Esitutkinnan ja asianomistajaa tukevien palvelujen yhteensovittaminen

(1)

Esitutkinnan ja asianomistajaa tukevien palvelujen yhteensovit- taminen

Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu -tutkielma 4.12.2020

Tekijä: Minna Wester, 240780 Ohjaajat: Professori Matti Tol- vanen ja yliopistonlehtori Heikki Kallio

(2)

Tiivistelmä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö

Oikeustieteiden laitos

Tekijä

Minna Wester

Työn nimi

Esitutkinnan ja asianomistajaa tukevien palvelujen yhteensovittaminen

Pääaine

Rikos- ja prosessioikeus ja rikollisuuden tutkimus

Työn laji

Pro gradu -tutkielma

Aika

4.12.2020

Sivuja

XIV + 65

Tiivistelmä

Rikoksen uhrin aseman parantaminen on ollut viime vuosina paljon esillä myös Suomessa. Ri- kosuhridirektiivin velvoitteet tulivat Suomessa voimaan osana kansallista lainsäädäntöä maalis- kuussa 2016. Direktiivin keskeisiä tavoitteita ovat rikoksen uhrin asianmukaisen tiedon, tuen ja suojelun saaminen sekä rikoksen uhrien tunnistaminen uhreiksi. Istanbulin sopimus sisältää vas- taavia toimia erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan osalta.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää erityisesti esitutkintaviranomaisen keinoja ohjata rikoksen uhreja häntä tukevien palveluiden piiriin. Tutkin asiaa sekä lainsäädännön että käytännön toi- mien kautta. Käytännön toiminnan selvittämiseksi analysoin poliisin ja Rikosuhripäivystyksen tilastoja sekä haastattelin yhteensä seitsemää henkilöä poliisista ja Rikosuhripäivystyksestä.

Esitutkintaviranomaisen on tiedusteltava uhrilta suostumusta yhteystietojensa välittämiseen uhria tukeviin palveluihin, mikäli uhri on erityisen suojelun tarpeessa taikka rikoksen luonne tai uhrin henkilökohtaiset olosuhteet sitä edellyttävät. Ohjaus olisi tehtävä heti, kun rikos tulee poliisin tietoon, eikä ohjausta saisi jättää vasta kuulusteluvaiheessa tapahtuvaksi.

Tutkimuksesta voidaan todeta, että ohjausten määrässä ja ohjaustavassa on suuria alueellisia eroja. Valtaosin erot ohjauksessa johtuvat tutkijoiden vakiintuneista käytännöistä ja tiedon puut- teesta. Suurimmassa osassa ohjaus tukipalveluihin tehdään käytännössä vasta asianomistajan kuulustelussa. Jotta uhrin oikeus tukipalveluihin toteutuisi ensikosketuksessa toimivaltaisen viranomaisen kanssa, lupaa yhteystietojen välittämiseen tulisi kysyä hälytystehtävissä poliisipar- tion toimesta tai rikosilmoituksen vastaanottamisen yhteydessä. Lisäksi paikallisesti on kiinni- tettävä huomiota aidon yhteistyön kehittämiseen poliisin ja tukipalvelun tarjoajan välillä. Mah- dollisimman aikaisessa vaiheessa saatu tuki auttaa uhria selviytymään rikosprosessista ja saattaa säästää myös viranomaisen työtä. Palvelujen kehittämiseksi tarvittaisiin myös laajahkoa tutki- mustietoa uhrien kokemuksista palveluihin ohjauksesta sekä tuen ja tiedon saamisesta.

Avainsanat

esitutkinta, Rikosuhripäivystys, uhridirektiivi, tukipalvelut, Istanbulin sopimus, uhrit

(3)

SISÄLLYS

LÄHTEET ... IV

1 JOHDANTO ... 1

1.1 Johdatus aiheeseen ... 1

1.2 Tutkimuskysymykset, tutkielman rajaukset, rakenne, menetelmät ja aineisto ... 3

1.2.1 Tutkimuskysymykset, tutkielman rajaukset ja rakenne ... 3

1.2.2 Tutkimusmenetelmä ja -aineisto ... 5

2 TUKIPALVELUT ... 11

2.1 Tukipalvelun tarjoajista yleisesti ... 11

2.2. Rikosuhripäivystys RIKU ... 11

3 UHRI VAI ASIANOMISTAJA? ... 16

4 ASIAAN VAIKUTTAVA LAINSÄÄDÄNTÖ, TOIMEENPANOSUUNNITEL- MAT JA OHJEISTUKSET ... 20

4.1 Rikosuhridirektiivi ... 20

4.1.1 Rikosuhridirektiivin tavoitteet ja määritelmät ... 20

4.1.2 Tietojen ja tuen antaminen ... 21

4.1.3 Uhrin suojelu ja erityissuojelua tarvitsevan uhrin tunnistaminen ... 22

4.2 Istanbulin sopimus ... 23

4.2.1 Yleiset velvoitteet... 23

4.2.2 Tiedottaminen, yleiset tukipalvelut ja erityistukipalvelut ... 24

4.2.3 Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelma ... 25

4.3 Esitutkintalaki ... 26

4.3.1 Esitutkinnasta yleisesti ... 26

4.3.2 Esitutkintalaki asianomistajan näkökulmasta ... 29

4.3.3 Asianomistajan kuulustelu ... 36

4.4 Asiaan vaikuttavat ohjeistukset ... 39

5 ESITUTKINNAN JA TUKIPALVELUJEN YHTEENSOVITTAMINEN KÄYTÄNNÖSSÄ ... 43

5.1 Rikoksen vaikutus uhriin ... 43

5.2 Ylempien laillisuusvalvojien viimeaikaisia päätöksiä ja ratkaisuja uhrin oikeuksiin liittyen ... 46

5.3 Ohjaukset tilastojen valossa ... 48

5.4 Kokemukset käytännön työssä ... 54

5.4.1 Esitutkinnan ja tukipalveluiden kohtaaminen käytännössä... 54

5.4.2 Yhteistyön mahdolliset ongelmat ja kehittämiskohteet ... 60

6 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 63 LIITTEET

(4)

LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Aarnio, Aulis, Laintulkinnan teoria. WSOY 1989.

Aarnio, Aulis, Tulkinnan taito – ajatuksia oikeudesta, oikeustieteestä ja yhteiskunnasta.

WSOY 2006.

Aarnio, Aulis, Luentoja lainopillisen tutkimukset teoriasta. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunta 2011.

Alaattinoğlu, Daniela – Kainulainen, Heini – Niemi, Johanna, Raiskausrikosten eteneminen rikosprosessissa. Oikeustieteellisen tiedekunnan tutkimusraportteja ja katsauksia 1/2020. Turun yliopisto 2020.

Alastalo, Marja – Åkerman, Maria – Vaittinen, Tiina, Asiantuntijahaastattelu, s. 214–232, Hyvärinen, Matti – Nikander, Pirjo – Ruusuvuori, Johanna (toim.), Tutkimushaastat- telun käsikirja. Vastapaino 2017.

Anttila, Inkeri, Rikollisuus ja kriminaalipolitiikka. Lakimiesliiton Kustannus 1986.

Bärlind, Sofia, Brottsofferjourens statistik verksamhetsåret 2019, En statistikrapport från brottsofferjouren Sverige. Brottsofferjouren Sverige.

[https://www.brottsofferjouren.se/om-oss/statistik/statistik-2019/, 17.7.2020].

Campbell, Rebecca, What Really Happened? A Validation Study of Rape Survivors’ Help- Seeking Experiences With the Legal and Medical Systems, s. 55–68. Violence and Victims 20(1) 2005. Saatavissa osoitteesta [https://www.researchgate.net/publica- tion/7697659_What_Really_Happened_A_Validation_Study_of_Rape_Survi-

vors%27_Help-Seeking_Experiences_With_the_Legal_and_Medical_Systems]

(15.8.2020)

Ervasti, Kaijus, Oikeussosiologia ja oikeuspoliittinen tutkimus osana oikeustiedettä. Oikeus- tiede-Jurisprudentia XLIV (2011), s. 61–132.

Ervasti, Kaijus, Lakimies, oikeus ja yhteiskunta – Oikeus yhteiskunnallisena ilmiönä. Edita Publishing Oy 2017.

Eskola, Jari, Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat: Laadullisen aineiston analyysi vaihe vaiheelta, s. 205–231 teoksessa Valli, Raine (toim.), Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2 – näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähökohtiin ja analyy- simenetelmiin. 5. uudistettu ja täydennetty painos. PS-Kustannus 2018.

Flink, Aune: Rakennamme sovintoa. Opas rikosten ja riitojen sovitteluun. Opas 23. Tervey- den ja hyvinvoinnin laitos 2013.

(5)

Fredman, Markku – Kanerva, Janne – Tolvanen, Matti – Viitanen, Marko, Esitutkinta ja pakkokeinot. 6. uudistettu painos. Alma Talent Oy 2020. (Fredman ym.)

Frände, Dan, Yleinen rikosoikeus. 2 uudistettu painos. Suom. Markus Wahlberg. Edita 2012.

Frände, Dan, Asianomistaja, s. 422–436 teoksessa Frände, Dan – Helenius, Dan –Hietanen- Kunwald, Petra – Hupli, Tuomas – Koulu, Risto – Lappalainen, Juha – Lindfors, Heidi – Niemi, Johanna – Rautio, Jaakko – Saranpää, Timo – Turunen, Santtu – Virolainen, Jyrki – Vuorenpää, Mikko, Prosessioikeus. 5. uudistettu painos. Alma Talent 2017.

Hahto, Vilja, Uhrin myötävaikutus ja rikoksentekijän vastuu - Rikos ja vahingonkorvausoi- keudellinen tutkimus tekoa edeltävästä uhrikäyttäytymisestä fyysistä koskematto- muutta loukkaavissa rikoksissa. Edita Publishing Oy 20014.

Haikonen, Kari – Doupi, Persephone – Honkala, Emma –October, Martta –Nipuli, Suvi – Lounamaa, Anne, Suomalaiset tapaturmien uhreina 2017 – Kansallisen uhritutkimuk- sen tuloksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen työpaperi 45/2017. Julkaisun py- syvä osoite on [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-993-4]

Halme, Kimmo – Rantaeskola, Satu, Kuulustelut, s. 191–222, teoksessa Rantaeskola, Satu (toim.) Esitutkintalaki – Kommentaari. Poliisiammattikorkeakoulun oppikirjoja 21.

