Kuviossa 1 verrataan poliisin tietoon tulleita rikoslakirikoksia192 yhteensä sekä tiedossa ole-vien asianomistajamäärien ja epäiltyjen osalta vuosina 2018 ja 2019. Kahden vertailuvuoden aikana rikoslakirikosten määrissä suhteessa rikoslakirikoksiin, joissa asianomistaja tai epäilty on tiedossa ei ole merkittävää prosentuaalista muutosta.193
189 OKV 2019b, s. 14.
190 OKV 2019b, s. 15.
191 Oikeusministeriö 2020, s. 25–26.
192 Rikoslakirikoksia ovat rikokset, joiden sisällöstä ja rangaistavuudesta säädetään rikoslaissa (39/1889, RL).
193 Poliisi, kohta tietoa poliisista, rikostilastot nimikkeittäin, rikostilastot asianomistajittain ja tilasto rikoksesta epäiltyjen määrät. Jos samassa rikoksessa on useampi asianomistaja tai epäilty, tapaus on tilastoissa yhtä monta kertaa. Tilastotiedot perustuvat poliisin internet-sivuilta 12.3.2020 otettuihin tilastotietoihin.
Kuvio 1. Poliisin tietoon tulleet rikoslakirikokset ja niiden asianomistajien ja epäiltyjen määrät vuo-sina 2018 ja 2019.
Kuviossa 2 on Rikosuhripäivystykseen yhteyttä ottaneiden määrät ja yhteydenottajien sta-tukset vuosina 2018 ja 2019. Yhteydenottojen määrä kasvoi lähes 27 %. Rikun tilastossa yhteydenottojen määrä tarkoittaa käytännössä henkilöä. Yhden yhteydenottajan kanssa voi-daan tehdä useita toimenpiteitä. Tukihenkilö voi tavata yhteydenottajaa useita kertoja, ja ne kirjataan tapahtumina. Ylivoimaisesti suurin osa yhteydenottajista on rikoksen uhreja, erityisesti rikosasiassa todistavien määrä on pieni. Kohtaan muut olen laittanut konsultaatio -yhteydenotot sekä esimerkiksi epäiltyjen ja kaverien soitot sekä sellaisten kriisipalvelujen tarvitsijoiden soitot, jotka eivät liity mihinkään rikokseen. .194
Kuvio 2. Yhteydenotot RIKUn palveluihin ja yhteydenottajien statuksen jakautuminen.
194 Tilastotiedot RIKU Sofiacrm 2018 ja 2019.
436885 447067
230357 236822
309 553 317 810
2018 2019
Rikoslakirikokset, asianomistajien ja epäiltyjen määrät
Rikoslakirikokset Asianomistaja tiedossa Epäilty tiedossa
Rikun yht.otot uhrit läheiset todistajat muut
2018 14298 8753 1320 732 3493
2019 18118 11910 2031 729 3448
Yhteydenottajat RIKUn palveluun
Kuviossa 3 on yhdistetty edellisistä kuvioista poliisin tietoon tulleiden rikoslakirikosten, joissa asianomistaja on tiedossa ja RIKUn palveluun vastaavana aikana yhteyttä ottaneiden uhrien määrä. Vuonna 2018 vain nelisen prosenttia uhreista oli RIKUn palveluiden piirissä, vuonna 2019 määrä kasvoi hieman, mutta on edelleenkin vain viiden prosentin luokkaa.
Huomioitavaa on se, että RIKUN tilastossa on mukana myös sellaiset yhteyttä ottaneet uhrit, jotka eivät ole tehneet rikosilmoitusta.
Kuvio 3. Poliisin tietoon tulleiden rikoslakirikosten asianomistajien ja RIKUn palvelussa olevien asianomistajien määrä.
Huomioitaessa sellaiset rikoslakirikokset, joiden määrästä on poistettu liikenne- ja omai-suusrikosten määrä, RIKUn palvelun piirissä oli vuonna 2018 10 % ja vuonna 2019 12 % rikosten uhreista. Vaikka tarkoitus ei ole arvottaa uhreja rikosnimikkeen mukaan, pidän tär-keänä myös vertailua, jossa ei huomioida liikenne- ja omaisuusrikoksia.
Kuvio 4. Poliisin tietoon tulleet rikoslakirikokset poislukien liikenne- ja omaisuusrikokset ja RIKUN palvelussa olevien asianomistajien määrä.
