Yhteistyön mahdolliset ongelmat ja kehittämiskohteet

Ylivoimaisesti eniten keskustelua, kannanottoja ja mielipiteitä teemana sai yhteistyö. Yh-teistyössä havaittiin jonkin verran ongelmia. Ensisijaiseksi itselle jäi kuitenkin mieleen po-sitiivinen suhtautuminen kehittämiskohteisiin ja into viedä asiaa eteenpäin. Suurimmaksi ongelmaksi Rikosuhripäivystyksen puolelta nähdään palveluun ohjaamisen vähyys, ohjatta-vien uhrien rikosnimikkeiden rajoittuminen ja ohjauksen jakautuminen hyvin eri tavoin eri puolilla maata. Rikosnimikkeiden rajoittuneisuudella tarkoitetaan sitä, että vain raaimmat rikosnimikkeet ohjataan ja muiden rikosten uhreja ei niinkään. Voidaan myös ajatella, että raa’an rikoksen kohteeksi joutunut tarvitsee häntä tukevia palveluita todennäköisemmin kuin jonkun toisen rikoksen uhri. Eräs tutkinnanjohtaja kertoi, että antaa aina kuulustelun alussa asianomistajalle esitteen tukipalveluista ja puolet heittää sen suoraan roskiin.

Ohjauksen jakautuminen epätasaisesti aiheuttaa epäsuhtaisuutta myös palvelupisteiden työ-määrissä. Joillakin palvelupisteillä on asiakkaita selkeästi enemmän kuin toisilla. Epäsuhtaa pyritään tasamaan esimerkiksi siten, että hiljaisempi palvelupiste hoitaa puhelin ja chat -työtä enemmän. Ohjauksen kehittämistoimina nähtiin RIKUn käytännön työn tietoisuuden lisääminen ja poliisien kouluttaminen. Poliisin puolelta näkemys oli samansuuntainen. Kou-lutusta ja tietämyksen lisäämistä nimenomaan siten, että siinä olisi paikalla ryhmänjohtajat, vararyhmänjohtajat ja komisario sekä RIKUn henkilö. Tässä kokoonpanossa pystyttäisiin kehittämään juuri tietylle alueelle sopivat toimintamallit ja tiedettäisiin puolin ja toisin toi-mintaympäristö. Aluejohtajaa lukuun ottamatta kukaan haastatelluista ei osannut nimetä oman alueensa yhdyshenkilöä poliisissa. Tutkinnanjohtajatkaan eivät tienneet kuka tai ketkä heidän laitoksellaan mahdollisesti olisivat tehtävään nimettyjä. Tutkinnanjohtajista kukaan ei työskennellyt laitosalueen pääpoliisiasemalla, mikä saattaa osaltaan selittää asiaa.

PT3: ”Saataisiin sitten sovittua se, mitä se yhteistyö todella tarkoittaa ja mihin sillä pyritään.”

Poliisin puolelta toive yhteistyön kehittämiselle oli selkeästi paikallistasolla, mutta RIKUn puolelta toivottiin myös ns. ylhäältä tulevaa kehittämistä ohjausten parantamiseksi. Paikal-lisesti kehitettävät toimintatavat ovat hyviä, mutta niiden ongelma saattaa olla se, että ne jäävät paikalliseksi, eikä saatuja hyötyjä pystytä laajemmin soveltamaan. Toisaalta ylhäältä annettu malli ei välttämättä sovellu sellaisenaan käytettäväksi eri puolilla maata. Koska kyse on kuitenkin valtaosin henkilösuhteisiin perustuvasta toiminnasta, voi näiden yhdistelmä olla toimivin.²⁰¹ Mielenkiintoinen oli poliisin esittämä toive, että yhteistyö nimenomaan RI-KUn puolelta olisi jämäkkää, ei pyyntöä ohjaamisesta, vaan ennemminkin käsky: ohjatkaa meille! RIKUssa on tehty melko paljon erilaisia toimintakokeiluja yhteistyön ja uhrin oi-keuksien parantamiseksi. Visitor -toiminta poliisiasemilla on eräs esimerkki tästä. Jollakin toimipisteellä on tapana noin kerran viikossa osallistua poliisiasemalla aamukahvikokouk-seen, jossa hän säännöllisesti tapaa tutkijoita. RIKUssa on tehty selkeä malli ohjausta hel-pottamaan.²⁰²