Poliisiammattikorkeakoulu 2014.

Helminen, Klaus – Kuusimäki, Matti – Rantaeskola, Satu, Poliisilaki. Talentum 2012.

Helminen, Klaus – Fredman, Markku, Kanerva, Janne – Tolvanen, Matti – Viitanen, Markku, Esitutkinta ja pakkokeinot. 5. uudistettu painos. Talentum 2014. (Helminen ym.)

Hintikka, Satu, Uhrin traumaattinen kriisi, s. 25–47 teoksessa Åberg, Leena-Kaisa (toim.), Rikoksen uhrin käsikirja. PS-kustannus 2017.

Hirsjärvi, Sirkka – Hurme, Helena, Tutkimushaastattelu teemahaastattelun teoria ja käy- täntö. Yliopistopaino 2001.

Hirvonen, Ari, Oikeuden ja lainkäytön teoria. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunta 2012.

Husa, Jaakko – Mutanen, Anu – Pohjolainen, Teuvo, Kirjoitetaan juridiikkaa. Ohjeita oikeustieteellisten kirjallisten töiden laatijoille. 3. painos. Talentum 2010.

Hyttinen, Tatu, Oikeushyvien suojelun periaate, s. 87–98 teoksessa Tapani, Jussi – Tolva- nen, Matti – Hyttinen, Tatu, Rikosoikeuden yleinen osa – Vastuuoppi. 3 uudistettu painos. Alma Talent 2019.

Hyvärinen, Matti, Haastattelun maailma, s. 11–45 teoksessa Hyvärinen, Matti – Nikander, Pirjo – Ruusuvuori, Johanna (toim.), Tutkimushaastattelun käsikirja. Vastapaino 2017.

(6)

Jokela, Antti, Oikeudenkäynnin asianosaiset ja valmistelu. 3 uudistettu painos. Talentum 2012.

Jokela, Antti, Rikosprosessioikeus. 5. uudistettu painos. Alma Talent 2018.

Kainulainen, Heini, Raiskaus – myyttejä ja todellisuutta, s. 214–231 teoksessa Niemi, Jo- hanna – Kainulainen, Heini – Honkatukia, Päivi (toim.), Sukupuolistunut väkivalta.

Oikeudellinen ja sosiaalinen ongelma. Vastapaino 2017.

Kainulainen, Heini –Honkatukia, Päivi – Niemi, Johanna, Kuka pelkää rikoksen uhria? s.

93–112 teoksessa Hinkkanen, Ville –Mäkipää, Leena (toim.), Suomalainen kriminaalipolitiikka. Näkökulmia teoriaan ja käytäntöön. Tapio Lappi-Seppälän juhlakirja. Hel- singin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisut 2013.

Kainulainen, Heini – Saarikkomäki, Elsa, Oikeusprosessi väkivaltarikosten uhrien näkökul- masta. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 126. Oikeuspoliitti- nen tutkimuskeskus 2014.

Keinänen, Anssi – Väätänen, Ulla, Empiirinen oikeustutkimus – mitä ja milloin? s. 246–271 teoksessa Miettinen, Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeustieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex Kirjat 16.2.2016. [www.edilex.fi/kirjat/16170]

Koivisto, Raimo, Sosiaalipalvelujen yhteistoiminnallisuus kunnallisissa strategioissa. Acta Wasaensia n:o 149. Vaasan yliopisto 2005. Saatavissa osoitteesta [https://osuva.uwasa.fi/handle/10024/7450] (15.5.2020)

Kolehmainen, Antti, Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä, s. 106–134 teoksessa Miettinen, Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeustieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex Kirjat 16.2.2016. [www.edilex.fi/kirjat/16170]

Koskinen, Pekka, Rikosoikeuden yleiset opit ja rikosvastuun perusteet, s. 159–194 teoksessa Lappi-Seppälä, Tapio – Hakamies, Kaarlo – Koskinen, Pekka – Majanen, Martti – Melander, Sakari – Nuotio, Kimmo – Nuutila, Ari-Matti – Ojala, Timo – Rautio, Ilkka, Rikosoikeus. 4 painos. Sanoma Pro 2013.

Launiala, Mika, Esitutkinnan funktiot ja esitutkintaperiaatteet. Itä-Suomen yliopisto 2013.

Liukkonen, Sami, Tukikeskuksesta seksuaalisen väkivallan uhrin palvelut samasta paikasta s. 32–33. RIKU-lehti 1/2018.

Lönnroth, Kaarlo – Rantaeskola, Satu, Esitutkinnan toimittamisen yleiset säännökset, s. 75–

115 teoksessa Rantaeskola, Satu (toim.), Esitutkintalaki - kommentaari. Poliisiammat- tikorkeakoulu 2014.

(7)

Melander, Sakari, Rikosvastuun yleiset edellytykset. Tietosanoma 2016.

Metsämuuronen, Jari, Laadullisen tutkimuksen perusteet. Metodologia -sarja 4.3. uudistettu painos. International Methelp Ky 2008.

Mikkola, Sanna, Vakavan rikoksen kohteeksi joutuneiden nuorten vanhempien avun ja tuen tarve –Et saa mitään, jos jäät nieleskelemään ja odottelemaan–täytyy osata vaatia. Yh- teiskuntapolitiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto 2017.

Määttä, Tapio, Näkökulmia oikeuteen ja oikeustieteeseen, s. 7–35 teoksessa Määttä, Tapio (toim.) Oikeudellisen ajattelun perusteita. Oikeustieteiden laitos Joensuu 2018.

Määttä, Tapio – Paso, Mirjami, Johdatus oikeudellisen ratkaisun teoriaan. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta 2019.

Niemi, Johanna, Esitutkinta, s. 869–892 teoksessa Frände, Dan – Helenius, Dan –Hietanen- Kunwald, Petra – Hupli, Tuomas – Koulu, Risto – Lappalainen, Juha – Lindfors, Heidi – Niemi, Johanna – Rautio, Jaakko – Saranpää, Timo – Turunen, Santtu – Virolainen, Jyrki – Vuorenpää, Mikko, Prosessioikeus. 5. uudistettu painos. Alma Talent 2017.

Nikupeteri, Anna, Vainottuna. Eron jälkeisen vainon tunnistaminen ja uhrien kohtaaminen.

Lapin yliopisto 2016. (Nikupeteri 2016a)

Nikupeteri, Anna, Professionals’ critical positioning of women as help-seekers: Finnish women’s narratives of help-seeking during post-separation stalking. Qualitative So- cial Work 16(6). DOI:10.117/1473325016644315. [https://jour-

nals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/1473325016644315] (17.7.2020) (Nikupeteri 2016b)

Nipuli, Suvi – Bildjusckin, Katriina, Hoitoketju seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa ko- keneen auttamiseksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ohjaus 5/2016.

Nokso-Koivisto, Inka, Uhrien kokemuksia viharikoksista Suomessa vuosina 2014–2108.

Rikosuhripäivystys ja USKOT-foorumi ry. [https://www.riku.fi/erilaisia-rikoksia/vi- harikos/] (15.6.2020)

Paukkunen, Leena, Sosiaali- ja terveysalan yhteistyöosaamisen kehittäminen. Koulutusko- keilun arviointitukimus. Väitöskirja. Kuopion yliopisto 2003. Saatavissa osoitteesta [https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_951-781-942-0/index.html] (19.9.2020) Parviainen, Johanna – Rantaeskola, Satu, Soveltamisalasäännökset, s. 27–46 teoksessa Ran-

taeskola, Satu (toim.), Esitutkintalaki - kommentaari. Poliisiammattikorkeakoulu 2014.

Penttinen, Sirja-Leena – Talus, Kim, Avaimet EU-oikeuteen. Edita Publishing Oy 2017.

(8)

Puonti, Anne, Learning to work together – Collaboration Between Authorities in Economic- Crime Investigations. Helsingin yliopisto 2004. (Puonti 2004a)

Puonti, Anne, Yhteistyötä oppimassa – Viranomaistyö talousrikosten esitutkinnassa. Oikeus 2/2004 s. 217–220. (Puonti 2004b)

Puusa, Anu, Näkökulmia laadullisen aineiston analysointiin, s. 145–156 teoksessa Puusa, Anu – Juuti, Pauli (toim.), Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Gau- deamus 2020.

Puusa, Anu – Juuti, Pauli, Laadusllien tutkimuksen olemus, s. 75 –85 teoksessa Puusa, Anu – Juuti, Pauli (toim.), Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Gaudeamus 2020.

Raitio, Juha, Eurooppaoikeus ja sisämarkkinat. 3.uudistettu painos. Talentum 2013.

Raitio, Juha, Euroopan unionin oikeus. Talentum Pro 2016.

Rankinen, Juho, Törkeä tuottamus osana suomalaista syyksiluettavuuden järjestelmää. Oi- keustiede-Judisprudentia 2017, s. 427–510.

Rantaeskola, Satu, Rikos ja rikosprosessi. Warelia 2019.

Rautio, Jaakko – Frände, Dan, Todistelu - Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun kommentaari.

Edita Publishing Oy 2016.

Ruusuvuori, Johanna – Nikander, Pirjo – Hyvärinen, Matti, Haastattelun analyysin vaiheet, s. 9–36 teoksessa Ruusuvuori, Johanna – Nikander, Pirjo – Hyvärinen, Matti (toim.), Haastattelun analyysi. Vastapaino 2010.

Saarikkomäki, Elsa, Rikoksen uhrin tilanteen ymmärtäminen on tärkeää. Haaste-lehti 1–

2/2020. Saatavissa myös osoitteesta [https://www.haaste.om.fi/fi/index.html]

Siltala, Heli – Holma, Juha – Hallman-Keiskoski, Maria, Henkisen, fyysisen ja seksuaalisen lähisuhdeväkivallan vaikutukset psykososiaaliseen hyvinvointiin s. 113–120.

Psykologia 49 (02) 2014. [https://www.researchgate.net/publica-

tion/261847970_Henkisen_fyysisen_ja_seksuaalisen_lahisuhdevakivallan_vaikutuk- set_psykososiaaliseen_hyvinvointiin_English_summary_Experiences_of_domes- tic_violence_and_connections_with_health_and_psychosocial_well-

bei/link/5714b30d08ae4ef7452918df/download] (20.9.2020).