Valtakunnan tasolla katsottuna sellaisista rikoslakirikoksista, joissa asianomistaja on tie-dossa keskimäärin 36 % on muita kuin liikenne- tai omaisuusrikoksia. Itä-Suomen, Kaak-kois-Suomen, Lapin ja Pohjanmaan poliisilaitosalueilla muiden kuin liikenne- ja omaisuus-rikosten keskiarvo ylittää 40 %. Alueiden sisällä on esiintyvyydessä suuria paikkakuntakoh-taisia eroja.
Kuvio 5. Rikoslakirikokset ja rikoslakirikokset, joista poistettu liikenne- ja omaisuusrikokset polii-silaitosalueittain vuosina 2018 ja 2019.
Tutkittaessa esille tulleiden rikosten määrää, voidaan todeta, että ylipäätään vain vähän ri-kosten uhreja päätyy yhteydenottoon RIKUn kanssa. Suomessa poliisi ohjasi vuonna 2019 yhteensä vajaat 4000 asiakasta Rikosuhripäivystyksen palveluun, eli reilut 20 % RIKUn asi-akkuuksista tuli poliisin ohjaamana.195 Ruotsissa 80 % ohjauksista tulee poliisilta sen jäl-keen, kun asianomistaja on rikosilmoituksen yhteydessä antanut luvan yhteydenottoon.196 Vaikka tilastointitavat poikkeavat hieman toisistaan, käy alla olevasta kuviosta ilmi ero ni-menomaisesti poliisin ohjauksissa. Alla olevassa kuviossa on RIKUn osalta huomioitu
195 RIKUn tilastotieto Sofiacrm 2019.
196 Bärlind 2019, s. 3.
0 5 000 10 000 15 000 20 000 25 000 30 000 35 000 40 000
Rikoslakirikokset ja rikoslakirikokset pl. liikenne- ja omaisuusrikokset, joissa asianomistaja on tiedossa vuodet 2018 ja 2019
Rikoslakirikokset 2018 Rikoslakirikokset 2019
RL rikokset pl. omaisuus ja liikenne 2018 RL rikokset pl. omaisuus ja liikenne 2019
kaikki poliisin tekemät ohjaukset. Mikäli huomioidaan vain saattaen197 tehdyt ohjaukset, prosenttiosuus laskee 18 %:iin.
Kuvio 6. Asiakkaiden ohjauksen tekijät Suomessa (RIKU) ja Ruotsissa (BOJ) vuonna 2019.
Keskiarvoisesti poliisilaitosalueilla ohjaukset ovat kasvaneet 65 % vuosien 2018 ja 2019 välillä, mutta kasvumäärissä on huimia eroja. Vaikka poliisilaitosten tekemien ohjausten määrät ovat kasvussa koko Manner-Suomessa, näyttäisi uhrien ohjauksessa olevan vielä run-saasti parannettavaa.
Kuvio 7. Poliisin tekemien ohjausten kasvuprosentti poliisilaitoksittain vuodesta 2018 vuoteen 2019.
197 Saattaen tehty ohjaus tarkoittaa sitä, että poliisi välittää asiakkaat tiedot RIKUlle yhteydenottoa varten.
0,00%
20,00%
40,00%
60,00%
80,00%
100,00%
120,00%
140,00%
Ohjausten kasvu 2018-2019 poliisilaitoksittain
Kasvua kuvaavat prosenttiosuudet näyttävät isoilta, mutta on huomioitava, että ohjausluvut ovat kaikkineen maltillisia. Vuonna 2019 Itä-Uudellamaalla ja Länsi-Uudellamaalla tehtiin ohjauksia noin 100 vuodessa. Alle 300 ohjausta oli Hämeen, Kaakkois-Suomen, Oulun, Pir-kanmaan ja Sisä-Suomen poliisilaitoksilla. Itä-Suomessa, Lapissa ja Lounais-Suomessa oh-jauksia oli alle 400 kappaletta. Huomion arvoista on myös se, että ohjaukset vaihtelevat hy-vin suuresti eri puolilla Suomea. Suurimpia kaupunkeja verrattaessa huomataan, että Es-poossa, Vantaalla ja Turussa on lähes yhtä paljon rikoslakirikoksia, mutta ohjauksia Turussa tehdään huomattavasti enemmän (kuviot 8 ja 9).
