Tunturit. Käsikirjoitus vuodelta 1931 · DIGI

Tunturit.

Virta vei venhettä,kerälapin virta,kesyttämätön ^ja

kiireinen.vesi

^hohte-

li

ällistyttävän kirkkaana, vihertävänä,

sinertävänä

.Sen

lävitse nä.ki

pohjaan au- ten ohuesta

lasista.Se

^oli neitseellistä,

vettä,vapaata,villiä.ue

ei ollut mos- kaan tehnyt työtä ;pyörittänyt ratasta ,kuljettanut tukkeja.«J oku lappalainen lieT

nee

siitä

pyydystänyt kaloja,joku helmenpyytäjä tähystellyt sen vesien

lävitse»

Tunturien

ja vaarojen

lomitse

^{se juoksi kohti itää,kohti yhtään}

ihmis®

asumusta ^kohonnut

^sen

kupeilla,ei

näkynyt

mitään

^{pysyväistä savua,ei kuulunut} työkalujen

ääniä.Se

^vyörytteli

satuisen kirkkaita vesiään kohti

itää,harhaili»

poikki jäisen

Kuolanniemimaan

^{ja keinui sitten}

Jäämeren

raskaissa,tummissa jät- ti

läisaalloissa.

Levähdyspaikka,nuotiotuli virran partaalla, rasvaista taimenta ja ruo.ts.atu- pakan harmaa

savu.Kaksi

^miestä istui vaiti ja tuijotteli etÄpänä

sinertäviä

tun*

tureita.Hiiden

^kaljuja

päitä

koristelivat

siellä

ja täällä lumipilkut ja aurin- ko ja

pilvet

vh te i

symmä

rryk ses

sä heittelivät

^{niihin häilyviä} varjoja,jotka j-os-

takin

^syystä

toivat mieleen

hymyn,jonkun jo unohdetun

henkilön

^{armaan ja 1}

surumielisen

^hymyn.

sitten

alkoi

^toinen

miehistä puhua.Hän

puhui kuten yksin ja itselleen.

Oli kuten

äkillinen

tuulenpuuska

kahahteleisi hänen partapensaikossaan.

"kuinka

minä

^{väsyinkään} siihen maailmaan

siellä

^alhaalla, siilien sivisty

neeseen maailmaan.olen

kyllästynyt ^sen pitämyksiin ^ja lakeihin,enkä kärsi kuul- la

isänmaasta

^ja

isänmaattamuudesta,paraateista

^ja työttömyydestä,juhlista ^ja kurjuudesta,

maailmanrauhasta

^ja

myrkkykaasuista,yrittäjän

^{voitosta ja varjs.au»-}

desta,uusista

muodeista

^ja

repaleista,laihdutuspillereiste

^ja

kunnallisista

^jfc 1 ^{&ry . . .*'Vj}

soppa-annoksista.Hn siedä ta,puleita.

jb'ppßppßjhå ja opetta.j ia ja kirjoja ja ^s&nor

.. ^. x ^.

malehtiä Ja ^ratioita

ja teattereja, ja, urheiluja j-a kaikkia ^{asioita, j}oita

ni«ute

⁼

tään huvituksiksi

väsyn niitä

kärseissani

^{kuten entinen Isjaelin jumala*}

...inä kysyneiltä

montako tuumaa on ihmiskunnan onnea levennetty autojen

vaUhdil-

-1

a?Olemmeko

ylen onnellisia siitä,että lentokone voi kohota ilmaan ja purettaa

tulisen

^pommin niskaamme*; Ja puhetta, puhetta ja pystöileviä

aatteenmiehiä

oli päästävä,

erilleen kaikesta tuosta

sekavuudesta.

^sanon

siitä

^{itseni ir-} ti..."

"ne lienee vaikeata^J'i>ihymyili toinen. "Sitäpaitsi

kaikki

^tuo

vetänee»

^si-

nua pian

puoleensa,

ja tulet hyvin pää_se»' tuohon sysimiseen

osalliseksi."

"Tahdoin

^saada suuntäyden ilmaa,raikasta ^ilmaa,jota

kaikki

tuo hulluus o^i_

olisi koskettanut.

^{• .}

--i1 ja,i suuf .Hu

inka

^se

tuntuikaan tunkevan

^päälle

heti

kun vaikenit

»heti

kun ajatte!it

jotakin.Hoskenkohina,harhailevan, surullisen sääsken ininä.Heräsi äkillinen

kuvitelma,

että

kaikki tuo, jonka he olivat jättäneet taakseen,

ihmis*-

elä.mä, tiet,pyörät,vauhti,kaikki oli kadonnut, tahi jos ne olivatkin

vielä

ole- massa,niin se oli avaruuden takana,toisella _avaruuden

halki

ole

mitään tietä...Tuossa tunteessa

oli omituinen

sekoitus

pelkoa ja kai- pausta,mielihyvää ja alakuloista onnea.

