Suomessa rikoksen uhri voi saada apua, tukea ja neuvoja viranomaisilta, järjestöiltä tai yk-sityisiltä yrityksiltä. Keskeisiä viranomaisia ovat poliisi, syyttäjä, tuomioistuimet ja oikeus-apu (ns. oikeudelliset viranomaiset) sekä sosiaali- ja terveysviranomaiset. Kuntien lakisää-teisellä48 vastuulla on taata kansalaisille riittävät palvelut eri elämäntilanteissa. Kuntien pal-veluista rikoksen uhri voi tarvita esimerkiksi sosiaalipäivystyksen, lääkärin, sairaalahoidon, fyysisen ja psyykkisen kuntoutuksen ja toimeentulotuen palveluita. Rikoksen uhriksi joutu-neesta lapsesta huolehtii kunnan sosiaalitoimi.49
Käytännössä rikosten uhrien tukeminen on järjestöjen vastuulla, koska vain osa uhreista on tekemisissä oikeusviranomaisten kanssa. Rikoksen uhreille kohdennettujen palveluiden tuottajina on Suomessa useita järjestöjä. Valtakunnallisesti toimivia ovat Rikosuhripäivystys (RIKU) ja Ensi- ja turvakotien liitto ry.50 Ensi- ja turvakotien liitto jäsenyhdistyksineen aut-taa vaikeissa ja turvattomissa oloissa eläviä lapsia ja perheitä sekä tekee perheväkivalaut-taa ehkäisevää työtä. Palvelu auttaa kaikkia osapuolia, ensisijalla on väkivallan kokijan ja lasten turvallisuus ja väkivallan loppuminen.51
Osa järjestöistä, esimerkiksi Raiskauskriisikeskus Tukinainen ry, Monika-Naiset liitto ry, Naisten Linja Suomessa ry, Turvallisemman vanhuuden puolesta – Suvanto ry, Huoma - Henkirikoksen uhrien läheiset ry ja Suomen Delfins ry toimivat paikallisemmin ja kohden-tavat palveluitaan rajatummin.52 Yksityisistä yrityksistä rikoksen uhrille palveluja voivat tuottaa asianajotoimistot, lääkäriasemat ja erilaiset turvapalveluista tuottavat yritykset.53 2.2. Rikosuhripäivystys RIKU
Rikosuhripäivystys aloitti toimintansa vuonna 1994. Toiminta perustuu yhteistyösopimuk-seen, jota ylläpitävät Suomen Punainen Risti, Ensi- ja turvakotien liitto, MIELI – Suomen
48 Lakisääteisistä palveluista ks. tarkemmin mm. sosiaalihuoltolaki (710/1982) ja terveydenhuoltolaki (1326/2010).
49 Oikeusministeriö 2014, s. 12.
50 HE 293/2014 vp, s. 4.
51 Ensi- ja turvakotien liitto 2020, kohta Tietoa liitosta.
52 HE 293/2014 vp, s. 4.
53 HE 293/2014 vp, s. 4.
Mielenterveys ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Setlementtiliitto ja Kirkkohal-litus. Valtakunnallisesti toimintaa koordinoi MIELI – Suomen Mielenterveys ry. RIKUn johtokunnassa on edustus kaikista toteuttajajärjestöistä ja Kirkkohallituksesta. Lisäksi joh-tokuntaan kuuluu asiantuntijajäsenet oikeusministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä ja Poliisihallituksesta. RIKU on eurooppalaiseen rikosuhrityön kattojärjestön Victim Support Europeen (VSE) jäsen. VSEn keskustoimisto on Brysselissä ja järjestössä on yli 20 jäsen-maata.54
Rikosuhripäivystyksen keskustoimisto on Helsingissä, lisäksi RIKUlla on seitsemän alue-toimistoa ja 31 palvelupistettä eri puolilla maata. Työntekijöitä RIKUlla on lähes 60. Kou-lutettuja vapaaehtoisia yksityishenkilöitä toiminnassa on noin 500 eri puolilla maata. Vapaa-ehtoisista 30 henkilöä on juristeja. RIKU tekee tiivistä yhteistyötä viranomaisten, esimer-kiksi poliisin, ja muiden uhreja kohtaavien tahojen kanssa. RIKUn arvoja ovat asiakasläh-töisyys, vastuullisuus, luotettavuus, tasapuolisuus sekä yhteistyön ja välittämisen kulttuurin edistäminen yhteiskunnassa. RIKU osallistuu rikoksen uhrin asemaa parantavien työryh-mien työhön ja antaa lausuntoja, koulutusta, tiedotteita ja osallistuu keskusteluun