Kuvio 8. Vertailu rikoslakirikosten ja ohjausten määrissä suurimmissa kaupungeissa vuonna 2018
Vertailtaessa vuosien 2018 ja 2019 suurimmissa kaupungeissa tapahtuneita ohjauksia, voi-daan todeta, että poliisin tekemät ohjaukset ovat kasvaneet kaikissa kaupungeissa, mutta edelleen erot ovat suuria. Erityisesti Vantaa ja Espoo nousevat esiin vähäisten ohjausten vuoksi.
Helsinki Vantaa Turku Espoo Oulu Tampere
RL rikokset 38 059 11 210 11 009 10 674 10 084 11 493
RL rikokset pl liikenne ja
omaisuus 12 553 3 808 3 643 3 984 3 008 3 619
Ohjaukset 723 29 111 47 61 88
0 5 000 10 000 15 000 20 000 25 000 30 000 35 000 40 000
Suurimmat kaupungit: Rikoslakirikosten ja rikoslakirikosten pl. liikenne ja omaisuus määrät ja poliisin ohjaukset
tukipalveluihin v 2018
Kuvio 9. Vertailu rikoslakirikosten ja ohjausten määrissä suurimmissa kaupungeissa vuonna 2019 5.4 Kokemukset käytännön työssä
5.4.1 Esitutkinnan ja tukipalveluiden kohtaaminen käytännössä
Toinen tutkimuskysymykseni liittyi esitutkinnan ja tukipalveluiden todelliseen kohtaami-seen. Tilastotiedon valossa ohjauksia tehdään hyvin erilaisesti sekä määrällisesti että toimin-nallisesti. Sanna Mikkola tutki vuonna 2017 pro gradu -tutkielmassaan vakavan rikoksen kohteeksi joutuneiden nuorten vanhempien avun ja tuen tarvetta. Tutkimuksen mukaan haas-tateltavat henkilöt olivat löytäneet RIKUn palvelut eri vaiheissa prosessia ja jokainen heistä kuvaili löytymistä sattumaksi. Jokainen myös toivoi, että olisi löytänyt palvelut jo ennen rikosilmoituksen tekemistä.198 Kainulainen ja Saarikkomäki tutkivat syksyllä 2010 väkival-tarikoksen uhrien kokemuksia rikosprosessista. Tutkimukseen osallistuneista uhreista noin 50 % ilmoitti itse rikoksesta poliisille. Lähes puolet ilmoitti, ettei saanut lainkaan tietoa tu-kihenkilöstä tai muista apu- ja tukipalveluista. Tuloksia arvioitaessa on huomioon, että suul-lisesti saatu tieto ei välttämättä ole pysynyt uhrin muistissa traumaattisen kokemuksen jäl-keen.199
Kysyin kaikilta haastateltavilta ohjauksen tekemisestä käytännössä. Jokainen RIKUn vas-taaja kertoi, että asiakkaita ohjautuu poliisilta eniten kuulustelun jälkeen. Haastattelemani
198 Mikkola 2017, s. 43.
199 Kainulainen – Saarikkomäki 2014, s. 44–45.
Helsinki Vantaa Turku Espoo Oulu Tampere Rikoslakirikokset 36 697 11 734 11 123 11 178 10 226 12 339 RL rikokset pl liikenne ja
omaisuus 12 051 4 087 4 063 4 283 3 193 3 859
Ohjaukset 1035 46 208 67 121 148
0
rikoslakirikosten pl. liikenne ja omaisuus määrät sekä
poliisin ohjaukset tukipalveluihin v. 2019
poliisit mainitsivat, että auttavan tahon esite annetaan kuulustelussa aina, ja oikeudesta tu-keen kerrotaan. Asiakasta saatetaan voimakkaastikin kannustaa hakemaan tukea, mutta näis-säkin tapauksissa yhteydenotto jätetään asiakkaan itsenä tehtäväksi. Poliisin ohjauksen ak-tiivisuuteen saattaa vaikuttaa lisäksi se, millainen aiempi historia poliisin ja asiakkaan välillä on. Jos asianosaiset ovat usein tekemisissä poliisin kanssa, ohjausta ja erilaisia tukitoimia on saatettu vuosien saatossa tehdä tuloksetta lukuisia. Näissä tilanteissa on ymmärrettävää jon-kinasteisen voimattomuuden tunne, asianosaisen on toki myös itse haluttava muutosta.
