa käytettiin. Öhkölän Pöhkölässä palkkapäivänä elokuussa ¹⁹⁶¹ kirjatussa kirjeessä^ra- kastetulle jakaivatulle kesälomalaiselleyh.Leenalle Routalinna kommentoi arkkitehti Railon käyntiä sairaalassanäin: ‘Railo moitti minua,kun ^en ollut johtanutpois muku-

lakiviähiekkakäytäviltäeikä hän huomannut ^sitä,kuinka nurmikkojenreunat ovathy-

vät jasuorat.’Routalinnan huumorintajustakertoo myös hänen ^itse allekirjoittamansa M2-lomake, jonkahän kahtena kappaleena antoiylihoitajalle säilytettäväksi, jottahä-

netvoidaan toimittaa hoitoon mikäli^{itse ei}pystysiihen^taikieltäytyy.

Syyskesällä ¹⁹⁶¹ pidetyssäkokouksessa oli esillämm. Ohkolan sairaalan puutarha- ja puistosuunnitelma. Kunnanisät pitivät suunnitelmaa^hieman kalliina.

Joku

^sanoikin:

‘Mitä sitä noin kallista laittaa, ei sitä mekin silmämme^enää kumminkan nää!’ Juttu

tuntui seisahtuvan seinään. Ei tiedetty, mistä alkaa sanojen kultaista ^vyyhteä purkaa, kunnes ylilääkärimme laukaisi tilanteen. Hän kuljetti ^sormeaanpitkin karttaluonnok-

sen erästäpuistikkopolkua ja^sanoi:‘Jaa-a, toivoisinpa vain, että edes jokutätä polkua kulkiessaan muistelisiEmma-vainaata!’ Nuijapamahti jasunnitelmahyväksyttiin!

Ylilääkäri opasti ja ohjasi hoitajia.^Erään hoitajan siirtyessään^{osasto 4;ltä os.} 8:lle ^(05.4 oli levoton naisosasto jaos. 8 oli ^tunnettumyösnimellä "Edustusosasto”): ”Kun sitten

menette os. 8:lle, siellä täytyy käyttäytyä eri tavalla, hillitymmin jakaikin puolin ^rau- hallisemmin,eikäsaapuhua sopimattomia.”

Sairaalassa työskentelevät pariskunnat saivat rivitaloasunnot ja yksinäiset työntekijät sijoitetiinA- tai B-torniin. Ylilääkäri oli kehottanut torniasunnoissa asuviahoitajiapitä-

määnverhojakiinni iltasella ^{tai muuten} välttämään liikkumista ikkunan lähellä alus- vaatteisillaan.Kerran olikylän nuoria miehiä tulluttyrkylle A-torniin, hoitajienomien poikaystävienlisäksi. Tuli ruuhkaa jatappelunnujakka syntyi. Piti hälyttää apua. Paul Vuori ^ja Veikko Saarela saapuivat rivitalosta paikalle. ^Siinä nujakassa olivat saaneet

kyytiä niin vieraat kuin omatkin sulhot. Jälkeenpäin Paul ^Vuori oli vain todennut:

"Mistä pirusta minä tiesinkuka^kenenkin oli?”

Ohkolassakävi ^myös paljon^vieraita tutustumassa uuteenhienoon sairaalaan. Ylilääkä- ri oli tarkka ^kaikesta, kaiken piti olla ”tip-top”, rimpsupeittoja ja pellavaliinojamyö-

ten. Vähemmän^kauniitpotilaat ohjattiinsivummalle.^Myös hoitajienoli oltavasiistejä.

Puvut vitivalkoisia ilman tahran tahraa. Osaston saunapäivänä sai hoitajakinrullata hiuksensa osastolla^tai josoli käynyt kampaajallasai olla^senpäivän töissä ilman mys- syä. Erään kerran Leena Sibelius lääkintöhallituksesta oli ihmetellyt, onko Ohkolan sairaalaanotettuvalokuvan perusteella hoitajat,^kun josmissä sairaalassakulkee, kaikki

ovatniinnuoria jakauniita.

Ohkolan sairaalan^tie maailmankartalle alkoi heti toiminnan käynnistyttyä. ^Vieraita kävi Euroopasta, Amerikasta, Venäjältä jaainaJapanistaasti. Vieraiden mukanatuli ai- na myöskorkeita suomalaisiaopetus- jahallintovirkamiehiä. Ylilääkäri Routalinna oli

tavattoman innostunut vieraista jahoiti heidät loistavasti. Josvieraat eivätovella lähti-

essään olleet vakuuttuneita ^{siitä, että} Ohkolan sairaalaonmaailmanparas sairaala, hän saattoi heidätbussipysäkille^astivarmistaakseen ^asian.