rikoksen uhrin asemasta ja tarpeista. Lisäksi RIKU edistää rikoksen uhrin asemaan liittyvää tutki-musta. Rikosuhripäivystyksellä on oikeusministeriön päätöksellä vuosiksi 2018–2027 julki-nen palveluvelvoite rikosuhridirektiivin mukaisten uhrien yleisten tukipalveluiden tuotta-miseksi ja tarjoatuotta-miseksi. Palveluiden tulee olla saatavilla ennen rikosoikeudellista menette-lyä, sen kuluessa ja tarvittavan ajan sen jälkeen. Palvelut tulee tarjota maksuttomasti ja luot-tamuksellisesti uhrin tarpeiden mukaisesti. Tavoite on auttaa rikoksen uhria toimimaan oi-keuksiensa mukaisesti ja tukea hänen selviytymistään.55
RIKU tarjoaa ohjausta, neuvoa ja tukea kaikille rikoksen tai rikosyrityksen uhreille, uhrien läheisille ja rikosasiassa todistaville. Tuki voi olla puhelin- ja verkkoauttamista tai tukihen-kilön antamaa tukea. Chat- ja puhelinpalvelu ovat valtakunnallisesti koordinoitua. Puhelin-palvelua numerossa 116 006 on saatavilla maanantaista perjantaihin kello 9:00–20:00. Chat on avoinna maanantaista perjantaihin kello 9:00–15:00 ja lisäksi maanantai-iltaisin kello 17:00–20:00. Ruotsinkielisenä palvelua on tarjolla rajoitetummin. Chatissa ja puhelimitse yhteydenottajat tulevat valtaosin autetuiksi yhden yhteydenoton aikana, mutta päivystäjällä
54 Rikosuhripäivystys, kohta Rikosuhripäivystys
55 Rikosuhripäivystys, kohta Rikosuhripäivystys.
on mahdollisuus harkintansa mukaan jatko-ohjata asiakasta esimerkiksi RIKUn omiin pal-veluihin, muihin auttaviin tahoihin tai viranomaisiin.
Tämän tutkimuksen kannalta keskeisimmät RIKUn auttamismuodot ovat puhelinauttaminen ja tukihenkilötoiminta. Puhelimitse tapahtuvassa auttamisessa tarkoitan tässä, erotuksena 116 006 -palvelulle, sellaista auttamisen muotoa, jossa Rikosuhripäivystyksestä otetaan yh-teyttä yhteystietojensa luovuttamiseen suostuneeseen asiakkaaseen. Keskustelun tarkoituk-sena on kartoittaa, millaista tukea asiakas tarvitsee. Usein hän saa vastauksen kysymyksiinsä jo tuon keskustelun aikana, eikä varsinaista tukihenkilöä tarvita, tai tarve siihen ilmenee vasta myöhemmin, esimerkiksi kuulusteluun tai oikeudenkäyntiin kutsuttaessa.
Tukihenkilön tehtävänä on tukea ja auttaa rikoksen uhria, hänen läheistään tai rikosasiassa todistavaa rikosprosessin eri vaiheissa. Tukihenkilö on pääsääntöisesti koulutettu vapaaeh-toinen, joka toimii vain etunimellään. Tukihenkilö ei myöskään anna asiakkaalle osoitetie-tojaan tai henkilökohtaista puhelinnumeroaan. Tukisuhde asiakkaan ja vapaaehtoisen välillä alkaa ja päättyy aina sovitusti työntekijän ohjauksella. Tukisuhde on tavoitteellinen ja siitä kirjataan tukisuunnitelma, jossa määritellään yhteistyön tavat ja rajat. Näin kumpikin osa-puoli tietää mihin sitoutuu. Tukisuhteen lähtökohtana on asiakkaan kokema rikos tai asiak-kaan toimiminen rikosasiassa todistajana. Tukihenkilö voi olla asiakasiak-kaan mukana esimer-kiksi poliisilaitoksella, oikeusaputoimistossa, asianajotoimistossa ja oikeudenkäynnissä. Tu-kihenkilö voi olla tukena myös lähestymiskielto- ja korvaushakemusten laatimisessa, mutta tukihenkilö ei laadi hakemusta asiakkaan puolesta. Tukisuhteen aikana ohjaava työntekijä ja tukihenkilö keskustelevat säännöllisesti asiakkaan tilanteesta. Tukihenkilö kirjaa asiakas-kontaktit RIKUn asiakastietojärjestelmään. Kirjausten tarkoitus on kerätä määrällistä tietoa esimerkiksi tapaamisten ja yhteydenottojen määristä tai toiminnasta, keskustelujen sisältöjä tai sensitiivisiä tietoa ei kirjata.
