Viheriä penkki. Käsikirjoitus vuodelta 1935 · DIGI

Viheriä penkki

Viheriä

penkki vanhojen lehmusten alla,joiden kellastuneet ja

kuolleet lehdet

kahisivat yötuulessa.Kylmyydestä huolimatta penkki näytti

hikoilevan.

Kosteus

kimalteli

^sen säleillä,siinä mihin katulyhtyjen valo

lankesi.

Penkki,sehän on lepoa varten,ihmisten mukavuudeksi.Yckulkija ^pysähtyi ja

istahti.hänen

jalkansa olivat arat ja kankeat monituntisista,päättömistä

käve- lemisistä

kaduilla,monien entisten öitten

hitaasta

vaelluksesta,noista

i/äisis

tä

päämäärättömistä. gol&atanteistä.Hän oli perinjuurin väsynyt.Penkki oli ra- kennettu lepoa varten.lhmiskunta oli päässyt niin pitkällesoli pystyttänyt pen kin lehmusten alle.Vika oli vain säässä,ilmanalassa.M

ol£u'

^päästy

vielä niin

pitkälle,että olisi voitu painaa nappulaa ja hallita luonnonvoimia.

Sillä kulxijaa puistatti nyt vHu,Öinen sää oli kuten olento,joka hyväi- li hänen jäseniään julxein

käsin.Ruumiinverhot

olivat huonot,monissa

vaiheissa

rähjääntyneet ja sitäpaitsi oli jotakin vikaa

ihmisessä itsessään.Sisällä

ei tuntunut mitähn lämpöä.Se johtui kai siitä,että eilispäivien syömisistä oli parasta olla puhumatta.

Miehen

hampaat

löivät

loukkua.Vilu ja väsymys olivat kuten kaksi vastax kaista voimaa,Ne

eivät

antaneet hänelle rauhaa.Ja sitten

niihin

liittyi

vielä

kolmas tekijä,nälkä.Vilu ja

nälkä

tappelee»kuvasi sananlasku jotakin surkeaa

taistelua...

Hän

kuuli parin vaunun surinan.Ne kuljettivat

ehkä toisenmoisia

^yökulxi joita,ylönsyöneitä, juopuneita, j öistä huokui

eläimellinen

^neitoat lämpö, onnelli- nen uneliaisuus pehmeillä patjoilla...

Mutta hänen ajatuksensa oli lyhyt,töksähtävä:

"Saatana,kun saisi nukkua",pääsi hänen kalisevien hammastensa

lomitse.

NukkuatOli

ollut aika,jolloin hän sai ojentaa väsyneet jäsenensä pehme-

älle

vuoteelle ja nukkua,nukkua kyllikseen.ifiikä nän ollut osannut edes

nauttia

2 1 siitä oikein,ottaa antia vastaan kiitollisuudella,armona, siunauksena.

Pehmeä vuode/hänen

^väsyneessä ja turtuneessa tajussaan oli äkkiä

elävä elävä

^mielikuva

siitä.Hänellä

^{oli jälleen vuode}

valkoisena,lämpöisenä»pehmoise- sena.Siihen

vajosi,vajosi.Tuli armias ja laupias tajuttomuus.

Hän kallistui

^penkille pitkälleen,kiertyi jonkinlaiselle puneelle kuten nukkuva koita,pää syvälle hartioitten

sisään

vedettynä,ja nukkui.

Oli jo aamuyö.Jonkun ajopelin häipyvä ääni,jonkun kulkijan kiireiset as- keleet.Kolean tuulen hukaus lehmuksissa,huokaus,joka

karisti

^{alas Kuolleita,} käpristyneitä lehtiä,Kiitä putoili penkille,putoili nukkujan

päälle,ikäänkuin

niiden asia olisi ollut kätkeminen ja hautaaminen.Katulyhty heitti valoaan lai- meana,näyttä en

viheriän

penkin toisen

;ään,

nukkuvan miehen pään,suojaa etsivän,

syvälle vetäytyneen pään,joka ^näytti tajuttomasti ^surevan

sitä

seiKkaa,että oli olemassa ^kaula, että. oli olemassa ^ulottimia, jotka

lisäsivät lämmön

Jiaihtumapin-

taa.Tuon

nukkuvan ruumiin ihanne nyytti olevan jonkinlainen kerä,pyöreä

möhkäle

Jhkä

siinä

^oli

nähtävissä

uuden kehitysopillisen ilmiön alkuitu.Haajoja,

ulottimia

^ei

olisi oikeastaan tarvittu

^pitkiin

aikoihin.Kerä

^{olisi siisti Kap-} paleise

voitaisiin potkaistu-kierimään

johonkin ihmisten jaloista, eikä. se louk

kaisi ketään...