PT1: ”Jos se asiakas itse pyytää, että poliisi on yhteydessä (palveluntarjoajaan), niin sitten tottakai laitetaan ne tiedot. Nämä tilanteet vaihtelevat niin paljon, on ihan eri asia, jos siinä edessä on päivittäisasiakas taikka sitten sellainen, joka on ensimmäistä kertaa siinä tilanteessa. Aina vähän tilanteen mukaan mennään.”
Rikosuhripäivystyksen tilastosta käy ilmi, että vuonna 2019 RIKUn toiminnanohjaaja tai vapaaehtoinen oli asiakkaan mukana poliisiasemalla 411 kertaa, oikeusavustajalla 318 ker-taa ja oikeudenkäynnissä 638 kerker-taa.200 Selittävänä tekijänä sille, että asiakkaita ohjautuu kuulustelun jälkeen, on todennäköisesti se, että kuulustelun aluksi kuulusteltavan oikeudet ja velvollisuudet on viimeistään läpikäytävä ja asiasta on tehtävä merkinnät pöytäkirjaan.
Iso osa ohjauksista jää asiakkaan oman toiminnan varaan, ohjausta ei siis tehdä saattaen yh-teystiedot välittämällä.
Kaikissa RIKUn toiminnanohjaajien haastatteluissa korostui se, että ohjaaminen on polii-sissa hyvin yksilöllistä ja henkilöitynyttä, toiset tutkijat ohjaavat lähes automaationa, mutta toiset eivät ohjaa koskaan.
RT2: ”Poliisin tekemä ohjaaminen on hyvin yksilökohtaista, meillä oli täällä N.N., jonka kanssa yhteistyö oli todella hyvää ja hän ohjasi meille paljon asiakkaita jo en-nen kuulusteluja. Vähän aikaa sitten hän vaihtoi työpaikkaa, ja heti selkeästi näkyi iso ohjausten kasvu siellä uudella paikkakunnalla.”
200 Rikosuhripäivystyksen tilasto Sofiacrm 1.1.–31.12.2019.
RT1: ”Meillä oli täällä lainassa sellainen nuori poliisi. Hän ohjasi meille tosi hyvin asiakkaita, ja nimenomaan saattaen, mutta sitten kun hän palasi omalle paikkakun-nalleen, niin ohjaukset täällä loppuivat.”
Eräs tutkinnanjohtaja otti esille, että hän kyllä kertoo puhelimessa, kun kuulusteluaikaa so-vitaan, asianomistajan oikeudesta ottaa kuulusteluun mukaan avustaja ja/tai tukihenkilö.
Useimmin mukaan tulee sisko, äiti tai paras kaveri.
PT2: ”Joskus sitten on käynyt niin, että kuulustelussa tajuaakin, että tämä toinenkin (tukijana oleva kaveri) saattaa olla asianomistaja. Sitten vaan se toinen ulos. Näissä tilanteissa tajuaa, että tarvitsisi muistaa siinä soittaessa sanoa, että ota se tukihenkilö esimerkiksi RIKUsta.”
HAAST: ”Voisiko siinä puhelimessa kysyä, että saako yhteystietosi välittää RIKUlle ja jos luvan saa, niin välittää ne?”
PT2: ”Joo hyvä pointti, ei ole tullut mieleen. Tämä on juuri sitä toimintatavan muut-tamisen vaikeutta, tavallaan kaavamaista omaa toimintaa. Toisaalta se sitten saattaa hidastaa sitä prosessia, kun ei voida heti sopia kuulusteluaikaa, vaan pitää sumplia”
Yleisimmin tukipalveluihin ohjataan RL 20 luvun seksuaalirikosten uhreja ja 21 luvun hen-keen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista pahoinpitelyrikosten kaikkien tekomuotojen uh-reja. Erään RIKUn toiminnanohjaajan näkemys oli, että kotirauhan rikkomisessa tai kunni-anloukkausrikoksessa uhrit ovat itse aktiivisempia ja kysyvät neuvoa jo ennen yhteydenottoa poliisiin.
RT2: ”Olemme yrittäneet viestiä, ettei tutkijan tarvitsisi ohjatessaan miettiä mikä ri-kosnimike on kyseessä, vaan ohjattaisiin kaikki. Jollekin vaikkapa pyörävarkaus voi olla todella paha juttu. Kun olemme uhriin yhteydessä, hän itse päättää, että tarvit-seeko apua ja minkälaista apua tarvitsee. Me sitten toimimme sen (uhrin toiveen) mukaan.”
