Esitutkinnan ja tukipalveluiden kohtaaminen käytännössä

Toinen tutkimuskysymykseni liittyi esitutkinnan ja tukipalveluiden todelliseen kohtaami-seen. Tilastotiedon valossa ohjauksia tehdään hyvin erilaisesti sekä määrällisesti että toimin-nallisesti. Sanna Mikkola tutki vuonna 2017 pro gradu -tutkielmassaan vakavan rikoksen kohteeksi joutuneiden nuorten vanhempien avun ja tuen tarvetta. Tutkimuksen mukaan haas-tateltavat henkilöt olivat löytäneet RIKUn palvelut eri vaiheissa prosessia ja jokainen heistä kuvaili löytymistä sattumaksi. Jokainen myös toivoi, että olisi löytänyt palvelut jo ennen rikosilmoituksen tekemistä.¹⁹⁸ Kainulainen ja Saarikkomäki tutkivat syksyllä 2010 väkival-tarikoksen uhrien kokemuksia rikosprosessista. Tutkimukseen osallistuneista uhreista noin 50 % ilmoitti itse rikoksesta poliisille. Lähes puolet ilmoitti, ettei saanut lainkaan tietoa tu-kihenkilöstä tai muista apu- ja tukipalveluista. Tuloksia arvioitaessa on huomioon, että suul-lisesti saatu tieto ei välttämättä ole pysynyt uhrin muistissa traumaattisen kokemuksen jäl-keen.¹⁹⁹

Kysyin kaikilta haastateltavilta ohjauksen tekemisestä käytännössä. Jokainen RIKUn vas-taaja kertoi, että asiakkaita ohjautuu poliisilta eniten kuulustelun jälkeen. Haastattelemani

198 Mikkola 2017, s. 43.

199 Kainulainen – Saarikkomäki 2014, s. 44–45.

Helsinki Vantaa Turku Espoo Oulu Tampere Rikoslakirikokset 36 697 11 734 11 123 11 178 10 226 12 339 RL rikokset pl liikenne ja

omaisuus 12 051 4 087 4 063 4 283 3 193 3 859

Ohjaukset 1035 46 208 67 121 148

0

rikoslakirikosten pl. liikenne ja omaisuus määrät sekä

poliisin ohjaukset tukipalveluihin v. 2019

poliisit mainitsivat, että auttavan tahon esite annetaan kuulustelussa aina, ja oikeudesta tu-keen kerrotaan. Asiakasta saatetaan voimakkaastikin kannustaa hakemaan tukea, mutta näis-säkin tapauksissa yhteydenotto jätetään asiakkaan itsenä tehtäväksi. Poliisin ohjauksen ak-tiivisuuteen saattaa vaikuttaa lisäksi se, millainen aiempi historia poliisin ja asiakkaan välillä on. Jos asianosaiset ovat usein tekemisissä poliisin kanssa, ohjausta ja erilaisia tukitoimia on saatettu vuosien saatossa tehdä tuloksetta lukuisia. Näissä tilanteissa on ymmärrettävää jon-kinasteisen voimattomuuden tunne, asianosaisen on toki myös itse haluttava muutosta.

PT1: ”Jos se asiakas itse pyytää, että poliisi on yhteydessä (palveluntarjoajaan), niin sitten tottakai laitetaan ne tiedot. Nämä tilanteet vaihtelevat niin paljon, on ihan eri asia, jos siinä edessä on päivittäisasiakas taikka sitten sellainen, joka on ensimmäistä kertaa siinä tilanteessa. Aina vähän tilanteen mukaan mennään.”

Rikosuhripäivystyksen tilastosta käy ilmi, että vuonna 2019 RIKUn toiminnanohjaaja tai vapaaehtoinen oli asiakkaan mukana poliisiasemalla 411 kertaa, oikeusavustajalla 318 ker-taa ja oikeudenkäynnissä 638 kerker-taa.²⁰⁰ Selittävänä tekijänä sille, että asiakkaita ohjautuu kuulustelun jälkeen, on todennäköisesti se, että kuulustelun aluksi kuulusteltavan oikeudet ja velvollisuudet on viimeistään läpikäytävä ja asiasta on tehtävä merkinnät pöytäkirjaan.

Iso osa ohjauksista jää asiakkaan oman toiminnan varaan, ohjausta ei siis tehdä saattaen yh-teystiedot välittämällä.