RIKUn asiakastyön periaatteita ovat uhrin itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, vai-tiolovelvollisuuden noudattaminen ja kaikkien rikosuhrien tasapuolinen kohtelu. Tavoit-teena on parantaa rikoksen uhrin asemaa vaikuttamalla yleisiin asenteisiin, käytäntöihin, päätöksentekoon ja lainsäädäntöön. Toimintaa ohjaavat yleiset toimintalinjaukset ja periaat-teet, vapaaehtoisen puhelin- ja verkkoauttamisen eettiset periaatteet sekä nuorille suunnatun
verkkotyön foorumin laatimat verkkoauttamisen eettiset periaatteet. RIKUn toiminnan pää-asiallisina rahoittajina toimivat oikeusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö Veikkauk-sen tuotoilla.56
Yksi RIKUn palvelumuoto on Visitor -toiminta. Visitor -toiminta on palvelua, jolloin Ri-kosuhripäivystyksen henkilöstöä työskentelee tiettyinä viikonpäivinä poliisiasemalla, oi-keustalolla, turvakodissa tai kunnan tiloissa. Visitor -toiminnan ideana on tuoda henkilökoh-taisia palveluja sinne, missä rikoksen uhrit ja todistajat oletettavasti asioivat. Tavoitteena on tarjota neuvoa ja tukea rikosprosessiin, erilaisiin tukipalveluihin, vahingonkorvaus- ja lähes-tymiskieltoasioihin, avustajan hankintaan sekä henkiseen tukeen liittyvissä asioissa. Visitor-toiminnassa kohdataan muita palveluja enemmän asiakkaita, joiden asia ei suoraan liitys uh-rin tai todistajan asemaan. 57 Visitor-toiminnan asiakkaista miesten osuus on 49 %. Keski-määräisesti miesten osuus kaikissa RIKUn palveluissa on 22 %.58
Vuonna 2019 Visitor -palvelua oli tarjolla Lahden, Kotkan, Salon, Rauman, Porin, Vaasan, Maarianhaminan ja Helsingin Pasilan poliisiasemilla, Pirkanmaan ja Lapin käräjäoikeudessa (Rovaniemi ja Kemi-Tornio), Rovaniemen hovioikeudessa. Ensi- ja turvakodeista palvelua oli tarjolla Lahden, Vantaan, Joensuun, Kuopion, Lapin, Seinäjoen, Maarianhaminan ja Tampereen Petsamon ja keskustan turvakodeissa, Kotkan ja Porvoon turvataloissa sekä Ou-lun ensi- ja turvakodissa. toimintaa oli saatavilla myös Vantaan sovittelussa. Visitor-toimintaa toteutetaan ja pyritään laajentamaan resurssien ja tällä hetkellä koronapandemian sallimissa rajoissa. 59
Rikosuhripäivystys koordinoi ihmiskaupan vastaista verkostoa (verkosto). IKV-verkoston tarkoituksena on saattaa yhteen kansalaisyhteiskunnan toimijat sekä tutkijat ja ja-kaa ja tuottaa tietoa ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta sekä ihmiskaupan uhrien auttami-sesta ja vaikuttaa yhdessä niihin rakenteisiin, joiden kautta ihmiskaupan vastaista toimintaa ja uhrien auttamista voitaisiin parantaa ja tehostaa. Verkoston periaatteet ovat
allekirjoitta-56 Rikosuhripäivystys, kohta rikosuhripäivystys.
57 Rikosuhripäivystys, kohta palvelut, alakohta visitor-toiminta; Rikosuhripäivystyksen vuosikertomus 2019, s. 14.
58 Rikosuhripäivystyksen vuosikertomus 2019, s. 10, 14.
59 Rikosuhripäivystys, kohta palvelut, alakohta visitor-toiminta.
neet rikosuhripäivystyksen lisäksi 32 kolmannen sektorin toimijaa ja verkostossa ovat mu-kana myös esimerkiksi Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutti HEUNI sekä Kansainväli-nen siirtolaisuusjärjestö IOM.60