Työyhteisö

alkaa muodostua

Virkoja täytettiin kasvavan potilasmäärän mukaan. Sairaanhoitajista oli ^tosin pulaa,

mutta mielisairaanhoitajiasaatiin riittävästi. Sairaalassa aloitti^sen ensimmäisenä toimi-

vuotena 20 sellaistatyöntekijää, jotka^toimivat siellä vuoden 1990loppuun asti. Moni Ohkolassa alkuvuosina aloittanut jatkoityötään vielä kun sairaalatyhdistettiinKello- koski-Ohkolan sairaalaksi.

Sairaalan ^toiminnankäynnistyessäalkoi muodostua sekätyöyhteisö ^että samalla^myös asumisyhteisö, johonkuuluivat henkilökunnan puolisot japerheet. Virallinenjaepävi- rallinen organisaatio limittyivät jaloivat pohjaasille erikoislaatuiselle ilmapiirille, jo- hon niin^monet "ohkolalaiset” usein viittavat.

Virkojen täyttyessäalkoivattyösuhdeasunnotkinpian täyttyä. Ote Keski-Uudenmaan B-mielisairaalan kuntainliiton liittohallituksenkokouspöytäkirjasta 22.11.1961kertoo neljälle hoitajalle anomustenperusteella myönnetynkaksi kuukautta äitiyslomaa.Lap-

set, kaikki perheitten esikoisia, syntyivätvuoden vaihteen molemminpuolin. Uuden sairaalan toiminta oli alkanut hedelmällisesti:

29

”4 ^§.Äitiyslomien myöntäminen.

Liittohallitusmyönsi äitiyslomaa^anomustenperusteella seuraavasti:

-osastonhoitaja HelenaSaarelalle^{ajaksi30.11.1961 - 7.2.1962;}

-mielisairaanhoitaja^AnjaAukiolleajaksi 26.11.1961^- 3.2.1962;

-mielisairaanhoitajaRaili Timoselleajaksi 11.1.1962^-21.3.1962;

-mielisairaanhoitajaRaili Salolle ajaksi 17.1.1962^- 27.3.1962.”

Allekirjoituksena ^oli "Virallisesti Veikko Saarela, taloudenhoitaja”. Nimiluettelosta päätellen TaloudenhoitajaSaarelallaoli ollut tapahtumien kulkuun^{myös oma}epäviral- linen^osuutensa.

"Pääsin töihin

ja

sain ^oman boxin”

(Katri Hermunen)

"Mielisairaanhoitajakouluaolienää muutamaviikko eikätyöpaikastaollut vielä ^tie- toakaan. Ohkolan sairaalasta olin kyllä jo kysellyt. Eräänäpäivänä keittelin ^taas kahvia Nikkilän sairaalanopiskelija-asuntolan keittiössä kunpuhelin soikäytävällä.

Juoksin

^vastaamaanjasiellä oli Ohkolan sairaalanylihoitajaLeena Puustinen tarjo- amassa työtä. Hetkinen, hetkinen, huusinminä,kahvi kiehuuyli. No,kahvipannun siirsin syrjään ja menin tyytyväisenä kuuntelemaan, ^että olen saanut työpaikan.

Niin sitten meninsuoraanNikkilästä Ohkolan sairaalaan^jatavallaan olen sillä tiel- lä vielänytkin.

Kurssikaverini Leilan ^kanssaaloitimme^yhtäaikaa.Leila kulki kotoaanJärvenpäästä ja minä sainA-tornista huoneen. ^Huoneoli^{jotain 10 m 2,} niinkuin lähes kaikki huo-

neetkoko ‘tornissa’.Asuntokerroksella oliyhteiset WC:t, kylpyhuone ^jakeittokome-

ro. Vessa, vesiposti,keittokomerojahuone^’ -laulun^sanatolivat^{totisinta totta.}Kaik- ki olivatkuitenkin suhteellisen tyytyväisiä. Olimme nuoria ja ^muut asiat olivat

enemmäntärkeitä. Janaimisiinhansitäkohtamentiin,huntu hulmuten.