Siltala, Raimo, Oikeustieteen tieteenteoria. Suomalainen lakimiesyhdistys 2003.

Siren, Reino, Uuden rikosuhritutkimuksen kehittäminen – valtakunnallisen väestökyselyn sisällön ja toteutuksen suunnittelua. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 109. Hakapaino 2011.

(9)

Soininen, Niko, Tulkinnan pelko ja lakiperusteisia oikeuksia koskevan tiedon kompastuski- vet, s. 110–125 teoksessa Aalto-Heinilä, Maija ja Kurki, Visa (toim.), Mitä oikeudet ovat? Filosofian ja oikeustieteen näkökulmia. Gaudeamus 2019.

Tirkkonen, Tauno, Suomen rikosprosessioikeus I. 2. uudistettu painos. Suomen lakimiesyh- distyksen julkaisuja B-sarja n:o 25. WSOY 1969.

Tolvanen, Matti, Rikosoikeus ja rikollisuuden tutkimus, s.272–294 teoksessa Miettinen, Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeustieteellisten opin- näytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex Kirjat 16.2.2016.

[www.edilex.fi/kirjat/16170]

Tolvanen, Matti – Kukkonen, Reima, Esitutkinta- ja pakkokeino-oikeuden perusteet. Talen- tum 2011.

Tuomi, Jouni – Sarajärvi, Anneli, Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 5 uudistettu painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi 2009.

Tuorila, Helena – Siltaniemi, Aki, Unohdettu rikoksen uhri? Tutkimus rikosuhripäivystyk- sestä Suomessa. Sosiaali- ja terveysalan tutkimuskeskus Stakes. Raportteja 244/1999.

Valtonen, Vesa, Turvallisuustoimijoiden yhteistyö operatiivis-taktisesta näkökulmasta.

Akateeminen väitöskirja. Maanpuolustuskorkeakoulu 2010. Saatavissa osoitteesta [https://www.doria.fi/handle/10024/74154] (15.10.2020)

Virolainen, Jyrki – Pölönen, Pasi, Rikosprosessin osalliset. Rikosprosessioikeus II. WSOY 2004.

Vuorenpää, Mikko, Asianomistajan oikeudet rikosprosessissa. 2 uudistettu painos. Alma Ta- lent 2014.

Åberg, Leena-Kaisa, Rikoksen aiheuttamat seuraukset uhrille, s.23–24 teoksessa Åberg, Leena-Kaisa (toim.) Rikoksen uhrin käsikirja. PS-kustannus 2017.

VIRALLISLÄHTEET

HE 44/2002 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.

HE 271/2004 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain, oikeudenkäymiskaaren ja eräiden muiden lakien rikosasioiden käsittelyä käräjäoikeudessa koskevien säännösten muuttamisesta.

HE 222/2010 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi.

(10)

HE 14/2013 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi esitutkintalain ja pakkokeinolain muuttamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi.

HE 293/2014 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikosuhrimaksusta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

HE 155/2014 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle naisiin kohdistuvan väkivallan ja perhe- väkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien mää- räysten voimaansaattamisesta, rikoslain 1 luvun 11 §:n muuttamisesta ja ulkomaalais- lain 54 §:n muuttamisesta.

HE 66/2015 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi esitutkintalain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

Oikeusministeriö, Rikoksen uhrin tukipalveluiden järjestäminen ja rahoittaminen. Uhripo- liittisen toimikunnan väliraportti. Oikeusministeriön mietintöjä ja julkaisuja 3/2014.

Oikeusministeriö, Lainsäädännöstä hyviin käytäntöihin – esitys rikoksen uhrin aseman ke- hittämiseksi. Uhripoliittisen toimikunnan loppuraportti. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 13/2015. (Oikeusministeriö 2015a)

Oikeusministeriö, Uhridirektiivin täytäntöönpano. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 30/2015. (Oikeusministeriö 2015b)

Oikeusministeriö, Rikoksen uhrin tiedonsaannin edistäminen. Työryhmän ehdotus. Oikeus- ministeriön mietintöjä ja lausuntoja 23/2016. (Oikeusministeriö 2016a)

Oikeusministeriö, Rikoksen uhrin tiedonsaannin edistäminen. Lausuntotiivistelmä. Oikeus- ministeriön mietintöjä ja julkaisuja 47/2016. (Oikeusministeriö 2016b)

Oikeusministeriö, Uhri rikosprosessissa – ehdotus hyvistä menettelytavoista uhrien tarpeiden huomioon ottamiseksi. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 44/2018.

Oikeusministeriö, Naisiin kohdistuvan välivallan torjuntaohjelma vuosille 2020–2023. Oi- keusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 2020:15.

Poliisihallitus, Rikoksen kohteeksi joutuneen ohjaaminen palveluihin. Ohje nro 2020/2012/1916. Poliisihallitus 2012.

Poliisihallitus, Rikoksen uhrin ohjaaminen ja rikosasioiden sovittelu. Ohje POL-2018- 41886. Poliisihallitus 2018.

Sisäasianministeriö, Turvallisempi huominen – Sisäisen turvallisuuden ohjelma. Sisäasiain- ministeriön julkaisusarja 26/2012. Sisäasianministeriö 2012.

Sisäministeriö, Rikoksen uhrin suojelutarpeen arviointimenettelyn käsikirja. Sisäministeriön julkaisu 14/2016. Sisäministeriö 2016.

(11)

Sosiaali- ja terveysministeriö: Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelma 2018–2021.

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 16/2017.

INTERNETLÄHTEET Verkkosivustot

Ensi- ja turvakotien liitto. [https://ensijaturvakotienliitto.fi/] (13.11.2020)

Poliisi. Poliisin tulostietojärjestelmä PolStat. Rikostilastot asianomistajittain, valtakunnalliset ja poliisilaitoskohtaiset luvut ikäryhmittäin vuosina 2017-2019. [https://www.poliisi.fi/tietoa_poliisista/tietopalvelut] (12.3.2020)

Poliisi. Poliisin tulostietojärjestelmä PolStat. Rikostilastot nimikkeittäin, valtakunnalliset ja poliisilaitoskohtaiset luvut vuosina 2014-2019. [https://www.poliisi.fi/tietoa_polii- sista/tietopalvelut] (12.3.2020)

Rikosuhripäivystys. [https://www.riku.fi/] (1.7.2020)

OIKEUSTAPAUKSET

Euroopan unionin tuomioistuin

Asia C-280/00, Altmark Trans GmbH ja Regierungspräsidium Magdeburg v Nahverkehrs- gesellschaft Altmark GmbH, ja Oberbundesanwalt beim Bundesverwaltungsgericht, EU:C:2003:415

Valtioneuvoston oikeuskansleriviraston päätökset

OKV 12.4.2019 dnro 1325/1/2018: Apulaisoikeuskanslerin päätös 8.9.2018 kanteluun poliisin menettelystä parisuhdeväkivaltatilanteessa. (OKV 2019a)

OKV 28.11.2019 dnro 11/50/2019: Apulaisoikeuskanslerin päätös Poliisihallituksen lähi- suhdeväkivaltaa koskevista ohjeista. (OKV 2019b)

Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisut

EOAK 2.7.2020 dnro 6889/219: Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu kanteluun esitutkinnan viipymisestä ja lainvastaisuuksista kuulustelussa

(12)

MUUT LÄHTEET Vuosikertomukset

Rikosuhripäivystyksen vuosikertomus 2019.

(13)

LYHENNELUETTELO

BOJ Brottsofferjouren Sverige

GREVIO Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asian- tuntijaryhmä (Group of Experts on Action against Violence against Women and Domestic Violence)

EIS Euroopan ihmisoikeussopimus (SopS 18–19/1990) EOAK Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia

ETL esitutkintalaki 805/2011

Istanbulin sopimus Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (SopS 53/2015) KP-sopimus kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansanvälinen

yleissopimus (SopS 8/1976)

NAPE Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunta

OK oikeudenkäymiskaari 4/1734

OKV Valtioneuvoston oikeuskanslerin virasto PL Suomen perustuslaki 371/1999

RIKU Rikosuhripäivystys

RL rikoslaki 39/1889

ROL laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997

ROL avustaja Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 2:1a §:n mukainen avustajamääräys

ROL tukihenkilö Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 3 §:n mukainen tukihenkilömääräys

uhridirektiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista, EUVL, N:o L 215, 14.11.2012, s. 57–73

USEL -verkosto Poliisihallituksen perustama valtakunnallinen uhri-, sovittelu- ja edunvalvonta- sekä lähestymiskieltoasioiden verkosto

SGEI-palvelu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu (Services of Gene- ral Economic Interest)

(14)

tulkkausdirektiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/64/EU, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin ri- kosoikeudellisissa menettelyissä (EUVL L 280, 26.10.2020, s. 1–7)

KUVIOT JA TAULUKOT

Kuvio 1. Poliisin tietoon tulleet rikoslakirikokset ja niiden asianomistajamäärät vuosina 2018 ja 2019 Kuvio 2. Yhteydenotot RIKUn palveluihin ja yhteydenottajien statuksen jakautuminen.

Kuvio 3. Poliisin tietoon tulleiden rikoslakirikosten asianomistajien ja RIKUn palvelussa olevien asianomistajien määrä.

Kuvio 4. Poliisin tietoon tulleet rikoslakirikokset poislukien liikenne- ja omaisuusrikokset ja RIKUN palvelussa olevien asianomistajien määrä.

Kuvio 5. Rikoslakirikokset ja rikoslakirikokset, joista poistettu liikenne- ja omaisuusrikokset polii- silaitosalueittain vuosina 2018 ja 2019.

Kuvio 6. Asiakkaiden ohjauksen tekijät Suomessa (RIKU) ja Ruotsissa (BOJ) vuonna 2019.

Kuvio 7. Poliisin tekemien ohjausten kasvuprosentti poliisilaitoksittain vuodesta 2018 vuoteen 2019.

Kuvio 8. Vertailu rikoslakirikosten ja ohjausten määrissä suurimmissa kaupungeissa vuonna 2018.

Kuvio 9. Vertailu rikoslakirikosten ja ohjausten määrissä suurimmissa kaupungeissa vuonna 2019.

