Harhoja ja paluita. Käsikirjoitus vuodelta 1938 · DIGI

JA PALUITA

Ensimmäinen

^Vihko

Kylän

laidassa kohosi ikäänkuin

ylpeästi pystöillen mäki,jota

sanottiin Taivalvaaraksi.Vaaramaisema

^on

tavallisesti pitkäselkäistä Ja

kyömyilevää,kau-

kaisuudessa

sinertävää,ilutta

Taivalvaara

^ei levännyt laajoilla juurilla,vaan kohosi maasta etempää katsoen melkein tylppänä patsaana.Sen

taakse

painui ke-

säinen

^aurinko,ja

silloin

vaaran huipulla kasvavat käkkyräiset petäjät puner-

sivat oudosti.Silloin vaaran pitkä

ja muodoton varjo

lankesi

^poikki kylän,yli jokilaakson ja joen,jossa vesi piti

iankaikkista

kiirettään,virtasi _kohti

suur-

ta järveä hiljaisesti ja salamyhkäisesti

äännähdellen/fc

Tämä kesäisten

iltojen raskas varjo lankesi erityisesti Vaaran talon ylitse,pienten

rakennusten

ylitse,jöiden punamullalåa väritetyt seinät

olivat

jo ammoin

haalistuneet.Vielä

erityisemmin

tämä

vaaran varjo lankesi talon van-

himman

pojan Arvo

Lehikoisen päälle.Niin,ehkäpä

se oli heittäytynyt

pimentävä-

nä hänen

^ylitseen jo ennen syntymää.Sillä hänen äidinsä,Vaaran pienen talon emäntä,silloin iloisenhiljainen nuori nainen,auringon rakastaja,oli usein

kä- vellessään

^{poikki pihamaan} katsonut

kiusaantuneena Taivalvaaran

pystöilevää

j onka

taakse iltainen

aurinko painui.

Hän

oli torunut

mielessään

ja suul laankin tuota peikkomaista mrhkä]että,joxa riisti häneltä ja

talolta liian

ai- kaisin auringon rakkaat

säleet,jonka

varjo kuten synkeä siipi sipaisi xoko ky-

la

s

^.

Niin,kuka tietää miten raskas ja painostava voi itse olennoltaan niin Ke-

vyt varjo

ollaJ|...Kun

Vaaran pienen talon

emännän

esikoinen sitten syntyi,niin

kävi

^ilmi,että oli tapahtunut onneton luonnonoikku.Syntyneen

pää

ei ollut sel- lainen kuin

muilla tavallisilla ihmisillä .Hänen pääkallonsa,

oli ällistyttävän

pitkä,ikäänkuin kaksikerroksinen.be hoikentui

välinä,kuten loppuakseen,mutta-

jatkuikin vielä,piipahtaen ylöskäsin kuten sokeritopin huippu.Ja

äidin

mieleen nousi,kun hän

näki ensikerran esikoisensa

pään,Taivalvaaran kuva,sen synkeä,

käkkytämäntyjen

^peittämä laki,jonka

taakse

lempeä aurinko painui.Rakastava ja

hätääntyneeBti

murehtiva

nainen ^hän

silloin oli.

Lilla

synnynnäinen

epämuodo

s tuma,

puuttuva!

suu on ihmiselle ja. hänen lä.-

heisilleenkin

^kova

kohtalo.Ainainen

synkeys lepää sellaisen ihmisen yllä,ajat-

telemattomien

^naapurien tyhmät,kummastuneet

säälin

^{tai ilon hymyt ovat}

hänen

^>

tiellään

kuten pi ikit.Ihmistä,joka on jotenkin vääntynyt,kuvatasmainen ei

oteta vakavalta

^kannalta.

Mutta

kohtalon edessä

^on nöyrryttävä.Vaaran

emäntä

kuivasi kyyneleensä, huokasi ja eli edelleen.Lapsi kasvoi ja

vahvistui

^ja näytti olevan

aisteiltaan

ja

ominaisuuksillaan muiien

kai

täinen.Hänen

tavaton päänsä,joka hetkisen oli näyttänyt suurtakin suuremalta,kaikki

m

ja kohtalonomaiselta,muut- tui

vähitellen arkiseksi

ja harvoin

huomatuksi

asiaksi.Äitikin unohti,varsinkin kun

hän sai uusia

lapsia,sellaisiä,jotka

eivät

päänsä muodolla murehduttaneet

jo

muutoinkin elämä.n

^vaivoissa, myrtynyttä,

mieltä.

Alutta Vaaran talon vanhin poika

itse

^ei

niinkään hevillä unhoittanut

päänsä

olemassaoloa.Taivalvaara

oli vain kylän laidassa ja 86 oli ollut siinä kauan.be kuului maisemaan,j onka alkuasukkaat huomaavat niin

harvoin.idutta

Arvo Lehikoinen oli tulokas,uutuus.Hänen

varhaisin muistonsa

^koski

hänen näHtään.ll-

tapäivän aurinko painui Taivalvaaran taakse, ^, sen huipulla puner- sivat kauniisti,ja naapurin lapsien likaiset sormet osoittivat hänen

päätään«i

joka muun hyvän

lisäksi

kasvoi

karkeita

ja punertavia

hiuksia.

^"Pieni

Taivalvaa- rai"kuului riemukas

ja monasti

toistettu

huuto,ja Arvo ymmärsi olevansa joten- kin alennustilassa,jotenkin

muista eroitettu.Hän kökötti

totisena Kuten ulos-

tusta pusertava sianporsas pihamaalla,kunnes hätääntyi ja

vihastui

ja alkoi it-

keä

^.

Siitä

pitäen hän

^{oli tuntenut} yläpuolellaan kuten raskaan varjon,kuten kokonaisen vaaramaiseman jyhkeän painon.Kun han sen joskus unoti,ja hän teki-

irr

; in sen

varhaisessa

lapsuudessaan usein,sillä syvällä

hänen sisuksissaan

asui suuri

elämän riemurelämä

tuntui maistuvan mahtavan hyvältä ja silloin oli vaik- ka kirkaistava,touhuttava ja töytäiltävä,tehtävä jos jotakin|kun

tällaista

ta-

pahtui,niin

silloin hänen

suuri

ilonsa

heti masennettiin

muistuttamalla hänelle

hänen päänsä

taivalvaaramaisuudesta.ben

tekivät

hänen sisaruksensa

ja toverinsa

Jotka

olivat oitis huomanneet

hänen

aran paikkansa

Ja

pistivät siihen yhä

Ja

yhä

oikealla

lasten säälimättömyydellä..Sen tekivät myöskin

hänen

omat vanhem- pansa,

äitikin,Jonka

oma suru näytti

Jo

^haihtuneen

Ja Joka

alkoi käyttää lapsen- sa epämuodostumaa tehokkaana

kasvatuskeinona.

"Olepas

ihmisiksi »kekopää "Sillä

metsäseutujen asukas

tavallisesti

kammoaa

viatontakin iloa Ja riemua,Joka

tun-

tuu

hänestä

joutavalta

Ja

Tienaavalta

Tohinalta.On

aina oltava

mahdollisimman

hilJaa,ikäänkuin lymyssä.

Ja kun Vaaran Arvo oli saanut muistutuksen,niin hän

tavallisesti

myrtyi«fe ja mykistyi,jykötti totisena,tuoden mieleen ulostavan sianporsaan,joka näyttää vajonneen niin syviin

mietteisiin

^ja jos

huomautuksesta

ei ollut

sellaistakin tapahtui,jos hän ei näyttänyt mitään huomaavankaan,vaan jatkoi

omaa ikäänkuin makustelevaa lemänriemuaan tahi

^jos

hän

^ryhtyi

etsimään

ja

kaivelemaan

^naapurin

sillä

senkin hän oppi jo sangen varhain niin sisarukset ja toverit jatkoivat itsepintaisesti

hämäämistään,varmana

_sii-

tä,että he lorulta pääsev-U tuumansa perille.kutta vanhemmat turvautuivat

täl- laisissa

tapauksissa

toiseenkin kasvatuskeinoonsa.

"Lienkin kuvatuspa

häntä

^. lyötiin ja

tukitettiin.Vaaran

Arvo pääsi siihen vakaumukseen,että

hän

sai sel- laista

eräitä

annoksia liikaa,että

hän

^sai

kärsiä

^myöskin

sisaruksiensa

ylitee- k&ymieietä.Mitenpä heitä olisi lyönytkään:Aino

oli

pieni ja Pekka

kivulloinen.

He

saivat tehdä mitä

tahansa,kun

heidän

taivalvaarapäisen veljensä runxo oli niin vahva,että se kesti kyllä

kuritukset.Kän

vain myrtyi ja mykistyi toviksi

ja näytti vajonneen kaukaisiin unelmiin.

X

sitten päivä, j olioin Arvo

Lehikoisen .Vaaran

pienehkön talon vanhim- man pojan, oli ensikerran kuultava yhteiskunnan vaatimuksia,tuon suunnattoman,.,

jonka väkevyys oli

häneltä

vielä kätketty.Hänen oli

lähdettävä

kouluun,kansakoua luun,joka

korkeana. Ja ^keltaisena

^pohotti

Joen

^{toisella puolella.}

Jo muutamia päiviä, ennen

tätä

tapahtumaa oli

äidin suhtautumisessa häneen

ollut

havaittavissa

muutosta,Hän

ikäänkuin

lähestyi vanhinta poikaansa

rakasta-

vana

Ja

^hyvänä.Se ei ilmennyt paljoakaan sanoissa,mutta se

oli kuitenkin tunneta

4 tavissa.

