Korpisotaa. Käsikirjoitus vuodelta 1940 · DIGI

Sota

oli syttynyt.

ilaa ilman mahtimiehet oliva.t aloittaneet taistelun maiden ja merien her- ruudesta , taistelun, j oka pysyi yksinkertaisten ja hiljaisten ymmärrykseltä .Kät- kettynä.

Mitä

he tuolla herruudella sitten

tekivät? Sitä

sopi yhäti

ihmetellä.

f) :Jikö

heidän

lopultakin" ole pysyttävä yhden ihmisnahkan

sisässä?

Tahto _vahaan on jotakin, joka

kuvastelee ihmisen

^silmissä,

suunnattomana

hupsuutena , ta-

vattomana,

nimettömänä

,kaameana ^tautina..

Jo vuosikausia, oli kuultu

sanomia

^sodista.

Mutta

ne oliva.t

vielä kovin Lkaisia asioita.

^Joku

sadunomainen

kiina,tarumainen Ahessinia,etäinen _Espan- ja.

Ei

^syntynyt

lievillä sitä

mielikuvaa, että nyt tapetaan

ihmisiä.

Olihan

ta

]ä, entinen rauha., entiset mukavuudet. ITuo uutiset kaukaisilta paikkakunnilta te-

kivät vain elämän ikäänkuin

mielenkiintoisemmaksi, bopi sytyttää tupakka, ja avata

rapiseva sanomalehti:

maailmalla tap-htmu,

siellä taistellaankin...

Jutta

^sota

lähestyi.

Sen ukkospilvet olivat jo näkyvissä

taivaanrannalla.

Sanomalehtien

^otsikot

kävivät

^{yhä pöhöise}

i. Ja

ra.dion kurkku oli

käheä.

tojen valtiomiehet

matkustelivat

vietiin -ja rastiin, kuta, laveampi ja

mafov tavamni

valtakunta,

sitä tukalammaksi

^{se näytti nyt tuntevan} olonsa.,yhä

turvat-

tomampana se tunsi kyyrottä.vänsä oienten naapuriensa hyökkäysuhkan

alla.

^Hyt- tyset näyttivät

tosiaankin

^käyvän

vaarallisiksi

^mi

eille.

Moskovassa

neuvoteltiin. Kaikki tiet johtivat i os

covaan. Aivan äskettäin

;

se oli ollut

hämärä

j a paikkakunta,mutta nyt ma ci- miehet

istuivat siellä

^ja

päättelivät

isojen ja pienten kansojen kohtalosta,

pienten

ihmisten elämästä

ja kuolemasta,ihmisten,jotka

vielä

rauhallisesti

»rtelivat

jossakin pelloilla tai tehtaissa. Imuo mahtimiehet

osoittelivat sormillaan

pieni"-

läiskiä

tuon saat

tuosta

^ja

tämän tästä.

\-*

olivat suuria

finanssimiehiä:

nuo pienet

läiskät

kartalla,pienet

valtakunnat

2

maapallon pinnalla olivat

heidän

rahalanttejaan.

Ja pieni ihminen,joka

ahersi

jossakin työpaikallaan ei

aavistanutkaan

tahi

aavisti ehkä

hyrin hämärästi,

että

on tapahtunut

sellainen ^seikka,)

^josta

jontuu,että kiukkuisesti

surisevat metallin

siruset tulevat

lävistämään hänen

ruumiinsa.

Moskovassa neuvoteltiin.

Kolikot yrittelivät kiemurrella rahanvaihtajain hyppysistä. Ehkäpä istut- tiin aia» ja

mietittiin

kuten haamatun kuningas,-e-fc4ä voiko kymmenellä

tuhannel

la kohdata kahtakymmentä ^tuhatta

tahi mahdollisesti

puolta miljoonaa.

Mutta

loppujen lopuksi päätyttiin

sananparteen,että suomalainen

^{ei usko}

ennenkuin

koettaa.

Suomalainen

on taistellut

ennenkin. Kaikki se#

on kestänyt ja kärsinyt ja ollut yksin kymmentä ja kolmeakymmentä vastaan ja hävinnyt taisteluissaan

Ja

saanut joskus pieniä, voittojakin,jöistä se on tuonut kotiin,kuten yleensäkin

lienee sotien

^suhteen asianlaita,vain haavoja ja sinimarjoja ja sitkeyttä ja

sisua,suomalaista sisua.

Monta

^kertaa on vihollinen

lahmannut

^maan

yliaja

^suo-

malainen

on taasen tiennyt koettaneensa,mutta koskaan se ei ole hävinnyt ai- van

tulettomaksi.

Se on kauan asunut

metsäisellä niemellään

ja asuu edelleen- kin.

Sota oli siis syttynyt.

Se ei ollut nyt

tuollainen kaukainen

sota,joka tekee

kuivasti

^rapisevan

sanomalehden mielenkiintoisemmaksi.

^{Sota oli}

tullut aivan

lähelle. Maassa ta- pahtui liikekannallepano.

Jokainen

asepalveluksen suorittanut mies sai

"kutsun

ylimääräisiin kertausharjoituksiin."

*

Miehiä,joita parveili pieni,

sä

taloissa ja niiden avarilla pihamailla

muhkeissa

punarantuisis.sa sarkapuseroissa ja ruskeissa roimannäköisissä, saap-

paissa, oliåi voinut luulla

luppopäiviä viettäviksi

puunkaatajiksi pohjolan jätkiksi. ^Niitä

Vheissä

^olikin

useita^

ja melkein kaikille

heistä

^oli

maaseutu

^ja

^{metsä ainoina}

^tuttuja ja taattuja oleskelupaikkoja.

Mutta tällä

kertaa ei kuitenkaan ollut kysymys

kirveen

jumahtavista, is- kuista, sahan

sihinästä

^puun

kaatamisesta.

^{Nyt oli}

sellainen

^aika,että

mie-

het

kaatuivat. Idän

^suunnalta

kuului

^{tykkien jyminää ja}

maantiellä hurisivat

* A ^...

autot,jotka

kiirehtivät rintamalla

tahi palasivat sieltä. Se olivat ensimmai-

siä

sodan

ääniä,jotka

tärisyttivät

näiden

miesten korvan rumpukalvoja.

tf

He olivat juuri

yrittäneet

levolle,vieri viereen

ahtautuneina

^pitkin pirttien lattioita,jotka

kiiltelivät

kosteina saappaiden anturoissa

sisälle

kantautuneesta

sulaneesta

^lumesta.

Silloin

^{tuli Komppaniat} järjestyivät

lähtöön.

^{Useiden sarkapuse-}

roiden

^päälle

vedettiin

feauogs&fexx?" oikeita

harmaita

«otilaspäällystakkeja,vyö- täisille kiristyivät nahkavyöt raskaine pafcruunataskumuhkuroineen,hartioille

ilmestyi reppukyttyrä _yja

olkapäillä roiktcui kivääri

hihnassaan.

Rivistöt

järjestyivät. Oli iltayö.

Lumi

loisti kuun epävarmassa,pilven hattaroiden häilyväksi

tekemässä

^{valossa ja}

idän

^suunnalla jymähteli ^harvak-

seltaan.

Maantiellä

odotteli pitkä rivi pahvikuomuisia kuorma»autoja,jÖfcs££££- ltttaz«ÄtJc«ittg«iJl jotka

vaikuttivat

oudoilta ja aavemaisilta

vereksessä

ja

valkoisessa maalintöhröksessään.

Kuin tunturien riekkojen oli niiaenkin ^nyt

pitänyt turvautua suojaavaan vaihdokseen.

Harmaatakkiset

^ja punakirjavapuseroiset kiipeilivät hälisten kuomujen alle.

Aseet

^ja

varusteet

^kalisivat.

Vaunut lähtivät

liikkeelle,mutta niitä ei

ohjattukaan it^npäin,tuonne

missä

^{korva rintaman} jyminän. Mita nyt?

i>le kääntyivät pohjoista kohti,^pitkä jono

heilahtelevia

ja huojahtelevia vati*

alla

nuja,jokaisen sydämiä.

Sillä tälläkin tiellä olisi

^kyllä vastaantulijoita. Sota

siellä

odotti,sota ja veriset

vaatteet.|_w

Kylä jäi taakse,suuri kylä katumaisine kujineen ja maalattuina

taloineen.

Mutta se näytti

kuolleelta

^ja

liikkumattomatta.Si

valon pilkahdustakaan. Pi- meys

oli

peittänyt maan kaikki kylät jo

viikkokausia.

Se kuului nykyaikaisen

sotavalmiuden aakkosiin. Verho peitti jokaisen akkunan,jokaisen sytytetyn

4

lampun ja kaamea,pahanunenomainen tuntu täytti kaupunkien kadut ja kylien ku jät.

Tuossa taakse

jäävässä kylässä nämä

lähtevät

miehet olivat ensi

kerran nähneet vilahduksia

sodan

kasvoista.

Satapäisiä,väriltään valkoisia,surkeasti

ammahtelevia

karjalaumoja kuljetettiin

idästä päin,pois

sodan jaloista.

Tien

päälle

olivat

joutuneet myöskin

ihmiset,vanhukset _vaimot

ja lapset.