(15)

1 JOHDANTO

1.1 Johdatus aiheeseen

Rikoksen uhrin asemaan on erityisesti 2010-luvulla kiinnitetty yhä enemmän huomiota. Eri- tyisesti uhrin asemaan vaikuttivat vuonna 2012 hyväksytty uhridirektiivi (2012/29EU)¹ ja Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäi- semisestä ja torjumisesta vuodelta 2015 (SopS 53/2015, Istanbulin sopimus). Uhridirektiivin tavoitteeksi on kirjattu muun muassa, että rikoksen uhrit saavat asianmukaista tietoa, tukea ja suojelua (art.1.1(1)) ja että rikoksen uhrit tunnustetaan uhreiksi (art. 1.1(2)). Direktiivin perusteluosan kappaleessa 9 todetaan muun ohella, että rikoksen uhreja olisi suojeltava tois- sijaiselta ja toistuvalta uhriksi joutumiselta, pelottelulta ja kostotoimilta ja että uhrien tulisi saada tarvittava tuki ja riittävät oikeussuojakeinot.

Suomessa uhridirektiivi implementoitiin kansallisesti 1.3.2016 voimaan tulleilla lakimuu- toksilla.² Direktiivin täytäntöönpanoon liittyviä lakimuutoksia valmisteltiin oikeusministe- riön asettamassa työryhmässä. Työryhmän tehtävänä oli arvioida mitä lakimuutoksia tarvittaisiin ja valmistella tarvittavat muutosehdotukset. Työryhmän tuli arvioida myös muita kuin lainsäädännöllisiä toimia, joita direktiivin täytäntöönpano edellyttää. Arvioinnissa tuli kiin- nittää huomiota myös uhripoliittisen toimikunnan esittämiin hyviin käytäntöihin uhridirektiivin tavoitteiden saavuttamiseksi.³

Uhripoliittisen toimikunnan tehtävänä oli kehittää kansallinen strategia rikoksen uhrien tukipalveluiden järjestämiseksi ja niiden edellyttämän rahoituksen turvaamiseksi. Huomiota tuli kiinnittää yleisten uhripalveluiden lisäksi haavoittuvassa asemassa olevien uhrien tarvit- semiin erityisiin tukipalveluihin.⁴ Toimikunta katsoi väliraportissaan, että rikoksen uhrin saatavilla tulee olla yleiset uhrin tukipalvelut, turvakodit, raiskauskriisikeskukset ja 24/7 tu- kipuhelin lähisuhdeväkivallan uhreille. Palveluissa on erikseen huomioitava henkirikoksen

1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 215, 14.11.2012, s. 57–73).

2 Direktiivi saatettiin voimaan 1.3.2016 esitutkinnan muuttamisesta annetulla lailla (10/2016). Samalla astuivat voimaan myös oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 51 § ja 52 §:n muuttamisesta annettu laki (11/2016), oikeu- denkäynnistä rikosasioissa annetun lain muuttamisesta annettu laki (12/2015), oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain muuttamisesta annettu laki (13/2015) ja vankeuslain 2 luvun 1 a §:n ja 19 luvun 4 §:n muuttamisesta annettu laki (14/2020). Lakimuutokset valmisteltiin hallituksen esityksellä HE 66/2015 vp. Samassa esityksessä valmisteltiin myös viiden muun lain muuttaminen.

3 Oikeusministeriö 2015b, s. 7.

4 Oikeusministeriö 2015a, s. 5.

(16)

uhrien omaiset sekä muut erityistarpeiset uhrit. Näiden palveluiden rahoituksen turvaamiseksi muiden rahoituselementtien lisäksi esitettiin rikosuhrimaksun käyttöönottoa Rikos- uhripäivystyksen palveluiden turvaamiseksi.⁵

Laki rikosuhrimaksusta (669/2015)⁶ tuli voimaan 1.12.2016 samanaikaisesti sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain (754/2010) kanssa. Rikosuhrimaksu määrätään täysi-ikäi- selle luonnolliselle henkilölle, joka tuomitaan rangaistukseen rikoksesta, josta ankarin sää- detty rangaistus on vankeutta ja oikeushenkilölle, joka tuomitaan yhteisösakkoon. Maksun määrä luonnollisella henkilöllä on 40 euroa, jos ankarin rangaistus on vankeutta enintään kuusi kuukautta tai 80 euroa, jos ankarin rangaistus on vankeutta yli kuusi kuukautta. Oi- keushenkilön maksu on 800 euroa. Rikosuhrimaksun määrää tuomioistuin rangaistukseen tuomitessaan, syyttäjä sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain mukaisessa menette- lyssä ja poliisi, tullimies, rajavartija ja erätarkastaja sakkomääräyksen yhteydessä. Jos tuo- mittava tai määrättävä sakko on pienempi kuin rikosuhrimaksu, maksua ei määrätä (laki rikosuhrimaksusta 2–4 §).

Loppuraportissaan uhripoliittinen toimikunta katsoi, että keskeistä rikoksen uhrin aseman parantamisessa on toimintatapojen ja käytäntöjen kehittäminen. Yhteistyössä viranomaisten ja järjestöjen kesken tulee edistää muun muassa uhrin ohjaamista ja ohjautumista tukipalveluihin sekä suojelutarpeen arvioinnissa. Palveluihin ohjaamiseen kytkeytyy viestintä uhrin tarvitsemasta palvelusta ja palveluketjujen rakentumisesta käytännössä. Toimikunta katsoi, että tietoisuutta palveluista ja ohjaamisesta tulisi laajentaa myös yksityiselle sektorille. ⁷ Rikoksen uhrin tiedonsaannin edistämistä pohtinut työryhmä julkaisi ehdotuksensa viran- omaisviestinnän kehittämisestä. Ehdotuksessa kiinnitettiin huomiota siihen, että uhrin tiedonsaantioikeus alkaa ensikosketuksesta toimivaltaisiin viranomaisiin, joten esitutkintavi- ranomaisella on keskeinen rooli.⁸ Tehokas ohjaus tukipalveluihin edistää tiedonsaantia. Tu- kipalveluissa tunnetaan rikosprosessin kulku, joten uhria voidaan tukea ja auttaa prosessin

5 Oikeusministeriö 2014, s. 67.

6 Asia valmisteltiin hallituksen esityksellä HE 293/2014 vp.

7 Oikeusministeriö 2015a, s. 6, 76.

8 Oikeusministeriö 2016a, s. 46. Työryhmän ehdotuksesta saadut lausunnot, ks. Oikeusministeriö 2016b.

(17)

eri vaiheissa. Paikallisesti ja alueellisesti on varmistettava, että viranomaisten ja järjestötoi- mijoiden välinen tiedonkulku toimii ja että viranomaisilla on ajantasainen tieto saatavilla olevasta avusta ja tuesta.⁹

Vuonna 2017 oikeusministeriö asetti työryhmän arvioimaan rikosprosessia uhrin näkökul- masta ja kehittämään hyviä käytäntöjä uhrin tarpeiden huomioon ottamiseksi. Tämä hyvien käytäntöjen työryhmä antoi raporttinsa 31.10.2018.¹⁰ Työryhmä toteutti kaksi kyselyä, toisen tuomioistuimille ja toisen poliisille. Poliisille suunnatun kyselyn tavoitteena oli selvittää, miten poliisissa huomioidaan ja toteutetaan asianomistajan tiedonsaantioikeus, oikeus avus- tajaan ja tukihenkilöön ja asianomistajan suojelutoimiin liittyvät järjestelyt. Laitostasolla saavutettiin suuri vastausprosentti, mutta suurin osa poliisiasemista jätti vastaamatta kyse- lyyn.¹¹ Työryhmä kiinnitti arvioissa huomiota mm. siihen, miten uhri kohdataan, kuinka hä- nelle annetaan tietoa, kuinka tukipalveluihin ohjaaminen hoidetaan, miten uhri kutsutaan kuultavaksi ja miten suojelutoimet toteutetaan esitutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana.¹² Tilastotiedon valossa valtaosa poliisin tietoon tulleiden rikoksen uhreista näyttäisi jäävän ilman tukipalveluita. Johtuuko tämä ohjauksen puutteellisuudesta, yleisestä tietämättömyy- destä palveluiden saatavuudesta vai siitä, että uhrit eivät koe tarvitsevansa tukipalveluita?

Teen vapaaehtoistyötä sekä Rikosuhripäivystyksessä että rikos ja riita-asioiden sovittelussa.

Erityisesti uhrien kanssa työskennellessä olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten erilaisissa määrin ja erilaisissa vaiheissa uhrin ohjausta tukipalveluihin käytännössä tehdään eri poliisiasemilla.

1.2 Tutkimuskysymykset, tutkielman rajaukset, rakenne, menetelmät ja aineisto

1.2.1 Tutkimuskysymykset, tutkielman rajaukset ja rakenne

Oma kokemus ja uhrien kanssa tehtävästä työstä saatu palaute osoittaa sen, että uhri hyötyy eniten silloin, kun hän on tukipalvelujen piirissä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa rikosprosessia. Tutkielmassani halusin selvittää, miten rikoksen uhreja lainsäädännön valossa tulisi ohjata, miten käytännössä ohjaus tukipalveluihin tällä hetkellä toimii sekä millaisia

9 Oikeusministeriö 2016a, s. 47.

11 Oikeusministeriö 2018, s. 20–22.

(18)

toimia tarvittaisiin, että yhä useampi uhri ohjautuisi häntä tukevien palveluiden piiriin. Tut- kimuksen tavoitteena on lisäksi kartoittaa esitutkintaviranomaisen ja tukipalvelun tarjoajan yhteistyön hyötyjä ja mahdollisia haittoja nimenomaan käytännön päivittäisessä työssä. Tut- kimuskysymykset tiivistettynä ovat:

1. Miten esitutkinta ja tukipalvelut pitäisi yhteensovittaa teoriassa 2. Miten esitutkinta ja tukipalvelut todellisuudessa kohtaavat?