Khkäpä

Vaaran emäntä

ajatteli,että nyt

lähtee hänen

poikansa xotoa,läh- tee

ensikerran

pahan maailman jaikoihin,alkaa

erkaantua

^{ja etääntyä.}

hänen

mieleenpä muistui

toisenkin

kerran,että

hänen

poikansa ei ole

niinkuin

muut ih-

miset,

että

on puuttuvainen, tahi

hänessä

on jotakin liikaa, jonka takia

hän

on saanut kärsiä,

ehkäpä

oman

äitinsäkin kautta.lhminen

kun on

enimmäkseen

ajat*

telematon ja

kärsimätön

tahi ajatella

hotaisee

^k-irJHPeo lii oyy de o

o&än

hyvääkin tar~

koittaessaan

nihki

väärin...

Oli

syksy,kirkas

Ja raikas

aamu.Yön kuurakideet viipyivät

vielä

varjopa!

koissa

Ja

kaikki koivupuupuskat pohoittivat

koristeellisen

keltaisina.

Hetken tärkeys sai pojan

Jollakin

tavoin panemaan

merkille maisemalliset

ja

ilmastolliset seikat.Hänellä

oli uusi puku,hänen kupeellaan roikkui

kankai-

nen

koululaukku.Hän

tunsi aivan

äkkiä

kasvaneensa,miehistyneensä,hän tunsi ole- vansa henkilö,joka on

matkalla

johonkin ja jolla on

tärkeitä tehtäviä toimitet- tavana.Ehkä näitä

tunteita

herätteli

myöskin se seikka,että

äiti

aivan

saatteli

häntä,aina _{tielie saakka,}

Ja että. hänellä

tuntui olevan

Jotakin

sanottavaa,oi- kein sanomalla sanottavaa,eikä

tiuskaisua

tai pahantuulista puhetulvaa,jota ni-

Aitetään

"pauhaamiseksi" ja joka on köyhien

äitien

yleispätevä

kasvatuskeino.

-ij~-Sinun on nyt

lähdettävä kolföa

joka arkipäivän aamuna,virkahti

hän vii-

mein,kauan,monta

vuotta.Ole siellä

siivolla ja jos pahajuoniset sinua

kiusaavat

) /

niin

vaikene.Äänetön

kaikki voittaa...

Äiti kääntyi pois

Ja

poika pani merkille eteenpäin astellessaan,että

hän

pyyhkäisi harmaapohjaisen

huivinsa

kulmalla

silmiään.Mitä äiti itki?häilähti

pojan päässä epävarma ajatus.Hänenkö puolestaan?oliko

hänellä

edessään siis jo-

takin

surullista?oliko

koulu kauhea?Ainakin oli

edessä

^jotakin

tuntematonta Ja outoa.Hiin

pieni oli

kahdeksavuotisen

Arvo Lehikoisen maalima,että _{hän vain}

har.

voja kertoja oli käynyt joen takana,siellä

missä

oli koulu,kirkko ja kaupat.Jo- en yli ei

ollutkaan mitään siltaa.Mutta

venheet ja lautta

olivatkin ehkä mielen*

kiintoisampia

ja parempia

asioita.

iällä

kertaa sattui

joku

hevosmies

juuri pyrkimään ylitse ja

Vaaran Arvo

ja

muutamat

_muut

_kouluun

_matkaajat

pääsivät laut«n

autalle.Kumppanit

t olivat tietys_ti

tuttuja Arvolle, saman puolen väkeä,, saman ikäisiäkin,

ensikertalaisia.He

^olivat oikeastaan menossa

erää.nlaiseen

sisääiiääsy

tutikintoon.Arvo

oli Kätkenyt mie- leensä,

äidin vaikenemiseen

kehoittavat sanat ja

hän

oli jo ennenkin tottunut py syttelemään

useimmista

tovereistaan

ikäänkuin erillään,silloinkin

^{kun he}

^olivat

saapusalla,omaan

maailmaansa

sulkeutuneena.Useimmiten

hän

sen taidon osasi,tun-

tien pääkallonsa

oudon korkean muodon lakkinsa alla.Mutta joskus

häneltä

^unoh- tui kaikki...Nyt hän katseli siipilaitetta,johon virta painoi ja pani

lautan

kulkemaan joen poikki,ihmeellisen

voimakas

vesi,salamyhkäisesti liplattava ja

urahteleva.Vaaran

Arvo rakasti tuota

suurta virtaa ikäänkuin

tietäen,että vesi oli

kaiken elämän

^äiti,

että

^sieltä, oli ryöminyt kaikki elollinen alottaen suu- ren seikkailunsa...

utta

koulutalo vaikutti vieraalta ja vihamieliseltä,viluinen valo tuntui

uhovan

sisälle

^{sen suurista rivit} melkein täytti-

vät

huoneen ja musta taulu seisoi nurkassaan levein naamoin.Siitä, oli hotaise*B:

maila pyyhitty pois joitakin liitupiirroksia ja se näytti nyt irvistelevän pa-

hanilkisesti .Tämän

^{huoneen nimi oli} luokka,sen Vaaran Arvo oli

kuullut*Omitui-

nen

nimiise

^toi

hänen mieleensä

hevosen luokin ja luokinpaininpuun naapurin

tai

lin harmaassa päädyssä.,toi mieleen gtax&KX&siibduuct&xju&aiii epäselvän kuvitelman,

että

pulpeteissa kyyröttävät ihmisen pojat käyristetään niin ja

niin...

Sitten

tuli

opettaja,keski-ikäinen mies,kalsea,välinpitämätön,pahvinaamai nen,suuret

silmät

ga&tshstsiiiSH

laiskasti

mulahdellen ja näyttäen olevan

vaarassa

ulos kuopistaan.Oliko hän ihan oikea ihminen?oli

ikäänkuin

Jurkan

Petterin

puinen kalankuva uistin

olisi

^jotenkin pää.ssyt

liikkeelle

^kät-

köstään

-veneen tuhdon alta,paisunut koossa ja ryhtynyt mulauttelemaan laiskoja nahkagiifcxx&bt

maisia silmiään.Mutta

^taikuus haihtui,äänen alkaessa kuulua

kalan^

kuvamiehen

suusta.Hän

piti rukoukset.Ääni oli

selvä

ja täsmällinen,mutta Vaa- ran

A- arvosta

se muistutti syksyisen tuulen koleaa ulahdusta, sen pujahtaessa

/ss:■?

lävitse ahtaasta

reikäpaikasta.Takaikkunoista pilkistivät

sisään

syksyisen vai- sun auringon

säleet ikäänkuin merkkinä

^{siitä,että taivaan}

isä

^kuuli

rukoukset.

Herran siunaus loppui,opettaja

kolahdutti suuren

virsikirjan otsaansa ja kehoit.

5

6

ti

samassa hengenvedossa melkein karjaisemalla lapsia

istumaan.

Niin

oli

koulu alkanut ja lapset tuijottivat ylös opettajaansa

totisin

silmin,eläen nykyisyydessä kuten vain lapset osaavat»ymmärtämättä

ihmetellä

mi-

tä heille

^tulisi

tapahtumaan,mitä

koulu aikoi

heille

^{tehdä,mitä opettaja}

aikoi heille

^tehdä,tuo Vaaran Arvon haaveiden kalankuvamies,mitä heille aiottiin teh-

dä

niin monien vuosien kuluessa...Niin,ehkä

sellaisia asioita

ei tiennyt

kukaan.

Oli vain koulu,täytyi olla olemassa koulu,kuten karjalle on

välttämätön

laidun,

aidat

ja paimenetkin,

etteivät

ne p^:;

äse kiertelemään

kaikkeen maa

ilmaan.

paljon;

heiETäms

^lapset saivat kyllä tiedon siitä

mitä Mooses

^aikoi

tehdä Isra- elin

lapsille,mutta

eivät

koskaan

siitä mitä

oikeastaan

tahdottiin tehdä heille

nykypäivän lapsille...

Vaaran

Arvon

mieleen

^ei jäänyt tuosta ensimmäisestä, koulupäivästään

mi- tään selviä

ja tarkkoja muistoja.Hänen

sielussaan

syntyi vain

epämääräinen

kö ja huoliskoulutalosta ja opettajasta,kalankuvamiehestä,tulisi olemaan

vielä

paljon vastusta...

Ifitenkäpä he olisivatkaan voineet löytää,

toisiaan

tuo kyllästyneen

näköi-

nen mies ja kylän lapset.Siinä

hän istui

opettajan korokkeellaan ja

silmäili »■

alas heihin ja ajatteli kiusaantuneena,että tuossa oli taasen uusi sato

hänen edessään.Vuosi

^vuodelta yhä, pahankiskoisenpia kakaroita,vuosi vuodelta,kunnes

elämä

menisi,vanhuus ja kuolema

tulisi.Hän saisi aina

esiintyä

eräänlaisena

riihmmiehenä,puida

Jyskyttää

maalle kansalaisia.idutta koskaan

hän

^ei

tuntisi mitään

työniloa,ei mitään paisuttavaa tunnetta täyttyvistä

laareista.Hänen kur-

kussaan ja sieraimissaan

karvastelisi

vain alituinen työntomu.Sillä opettaja

oli mies,joka katsoi

eläneensä

harhaan,joutuneensa auttamattomasti

väärälle

uralle ja pilanneensa

elämänsä.Hänen

hengensä ^{eli ties} missä,suurien silmien.

mulahdellessa kuopissaan.Ja

liuta

pyöreitä lasten kasvoja,pyöreitä lastensilj**

miä

katsoi ylös

häneen.Säännöllisesti

syksy syksyltä lähestyi tuollainen

lauma

häntä

katkeroittavana

ja tylsistävänä

.Lauma/niin,

j o

ulkoasullaan

he jMs±xiL|jei^-

i#t? ^voivat

etoa opettajan

mieltä.Tämä

oli köyhää seutua ja useimmat lapset luu-

hottelivat aikaihmisten

takkikuluissa,jaloissa

venemäisiltä vaikuttavat

saapas-

rajat,Aivan

kuvatusmaisilta

he

kuvastelivat

opettaja,n

silmissä.