Heidän takanaan olivat

palavien talojen

lieskat

nousseet

taivasta

kohti. Ja.kylän liepeillä oli

valtavia

kuoppia,joi ta

vihollisen lentokoneitten

pommit

olivat sinne

tehneet,

ikäänkuin

näyttääkseen sotaneuvojensa

voiman. Tuollaisen

kuo- pan reunalla sopi

seisoa

ja kuinka kauan lapiomies saisi peher- tää

luodakseen

kolon,jonka sotapommi oli

kaivertanut

yhdellä

kouraisulla

rou-

taiseen

maahan. Ja

lottien

kahvilassa,jossa oli

istuttu

joku

iltakausi kahvi-

kuppien ja kaljalasien

ääressä

ja

kuunneltu

gramofonin

soittoa,|s*e±iäf

^oli

näh-

ty lumikaapuisia miehiä,jotka

olivat

jo olleet

rintamalla,tulilinjalla,ja

joi- den kasvoista ja silmistä

utelias

katse etsi kestettyjen taistelujen jälkiä.

Kita

he tiesivät siitä pyykistä,joka

kaikkia muitakin

odotti? Oliko se jotakin sellaista,jota

ei

loppujen lopuksi kyennyt sanomaan?

He olivat myöskin ampuneet muutamia laukauksia maalitauluja kohti,monili

leL«ehkä

ainoita laukauksia sitten

sotapalvelusaikojen,kymmeneen,viiteentoista,

kahteenkymmeneen vuoteen. He

olivat

tutustuneet konepistooliin ja pikakivä*- riin,noihin ravakoihin ampuma-aseisiin, jotka

olivat ennestään

aivan outoja mo-

nille ikämiehille.

^Olipa tehty

muutama

harjoitusmatkakin

tienvieren

metsiin ja

tunnettiin

kasvoista

kasvoihin

lähimmät

päällysmiehet ja ryhmätoverit.

Siinä oli muutamien pohjolan lyhkäisten ja

hämärien

talvipäivien sisällys kaukana napapiirillä. Ja nytkö he

olivat sotavalmiita?

Pahvisten kupujen alla

oli

viluista

ja epämukavaa.

Leikinlasku ei

ottanut oikein

luistaakseen.

pelu

siinä

tuli,ei auttanut

mikään! Siinä

on kaksi niin kovaa vastakkain; piru ja

meidän Jussi...

Puhe tyrehtyi,vaunut

kulkivat

huojahdellen ja kuu paistoi

huolettomasti.ikäänkuin ivaten ihmisten

pimennysmääräyksiä,tienvieren harvoi- hin, paksuhavu

isiin

metsiin,jotka näyttivät niin ahdistavan ja tympeän autioil-

ta.

Mitä. täällä teki vieras

ihminen,miksi ihmeessä se

tänne

änkäytyi? Asia näytti mahdottomalta ja

naurettavalta

^kuun

kummitusmaisessa

valossa

keskellä

talvista,äkeän

surumielistä metsää.

Hiin,nuo ihmiset,jotka.tänne

tunkeutuivat eivät ehkä tunteneet siihen mitään

^{halua ja}

himoa.

He

tottelivat vain käski-

jänsä

ääntä.

Jossakin taempana,kaukana

näiltä

maisemilta,jotka

olivat

kyllin

ä.keät ilman

nykyaikaisen sodan melskeitäkin,jossakin

turvallisissa kammioissa

piilivät

ne voimat

^ja aivot,joissa oli ja eli tuo

kummallinen

^halu

taistelut- taa _kansoilla

maasta ja merestä,/-*/

Tuollaisia

epämääräisiä ajatuksia

heräili

miehissä,jotka istuivat hiljai sinä kuormavaunujen valkoisten,pahvisten suojusten alla,jotka turvasivat tuu- len ja vauhdin

viimalta.

-A-

M Kun se nyt pakolla ruoesi tuomaan meille sitä hyvyyttään...

Oli kuunneltu

vihollisen

radiolähetyksiä,joissa julistettiin,etteivät he tahdo

suomalaisille mitään

^pahaa,vaan tahtovat auttaa

heitä

^parempaan ja on nellisempaan,ihanaan

elämään.

Mutta kyllä ne hyvyydet

tiedettiin.

Melkein joka

sukupolven

aikana

^oli perivihollinen yrittänyt

lahmata tämän

maan. noitta kai- ken sen oli öuomen rotu kestänyt. Ja maailman ajan oli osattu ammentaa

voimaa

ja

lohdutusta isien kestämisistä

ja kärsimisistä,mainetöistä. Suuri

vihollinen taasen

oli raaka ja tyhmä,sotataidoton.

Metsää

se kuului pelkäävän ja

rynnisti'

fä&ärf ^teitä

myöten yhtenä tappina. Ho,unihan siinä tulee

koneaseitten aikakau-

della ja tulee

muutenkin^

kun niiden varusteetkin kuuluvat olevan kurjat. Var- paat

kiiluvat kenkäronttosista

ja pohjolan talvinen sää ei

sitä suvaitse...

Tähän

tapaan kävi

keskustelu. Sitten

joku aloitti laulun,vanhan sotapal- veluksen

aikaisen

marssilaulun,joka toi mieleen kasteisen kesäaamun,resseiin hihnojen ^painon,

raskaitten

saappaitten sohjaavan

hänen someroisella tiellä.

Kaikki oli silloin

useimmista heistH

tuntunut leikkishommalta,ihmisten _kiusak-

si ylläpidetyltä.

Sillä

^sotaa

ei enää tulisi.

Ihminen oli

viisastunut...

⁰ a nyt sota oli

sittenkin

tullut ja kerran opittu sotataito olisi hyvin tarpeelli nen

isänmaan puolustukseksi.

Niin,onnellinen se,joka ei ajatellut muuta,vaan meni sotaan isänmaan,kodin ja uskonnon

puolesta,omaisuuden, _kaiken

henkeäkin

5

■kalliimman

puolesta.

Mutta

joukossa oli niitäkin,joiden

mielessä

^kyti

heikoksi tekeviä

ajatuksia,että sota on pahasta,että

vihollinen

on

liiaksi jättiläis-

mäinen,että _{ei ole} kysymys _{muusta kun}

itsenä tapattamisesta,nahkansa kalliiksi

tekemisestä,että jotkut eivät

sitten olV)jakamassa tätä kansan osaa

ja

kohtafe loa.vaan

^pakenevat

lentokoneilla,elääkseen huolettomina _vieraissa

_maissa,ku-

ten jossakin muualla on tapahtunut,että

kansat

ovat

vain

sotien

teuraita,joita talutetaan

lahtipenkkiin./^

Tällaiset

ajatukset ja

tunteet

eivät olleet vallan

vieraita.

_{He ujuivat}

esiin eräistä leikillisiksi tarkoitetuista lausumista,esimerkiksi siitä,että tunto

levyä»joka riippui kunkin

kaulassa nimitettiin,paitsi "Molotohn

^puhelin-

numeroksi"

.myöskin "Karjapohjolan

merkiksi".

Ja matkan

alkaessa

oli

äännähdet-

ty.että

mullilasti lähtee...

lika

kukaan

^pahastunut edes

tällaisista vertauksista.

Kukin

tunsi

nyt

lensä

kyllin avaraksi naapuria,

sillä istuihan

naapuri

samassa

reslassa,samat

valtavat voimat

kuljettivat heitä

kaikkia tuntematonta tulevai-

suutta kohti,sodan ahjoa kohti,jonka

kuuman

^ja

kuluttavan lieskan

he

olivat

jo

tuntevinaan kasvoillaan. Puhukoon

^siis naapuri

mullilastista. _Hän tarkoita

taa

niillä

ensi

tilassa

vaunuj a,j otka vyöryvät rajoja

kohti

hyökkäysai-

keissa. Niissä niitä

vasta mulleja oli,jotka eivät

tienneet mitä-h*.

tekevät, mitä

heillä

heille tapahtuu. Ke sensijaan

tunsivat olevansa

^asi, alla. Maahan oli

hyökätty

^ja

^sellaisen

seikan varalta oli

suomalaisella

ammoi- set valmiit kaavat:taistella,vaikka joka kynsi kylmenisi...

Ällistelköön vain

muu maailma,että

täällä fiitozmkt*/ ^on laskutaito.

Terve

mies toimii*

eikä

mietiskele nähdessään

tulen

nurkassa.

He lauloivat lauluja,joita oli

ennenkin

laulettu taistelujen

edellä.

Se tuntui sopivalta.

aaiafr

on maailman ajan tehty paljon lauluja ja

tehdään vieläkin.

Sitten

vaunu pysähtyi

nytkähtäen,ja

laulu

lakkasi. Miehet laskeutui-

vat

tielle

ja saivat käskyn ladata ja

varmistaa. Kuiskailtiin,että

_{oli tuotu}

tieto,että

edellä kulkeneen kolonnan

kimppuun oli hyökätty. Hytkö se jo aikai»

si? Ile

seisoskelivat

pitkät tovit ja odottivat jotakin ja kuu

paistoina _tien

7

vierissä tavattiin

lumikaapuisia toisten joukko-osastojen

sotamiehiä,puheit-

tensa mukaan jo

sotaa nähneitä. Heiltä kyseltiin,jHrtä/ kaukanako rintama

oli

ja miksi rye-SR rynnisti rynni s

tä.mi

s

tään. j/f

Se kuului

tulevan tankeilla,hyökä-

vaunuilla,joille

kiväärimies

ei mahtanut mitään,kun torjunta-välineistä _{ei ol-} lut

haaraa.