'Hiinä

ajattelin nyt hyvän ajatuksen", puhui partaraies jälleen."Je

menemme

käymään tunturilla,Tämä maa

tekee

^minut

uskonnolliseksi.Voisin tunturin

^huipul-

la palvoa

kivenmöhk”lettä »uhrata

punalihaisen taimenen.Lappalaisten entiset seidat eivät ole hullumpia jumalia.Niillä on kaikille jumalille yhteinen,ylhäi- nen käytö&ijos ne kuulevat,ovat ne kuitenkin

vaiti..."

He

heittivät veneensä

ja kulkivat

kauhan,tuntikausia,

ylittivät vaaroja,

sivuuttivat

pieni'- järvi^p

»kahlailivat

^{jänkiä, ja}

keinottelivat

purojen ylitse.

Kaskaat reput painoivat

heidän olkapäitään.Hiki kihosi ihosta suolaisena

ja karvastelevana,sillä aurinko paistoi lakkaamatta,vaikka _puoliyön

hetkien piti

olla

käsissä.Tuuli kohahteli

mäntypuissa,villeissä puissa.. .e

kasvoivat miten

tahtoivat,miten

kaikkivaltias

luonto

tahtoi.He

eivät olleet koskaan

nähneet i

vestä.Luonnollinen

vanhuus-ja myrskyt olivat

kaataneet

^nykyisen sukupolven esi-

isät.He makasivat

maassa honkautuneina,-monen

kaltaisilla lahoamisen asteilla,

mm ten suunnaton joukko suunnattomien

eläimien

vaalenneita luita.

• Kulkijat huomasivat,että se maailma,jonka he olivat jättäneet taakseen,.»

jonka

he olivat

ainakin

hetkeksi halunneet

jättää kokonaan,että se maailma asui

heissä sitkeänä

ja kulki

heidän malkanaan.Sillä heidän aivoissaan

_esiintyi aja-,

tus. -jo* j’’rjesty stä ^, tuhlausta..."»>e oli

tietenkin

naurettava, ^] i iän nykyaikainen aj a

tus

,miehille, j o

tka

olivat

aikoneet

astua

takaisin

hyvään menneisyyteen..-.

oääsket liuhuivat heiden

^{ys .pö} illä.än kuten harmaa huntu, laahautulvat pe—- rs ^sbp kuten

stuharso.Jutta

pistävä piki rl esti ne

enimmäkseen

^{pääsemästä} iuu*

r.anra suunnaton olikaan noiden

harmaiden

ja itsepintaisten len-t ^- jien paljous

metsissä

^ja

jänkilläiMiten säälittävän

^köyhä

olikaan niiden elämä£

Useimmille

vain

haave saavuttamattomasta

^veripi

sarasta.Nämä tässä heidän

^ympä-

rillään

olivat onnenpoikia ja hekin saivat imuputkiinsa myrkyllistä öljyä,sen.

pahan maailman tuotetta,jota he pakenivat etsien

lohdutusta.mutta

kaikesta

huo- limatta

nuo harmaat ja itsepintaiset touhusivat,rynnistivät,elivät kukistumat-

tomalla rohkeudella

sen elämän,joka ^{niille oli}

annettu.

^{.. ..}

"Lsimerkki

ihmisille,jotka ovat kadottaneet elämisen taidon",sanoi _parta- ies ja

murskasi

^niitä tusinan verran niskastaan yhdellä

kouraisulla.

Valkoisina ja koristeellisina

levisivät

jäkäliköt

heidän edessään,metsä

harveni,pieneni,kävi

kitukasvuiseksi

^ja

kummalliseksi.Tuuli

puhalsi ja itsepin-

taiset

^,

inisevä

^t

sanskiharsot

hajosivat.Piekana pari naukui

heidän päätiensä päällä.

he seisoivat kaljulla tunturin

laella.näköala

aukeni joka

suun

nalle.haaroja,vaaroja,

tunturien metsäisiä

rinteitä j a ruskean kaljuja paljakol-

taj

Jossakin

lumipikka kuten

kuivumaan

levitetty valkoinen

kauhtana.Lähempänä

voi

huomata

pieniä järviä, _kappaleen

heidän

jokensa

itäänpäin

_kie-

murtelevaa

uomaa.Mutta sitten

sinersi tunturien

ja vaarojen jähmeä aallokko ylen

avarana

ja

mittaamattomana.Ei

savua,ei

mitään merkkiä elämästä.Suuri hil-

jaisuus,kuollut hiljaisuus,Ei

mitään

odotusta,ei

kuolevien

ja

heräävien äänien

kuiskauksia.Tuuli

puhalsi

kolakkkna,eloton,välinpitämätön

_tuuli,joka

tuntui koe*

katelleen

^retkeilyn

vain autiota avaruutta.Tunturi

n pohjoisella kupeella

auke*

ni jyrkkäreunainen,musta

kuru.Sieltä

nousi ohutta sumua,joka

hohteli oudoissa

vireissä

alimmillaan

olevan

aurinkon säteistä.