Uhrin yhteys tukipalveluihin ennen kuulustelua on herättänyt keskustelua puolesta ja vas-taan. Kriittisimmät kuulemani kommentit ovat olleet sen kaltaisia, että koko esitutkinta vaa-rantuu ja jopa vesittyy, jos uhri keskustelee asiastaan tai edes on yhteydessä tukipalveluihin ennen kuulustelua. Ajatuksena on ollut, että uhria on neuvottu siitä, mitä kannattaa kertoa ja mitä ei. Eräs toiminnanohjaaja oli itse kuullut epäilyn siitä, että kun uhri kertoo RIKUssa vähän väritetyn tarinan omalta kannaltaan parhain päin, niin kuulustelussa, jos tukihenkilö on mukana, uhri ei enää kehtaa kertoa totuutta. Tutkinnanjohtajien haastatteluissa näin radi-kaaleja kommentteja en saanut, mutta lievää varauksellisuutta oli havaittavissa kaikkien tut-kinnanjohtajien kommenteissa.
PT3: ”Joskus voi olla tilanne, että kuulustelu tehdään sairaalassa. Jos on vaikka tör-keästä pahoinpitelystä kyse, niin me halutaan se asianomistajan kertomus saman tien, koska jos vaikka tulee vangitsemiset eteen, niin kaikki (asianomistaja ja epäilty) pitää olla kuultu. Silloin se alkuvaihe on aika nopea.”
PT2: ”Mielestäni mietitään liikaa sitä, onko haittaa vai ei. Jos on kokemusta alaikäi-sen kuulustelusta, kun siinä voi olla kymmenen ihmistä huoneessa, niin se voi vai-kuttaa ajatteluun, vieroksuu sitten tilannetta kaikissa. Kokeneet tutkijat yleensä ha-luavat sen kuulustelun neitseellisenä. Kuitenkin tiedetään se, että mitä useammalle se (asianomistaja) puhuu, niin se ihmisen mieli ehtii muuttua. Pelätään sitä, että asia-kas on saanut jonkun toisen näkemyksen, jos on puhunut vaikka RIKUn kanssa. Ettei olekaan enää kyse asiakkaan omasta näkemyksestä pelkästään. Tässä ehkä vaikuttaa se, ettei tiedetä, mikä se RIKU tukihenkilön rooli oikeasti on. Mutta liian monta ker-taa työssä on törmätty siihen, että se tarina muuttuu”
PT1: ”Mun mielestä on paljon pahempi, jos se uhri vatvoo sukulaistensa kanssa asiaa ja siellä sitten mietitään. Se on paljon ongelmallisempi tilanne. Sen takia halutaan se asianomistaja kuulla mahdollisimman pian.
Toisaalta asiasta puhumisessa nähtiin myös positiivisia puolia. Kun asiakas kertoo ulkopuo-liselle henkilölle esimerkiksi tunnetiloistaan, hän saattaa muistaa jonkin seikan, jonka mieli oli sulkenut pois. Voi myös olla, että jotkin tapahtumiin liittyvät yksityiskohdat kirkastuvat, kun uskaltaa niitä turvallisessa ympäristössä pohtia. Tapahtumien kuvaus voi myös olla
loo-gisempi ja siten helpommin poliisille kirjoitettavissa kuulustelupöytäkirjaan. Tärkeänä näh-tiin myös se, että uhri osaisi valmistautua kuulusteluun oikein. Hänellä olisi esimerkiksi val-miiksi mukana asian näytön kannalta olennaiset seikat, kuten vaikkapa viestit, kuitit tai va-lokuvat. Kun uhrille kerrotaan kansankielellä kuulustelun etenemistä ja muihin kuulusteluun liittyvistä asioista, uhri on mahdollisesti rauhallisempi itse kuulustelutilanteessa. Tämä mah-dollistaa sen, että kuulustelu saadaan tehtyä kerralla oikeilla, täsmällisillä tiedoilla ja tehok-kaasti.
RT3: ”Tavallisen ihmisen antamaa tietoa tavallisella kielellä siitä, mitä kuulustelussa tapahtuu ja mitkä ovat sitten tärkeitä asioita siellä. Monesti menee niin, että asiakas ei ymmärrä mitä se poliisi puhuu, asiat menevät vaan ohi.”
