66 t i e t e e s s ä ta pa h t u u 1 / 2 0 1 2
maisemat elämään niin konkreet- tisesti kuin metaforisestkin. Tiitta muistaa – hieman Granön itsensä tavoin – höystää asiatekstiään myös ripauksella huumoria. Hänen läm- pimän huvittuneet sanapainonsa osoittavat tämän tästä, kuinka lä- heiseksi Granö on kirjoitusproses- sin aikana tullut.
Sinisten maisemien miehessä yhtyvät esimerkillisesti tietokirjan, tutkimuksen ja elämäkerran hyvät ominaisuudet. Se sai Lauri Jäntin tietokirjapalkinnon vuonna 2012.
Teos tarjoaa luotettavan tie- topaketin suomalaisen yliopisto- maantieteen historiasta kiinnos- tuneille lukijoille, mutta kulkee sa- malla juonellisena kertomuksena halki yhden kiinnostavan ihmis- elämän. Alaotsikossaan kirja osoit- taa, ehkä vahingossakin, ettei Gra- nön tutkijantie rajaudu vain aka- teemiseen uraan, vaan kattaa koko elinkaaren. Niinpä teos lienee an- toisaa luettavaa myös niille, jotka ovat kiinnostuneet Granöstä hänen valokuviensa myötä. Tiitan harras- ta kerrontaa täydentää Taneli Esko- lan toimittama kuvitus, joka kertoo kokonaisuudesta sen puolen, johon sanat eivät riitä. Ajankuva välittyy- kin paitsi tiedollisena myös esteet- tisenä kokemuksena tavalla, joka on aistiympäristöä herkin mielin ja analyyttisin katsein tarkastelleen tutkijan elämäkerralle lähes ainoa hyväksyttävä.
Kirjoittaja viimeistelee väitöskirjaansa suomalaisen maantieteen maisemaku- vista Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitoksella.
Nykysaksan kulttuurihistoria
Matti Klinge
Axel Schildt ja Detlef Siegfried:
Deutsche Kulturgeschichte. Die Bundesrepublik von 1945 bis zur Gegenwart. Hanser Verlag 2009.
Vastikään ilmestynyt Saksan (liit- totasavallan) kulttuurihistoria vuodesta 1945 nykyaikaan on kiin- nostava kirja sekä käsiteltävän ai- kakauden kannalta – miten pal- jon muuttui, miten paljon jatkui!
– että aikakausien jaottelun, perio- disaation, näkökulmasta sekä kult- tuurihistorian käsitteen ja kentän kannalta.
Kulttuurihistorian vaihtelevat merkitykset
Kulttuurihistoria on saksalainen käsite, joka tiettävästi on Saksan ohella käytössä oikeastaan vain Suomessa ja Ruotsissa. Meilläkin tälle sanalle on annettu varsin vaih- televia sisältöjä, joita voi tarkastella kolmen eri aikakausina julkaistun Suomen Kulttuurihistoria -kirja- sarjan näkökulmasta, tutustumal- la samannimisten turkulaisten yli- opistollisten oppituolien tuloksiin tai vierailemalla Lundin suures- sa, nimenomaan kulttuurihistori- alle omistetussa, museokomplek- sissa. Parhaillaan Ruotsissa ilmes- tyy moniosainen Signums svenska kulturhistoria. Se on monin tavoin ansiokas, mutta siinä jää askarrut- tamaan sama kuin suomalaisessa- kin traditiossa: varsinkin uusim- paan aikaan tultaessa ulkopuolelle on jätetty lähes kokonaan yliopis- to- ja tiedekulttuuri sekä korkeam- pi kuvataiteen, musiikin ja kirjalli- suuden maailma. Aika lailla sivuun
jää myös se näkökulma, jota vastaa- va, melko uusi tanskalainen kirja- sarja korostaa nimessään Dansk Identitetshistoria. Kaikkein uusin suomalainen kulttuurihistorian so- vellus on saanut nimekseen Arjen historia. Se asettuu sosiaalihistori- an, kansatieteen ja sosiologian vä- limaastoon, kun taas ”korkeakult- tuurista” kiinnostunut lukija saa tu- keutua Peter von Baghin Siniseen lauluun, joka on ansiokkaasti nä- kemyksellinen, muttei tavoitteel- taan kattava tai tieteellinen.
Kulttuurihistorian käsitteestä avautuu laaja näköala museoihin, jotka ovat historian, nimenomaan kulttuurihistorian sovelluksia.