Nyt

niitäkin

jo lienee.joten

vieraan

matka voi

hidastua.

Oliko

miehiä

mennyt? Oli,jos

suoraan

sanottiin ^,

behän

on

tunnettu

asia,

että miestähän

sota

nielee.

Niin

seistiin

ja

yhtäkkiä kuhahdettiin maantienojiin,asemiin,

sormet

lii

£>"

pasimella,ei

kukaan

^tiennyt

Vähitellen

selvisi,ettei _{ole mi-}

... ™y

taan syytä

maata

^siinä ja niin he

nouseskelivat ensim£.isistä "asemistaan", nou-

sivat ojasta

autoihin.

Joku sanoi,että koko juttu oli

synfnyt siitaketta ^käs-

ky

autoihin

oli gionkun

korvissa

ja suussa muuttunut asemiin

komennoksi. Toiset

tiesivät,että metsikössä, oli rapsehtinut mies,

ties* miksi

^ryssäksi luultu,jos- ta

sitten sukeutuikin meikäläinen vedenjiakija.

^Kuului

ääni,että

höpsis oli päässyt

heti

^ensi

tuimaanWitähän tietäneekin**?

^Toinen

^ääni

vakuutti,että _se ennustaa sitä,että he tulevat pesemään

vastaisistakin tilanteista

^yhtä

nätis-

ti ja

vähin vaurioin.

Vaunut jatkoivat jälleen

matkaansa

ohi hiljaisten metsien,ohi jonktwi yk-

sinäisen

talon ja töllin kylänkin.

Tievierissä hiihteli

puku

is ia

mie- hiä,varmistuspartioita. Epäilemättä sota,rintama lähestyi lähestymistään.

Kun autot

sitten

pysähtyivät

i

frehenk4-n'

kirkonkylään,niin sodan äänet oli- vat jc korvin

kuultavissa: kivääri

^tulen

rätinää

ja/fcafcatfissaaiifca.Hfcp-i

koneaseit

ten pidäteltyjä,lyhkäisiä sarjoja.

läheltä

näytti myöskin näkyvän nuotion roihu,#a%fet

vihollisen

yötulet,kuten

heille

kerrottiin,

kahtavan

tulen

oleili

ääressä

^se

siellä (jybHtofittsäS?,aivan

tulipalomaisen. Miksi

meikäläinen antaa sen

rauhassa lammi jymähytä sinne _tykillä?

Ei luultavasti

ollut

mitään

tykkejä.

Tulijoitten ei

sentään suoraapäätä tarvinnut lähteä tuonne mustiin metn siin,jossa _laukaukset räsähtelivät

ja luofiit

vin^ahtelivat. jbe Ajattelutti;

ten( kuula ääntänee

kun se pyyhkäisee hyvin,hyvin

läheltä?

He sai- sivat

vielä

hetkisen

kuunnella,tutustella,hengähtää, ^saisivat

^{paneutua yöteloil^}

le taloihin.

oli

kuitenkin

^hyvin

rauhaton. Laukauksia

pamahteli aivan

lä-

hi

rasahteli

seinien läpi ja

miehet

hälytettiin ylös ja ulos.

Luultavasti

vihollispartio oli päässyt hiipimään kylään tahi sen liepeille.

Omia partioita kuljeskeli myöskin kylän

laiteilla

ottamansa selvää asioista, kuljeskeli

alueella,joka^kuten

vasta myöhemmin kuultiin oli

meikäläisten

mii-

noittama.

Kaikki vaikutti sekavalta. Alkoi valjeta, että sota

ei jt&if

Inkaan

ihan yksinkertainen juttu: ojenna pyssysi ja ammu...

Miehet

^ja

miesten mielet

olivat

levottomia.&a

He puuhailivat

innokkaasti varautuen tuleviin taisteluihin.

Paikalla oli ollut

sairaala.

^Se

oli

jo tyhjennytty,_mut- ta

kq

oli jättänyt jälkeensä suuren varaston vaatetavaraa,miesten ja

naisten

paitoja ja

housuja,pyyheliinoja,vuodevaatteita,lääkärintakkeja.

ifyt

sotamiehet katsoivat itsensä tämän omaisuuden*»

perillisiksi ja

evakoivat

⁽ siitä tuli

paljon käytetty ja

kaikkea

mahdollista merkitsevä sana

Isinä ^talvena

^{) vasulli-}

sittain

valkoisia

vaatekappaleita,joista

sommiteltiin mitä

merkillisimpiä, ja kuvatusmaisimpia lumipukuja.

Naisten

^housut

vedettiin

sarkahousujen päälle ja

pyyheliina

levitettiin hartioille

^ja

käärittiin

lakin ympärille. Patjapussi

leikattiin

sopivasti auki ja

sukellettiin

tähän mahtavaan vaippaan, iii heitä niin vain napattaisi hengiltä»

j/ohjolan

lumi suoj

eläisi ^heitä

valkoisella pin- nallaan kuten jänistä tai tunturien

riekkoa.

Kaikenkaltaiset

vaatekappaleet loppuivat, ja kukin oli enemmän tai

vähem-

v ^'

män

tyytyväinen pukeutumistaitoonsa,hiljeni ja sovittautui uudessa asussaan pitkin puuta. Mutta kun aamu alkoi hämärtää,niin monikaan ei

vielä

ollut ehti- nyt saada unta juuri silmäntäyttäkään.

*•

Aamu oli harmaa,sillä taivaskin oli harmaa ja pilveilevä.

Meinaili tih

moa vettä, ja lumi oli käynyt nuoskeaksi. Komppania"

lähti liikkeelle

kulkien

pitkin maantien vartta tiheässä,sekasotkuisessa

vesakkoraetsässä.

Ensimmäisen

taistelupäivän aamuko? Tulikaste?

Sellainen

elämys ei

hevil-

la ottanut

syntyneen. Oli

vain yön

valvoneitten Ihmisten

tympeä

aamun

saraa-

8

tus. Edestäpäin ^kuului kivääritulen _rätinaa

ja joitakin raskaampia paukahduk- tykki jymähti

kranaatti

räjähti.

Mutta kaikki

toi

kuitenkin

sVTUsyv ⁾

*4fl

mieleen vuosien

ja vuosikymmenien

takaiset muistot

sotaharjoituksista. Tä-

•• •

. , .......

I aJI

ma ex

vieläkään maistunut

oikein

todelta

_;

/ffian' ^olivatkin ylimääräisiä ker-

tausharj

oituksjt-&eaV

Sitten alkoivat ensimmäiset

luodit

sadella. Surahduksia

ja

sihahduksia ikäänkuin

näkymättömiä, outoja,äkäisiä,kesäisiä hyönteisiä menisi

korvan vierit*

se.

Tuossa liikahti

lumi,tuossa karisi oksa alas,kaarna pirahti puun kyljestä ja jo

särähti sälökin irti.

_Ei,kyllä

tämä

nyt on

sitä,sotaa,tosihomrnaa/w

Vaistomaisesti

alkoi

silmä etsiä maastosta

niin sanottua

kuollutta

^kulmaa, tiy- vä maa.

8e

on

siunatun epätasainen,siinä

_{on koloja ja kuoppia ja}

vähän

pehmeää

ero/tti ^{|nsi kerran} lähestyvän,yli kiitävän kranaatin ilkeän ää-

nen,

kuvaamattoman,käärmemäisen

sähähdyksen. Onko

tämä taistelua? Mitään

ei näy mitään ei ole

tehtävissä,ei _ainakaan

vielä. He vain etenivät hiljoilleen

tihe- ässä metsässä..

Maantie

oli paikoitellen

aivan lähellä. Cä*ea Tien molemmlssärtaivalsi

miesjonoja kylää

kohti.

Oli aikaa pieniin

keskusteluihin.

Hiin,he _{olivat jo} sotineet ja. nyt he palasivat kylään

hieman

huoahtamaan,ruokailemaan.

/-^Kauka-

. ff ^{I ' %} f// ^/

nako py&eft-on? Kyllä sen pian näette,

-j-

^{Miten se}

^sieltä

^yhä

^tulee

^ja

_tulee?

Kyllä, sen ^pian

näet

te.

'

Heidän

kasvoillaan

oli enemmän

tietävän

miehen

ilme.

He näyttivät

käve-

levän

A

vapaasti, vaikka tuon

tuostakin sirahteli

ja

sukahteli.

Alkoi valjeta,

etteivät

nuo

äänet

aina olekaan kovin

lähei vaarallisia,/ölet-

tiin hieman kotiutua.

He

menivät

yli tien ja

huomasivat e-itten

-

olevansa

joen

rannassa.

Jääty- neen

virran

uoma oli aika

leveä

_y ja nuo suhahtelevat luodit ja

sihahtelevat kra

naatit tulivat sen

takaa. Vihollinen

^oli

toisella rannalla.