60 Rikosuhripäivystys, kohta verkostot.
3 UHRI VAI ASIANOMISTAJA?
Suomessa välittömästi rikoksen uhriksi joutuneesta käytetään rikosprosessissa termiä asian-omistaja. Asianomistajan määritelmää ei ole laissa, mutta oikeustieteen ja oikeuskäytännön kautta asianomistajan käsitettä on rajattu. Yleisesti on katsottu, että asianomistaja on se, jonka oikeushyvää on rikoksella loukattu tai vaarannettu tai se, jolle on välittömästi syntynyt rikoksen kautta yksityisoikeudellinen vaade eli käytännössä vahingonkorvausvaatimus. Asi-anomistajana voi olla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Asianomistajalla on oikeus vaatia rangaistusta rikoksesta epäillylle.61 Esitutkintalain (805/2011, ETL) 2:5 §:n mukaan esitutkinnassa asianomistaja on asianosainen yhdessä rikoksesta epäillyn ja muun sellaisen henkilön kanssa, jonka oikeuksiin, etuihin tai velvollisuuksiin rikos ja sen selvittäminen voi-vat vaikuttaa.
Yleiskielessä rikoksen kohteeksi joutunutta henkilöä kutsutaan yleensä rikoksen uhriksi ja edellä kuvatun mukaisesti rikosprosessissa asianomistajaksi.62 Määritelmä ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen. Rikoksella saattaa olla myös välillisiä uhreja, siis sellaisia henkilöitä, joi-hin rikos ei suoranaisesti kohdistu, mutta joiden elämään tapahtunut kuitenkin vaikuttaa.
Perheväkivaltatilanteissa perheen lapset kärsivät, vaikka eivät suoraan teon kohteeksi jou-tuisikaan. Välillisinä uhreina voitaneen pitää myös rikoksentekijän läheisiä, joille rikos saat-taa aiheutsaat-taa mielipahaa, tuskaa ja syyllisyyden tuntemuksia.63 Uhri on uhri myös siinä ta-pauksessa, että rikos ei tule viranomaisten tietoon taikka rikoksen tekijää ei tavoiteta. Uhrin sosiologisella määritelmällä tarkoitetaan henkilöä, joka kokee joutuneensa rikollisen toimin-nan tai sen yrityksen kohteeksi riippumatta siitä, tehdäänkö asiasta rikosilmoitusta tai mää-ritelläänkö tapahtunut rikokseksi virallisessa oikeusjärjestelmässä.64
Lakiin ei ole otettu säännöstä siitä, keitä rikosasiassa pidetään asianomistajana. Tämän vuoksi asianomistaja ratkaistaan oikeuskirjallisuuden kannanottojen ja korkeimman oikeu-den ratkaisuioikeu-den perusteella.65 Asianomistajakelpoisuus on jokaisella luonnollisella henki-löllä iästä riippumatta sekä kaikilla oikeushenkilöillä (yhtiöt, yhteisöt, säätiöt) ja
julkisoi-61 Vuorenpää 2009, s. 17–20; Helminen ym. 2015, s. 179–182; Jokela 2018, s. 73–80.
62 Virolainen – Pölönen 2004, s. 153; Jokela 2018, s. 73.
63 Virolainen – Pölönen 2004, s. 153.
64 Tuorila – Siltaniemi 1999, s. 5.
65 Fredman ym. 2020, s. 170. Ks. myös Jokela 2018, s. 73–74.
keudellisilla henkilöillä (valtio, kunnat). Asianomistajakelpoisia ovat myös henkilöyhdis-tykset ja varallisuusyhtymät (jakamaton kuolinpesä, konkurssipesä), joilla on siviiliproses-sissa muodollinen asianosaiskelpoisuus.66 Rikosprosessissa on tärkeätä selvittää, kenellä on asialegitimaatio, eli kuka on oikea henkilö asianomistajaksi. Tuomioistuin on velvollinen viran puolesta huomioimaan asialegitimaation, vaikka asiasta ei olisi muuta väitettykään.67 Oikeuskirjallisuudessa esitetyt asianosaismääritelmät voidaan jakaa kolmeen pääryhmään;
aineellisoikeudellisiin, prosessuaalisiin sekä sekamääritelmiin.68 Aineellisoikeudellisen asi-anomistajakäsitteen lähtökohtana on selvittää rikoksella välittömästi loukattu tai vaarannettu taho. Arviointiperusteeksi laitetaan oppi rikoksen suojeluobjektista69, eli se oikeushyvä, jota rikoksella on loukattu.70 Jos ei ole selvillä mihin oikeushyvään rikos kohdistuu, on tulkinnan avulla selvitettävä, mitä oikeushyvää on loukattu. Tämän jälkeen on selvitettävä, kehen rikos kohdistuu ja kenen rikosoikeudellisesti suojattuja etuja rikollinen teko loukkaa tai vaaran-taa71. Aineellisoikeudellinen asianomistajakäsitteen määritelmä pohjautuu lähes tavan-omaisoikeudellisen aseman saavuttaneen jo vuodelta 1925 olevaan Granfeltin määritel-mään.72 Määritelmän mukaan asianomistaja on
1) henkilö, joka on rikoksella välittömästi loukatun tai vaarannetun oikeushyvän hal-tija
2) se, jolle on välittömästi rikoksen kautta syntynyt yksityisoikeudellinen vaade sekä 3) ns. politiarikosten73 osalta sellainen henkilö, jonka oikeuspiirin rikos välittömästi