Kaikissa RIKUn toiminnanohjaajien haastatteluissa korostui se, että ohjaaminen on polii-sissa hyvin yksilöllistä ja henkilöitynyttä, toiset tutkijat ohjaavat lähes automaationa, mutta toiset eivät ohjaa koskaan.

RT2: ”Poliisin tekemä ohjaaminen on hyvin yksilökohtaista, meillä oli täällä N.N., jonka kanssa yhteistyö oli todella hyvää ja hän ohjasi meille paljon asiakkaita jo en-nen kuulusteluja. Vähän aikaa sitten hän vaihtoi työpaikkaa, ja heti selkeästi näkyi iso ohjausten kasvu siellä uudella paikkakunnalla.”

200 Rikosuhripäivystyksen tilasto Sofiacrm 1.1.–31.12.2019.

RT1: ”Meillä oli täällä lainassa sellainen nuori poliisi. Hän ohjasi meille tosi hyvin asiakkaita, ja nimenomaan saattaen, mutta sitten kun hän palasi omalle paikkakun-nalleen, niin ohjaukset täällä loppuivat.”

Eräs tutkinnanjohtaja otti esille, että hän kyllä kertoo puhelimessa, kun kuulusteluaikaa so-vitaan, asianomistajan oikeudesta ottaa kuulusteluun mukaan avustaja ja/tai tukihenkilö.

Useimmin mukaan tulee sisko, äiti tai paras kaveri.

PT2: ”Joskus sitten on käynyt niin, että kuulustelussa tajuaakin, että tämä toinenkin (tukijana oleva kaveri) saattaa olla asianomistaja. Sitten vaan se toinen ulos. Näissä tilanteissa tajuaa, että tarvitsisi muistaa siinä soittaessa sanoa, että ota se tukihenkilö esimerkiksi RIKUsta.”

HAAST: ”Voisiko siinä puhelimessa kysyä, että saako yhteystietosi välittää RIKUlle ja jos luvan saa, niin välittää ne?”

PT2: ”Joo hyvä pointti, ei ole tullut mieleen. Tämä on juuri sitä toimintatavan muut-tamisen vaikeutta, tavallaan kaavamaista omaa toimintaa. Toisaalta se sitten saattaa hidastaa sitä prosessia, kun ei voida heti sopia kuulusteluaikaa, vaan pitää sumplia”

Yleisimmin tukipalveluihin ohjataan RL 20 luvun seksuaalirikosten uhreja ja 21 luvun hen-keen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista pahoinpitelyrikosten kaikkien tekomuotojen uh-reja. Erään RIKUn toiminnanohjaajan näkemys oli, että kotirauhan rikkomisessa tai kunni-anloukkausrikoksessa uhrit ovat itse aktiivisempia ja kysyvät neuvoa jo ennen yhteydenottoa poliisiin.

RT2: ”Olemme yrittäneet viestiä, ettei tutkijan tarvitsisi ohjatessaan miettiä mikä ri-kosnimike on kyseessä, vaan ohjattaisiin kaikki. Jollekin vaikkapa pyörävarkaus voi olla todella paha juttu. Kun olemme uhriin yhteydessä, hän itse päättää, että tarvit-seeko apua ja minkälaista apua tarvitsee. Me sitten toimimme sen (uhrin toiveen) mukaan.”

Uhrin yhteys tukipalveluihin ennen kuulustelua on herättänyt keskustelua puolesta ja vas-taan. Kriittisimmät kuulemani kommentit ovat olleet sen kaltaisia, että koko esitutkinta vaa-rantuu ja jopa vesittyy, jos uhri keskustelee asiastaan tai edes on yhteydessä tukipalveluihin ennen kuulustelua. Ajatuksena on ollut, että uhria on neuvottu siitä, mitä kannattaa kertoa ja mitä ei. Eräs toiminnanohjaaja oli itse kuullut epäilyn siitä, että kun uhri kertoo RIKUssa vähän väritetyn tarinan omalta kannaltaan parhain päin, niin kuulustelussa, jos tukihenkilö on mukana, uhri ei enää kehtaa kertoa totuutta. Tutkinnanjohtajien haastatteluissa näin radi-kaaleja kommentteja en saanut, mutta lievää varauksellisuutta oli havaittavissa kaikkien tut-kinnanjohtajien kommenteissa.