Usein ensimmäinen poliisiviranomainen, jonka uhri kohtaa, on tehtävälle hälytetty poliisi-partio. Uhridirektiivin 8 artiklan 2 alakohdan mukaan uhrin ohjaamista uhrien tukipalvelui-hin rikosilmoituksen vastaanottaneen toimivaltaisen viranomaisen tai muiden asiaankuulu-vien yksilöiden toimesta on helpotettava. Poliisipartio tekee ensikartoituksen tapahtumista ja mm. kerää asiaan liittyvien henkilöiden henkilötiedot. Kysymys tulisiko partion tehdä oh-jauksia jakoi mielipiteitä poliisin puolella. Yksimielisiä haastatellut olivat siitä, että partio on direktiivin tarkoittama ensikontakti ja suurimmassa osassa tapauksia myös tavallaan ri-kosilmoituksen vastaanottava, ilmoituksen kirjaava viranomainen.

Partion toimintaan vaikuttaa luonnollisesti se, millaisesta hälytystehtävästä on kyse. Asian-osaisten terveys ja elämän turvaaminen on tärkeintä. Osassa tehtäviä paikalle kutsutaan en-sihoito arvioimaan asianosaisten vammat ja jatkohoidon tarve. Usein tällöinkin henkilö on kuitenkin kykenevä kertomaan tapahtumista ja vastaamaan kysymyksiin. Partiot saattavat

201 Poliisiorganisaatiossa saatetaan vastustaa erityisesti ylhäältä alas annettua, johdon määräämää muutosta.

Käytännön työssä kehitetyt uudet toimintatavat, niiden tarvitsema muutostyö vaatii kuitenkin myös ylhäältä alaspäin tulevaa tukea, Puonti 2004b, s. 220. Jos jokainen toimija joutuu paikallisesti luomaan työkalut ja toi-mintakulttuurin, saattaa se johtaa erilaisiin toimintatapoihin eri puolilla maata. Paikallisten hyvien käytäntöjen jakamiseen ja jatkojalostukseen kaikkien tietoisuuteen tarvitaan järjestelmällisyyttä, Puonti 2004a, s. 80.

202 Malli on liitteenä hyvien käytäntöjen työryhmän raportissa, ks. Oikeusministeriö 2016, s. 124.

antaa uhrille tukipalveluista tietoa esimerkiksi antamalla luottokortin kokoisen yhteystie-toesitteen. Esitteen merkityksen ns. tilanteen ollessa päällä kaikki haastateltavat arvioivat vähäiseksi. Toiminnanohjaajat pitivät tärkeänä, että partio voisi kysyä luvan yhteystietojen välittämiseen. Yksi tutkinnanjohtajista jättäisi partion kokonaan ohjausasian ulkopuolelle.

Itse vielä muutama vuosi sitten partiossa toiminut tutkinnanjohtaja piti ajatusta siitä, että partio kysyisi luvan yhteystietojen välittämiseen hyvänä ja ”ihan mahdollisena toimintamuo-tona”.

Yhteystietojen konkreettista välittämistä partion toimesta pidettiin haastateltujen keskuu-dessa melkeinpä mahdottomana. Kannatusta sai ajatus, että partio merkitsee luvan yhteys-tietojen välittämiseen saaduksi ja tutkija, jolle juttu päätyy, välittää tiedot Rikosuhripäivys-tykseen. Entinen partiopoliisi mainitsi tähän liittyen korjaustarpeen partion käyttämässä jär-jestelmässä. Lomakkeella, jonne tiedot kirjataan, ei ole omaa kohtaa tälle suostumukselle, vaan se pitäisi kirjoittaa sanallisesti muistio-osaan. Asianomistajan yhteystietojen yhteyteen olisikin lomakkeelle hyvä saada rastitettava kohta, jos suostumus yhteystietojen lähettämi-seen on saatu. Siitä tutkijankin olisi helppo havaita asia välittömästi ja ensitöiklähettämi-seen välittää yhteystiedot eteenpäin.