vaarantaa74
66 Virolainen – Pölönen 2004, s. 154–155. Ks. myös Tirkkonen 1969, s. 265–266.
67 Virolainen – Pölönen 2004, s. 155.
68 Virolainen – Pölönen 2002, s. 157.
69 Suojeluobjektit eli oikeushyvät ovat yhteiskunnassa tärkeinä pidettäviä arvoja, joita suojellaan rikosoikeu-della. Oikeushyvien suojelun periaatteen tarkoitus on rajoittaa lainsäätäjän toimivaltaa; kriminalisoinnin tulee suojella arvoja, joilla turvataan ja korostetaan paitsi perus- ja ihmisoikeuksista johdettuja oikeushyviä myös yhteiskunnallisesti painavia intressejä, Hyttinen 2019, s. 87–91. Ks. myös Vuorenpää 2014, s. 12–13; Melander 2016, s. 25–26.
70 Tirkkonen 1969, s. 256; Virolainen – Pölönen 2004, s. 159; Jokela 2018, s. 74; Fredman ym. 2020, s. 171.
71 Virolainen – Pölönen 2004, s. 159; Frände 2017, s. 433.
72 Virolainen – Pölönen 2004, s. 159–160; Fredman ym. 2020, s. 171–172. Ks. myös Jokela 2018, s. 74.
73 Politiarikoksilla tarkoitettiin aikaisemmin rikoslaissa yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyneitä kri-minalisointeja (Rankinen 2017, s.427). Politiarikoksia olivat myös erikoisrikosoikeuden rangaistussäännökset, joiden ankarin rangaistusuhka oli enintään kuuden kuukauden vankeus. Vuoden 2003 rikoslakiuudistuksen jälkeen politiakäsite on menettänyt rikosoikeudellisen merkityksensä, Frände 2012, s 65. Ks. myös HE 44/2002 vp, s. 69.
74 Virolainen – Pölönen 2004, s. 159–160; Fredman ym. 2020, s. 171–172.
Prosessuaalisessa asianomistajakäsitteessä asianomistaja on henkilö, jolla on oikeus rikok-sen johdosta vaatia rangaistusta. Prosessuaalinen asianomistajakäsite ei ole saanut suomai-laisessa oikeustieteessä suurta kannatusta ja nykyään käsitteen merkitys on vähäinen. Vuo-renpään mukaan prosessuaalinen asianomistajakäsite ei ole täysin vailla merkitystä, sillä oikeudenkäynnissä asianomistaja -termiä käytetään prosessuaalisessa merkityksessä, eli oi-keudenkäynnissä asianomistajalla tarkoitetaan nimenomaan henkilöä, jolla on asiassa muun muassa syyteoikeus.75
Reaalisten asianomistajakäsitteiden määritelmien (sekamääritelmät) mukaan asianomistajan asemassa olevat ratkaistaan ensisijaisesti materiaalisin perustein, mutta vaikeammissa ta-pauksissa voidaan kiinnittää huomiota myös tarkoituksenmukaisuusnäkökohtiin. Tarkoituk-senmukaisuusnäkökohtien merkitystä korostettaessa kiinnitetään huomiota asianomistajan syyteoikeuteen, jolla hän yhtäältä voi valvoa syyttäjän toimintaa ja toisaalta vaatia rangais-tusta rikoksen johdosta. Asianomistaja olisi siis henkilö, joka sekä kykenee että haluaa val-voa syyttäjän toimintaa ja joka haluaa hyvitystä rikoksen johdosta. Nykyisin asianomistajan syyteoikeutta ei voi perustella em. kontrolli- ja hyvitysfunktioiden avulla, vaan tärkeim-mäksi syyteoikeuden perusteeksi on noussut oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.76