Töihinmeno osastollejännittialuksi. ^En kuitenkaan^{muista, että} olisi ollutmitään syrjintää uusiatulokkaita kohtaan.

Joku

juoksutti ‘nuorempia’. Henkilökunnanruo-

kasalissa sitten joutuitarkempaan syyniin. Mm. Tapsa oli^todennut,että 'onpa aina-

kin sutjakat sääret’. Sutjakoita sääriä sitten tarvituinkin. Työtä olipäivät täynnä niin että ‘sinnemukaanvaan’ jasiitäselähtija^on jatkunut^{30 vuotta.}

Seurustelin noihin aikoihinJussini^kanssa. Jussi^oliarmeijassa ja^tuli lomillaan^tapaa-

maan minua. Vuorotyö teki kepposensa ja^niinpä joskusillallatavattiin muutama

hetki osaston ulkorapussa. Sen verran, että ehdittiin vähän haluilla ^jasuukotella.^-

Ai,ettäpelotti,josjokuvaikkasattuisinäkemään^javielä kertoisiylihoitajalle. Vasta 30vuottamyöhemmin juhlaristeilyllätunnustintämän julkisesti.Niin ^...ettäkyl- läsitäoltiinkilttejäennenvanhaan”.

Sairaanhoidontilanne ^Suomessa

1940-luvulla^saatettiinlakisääteiseksiäitiys- janeuvolatoiminta jarakennettiin kunnalli-

nenneuvolaverkko.Tämänperustan luomisen jälkeenasetettiinpainopiste sairaalalai- toksen kehittämiselle. 1950-luvulla aloitettiin sairaalarakentamisohjelma, joka hakee vertaistaankoko maailmanterveydenhuollon historiassa. Vuosina 1945-1975rakennet- tiinyhteensä noin 19.000 yleissairaansijaa, 11.000mielisairaalapaikkaa _{ja joukko}muita sairaansijoja.

1960-luvunterveyspoliittistakeskustelua hallitsikaksi ^teemaa; lääkäripula jasairausva- kuutus. Sairaalalaitoksen laajennusohjelmaoli vaikeuksissa ^sen johdosta,^ettei samanai- kaisesti^sen aloittamisenkanssa ollutryhdytty^riittäviin toimenpiteisiin henkilökunnan

jalääkärien lukumäärän lisäämiseksi(1960-luvun lopulla 1100asukasta kohden oliyksi lääkäri,tavoite vuoteen 2000^onyksi lääkäri300 asukastakohden).Lääkäripulasta jou- tui myös Ohkolan sairaala^{kärsimään,} pahiten 1970-luvulla, kun sairaala joutuitule-

maantoimeenyhdenlääkärin^turvin läheskymmenenvuotta.

Avohoidonlääkäripalvelujaoli liianvähän, palvelujenhinnat olivat este hoitoonhakeu- tumiselle jasairaudenaikainen toimeentuloturva olipuutteellinen. Näiden epäkohtien virittäminä ‘1960-luvun huomattavin terveyspoliittinen lainsäädäntötoimi’, sairasva- kuutuslaki, syntyi. Sen myötä mielisairaalan potilaat saivat tavallaan samanarvoisen aseman ns. normaaliväestöön nähden. Heille tuli nyt mahdolliseksinostaa eläkettä ja saadakäyttövaroja.

Ylihoitaja

kertoo

alkuajan

toiminnasta

(Leena Puustinen)

"Joulukuun

alusta päästiin sisälle sairaalaanjasisustaminenalkoi. Silloin tuli^myös lisää henkilökuntaajakun ylilääkäriElma Routalinna tuliSeinäjoelta,voitiinaloit-

taatyöt.

Työtä tehtiin^yötäpäivää. Routalinna oli^ainoalääkäri eikä^ylihoitajaolluttyöaika- lain alainen. Sellaisia eisilloin edesajateltu,sillä kukaan ^eiollut vieläkeksinyt^stres- siä, burn-out’ia eikävapaa-ajan ongelmia. Ylihoitaja olimm.apteekkari jayöylihoi- taja. Osastoja avattiin japotilaita jahenkilökuntaa tuli lisää. Vieraita alkoikäydäja yhteyksiä ^luotiin kuntiin, seurakuntiin, oppilaitoksiin ja toisiin sairaaloihin. Uusia tehtäviä tuli ^vastaan joka^{päivä ja}kummasti niistä selvittiin. Silloin eipuhuttu

31

hallinnosta^ja johtaa'-verbiäkäytettiin^enemmänpilailumielessä. Esimerkiksi^sanot- tiin,että ‘mene _nytjohtamaansekahvinkeitto’. Oli tapana tehdä työ, hoitaa hom-

ma, puhuttiinasiatselväksi^jakun ^{asiastasovittiin, siitä}pidettiinkiinni.