Niin,missä,

hänen

hengensä lienee

Uf

ollutkin,mutta

hänen

ruumiinsa oli

tääl-

lä,muutamassa maankolkassa,kolkossa

kolkassa.Riihimies hän

oli:sylkäise vain kouriisi ja tartu vartan varteen.Synkeänä kohoaa työntomu ja

ilkeänä

on yskä

kaivava rintaa.Etkä

voi koskaan saada selkoa siitä,että onko

Jotakin ^karttunut

laarien

pohjalle...

Tämä

^ei tietenkään ollut pienen

Vaaran

Arvon näkemys opettajastaan.

Opettajan

maailma

^oli

häneltä

kätketty ja

outo.Mutta

^ehkä

hän

oli kuitenkin

saa

nut

siitä

^pienen

aavistuksen

silloin kun opettaja

kuvasteli hänen silmissään

kalankuvamaisena.

Vaaran Arvon

ensimmäinen

koulupäivä oli mennyt.Tuo huone,luokka,jonka ni- mikin otti niin oudosti korvaan,jäi

autioksi

ja hiljaiseksi.mustan taulun ir-

vistys

kuoli ehkä

pois lasten

lähdettyä.;jja

valkoinen liitu ja keltainen sieni

nököttivät sovinnossa

^{sen leuan} alla,ja

isolla

(ikkunaruutulla hörisi yksinäinen kärpänen ikäänkuin

todistuksena elämän

vähäisyydestä.Vaaran Arvo

käveli

tois-.

ten lasten joukossa kotiaan

kohti

yksinäisenä, ja hiljentyneenä,hieman pelokkaa- na ja huolissaan.Uutta lautturin paikalla suuren joen salamyhkäinen ääntely vaikutti

rauhoittavasti hänen mieleensä.Hän

ei tiennyt miksi,eipä ehkä

sitämi

kään,että

virtaavan

^veden

näkeminen

ja kuuleminen teki

hänelle

hyvää.Tuo jo meni j ohonkin,jonka nimi oli meri,hyvin ^suureen veteen,sen

hän

oli

käpä

tuo kiireinen

vesi todisti hänelle

jossakin sielun

pimennoissa,että

niin katoaa kaikki,mikä on samalla kertaa surullinen ja hyvä.

asia.Ehkäpä

se sanoi,

ett"

elämä

^{on rikas:aina}

sitä

riittää,aina vyöryy uutta vettä

virroissa.

Niin olivat koulupäivät alkaneet»yksitoikkoiset kuten helmitaulun

rivit.

Kuten savuava riihi,kuten joessa jyrisevä mylly

oli tämä

koulutalo.3e jauhoi, ja jauhoi,eikä kukaan voinut

tietääykuten

^juuri

^tämän

koulun opettaja oli aja- tellut kyllästyneitten

ahvensilmiensä

takana,mitä se

vaikutti

^ja

mitä

oli vai- kuttamatta.Niin,mitä lienee kertynytkin pussien pohjalle,mutta

keleissä

^pai-

koissa

hyväksyttyä lukujärjestystä noudatettiin,tunnit _ja

välitunnit

seurasi- vat

toisiaan.Noiden

pienten ihmisten olisi

oikeastaan

pitänyt kupertua

astioik-

7

si,joihin opettaja olisi voinut

ammentaa sitä miie oli

^katsottu hyödylliseksi;

Luku

^ja -kirjoitustaito,annos uskontoa,annos

laskentoa,maantiedettä,historiaa.

Vaaran

Arvolle

näiden annoksien

vastaanottaminen

^ei tuottanut pahojakaan

vaikeuksia.Hän

menestyi koulussa

kohtuullisen

hyvin.Mutta ^vaikeudet väijyivät

koulumatkoilla

^ja

välitunneilla*//e kulkivat hänen

mukanaan,rähjääntyneen ^lakin

alla,joka niin monasti temmattiin

hänen päästään.Hän

^noudatti kyllä

suurella

päättäväisyydellä

äidinsä neuvomaa

vaikenemalla vo ¹ttami sohj

c3maatunutta

^tieten-

kään hän ei voinut

estää

^sitä,että. niin monet lystit pidettiin

hänen pääkallon-

Ba taki-s, joka niin

ärsyttävänä

^piipahti ylöskäsin,jossa ^punaiset

suortuvat

näyttivät

leimahtelevan

^kuten

liekit.Aina

^{kun ilo yltyi}

hänen

kustannuksellaan,

hän

vetäytyi järkähtämättömän mur,;otuksen

muurin taa,hänen silmänsä välähteli-

v;-H kuten

kiinni

saadun linnun

silmät

^ja

hän

näytti ^hautovan

jotakin.Olikin ikäänkuin

ilmeistä,että

hänestä pemahtaisi vielä

^{näkyviin jotakin}

omituista.

tta

täällä

^{koulussa ja}

koulumatkoilla

^{Vaaran Arvo} koki myöskin ensim- mäisen ystävyytensä.Oli tietenkin kuten

itsestään

selvän,että. ystävänkin ^täy-

tyi

olla

^jotenkin

sorronalaisen

^ja

alennustilassa.Hän

^oli

nimeltään

kunnanhoidokkeja,lson

Heikkilän huutopoika.bellaiset eivät

siihen aikaan juuri käyneet koulua,mutta jonkinlaisesta auliudesta ja vapaamielisyydestä ja toin-

ten

mielestä

kiusallisesta

mahtailun halustalfHeikkilän isäntä antoi

^kuitenkin sen

tapahtua.Mutta

oli hyvin kyseenalaista,

åttfefc

oppiko Eaaleppi koulussa mi- tään,

sillä

^{hän ei}

tavallisesti

^vastannut

mihinkään

kysymykseen,vaan oli yrmeäs- ti ja ^ynseästi

vaiti.Paitsi

^tätä,ei

hänessä ollut mitään epätavallista.Hänen

kohdallaan oli aita matala

siitä syystä,että hän oli

kunnanhoidokki,huutopoika.

Se_h

kävi

häväistyksestä,eikä se koskaan menettänyt koskevaa teräänsä paljosta oli pettämätön keino saada

Kaaleppi

vihaiseksi,mutristelemaan suutaan ja mulistelemaan

silmiään.Mutta hä-

nen kanssaan oli syytä olla varovainen,

sillä hän oli äkäpäinen, voimakas

^ja

ka- vala.Voi#

^saada

nenäsi

vereen ennenkuin

huomasinkaan.

^,

Hänen

^{lujista ja}

likaisista

nyrkeistään oli

Vaaran /Orvollekin

monessa ti-

laisuudessa

hyötyä,sitten kun he olivat löytyneet

toisensa

ja saivat

toistensa

8

seurasta

lohdutusta

^{ja iloa.He}

eivät

puhelleet paljon,

sillä

^Kaaleppi

oli

^aina hyvin vaitelias,mutta

heidät nähtiin

^aina

välitunneilla

^ja

koulumatkoilla tois

tensa seurassa.

Kun he näin olivat ystävystyneet,niin ^{Vaaran Arvo pääsi}

tarkemminkin

kur- kistamaan Ison

Heikkilän

^huutopojan maailmaan,saamaan aavistuksen siitä,miksi

tämä

ei koskaan osannut läksyjään,vaikka

tällaiset

asiat

eivät

askarruttaneet- kaan sen

enempää

Vaaran pojan mieltä.Kaalepilla ei ollut juuri

hetkeäkään aikaa koulutehtäville.Aina

iltaisin ja aamuisin

hänen

oli paimennettava karjaa,juos-

tava asioilla,

tehtävä

^{jos j}

otakin.Mutta

ei Kaaleppi

sitä

koskaan

nurkunut.Päin-

vastoin,

esimerkiksi

^{karjanhaku iltaisin näytti olevan}

hänestä suorastaan

^mie-

luista.Sen Vaaran Arvo oli nähnyt karattuaan joskus

iltaisin omille teilleen.

Kaaleppi näytti silloin nauttivan vapaudesta.Ei kuulunut

käskevää

^ääntä.,

m

että sitä

^ja sitä,Kaaleppi.Sillä talon piiat ja Jengitkin olisivat

mielellään tehneet hänet

käskyläisekseen,vaikka

hän

^jo nykyään ^osasi antaa heille vastauk- sen.Mutta Karjanhakijaa ^ei

kenenkään silmä vartioinut.Oli

^paljon

mielenkiintoi-

sia

asioitasoliko

jänis käynyt

laihossa,pärähtikö

mäntypuskasta. raskassiipinen

metsälintu

lentoon,uiko lammikossa sorsa, oliko Tupa-ukon nierrassa kalaa. ^.

.Voit 1

juoksennella ^mutkia, kuten koira.Jos viipymisestä ^sitten moitittiin,niin se oli myöhäistä.Kaaleppi oli jo saanut siemauksensa vapautta,omaa aikaa.Sitäpaitsi

hän osasi puollustautua.Lehmät

olivat pahoja reilaamaan pitkin maita,varsinkin

se ja se,joka paikkaan ne änkäytyivät.,.