Mikäli rikosilmoitus tehdään henkilökohtaisesti poliisiasemalla, pitäisi suostumuksen kysy-minen olla automaattista: ”Meillä on tapana välittää uhrin tiedot Rikosuhripäivystykseen, josta voit halutessasi saada tietoa ja tukea rikosprosessiin liittyen, sopiiko tämä sinulle?”

Uhrin antaessa suostumuksensa, ilmoituksen vastaanottaja välittää tiedot. Kuulustelussa kuulustelija voi tarkistaa mikä uhrin tilanne tukipalveluiden suhteen on (ellei ole RIKU tu-kihenkilöä mukana). Jos uhri on aiemmin kieltänyt yhteystietojensa välittämisen, tulee kuu-lustelijan tarkistaa, että uhri on edelleen samaa mieltä ja antaa vielä esite tukipalveluista.

Esitutkintalain 3:3 §:n mukaista kirjallisen vahvistuksen rikosilmoituksesta saa toiminnan-ohjaajien kokemusten mukaan hyvin harvoin pyytämättä. Poliisin puolelta haastatellut tut-kinnanjohtajat eivät ole rikosilmoituksen vastaanotossa juurikaan mukana, joten heidän puo-leltaan vastausta ei ole. Omakohtainen kokemus, toki vain yhden poliisiaseman kanssa, on toiminnanohjaajien kokemusta vastaava. Niillä kerroilla, kun olen ollut uhrin mukana rikos-ilmoituksen teossa, kirjallista vahvistusta ei ole koskaan automaattisesti tarjottu. Erikseen pyytämällä vahvistuksen on aina saanut.

6 JOHTOPÄÄTÖKSET

Suomessa uhrin asema on ollut melko hyvä jo kauan. Lainsäädännöllisesti uhrin oikeudesta tukeen ja suojeluun säädetään mm. esitutkintalaissa ja uhridirektiivissä sekä Istanbulin sopi-muksessa. Myös erilaisia toimenpidesuunnitelmia, joiden tarkoituksena on parantaa uhrin oikeuksia erityisesti tukeen ja suojeluun liittyen, on tehty lukuisia. Käytännön tasolla rikok-sen uhreja ohjautuu uhreja tukeviin palveluihin aiempaa enemmän ja paremmin, mutta val-takunnallisesti ohjautuvuudessa on suuria eroja.

Tiettyjen rikostyyppien ollessa kyseessä tutkinnanjohtajan tai syyttäjän on tehtävä tuomio-istuimelle esitys oikeudenkäyntiavustajan ja/tai tukihenkilön määräämiseksi sekä esitutkin-taa että oikeudenkäyntiä varten. Avustaja voidaan määrätä oikeudenkäyntiä varten vain, jos asianomistajalla on vaatimuksia syyttäjän ajamassa asiassa. Esityksiä oikeusavustajan mää-räämiseksi tehdäänkin, mutta vain harvoin tehdään esitystä tukihenkilön määmää-räämiseksi ai-kuiselle asianomistajalle. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain mukaisen tukihen-kilömääräyksen käyttö mahdollistaa tukihenkilön käytöstä aiheutuvien kustannusten veloit-tamisen valtiolta, jos uhri käyttää muun palveluntarjoajan kuin RIKUn tukihenkilöä. Rikos-uhripäivystyksestä asianomistajalla on mahdollisuus saada maksutta koulutettu tukihenkilö rikosilmoituksen tekemistä, esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten.