Ylilääkäri Routalinna olihyvin ammattitaitoinen jatyöteliäs lääkäri. Hän oli pa- lannutkotipitäjäänsä jaolihyvin innostunutuudesta työstään. Meillä olimyös ym-

pärillä ^{monia viisaita,}hyviä ihmisiä, jotkamonin tavoin auttoivat meitä alkuhan- kaluuksissa.Erikoityisesti heidän^{myönteinenasenteensaja}kiinnostuksensa^sairaalaa kohtaan oli meille tärkeää. Heistä mainitsisin erikoisesti^{ylilääkäri}Paavali Alivir-

ran, ylihoitaja Lyyli ^Kinnusen, opetushoitaja Maija-Liisa Kallion ja kurssitoverini, ylihoitaja^Rauha Kosken. Silloinen lääkintöhallituksen tarkastaja, lääkintöneuvos Leena Sibelius oli^myöstärkeätukijammekoko ensimmäisenvuoden.

Kellokosken sairaalan^{ylihoitajaAnna}Pakalen olijoeläkkeellä,kun Ohkolansairaa- la aloitti toimintansa. Hänkävi kuitenkin monta kertaa^katsomassasairaalaa^jaoli

iloinen,kun ‘työterapia’oliⁿⁱⁱⁿreippaasti aloitettu.Hänkirjoitti Hangostaminulle lukuisiakirjeitä, joissahän^antoi ohjeitaaskarteluunjalähettiosoitteita mistäaskar- telutarvikkeita sai ja neuvoi mitäkukkasipuleita kannatti hankkia. Häneltä tuli myöspaketteja,esim. ensimmäisetjoulukoristeet.Hänlahjoittimyöstaulujajaaskar- telumateriaalejaym. (toim. huom.kirjeenvaihtokestivuoteen 1969. 21.3.1964päivä- tyssäkirjeessäAnnaPakalenkirjoittaa: 'Olen useinajatellutkuinka onnellisia teidän pitäisiolla,kun niinlyhyessäajassaolettepäässeetpinnalle, j

Kävimme ylilääkäriRoutalinnan kanssa jokaviikko Kellokosken sairaalassa^ns. ‘kes- kiviikkomeetingissä’. ^Saimmesiellä kuulla uusista alanasioista jasaatoimmekeskus- tella meitäkoskevista ongelmista.Potilassiirrot Kellokoskelta Ohkolaan eivät olleet ongelmattomia.

Jako

^{A- ja}B-sairaaloihin^synnytti selvänkastijaon. Potilaitaei aina olisimielellään^annettu ‘B-luokan sairaalaan.

Mutta ^{me emme}antaneetperiksi; saimme vain lisääpuhtiaryhtyä kehittämään^sai- raalaa sisältä^jaulkoa. Meille tuli näyttämisen halu^{ja siitä}lähtikehittymään myös

vahva me-henki, sillämeidänhän olipakko ^{‘itsenostaase}kissan häntä’.^”

Toiminta alkaa

Sairaalan aloittaessa toimintansa otettiin^ensinvastaanKellokosken sairaalasta B-mieli- sairaalahoitoon soveltuvatpotilaat ja^sen jälkeen jäsenkuntienkunnalliskodeissa hoide-

tut mielisairaat. Koska jovuoden alussa näytti siltä, ^että miespaikkojen kysyntä oli huomattavasti vähäisempää, ^{muutettiinyksi} suunnitelluistamiesosastoistanaisosastoksi ja järjestely^havaittiin myöhemmin oikeaan osuneeksi. ^Muutamat jäsenkunnat^eivät tarvinneet^{käyttöönsä}kaikkia varaamiaan hoitopaikkoja^kuntaas joillakinolisairaansi-

joista^{puutetta. Pian} liittohallitus päättikin, että paikkoja voitiin ^ottaa käyttöön ^sitä mukaa kuin paikkavarauksia tuli. Vuoden lopussa ^{olienää 16}hoitopaikkaa vapaana.