PT3: ”Joskus voi olla tilanne, että kuulustelu tehdään sairaalassa. Jos on vaikka tör-keästä pahoinpitelystä kyse, niin me halutaan se asianomistajan kertomus saman tien, koska jos vaikka tulee vangitsemiset eteen, niin kaikki (asianomistaja ja epäilty) pitää olla kuultu. Silloin se alkuvaihe on aika nopea.”

PT2: ”Mielestäni mietitään liikaa sitä, onko haittaa vai ei. Jos on kokemusta alaikäi-sen kuulustelusta, kun siinä voi olla kymmenen ihmistä huoneessa, niin se voi vai-kuttaa ajatteluun, vieroksuu sitten tilannetta kaikissa. Kokeneet tutkijat yleensä ha-luavat sen kuulustelun neitseellisenä. Kuitenkin tiedetään se, että mitä useammalle se (asianomistaja) puhuu, niin se ihmisen mieli ehtii muuttua. Pelätään sitä, että asia-kas on saanut jonkun toisen näkemyksen, jos on puhunut vaikka RIKUn kanssa. Ettei olekaan enää kyse asiakkaan omasta näkemyksestä pelkästään. Tässä ehkä vaikuttaa se, ettei tiedetä, mikä se RIKU tukihenkilön rooli oikeasti on. Mutta liian monta ker-taa työssä on törmätty siihen, että se tarina muuttuu”

PT1: ”Mun mielestä on paljon pahempi, jos se uhri vatvoo sukulaistensa kanssa asiaa ja siellä sitten mietitään. Se on paljon ongelmallisempi tilanne. Sen takia halutaan se asianomistaja kuulla mahdollisimman pian.

Toisaalta asiasta puhumisessa nähtiin myös positiivisia puolia. Kun asiakas kertoo ulkopuo-liselle henkilölle esimerkiksi tunnetiloistaan, hän saattaa muistaa jonkin seikan, jonka mieli oli sulkenut pois. Voi myös olla, että jotkin tapahtumiin liittyvät yksityiskohdat kirkastuvat, kun uskaltaa niitä turvallisessa ympäristössä pohtia. Tapahtumien kuvaus voi myös olla

loo-gisempi ja siten helpommin poliisille kirjoitettavissa kuulustelupöytäkirjaan. Tärkeänä näh-tiin myös se, että uhri osaisi valmistautua kuulusteluun oikein. Hänellä olisi esimerkiksi val-miiksi mukana asian näytön kannalta olennaiset seikat, kuten vaikkapa viestit, kuitit tai va-lokuvat. Kun uhrille kerrotaan kansankielellä kuulustelun etenemistä ja muihin kuulusteluun liittyvistä asioista, uhri on mahdollisesti rauhallisempi itse kuulustelutilanteessa. Tämä mah-dollistaa sen, että kuulustelu saadaan tehtyä kerralla oikeilla, täsmällisillä tiedoilla ja tehok-kaasti.

RT3: ”Tavallisen ihmisen antamaa tietoa tavallisella kielellä siitä, mitä kuulustelussa tapahtuu ja mitkä ovat sitten tärkeitä asioita siellä. Monesti menee niin, että asiakas ei ymmärrä mitä se poliisi puhuu, asiat menevät vaan ohi.”

Jos uhri on RIKUn palvelun piirissä ennen kuulustelua, uhrilta ei kysytä tarkempia yksityis-kohtia tapahtumista. Pääasia on kertoa hänelle, miten kuulustelu etenee ja mitä hänelle ker-rotut oikeudet ja velvollisuudet tarkoittavat. Uhreille kerrotaan myös, että poliisin on rikok-sen selvittämiseksi kysyttävä monenlaisia kysymyksiä ja jotkin kysymyksistä saattavat uh-rista tuntua siltä, että poliisi epäilee tai syyllistää häntä. Tärkeää on kertoa myös se, että uhrien ja todistajien on puhuttava totta, mutta epäillyllä tätä velvoitetta ei ole. Näillä toimilla yritetään yhtäältä vaikuttaa kuulustelun ilmapiiriin ja toisaalta välttää toissijaista uhriutu-mista.