Perheenjäsenen syyteoikeudesta tilanteissa, joissa joku on rikoksen seurauksena kuollut, säädetään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa (689/1997, ROL). Rikoksen uh-rina kuolleen leskellä ja lapsilla on oikeus käyttää asianomistajan syyteoikeutta. Mikäli les-keä tai lapsia ei ole, on syyteoikeus surmansa saaneen vanhemmilla ja sisaruksilla. Vanhem-milla ja sisaruksilla on syyteoikeus myös silloin, jos joku tai jotkut niistä, joilla on ensisijai-nen asianomistajan syyteoikeus, on epäiltynä kyseisestä rikoksesta (ROL 1:17.1). Mikäli asianomistaja kuolee muusta syystä, on 1 momentissa mainituilla omaisilla sama oikeus esit-tää rikoksen johdosta syyttämispyyntö sekä nostaa syyte ja ajaa sitä kuin asianomistajalla olisi ollut. Tätä oikeutta ei kuitenkaan ole, mikäli asianomistaja on tahtonut, ettei syyttämis-pyyntöä esitetä eikä syytettä nosteta (ROL 1:17.2)
Edellä kerrottuun viitaten termien asianomistaja ja uhri välille ei siis voida suoraan laittaa yhtäläisyysmerkkiä. Uhridirektiivin keskeisiä tavoitteita on rikoksen uhrin tunnistaminen,
75 Vuorenpää 2014, s. 30, 32.
76 Vuorenpää 2014, s. 32–33.
joten vaikka tässä tutkimuksessa on keskiössä esitutkinnan ja tukipalveluiden yhteensovit-taminen, ja siten rikosprosessin mukainen asianomistaja- termi olisi sovelias. Päädyin kui-tenkin käyttämään tutkielmassa uhri -termiä, vaikka uhri sanana saattaakin herättää mieliku-via avuttomasta ja passiivisesta henkilöstä. Uhri voi olla, ja usein myös onkin, aktiivinen toimija, joka keksii mitä erilaisimpia keinoja selvitä ja toipua häntä kohdanneesta rikok-sesta.77
77 Samansuuntaisesti uhri-sanaan suhtautuvat myös Alaattinoğlu– Kainulainen – Niemi 2020, s. 6.
4 ASIAAN VAIKUTTAVA LAINSÄÄDÄNTÖ, TOIMEENPANOSUUN-NITELMAT JA OHJEISTUKSET
4.1 Rikosuhridirektiivi
4.1.1 Rikosuhridirektiivin tavoitteet ja määritelmät
Rikosuhridirektiivin 1 artiklaan on kirjoitettu direktiivin tavoitteeksi, että rikoksen uhrit saa-vat tietoa, tukea ja suojelua, he voisaa-vat osallistua rikosoikeudellisiin menettelyihin ja että hei-dät tunnustetaan uhreiksi. Lapsiuhreihin tulee ensisijaisesti soveltaa lapsikeskeistä lähesty-mistapaa, jossa huomioidaan lapsen ikä, kypsyys, näkemykset, tarpeet ja huolenaiheet.
Kaikkien tahojen, jotka ovat kosketuksissa rikoksen uhrin kanssa, tulee huomioida uhrin henkilökohtainen tilanne ja välittömät tarpeet, ikä, sukupuoli, mahdollinen vammaisuus ja kypsyystaso, ja samalla kunnioitetaan uhrin ruumiillista, henkistä ja moraalista koskematto-muutta. Rikoksen uhreja olisi suojeltava toissijaiselta ja toistuvalta uhriksi joutumiselta, pe-lottelulta ja kostotoimilta ja heidän tulee saada toipumista varten tarvitsemaansa tukea ja riittäviä oikeussuojakeinoja (johdanto-osan kappale 9).
Direktiivin mukaan uhri on luonnollinen henkilö, jolle on rikoksesta aiheutunut välitön fyy-sinen, henkinen tai emotionaalinen haitta tai taloudellinen menetys (art. 2.1(a)(i))78. Uhrina pidetään myös rikoksen uhrina kuolleen henkilön perheenjäseniä, joille on aiheutunut vahin-koa kyseisen henkilön kuolemasta (art. 2.1(a)(ii)). Perheenjäsen on uhrin puoliso, uhrin kanssa vakituisesti ja jatkuvasti yhteistaloudessa elävä henkilö, sukulaisia suoraan etene-vässä tai takenevassa polvessa, sisaruksia ja huollettavia (art. 2.1(b)). Lapsi on alle 18-vuo-tias henkilö (art. 2.1(c)).
