Jokiuimakouluja ja rantakylpylä · DIGI

Jokiuimakouhj ^a ja rantakylpylä

Uimaopetus

alkoi

Kenraali Mannerheimin lastensuoj e-

luliiton herätteestä Satakun- nassa vuonna 1,927. Aloitteen tekijänä Huittisissa oli kun- nanlääkäri (myöh. profes so-

n)

Villo

Rantasalo, joka toi- mi paikallisosaston puheen- johtajana. Kulman p appilan rannassa

toimi

aluksi opet- taja Kalle Tamminen Koke-

mäehä. Vesi-Kallesta ruli ui- maoperuksen uranuu naja ^ja innokas uimataidon puoles- ta puhuja Satakunnassa. Hä-

nen uinti-innostuksensa laut-

turin

poikana

oli

^lähtöisin

Karhiniemen lauttatann sta.

Innokkaana uittaj

^n^ toimi myös pastori LaunJokinen.

Jokiuimakoulut

Pappi seisoi hyppytelineill^ j^

ohlaili pitkän köyden päässä nahkalenkis s ä rannalla opit- n"ja rintauinnin liikkeitä sät- kyttele vää pikku-uimari

^, ^{jo -} kaista vuorolJaan. Vesi-Kal-

le

heitteli uimataitoisia lau- doista rakennetun uimakar-

sinan kaiteen yli, niin oli pak- ko uida. Pårvän paras hetki meille urmataitoisille oli puo- lenpäivän jälkeen, kun latva

porskutti

Kyttälästä Laut- takylän larvannta;a

kohti

ja saimme uida ja kellualarvan laineilla Loimijoella. Se oli unohtumattom an thanaa!

Pienim mät rytöt polskut- telivat käsipohjaa uimakar- sinassa, pan pienintä "kel- teisillään", vaikka

oli

keho- tettu hankkima n uimapuku.

Siihen mennessä uimapuku

oE maas eudull a harvinai suu s.

Veteen pulahdettiin "ilman rihman kiertämää" . Uimapu- kuf a ei yksinkertaisesti ollut kaupan. Muistan, kun serk- kuni kanssa etsimme uima- pukua ^j okaisesta Lauttakylän

kaupasta ja vain kaksi tyttöjen kokoa löytyt. Ostimme oitis ne fumman "krediiniset". Sis- kommekin joutuivat meidän jälkeemme kdyttämään nntå ja kärsim ään. Uimapuvut yleis-

ry

nopeasti, mutta monen lapsen täytyr sitä ennen kestää

kotona kyhåtty1å "luomuk- sia". Miehillä oli mustat vä- hän lahkeelliset kokouimapu- vat.

Mannerheim-liiton paikal- lisosasto _ia urheiluseura Luja palkkasivat vuonna 1,930 yh- teisen urheiluohi aaja-utm^- opettajan porilaisen Pauli Sal- misen. Hän oli mallikelpoinen nuori ylioppilas, josta kaikki pitivät. Hän toimi ^{tääLLä kah-} tena kesänä. Vuonna ¹⁹³⁰ Lauttakylässä

vietettiin

en-

Ku ua fl ^{ci : I-n u tta pt lci n ra n ta $t} hl ^{lä to i m i n ta n s a a I k u ai ko i n a.}

(JinaopettEakurssin osanottQat 3 / .6. / 9 3 I l-aattaptlässä uimalassa. Vas. Kalle Tamminen 1a Impi-Liisa Kilpe lciinen, oi ke a lla Pe kka Tii li kainen.

3B

Huittisten _Joulu

stmmätsen kerran uimapro- mootio. Pian pikkupappilan ja "arenta

ttorin"

(arendaat-

torin)

rauha häiriinryi, kun utrre^rant^a alkoiv at käy ttää muutkin kuin uimakoululai- set. Rantar auha palautettiin, sillä olihan muuallakin ioki- fanta ^.

Rantakylpylä

Huittisten säästöpankin pit- käarkarnen kamreeri Helmi Elo oli nähnyt rantakylpylöitä matkoillaan Saksassa. Hän sai idean rakenn uttaa rantakylpy- län myös Huittisiin ^\WPI(:n talon läheisyyteen vesijättö- maalle

Loimijoen

rannalle.

Lautaseinien sisällä

oli

pu- kukopit, värivaloka^pft,

ringonottotuolit ja

-varjot^u- sekä kioski hoitajineen. Lar- turilla oli vene soutelua v^r- ten. Muute ttuaan eläkepäivil- leen Helsinkiin neiti f,lo pur- ki tuntoiaan kitieessään ker- toen, että hän haluaa jåttaa tietoa rantakylpyläs tään lol- lekin

ja

valitsi

minut

silloi- sen nuoren uimarin. Hän oli katkera sitä, että veroviran-

omaiset verottivat häntä mie- lestään kohtuuttomasti. Hän suri sitä, että tulvat ^{ja jaiden} lähdöt turmelivat kylpylän.

Rantakyl pylästä ui mala Ijimas eur^ Huittisten uima-

rit

perustettiin erään uima- promootion ^{jälkeen 1 930-lu-} vun alussa. Seura merkittiin yhdistysrekisteriin 17 .6.1936.

Yhdis tyks en puheenj ohtaj

toimi pfutlaakäri Harald En-^na wald, ia ^{varapuhe en j} ohtaiana kauppias Erkki ^{Särmä, joka} vuoden kuluttua vaihtui p,r- heenj ohtalaksi. Yhdistyks en sihteerrnä oli Lahja Flelkiö.