Asianomistajalta on kysyttävä suostumusta yhteystietojensa välittämiseen tukipalvelun tar-joajalle, mikäli hän on erityisen suojelun tarpeessa taikka rikoksen luonne tai asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet sitä edellyttävät. Oikeus tietoon, tukeen ja suojeluun alkaa ensi-kontaktista toimivaltaisen viranomaisen kanssa. Uhridirektiivin täytäntöönpanoa koskevassa toimintaohjeessa suositellaan sellaisten menetelmien luomista, joilla uhri tosiasiallisesti oh-jautuu tukipalveluihin²⁰³. Viranomaisen kirjatessa rikosilmoituksen, on se uhrin näkökul-masta katsottuna ensikontakti toimivaltaiseen viranomaiseen, ellei uhri ole aikaisemmin ol-lut rikoksen vuoksi yhteydessä sosiaali- tai terveyspalveluihin. Ohjauksen yksinkertaista-miseksi rikosilmoituksen vastaanottaja voisi kysyä luvan yhteystietojen välittämiseen

kai-203 DG Justice Guidance Document related to the transposition and implementation of Directive 2012/29/EU of the European Parliament and of the Council of 25 October 2012 establishing minimum standards on the rights, support and protection of victims of crime. European Commission DG Justice 2013, s. 24.

kilta uhreilta, ellei kyseessä ole näpistys tai vastaava lievä rikos. Menettelyn voisi ottaa käyt-töön myös hälytystehtävällä oleva hälytyspartio. Partion ei välttämättä tarvitse yhteystietoa välittää, vaan sen tekisi tutkija, jolle juttu päätyy.

Yhteystietojen välittäminen ei sido uhria vastaanottamaan tukipalveluita. Jos uhri kieltää yhteystietojen välittämisen rikosilmoituksen teon yhteydessä, hänelle olisi hyvä kuulustelu-kutsun yhteydessä antaa uudelleen tietoa tukipalveluista, etenkin jos rikosilmoituksen ja kuulustelun välillä on pitkä aika. Kuulustelussa luonnollisesti asia tulee vielä kerran esille.

Jos ja kun yhteystietojen välittämisestä tulee automaatio, vaatii uhrien kontaktoiminen re-sursseja myös Rikosuhripäivystyksessä. Poliisin ohjaukset tulevat nykyisin pääosin alueen yhteiseen sähköpostiosoitteeseen, josta paikallistoimistot poimivat oman alueensa uhrien yhteystiedot. Asiakasmäärissä RIKUn eri toimipisteiden välillä on suuria eroja. Pohdittavan arvoista olisi mielestäni se, voitaisiinko vapaaehtoisia hyödyntää jo näissä ensikontakteissa.

RIKUn uudistettu puhelinjärjestelmä mahdollistaa puhelintyön tekemisen esimerkiksi kotoa käsin. Vapaaehtoinen saisi toimitettujen yhteystietojen määristä riippuen listan joko koko alueen tai tietyn paikkakunnan yhteystiedoista ja kontaktoisi asiakkaan. Uskoakseni usein asiakas saa vastaukset häntä askarruttaviin asioihin yhden kontaktin aikana. Mikäli asiakas tarvitsee pidempiaikaista tukea, esimerkiksi tukihenkilön, vapaaehtoinen siirtää asiakkaan toiminnanohjaajalle tukihenkilön hankintaa varten. Tarvittaessa vapaaehtoisten aktivoi-miseksi voisi tutkia sovittelijoiden kulukorvausta vastaavan menettelyn käyttömahdolli-suutta. Tämänkaltaiset muutokset vaativat luonnollisesti huolellisen pohdinnan ja kokonais-suunnittelun.

Rikosuhridirektiivin mukaisesti tukipalveluihin ohjaaminen ei vaadi rikosilmoituksen tekoa.

Useat rikokset, etenkin perhe- ja lähisuhteissa tapahtuvat lievät väkivaltarikokset, eivät edes tule oikeusviranomaisten tietoon. Uhri on kuitenkin saattanut hakeutua terveydenhuoltoon hoidattamaan saamiaan vammoja tai saadakseen sairauslomatodistuksen. Terveydenhuollon ammattihenkilöllä on oikeus ilmoittaa poliisille henkeen ja terveyteen kohdistuvasta vaa-rasta, jos hän on saanut tiedon vaarasta hoitotehtävissä. Lievissä tapauksissa uhrit usein kiel-tävät väkivallan uusiutumisen vaaran ja samalla kielkiel-tävät myös ilmoituksen teon. Tämän kaltaisessa tilanteessa terveydenhuollon henkilöstön olisi hyvä rauhallisesti kertoa uhrille

paikkakunnalla saatavilla olevista tukipalveluista ja antaa sopimaksi katsomansa tukipalve-lun yhteystiedot. Huomattavasti parempi tapa olisi pyytää lupa uhrin yhteystietojen välittä-miseen tukipalvelun tarjoajalle.