Talous- ja sosiaalihistoriallises- ti sekä kansatieteellisesti painottu- vasta kulttuurihistoriallisesta näke- myksestä tuli meillä niin voimakas, että 1940-luvulta alkaen pidettiin tarpeellisena perustaa erityisiä po- liittisen historian oppituoleja val- tio- ja sotahistoriaa sekä uusimman ajan historiaa varten. Sellaisia ei lie- ne muualla maailmassa, ja voi ky- syä, oliko ratkaisu kovin onnekas.
Päinvastoin kuin sosiologia, suomalainen historiankirjoitus ei ole saanut juuri lainkaan vaikut- teita Ranskasta. Kuuluisassa Pléia
de-sarjassa ilmestynyt kuusiosai- nen, maailmanlaajuisia näköalo- ja avaava tapojen historia Histoire des mœurs (Gallimard 1991) on ta- vattoman monialainen ja inspiroi- va. Filosofialla, kielitieteellä ja ant- ropologialla on siinä tärkeä, läpi- käyvä osuus.
Muutamia vuosia sitten ilmestyi kulttuuri-sanaa yllättäen painotta- vana neljänä hyvin paksuna osana Dictionnaire culturel de la langue française, joka on ranskan kielen historiallis-etymologinen sanakir- ja, mutta johon sisältyy satoja laa-
t i e t e e s s ä ta pa h t u u 1 / 2 0 1 2 67 joja käsitehistoriallisia artikkeleita
kaikenlaisista keskeisistä teemois- ta, esimerkkeinä ranskan m-alkui- sista sanoista avioliitto, laivasto, valhe, äiti, matematiikka, materia, mekanismi ja aamu.
Saksan esimerkki
Axel Schildtin ja Detlef Siegfriedin Deutsche Kulturgeschichte poik- keaa eräässä suhteessa suures- ti edellä mainituista suomalaisis- ta kirjasarjoista ja muistuttaa Sig
numin ruotsalaista: sen vähät ku- vat ovat pieniä ja mustavalkoisia.
Ehkä se on ajan merkki. Luotetaan tekstiin ja lukemiseen sekä tiedos- tetaan, että suuri kuvamäärä voi ol- la epäanalyyttistä ja johdattelevaa.
Tekstiä on vastaavasti paljon enem- män – se on myös monipuolisem- paa. On ilmeistä, että yhden tai kahden asiaan paneutuneen etevän kirjoittajan työ on parempaa kuin monien tekijöiden kontribuutiois- ta koostuva kokonaisuus, jossa yh- teyksien hahmottaminen jätetään helposti lukijan tehtäväksi.
Aikakaudet
Saksan sodanjälkeisen ajan kult- tuurin jaottelu tarjoaa myös Suo- men kannalta mahdollisia ryhmit- telyjä. Ensimmäisenä on vuosien 1945–49 periodi, joka käsittelee ai- neellista pulaa, henkistä etsimis- tä, kulttuurinnälkää ja oppilaitos- ten avaamista uudelleen. Eloku- va, teatteri, radio, lehdistö, urheilu ja viihde: katkos entiseen ja paljon jatkuvuutta. Vastaava jälleenraken- nuksen aika koettiin sodan hävin- neessä Suomessakin. Saksa oli mie- hitetty ja Suomessa oli liittoutu- neiden valvontakomissio, kunnes päästiin ainakin ulkonaisesti itse- näiselle kannalle. Saksassa suhde edeltävään kauteen oli tietenkin se-
kä jyrkempi että arempi asia, mut- ta kulttuurinen katkos ei ollut niin syvä kuin miltä se myöhemmin on näyttänyt.
Aikakausi 1950–57 oli Saksas- sa ”liittotasavallan perustamisai- kaa” eli uuden valtiollisuuden nou- sua, kuten Suomessakin, joka liittyi Pohjoismaiden neuvostoon ja Yh- distyneisiin Kansakuntiin. Asumis- taso alkoi parantua, kodinsisustus ja kodinkoneet olivat tärkeitä ele- menttejä, lapsia oli paljon. Taitees- sa ja kirjallisuudessa alkoi vaikuttaa kriittisyys, abstraktisen etsiminen,
”moderni konservatismi”, euroop- palaisuus – ja kulttuuripessimis- mi. Sitä seurasivat dynaamiset vuo- det 1957/1958–65, joita leimasivat autojen ja television yleistyminen, amerikkalaisuuden vaikutus, kulu- tuskulttuurin nousu, atomivoima, kaupungistuminen, idän ja lännen propagandakilpailu ja debattikult- tuuri. Sekä Saksassa että Suomes- sa sosiaalidemokratia oli nousussa.