Tämä maisema

keskiyön

aurinkon omituisessa valossa

teki molemmat

miehet äänettömäksi,mykisti _heidet.Se

_täytti

_heidät

_{pyhällä ja}

salaperäisellä,vavah- duttavalla

tunteella,jonka he

olivat

ennen

kokeneet kai

lapsuudessaan

kirkon korkean

kuvun ai la. Se toi

heidän

tajuntaansa,

hämäriä

^,

selittämättömiä

_muistoja

jostakin

toisesta

maailmasta,toisesta

elämä stä.Kaikki

xadotti

hetkeksi mi

suhteensa.

Tama oli taruj en maa.Mutta sekin

mistä

he olivat

tänne tulleet

ei ol- lut

mikään todellinen maailma ..laail.

anpula,kaikki kipu ja

taistelu

^siellä,

al-

haalla,ne

olivat

^ylen

kaukaisia»unissa

^nähtyjä epätodellisia

asioita.

Tainalla tuo

tunturien mittaa.ma.ton

jähmeä aallokko masensi ja

painosti.

Tsig

mieltä.lläränä

nousi

mielikuva

^ajan

tavattomasta

runsaudesta,iankaikkisuuden pituudesta .Tuntui hyvältä ajatella, että

elävä

kala ui tuon järven

sinisessä

ve-

dessä.Se

oli kylmä ja

luikas,mutta

se oli

kuitenkin elävä.Oli

lohdutus,että- _-jos*

sakin kurussa

asui

pSrrcinen karhu,jossakin

tuolla itäisessä sinessä

Kuljeskeli

ehkä

villi

peura,viimmeinen

^lajiaan.

luuli»kosketellessaan heidän

hikisiä selkiään,sai

heidät värisemään.he.

laskeutuivat

tunturin tuulensuojaiselle

rinteelle

ohi pienen lammin,jcnxa- vi-

hertävä

vesi

kimalteli.Pieni

^{puro syöksyi}

siitä

älasviloristen,liristen.kummal-

linen

^sointu yleisessä,jähmeässä hiljaisuudessa.He

keräilivät

pieniä,_kuivia-Ä

✓

omituisesti

kiertyneitä männynrisuja.Ne olivat

kerran taistelleet

raskaan

slä*f mäntaistelun uskaliaina etuvartioina

paljailla kallioilla,tuulessa ja

lumessa.

Ne olivat jääneet

kummallisiksi kääpiöiksi,kuivettuneet

ja Kuolleet.Nyt ne

pa-

loivat

tuhkaksi heidän

nuotiossaan,ehkä

ensimmäisessä

tulessa mitä sen

tunturin selälle

oli

koskaan

viritetty.^

fämä

on temppeli,

"sanoi artamies. "Tämä

on vuorisaarnet

fLn

^{kehu jumalisuus}

4

dellani,mutta

tämä

tunturi jumala on voimallinen jumala.be sanoo vallan

kaasti,että 3'lentäkää

mielenneh_ämä

vaikuttaa enemmän

kuin kymmenen

tuomiokirk- koa

^{ja piispaa} yhteens®.mutta matka

tänne

on raskas pyhiinvaellusmatka...-"

Vutta ehkäpä toiset tulijat mietiskelevät,että

nämä

tunturit ovat

hie-

man tiineen näköisiä,rikkautta lupaavia.Tulee

tiefc,moottori

surisee,pyörät k;T ,

tisevät,musta sa*u kohoaa

taivaalle.bitten

^kohoaa tapulikin ja rukous nousee..."

.Chkäpä

niin.Mutta

^{meille on}

vielä

^{suuntäysi olemme}

onnenpoikia.*

ben sanottuaan partamies kallistui

selälleen

ja nukkui.mutta toinen

mäet valvoi viel®. kauan

^poltellen

savukettaan.Kän

^tarkasteli köyhää ^maata,Saimalta, kanervia.Kas, tuolla oli

pieniä

^,

sinisiä

ja punaisia

kukki

^a.

1

ⁿe kohosivat

maasta

kuten kirkas nauru...

.aitta

nuo

kääpiömäiset

kukat olivat vain pieni lohdutus "Ä-muun ympäris-

tön

autiuden,yksinä isyyden ja painon

alla.mlämä täällä

ei oi lut

mikään elämä.Mutta elämää

^{ei ollut} ja monille muille*' Oli

eräs

maailmanpula,työttömyys,Miljoona,monta miljoonaa yksilöä oli heitetty

elämän

ulkopuolelle.He olivat kuolleita,he

olivat

^{käveleviä, vainajia.}

Heistä

uhoi tuhon lemu.

He olivat paenneet,etsineet lohtua

erämaasta.He

olivat kalastajia ja erästäjiä,He tulevat kaivamaan kultaa ja

availemaan raakunkuoria.Tämä

^{oli vain} pieni uskonnollinen vuorivaellus,jonka piti

herättää

kaipuuta parempaan

elä--

^*

mään.Ehkä

^{oli niin} käynytkin.Partamies ^{nukkui ja hä,nen} toverinsa valvoi ja tui-

jotti

etelään

päin,yli

tunturinaan

jähmeän

sinertävän

aallokon, ^,