^N.yt

siis vihein-

kin oltiin

rintamalla,etulinjalla,josta _tähän

_{saakka oli}

_kuultu

vain puhutta- van.

j&Hj

^jollakin

tavalla

ja

että rintamalinja

oli noin

selvät leveästi tasaista

ja sileätä jäätä. Ben kyllä

huomaa

ja

siinä

huo-

9

maa

^jos

vihollinen aikoo edetä. Siitä ei

^tule mitään,sillä tuohon on hyvä nii-

tellä... Mutta

^{entäpä ne}

tarumaiset

sotavaunut,nuo kovaotsaiset hyckävaunut,

joihin

tavallinen

^kuula ei pystynyt ja joilla se tähän asti oli ajellut meikä-

läisiä edellään

sadoin kilometrin

näillä erä.mään teillä.

Jos se rullaa

noilla

pedoillaan yli ja sotkee kaiken niiden taipumattoman mahan

alle.//

1 Niin,nyt on

siitäkin

tullut loppu,niin

tiedettiin.

^{Tuon joen jää ei}

kestä

panssarivaunujen painoa.

Siinä

on

vielä

railojakin. Joku

sotavaunu*

on jo mulskahtanut

ikuiseen

pimeyteen yritellessään itsepintaisesti ylitse.

Sitäjpaitsi meikäläinen

on jo saanut tykkejä ja

kaikenlaisia

kasapanoksia,joilla kyllä tulee reikä

kovaankin

otsaan.

Tällaisia lohdullisia

^tietoja

keskenään

vaihdellen

finp

makailivat ketjus- sa pitkin

metsäistä

joen rantaa. Kohta he

saivat nähdä ensimmäiset viholliset

mustina,melkein

nuurahaisrnaisinä

^hahmoina

leveän virran takana.

^{Ke olivat to-}

siaankin

kyllin hulluja jäälle»yritelläkseen ylitse. Ke pyrkivät aluksi kapeaan,pensaitten

peittämään

saarekkeeseen virran keskelle.

Silmät

tähyatelivät

tuikeina si**fc*ii ^mustia

pyssynpiippuja pitkin ja en-

simmäiset sotalaukaukset

pamahtelivat

terävinä

ja

kiukkuisina Iheidäri kivääreis

Jo

rätisi

pikakiväärikin ^kuijran

naurunsa

^{ja mustat}

»vilistävät

^varjot

hor

^; jahtelivat ja

kaatuivat

^{ja jäivät}

liikkumattomina

jäälle

tahi

^pyörsivät

takai-

sin oman

rantansa metsän

ja töyräitten suojaan, Mutta muutamat jatkoivat

itse-

päisesti juoksuaan jäällä

kunnea kaatuivat.

Muuan juosta vilisti

vilistämis- tään

^kuin jokin yliluonnollisen nopea valkokankaan hahmo.

Kiväärit

^paukkuivat

kiihkeinä,mutta mies vain juosta

vilisteli

ja näytti jo olevan

pääsemäisil- lään

saarekkeen pensaitten peittoon. No,onnistuiko _tuo

hyväkäsC _Kiväärit

pauk-

kuivat

hätäisinä

ja lopultakin mies horjahteli ja

lankesi. Hän

oli jo aika lä-

hellä

^{ja voi}

er^foittaa

^kuinka

hänen säärensä vielä

kotvan aikaa vipattivat

tä

vasten

ikäänkuin hän

yhä jatkaisi juoksuaan. Kuolemaan hän nyt kuitenkin

juoksi. ^Siihen

hän

on jäävä ja jähmettyvä.

Mutta

^jotkut

noista makaavista hah- moista

eivät vielä suinkaan olleet

ainaiseksi

jähmettyneitä. Joku niistä yrit-

ti yhä

kavalasti hivuttautua

eteenpäin jäätä

pitkin, jtsfj.

^kimposi

äkkiarvaamat-

ta ylös ^ja jatkoi juoksuaan,sen

minkä

jatkoi.

Siinä

riitti tähystämistä ^{ja täh} täämistä,#a±\fckßi

varsinkin

^kun

vihollinen uudisteli

yrityksiään,vaikka ^tulokset

olivat

^silmin

nähtävissä. Kuuletti

^{siltä,että se yritteli}

muuallakin

^pitkin polveilevan virran rantoja,sillä

meikäläisten kiväärit räsähtelivät oikealla

ja vasemmalla ja

koneaseotkin pärähtivät välistä kiihkeästi

^soimaan.

Joku

innostui lapsellisesti. —'Hei

pojat,tämähän on niinkuin jänisjah tia.

Tältä matkalta

^oli

tosiaankin

^vaikea käsittää,että

surmattiin ihmisiä.

Tummat,elokuvamaiset ^varjot

liikkuivat,kaatuivat,tärähtelivät

^{ja jäivät jäälle}

Vihollisen tuli (ei\sen

^{sijaan näyttänyt}

tekevän mitään

^{vahinkoa, Se meni} ylitse ja

ohitse. Mutta

^noita

ilkeitä

sähiäisiä,kiukkuisesti räjähtäviä ^kra- naatteja

alkoi

aiJUe* tulla jo

huolestuttavan lähelle.

^-He-

tutustuivat

^uusiin

ääniin,sanat

siru ja sirpale

saivat sisältöä. Niiden

vonfcahtelu ilmassa ei ollut

korville mieluista. Sitten

^he

näkivät ensimmäisen

meikäläisen,johon so-

ta

kosketti

kovin sormin.

Hänen kätensä tekivät avuttomia eleitä,

^ja

^hänen

keski

^ruumiinsa,muhkean puseron rintamus, sai yhä

lisää punaväriä,

.tutta xasvot

olivat merkillisen harmaat

ja vääntyneet

.iCllei olisi-eitä varmasti

^tiennyt, niin

niitä

^ei

olisi mitenkään tuntenut Suutarin iloisiksi

kasvoiksi,Suutarin,

joka jossakin

tulomatkalla

^oluen

ääressä

^oli

julistanut,että

^jos

^hän

^vain

^täs-

tä pyykistä selviän,niin

silloin hän

^{vasta juhlat} Hyt hän oli sen nä- köinen,ettei

oikein mistä häntä

^olisi

tarttunut

^kun

lää«-i kintämiesten

ahkio lopulta

tuli keikkuen mättäisellä

^{maalla. Ja}

hän

^oli

vaina-

ia

ennenkuin

^{ahkio ehti}

maantielle. Hän

^{ei pitäisi}

enää mitään

^juhlaa.

Hän

ei

0 _/

ollut nähnyt

kunnolleen tämän pyykinpesun alkuakaan.-/-r-f

^/-

Ja aivan

äsken

hänen kasvonsa

olivat elävät

^{ja eloisat,}

Eiköhän

^{se ollut}

. ,

juuri

Jh-äff.

^joka

selvimmin huomasi

^{hassuuden jäälle}

kaatuneen

^{vihollisen saan-} en siristelyssä ja

vertasi tätä

^kaikkea jännittävään jänisjahtiin.

Oltiin sodassa,ja

oli itsestään

selvää,että

tuollainen

^kuului

täällä

päiväjärjestykseen. Mutta tuo

äkillinen

^ja

väkivaltainen

^muutos

ihmiskasvois-

sa teki kuitenkin ällistyttävän,syvän ^ja järkyttävän vaikutuksen.

11

Vihollinen ei enää yritellyt jäälle. Uen tuli

vihelteli

vain ylitse ja

kranaatit

räjähtelivät

siellä

^ja täällä,ja jäätyneen maan ja kostean lumen

\/ y**?.****** ^/

kylmyys tuo

sinä

talvena

sitten'

niin tuttu tunne alkoi uhota ketjussa

/

makaavien miesten ruumiiseen.

Nälkäkin

jo vaivasi.

Sillä automatkan

^alkaessa

olivat keittiöt

ja kuormat jääneet tuleskelemaan vanhalla hevospelillä,eikä

niitä oltu sitten

nähty.

Kaikki

^alkoi tuntua jo yksitoikkoiselta. Oli nousta- va

välillä

seisomaan puiden ja pensaiden takana ja

lämmitettävä

itseään ruu- miin

liikkeillä

vihollisen tulesta

välittämättä.

Lyhkäisen päivän

ilta

^alkoi

hämärtää^ ^ketUju

^{makasi yhä}

ja

tarkoituksettomalta

tuntuva ammuskelu jatkui. Usealla tuli ensikerran mie- leen ajatus

sekin sinä

talvena hyvin tutuksi tuleva

että

^onkohan

tämä sota kauankin tällaista.i^

*

Vasimialta, puolittain takaa alkoi kuulua omituista hurinaa ja kolinaa ja yhä

selvemmin ero4ittuvaa

lakkaamatonta huutoa: uraa,uraa,uraa.^{» .} Hyökkäysvau-

nut tulivat,nuo kovapintaiset,jotka nauravat pienille kuulille.ja niiden

jät

lessä

^{ryntäsi parvittain jalkaväen}

miehiä

päästäen kurkuistaan jatkuvaa tushuutoaan. He olivat jo puhkaisseet rintaman ja tulla möyhösivät nyt maan-

tietä

^{pitkin kylää kohti} etulinjan selkäpuolitse. Ee olivat siis sittenkin

päässeet

joen ylitse,

eikä

jän ^ollut railot estäneet,

liika meikäläisillä

^{ollutkaan edes}

mitään

kasapanoksia. Jonkinlainen miinalaite,dynamiittilaatikko

oli maantiellä

^{ja parin} soturin piti nuorajut- koista hoidella se hyökävaunun telaketjun alle. Mutta

ehkä

he toimivat

liian hätäisesti

^ja

ennenaikaisesti nähdessään

sotavaunujen kauhean tulon.