3. Miten yhteistyötä voitaisiin edelleen kehittää?

Erilaisia uhria tukevia yleisiä tukipalveluita on saatavilla Suomessa melko runsaasti. Rikok- siin liittyvissä asioissa erilaisia tukitoimia voivat saada asianosaiset¹³, todistajat sekä asianomistajien ja vastaajien läheiset. Tutkielmassani keskityn aikuisia asianomistajia koskeviin ohjauksiin ja heille tarkoitettuihin tukipalveluihin. Rikosasiassa todistavilla, asianomistajien läheisillä tai henkirikoksen uhrin omaisilla on tukipalvelut käytettävissään samojen säädös- ten perusteella. Epäillyn oikeuksista mainitsen sellaiset oikeudet, jotka ovat toistuvasti tulleet esille rikosten uhrien kanssa toimiessani. Suomessa uhridirektiivin mukaisia yleisiä tu- kipalveluja tuottaa ja tarjoaa Oikeusministeriön julkisella palveluvelvoitteella¹⁴ Rikosuhri- päivystys (RIKU). Tukipalveluiden tarjoajista keskityn RIKUn antamiin tukitoimin edellä mainittuun yleiseen palveluvelvoitteeseen perustuen, mutta luonnollisesti vapaaehtoistyöni Rikosuhripäivystyksessä vaikutti osaltaan palvelutarjoajan valintaan.

Tutkielma koostuu johdannosta ja kuudesta pääluvusta. Toisessa pääluvussa kerron tukipal- veluista yleisesti ja erityisesti RIKUn toiminnasta. Kolmas pääluku keskittyy asianomistaja ja uhri termien avaamiseen. Neljännessä luvussa käyn lävitse tutkielman kannalta olennaisen

13 ETL 2:5.1:n mukaan esitutkinnassa asianosaisia ovat asianomistaja, rikoksesta epäilty sekä muu henkilö, jonka oikeuksiin, etuihin tai velvollisuuksiin rikos ja sen selvittäminen voivat vaikuttaa. Jokelan mukaan rikosprosessissa myös syyttäjä on yksi asianosaisista, sillä akkusatorisessa menettelyssä syyttäjä toimii aktiivi- sesti asian selvittämiseksi ja alioikeusprosessin jälkeen hänen tehtävänään on arvioida ratkaisun oikeellisuutta ja tarvittaessa haettava siihen muutosta ks. Jokela 2012, s. 4; Jokela 2018, s. 23, 65.

14 RIKUn palveluvelvoite kattaa vuodet 2018-2027. Komission määritelmän mukaan julkisella palvelulla (SGEI-palvelu, Services of General Economic Interest) tarkoitetaan julkisvallan määrittelemiä yksityisten yri- tysten toteuttamia yleisölle erityisen merkittäviä taloudellisia toimia, joita ei toteutettaisi ilman julkisvallan asettamaa velvoitetta. SGEI-palvelujen varmistamiseksi valtio voi antaa taloudellista tukea julkisen palvelun velvoitteesta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi joko kokonaan tai osittain. Altmark-tapauksessa määritel- tiin, että korvausta voidaan maksaa, mikäli yrityksen tehtävä on tosiasiallisesti julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen ja velvoite on määritelty yksiselitteisesti. Maksettavan korvauksen laskentatapa pitää olla etukä- teen vahvistettu objektiivisesti ja läpinäkyvästi eikä korvaus saa ylittää sitä, mikä on tarpeen kattamaan kus- tannukset kohtuullisella voitolla lisättynä. SGEI-palvelun velvoitteiden täyttämisestä vastaava yritys on valit- tava joko julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä tai yrityksen tehokkuutta on arvioitava alan keskiverto- yrityksen kustannuksiin vertaamalla. Ks. Raitio 2013, s. 703–712; Raitio 2016, s. 652–655; Penttinen – Talus 2017, s. 230–232. Altmark-tapauksesta Asia C-280/00, ks. Altmark, EU:C:2003:415, kohdat 89, 90,92–93.

(19)

lainsäädännön sekä soft law -tyyppisen ohjeistuksen. Tässä luvussa vastaan ensimmäiseen tutkimuskysymykseeni. Viidennessä pääluvussa vastaan toiseen ja kolmanteen tutkimusky- symykseen. Avaan ensin tilastotietojen valossa poliisilta tulleita ohjeuksia suhteessa rikoslakirikosten määrään. Tämän jälkeen poliisin ja RIKUn henkilökunnan haastattelujen perusteella kerron, miten ohjaukset käytännössä toimivat ja millaisia yhteistyön kehittämisehdo- tuksia haastateltavat näkevät. Muutamia konkreettisia muutosehdotuksia ja kehitysideoita esitän viidennessä luvussa sekä tutkielman päätösluvussa, luvussa kuusi.

1.2.2 Tutkimusmenetelmä ja -aineisto

Tutkielma liittyy sekä rikosoikeuden että oikeussosiologian alaan ja jakautuu menetelmälli- sesti kahteen osioon: lainopilliseen ja empiiriseen. Rikoslainopin tehtävä on Tolvasen mukaan rikosoikeudellisten sääntöjen tulkinta ja systematisointi. Rikoslainopillisen tutkimuksen lähteinä käytetään säädöstekstejä, hallituksen esityksiä, eduskunnan valiokuntien lausuntoja ja lainvalmistelun pohjaksi tehtyjä mietintöjä, oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjalli- suutta.¹⁵ Tässä tutkielmassa oikeuskäytäntöä ei Tolvasen tarkoittamassa mielessä (korkeimman oikeuden ja hovioikeuksien tapaukset) ole käytettävissä.

Oikeussosiologia tutkii empiiristä menetelmää hyväksikäyttäen oikeuselämän ja oikeudellisten toimijoiden toiminnan säännönmukaisuuksia. Klassinen oikeussosiologia selvittää sitä miksi ja millä tavalla oikeusjärjestykseen kuuluvia sääntöjä noudatetaan.¹⁶ Ervastin mukaan oikeussosiologinen tutkimus ulottuu voimassa olevan virallisen oikeuden lisäksi erilaisiin epävirallisiin menettelyihin ja käytäntöihin viralliskoneiston ulkopuolella.¹⁷

Oikeuslähdeopillisesti noudatan tutkielmassa Peczenikin ja Aarnion oikeuslähteiden velvoit- tavuuteen perustuvaa oppia. Vaikka oppia kehiteltiin jo 1970- ja 80-luvuilla, on sen perusajatus mielestäni edelleen selkeä ja toimiva. Ajan kuluessa oppia on luonnollisesti täsmen- nettävä ottaen huomioon mm. kansainvälistymisten vaikutukset. Perusajatus Peczenikin ja

15 Tolvanen 2016, s. 275–276.

16 Husa – Mutanen – Pohjolainen 2010, s. 22.

17 Ervasti 2011, s. 79.

(20)

Aarnion opissa jakaa oikeuslähteet vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin ja sallittuihin lähteisiin.¹⁸ Vahvasti velvoittavia ovat laki¹⁹ ja maan tapa. Heikosti velvoittavia ovat lainsäätäjän tarkoitus ja tuomioistuinratkaisut, joilla katsotaan olevan prejudikaattiarvoa.²⁰ Sallittuihin oikeuslähteisiin kuuluvat Aarnion mukaan oikeusvertailevat ja oikeushistorialli- set argumentit, oikeustiede, arvot ja moraali sekä teleologiset argumentit.²¹ Määttä ja Paso mainitsevat sallituiksi oikeuslähteiksi myös ministeriöiden antamat oppaat ja ohjeet, muiden kuin korkeimpien oikeuksien ennakkopäätökset, ylimpien laillisuusvalvojien, muiden oikeu- denkäyttöä yhtenäistävien viranomaisten ja erilaisten lautakuntien ratkaisut ja soveltamisoh- jeet.²² Myös soft law -tyyppinen aineisto voidaan rinnastaa oikeuskirjallisuuteen sallittuna oikeuslähteenä. Soft law’ta voi olla erilaiset strategiat, suositukset, oppaat ja muistiot, joiden avulla voidaan yhtenäistää soveltamiskäytäntöjä ja parantaa päätösten ennustettavuutta.²³ Tutkielman lainopillinen osio koostuu uhridirektiivistä, Istanbulin sopimuksesta, kansalli- sesta lainsäädännöstä, lähinnä esitutkintalaista, lainvalmisteluaineistoista sekä soft law -tyyppisestä ohjeistuksesta ja oikeuskirjallisuudesta. Soft law -tyyppisenä aineistona käytän Poliisihallituksen ohjeistusta sekä apulaisoikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksiä ja ratkaisuja.

Tutkielmassa käytettävää rikoslainopillista aineistoa tulkitsen kolmen eri tulkintaperusteen avulla. Hirvonen määrittelee tulkintaperusteet argumentaatiomalleiksi, joiden perusteella oi- keusnormeista tehdään tulkintoja ja niiden sisällöstä esitetään väitteitä, jotka perustellaan.²⁴ Määttä ja Paso tiivistävät tulkintamallit juuri kolmeen toisiaan täydentävään keskeiseen pe- rusteeseen; kielelliseen, systeemiseen ja tavoitteelliseen tulkintaan.²⁵ Yksittäisissä tulkinta-

18 Aarnio 1989, s. 220–221; Aarnio 2006, s. 292–293; Aarnio 2011, s. 68–69.

19 Lailla tarkoitetaan tässä kansallisen oikeuden normistoja, eli perustuslain perusoikeuksia, lakeja ja lakien nojalla annettuja alemman tasoisia normeja sekä kansallisen oikeuden ulkopuolisia normeja eli eurooppaoi- keuden sitovia osia, Euroopan ihmisoikeussopimuksen normeja sekä EU-tuomioistuimen ja Euroopan ihmis- oikeustuomioistuimen määrättyjä prejudikaatteja, Husa–Mutanen–Pohjolainen 2010, s. 33; Kolehmainen 2016, s. 116.