Mutta Vaaran Arvo ei voinut olla

ihmettelemättä tämän

^{Karja3 ja}

jfMetsä-Kaa*

lepin eloisuutta ja erilaisuutta,siihen juroon Kaaleppiin verraten,joka

nähtiin

talossa ja olletikin puumaiseen,yrmyyn ja ynseään Koulu-Kaaleppiin verraten ,1

Jonakin

^aamuna,kun he tapasivat tiellä,ivaaleppi tervehti Vaaran Arvoa le-

veällä

,kömpelöllä hymyllä,harjaantumattomuuden vuoksi

kömpelöllä,sillä

^ylen harvoin

hän nauroi.Kun

taasen Vaaran poika kaikessa vaikenemalla voittamisen-

saattoi hymyillä kummille asioille ja

vielr"

kums

memille kuvitelmille.

--Aukaisin

kirnuntapin,sanoi Kaaleppi yksikanta!seen tapaansa.Kerma

siinä

9

roihahti..,

Eikä hän

^enempi selitellyt.kulta

enempää

ei

tarvittukaan.Vaaran

^Arvolla oli

elävä

ia vilkas

kuvitteluvoima.Tuossa tuokiossa

oli hänen mielen silmänsä:

edessä

^Ison

Heikkilän aamuinen

pirtti.Lattialla

seisoi

^iso

veivikirnu.kuului emännän ääni:

Veivaa

sinä,Kaaleppi.Kun

ei kukaan jouda...Kuuntele siinä kun

Mari

lu- kee läksyä,niin se on kuten yksi tie ja

kaksi asiaa.Lue

isommasti,tyttö.

Mutta eihän

Kaaleppi kuunnellut

mitä

tyttö lukea

holotti.Eikä olisi

^kun- nolla

kuullutkaan

kun kerma kirnussa

hölkkäsi

ja

lurahteli

ja veivi

kitisi.Eikä kuuntelemisesta

olisi ollut apuakaan Kaalepin läksyasiaan,sillä ^{tytöllä oli eri}

läksyt,hän oli toisilla

osastoilla.Emännän

maininta nostatti vain

ehkä

^Kaalepin

mieleen

pienen,katkeran ajatuksen pisaransnuo ne saavat lukea ja olla miten lys*

tää,mutta minun

pitää

joka paikkaan

revetä...

Mutta

^pian

hän unohtui

kuuntelemaan kerman

omituista

^ääntelyä

kirnussa.

Sitten tuli hänen

mieleensä

ajatussjos tuo tappi kirnun ^kupeessa löysäytyisi auki,niin

mitenkähän

tuolta kerma

roihahtaisi...Piirtäisikö

^{tuo valkoisen vii-}

run yli huoneen,seini in,lattiaan ja kattoon...

Kaaleppi heitti hetkeksi pyörittämisen ^kuten levätäkseen,vilkaisi ympär rilleen,hivutti

kätensä

kirnun pullevalle kupeelle ja nyhjäisi

siinä

olevaa

tap*|

pia.Sitten ^pyöritys

alkoi jälleen,ryhdikkäänä,hytisevä

^odotus

mielessä.Kohta

kuului kalahdus tapfLin pudotessa lattialle ja omituinen

tukahtunut

^sihahdus

kerman syöksähtäessä

reiästä

ohuena,valkoisena suihkuna.Kaaleppi pyöritteli yhä kirnua tyhmistyneen näköisenä,kunnes

emäntä

^joutui

hätään

ja mainitsi

sitä

ja

tätä ^.

Mutta Kaaleppi

^{ei liioin}

kuunnellut.Hän silmäili

^ixäänkuin

pettyneenä

valkoisia,

epäsäännöllisiä roiskeita seinissä

^ja

katossakin:ei

ollut syntynyt

mitään yhtenäistä,suoraa,kaunista

^rantua...

Näistä

se sitten apu ^lekahtaa, pauhasi emi nu

»Elä ^siinä

toljota, ota kirja

käteesi

^ja

lue.Eihän näistä

^muuhunkaan nykyaikana,tohkaisijöistä...

Kaaleppi otti kirjan ja

silmäili sitä vähän

aikaa.Mutta

eihän hänellä

^•

ollut mitään

lukuhaluja,

eikä

ollut opintorauhaakaan.Kerman ryöstäytyminen

kir-

10

nusta oli herättänyt koko

talossa

ulkonaista ja

sisäistä levottomuutta.

oitten

oli

tullut

aamiaisen aika

^ja

lähtö kouluun.Tuossa hän

nyt

käveli,

Kaaleppi, ja

hänestä

näytti uhovan

ikään.tcuin

hiljainen ylpeys ja tyytyväisyys;

hän oli yrittänyt,tehnyt j

otakin.Siltä

ainakin

Vaaran

Arvosta näytti,kun

hän hieman kummastuneena

^ja

ihaillenkin

katsoi

vaiteliasta toveriaan.

Koulussa

^Kaaleppi ei tietenkään osannut läksyjään,kuten

tavallisesti.Hän-

tä ei

koulutunnilla

saanut

hevillä

suutaan

avaamaan

V,ehkä siksi,että yritelty-

hän

joskus

vastailla

ja osuttuaan

aivan

väärään,oli

kuulunut

pidätettyä

tirs- kuntaa

ja opettajankin kalseat hymy

valaissut

kuten

äkillinen

aurin- gon paiste.Mutta

Kaaleppi

oli ollut kuten avantoon pudonnut

koira.Hän oli

päät- tänyt,

että

^ei

mitään

iloa heille,ei

ainakaan hänen vastauksistaan...

Hän seisoi siis

vaiti kuten

tavallisesti,puupatsasmaisena,mykän _uhman

pe-

rikuvana.Hän

oli

kehittänyt

^huippuunsa äänettömyydellä voittamisajatuksen ja

onnistunut

muutamia kertoja

saamaan

eloa ja

liikettä■itse kalankuvamaieeen

^opet

tajaankin.Karttakeppi oli

pärähtänyt

pirstaleiksi pulpettiin Kaalepjm

edessä.

Uutta mistään

ei ollut apua.Kaaleppi vaikeni,kuten

tavallisesti.

Kytkin opettaja tunsi

itsensä

ihan

avuttomaksi tuollaisen

esiintymisen*

edessä,tunsi

että

elämä oli niin perin

erilaista

kuin se olisi

oikeastaan

voi- nut olla...Mutta

hän

oli nyt jostakin syystä lempeällä

tuulella.

Sinä

et edisty

vähääkään,Kaaleppi,päätti hän.Turhaan

yhteiskunta

sinun takiasi

niin paljon uhraa.Etkö sinä yhtään yritä,Kaaleppi?Eli

missä

on

vika?

Kaaleppi vain seisoi

vaiti

tapansa mukaan,ja luokan jossakin

akkunassa surahteli

^syksyn

viimeinen kärpänen vaisusti

ja

uneliaasti.Eikä

huolinut ryhtyä kysymyksiään perinjuurin

tutkimaan.Hänen laiskoissa aivoissaan häivähti ehkä keveänä

ja viisaana ajatus:

-^Kunnanhoidokkeja,yhteiskunnan huonoimpia

aineksi...Toivotonta^

A

Vaaran Arvon

ensimmäisen

kouluvuoden syksy meni

»meni ^talvikin

^{ja ke-^}

vät

tuli.Hän

koki

ensimmäisen

vapauden,vapautumisen ilonsa.Hyt ei olisi

mitään

kouluunlähtöä, ei läksyjä., joista

hän

kylläkin oli aina selviytynyt,ei

kumartu-

11

neita

selkä

rivejä ^,

eikä. kalankuvamiestä

yksinäisellä

tuolillaan

heitä vastapäätä

eikä ennenkaikkea

tovereita,noita tyhmiä,joista ei koskaan voinut olla vallan

varma."Sokeritoppi^Taivalvaarai"voitiin

älähtää joka hetki,eikä kukaan

kä.sitä sitä ilon

ja hyvänmielen määrää,mikä

siunaantui

^yhden

pään

muodosta koko kylän lapsille.

Mutta

suuri oli myöskin Vaaran Arvon hyvämieli kun hän ajatteli,ettei

hä-

nen nyt

tarvitsisi

pitkään aikaan nähdä noita

kumppaneitaan,ei

enimpiä heistä,

eikä ainakaan

^monta samalla aikaa.

Hänen

ei tarvinnut vielä kesäisin olla

säännöllisesti

työssä kuten joi- denkin ikäistänsä,ja hän vaelteli suuren joen ja ruskean maantien

varsilla.Tie viehätti häntä

melkein yhtä paljon kuin jokikin.Hän kiipesi mäelle,josta voi

seurata kauaksi tuon ruskean nauhan

kiemurtelua

tahi kiireisiä oj

elmuksia.Tie

pysyi

aina

paikoillaan kuten jokikin,mutta oli kuitenkin alituisesti pyrkimäs-

sä johonkin,vaaran ylise,toisiin kyliin,sellaiseenkin paikkaan,jonka nimi oli kaupunki.Tie ja joki ^olivat

ihmeellisen pitkäsivuisia,eläviä

olentoja,eikä

Vaa

ran Arvo koskaan kyllästynyt

niihin.

^{• > -•}

Hän katsoi

kauan ja

hellittämättömällä mielenkiinnolla tiellä

^vaeltajia, varsinkin jos n‘^r;

mä

olivat outoja.