Jos uhri on RIKUn palvelun piirissä ennen kuulustelua, uhrilta ei kysytä tarkempia yksityis-kohtia tapahtumista. Pääasia on kertoa hänelle, miten kuulustelu etenee ja mitä hänelle ker-rotut oikeudet ja velvollisuudet tarkoittavat. Uhreille kerrotaan myös, että poliisin on rikok-sen selvittämiseksi kysyttävä monenlaisia kysymyksiä ja jotkin kysymyksistä saattavat uh-rista tuntua siltä, että poliisi epäilee tai syyllistää häntä. Tärkeää on kertoa myös se, että uhrien ja todistajien on puhuttava totta, mutta epäillyllä tätä velvoitetta ei ole. Näillä toimilla yritetään yhtäältä vaikuttaa kuulustelun ilmapiiriin ja toisaalta välttää toissijaista uhriutu-mista.
Monesti kuulustelun jälkeen uhri kysyy, että mitä tarkoittaa rangaistusvaatimus, korvaus-vaatimus, kirjallinen menettely tai sovittelu? Uhri ei välttämättä ole kuulustelussa näihin vastatessaan ymmärtänyt, mihin vastaa tai mitä vastaus merkitsee prosessin kannalta. Pa-himmassa tapauksessa hän joutuu ottamaan tutkijaan uudelleen yhteyttä ja korjaamaan vas-tauksiaan.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain mukaisia esityksiä tukihenkilön määrää-miseksi aikuisille asianomistajille ei ollut haastateltavista tutkinnanjohtajista kukaan juuri-kaan tehnyt, esitykset avustajan määräämiseksi olivat arkipäivää. Kaikki haastatellut poliisit olivat tehneet kuulusteluita, joissa on ollut tukihenkilö mukana. Kukaan ei kokenut tilannetta mitenkään hankalana tai omaa työtään vaikeuttavana.
PT1: ”Kyllä meidän puolesta voi olla mukana kuulustelussa. RIKUn ihmiset ovat tietoisia vaitiolovelvollisuudesta niissä tilanteissa. Jos se ihminen kokee, että tarvit-see tukea kuulusteluun, niin saahan siinä olla läsnä.”
Yhdellä tutkijalla oli ollut tilanne, jossa tukihenkilö oli kuulustelun loppupuolella muistut-tanut uhria kertomaan jostain asiasta. Tällöin tutkija oli sanojensa mukaan joutunut pohti-maan, kenen tarinasta on kyse. Asia oli selvinnyt, kun uhri oli kertonut pyytäneensä nimen-omaisesti tukihenkilöä muistuttamaan, jos hän jännitykseltään unohtaa asian. Tämän tyyp-pisiä pyyntöjä tulee uhrilta aika usein, jos hän tukihenkilön kuulusteluun mukaansa haluaa.
Uhria voidaan myös neuvoa kirjoittamaan muistilapulle seikkoja, jotka asian kannalta ovat tärkeitä. Uhrin selviytymisen ja toipumisen kannalta olisi tärkeää saada kertomus oikein heti.
Tämä auttaa luonnollisesti myös poliisia. Usein uhrin kertomus tapahtumista on ensiarvoisen tärkeää koko esitutkinnan kannalta. Tukihenkilön mukanaololla kuulustellussa voi olla uh-rille henkisen tuen lisäksi käytännön hyöty siitä, että hän voi kuulustelun jälkeen keskustella kuulustelun kulusta jonkun kanssa. Kerroinko tämän asian? Mainitsinko ne silmälasit?
Pyysin toiminnanohjaajia arvioimaan sitä, millaiset tiedot poliisilla on RIKUn toiminnasta.
Kaikilla olivat sitä mieltä, että perustietojen pitäisi olla hyvät, kun asioista on kerrottu, mutta kaikki myös totesivat, ettei se käytännössä näin ole.
RT1: ”Kyllä usein kohtaa niitä ennakkoluuloja, että mitä me täällä puuhastellaan”
Poliisin vastauksissa korostui ajanpuute asiaan paneutumisessa. Ohjetta ja viestiä tulee päi-vän aikana paljon, asioiden sisäistäminen voi olla haasteellista. Monella oli perustiedot toi-minnasta, mutta tarkempi tieto siitä, miten RIKUssa asioita käytännössä hoidetaan ja mistä asioista uhrin kanssa keskustellaan, esimerkiksi ennen kuulustelua, puuttui.