20 Aarnio 2006, s. 292; Husa – Mutanen – Pohjolainen 2010, s. 33; Kolehmainen 2016, s. 116.

21 Aarnio 1989, s. 221.

22 Määttä – Paso 2019, s. 22–23.

23 Määttä – Paso 2019, s. 28–29.

24 Hirvonen 2012, s. 145.

25 Määttä – Paso 2019, s. 30. Tulkintaperusteista ks. myös Hirvonen 2012, s. 140–145.

(21)

tilanteissa eri tulkintaperusteiden yhteenlomittautumista ei voida määrätä tarkkarajaisesti en- nalta tai vakioida metodiopillisesti²⁶. Myös Soinisen mukaan eri tulkintateoriat ovat kytkök- sissä toisiinsa, vaikka ne voidaankin esittää toisilleen vaihtoehtoisina. Oikeudellisen merki- tyksen kokonaiskuvan (laki)teksti saa, kun eri tulkintateorioiden hahmottelevat merkitykset nähdään kokonaisuutena.²⁷ Kielellisessä tulkinnassa oikeudellisille teksteille annetaan niiden arkikielistä merkitystä vastaava sisältö. Mikäli tekstissä käytetään käsitteitä sellaisessa merkityksessä, joka ei vastaa niiden arkikielistä sisältöä, voidaan käsitettä, perustellen, tulkita joko laajentavasti tai supistavasti. Kielellistä tulkintaa voidaan tehdä myös käyttämällä analogiaa tai vastakohtaispäättelyä. Analogiassa samaistetaan kaksi erilaiselta vaikuttavaa asiaa ja vastakohtaispäättelyssä suljetaan pois alaan sisältymätön asia. ²⁸

Kielellisellä tulkinnalla saavutetaan kuvaus lopputuloksesta, johon päädytään muita tulkin- tamuotoja käyttämällä. Määtän ja Pason mukaan keskeisiä menetelmiä ovat systeeminen ja tavoitteellinen tulkinta. Systeeminen tulkinta on keskeinen tulkintamuoto lainsoveltami- sessa, jossa sovellettavaa säännöstä tarkastellaan osana laajempaa sääntelykokonaisuutta.

Tavoitteena on tulkita kaikkia samantyyppistä asiaa koskevia säännöksiä johdonmukaisesti.

Ratkaisun tekijän on tunnettava se säädösympäristö, joka on huomioonotettava kutakin oi- keudellista ongelmaa ratkaistaessa.²⁹ Tavoitteellisessa laintulkinnassa huomiota kiinnitetään sääntelyyn päämääriin historiallis-tavoitteellisesti ja teleologisesti. Historiallis-tavoitteellinen tulkinta selvittää lainsäätäjän alkuperäistä tarkoitusta perehtymällä lain esitöihin eli hallituksen esitykseen ja eduskunnan valiokuntien lausuntoihin ja mietintöihin. Ajan kuluessa ja lain sisällön täsmentyessä oikeuskäytännössä, heikkenee esitöiden merkitys.³⁰ Teleologi- nen tulkinta kytkeytyy erityisesti EU-oikeuteen, jolloin tulkinnan tavoitteena on löytää sekä oikeusjärjestelmän että sääntelykokonaisuuden tarkoituksen tehokkaimmin toteuttava tul- kintavaihtoehto. Säännöksen tarkoitus ja päämäärä asetetaan etusijalle myös silloin kun säännöksen sanamuoto ja tarkoitus ovat ristiriidassa keskenään.³¹

Tutkimukseni empiirinen osio koostuu yhtäältä tilastotiedosta ja toisaalta asiantuntijahaas- tatteluista. Empiirinen oikeustutkimuksen kohteena on oikeuden maailmaan liitettävissä

26 Siltala 2003, s. 332.

27 Soininen 2019, s. 124–125.

28 Määttä – Paso 2019, s. 31–33.

29 Määttä – Paso 2019, s. 34–36.

30 Määttä – Paso 2019, s. 37–38. Ks. myös Määttä 2018, s. 12.

31 Määttä – Paso 2019, s. 41–42.

(22)

oleva oikeudellinen ilmiö ja tutkimuksessa käytetään empiirisen tutkimuksen metodeja tiedon hankintaan, analysointiin ja päätelmien tekemiseen. Tutkimuksen kohteena voivat olla esimerkiksi oikeudellisten toimijoiden päätöksenteko, arvot ja asenteet sekä toimintatavat.

Toimijoina voivat olla viranomaiset, järjestöt tai vaikkapa kansalaiset.³² Tutkimusote voi olla määrällinen tai laadullinen. Usein nämä kaksi tutkimusotetta nähdään toisiinsa lomittu- vina ja toisiaan täydentävinä ja molemmissa voi olla samanlaisia aineistonkeruun menetel- miä. Esimerkiksi haastattelua voidaan käyttää sekä laadullisessa että määrällisessä tutkimuksessa.³³ Koska tutkimusotteissa on myös eroja, on suositeltavaa valita jompikumpi varsi- naiseksi metodiksi.³⁴ Laadullisessa tutkimuksessa aineiston kerääminen, käsittely ja aineiston analysointi lomittuvat toisiinsa. Tutkimus on systemaattista ja aineiston analyysi ja ar- gumentaatio on dokumentoitava vakuuttavasti.³⁵ Tässä tutkimuksessa käytän tilastoja, jotka usein määritellään määrällisen tutkimuksen osaksi, lähinnä taustatietona tutkittavaan aiheeseen liittyen. Empiirinen päämetodi on näin ollen tutkimuksessani laadullinen, eli kvalitatii- vinen.

Asiantuntijahaastattelu ei ole itsenäinen haastattelumenetelmä, vaan käytän menetelmänä teemahaastattelua. Puolistrukturoidusta haastattelumenetelmästä käytettävän teemahaastat- telu-termin lanseerasivat vuonna 1979 Hirsjärvi & Hurme. Teemahaastattelussa haastattelu kohdennetaan tiettyihin keskusteltaviin teemoihin ja haastattelu etenee näiden teemojen va- rassa. Kysymyksillä ei ole tarkkaa muotoa tai järjestystä.³⁶ Haastattelun etuna on joustavuus, haastattelukysymys voidaan toistaa, väärinkäsitystä voidaan oikaista ja kysymyksiä voidaan esittää siinä järjestyksessä kuin haastattelija katsoo aiheelliseksi. Haastattelija voi havain- noida sanotun lisäksi sen, miten asia sanotaan.³⁷ Asiantuntijaorganisaatioiksi tutkimuksessani valikoituivat itsestään selvästi poliisi ja RIKU. Organisaatioiden sisältä valitsin asian- tuntijoiksi poliisissa esitutkintaa suorittavia tutkinnanjohtajia ja RIKUssa uhrien kanssa teh- tävää työtä koordinoivat toiminnanohjaajat.³⁸ Toiminnanohjaajien haastatteluiden pohjalta

32 Keinänen – Väätänen 2016, s. 249.

33 Keinänen – Väätänen 2016, s. 254; Puusa – Juuti 2020, s. 75–77.

34 Keinänen – Väätänen 2016, s. 254.

35 Ervasti 2017, s. 21.

36 Hirsjärvi – Hurme 2001, s. 7 ja 47–48. Tosin Hyvärinen näkee teemahaastattelun suhteellisen strukturoituna vaihtoehtona, koska haastattelussa painottuvat tutkijan laatima teemajäsennys ja siitä johdetut kysymykset, ks.

Hyvärinen 2017, s. 22.

37 Tuomi – Sarajärvi 2009, s. 73.

38 Asiantuntijuuden monimuotoisuuden vuoksi on tärkeää määritellä tutkimuksen kannalta olennainen asian- tuntijuus ja asiantuntijatahot. Asiantuntijana voidaan pitää henkilöä, jolla on tutkittavasta asiasta sellaista tietoa, jota on vain hyvin harvalla, ks. Alastalo – Åkerman – Vaittinen 2017, s. 216.

(23)

päädyin haastattelemaan lyhyesti yhden teeman osalta lisäksi RIKUn aluejohtajaa. Pohdin myös sitä, olisiko tutkimuksen luotettavuutta lisännyt RIKUn vapaaehtoisten tai asiakkaiden haastattelu. Luovuin kummastakin haastattelusta osin samasta syystä; RIKUn vapaaehtoisten työohjauksen kautta toiminnanohjaajilla on tähän tutkimukseen tarvittava tieto, eikä haastatteluista olisi merkittävästi saatu lisätietoa. Katson myös, että esimerkiksi sen seikan selvittäminen uhreilta, miksi he eivät päädy käyttämään tukipalveluita, tai tulevat palvelun piiriin vasta esitutkinnan jälkeen, olisi liian laaja tähän mukaan otettavaksi. Asiaa voisi tutkia joko kokonaan omana tutkimuksenaan tai osana kansallista uhritutkimusta³⁹ tai kansallista rikosuhritutkimusta⁴⁰.

Tutkimuksessa haastattelin siis kolmea tutkinnanjohtajaa, kolmea Rikosuhripäivystyksen toiminnanohjaajaa ja yhtä Rikosuhripäivystyksen aluejohtajaa. Haastateltavat valitsin poliisin ja RIKUn tilastojen valossa alueellisesti tehtyjen havaintojen mukaan. Valintaperusteeksi otin sellaiset alueet, joissa on sekä hyvin toimivaa ohjausta että heikommin toimivaa ohjausta. Yhden RIKUn toimipisteen alueella saattoi olla yhdellä paikkakunnalla hyvin toimivaa poliisin ohjausta ja toisella paikkakunnalla ohjausta oli selvästi keskiarvoa vähemmän.

Haastattelupyynnöt tein soittamalla tai sähköpostilla suoraan haastateltavalle. Haastattelut suoritin Microsoft Teamsissa (3kpl) ja puhelimitse (3 kpl). Yhden tutkinnanjohtajan tapasin kasvokkain. Haastateltavien luvalla tallensin haastattelut yhtä lukuun ottamatta. Yhden toi- minnanohjaajan haastattelun kirjoitin muistiinpanona.

Haastattelutilannetta varten tein kaksi vain hieman toisistaan poikkeavaa haastattelurunkoa, mutta haastattelut etenivät vapaamuotoisesti ilman tiukkaa kysymys-vastaus-linjaa. Tarvit- taessa haastattelun aikana täsmennettiin joitain aiheita, mutta varsinaisesti haastattelurun- koihin ei tarvinnut muutoksia tehdä. Välittömästi haastattelun jälkeen tein päiväkirjatyyppi- siä muistiinpanoja itselleni haastattelun kulusta, havainnoista ja alustavista tulkinnoista.⁴¹

39 Kansallisessa uhritutkimuksessa selvitetään suomalaisten tapaturmien ja väkivallan uhriksi joutumista sekä mitataan väestön fyysisen turvallisuuden tilaa. Viimeisin tutkimus on julkaistu vuonna 2017. Vuoden 2017 tutkimus toteutettiin ensimmäisen kerran aikuisten terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimuksen (ATH) osana ja aineistonkeruun rahoitti Sosiaali- ja terveysministeriö, Haikonen– Doupi –Honkala –October –Nipuli –Lou- namaa 2017.