Siinä

he

menivät

^{ja olivat} täynnä omaa a

s.

^{i %}

a a ⁿ s a

.Mutta sieltä mäen rinteeltä

katsoen

kaikki

^näytti

kutistuvan

leikillisen

^pieneksi

.Hän

ei

toisinaan

ollut vallan varma siitä,

eittä olivatko

^{i ,}

tiellä

kävelijät

aivan oikeita

ihmisiä,jotka tunsivat todellista iloa ja

surua.

Ehkä

se

asia

^{»jolla he näyttivät} olevan,jota he näyttivät olevan niin täyn- nä,olikin

vain

^{olevinaan asia,oli vain} leikkiä,talostelua.,. ^'

rt*

^,

Mutta hevosmies,varsinkin

kiiltävät

ja keinuvat kiesit,

härreri

omituisen rikkauden ja

Runsauden

tunnelman.Olisitpa tuossa,niin

tun-

tisit,

että elämä

ja maailma on vanha ja vakaa asia;turvallisesti se kierii

tun-

nettua

tietä.Mutta ensimmäiset

moottoriajoneuvot,jotka

olivat vielä

perin

har- vinaisia niillä

^teillä,

siihen

aikaan,

tekivät

hänet jostakin syystä

levottomaKsi

Viuh,vauh,ne tulivat ja menivät,oudosti hyristen ja jyristen,nopeasti»nopeasti ne

katosivat kieritellen

^tomupilven

kuivasta tiestä

ja jättäen

mieleen omitui-

sen

iksvnn.Tulisiko _ihmisen

pelästyä,kuten hevosenkin,joka suurin silmin rim-

12

puili

aisoissaan

tienposkessa?iilikö

elämä

ja

maailma

enää ollutkaan turvallista, vanhaa ja

vakaatatAavistiko

^{hevonen tuo}

taidoton metallinen

kija

ollut tullut sitä ehkä

vapauttamaan kuormasta ja ruoskasta,turmeluksen or-

juudesta?

Tämän

^tapaisia

hämäriä mietteitä heräsi

Vaaran Arvon hän tuijotteli

mäen

lappeelta alas

tielle.Tuli ensimmäinen epävarma

aavistus,että

elämä

^on liikettä,että

alituinen

^{m u u t o s on}

siinä

tapahtumassa.

Koulu oli avannut

hänelle

myöskin kirjan kuten jonkin toisen,uuden maail-

man.Aivan äsken

^ne

olivat vielä olleet

^hänelle kuolleita,ikäviä ja

kiusallisia kappaleita.Aivan äskettäin hän katsonut

^kirjaa

sillä silmällä

^kuin

kummallista

piiskaa,jonka ^isot

ihmiset

^ovat

keksineet alaikäisten kiusaksi.Mut-

ta nyt

lukeminen

^oli

hänelle siunattu

asia.Kirja ja kirjapino sai hänet tuijot-

tamaan

hellittämättä;mitä

tietoja,mitä mielikuvia siinä

^lienee

uinunut...Jos

^ne

pääsivät

mieleesi,niin ne

elivät siellä

^ja

arkiset päivät Taivalvaaran

^varjossa unohtuivat,jopa

hänen

^oman

päänsäkin taivalvaaramainen

^korkeus unohtui,tuo ^hä- nen surunsa ja kylän lasten,muiden

ihmisten

^i10...

Jo niihin

aikoihin hän

^{oli paljon} tekemisissä, raamatun, oikeastaan kahden- kin

raamatun kanssa.Monet monituiset

hetket Vaaran Arvo

makasi mahallaan komin-

sa

peräkamarin lattialla

^ja

lehteili

^suurta

kuvaraamattua.Hän

ei koskaan väsy- nyt sen

moniin alastomiin

^tahi

omituisesti vaatetettuihin

ihmisiin,lihaviin lam

5

paisiin ja uljaihin

ratsuihin.Paratiisi rehevyyksineen,synkeä

vedenpaisumus,..

rahami veitsineen

ja Mooses sauvoineen

seikkailuissa napisevien Israelin

^lasten kanssa,joille orjuuden Egypti

alkoi

kangastella

mielessä

lihapatojen

ääressä

istumiselta.Simson ^luhisti jättiläisponnistuksella ^mahtavat

^{pilarit ja}

^teki*

suuren vahingon,hän

kantoi leveillä hartioillaan ilmeisesti ilkeyksissään

^e

kaupungin portteja.Varsinkin

näitä kuvia

^{Vaaran Arvo}

katseli

^{kauan ja}

Simson.

oli ystävänsä.

Jänkäpä hänkin

kerran joutuisi taistelemaan

filisteali

-,taan

aasin

^leukaluun

väkevyydellä

ja kekälehäntäkettujen oveluudella...

Mutta

talossa oli toinenkin raamattu,paksu,jykevillä

vaskihåoilla

sul^* jettu,äidin

suvun

vanhaa perua.Len repeilleiden

nahkakansien

^alta

paistoi hi

maa

lauta

ja

entisten

savupirttien noki oli

-

^{nyt sen}

lehtiin.Kun avasiX

13

sen

turtui kuteen muinaisuuden

^haju

sieraimissako,ja

kookkaat omituisen muctoi-

/

set painokirjaimet toivat jollain tavoin mieleen

vikevästi virtailevan

^joen

laineet.Ja

^{Vaaran Arvo} makaili mahallaan lattialla

pitkät

tovit ja tavaili sen

hankalasti

^luettavaa

tekstiä."Se

on

suuri

turhuus,sanoi Saarnaaja,se ^{on suuri}

turhuus,^drtMk

^ja

kaikki mikä

^on,se on turhuus..."

Salomonin

^{Saarnaajan sanat}

viehättivät ^häntä

^kuten juoksevan veden lipii tus,kuten tuulen humina synkeänä

päivä.näfcän kahlaili

raamatussa kuten oudon aet

ryteiköissä.Mutta

mitään

hurskauden

henkeä hän

ei tuntenut,ei

mitään

^epäus- kon tai uskon vaivoja.

Raamattu

^oli

hänelle

^vain

viehättävä

kirja.Toisinaan

Is-ra*

elin Jehova kuitenkin pelästytti

hänet ä.käpäisellä

jyrinällään."liene ja lyö

Ama»

leekkiläiset.eläkä säästä ensinkään..."

Silloin hän sulki

^{kirjan jykevät haat ja}

meni

ulos omille teilleen.

Enimmäkseen hän eleli

yksin ^{ja hautoi}

haaveita

^{ja oli}

ahtaa itsensä

täy-

teen epäterveitä

harhaluuloja.idutta

sisarukset

ja naapuriston poikaset

estivät

kuitenkin hänen aikomuksensa erakkuudella

välttää elämän pulmia.Hän

jouti väki-

sinkin heidän

^kanssaan

kiistoihin

^ja

leikkeihin.Hän seisoi heidän

^seurassaan jokivarsilla ^{onkien ja}

saavutti siinä

^hommassa

toveriensa

^{ihailun ja}

kaleuden.

Hän

^oli suuri onkimies,joka pystyi odottamaan kalan nykäisyä ^{kauan ja}

kärsiväl- lisesti.Hän

kykeni kavalana ja taitavana

silmustamaan

kyynärän mittaisen hauen

suvannon rantakortteikosta,ja hän osasi

peittää

saalistajan ilonsa ja ylpeyden*

(2$ _teennäisen

kyfnyyden verhon

taa.Hän osasi

^{riiputtaa ja}

kiikuttaa

^komeaa

kalaa

juuri sen

näköisenä

kuin ei olisi tapahtunut

mitään

^{muuta kuin}

sitä

^{mitä oli}

at

ottukin.

<tta

häntä viehätti

myöskin vanhenpain ihmisten seura.Hän voi istua nö-

köttää tuntikausia

ja kuunnella

heidän puheitaan,useinkin aivan

^yhtäkaikki

sia;

yksitoikkoisia puheita.Tuossa patsasmaisen

liikkumattomana

istuvasta poikases- ta ilmeni silloin

ikäänkuin

imevä,pohjaton

uteliaisuus:mitä elämä

^on

ihmiselle

tehnyt,kuinka ihrainen käyttäytyy...

: hiljaisissa

»kuuntelevissa

seurusteluissa vanhenpain ihmisten

kansa-

pa oli

varsinkin

eräs,joka järkytti

häntä

^kovin,pani

hänet kauhistuneena

tuijofc tamaan

kesäisen koreaa maanpintaa:sellainenko

on ihminen...

14

Oli kaunis kesäinen päivä

^ja

aurinko paistoi '»paistoi muutaman ^mekin

^pu-

naisiin

seinähirsiin,jonka,

lähistöllä

Vaaran Arvo etsi ja

kaiveli

onkimatoja,

paistoi punaisiin kukkiin

^mökin seinustalla,

paistoi

koko maailmaan ja

teki

^sen

kauniiksi.Mutta ^mekin

^nuori

vaimo istui portailla laihtuneena

^ja

surkahtaneena.

Vaaran Arvo

silmäili häntä ^salavihkaa

^hvyin

uteliaanaimiltä

^{näyttää kuoleman}

_. Odottaja...Sillä

^{tuo vaimo}

sairasti keukotautia

^{ja hänen täytyi tietää, kuoleman} lähestyvän

leppymättömänä

^ja

Järkähtämättömänä ^{.Miltä hänestä} tuntunee,ihmisestä

joka

vielä hänen

^lyhyen

muistinsa aikana oli ollut niin ^verevä

^ja

^kaunis

^{ja **<}

,ka oli nyt

tuollainen

^.V,Nyt

hän

^sai yskänpuuskan ^siinä,

istuessaan,äkkäsi

^sitten

lähistöllä kyykkivän poikasen,katsoi häneen omituisin pistävin

nän sanoi,epäilemättä

yksinäisyyden ^tuntoa ja puhehalua

potien:

»Sinähän,poika,olet ^{lukenut,käynyt}

koulua.Tiedätkö ^mitä

^tämä

^oikein

^on,tä,

mä keuhkotauti?