Joku huojahteleva herrasmies,kädet syvälle päällysvaatteen

taskuihin

tun-

ettuina

^kulki

ohitse.Hän

oli pyrkimässä ^kohti

autoasemaa.Hänen

^{väsynyt sil}

än- sä sattui penkkiin,tuohon

omituiseen myttyyn,jonka lampunvalo näytti vain osii-

tain.Hän sävähti.Oli

^kuten

penkillä,

olisi ollut

Joku

omituinen eläin,kyyristele vä,väijyvä oeto.Se odotti siin'< milloin langettaisiin huolettomuuteen...

"Sälli,

juopunut!Sellaista

siivottomuutta,

epä

jär jestystä"^{, sanoi}

tämä.

toi nen yökulkija ja

silmäili vaistomaisesti

ympärilleen etsien poliisia.

Hänen

^{askeleensa häipyivät ja}

sitten

^kuului

etupää

^liikkeelle

lähtevän

auton hyrähdys.

Kului

kotvanen.Tuuli tohahteli

puissa,joiden alla oli

viheriä

penkki.Käyt ti siltä,että mies

sai

todellakin vaj ota,vajota pehmoiseen uneen,ilman

vieterei-

2.

tä,ilman lämpöä,selvän taivaan alle.Näytti siltä,että uni kuului

kaikille.

uutta sitten

kuuluivat

^jälleen askeleet,määrämittaiset askeleet,jotxa pysähtyivät penkin

luona.Siinä

seisoi poliisi.Hän tarkasteli

hetkisen olentoa,

joka makasi penkillä kiemurassa kuten nukkuva

elä in.

Luvatonta,asetusten

vaetais ta.Hän

sormeili

pamppuaan.

Kuluneet kengänpohjat ojentuivat tuosta mytystä,

hou- kuttelevina.Hiissä

oli pari

risareunaista

reikää,jotka

muistuttivat

ärsyttävää

irvistystä.Pamppu

heilahti

tottuneesti

ilmassa

^{ja putosi} raskaasti,tärähtäen kengänpohj iin.

xuies kimposi

istualleen

ja silmäsi säikähtynein,tajuttomin katsein

yma-

ni 11

een.

Hän hytisi vilusta ja hieroi koneellisin

liikkein sääriään.

Mitä?Jäi mitään.Hi

tasaat

entistä

^kummenpaa

.Oli vain

siepattu, varastettu unta ja sitten oli tapahtunut heratys.mutta kylläpä

tärähti ilkeästi.Koliisi

seisoi

siinä heilautellen

pamppuaan,suu

liikkuvana.Hän

sanoi kai j otatin

kiuk-

kuista, ehkä hän kirosi, ^ehkä,

hän

^{ärjäisi vain,}että liikkeelle.

Liikkeelle,

liikkeelleLiitä

^se

raerkitsi?Sitä.

vain, että,

elämä

oli

liikettä

^. Kävele,kävele vain mies kuten tarun juutalainen...

Lyhyt uni oli virkistänyt ^miehen aivoja.

Hän

^kyyrötti penkin reunalla ja

hieroi mietteissään

-a jambit^n,»,

sääriään välittämättä

^poliisin

kärsimättömistä eleistä.

Siin’

^d

istuallaan hän näki

unen suunnattomasta poliisista, suunnattomasta pampusta.Se sattuu kaikkien niiden -j* jalkapohjiin, jotka

eivät

saisi nukkua,mut-

ta jotka kuitenkin nukkuvat,Tulee tärähdys,herätys.Liikkeelle...

"Liikkeelle,mies/TSiltää _llä

saa

nukkua!"

Poliisn pamppu teki

v ilmeikkäitä eleitä.

"Kunhan kykenen.Kohmetutti..."

"Sittenhän tässä

tuli tehdyksi laupeuden työtä",sanoi poliisi

tuttavalli- semmin.

iaies nousi vaivalloisesti, oikoi

sääriään

ja alkoi astella, ensin arastel- len, sitten yhä reippaammin.

Poliisi

seurasi

häntä silmillään kunnes hän

katosi.

-4-

Ehkä

hän aj atteli,että sinne painui pimeyteen,mutta

siellä

hän ei pysy.Sieltä hän

pulpahtelee,pulpahtelee esiin

^ties

missä muodossa.Ehkä

se ei ensi kerralla ole vain uni

viheriällä

penkillä...

Poliisin määrämittaiset askelet loittonivat.

Penkillä, jonka vihreille

säleille lankesi

katulyhdyn valo kimalleli

him-

meä

kosteus,kuten raskas

hiki.Siinä

näkyi kuivana

kuviona»haihtuvana

^muistona,

eräät

ääriviivat,kuten jonkun metsä,xH&läimen makaus korvessa.