Terrorismin uhrien tarpeisiin tulee kiinnittää erityistä huomiota rikoksen erityisestä luon-teesta johtuen, ja sen vuoksi, että he saattavat joutua huomattavan julkisen huomion koh-teeksi. Sukupuoleen perustuva väkivalta tulee mieltää syrjintämuodoksi ja uhrin perusva-pauksien loukkaukseksi. Sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrit (erityisesti naiset ja lap-set) tarvitsevat erityistä tukea ja suojelua suuren toissijaisen tai toistuvan uhriksi joutumisen, pelottelun ja kostotoimien riskin vuoksi. Läheisväkivallan uhrit saattavat tarvita erityisiä
78 Lyhenne tarkoittaa uhridirektiivin 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohtaa.
suojelutoimenpiteitä, koska rikoksentekijä on henkilö, johon uhrin pitäisi voida luottaa ja josta uhri saattaa olla taloudellisesti tai sosiaalisesti riippuvainen (johdanto-osan kappaleet 16–18).
Direktiivin johdanto-osan kappaleen 19 mukaan henkilöä on pidettävä uhrina riippumatta siitä, onko rikoksentekijä tunnistettu, pidätetty, pantu syytteeseen tai tuomittu ja riippumatta siitä, mikä on uhrin ja tekijän välinen perhesuhde. Perheenjäsenten suojelussa jäsenvaltioilla on oikeus rajoittaa direktiivin mukaisia vahvistettuja oikeuksia käyttävien perheenjäsenten määrää
4.1.2 Tietojen ja tuen antaminen
Uhria on autettava ymmärtämään ja tulemaan ymmärretyksi ensimmäisestä yhteydenotosta alkaen (art. 3.1) ja yhteydenpidon tulee tapahtua selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kie-lellä suullisesti tai kirjallisesti uhrin henkilökohtaiset ominaisuudet huomioiden (art. 3.2).
Jos uhri rikoksen vaikutuksesta johtuen tarvitsee apua ymmärtääkseen tai tullakseen ymmär-retyksi, uhrille on annettava mahdollisuus valita henkilö, joka on läsnä hänen ollessaan en-simmäistä kertaa yhteydessä toimivaltaiseen viranomaiseen, jollei tämä ole vastoin uhrin etuja tai aiheuta haittaa menettelyn kululle (art. 3.3).
Uhrille on annettava ilman aiheetonta viivästystä mm. seuraavat tiedot:
• millaista tukea ja keneltä uhri voi saada, tarpeen mukaan myös perustiedot lääketieteellisen avun ja erityisen tuen saatavuudesta sekä vaihtoehtoisesta majoituksesta (art. 4.1(a))
• miten ja millä edellytyksillä uhri voi saada suojelua ja suojelutoimenpiteitä (art. 4.1(c))
• miten ja millä edellytyksillä uhri voida saada oikeudellista neuvontaa, oikeus-apua ja muuta neuvontaa (art. 4.1(d))
Yllä mainittujen tietojen määrä tai yksityiskohtaisuus voi vaihdella uhrin erityistarpeiden ja henkilökohtaisten olosuhteiden, rikoksen tyypin tai luonteen perusteella. Uhrin tarpeista ja tietojen merkityksellisyydestä eri menettelyn vaiheissa riippuen lisätietoja voidaan antaa myös myöhemmässä vaiheessa (art. 4.2). Johdanto-osan kappaleen 22 mukaan rikosilmoi-tuksen tekeminen on rikosoikeudellisen menettelyn piirissä ja sen tulisi koskea myös niitä tilanteita, jossa viranomaiset aloittavat viran puolesta rikosoikeudellisen menettelyn.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että uhrilla on tarpeensa mukaisesti mahdollisuus käyttää maksuttomia luottamuksellisia tukipalveluita, jotka edistävät uhrin etua. Palvelut tu-lee olla käytettävissä ennen rikosoikeudellista menettelyä, sen aikana ja tarvittavan ajan me-nettelyn päätyttyä (art. 8.1). Uhrin ohjaamista uhrien tukipalveluihin on helpotettava rikos-ilmoituksen vastaanottaneen toimivaltaisen viranomaisen tai muiden asiaankuuluvien yksi-köiden toimesta (art. 8.2).