Vuonn a 19 38 Lauttakyläs sä

Porin ^(J imaseuran uima koulun todistus uuodelta / 9t0.

j är ^j estettiin uimaop ettajakurs- sit. I(urssien johtajiksi _1a opet- tajiksi tulivat legend

^

^rtnen

urheiluselostaja, uimari Pek- ka Tiilikainen Suomen Uima- liitosta, rouva

I.

IClpeläinen Mannerheim-liitosta ja opet- tala I(alle Tamminen.

II(L:n

yohtokunta oli antanut huo- neistonsa ilmaiseksi uim en käyttöön luento ja varten,^rt- mutta kaksi aktiiviuimahyp-

p åäjää, Iauttakyläläi s tä kaup - piasta eivät suostuneet tule-

m^

n

II(L:n

tiloihin niin lu- ennotkin taytyi pitåå ulkona.

T ämän poliittisen ^j uonittelun jälkeen kauppias Särmä halusi eron puheen johtajan tehtdvis - ta ja allekirjoittanut taivutel- tiin ^ei poliittisena henkilönä puhe e n johtajaksi. _Uim aop et- tajakurssien jälkeen olin kah-

ten

kesänä uimaopettaj Lavrassa. Oli mukav^ ja tu-^n^

loksellista, mikä huomattiin Mannerheim-liitossa.

Niin-

pä sain kutsun juhlaan, johon Mannerheim osallistui.

Lii-

ton toimiston virkallti^ rouv^

I(lpeläinen korosti, että kut-

su oli suuri kunnia ^ja suotiin vain harvoille ansioituneille uimaopettajille. N uoruuden innostuksella luotsasin myös Huittisten lJimar eita vuosi- kaudet . Lavtassa olin antanut uimaopetusta myös syri äkylil- lä, minne kuljettiin polkupyö- rillä. Halusin, että Huittisis-

sakin syrjäkylien lapset saavat uimaopetusta. Sotie n paatyt-

qä

TJir.rr^rtt palkkasivat

ior-

kon uimaop ettajra, jotka pyö- rärhvät päivittäin

pitkin

pi- tä1ää uimaopetuskohteisiin Reisol^ n) Suttilaan, Huhta- moon, Palojoelle, Jokisivul- 1., Lauhaan, I(arhiniemelle ja Nanhialle Idaavolan ran- taan. Uimakoulua pidettiin tietenkin Lauttakylän uima- lassa, joka oli kunnostettu en- tiseen rantakylpylaan. IJima- oppilaita oli ennätysmäisen p^Ijon, samoin valmistuneita uimakandidaa ttela ia ^{-mars te -} reita. Yhteis ryötäkin tehtiin Mannerheim-liiton paikalli ^s - osaston kanssa.

Olin

partna vuonna kummankin yhdis- tyksen uimaopettaj

^na.

Sodanjälkeinen arka oli otollista arkaa yhdistyksen va-

rojen hankinnalle, kun tans- sikielto kumottiin. IJimarien lalestamät ^tanssit olivat suo- sittuj a ja ne keräsivät I(arhu- lan salin täyteen tanssiyleisöä.

Rahaa saatiin uimarien toi- minnan rahoittamiseen. Uin- tinäytökset l^ kilpailut, ^jorta

järj estettiin usein, kokosivat runsaasti väkeä. Uimaseura

rahoitti

toimintansa ilman avustuksia. Piiritasolla kilpail- tiin uinniss a ia uimahypyissä.

Seuralla oli muutamia lahjak- karta uimareita _1a hyppääilä.

J ^tjestettiin ^{myö s monenlais-} ta oheistoimunt^ mm. uinti- retkiä Säkylän PyhäjtuvelLe ja Yyteriin sekä joulujuhlat Lot- takahvilassa. Suomen Uima-

liitto

palkitsi toimintani ho- peaplaketilla vuonna ^1950.

Tärkeintä oli, että sadat lapset saivat utmataidon.

Tuli

muutosten arka ^ja monet aktiiviuimarit lähtivät opiskelemaan

ja

avioituivat muualle kuten minäkin. Antti I(einonen hoiti puheenj ohta-

,)

t

'fJci"{n,

Sooden po lkinnok5 ( u,ln)rl oidoy o on

Pspalebtsw@

Lrrri L -;aliy Lli s sä

Puleerybfla1'a.

Huittisten

Joulu

³⁹

jan tehtävtä muutaman vuo- den ja viimeksi Hanna Leski- nen. Jotkut lujalaiset halusivat uim a s e vr an Luj aan rmago aan kirkastamaan

"I(un

uimarit uivat Luiaan, ei heitä ole sen jälkeen pinnalla näkynyt", ku- ten joku humoristi ^asian

il-

maisi. 197 }-Iuvulla uintiope- tus siirryi kunnan hoid etta- vaksi ja alkoi halliuimakoulu- jen aika.

Mirya Houi

Uinanaisnitja -kandidaatit Hililtisten ensimmäisessä ilm@romootiossa 1 t.8.19t0. Vasemmalta Eeya Vaarno, - Ntok aaxhempi, Snma Lzppänen, Anxi lzppäne4

?, Milja Matikkak, ?, Väifi Vaarno, Ulla Kenko, kfo Eloaaara, Maija HärkåLi, Anilkki Nori, - Ntzk ttillrenPi, Saini Satei, Torsten Niekka, ?, ?, Apo SWä, ?, ?jaAkiTanninr.