PT2: ”Aina yritetään olla tehokkaita, ja koulutukseen ympätään sen sata asiaa, ja sitten RIKUn henkilö saa viisi minuuttia aikaa. Silloinhan hän joutuu kertomaan asian, niin kuin kertoisi lehdistölle.”
Eräs tutkinnanjohtaja mietti, että ohjeistetaanko RIKUssa kaikki soittajat tekemään rikosil-moitus, vai osataanko ehdottaa esimerkiksi sovittelua, kun tuntuu, että ilmoituksia
tehtail-laan ihan turhistakin asioista. Aiheesta virisi pitkähkö keskustelu välillämme. RIKUn vapaa-ehtoiset osaavat tarjota ja kertoa myös sovittelun mahdollisuudesta. Jos uhri kokee, että hän on joutunut rikoksen kohteeksi, on hänen oikeutensa saattaa asian poliisille tutkittavaksi.
Vakavatkin rikokset voivat olla arkipäivää tutkijoille, mutta uhrille kyse voi olla (toivotta-vasti) ainutkertaisesta kokemuksesta, jolloin lievempikin rikos horjuttaa hänen turvallisuu-den tunnettaan.
5.4.2 Yhteistyön mahdolliset ongelmat ja kehittämiskohteet
Ylivoimaisesti eniten keskustelua, kannanottoja ja mielipiteitä teemana sai yhteistyö. Yh-teistyössä havaittiin jonkin verran ongelmia. Ensisijaiseksi itselle jäi kuitenkin mieleen po-sitiivinen suhtautuminen kehittämiskohteisiin ja into viedä asiaa eteenpäin. Suurimmaksi ongelmaksi Rikosuhripäivystyksen puolelta nähdään palveluun ohjaamisen vähyys, ohjatta-vien uhrien rikosnimikkeiden rajoittuminen ja ohjauksen jakautuminen hyvin eri tavoin eri puolilla maata. Rikosnimikkeiden rajoittuneisuudella tarkoitetaan sitä, että vain raaimmat rikosnimikkeet ohjataan ja muiden rikosten uhreja ei niinkään. Voidaan myös ajatella, että raa’an rikoksen kohteeksi joutunut tarvitsee häntä tukevia palveluita todennäköisemmin kuin jonkun toisen rikoksen uhri. Eräs tutkinnanjohtaja kertoi, että antaa aina kuulustelun alussa asianomistajalle esitteen tukipalveluista ja puolet heittää sen suoraan roskiin.
Ohjauksen jakautuminen epätasaisesti aiheuttaa epäsuhtaisuutta myös palvelupisteiden työ-määrissä. Joillakin palvelupisteillä on asiakkaita selkeästi enemmän kuin toisilla. Epäsuhtaa pyritään tasamaan esimerkiksi siten, että hiljaisempi palvelupiste hoitaa puhelin ja chat -työtä enemmän. Ohjauksen kehittämistoimina nähtiin RIKUn käytännön työn tietoisuuden lisääminen ja poliisien kouluttaminen. Poliisin puolelta näkemys oli samansuuntainen. Kou-lutusta ja tietämyksen lisäämistä nimenomaan siten, että siinä olisi paikalla ryhmänjohtajat, vararyhmänjohtajat ja komisario sekä RIKUn henkilö. Tässä kokoonpanossa pystyttäisiin kehittämään juuri tietylle alueelle sopivat toimintamallit ja tiedettäisiin puolin ja toisin toi-mintaympäristö. Aluejohtajaa lukuun ottamatta kukaan haastatelluista ei osannut nimetä oman alueensa yhdyshenkilöä poliisissa. Tutkinnanjohtajatkaan eivät tienneet kuka tai ketkä heidän laitoksellaan mahdollisesti olisivat tehtävään nimettyjä. Tutkinnanjohtajista kukaan ei työskennellyt laitosalueen pääpoliisiasemalla, mikä saattaa osaltaan selittää asiaa.
PT3: ”Saataisiin sitten sovittua se, mitä se yhteistyö todella tarkoittaa ja mihin sillä pyritään.”