Sosiaalidemokraatit nousivat valtaan Suomessa vuonna 1966 ja Saksassa vuonna 1969, vuosien 1966–73 ”transformaatioperiodi- na”. Tätä vaihetta leimasi Yhdys- valloista levinnyt Vietnamin so- dan vastustus ja atomipommin- vastainen rauhanideologia, ul- koisesti se heijastui varsinkin nuorison pukeutumisessa ja käy- töksessä. Uudenlaisissa klubeissa ja diskoteekeissa vallitsi seksuaalisen vallanku mouksen – ja meillä olu- en ”vapauttamisen” – uusi tunnel- ma, levysoittimet ja stereot levitti- vät propagandamusiikkia, homo- seksuaalisuus alkoi ”tulla muotiin”
ja ja huumeiden käyttö levisi sekin Amerikasta. Poliittista elämää vä- rittivät erilaiset vastarinta- ja vä- hemmistöliikkeet sekä kiinnos- tus ”kolmanteen maailmaan”. Nel-
jäkymmenluvun suuret ikäluokat olivat nyt nuorina aikuisina itsetie- toisia ja äänekkäitä. Suuret muutos- paineet kohdistuivat kaikkiin tai- teen lajeihin, koulutukseen ja tie- teellisen elämän organisaatioihin.
Sekä optimismin että pessimismin sävyt tuntuivat voimakkaina.
Vuosien 1974–82 vaihe on saa- nut ”kansalaisyhteiskunnan” otsi- kon. Saksassa suuri maahanmuut- to alkoi vaikuttaa näkyvästi kau- punkien elämään, Suomessa taas oli äskettäin koettu suuri maasta- muutto. Rauhanliike, vihreä liike ja naisasialiike nousivat etualal- le, Saksassa oli terrorismin, meil- lä stalinismin aalto. Videofilmit ja valokuvataide sekä rikosromaa- nien suosio kuuluvat tähän aikaan.
Samalla alkoi paluu ”sitoutumatto- muuteen”, siis julistavan taiteen las- kukausi. Tähän vaiheeseen osuivat öljykriisit syvälle ulottuvine vaiku- tuksineen. Kirkon ja uskonnon ase- ma alkoi taas voimistua.
Vuosien 1983–90 aikakausi oli Saksassa ”itsensätunnustamisen”
eli uuden kansallisen omanarvon- tunnon aikaa, ja samaa voi sanoa Suomestakin. Molemmissa nou- sivat 1980-luvulla hallitusvaltaan modernin oikeistolaisuuden edus- tajat. ”Postmodernismi” ja ”post- materialismi” toivat näkyviin uut- ta kiinnostusta historiaan, museoi- hin, merkkipäiviin ja kansallisiin symboleihin. Menneisyyden tulkin- noista tuli tärkeitä kysymyksiä, vä- lillä unohdettu keskiaika nousi kiin- nostuksen kohteeksi ja vanhojen ra- kennusten restauroinnista tuli aivan olennainen asia aikaisemman mo- derniuden palvonnan sijaan.
Kulutuskulttuurissa oli suu- ria muutoksia: italialaista ruokaa, ruotsalaisia kaappeja. Rakkauden, avioliiton ja vanhemmuuden kä-
68 t i e t e e s s ä ta pa h t u u 1 / 2 0 1 2
sitteet sekä käytännöt muuttuivat nopeammin kuin ennen. Video ja tietokone tulivat markkinoille ja al- koivat nopeasti yleistyä. Pukeutu- miskulttuuri muuttui sekin, ja ai- kakauslehdistön visuaalisuus sai uusia muotoja. Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen aloitettua aseriisun- nan alkoivat uudet eurooppalai- set tuulet puhaltaa myös kommu- nistisessa Euroopassa; tätä seurat- tiin etenkin juuri Saksassa ja Suo- messa. Neuvostoliiton perestroika ja glasnost vaikuttivat Saksassa ja Suomessa sekä mielialoihin että Itä-Euroopan asioiden ajankohtai- suuteen.
Vuodesta 1990 alkoi uusi nyky- aika, jolloin Saksojen yhdistymi- nen, Neuvostoliiton hajoaminen ja Euroopan unionin muodosta- minen vaikuttivat tietenkin iden- titeetteihin ja mentaliteetteihin.
Ja samoin digitalisaatio, internet, matkapuhelimet, lentomatkailun suuri nousu sekä samalla ”poliitti- sen korrektiuden” mielipidekont- rollit. Elektroninen murros vaikutti taiteen ja kirjallisuuden muotoihin.
Mielenkiinto siirtyi kolmannesta maailmasta Euroopan yhtenäisor- ganisaatioiden vahvistamiseen ja kehittämiseen, muun muassa suu- ren opiskelijavaihdon merkeissä.