Lienee tunnettua, että mitä enemmän ihmisellä on tietoa tai kokemusta jostakin asiasta, sitä paremmin hän pystyy asiaa käsittelemään ja siitä selviytymään. Rikoksen uhri pystyy sitä paremmin auttamaan poliisia rikoksen selvittämisessä, mitä paremmin hän tietää esitutkin-nan tavoitteet, esitutkinesitutkin-nan kulun sekä asianomistajan ja myös vastaajan oikeudet. Yleisesti ottaen uhrit tuntevat melko huonosti oikeutensa. Vain harva uhreista tietää tai ymmärtää sen, että rikoksesta epäillyllä ei ole velvollisuutta auttaa asian selvittämisessä tai ylipäätänsä pu-hua totta rikosprosessin aikana. Kuulustelun aluksi lueteltavat oikeudet eivät välttämättä jää uhrin mieleen hänen jännittäessään itse kuulustelua. Jos kuulusteltavalla on jo tukipalvelun toimesta kerrottu perusasioita, saattaisi se säästää myös poliisin resursseja ajankäytöllisesti.

Tietoa olisi hyvä jakaa pienemmissä osissa ja toistaa riittävän usein, jotta voidaan varmistua siitä, että uhri pystyy omaksumaan saamansa tiedot. Uhria tukevien palvelujen merkitys ko-rostuu nimenomaisesti konkreettisten käytännön tietojen jakamisessa.

Yhteistyön kehittäminen vaatii järjestötoimijoilta valtavasti aktiivisuutta ja sisukkuutta. Va-kiintuneiden toimintatapojen muutos on hidasta ja pitkäjänteisyyttä tarvitaan. Paikallistoi-miston toiminnanohjaajalla on usein alueellaan useampi poliisiasema, joihin pitäisi pystyä pitämään säännöllisesti yhteyttä, jotta tunnettuus sekä toimintojen että henkilöiden kesken säilyisi ja lisääntyisi. Tämän lisäksi myös muuta verkostotoimintaa olisi kyettävä ylläpitä-mään. Poliisihallituksen perustama USEL-verkosto on hyvä osoitus myös viranomaisen ha-lusta parantaa uhrin asemaa.

LIITE 1 HAASTATTELURUNKO RIKU

Haastattelun päivämäärä: Haastateltavan tunniste:

Taustatiedot:

Alueen väestömäärä Vapaaehtoisten määrä Paljonko tukisuhteita

Miten ja missä vaiheessa asiakkaat tulevat palveluun?

Yleisimmät rikosnimikkeet

Miten usein tukihlö mukana RI teossa tai kuulustelussa 1) Ohjaukset (miten, missä vaiheessa)

2) Tukipalvelun hyödyt uhrille ennen kuulustelua. Hyödyt poliisille?

3) Käsitys oman alueen poliisin tiedoista RIKUn käytännön toiminnasta.

4) Ongelmat yhteistyössä? Kehittämisideoita?

5) Uhri-, sovittelu ja edunvalvonta-asioiden yhdyshenkilö / RIKUn alueellisen työryhmän yhdyshenkilö

HAASTATTELURUNKO TUTKINNANJOHTAJAT

Haastattelun päivämäärä: Haastateltavan tunniste:

1. Ohjaus (miten ja milloin)

2. Yleisimmät ohjattavat rikosnimikkeet

3. Kokemus tukihenkilön mukanaolosta kuulustelussa?

4. Tukipalvelun hyödyt uhrille ennen kuulustelua. Hyödyt poliisille?

5. Tiedot RIKUn toiminnasta.

6. Ongelmat yhteistyössä? Kehittämisideoita?

7. Uhri-, sovittelu ja edunvalvonta-asioiden yhdyshenkilö / RIKUn alueellisen työryhmän yhdyshenkilö