Monesti kuulustelun jälkeen uhri kysyy, että mitä tarkoittaa rangaistusvaatimus, korvaus-vaatimus, kirjallinen menettely tai sovittelu? Uhri ei välttämättä ole kuulustelussa näihin vastatessaan ymmärtänyt, mihin vastaa tai mitä vastaus merkitsee prosessin kannalta. Pa-himmassa tapauksessa hän joutuu ottamaan tutkijaan uudelleen yhteyttä ja korjaamaan vas-tauksiaan.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain mukaisia esityksiä tukihenkilön määrää-miseksi aikuisille asianomistajille ei ollut haastateltavista tutkinnanjohtajista kukaan juuri-kaan tehnyt, esitykset avustajan määräämiseksi olivat arkipäivää. Kaikki haastatellut poliisit olivat tehneet kuulusteluita, joissa on ollut tukihenkilö mukana. Kukaan ei kokenut tilannetta mitenkään hankalana tai omaa työtään vaikeuttavana.

PT1: ”Kyllä meidän puolesta voi olla mukana kuulustelussa. RIKUn ihmiset ovat tietoisia vaitiolovelvollisuudesta niissä tilanteissa. Jos se ihminen kokee, että tarvit-see tukea kuulusteluun, niin saahan siinä olla läsnä.”

Yhdellä tutkijalla oli ollut tilanne, jossa tukihenkilö oli kuulustelun loppupuolella muistut-tanut uhria kertomaan jostain asiasta. Tällöin tutkija oli sanojensa mukaan joutunut pohti-maan, kenen tarinasta on kyse. Asia oli selvinnyt, kun uhri oli kertonut pyytäneensä nimen-omaisesti tukihenkilöä muistuttamaan, jos hän jännitykseltään unohtaa asian. Tämän tyyp-pisiä pyyntöjä tulee uhrilta aika usein, jos hän tukihenkilön kuulusteluun mukaansa haluaa.

Uhria voidaan myös neuvoa kirjoittamaan muistilapulle seikkoja, jotka asian kannalta ovat tärkeitä. Uhrin selviytymisen ja toipumisen kannalta olisi tärkeää saada kertomus oikein heti.

Tämä auttaa luonnollisesti myös poliisia. Usein uhrin kertomus tapahtumista on ensiarvoisen tärkeää koko esitutkinnan kannalta. Tukihenkilön mukanaololla kuulustellussa voi olla uh-rille henkisen tuen lisäksi käytännön hyöty siitä, että hän voi kuulustelun jälkeen keskustella kuulustelun kulusta jonkun kanssa. Kerroinko tämän asian? Mainitsinko ne silmälasit?

Pyysin toiminnanohjaajia arvioimaan sitä, millaiset tiedot poliisilla on RIKUn toiminnasta.

Kaikilla olivat sitä mieltä, että perustietojen pitäisi olla hyvät, kun asioista on kerrottu, mutta kaikki myös totesivat, ettei se käytännössä näin ole.

RT1: ”Kyllä usein kohtaa niitä ennakkoluuloja, että mitä me täällä puuhastellaan”

Poliisin vastauksissa korostui ajanpuute asiaan paneutumisessa. Ohjetta ja viestiä tulee päi-vän aikana paljon, asioiden sisäistäminen voi olla haasteellista. Monella oli perustiedot toi-minnasta, mutta tarkempi tieto siitä, miten RIKUssa asioita käytännössä hoidetaan ja mistä asioista uhrin kanssa keskustellaan, esimerkiksi ennen kuulustelua, puuttui.

PT2: ”Aina yritetään olla tehokkaita, ja koulutukseen ympätään sen sata asiaa, ja sitten RIKUn henkilö saa viisi minuuttia aikaa. Silloinhan hän joutuu kertomaan asian, niin kuin kertoisi lehdistölle.”

Eräs tutkinnanjohtaja mietti, että ohjeistetaanko RIKUssa kaikki soittajat tekemään rikosil-moitus, vai osataanko ehdottaa esimerkiksi sovittelua, kun tuntuu, että ilmoituksia

tehtail-laan ihan turhistakin asioista. Aiheesta virisi pitkähkö keskustelu välillämme. RIKUn vapaa-ehtoiset osaavat tarjota ja kertoa myös sovittelun mahdollisuudesta. Jos uhri kokee, että hän on joutunut rikoksen kohteeksi, on hänen oikeutensa saattaa asian poliisille tutkittavaksi.

Vakavatkin rikokset voivat olla arkipäivää tutkijoille, mutta uhrille kyse voi olla (toivotta-vasti) ainutkertaisesta kokemuksesta, jolloin lievempikin rikos horjuttaa hänen turvallisuu-den tunnettaan.