Urheilutapahtumien identiteetti- merkitys nousi, samalla alkoi juu- talaisten historia saada suurta huo- miota osakseen. Neuvostoliiton ja Itä-Saksan traditiot kiellettiin voi- makkaasti sekä alettiin kiinnittää huomiota juutalaisvainojen histo- riaan ja menneisyyden moraali- seen tuomitsemiseen.
1990-luvun alkupuoli meni Suomessa syvän talouslaman ja sen poliittisten seurausten mer- keissä. Saksassa DDR:n liittämi- nen liittotasavaltaan merkitsi val-
tavia menoja ja henkistä uudel- leen orientoitumista kummallakin puolella. Se oli uuden eurooppa- laisuuden ratkaiseva tapaus ja sig- naali, jota seurasi Maastrichtin so- pimuksen aikaansaama valtioliitto.
Sen symboliksi huipentuivat seu- raavan vuosikymmenen taittees- sa euro ja Schengen. Saksa luopui D-markan suvereenista asemasta, ja Suomi pelastui heikon markan vaaroista. Euroopan integraatiosta ja maahanmuuttajista tuli suuria kysymyksiä, mutta kansa innostui eniten urheilukilpailuista ja potku- pallomestaruuksista. Kriisialueena oli ensin Balkan, sitten sota siirtyi Kauka siaan, Irakiin, Afganistaniin sekä muualle, etäämmäs Saksan ja Suomen mielenkiinnosta.
Kulttuurin käsite
Miten kulttuuri käsitetäänkin, se tarkoittaa joka tapauksessa hyvin monenlaisia asioita. Historiankir- joituksen tulee kuitenkin pyrkiä saamaan kuvauksensa tai kerto- muksensa piiriin koko inhimilli- nen elämä ja toiminta. Mahdoton, mutta silti välttämätön pyrkimys.
Tietenkin edellä kuvattu aika- kausijako on sekin vain tärkeä vä- line menneisyyden tavoittamiseen.
Ovathan ihmiset yleensä eläneet ja kokeneet kaksi tai useampia näis- tä kausista huomaamatta omassa elämässään selvästi, milloin ja mi- ten ajat ovat muuttuneet. Sektoreit- tain ovat tietysti poliittisen, talou- dellisen, taiteellisen, sosiaalisen ja muiden elämän alueiden tarkaste- lut hyödyllisiä, tarkastelukulmaa rajatessaan ne kuitenkin sulkevat tärkeitä todellisuuden alueita nä- köpiirin ulkopuolelle. Voi olla, et- tä kulttuurin laaja käsite voi juuri epämääräisyydessään tarjota par- haat mahdollisuudet saada men-
neisyyden koko rikkaus kuvauk- sen piiriin.
Edellä mainittiin, että Suomes- sa on laadittu useita Suomen Kult
tuurihistoria -teoksia, kaikki mo- nien kirjoittajien yhteistyön tulok- sina ja siksi ainakin osin vailla selvää yleisnäkemystä. 1930-luvulla ilmes- tyi Gunnar Suolahden ja Eino Jutik- kalan nimiin sitoutuva neliosainen, usean kirjoittajan teos, sitten vuo- den 1980 vaiheilla Päiviö Tommi- lan toimittama samanniminen kol- men paksun osan sarja ja 2002–04 jälleen neliosainen, Laura Kolben johdolla toimitettu sarja, jonka joka osalla oli oma toimittajansa.
Mutta kaikella on edeltäjän- sä. 1900-luvun alun yhteispohjois- mainen suursatsaus Världskulturen ja sen mahtava moniosainen suo- malainen vastine Maailmanhisto
ria olivat paljon enemmän kult- tuurihistoriallisia kuin aikaisem- mat ja myöhemmät maailman- historiat. Näissä aikaisemmissa tuntui voimakkaammin saksalai- nen, myöhemmissä anglosaksinen vaikutus. Jälkimmäisessä on poliit- tisella- ja sotahistorialla voimakas painotus. Saksalaisesta kulttuuri- piiristä oli kotoisin Suomessakin syvällisesti vaikuttanut Egon Frie- dellin Uuden ajan kulttuurihistoria 1930-luvulta – siinä kulttuurihis- torian kansatieteel lis sävyinen puo- li ei tule lainkaan esiin. Ranskassa taas filosofia ja sosiologia ovat kiin- teässä yhteydessä historian maail- maan. Taide ja uskonto kuuluvat kulttuuri-käsitteen sisältöön. Nii- denkin mainitseminen osoittaa, miten haastavaa – ja siksi mahdol- lisuuksia avaavaa – kulttuurihisto- rian kirjoittaminen on.
Kirjoittaja on professori (emeritus).