Mitäpä

Vaaran Arvo muuta

tiesi

^{kuin jotakin}

hämärää pasilleista,pienistä,

kavalista eläimistä..

_

Vai niin.'Ja

ne ovat nyt

laitumella

^minun

rinnassani »niillä

^{on sellai-}

nen

elinkeino...Mutta ^miksi

^ne

^eivät

^ole

kaikkien ihmisten

rinnassaVkysäisi

hän sitten entistä pistävämmin silmin

^{ja jatkoi:}

—Mattiin tämä ainakin

^joutaa

tarttuaiSi

^hänen

tarvitse muille jäädä...

Tämä Matti oli hänen

miehensä,kaunis,kookas

mies,ruskeaviiksinen.Hytkin tällä ^hetkellä

^voi

eroittaa hänen

^hahmonsa

alhaalta Jokilaaksosta,missä ^hän.kai

voi ojaa

sitkein

^ja

notkein

eeljin.Ja tuo

nainen.hänen

vaimonsa,aivan

tosissaar halusi,että

^pienet

^kavalat eläimet

siirtyisivät

hänenkin

rintaansa,ettei ^hän

jäisi »muille",elämään... ^Nämä

^sanat,tuon

surkahtaneen

naisen suusta,joka istui

portaillaan kauniina päivänä,vaikuttivat

Vaaran Arvoon

kovin.Sellainenko

^{on ih-}

minen? Eikö

^hän

^soisi lähimmilleenkään

edes elämää,jonka

kovuutta

^he

kaikki

va-

littavat.

^{. hän}

eittenkään haluaisi *ähteä

^täältä,ei

^ainakaan

yksin...Tä-

mä pieni

^{kohtaus pysyi} Vaaran Arven

mielessä

^{kauan; läpi}

^monien

^vuosien

^hän

^«*

muisti sen usein.

Mutta Vaaran Arvo

tunsi varhain

^{myöskin työn.Hän}

kiikutti

^ruumis

vaarassa

15

raskasta vesiämpäriä juurikasvimaalle,ja

heinäntekoaikana hän

koki pitkän ja- totisen työpäivän menon

varhaisesta

aamusta hamaan iltaani'Auringon

silmä tuli

punaisena

esiin

yönusvista ja raskas kaste peitti

heinikot

ja kurkien rumpuää-•

net kajahtelivat

kaukaisella

suolla.Liipat Leiskuivat käyriin viikatteisiin, ran Arvon kuten aikamiestenkin; tule terä, tule

terä...Sitten

rautojen

suhahte-le-

va

ääni

heinikossa ja

korkealle kohoava aurinko»kuivuvan heinän kirpeätä

hajua ja kipeä.tä pistelyä,

hikiseen ihoon

ja aleneva aurinko ja

ilta

^ja hyvä,

raskas

uni,

Ja ihminen on levollinen,työstä väsyneen

ihmisen

sydän on

rauhallinen:

maankasvut on koottu kasoihin ja talvi saa tulla.

X

Mutta ensin tuli syksy,mustana ja kirkaana,ja jälleen Vaaran Arvo

asteli

kouluun laukku kupeellaan kuten niin monet

muutkin.Hänen

^sydäntään

hieman abdis*

ti:lukukausi

on alkanut ja

hänen

päänsä on jätkä ja pistää auttamattomasti to- verien silmään ja saa aikaan lukemattomia

kohtauksia.Toisekseen

tuntui hyvältä-

kin

^nähdä

heitä

ja kuulla

mitä

heille on

kesällä

tapahtunut.Ovatko he saaneet edes kyynäräistä kalaa kuten Vaaran

Arvd>Boliko

^Ison

Heikkilän huuto-haalepille

sattunut muita seikkoja karjaa kaitsiessaan,

paitsi|että hän

löysi kotkan pesän ja tappoi sen pojan.

Sitä

^{Vaaran Arvo ei}

oikein

käsittänyt:siauri saalis se oli,

mutta

se näytti kuolleen

niin

hyödyttömästi ja surkeasti...bellaista tapahtuu

elämässä.Joutuu

kysymään»mitä sen ^hengellä

tehtiin...

Mielikuviensa

keventämin

^askelin

Vaaran

Arvo jatkoi matkaansa,ja

koulu

alt koi jälleen jauhavan työnsä.Opettaja,tuo kalankuvamies,istui korkealla

tuolil-

laan hieman tuskastuneena ja hieman tylsänäpä kylvi asetuksien

säätämät

annok- set tietoa lasten ylle,jotka istuivat hiljaa penkeissää.n

tahi hörisivät

ja pö- risivät

välitunnit

kuten karhottu ampiaispesä.

Koulupäivien yksitoikkoinen jono,kuten helmet laskutaululla,joita opetta- jan

karttakeppi siirteli.Mutta

talven tullen Vaaran Arvolle tapahtui jotakin;

ensikertaa,

elämässään

hän joutui olemaan

kotoaan

poissa suuren joen

toisella

puolella.Oli

sellainen

syksy,että joki jäätyi vain

rannoilta

^ja

keskiuoma

oli tulvillaan suppoa,tahmeaa lumihyyhmää,joka kulki virran mukana.Joen ylitys oli

16

vaikeaa,melkeipä mahdotonta,Niinpä Vaaran Arvo jouti asumaan

vieraaseen

^taloon,

tahi ei

vallan vieraaseenkaan,vaan

äidin

veljen,enon luo.

■Jnon talo oli vanha ja harmaa,lahoava ja

luhistuva.Vaaran

Arvon

mieltä

se oudosti

viehätti

pullistelevine,vihreän sammalen kirjavoimine

seinineen

ja pie- nine, lähes maanrajaan painuneine akkunoineen,jöiden vanhoissa

ruutuissa vilahtes

li

saåeeakaaren

värejä.Hän ei täysin

ymmärtänyt sitä

ajatusta,jonka oli joskus kuullut,että enon talo olisi koko kylän rumennus,seisoessaan

siinä

komeitten ja ma-lailtujen kartanoitten

keskellä..äikä

tämä harmaus ja luhistumisen uhxe johtua

nut

edes

^{köyhyy lestä,vaan} saituudesta ja

ehkä eräänlaatuisesta

ilkeydestä,sai- raalloisesta halusta esiintyä ryysyisenä

komeaasuisten keskellä.

^{Ai in}

ihmiset päättelivät.öillä

talon

isäntä

^oli varakas,suorastaan rikas

heidän

^tietojensa mukaan.

Vanhuuden ja

raunioitten runollisuus

^lienee

ollut heidän

ymmärrykseltään ealattu,kun

taasen

^Vaaran

^'arvo

tajusi hyvinkin tämän talon kauneuden lähestyes- sään

sitä

illan hämärtyessä.Mutta

mikä kävi

laatuun talossa,se ei enää sopinut'

ihmiselle.Ties mistä

^syystä

hänestä

^tuntui

siltä nähdessään

isännän,enonsa, j oka tapansa mukaan esiintyi

harmaassa,monlkertaan

paikatussa,resuisessa ja

tahrai-

sessa puvussa.

Poika

tunsi

^arkuutta ja pelokkuutta lähestyessään tuota pienikokoista,sai- tuudestaan ja jumalisuudestaan kuulua ihmistä,joka lapsettomana

leskimiehenä■

asuskeli

taloaan,Vieraan tulo oli ^hä,nelle

etukäteen

tiedossa ja

hän

otti sisä*

rensa pojan ystävällisesti vastaan.Tuon jo

iäkkään

^miehen

liikkeissä

^oli

kissa*

maista

pehmeyttä,hänen kasvoissaan kuvasteli pojan

mielestä lempeä

ilkeys,parta oli

kaksikarvaisuudessaan kaunis

^ja

silmät kirkkaat.Jumalisuudestaan huolimatta hänellä oli

vilkkaita,iloisiä puheliaisuuden puuskia,joiden jälkeen

hän kuiten-

kin

ikäänkuin

^syi

»haukot

^{teli ja}

^vaikeni.

Aivan kamarin sinulle lämmitin,puheli

hän.Kouluahan sinä

käyt,jote« si nusta siis tullenee herra,kamarilintu...

Vaaran Arvo tunsi

tässä

pistelyä ja

loukautui.Hän

^sanoi,että kaikkihan kansakoulua

kävivät.

Enon

silmät kiiltelivät

iloisesti,ehkä hieman

ivallisesti.

—Kaikki,niin...huulinkin,että nykymaailmassa on

tarkoitus valistaa

^ja

kehittää kaikki

ihmiset,ettei

kenenkään

tarvitsisi

tarttua

sontalapion

varteen.

Arvolle

tarkoitettu

kamari oli

ummehtunut

ja pimeähkö.Siellä

tuoksahteli\

selittämättömiä

hajuja ja

kehutusta

lämmityksestä huolimatta,se

tuntui kolealta

Tuo tulisija ei

oikein

vetänyt,

selitteli eno.Milloin sitä lienee lämmi

^* tettykään,vainajan

aikana...

Mutta

vuode näytti hyvältä paksuine höyhenpatjoineen,lakanoineen ja punai sine peitteineen.