40 Kansallista rikosuhritutkimusta julkaisee Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Julkaisu on toteutettu vuosina 2012–2019. Seuraava mittaus tehdään syksyllä 2020. Vuoden 2019 julkaisun pysyväisosoite on [http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-0677-3]. Tutkimusta uudistettaessa Siren pohti rikosuhrikyselyn tavoit- teisiin lisättäväksi rikoksen uhrin saaman tuen ja tukipalveluiden vajeiden selvittämistä. Hän toteaa kuitenkin, että 1–2 vuoden välein toteutettava kysely ei voi kustannussyistä olla kovin laaja, mutta kyselylomakkeen mo- dulaarisuus mahdollistaisi tarpeen vaatiessa uuden osion lisäämisen helposti, ks. Siren 2011, s. 24.

41 Haastattelun analyysivaiheista ks. Ruusuvuori – Nikander – Hyvärinen 2010, s. 9–36.

(24)

Haastattelut pyrin litteroimaan tekstiksi parin päivän sisällä haastattelusta. Litteroinneissa käytin valikoivaa⁴² tapaa, kirjoitin ensin jokaisesta haastattelusta oman tiedoston, mutta jätin tutkittavan asian kannalta tarpeettomat täytesanat tai sivulauseet kirjoittamatta. Koska tein haastattelut itse, oli suhteellisen helppo huomata, milloin on tarpeen kirjoittaa sanatarkasti haastateltavan vastaus.⁴³

Aineiston kerääminen ja käsittely kietoutuvat tiiviisti toisiinsa, joten aineistoon tutustuminen ja alustavien analyysien teko on hyvä aloittaa samanaikaisesti ja varhaisessa vaiheessa. Ai- neiston luokittelu, analysointi ja tulkita ovat toisiinsa liittyviä, erilaisia osatehtäviä.⁴⁴ Aineis- ton analyysillä luodaan aineistosta mielekäs kokonaisuus, jonka avulla tuotetaan perusteltu tulkinta ja tehdään johtopäätöksen tutkittavasta ilmiöstä. Sisällönanalyysi on käytetyimpiä laadullisen aineiston tarkastelun metodeista, se on keino jäsentää aineistoa tulkintaa varten.⁴⁵ Sisällönanalyysia varten tein aineiston teemoittelun haastattelurungon avulla.⁴⁶Seuraavilla lukukerroilla hain teemoja, jotka toistuivat haastatteluissa, mutta myös teemoja, joita esiintyi vain harvassa. Empiiristä aineistoa rasittavaa määrättyä epävarmuutta yritän tutkimuksessa välttää tekemällä tilastotiedon ja haastatteluiden tuloksista vain varovaisia päätelmiä siitä, miten lainsäätäjän määrittelemiä tavoitteita saavutettaisiin paremmin.⁴⁷

42 Valikoivassa tavassa litteroidaan vain sellaiset osat, jotka ovat oleellisia tutkimuksen raportoinnissa, ks. Met- sämuuronen 2008, s. 48; Ruusuvuori – Nikander – Hyvärinen 2010, s. 14.

43 Aineiston litteroinnista ks. Hirsjärvi – Hurme 2000, s. 138–142.

44 Ruusuvuori – Nikander – Hyvärinen 2010, s. 11.

45 Puusa 2020, s. 148–149.

46 Teemoittelusta ks. Eskola 2018, s. 217–219; Puusa 2020, s. 152–154.

47 Tolvasen mukaan empiirinen aineisto on kritiikille altista ja empiiristä aineistoa rasittaa tietty epävarmuus.

Esimerkiksi rikostilastot kertovat vain ilmitulleesta rikollisuudesta tai haastatteluissa haastateltavat voivat antaa todellisuutta vastaamattomia kuvia käyttäytymisestään tai teoistaan. Lisäksi syy-yhteyksien toteamiseen saattaa liittyä ongelmia. Empiiristä aineistoa voidaan selittää monella tavalla, jolloin voidaan väittää tutkijan jättäneen jonkin muuttujan huomiotta. Tutkimustulokset ovat moniselitteisiä ja epävarmoja siksi, että ne liitty- vät monitahoiseen kommunikaatioprosessiin. Tästäkin huolimatta Tolvanen kannattaa käytettävissä olevan empiiriseen aineksen kartoittamista ja siihen perehtymistä, ks. Tolvanen 2016, s. 288–290.

(25)

2 TUKIPALVELUT

2.1 Tukipalvelun tarjoajista yleisesti

Suomessa rikoksen uhri voi saada apua, tukea ja neuvoja viranomaisilta, järjestöiltä tai yk- sityisiltä yrityksiltä. Keskeisiä viranomaisia ovat poliisi, syyttäjä, tuomioistuimet ja oikeus- apu (ns. oikeudelliset viranomaiset) sekä sosiaali- ja terveysviranomaiset. Kuntien lakisää- teisellä⁴⁸ vastuulla on taata kansalaisille riittävät palvelut eri elämäntilanteissa. Kuntien palveluista rikoksen uhri voi tarvita esimerkiksi sosiaalipäivystyksen, lääkärin, sairaalahoidon, fyysisen ja psyykkisen kuntoutuksen ja toimeentulotuen palveluita. Rikoksen uhriksi joutuneesta lapsesta huolehtii kunnan sosiaalitoimi.⁴⁹

Käytännössä rikosten uhrien tukeminen on järjestöjen vastuulla, koska vain osa uhreista on tekemisissä oikeusviranomaisten kanssa. Rikoksen uhreille kohdennettujen palveluiden tuottajina on Suomessa useita järjestöjä. Valtakunnallisesti toimivia ovat Rikosuhripäivystys (RIKU) ja Ensi- ja turvakotien liitto ry.⁵⁰ Ensi- ja turvakotien liitto jäsenyhdistyksineen auttaa vaikeissa ja turvattomissa oloissa eläviä lapsia ja perheitä sekä tekee perheväkivaltaa ehkäisevää työtä. Palvelu auttaa kaikkia osapuolia, ensisijalla on väkivallan kokijan ja lasten turvallisuus ja väkivallan loppuminen.⁵¹

Osa järjestöistä, esimerkiksi Raiskauskriisikeskus Tukinainen ry, Monika-Naiset liitto ry, Naisten Linja Suomessa ry, Turvallisemman vanhuuden puolesta – Suvanto ry, Huoma - Henkirikoksen uhrien läheiset ry ja Suomen Delfins ry toimivat paikallisemmin ja kohden- tavat palveluitaan rajatummin.⁵² Yksityisistä yrityksistä rikoksen uhrille palveluja voivat tuottaa asianajotoimistot, lääkäriasemat ja erilaiset turvapalveluista tuottavat yritykset.⁵³ 2.2. Rikosuhripäivystys RIKU

Rikosuhripäivystys aloitti toimintansa vuonna 1994. Toiminta perustuu yhteistyösopimuk- seen, jota ylläpitävät Suomen Punainen Risti, Ensi- ja turvakotien liitto, MIELI – Suomen

48 Lakisääteisistä palveluista ks. tarkemmin mm. sosiaalihuoltolaki (710/1982) ja terveydenhuoltolaki (1326/2010).

50 HE 293/2014 vp, s. 4.

51 Ensi- ja turvakotien liitto 2020, kohta Tietoa liitosta.

52 HE 293/2014 vp, s. 4.

53 HE 293/2014 vp, s. 4.

(26)

Mielenterveys ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Setlementtiliitto ja Kirkkohal- litus. Valtakunnallisesti toimintaa koordinoi MIELI – Suomen Mielenterveys ry. RIKUn johtokunnassa on edustus kaikista toteuttajajärjestöistä ja Kirkkohallituksesta. Lisäksi joh- tokuntaan kuuluu asiantuntijajäsenet oikeusministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä ja Poliisihallituksesta. RIKU on eurooppalaiseen rikosuhrityön kattojärjestön Victim Support Europeen (VSE) jäsen. VSEn keskustoimisto on Brysselissä ja järjestössä on yli 20 jäsen- maata.⁵⁴

Rikosuhripäivystyksen keskustoimisto on Helsingissä, lisäksi RIKUlla on seitsemän alue- toimistoa ja 31 palvelupistettä eri puolilla maata. Työntekijöitä RIKUlla on lähes 60. Kou- lutettuja vapaaehtoisia yksityishenkilöitä toiminnassa on noin 500 eri puolilla maata. Vapaa- ehtoisista 30 henkilöä on juristeja. RIKU tekee tiivistä yhteistyötä viranomaisten, esimerkiksi poliisin, ja muiden uhreja kohtaavien tahojen kanssa. RIKUn arvoja ovat asiakasläh- töisyys, vastuullisuus, luotettavuus, tasapuolisuus sekä yhteistyön ja välittämisen kulttuurin edistäminen yhteiskunnassa. RIKU osallistuu rikoksen uhrin asemaa parantavien työryh- mien työhön ja antaa lausuntoja, koulutusta, tiedotteita ja osallistuu keskusteluun rikoksen uhrin asemasta ja tarpeista. Lisäksi RIKU edistää rikoksen uhrin asemaan liittyvää tutkimusta. Rikosuhripäivystyksellä on oikeusministeriön päätöksellä vuosiksi 2018–2027 julki- nen palveluvelvoite rikosuhridirektiivin mukaisten uhrien yleisten tukipalveluiden tuotta- miseksi ja tarjoamiseksi. Palveluiden tulee olla saatavilla ennen rikosoikeudellista menette- lyä, sen kuluessa ja tarvittavan ajan sen jälkeen. Palvelut tulee tarjota maksuttomasti ja luot- tamuksellisesti uhrin tarpeiden mukaisesti. Tavoite on auttaa rikoksen uhria toimimaan oi- keuksiensa mukaisesti ja tukea hänen selviytymistään.⁵⁵

RIKU tarjoaa ohjausta, neuvoa ja tukea kaikille rikoksen tai rikosyrityksen uhreille, uhrien läheisille ja rikosasiassa todistaville. Tuki voi olla puhelin- ja verkkoauttamista tai tukihen- kilön antamaa tukea. Chat- ja puhelinpalvelu ovat valtakunnallisesti koordinoitua. Puhelin- palvelua numerossa 116 006 on saatavilla maanantaista perjantaihin kello 9:00–20:00. Chat on avoinna maanantaista perjantaihin kello 9:00–15:00 ja lisäksi maanantai-iltaisin kello 17:00–20:00. Ruotsinkielisenä palvelua on tarjolla rajoitetummin. Chatissa ja puhelimitse yhteydenottajat tulevat valtaosin autetuiksi yhden yhteydenoton aikana, mutta päivystäjällä

54 Rikosuhripäivystys, kohta Rikosuhripäivystys

55 Rikosuhripäivystys, kohta Rikosuhripäivystys.

(27)

on mahdollisuus harkintansa mukaan jatko-ohjata asiakasta esimerkiksi RIKUn omiin palveluihin, muihin auttaviin tahoihin tai viranomaisiin.