Poliisin puolelta toive yhteistyön kehittämiselle oli selkeästi paikallistasolla, mutta RIKUn puolelta toivottiin myös ns. ylhäältä tulevaa kehittämistä ohjausten parantamiseksi. Paikal-lisesti kehitettävät toimintatavat ovat hyviä, mutta niiden ongelma saattaa olla se, että ne jäävät paikalliseksi, eikä saatuja hyötyjä pystytä laajemmin soveltamaan. Toisaalta ylhäältä annettu malli ei välttämättä sovellu sellaisenaan käytettäväksi eri puolilla maata. Koska kyse on kuitenkin valtaosin henkilösuhteisiin perustuvasta toiminnasta, voi näiden yhdistelmä olla toimivin.201 Mielenkiintoinen oli poliisin esittämä toive, että yhteistyö nimenomaan RI-KUn puolelta olisi jämäkkää, ei pyyntöä ohjaamisesta, vaan ennemminkin käsky: ohjatkaa meille! RIKUssa on tehty melko paljon erilaisia toimintakokeiluja yhteistyön ja uhrin oi-keuksien parantamiseksi. Visitor -toiminta poliisiasemilla on eräs esimerkki tästä. Jollakin toimipisteellä on tapana noin kerran viikossa osallistua poliisiasemalla aamukahvikokouk-seen, jossa hän säännöllisesti tapaa tutkijoita. RIKUssa on tehty selkeä malli ohjausta hel-pottamaan.202
Usein ensimmäinen poliisiviranomainen, jonka uhri kohtaa, on tehtävälle hälytetty poliisi-partio. Uhridirektiivin 8 artiklan 2 alakohdan mukaan uhrin ohjaamista uhrien tukipalvelui-hin rikosilmoituksen vastaanottaneen toimivaltaisen viranomaisen tai muiden asiaankuulu-vien yksilöiden toimesta on helpotettava. Poliisipartio tekee ensikartoituksen tapahtumista ja mm. kerää asiaan liittyvien henkilöiden henkilötiedot. Kysymys tulisiko partion tehdä oh-jauksia jakoi mielipiteitä poliisin puolella. Yksimielisiä haastatellut olivat siitä, että partio on direktiivin tarkoittama ensikontakti ja suurimmassa osassa tapauksia myös tavallaan ri-kosilmoituksen vastaanottava, ilmoituksen kirjaava viranomainen.
Partion toimintaan vaikuttaa luonnollisesti se, millaisesta hälytystehtävästä on kyse. Asian-osaisten terveys ja elämän turvaaminen on tärkeintä. Osassa tehtäviä paikalle kutsutaan en-sihoito arvioimaan asianosaisten vammat ja jatkohoidon tarve. Usein tällöinkin henkilö on kuitenkin kykenevä kertomaan tapahtumista ja vastaamaan kysymyksiin. Partiot saattavat
201 Poliisiorganisaatiossa saatetaan vastustaa erityisesti ylhäältä alas annettua, johdon määräämää muutosta.
Käytännön työssä kehitetyt uudet toimintatavat, niiden tarvitsema muutostyö vaatii kuitenkin myös ylhäältä alaspäin tulevaa tukea, Puonti 2004b, s. 220. Jos jokainen toimija joutuu paikallisesti luomaan työkalut ja toi-mintakulttuurin, saattaa se johtaa erilaisiin toimintatapoihin eri puolilla maata. Paikallisten hyvien käytäntöjen jakamiseen ja jatkojalostukseen kaikkien tietoisuuteen tarvitaan järjestelmällisyyttä, Puonti 2004a, s. 80.
202 Malli on liitteenä hyvien käytäntöjen työryhmän raportissa, ks. Oikeusministeriö 2016, s. 124.
antaa uhrille tukipalveluista tietoa esimerkiksi antamalla luottokortin kokoisen yhteystie-toesitteen. Esitteen merkityksen ns. tilanteen ollessa päällä kaikki haastateltavat arvioivat vähäiseksi. Toiminnanohjaajat pitivät tärkeänä, että partio voisi kysyä luvan yhteystietojen välittämiseen. Yksi tutkinnanjohtajista jättäisi partion kokonaan ohjausasian ulkopuolelle.
antaa uhrille tukipalveluista tietoa esimerkiksi antamalla luottokortin kokoisen yhteystie-toesitteen. Esitteen merkityksen ns. tilanteen ollessa päällä kaikki haastateltavat arvioivat vähäiseksi. Toiminnanohjaajat pitivät tärkeänä, että partio voisi kysyä luvan yhteystietojen välittämiseen. Yksi tutkinnanjohtajista jättäisi partion kokonaan ohjausasian ulkopuolelle.