Vainajan

aitasta

^ne löytyivät, sanoi eno.lUin vainaja oli hyvä ihminen,

taloudellinen ihminen.Siitä

sen näet;haudassa

hän

makaa,mutta yhä hän meitä

lam

^*

mittää...

Hän

huomasi

nuoren

vieraan katseen sattuvan

arvostelevana hänen

^pukuunsa.

Ajattelet,sanoi

hän

makeasti hymyillen,että myöskin

nämä

vaatteet voi- sivat olla paremmat.Mutta

ihmisen

pitää olla nuuka ja

säästäväinen.Ellemme

^sääs,

täisi,niin

meillä

^ei

mitään olisi.Ja muutenkin

on

vältettävä

maailman

koreutta.

On oltava vaatimaton,nöyrä

näöltäänkin...

^{. .}

Sitten hän yhtä-äkkiä näytti väsyneeltä,haukotteli _{ja meni} tiehensä, jättä-v en uuden asukkaan

kotiutumaan.Ja

Vaaran Arvo syventyi läksyihinsä ahkerana ja*

itsepintaisena,tapansa mukaan,sillä

hän

oli oppinut,että

velvollisuutensa

täy<fcw

täneen

sydän on levollinen,eikä kalankuvamieskään,opettaja,sitten

kauhista hän*:

tn.län

syy

hänen ahkeroimisiinsa

oli kuitenkin

muualla.Hän tahtoi

osoittaa,että jos

pää

näyttääkin oudolta,niin pöljöystä ja tietämättömyyttä ei

sieltä silti hevillä tavata...Tällä kertaa

läksyt vaativat

tavallista enemmän

aikaa,sillä- _ou«

to ympäristö teki hänet hajamielisesksi ja

levottomaksi.Kun

hän

niistä

lopulta selviytyi,niin oli jo myöhäinen,iltapi^eä ollut muuta

nähtävää

kuin synken pirtti

vaivaisine

öljytuijuineen,ja piika ja renki,jotka

tuntuivat ikäviltä,jjfcg

ikuisesti vaikenevilta ihmisiltä.

^{, (}

harhaisen iltasen

jälkeen käytiin

heti levolle.Eno seisoi hänen

^vuoteenpa

ääressä.Hän _tahtoi

itse

sammuttaa

lampun,tuon pienoisen lampun,joka oli

oikein lasilla

varustettu,koska lukeminen nyt

kuitenkin vaati

jotajommoisenkin valon.

18

19-

J2no jutteli ^kuinka ihmistä,talon asujaa,aina

rasittavat moninaiset

huolet;sääs-

täväinen

on oltava, eikä poltettava öljyä turhaan, ja tulipalon vaaraakin on aja-»

teltava,ynnä muita,ynnä

muita.Niin oli

tehtävä,ja kuitenkin oli ennen

muuta

^aja-

teltava

sielua,sillä jos emme

sitä

^pelasta on

kaikki

muukin

turhaa.lhmisen

tie on

vaikea...Sitten hänen

partansa

takana

kai

vilahti

ajatus,että oli myöskin ajateltava

nuorison kasvatusta...

Ethän

ole pimeän .arka?kysäisi hän,pieni leukaparts.

ilkeästi siirottaen.

tiiin,Vaaran Arvo ei

oikeastaan tuntenut itseään

erin

urheaksi

^pimeyttä

vastaan.Tuo

kysymys aivan tyrmisti

hänet.Hän

ei

todellakaan

ollut

ennen _tullut

ajatelleeksi,että

hänen

nyt oli jäätävä yksin

tänne

^pimeään

huoneeseen tässä

ouz dossa

talossa.Mutta

eihän pimeydessä voi olla

enempää,

kuin päivä.n valossakaan, ajatteli

hän hädissään.Pimeys

on vain raskas varjo...

Ja

eno tarkasteli poikaa,ilkein,rakosiksi painunei'silmin.Hiiden

takana

oli ehkä kasvatusajatuksia:pelollakin on nuorta

ihmistä kuritettava...

Eihän

^pimeässä

mitään

ole,sai poika viimein änkytetyksi.jiutta se oli pikemminkin epäilevä kysymys^kuin vakaumuksen syvä

rintaääni.

Lipä liene,ei,virkahti eno,ei

ainxaan

si]le,joka on elänyt oikein ja omantuntonsa

mukaan.Mutta henkimaailma

^on olemassa,jatkoi

hän.Voi esimerkiksi huonosti eläneen

ihmisen eteen ilmestyä

kummitus...

n seisoi

siinä ilkeän

ystävällisen näköisenä,sen

näköisenä

^kuin

olisi itsekin

kuulunut sen

henkimaailman

asukkaisiin,jonka olemassa olosta oli niin

varma.Sitten

hän kumartui,puhalsi lampun sammuksiin ja poistui

tassuttavin

as- kelin,_avaten ja

sulkien

oven melkein

äänettömästi.

Butta

^ja esiintymisellään

hän

^oli

tosiaankin

päässyt

tuumansa

r>erille:pienen

ihmiskäärön rasahtelevassa

puusängyssä

nimettömän,

salamyhkäisen kauhun valtaan.Syvä

pimeys,syvä äänettömyys,joskus

tuulen

ulahdus akkunassa,ok-

san

rapsahdus sen

takana

kasvavassa puussa.Mutta pimeys tuntui olevan täynnä.

hirveitä,kummitusmaisia olentoja.Sydän jyskyttäen poil lusi hypähtää

vuote- ta

jöLrientää enon jälkeen,saada vapauttava turvantunne toisesta

ihmisolennosta

pienestä kitupiikin valosta.Kotiinkin

hän

^olisi tahtonut,niin kotiin,kotiin...

20-

iilutta pimeydessä

solisi

^{suuri joki}

tulvillaan kellertävää

hyyhmääyja jätti ^hä- net

armottomasti tälle

rannalle,jossa ^pahat

aaveet asuivat.Hänen

sekavassa

"•n vilahti

ajatus,että

tuollainen pako

olisi pelkurimaista,häpeä»L- listä.Mutta

^pelko se kuitenkin -Hr±~rjoV4

piti hänet

paikoillaan sängyssä,käppy-

rään

vetäytyneenä,raskas peitto

pään

yli vedettynä

»hikisenä

^ja

Hän näkevänsä

jotakin ja sulki tiukasti silmäluomensa,mutta juuri

sil-

loin hnnen ohitseen

vaelsi

^omituinen

kulkueJfc-kummallisia

ja kauhistavia olento-

ja, s ilmäpuolia,nilkkuj a,kintaskorvai sia,mahtavanenäisiä...

T^v >ttue tuntui

loputtomalta,

ikuisesta.Loppujen lopuksi lapsuuden dfeÄ-

voittamaton uni

^vapahti

hänet.

Han

heräsi

^vasta

aamuhämärissä

^{ja tunsi}

^{silloin suurta}

^iloasyö ja yb"n hir mut

oli

^voitettu.

Seuraavat

yöt tuossa piei ja pi ^,

ehtuneessa

^kamarissa

olivat

0/ Uf

^{. i .... ~ ,}

hänelle

jo helpfipia.

Hänelle ei

^{oltu voitu}

mitaan ensimmäisena

^{yona,pelko ei cl-} lut pystynyt kukistamaan häntä,tuo enon mieleen

sattumalta juolahtanut,hänei

niin

terveellinen

pelko...Vaaran Arvo tunsi olevansa pieni urho,joka oli kestä- nyt uljaasti pimeyden voimien hyökkäyksen.

Uljuutta

tarvittiinkin,sillä

^{kitsas ja}

jumalinen,ilkeä

ja hilpeä eno

oca-

si

sopivasti kartut' svatusannoksiaan.Hän

^seisoi taasen illan ^tul]en vuo-

teen ääressä

harmaana ja

tonttumaisena.

m. Henkimaailma, on olemassa..

.esimerkiksi tässä

^ts,lossa sen entinen juop- po

isäntä

^näki

aaveen

^ja

^parannuspa

^täytyi

^tehdä

^{ja kääntyä pahalta}

^tieltä..v

Sitten

hän sammutti

valon ja hiipi

tiehensä,,

ja öljynkatku nousi käryten _, lampunsydämestä, pojan sieraimiin,ja

kaikki

pimeyden voimat

tuntuivat

ympäröivän

hänet.

Sitten

^hänen

mieleensä

juolahti,ette eno on jumalinen ihminen ja sikr hän

kestää tässä

oudossa taiossa.Jumala on kaikkien heikkojen ihmisten

turvi

^,

niin

oli

kirjoitettu

vahvoihin raamatuih.in.Hän risti kätensä

^peiton

alla

ja lu- kea

sonetti

^rukouksen ja tunsi heti

itsessään hur*ke*4<wi rauhoittavan mahdin»

Oli ikäänkuin

taikakehä

olisi vedetty

hänen ympärilleen.Ei

^voinut

^mitään

^tapah-

21

tua,paha

henkimaailma

ei nyt mahtaisi

hänelle

mitään,sillä

hän

oli

vielä suurem-

man

voiman

rinenomai-sassa.

suojeluksessa.Hän ei nyt nähnyt suljettujen

luomiensa lävitse mitään omituisia

kulkueita,vaan

nukahti

heti kuten lapset

nukahtavat.

Kuitenkin

hänen oli

Joka

ilta taisteltava

itsensä

turvaan pimeyden voi-

milta,Joiden esiinmanaamisessa

enolla

oli

oia suuri

osuutensa.