Jokajta?

pauksessa vaunut

kiersivät vaarallisen laitteen

^{ja tulla jyrräsivät yhä kylää}

kohti konekiväärit

toiminnassa ja parvi huutavia jalkamiehiä

kiinteästi kinte reillään.

Mitä

nyt? Ketju joen rannalla oli hyväisesti

hämillään. Mutta

^lähimpään päällikköön,nuoreen ja pieneen joukkueenjohtajaan tuli eloa. —( Antaa tankin

Kyllä ne

siitä

pitävät huolta. Alemmas jokitörmälle suojaan sen tulen

13

alta, ja

sitten

annamme noille huutajille.

tfiMe

^tekivät

niin./fä

ae kävi hyvin päinsä,kun ^{joen takaa}

ei tullut

^luoteja

eikä

kranaatteja. Alutta hyökä-

vaunuista ammutut raskaat konekiväörisuihkut

^pyyhkivät puita ja pensaita ja maata muutaman raskaan

minuutin.

^Ne

menivät

sivuitse,häipyivät kylän

laitaan,

I

""/

'f

ja joukkueenjohtaja

höristeli korviaan. —^Uyt;

He hyökkäsivät ^ylös jokitörmää

maantietä kohti

ja kävi

ilmi#****'» ^että

sotavaunujaan

seurannut vihollisen

^{jalkaväki oli}

tosiaankin

^jäänyt

sille

koh- dalle.

Kuului vieraskielisiä

komentosanoja ja uusi suuri hyökkäyshuuto,joka

vaimeni

^kauheaan

rätinään. Molemmin

^puolin

räsähtelivät konefaseet ^soimaan

y ja äkäisesti suriseva

metalli

^iski maahan,iski puuhun ja iski

ihmislihaan.

^**»2 Tummia,hyömistäviä. haamuja puiden

välissä.

^Voi

selvästi

^huomata(kuinka ne vai- puivat alas

muustakin

^{voima s}

taakka 7

omasta halustaan. Ja

tältä

lyhyeltä ^mat-

kalta metsässä

^{tuo hyömistäjä}

vaikutti tosiaankin

^joltakin

muulta eikä

^eloku- vamaiselta varjolta

niinkuin leveän

joen toiselle puolelle. Suriseva metalli

Metalli' ^teki

^{tiettyä työtään myöskin}

meikäläisten

^puolella.

Konepistoolimies,

joka

nousi polvilleen

painaakseen uuden lippaan

paikoilleen,joutui

kuun ja

kaatui

^kyljelleen

ääntäkään päästämättä. Mutta

toiset kädet tarttui-

vat hänen

pudonneeseen

aseeseensa,

^{ja lipas}

^nauroi siunaamahetkessä itsensä

tyhjäksi.

Vihollisen

^{ryntäys alas}

rantaan,meikäläisen selkään,

^näytti tyrehtyvän,

Rintamakäännös oli

tehty oikeaan aikaan.

Sitten

kuului

^taasen

äskeinen hurina

^ja

kolina^

^ja

^raskaat

konekivaari-

suihkut

^pyyhkivät

metsää

^ja

maata. Vihollisen

hyökävaunut ^palasivat.

Noiden

kovapintaisten

petojen tulen alle oli turha jäädä.

Niillä oli maantieltä

^ko7 vin hyvä

«Anavks.

ampuma-ala. ^-

Takaisin jokirantaan,suojaavan ^törmän

^taakse.

Syksyjä ^ja

kiireellistä ^ryömintää

hyvin,hyvin

litteänä. Metalli vihelsi piian päällitse

^ja rycpsäytteli ohutta lunta. Hetkinen kauheaa

tulenallaolo-

tunnelmaa.

Hätäinen

ajatus,että sota näyttää ^loppuvan lyhyeen. Vilahtava näky

oarista melkein liikuntakyvyttömäksi

haavoittuneesta,jotka

avuttomasti ry 8-

1J

_4. ,

I

mien

yrittivät löytää turvallista

^koloa.

*uskallinen

ajatus,kuvas ^{icuxn tuli-}

joinko ihminen

^{jä* korpeen}

kuolemaan? Mutta mitään

^{ei ole}

tehtä-

vissä. Ei

^{voi toimia,}

ei

^auta viivytellä,

tällä

tuiskun paikalla

dirikaan sillä hetkellä.

Kun he

pääsivät rantatörmän

^{alle,niin joukossa}

oli

useita haavoittunei- ta, ontuvia ja

vererttahraamia miehiä. Kaikki vaikutti

^hieman

sekasotkuiselta.

Joukkueenjohtaja sanoi,

että

nyt oli parasta vetäytyä kylään ^päin ja varraistau- tua

sitnä kaikkiin suuntiin.

^Tankit

olivat

^{#*»' voineet}

viedä

koneaseilla varus*

tettuja

vihollisia

selkäpuolelle;

aina

kylän laitaan asti.

Oli jo

tiheä hämärä. taivalsijwt/

kappaleen matkaa kylää kohti ja py-

sähtyifrä-tf maantien

^parvi

sotamiehiä kummallisissa

^ja

kuvatusmai- sissa

^{Joelta näkyi valo.}

Luultavasti

hyökävaunun ^pedon

silmät..

—N ^. ,' id

Sitä kohti

suunnattiin

^muutamia

rätiseviä

^ja

harrnisfma-n^/

vaikka tiedettiinkin

sen kovapintaisuus. Joukkueenjohtaja järjesti tähystyk- sen joelle

päin

^ja

maantien

varrelle,sen molemmin puolin ja molempiin suuntiin.

Haavoittuneet ontuivat

^kylää

kohti

ja kylältä ^päin

marssi meikäläisiä taiste-

luun.

Heillä

^oli

konekivääreitäkin. ^Ahkiot sohisivat,

^kun

niitä kiskottiin

e

teenpäin./rs&isia

^{miehiä, tulta}

maistamattomia.

^{He kysyivät,}

b44,*j

onko -s-y-srrar tul- lut joen yli ja

miksi

^{se ei}

lähde takai sinfpäin. ^Toisilla

on nyt tulen alla ^ol- leiden,kasteen ^{saaneiden,vanhojen}

soturien

^{ilme. He}

vastasivat vähäpuheisesti,

että

koitelkaapa te

nyt.f

S Ja tulijat

painuvat

eteenpäin pitkin tien

vieriä -

ja

metsiköitä.

Joukkueenjohtaja

heidän

ollakseen ohjaamassa ja ottaakseen yhAeyden oman

komppanian muihin

^osiin.

Si kuulunut enää mitään

^kum-

mempia rähäköitä. Ehkä vihollinen

^oli

tosiaankin

^vetäynyt

takaisin

joen

toi-

selle rannalle

sotavaunuineen.

Aika kului,pimeys

tiheni,

^{ja kylmä} otti ahnaas- ti hiestyneeseen

ruumiiseen. Alhaalla jokijäällä ^vihollisen

vaunu rävähdytti

välistä

^pedon

silmillään

pimeyteen...

Ensimmäisen taistelupäivän

^{ilta. Sotaa oli}

maistettu.

Lopulta tuli ilmoitus,että he

pääsevät lähtemään

kylään,syömään ja ^ehkä,

huoahtänäänkin.

*

Hätäisesti

^hotkittu

hernekeitto. Siinä

^kaikki. Sitten komppania

lähti

srp

.

-15-

jälleen liikkeelle, kuuluttiin ensi yönä. antavan sellainen isku,ettei

ikäpäivänä

ennen,sellainen

että sitä

on

kertakaikkiaan uskottava... Tämä

^komp-

pania saa kuitenkin olla

vähän

syrjässä tuosta touhusta,jossakin sivusta

var-

mistuksessa. He marssivat

kilometrimääriä

^pimeitä

metsiä

ja nevoja. Lopulta he pysähtyivät ja asettuivat

asemiin £e-Hre&i«

^jäiselle

metsätielle.

Tupakoiminen oli kielletty,eikä saanut liioin

liikahdellakaan. lankaikkisen

^{pitkä yö.} Tai- vas oli

illalla

^{harmaa ja}

vettä tihmova.

Iljanteella oli pieniä,

lammikoita

ja

vesi

imeytyi vaatteisiin ja jalkineisiin. Kaikki

oli märkää,kosteata,lionnutta aina ihoon asti*

^Aamuyöstä kiilistyi pakkaseen,tähdet tuikkivat,kaikki verhot kohmettuivat kaliseviksi

kuin

rautapelti _i ja kylmyys tuntui

tunkeutuvan hamaan luiden

ytimiinkin. Oli hyvin hiljaista.

Ei mitään

laukauksia eikä jyrähdyksiä.

Autojen valonkajoa näkyi taivaanrannalla,omienko vai

vihollisten,kukatiesi,

vaikka

kuiskailtiinkin

^pitkin ketjua,että ne ovat omia. öotaneuvoja ja hyök- käysjoukkoja

siinä

kuljetetaan...

lankaikkisen

pitkä yö,kauhea odotuksen

aika.

Mitään

ei tapahtunut. Kylmyys tuntui vain hyytävän ytimen luista. Joskus tor-

kahdettiin

ja noustiin vaivaloisesti»hampaat

kalisten,vähän

liikahtelemaan,

vaikka se olikin kiellettyä ja vetäistiinpä

savutkin rahkamättään

suojassa.