4.1.3 Uhrin suojelu ja erityissuojelua tarvitsevan uhrin tunnistaminen
Rikostutkinnan aikana uhrin kuulustelut on suoritettava ilman aiheetonta viivytystä, kuu-lustelujen määrä pidetään mahdollisimman pienenä ja kuulustelut järjestetään vain rikos-tutkinnan sitä ehdottomasti vaatiessa. Uhrin mukana voi olla hänen oikeudellinen edusta-jansa ja hänen valitsemansa henkilö, ellei perustellusta syytä ole tehty päinvastaista pää-töstä. Lisäksi lääketieteelliset tutkimukset on pidettävä minimissä ja niitä voidaan suorittaa vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä rikosoikeudellisen menettelyn kannalta (art.
20.1(a–d)).
Direktiivin 22 artiklan mukaan kaikista uhreista on tehtävä hyvissä ajoin henkilökohtainen arviointi erityisen suojelutarpeen määrittämiseksi ja sen selvittämiseksi missä määrin uhri hyötyisi rikosoikeudellisen menettelyn kuluessa toteutettavista erityistoimenpiteistä sen johdosta, että hän on erityisen altis toissijaiselle ja toistuvalle uhriksi joutumiselle, pelotte-lulle ja kostotoimille. Arvioinnissa on otettava huomioon uhrin henkilökohtaiset ominai-suudet, rikoksen tyyppi ja luonne ja rikoksen olosuhteet. Arvioinnissa on kiinnitettävä eri-tyistä huomiota uhreihin,
• joilla on rikoksen vakavuudesta johtuen aiheutunut huomattavaa vahinkoa
• joihin on motiiviltaan ennakkoluuloon tai syrjintään kohdistunut rikos, joka voi pe-rustua erityisesti uhrin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin
• joiden suhde ja riippuvuus rikoksentekijään tekee heistä erityisen haavoittuvia
Henkilökohtaisia ominaisuuksia ovat ikä, sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu, etninen alkuperä, rotu, uskonto, sukupuolinen suuntautuminen, terveydentila, vam-maisuus, oleskeluoikeus, kommunikaatiovaikeudet, suhde tai riippuvuussuhde rikoksen te-kijään ja aiemmat kokemukset rikoksista (johdanto-osan kappale 56). Kappaleessa 57 tode-taan ihmiskaupan, terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden, läheisväkivallan, seksuaalisen väkivallan tai hyväksikäytön, sukupuoleen perustuvan väkivallan ja viharikosten uhrilla ja lapsiuhrilla olevan suuri alttius toissijaiselle tai toistuvalle uhriksi joutumiselle, pelottelulle ja kostotoimille, jonka vuoksi heidän hyväkseen tulisi toteuttaa erityisiä suojelutoimenpi-teitä. Erityisten suojelutoimenpiteiden mukaiset henkilökohtaiset arvioinnit tulee tehdä uhrin kanssa yhteistyössä ja hänen toiveensa huomioiden (art. 22.6 ja johdanto-osan kappale 58).
4.2 Istanbulin sopimus79
4.2.1 Yleiset velvoitteet
Istanbulin sopimus astui Suomessa voimaan 1.8.2015. Sopimus kattaa kaikki naisiin kohdis-tuvan väkivallan muodot, mutta osapuolia kannustetaan soveltamaan sopimusta kaikkiin perheväkivallan uhreihin. Erityistä huomiota tulee kiinnittää naisiin ja tyttöihin sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreina. Suomessa sopimusta sovelletaan myös perheväkivaltaa koh-taaviin miehiin ja poikiin.80
Sopimuksen IV luvun 18 artikla velvoittaa sopimusvaltiot toteuttamaan tarvittavat lainsää-däntötoimet ja muut toimet, joilla kaikkia uhreja suojellaan väkivallalta. Käytettävissä on oltava järjestelmät, joilla mahdollistetaan tehokas yhteistyö valtion viranomaisten, kansa-laisjärjestöjen ja muiden asianomaisten järjestöjen ja yhteisöjen kesken sekä uhrien ja sil-minnäkijöiden, erityisesti silminnäkijöiksi joutuneiden lasten, suojelemiseksi ja ohjaa-miseksi yleisiin ja erityisiin tukipalveluihin.
Toteutettavien toimien tulee
• perustua näkemykseen, jonka mukaan naisiin kohdistuva väkivalta ja perheväkivalta ovat sukupuolittunutta väkivaltaa, ja niiden tulee keskittyä uhrin ihmisoikeuksiin ja
• perustua näkemykseen, jonka mukaan naisiin kohdistuva väkivalta ja perheväkivalta ovat sukupuolittunutta väkivaltaa, ja niiden tulee keskittyä uhrin ihmisoikeuksiin ja