X

Vaaran Arvo tuli asuneeksi enonsa luona viikkokausia,sillä säät pysyivat' sellaisina,että

Joki

^ei

entisestään

sulanut.Sen ylitys

oli vaiva!»

loista

Ja vaaranalaistakin.

Varsinkin sunnuntait olivat

hänestä ikäviä

j a pitkäveteisiä.Hän turisi

eilt

loin raskaana yksinäisyyden painon. H"n katseli mustaa ja hyyhmästä

kellertävää virtaa

ja

hänen mieleensä muistuivat kuvaraamatun

^taulut lasten van-

keudestaTue

raamatutkin olivat

siellä

virran takana,kotona,ja

sisarukset

^ja

vanhemmat.ensikerran hän

tunsi

kuinka

poissaolo kaunistaa ihmiset ja asiat,jot- ka monasti ovat tuntuneet

tuskastuttavilta

ja pahoilta.

Tämä

harmaa

Ja

lahoava talokin oli jo tullut nähdyksi

.Et-huomannut enää.

mitään

raunioitten,vanhan

Ja

katoavan kauneutta,nyt kun itse

siinä.

"f- Sunnuntaiaamuisin

enolla oli tapana lukea saarna ja hän 1«M sen ääneen;ä komennettuaan kuu!ijakunnakseen sisarensa pojan

sekä

talon kunnanhoidokin,ikä-

loppu ukon,joka myöskin oli

isännälle

jotenkuten sukua.Avopäin ja

kädetkin ris- tissä

^piti

nuorukaisen

ja vanhuksen

istua

ja kuunnella _Sanaa,joka enon

suun-

kautta oli hyvinkin ^omituista

kuultavaa.Hänen

ei olisi kestänyt

arvostelua.Hän

lukea jaamisti

hitaasti»mutta

^hyvin

huolettomasti.Välimerkkien noudattamisesta

ei ollut puhettakaan,mutta

lisäksi

hän lausui joka teisen

sanan väärin.Tulos

oli hyvin,hyvin eriskurmnallinen,ja Vaaran Arvo oli jo alusta pitä- en

tullut

huomaamapn, että oli parasta olla kuuntelematta.#HlxjqtfcPiti _{olla vain} kuuntelevinaan,

istua totisena

ja sulkea korvansa,muuten voi vääntyä

vän-

iä

visaan.Ja

silloin eno oli

hirmuinen:oli

synti pyhää henkeä vastaan,että.

sanalle

värnisteltiin

ja

tirskuttiin...

Niinpä

_poika

oli nähnyt

tuijotella vain

herkeämättä

kansrakärsijänsä.,huu-

22

toukon kasvoja.He olivat

kauhistuttavat

vanhuksen kasvot,täynnä ryppyjä

Ja kuh-

muja.Niistä

tiirottivat

^punertavat

Ja

vetiset,älyttömät vanhuksen

silmät.Hän

ei ymmärtänyt enää mitään, ei

kerrassaan mitään,een

.poika huomasi ja

ihmetteli enoa

joka

vähänväliä

ärjäisi ukolle,että

tämän

piti kuunnella.Silloin ukko

ristitsi kätensä

lujempaan ja tuijotteli kotvan eteensä,kunnes luomat lupsahtivat jäl- leen kiinni ja uusi *r#äisy

hänet herätti.Mutta

Vaaran Arvolle tuo vanhus,hänen

oi jisuu_reksi avuksi,niin

että hän kaikella kunnialla

^pässi

näiden saar- nanlukutilaisuuksien sivuitse.Hänellä

oli tapana ihmetellä,että _noinko

elämä

on

rusentanut ihmisen...Kauhea kouraisu

^{se näyttää}

olevan...Noinko

käy

hänellekin?

Tahi

^hän

ihmetteli

enoa,joka oli niin viisas ja kuitenkin

näissä

saan osottautui tyhmyriksi.liiksi piti kuunnella lukemista,josta ei ollut

mitään

taikaa,jota oli parempi olla

kuuntelematta?,mksi piti

tylsistyneen ukonkin

kuun*

nella.^

Mutta

Joskus hän

sai lukea enon saarnakirjaa,postillaa,omin päinkin

Ja

^se

kiehtoi

hänen mieltään

melkoisesti.Outo ja voimallinen kieli,sanat,Joita

hän »i

oli kuullut mainittavan

rumiksi»mutta Jotka

hän nyt ällistyksekseen

Ja

^ihmeek-

seen

näki

painettuina.,ne saivat

hänet

selailemaan kirjaa

tukka

pystyssä

ihastuk»

sesta kuten tilhilinnun töyhtö.Mikä lupasi

esimerkiksi

kaikille

heidän

luontonsa

Jälkeen: "Jiukanpenikoille

myrkkyä,kaarneenpoj

ille

mädännyttä lihaa,er*

mon varkaille ruoskaa

Ja

armon tiasille hunajata,ettei yksikään kupsottelis eli osattomaksi

Jäis..."

Mutta eno katsoi hänen lukutouhujaan suu

merkillisessä

mareessa.

—■ Taidatpa

etsiä sieltä

ⁿⁱⁱⁿ sanottuja rumia sanoja,taidatpa

etsiä.Sillä

se saarnaaja

sanoi asiat halki.Hän

ei nähnyt syntiä

siinä

/

missä sitä ei oikeas-

taan ole,nimittäin sanoissa,kuten nykyinen aika,Joka on niin

sanasiveää...

^v.

Ja Vaaran Arvo jostakin syystä häpesi

tätä lukuinnostustaan

enon

tutkivan

Ja ^ilkeän kal/seen

ådessä.Mitä

hän

lienee saanut

tältä

saarnaajalta "luontonsa, _t

Jälkeen"?oliko ^hän

armon tiainen,joka etsi rumaa sanaa kuten hunajan

pisaras!^

Mrään

pyhäpäivän iltapuolella oli

seuratilaisuus,J

eno

lähti

tapansa

mukaan.Kirkossa

hän ei monastikaan käynyt,mutta sen sijaan

istui

usein oman

lah~

konsa seuroissa, jotka ^toisinaan

kestivät

vuorokausikaupalla.Nyt

hän

kysyi,

halusiko

poika mukaan,ja Vaaran Arvo piti parhaana

lähteä.Ei ollut mitään

^teke-

mistä tässä

^harmaassa

talossakaan

^harmaana

sunnuntai-iltana.

Niin hän sitten istui enon

vieressä seurapirtissä,

^ihan

etupenkissä

Juppen

jAyjp

<^,ukkojen ja mummpj en,uskovaisten

keskellä.Hieman hapellistakin tämä o!4

_y

sillä

^{porstuassa ja} ovensuunpuolessa oli

vilahdellut koulutovereitten irvisteler viä

naamoja,kun he huomasivat,että Vaaran Arvon oli

käveltävä kurinalaisena

^ja

alennustilassa

aivan vanhurskasten joukkoon,kun taasen he saivat

pilkistellä

ja

puuhailla porstuassa ja

ulkoisessa

^pimeydessä

mitä mielivät.Pirtti

^{oli ahtaen} täynnä

väkeä.,

ja

siellä löyhähteli saunamainen

^lämpö ja kaikki kansan hajut.Öljy-»

lamppu paloi

lekuttaen

^ja

vaivaisesti

valaisten,ja pöydän takana istui

pitkäpar*

täinen ja kaljupäinen

saarnamies

^{ja puheli} yksitoikkoisella,unisella ^{ja unetta-} valla

äänellä.Vaaran

^{Arvo yritti kuunnella}

hänen puhettaan,mutta

^ei

saanut

^sii-

tä fcÄXafc-mitään käsitystä.Hänen esityksensä ^ydin

tuntui

olevan Histuksen kal- liit

haavat.Siihen hän

^{nousi ja}

siihen

^{laski, ja}

kauhistui

^{sitä seikkaa,}

malanpoika oli

kärsimällä

^kärsinyt

kaikkien

epäkelpojen roikaleitten,sielullis- ten

ruhain

ja rampain puolesta.ivlutta eno

hänen vieressään

^vain

torkkui täytpä

päätä,ja

silmätessään

ympärilleen ^poika

noki,että useimmat

uskovaiset olivat- samassa tilassa,joku

heistä

ihan kuorsasi.Lämpö ja

saarnan

yksitoikkoinen ^met-

tiäissurina raukaisi kovin

^vanhoja

ihmisiä.

Mutta Vaaran Arvoa ei

nukuttanut

^ja

hänellä

^oli

ennenpitkää hirvittävän ikävä.Hän kurkisteli ympärilleen,mutta

^{kyllästyi vähiin} näkemisiin,uskovaisten naamoihin,joihin

elämä

ja

aika

^{oli tehnyt}

kärsivällistä

ja omituista piirtotyc-

tään.Hän koetteli hirvittävän

ja hupaisen enon torkunnan syvyyttä nykimällä

hi

tä takin helmasta,hän

suunnitteli

^{jos jotakin ja ajatteli}

ihmisten eriskumrnalli

suutta,kun he ovat

keksineet

^ja järjestäneet

tällaisia

istuntoja..

.Sillä

^nuo-rel

la

iällä

on ihminen hyvin taipuvainen unhoittamaan

mikä

on hänen

osansa.Hän

ku- vittelee,ettei hänelle voi tapahtua siten kuten

näille kaikille muille.Hän

ei tiedä, että, elämä,

karussa

^erämaassa, jossa on pimeyttä ja hallaa,köyhyyttä ja köyhyyden pelkoa,sairautta ja loputonta työtä,että

elämä

voi muodostua

hirmui-

23