Vihooin

aamu sarasti ja

samoihin aikoihin räsähti

konea.seiden tuli

hei-

dän ylitseen ja kranaatit

sähisivät melkein maannuoliaisina.

^{Tuli tuli}

jfuuri

sieltä,mistä yöllä autojen valot kajastelivat ja

missä

omien- joukkojen-jaa, so-

o,

taneuvojen-

sanottiin liikkuvan

^tien täydeltä. Nyt he saivat

sieltä

tulta jo-

kaisen

^puun ja puskan juurelta.

Ammuntaan

^{ei vastattu, be oli}

kiellet-

tyä. He

makailivat

vain kärsivällisesti

mättäiden

ja puiden suojassa ja

vihol-

I

li

^sen

kuulat menivät

yli ^ja

ohi.

^Niiden äännähtely ^karkoitti vain pahimman kylmyyden

ruumiista

^{ja unen}

silmistä.

Ammunta tuntui

viriävän

muuallakin,laa-

jalla

alalla. Kuului

tykkienkin raskaita jymähdyksiä. Ne ovat meikäläisiä,niin

tiedettiin.

Kyllä ryrs-sä nyt sai

nahkaansa.^

Niin he

makailivat

toisenkin pitkän

tunnin vihollisen

kiivaan,mutta tu-

loksettoman tulen alla. Sitten

he saivat lähtökäskyn ja palailivat

jts&*sdg*i

pitkin

metsiä

takaisin kylään.

Yksinkertaisen sotamiehen mielessä

juokalehti

ajatus,että

kaikki

tuo tavaton kylmyyden

kärsiminen

jäisellä

metsätiellä

oli ollut turhaa.

Sillä eihän

sotamies seiso kukkulalla,josta näkyisi

taistelun

laaja mai- sema.

x

Kylän kasvot olivat muuttuneet. Sota näytti saaneen sen

kertakaikkiaan

susimaisiin

hampaisiinsa. Talot ammottivat autioina ja tyhjinä,ja

vihollisen

tykin

ammukset leikkoivat

ulisten ja

volisten ilmaa

kattojen yläpuolella. Jal- kaväkitykkien kranaatteja räjähteli

siellä

^ja

täällä

ja kaukaa ammuttuja

kone- kivääri

suihkuja

rämähteli

suojailman paljastamiin peltoihin.

Maantiellä

näkyi pois kiirehtiviä, kuormastoja.

Kenttäkeittiö

löytyi vasta kaukaa kylän

laidasta

Ruokailuun ei ollut nytkään liikoj^/a

aikaa.

Heti syötyä oli

lähdettävä siekailematta. Vastaleivotut

soturit olivat

hieman ihmeissään

^siitä,että sodan käynti

osottautui näin kiireelliseksi.

He ihmettelivät,mutta ymmärsivät, että.

kaukaiset voimat olivat

tulleet läheisiksi

ja ottaneet heidän

kohtalonsa

kä-

siinsä.

Komppania marssi eteenpäin

läpimärkänä,torkahdellen

ja huojahdellen väsymyksestä.

Ilta

hämärsi

jälleen. Tykit jymähtelivät

harvakseltaan

ja krnaatit

sihi- sivät ilkeästi. Heitä

vastaan

vedettiin

ahkioita,joissa lojui verisiä

haavoit- tuneita.

^Komppania levittäytyi ketjuun. Kuultiin, että. kysymyksessä oli hyök-

i

käys. He etenivät matalassa

metsikössä

juoksujalkaa.

Vähä

väliä kuului huutoA*[

J-f ^Varokaa

Kaikkia maassa

olevia

havuja ja risuja oli

vältettävä

ja

kierrettä.vä.

^Hyökkäys

kävi

oman

miinakentän

^ylitse.

Itse pataljoonan komentaja kulki heidän mukanaan. Kysymyksessä oli kai-

kesta

^päättäen

tärkeä

yritys. Hän

rohkaisi sotamiehiään

^ja sanoi,ettei

kay se ei kn.y,että krnaatit lentävät korkealta ylitse ja» että voitiin kul- kea aivan rauhallisesti, sillä edessä/päin oli

vielä

omia

miehiä.

Hiin

^sie j

^/

^etenivät

onnekseen poikki

harvan metsikön

ja yli laajan niitvn, jossa aidat ja ojat

olivat

vastuksina. He

kahlailivat

juuri

mättäisellä

_suolla

17

ja lähestyivät

metsäisen mäen

^reunaa,kun tapahtui niin sanottu yllätys. Suo- raan oikealta kupeelta,pitkin ketjua alkoi

soitella konekivääri

^ja

edessä

^työs kenteli puolisen tusinaa koneaseita. Räiske

oli

^korvia huumaava,ilmassa

suhisi

ja vihelteli,näkymättömät pitkät kynnet kynsivät paljastuvia

mättäitä^,risut räsähtelivät.

Mutta vaikka kauhea

rähinä

oli alkanutkin aivan arvaamatta,niin

jokainen oli

kuitenkin

ehtinyt saada jalat altaan. Kaikki makasivat jo

maassa

,

kun lukemattomat metallin sirut tuiskusivat ylitse,vain hivenen ylitse. Hyvä maa./ Siina on

mättäitä

ja syvennyksiä. Kakkaasti he painautuivat maata vasten,

johon olivat ottaneet ^turvansa, niin vaistomaisen nopeasti.

Tilanne tuntui kuitenkin

kamalalta.

^{Näytti siltä,että}

vihollinen

oli vanginnut koko ketjun

tikahtamattomaksi

^tuohon

avoimelle nevalle. Siitä

ei

päHsisi

eteen eikä taakse/päin. Koneaseiden

ääni

oli kuin pahaa

naurua

ja nii- den

lähimmät

käyttäjät olivat niin lähellä,että voi

selvästi ero/ttaa

^heiden

voitonvarmat

huutelunsa. Kauhu ja

tuskastuminen

kouristi monia sydämiä*

ja _/

kö me nyykistymme

näin

surkean avuttomasti,tähänkö päättyi

elämä sota meiltä.

^y

-£->,,iSteenpä in

Syöksyyni

Kuului upseerin ääni Tuo nuori

pieni päällikkö ei vajonnut neuvottomuuteen. Hän nä±ci

tässä

suu- ren

hetkensä. -yL ^Syöksyyni

^{Äänessä, oli} kärsimättömyyttä.

MuttGL-ketju

ei

sittenkin liikahtanut

paikoiltaan. Luotisuihkujen

itse-

pintainen paarma/surina masensi pienet yrittelyt alkuunsa. Upseerin

kärsimättö- mällä äänellä

oli kuitenkin elähdyttävä

vaikutus.

^Sotamiehet huomasivat,että

elossahan

täss

^{:' vielä oltiin,} taistelussa. Ja eteenpäin olisi tosiaankin

pärs-

ky]

vivä

^t

tävä,käsikfråsi

noihin

pesäkkeisiin,jotka'

1 ^tuolta

kylvettävänsä täysin turvalli-

sesti.^-/

Pieni

^upseeri syöksähti ^ketjuun Mutta

siinä hänkin

hetki- seksi mykistjri,masentui litteäksi

lähelle

^hyvää

maata.

^Mutta

hänen

korvansa kuunteli

tarkkaavaisesti

suihkujen tappajanlaulua.

Hyti

On

vaikea

tietää,e-fc%«

sanooko -e-e» korvakalvo

vaijeq sisäinen

nyt ovat vihollisen lippaat tyhjentyneet,nyt on aseissa häiriöitä,nyt on otollinen

aika. Nyti Syöksyyn.' Eteenpäin^

Ketju syöksähti pystyyn ja eteenpäin, päin vihollisen tulta.

Sillä. sitä.

-18-

riitti

^yhäkin.

Miehiä

^{kaatui. Tuo}

^omituinen

ääni,joka syntyy

iskiessä ihmisruumiiseen-'ei

^koskaan

haihdu mielestä. Krhaatit oy

^{vonkuivat ja räjähteli-} vät. Sitten

fat

^olivat jälleen maassa,aavistuksen verran ennen kuin

konekivää- rien hävittävä

^niittotuli

pyyhkäisi

^ylitse, idutta hetken päästä he syöksyivät

jälleen pystyyn ja eteenpäin. Nyt näkyivät

vihollisen koneaseitten suutuief

ja yksityislaukausten

leimahdukset metsäni hämärästä. Pieni

upseeri huuteli mentosanojaan. ^Nyt

alkoivat meikäläistenkin kiväärit räisicähdellä

ja konepis-

toolit rähähdellä katkeroita

^naurujaan.

eteenpäin!

Se on pian

sanottu

^{ja tun-}

tuu hyvin yksinkertaiselta

asialta.

^i£utta{

kuitenkin _*rt-i**e*?

sisältyy paljon, tuohon

etukumaraan

^juoksuun tulta,ulahtelevia ja

surahtelevia metallinsirusia

ole sodassa oi- lut, se

ei

^ole

jumalaa

^{rukoillut, jky}

^Sellainen

ajatus,että kuoltavahan

ihmisen

on kerran kuitenkin,on huonoa ja kömpelöä lohdutusta. Paljon parempia ovat päässä

vilahtelvat

^nopeat käytännölliset ajatukset,esimerkiksi sellaiset,että nyt pitäisi olla käsipommeja.