Tämän tutkimuksen kannalta keskeisimmät RIKUn auttamismuodot ovat puhelinauttaminen ja tukihenkilötoiminta. Puhelimitse tapahtuvassa auttamisessa tarkoitan tässä, erotuksena 116 006 -palvelulle, sellaista auttamisen muotoa, jossa Rikosuhripäivystyksestä otetaan yh- teyttä yhteystietojensa luovuttamiseen suostuneeseen asiakkaaseen. Keskustelun tarkoituksena on kartoittaa, millaista tukea asiakas tarvitsee. Usein hän saa vastauksen kysymyksiinsä jo tuon keskustelun aikana, eikä varsinaista tukihenkilöä tarvita, tai tarve siihen ilmenee vasta myöhemmin, esimerkiksi kuulusteluun tai oikeudenkäyntiin kutsuttaessa.

Tukihenkilön tehtävänä on tukea ja auttaa rikoksen uhria, hänen läheistään tai rikosasiassa todistavaa rikosprosessin eri vaiheissa. Tukihenkilö on pääsääntöisesti koulutettu vapaaeh- toinen, joka toimii vain etunimellään. Tukihenkilö ei myöskään anna asiakkaalle osoitetie- tojaan tai henkilökohtaista puhelinnumeroaan. Tukisuhde asiakkaan ja vapaaehtoisen välillä alkaa ja päättyy aina sovitusti työntekijän ohjauksella. Tukisuhde on tavoitteellinen ja siitä kirjataan tukisuunnitelma, jossa määritellään yhteistyön tavat ja rajat. Näin kumpikin osa- puoli tietää mihin sitoutuu. Tukisuhteen lähtökohtana on asiakkaan kokema rikos tai asiakkaan toimiminen rikosasiassa todistajana. Tukihenkilö voi olla asiakkaan mukana esimerkiksi poliisilaitoksella, oikeusaputoimistossa, asianajotoimistossa ja oikeudenkäynnissä. Tu- kihenkilö voi olla tukena myös lähestymiskielto- ja korvaushakemusten laatimisessa, mutta tukihenkilö ei laadi hakemusta asiakkaan puolesta. Tukisuhteen aikana ohjaava työntekijä ja tukihenkilö keskustelevat säännöllisesti asiakkaan tilanteesta. Tukihenkilö kirjaa asiakas- kontaktit RIKUn asiakastietojärjestelmään. Kirjausten tarkoitus on kerätä määrällistä tietoa esimerkiksi tapaamisten ja yhteydenottojen määristä tai toiminnasta, keskustelujen sisältöjä tai sensitiivisiä tietoa ei kirjata.

RIKUn asiakastyön periaatteita ovat uhrin itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, vai- tiolovelvollisuuden noudattaminen ja kaikkien rikosuhrien tasapuolinen kohtelu. Tavoit- teena on parantaa rikoksen uhrin asemaa vaikuttamalla yleisiin asenteisiin, käytäntöihin, päätöksentekoon ja lainsäädäntöön. Toimintaa ohjaavat yleiset toimintalinjaukset ja periaatteet, vapaaehtoisen puhelin- ja verkkoauttamisen eettiset periaatteet sekä nuorille suunnatun

(28)

verkkotyön foorumin laatimat verkkoauttamisen eettiset periaatteet. RIKUn toiminnan pää- asiallisina rahoittajina toimivat oikeusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö Veikkauk- sen tuotoilla.⁵⁶

Yksi RIKUn palvelumuoto on Visitor -toiminta. Visitor -toiminta on palvelua, jolloin Ri- kosuhripäivystyksen henkilöstöä työskentelee tiettyinä viikonpäivinä poliisiasemalla, oi- keustalolla, turvakodissa tai kunnan tiloissa. Visitor -toiminnan ideana on tuoda henkilökoh- taisia palveluja sinne, missä rikoksen uhrit ja todistajat oletettavasti asioivat. Tavoitteena on tarjota neuvoa ja tukea rikosprosessiin, erilaisiin tukipalveluihin, vahingonkorvaus- ja lähes- tymiskieltoasioihin, avustajan hankintaan sekä henkiseen tukeen liittyvissä asioissa. Visitor- toiminnassa kohdataan muita palveluja enemmän asiakkaita, joiden asia ei suoraan liitys uhrin tai todistajan asemaan. ⁵⁷ Visitor-toiminnan asiakkaista miesten osuus on 49 %. Keski- määräisesti miesten osuus kaikissa RIKUn palveluissa on 22 %.⁵⁸

Vuonna 2019 Visitor -palvelua oli tarjolla Lahden, Kotkan, Salon, Rauman, Porin, Vaasan, Maarianhaminan ja Helsingin Pasilan poliisiasemilla, Pirkanmaan ja Lapin käräjäoikeudessa (Rovaniemi ja Kemi-Tornio), Rovaniemen hovioikeudessa. Ensi- ja turvakodeista palvelua oli tarjolla Lahden, Vantaan, Joensuun, Kuopion, Lapin, Seinäjoen, Maarianhaminan ja Tampereen Petsamon ja keskustan turvakodeissa, Kotkan ja Porvoon turvataloissa sekä Ou- lun ensi- ja turvakodissa. Visitor-toimintaa oli saatavilla myös Vantaan sovittelussa. Visitor- toimintaa toteutetaan ja pyritään laajentamaan resurssien ja tällä hetkellä koronapandemian sallimissa rajoissa. ⁵⁹

Rikosuhripäivystys koordinoi ihmiskaupan vastaista verkostoa (IKV-verkosto). IKV- verkoston tarkoituksena on saattaa yhteen kansalaisyhteiskunnan toimijat sekä tutkijat ja jakaa ja tuottaa tietoa ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta sekä ihmiskaupan uhrien auttami- sesta ja vaikuttaa yhdessä niihin rakenteisiin, joiden kautta ihmiskaupan vastaista toimintaa ja uhrien auttamista voitaisiin parantaa ja tehostaa. Verkoston periaatteet ovat allekirjoitta-

56 Rikosuhripäivystys, kohta rikosuhripäivystys.

57 Rikosuhripäivystys, kohta palvelut, alakohta visitor-toiminta; Rikosuhripäivystyksen vuosikertomus 2019, s. 14.

58 Rikosuhripäivystyksen vuosikertomus 2019, s. 10, 14.

59 Rikosuhripäivystys, kohta palvelut, alakohta visitor-toiminta.

(29)

neet rikosuhripäivystyksen lisäksi 32 kolmannen sektorin toimijaa ja verkostossa ovat mukana myös esimerkiksi Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutti HEUNI sekä Kansainväli- nen siirtolaisuusjärjestö IOM.⁶⁰

60 Rikosuhripäivystys, kohta verkostot.

(30)

3 UHRI VAI ASIANOMISTAJA?

Suomessa välittömästi rikoksen uhriksi joutuneesta käytetään rikosprosessissa termiä asianomistaja. Asianomistajan määritelmää ei ole laissa, mutta oikeustieteen ja oikeuskäytännön kautta asianomistajan käsitettä on rajattu. Yleisesti on katsottu, että asianomistaja on se, jonka oikeushyvää on rikoksella loukattu tai vaarannettu tai se, jolle on välittömästi syntynyt rikoksen kautta yksityisoikeudellinen vaade eli käytännössä vahingonkorvausvaatimus. Asi- anomistajana voi olla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Asianomistajalla on oikeus vaatia rangaistusta rikoksesta epäillylle.⁶¹ Esitutkintalain (805/2011, ETL) 2:5 §:n mukaan esitutkinnassa asianomistaja on asianosainen yhdessä rikoksesta epäillyn ja muun sellaisen henkilön kanssa, jonka oikeuksiin, etuihin tai velvollisuuksiin rikos ja sen selvittäminen voivat vaikuttaa.

Yleiskielessä rikoksen kohteeksi joutunutta henkilöä kutsutaan yleensä rikoksen uhriksi ja edellä kuvatun mukaisesti rikosprosessissa asianomistajaksi.⁶² Määritelmä ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen. Rikoksella saattaa olla myös välillisiä uhreja, siis sellaisia henkilöitä, joi- hin rikos ei suoranaisesti kohdistu, mutta joiden elämään tapahtunut kuitenkin vaikuttaa.

Perheväkivaltatilanteissa perheen lapset kärsivät, vaikka eivät suoraan teon kohteeksi jou- tuisikaan. Välillisinä uhreina voitaneen pitää myös rikoksentekijän läheisiä, joille rikos saattaa aiheuttaa mielipahaa, tuskaa ja syyllisyyden tuntemuksia.⁶³ Uhri on uhri myös siinä tapauksessa, että rikos ei tule viranomaisten tietoon taikka rikoksen tekijää ei tavoiteta. Uhrin sosiologisella määritelmällä tarkoitetaan henkilöä, joka kokee joutuneensa rikollisen toiminnan tai sen yrityksen kohteeksi riippumatta siitä, tehdäänkö asiasta rikosilmoitusta tai mää- ritelläänkö tapahtunut rikokseksi virallisessa oikeusjärjestelmässä.⁶⁴

Lakiin ei ole otettu säännöstä siitä, keitä rikosasiassa pidetään asianomistajana. Tämän vuoksi asianomistaja ratkaistaan oikeuskirjallisuuden kannanottojen ja korkeimman oikeuden ratkaisuiden perusteella.⁶⁵ Asianomistajakelpoisuus on jokaisella luonnollisella henki- löllä iästä riippumatta sekä kaikilla oikeushenkilöillä (yhtiöt, yhteisöt, säätiöt) ja julkisoi-

61 Vuorenpää 2009, s. 17–20; Helminen ym. 2015, s. 179–182; Jokela 2018, s. 73–80.

62 Virolainen – Pölönen 2004, s. 153; Jokela 2018, s. 73.

63 Virolainen – Pölönen 2004, s. 153.

64 Tuorila – Siltaniemi 1999, s. 5.

65 Fredman ym. 2020, s. 170. Ks. myös Jokela 2018, s. 73–74.