JU<2b£*«**** ^Niillä

^tekisi

^selvän

koneasepesäk-

keistä. Mutta niitä

^{ei ole.}

Niitä ei

ole ehkä koskaan nähtykään,

taj/ii ^niistä

^on

vain hämärä,epämääräinen muistikuva joltakin kaukaiselta ja

ikävältä

^oppitun- nilta. ^..'

Koneaseitten

^{lieskat ovat yhä} lähempänä,ja taistelu kehittyy hyvin

sekavaksi

käsirysyksi.

Joulukuinen

^iltapimeä

tihenee^

^{ja ystävät ja}

^viholliset

hämmentyvät

toisiinsa.

Sitä vihollisen konekivääripesäkettä

^kas,he

olivat

^jo

ehtineet

^kai- vautua maahan joka

lauloi sivustalta

^{pitkin hyökkäävä ketjua,}

Jk**

^lähestyi

meikäläinen

aliupseeri.

Konekivääri

^ei

enää

työskennellyt.

Pesäk- keestä

syksyi ^{mies,jonka ampuma} heittolaukaus

kärvensi

aliupseerin ^takkia,

fcit fen

^pistimet

kalisivat vastakkain. Omituinen ääni]

jäi taistelija mieleen, samoin kuin

fl** ^vihollisen

vääntyneet,raivokkaan päättäväiset kasvonpiirteet.

Aliupseeri seisoi tukevasti kuin tervasjuurikka

suomalaisella

kankaalla. Val-

eet*' CC ^r'

tavalla

ponnistuksella hän onnistui sitojaa»

1

^{ja alas}

nastaeta^ansa kooltaan

jättiläismäisen

tä eteenpäin,syöksyi

miehen

vatsaan,joka surkeasti volisten vaipui

kasaan.

19

Mutta silloin

oli jo toinen

vilttitossu vartaineen

sarhaamassa kaatuneen tove- rinsa ylitse.

Hän

sai pistimen

rintaansa,pudotti kaksin

^ka-

sin

armottomaan rautaan. Tällä hän oli vähällä

tuottaa tuhon

aliupseerille,sil^

lä

kolmas mies oli nyt lähestymässä ^pistin

uhkaavasti

ojossa. Hopealla tempauk^*

1—-~

^\

Rasita ^seurasi

sella[irtautui

pistin/kaatuvan

miehen rinnasta

ja kouristayyiela nopeampi vais*

jolla

hän vältti

kolmannen vastustajan

raivokkaan

^piston.

Tämä

oli

tullut

^{nyt aivan}

lähelle

^{ja sai jymähtävän} iskun kiväärinperästä otsaansa ja

kaatui

tantereeseen kuin nuijittu

härkä.

Sitten aliupseeri oli

vähällä vähiini

^-

ten pistää

vielä

nejännenkin miehen,joka ilmestyi sivustalle.

Hän

kääntyi ^päin juurevana,pistin tanassa.

Hänen silmänsä

olivat kuin vihaisen sonnin silmät ja

vaahto

^pursui

hänen

suupielistään. r—^/# Alä,älä.

Meikäläisiähän

^{tassa ollaan,}

kuului hätäinen ääni. ji julmasti taistellut aliupseeri

^{tuli järkiinsä.}

Hän

^si.

r

^{— °}

oaisi kädellään silmiään

^{ja hymähti}

Piti

^tapella...

Mutta

^saipa

*4HEäsäzßßk*a meikäläinenkin

^{maistaa kylmää} asetta. Pusero- pukuinen

sotamies eteni

^{ja näki}

vihollinen ruumiita

^lojuvan tantereella, ne

ovat

valmiita,ne

eiyät tarvitse mitään. Sotamies

^juoksi edelleen,ja

silloin

yksi

noista vainaj/ksi luuluista kohosikin pystyyn,kääntyi meikäläisen

^jäl- keen ja

survaisi pistimensä tämän hartioihin.

Pikakiväärimies, ^jonka

kaikki panokset olivat

ammutut,huomasi ^äkkiarvaa- matta olevansa silmätysten ,ryssä n kanssa. Hänen

päässään vilahti

ajatus, että,

pikakivääri

on

kallis kapine,pienen

talon hinnan maksava.

Sitä

^ei saa

särkeä.

Hiinpä hän hätäpäissään sivalsi

vastustajaansa

leipälaukulla

korvalle. Tyhjien

lippaiden pel/it* rämähtivät.

^Lyöjä

^ei

^jäänyt tutkimaan iskunsa ^tehoa,vaan

sän

täsi

tiehensä. Jostakin

^oli

käsitettävä

^uusia

panoksia.Tyhjä

^ase

tuntui aivan

liian ontolta

kourissa.

Tuolla

eteni kaksi sotamiestä.

^He

huomasivat

^aivan

edessään

^kuusen

alla

miehen,joka

mahallaan maaten

yritti

ährätä

konepistoolin lipasta paikoilleen.

—/Mikä. mies? [Toinen

karjui

kivääri ojennettuna,

ja toinen nykki

**iv muukalaista

^{koivesta. Ei}

mitään

^vastausta.

Mies

^*** yritti vain

»aafeaß

^saada

aseensa

lipasta paikoilleen hätäisin,tempoilevin

liikkein.

Tuli loiskahti

ojennetusta

kiväärinpiipusta.ja

muukalaisen

latausaikeet

keskeytyivät

ikuisik-

si ajoiksi. Mutta samassa ase putosi hervottomasti ampujankin

kädestä. Äkkiar-

vaamatta oli heitä vastaan rävähtänyt

automaattiaseiden

tuli niin läheltä,että kasvoja kuumotti,rikki haisi ja kulmakarvat

tuntuivat

kärventyvän.

Toiseen

mieheen oli osunut.

Hänen

^juuri

laukaistu*aseensa

^putosi ja hän suistui kyj*

jeftleen

mättään

koloon. Mutta toinen mies huomasi

makaavansa

ja hengittävänsä.

jonkun

siunatun

paksun pölkyn

takana.

Se tärisi,

siitä JiBJBJBt* sinkoili

_lastuja kun

luotisuihkut söivät

sitä kuin sahan hampaat. Sitten tärisi,rämähteli _ja räjähteli lipasreppu hänen

selässään.

Suihkut puhkoivat ja

lävistelivät

sitä

ja repivät sen kappaleiksi. Ahdistava, lamauttava

tunne. Mitään

ei o-llut tehtä-1 v4-ssäj_

Painaudu

^{vaan maata} vasten, likelle,

lähelle

hyvää maata. Risut

rapsah-

telivat poikki hänen päänsä vieressä,pistävä haju tunkeutui

sieraimiin

ja vie-

ressä

muutamien metrien

päässä makasi

kaksi kuollutta. Muukalainen oli vielä

omituisesti uristen ja pöristen yrittänyt nousta,mutta

nähtävästi

fe

omien

luo- dit

olivat hänen

^tyystin

vaientaneet. Liikkumattomana

makaavan toverinsa omi- tuisen harmaat ja j'-;ykät kasvot ihmetyttivät

häntä. Mikä muutosi

Juuri

äsken

tuo

mies antoi

hänelle kiven takana pari sokeripalaa ja rohkaisi

häntä:

ei

osaa.vy

^Nyt

hänen

kasvonsa ovat

tuollaiset

^ja

hänen

ruumiinsa

tärähtelee häneen vieläkin

^sattuisi

luoteja./Uy

Aika

^{ei aina}

lennä. lankaikkisen

pitkältä tuntui tuo hetki,jolloin

suih-

kut sahasivat pölkkyä ja repivät repun

hänen selästään. Sitten

ei

enää ammuttu.

Vihollinen

^* tuntui vetäytyneen tuosta muutaman sylen päästä

taaksepäin. Mies

yritti liikahtaa,mutta,

silloin

^taasen

räsähti

kahdelta suunnalta. ja»

kiukkuisia,teräviä ykityislaukauksia.

ridessä

on ampuma-alaa ja

hänet huomataan

ja

häneen

tähdätään,nimenomaan juuri häneen. Kauhea pelontunne,tuskastunut,rai- vostunut,heikoksi

tekevä

^ajatus:

mikä

voima on ^h;inet kuljettanut

tähän mättään

koloon tapettavaksi. Typerä

kuolemaa

Siinä

hän

raakaa

avuttomana

ja toiset yhtä

avuttomat,aivan oudot ja vieraat olennot yrittävät tappaa

hänet

nopeitten so-

metallisiruilla.

^Ne

surahtelivat

ampiaisina muutaman

tuuman _har-

haan

menneinä.

Jos nousisi ,antaisi kaiken loppua?

Hetkisen hän tun-

si siihen omituista,mieletöntä halua,mutta sittpnlllen hv,a«

anen

,

huomionsa

^kiintyi;

siihen

seikkaan,että

toveri ei

ollutkaan

vielä

lopullisesti kuollut,kaikista osumista huolimatta, äm-

oli

vääntäytynyt

istulleen

ja, riisunut yltään puseron- sa. villapaita oli harmaa,saman

värinen

^kuin nuo naamion

kaltaiset kasvot.

Nyt

faerf

ruurnrtTnytkähteli uusista osumista ja vaipui alas,

ehkäpä

lopultakin

ainiaaksi.

Elävä mieskin

makasi kauan

liikahtamatta. Hänen kohdallaan taistelutan- tereella

oli jälleen hiljaista. Hän liikahti ja yritti varovaisesti tähystää

tilannetta.

Silloin

räiskähteli

^jälleen.

^Miehen

toisessa raajassa tuntui jyt- kähtävä isku kuin seipään

sivallus.

Hs.n

näki

lumipukunaan olevan

valkoisen

vaatekappaleen punertuvan

verestä.

Mutta kummallista kyllä,se

ikäänkuin

rau- hoitti

häntä.

Hän makasi poski lunta vasten ja näki,että

tähdet olivat

sytty- neet

taivaallapa

myöskin kuun rauhallinen valo

lankesi

alas kuten

ennenkin.

9tp£ Ei ollut

mitään hätää.

Taivaan vahvuus oli kohdallaan,

tähdet

kulkivat ra- tojaan ja

iskivät iloisesti silmää.

^Oli hyvä tietää,että ne

olivat

^yhä

olemas*

sa.

V^

Taistelu jatkui. Vihollinen kaatui asemiinsa vetäytyi

takaisin

^hy- vin vastahakoisesti,puu puulta -åjät

mätäs mättäältä.

Koko

metsä

näytti olevan

niitä, täynnä.

Si

koskaan voinut tietää,

e*=trä missä oli

^omia ja

missä vieraita.

Ammunnan ^{rätinästä,}

ero/tti

äkäisiä huutoja:

tunnus^

Oikealla

^oli maantien laitaan. Se

kiilteli

jäisenä kuin himmeä, hopeinen nauha. Kuului

pahaenteistä

hurinaa, ja hyökävaunu jyriäsi jälleen «.«ii

esiin,tuo kovaotsainen. Sen

konekiväärin äänessä

^{on oma} sointinsa,jonka

korva

jo

osasi

Sen

luodit

nujersivat monta

miestä. Hetkisen

^{voi s\r}

däntä

ⁱ kouristaa: vihollinen on liian suunnaton, Satoja miljoonia ja

muutamia... Sitten

sotavaunun panssarit rämähtivät,eikä se enää ollut

tiel-

lä,vaan ojacsa kyljellään. Miina oli räjähtänyt. Oli hyvä ajatella,että nuo

hirviötkään

^eivät

kulkeneet täällä

^aivan

turvallisati luottaen if

pintansa

kovuu-

teen.

Sitten edestäpäin

^alkoi

^{kuulua tavaton taistelun}

pauhu. Oli kuin jätti-

läismäinen

katajapensaikko palaisi myrskyssä_y ja ukkonen jylisisi. Se

oli ilah-

\ Ha.A _j

duttavaa ääntä» piellä taisteltiin,

pitvj oli

isketty

kahdelta

^puoleni

Vielä het*

21

kinen

;

ja sen ketjut

täällä päin alkoivat antaa peräänpä ennenpitkää ^oli

^il-

meistä,että ^vihollinen

^{oli täydessä,}

paossa, meikäläiset

^{työntyivät eteenpäin.}

Kopseet työskentelivät ^uutterasti

^ja

^kaatoivat pakenevia vihollisia

^pitkinä

riveinä, ja

pieninä kasoina aukeille

paikoille ja

maantielle

^kuun

rauhallisesi

sa paisteessa.

Bi

^ollut

enää mitään vastarintaa. Vihollinen

pakeni kauhun val- lassa. Takaa-ajajat ylittivät ^jo joenkin,tuon) jonka

rannoilla

eilen oli tais- teltu.

Vihollista

^{ei enää, näkynyt.}

Si-ilä. pannallakin oli lakkaamaton ammunnan räiske vaimennut muutamiksi yksinäisiksi laukauksiksi. Sitä selvemmin ovat siellä nähtävissä

^taistelun

jäljet.

Pitkän

matkaa ovat

maantie

^ja

maantien

^{varret yhtenä} ruuhkana kaiken-

kaltaisia ajoneuvoja,autoja,panssarivaunuja,traktoreita, kenttäkeittiöita,kone- kiväärikärryjä,vankkureita. ^{Niitä oli}

^{ehjinä ja}

särkyneinä,pystyssä seisovina

ja kumolleen

kaatuneina. Kaikkialla virui kuolleita

^ja

kuolevia

miehiä,kuollein ta ja

kuolevia hevosia.

^{Se oli}

mieltä

^***** värisyttävä sodan kuva.

Siinä oli

^pitkän

kiertoihien kulkenut meikäläinen yllättäen

iskenyt vi-

hollisen

^kolonnan kimppuun,joka voitonvarmana ja

huolettomana

^{vyöryi jäätynyt-}

tä

^{jokea ja kylää kohti.}

Mikä kohtaus! Tienvierestä ^alkoi

^{tulla tuiskuna,}

^tul*

ta,pommit iskivät autoihin,että peitit rämisivät.

^Ajoneuvot

pysähtyivät

^{ja ta-}

kertuivat toisiinsa. Mktka ^Jotku

^;

"yrittelivät

^{kääntyä ja}

^tekivät

tungoksen**-

entistä pahemmaksi. Hyökävaunut rynnistelivät ^avuttomina

^ja

^U**Sz

hurjistuneet

hevoset karkailivat metsään. Sinne

^huojui

raskaita

^autojakin kuin

juopuneina,huojui,pysähtyi

^{ja rytkähteli} kyljelleen.

Hiistä ^purkautui

^.

miehiä kuin ampiaisia karhotusta pesästä.

^He

kaatuivat kasoihin koneaseitten

suihkuihin,jotka

rämisivät pelteihin

^ja

panssareihin. Pommit räiskivät

^päätä,

huumaavasti,

^{ja tulet}

leimahtelivat sokaisevina.

^Kun

yllätet%

^ja hämmentynyt

vihollinen

yritteli käytellä ^aseitaan,

toisiaan.

^{Vain muutamia heis-}

tä pääsi

pujahtlemaan ja murtautumaan

metsiin meikäläisten

ket|un läpi

katke-

ran käsirysyn jälkeen.

Nyt

oli kaikki

^ohi.

Vihollinen

oli lyöty perirvpohj in. ^Sen rippeet

olivat

pakokauhun

vallassa.

^{Voitto oli}

saatu.

Mutta mitään

voitonriemua

_ ei ilmennyt, Jd|ffck-et- olivat perinjuurin väsy-

neitä Ja taistelun

tiimellyksessä

sekautuneita.

Kukaan ei ollut

selvillä

^sii- tä,

o-t-tä kuinka

suuren loven sodan sudenhampaat

olivat

Jyrsäisseet

hänen Jouk-

ko-osastoonsa, He saivat luvan palata kylään

lepäämään,paitsi muutamia,Joille

lankesi kova arpa

Jäädä kenttävartioon.

Oli yö

Ja ankara

^pakkanen.

Voitokkaat

joukot palailivat kylään pieninä

mp

ryhminä kuin hiljaiset haamut. Jäätyneet pukimet

kahisivat. Tiellä

seisoi

var-

tijoita,

Jotka varoittelivat miinoista.

Kylästä löytyi lämpimiä huoneita ja löytyipä ^onnen

suosiessa ruokaakin.

Muudan ryhmä pistäytyi taloon,jossa oli ollut sidontapaikka.

Haavoittuneet ofe-

jo kuljetettu eteenpäin,mikäli niitä ei

vielä ähki

^ja

voihki metsän»

^pimennois

sa. Mutta lattia on

hulveisillaan

vuotanutta

verta.

^Joku

lääkintämies kiertfci sätkää

ja kertoi unisella ja yksitoikkoisella kulje- tuksesta. He olivat laahanneet suojaan muutamaa,jolta oli ammuttu jalat poik- ki ja he

olivat

joutuneet

sellaiseen

paikkaan, johon

tuli-(kuulia aivan tulemal-

la.

^Täytyi jäädä

odottelemaan

soveliaampaa

hetkeä

ja silloin tuo poloinen sai

päähänsä, että

^h;'net

heitetään

siihen,että hän joutuu ry-s*i-e«-

käsiin

^.ja

iski

puukon rintaansa. Puukko otettiin

Jrfies

^vielä

siihenkään jhaavaaqf

kuollut,mutta

Vritillä

^oli

^vielä

toinenkin veitss

; ja

sillä

^kurkkunsa, poikki.

Lääkintämies

sytytti

sätkänsä.

^Aivan se pahaa teki. Oksetti

minua.

Huoneessa oli tfzfefeg astioita,joissa oli puolukoita ja joiden ympärillä

tun&eksi

marjoja syöviä

miehiä.

Väsynyt,uninen soturi työntäytyi joukkoon ja pisti

kätensä

johonkin astiaan ja sai kouransa täyteen jotakin mehukasta ja työnsi sen kiireesti suuhunsa,hätäisesti höppäisten.

Sitten hän

sylkäisi:

„Verta//-f

Olenko minä jo

näin

verenhimoinen,tuumi

hän.

Verta maistanut mies huojahteli ulos,yökkäili ja alkoi

tallustella Jota-

kin

toista taloa

kohti,josta

ehkä

^löytyisi

veretön

lattia,mihin

voisi

käydä pitkäkseen

Ja

^nukkua.

*

Ulkona

äkeässä

pakkasyössä seisoskelivat

Ja

astahtelivat

kenttävarjiJät

23